Lääkäri aloitti mielialalääkkeet, koska kerroin tukistaneeni 2v lastani?

Nimittäin usko tai älä, aika monella masennus oireilee lyhyenä pinnana ja ärtyisyytenä! Ei suinkaan kaikilla minään vetämättömyytenä. Itsellä oireilee juuri tuolleen- pinna on lyhyt, hermot on kireellä, ärsyttää joka asia ja helpostí olis tullut tukistettuakin. Aloin syödä masennuslääkettä koska töissä meni päin persettä siksi kun riitelin kaikkien kanssa (aggressiivinen olo, vitutti). Kaikki muuttui! Samat asiat mitkä ennen vitutti ei enää vituttaneet ollenkaan, aggressiot hävisivät, olo tasaantui jne. Kokeilin lopettaa jossain vaiheessa lääkitystä- kuukaudessa olin taas riidoissa ja hankaluuksissa kaikkien kanssa ja lapsi valitti, että musta oli tullut hirveä joten aloitin lääkkeet uudelleen. Ikinä en niitä lopeta enää! Kokeile!

En ole tukistanut pitkään aikaan lapsiani ja enkä aio koskaan enään tukistaakkaan. Kiitos cipralexin.

miksi se lääkäri niitä pillereitä napsii? Mutta asiaa olikin jo kommentoitu.



Tällaiset lapsukset ovat aina niin hauskoja =)



Mutta asiaan: ehkä lääkitys on ihan paikallaan, tukistaminen ei ole fiksu ratkaisu ja kertoo vain sen, että sinulta on suuttuminen mennyt yli.

Napsimalla " onnelisuus" -pillereitä maailma paranee.. Olen seurannut läheltä noita nappeja syöviä ja elämä on mennyt päin HELVETTIÄ.

aina kun joku puhuu mielialalääkkeistä, mulla tulee se vitsi mieleen missä potilas on saanut ripulin hoitoon vahingossa mielialalääkkeitä ja kun kuulee siitä, että lääkkeet on mennyt sekaisin, niin sanoo tyytyväisen oloisena, että no mä vähän ihmettelinkin, kun ei vituta vaikka on paskat housussa.



Jos työ vituttaa, niin miksi ei kokeile mielummin etsiä vähän kivempaa työtä? En tajua.

itse ehdottomasti vastustan ruumiillista kuritusta... mutta kun siihen on sortunut kuulemma noin puolet vanhemmista... en oikein usko että jokainen heistä olisi lääkkeen tarpeessa... olikohan nyt potilaalla muitakin oireita kuin lapsen tukistaminen, jonka vuoksi lääkäri ehdotti lääkettä? Voihan sitä kokeilla jos lääke auttaisi? Olen kyllä sitä mieltä että masennus, ketutus, loppuunpalaminen, uupuminen yms. saattaa oireilla lapsen tukistamisena... kannattaakin miettiä, mikä on se syy mikä kiristää omaa pinnaa ja lähteä hoitamaan omaa jaksamistaan ja hyvinvointiaan, jotta jaksaa sitten paremmin kasvattajanakin... Lääke ei ole monestikaan ainoa hoitokeino, ystävälle puhuminen ja/tai käytännön avun pyytäminen arkirumbaan voivat olla tehokkaita myös. Näitä kikkoja voisin suositella jokaiselle kasvattajalle riippumatta siitä onko kurittanut lasta fyysisesti vai ei.

lääkärit määräilee niitä nykyään aivan kaikille, huvittavinta on, että ne vain siirtää masennusta...ei ne sitä poista! Nyt näköjään määräävät lääkettä lääkärit jo itsellensäkkin :) heh

Suosittelen tutustumaan aiheeseen paremmin, jos noin kuvittelette.

ihanaa että joku oikeasti lukee mitä on kirjoitettu!!



*reps kops* Kerrankin vähän korkeampi tasoista juttua av:lla :-D

saivartelua

Ymmärrän kyllä että siellä käy kaikenlaista porukkaa jota voi olla vaikee kestää " selvinpäin"