Minua kiinnostaa, mistä syystä ihmiset EIVÄT hakeudu terapiaan, vaikka tietävät tarvitsevansa apua.

Kävinkin kyllä 15 vuotta sitten opiskeluaikoina terapiassa, ei siitä ainakaan haittaa ollut.

Tai jos ei viitsi esim. anopille sanoa, että otatkos lapset, mulla ois taas se terapia.

Pikkukunnissa este voi olla se, että terapiaa antavat (niin, mitä terapia tarkalleen on..) ovat tuttuja ja tuntuu vaikealta mennä puhumaan asioistaan sellaiselle, joka tulee usein vastaan jossain maitohyllyjen äärellä kaupassa. Samoin pienillä paikkakunnilla pelko, että vaitiolovelvollisuus ei pidä.

Onkohan yleisin syy se, ettei rohkene kohdata ongelmiaan niin, että hakisi apua? Terapia vaatii voimia.

Kaikki terapeutit eivät sovi kaikille eli etsiminen voi olla pitkä prosessi.