Mikä pitää sinut ja puolisosi yhdessä??

Rakastamme toisiamme ja viihdymme toistemme seurassa. Meillä on hauskaa keskenämme, vaikka emme tekisi mitään. Vaikka kyllä fyysinen vetovoimakin on erittäin tärkeä asia suhteessamme.

Meillä on suunnilleen samanlaiset arvot, vaikka mies on uskonnollinen ja minä en juurikaan ole (mitä nyt joulua vietän).

Samanlaisia harrastuksia, vaikka emme ehdikään harrastaa niitä yhdessä, koska jompikumpi on lapsen kanssa. Kummallakin on myös täysin omia juttujaan.

Niin, se lapsi tietysti yhdistää. Ja pitkä yhdessäolo, toisenkin sukulaiset tuntuvat omilta.

Vierailija:

Onko teillä joku yhteinen juttu, harrastus, vai mikä??

Oletteko kiinnostuneita samoista asioista?

Minulla ja miehelläni ei ole MITÄÄN yhteistä, ei tykätä samanlaisesta musiikista, arvomaailmat on ihan erilaiset, mieheni on urheilullinen ja harrastaa paljon, minä en. Meillä on eri kaverit...

Yhteistä on koti ja lapset, ja se tärkein, rakkaus.

Yhdessä ollaan oltu 8 v ja aiotaan olla jatkossakin.

nyt ollaan vieraannuttu toisistamme, mies ei halua keskustella kanssani, on vain masentunut ja tapellaan koko ajan. en jaksa enää. Niin, lapset pitää yhdessä.

Mieheni on paitsi rakkain ihminen mulle, hän on myös paras ystäväni.

samanlaiset asiat kiinnostaa. Vaikka jokapaikkaan ei yhdessä aina mennäkkään, esim. lomia emme aina ole voineet viettää yhdessä.

Kun menen esim. äitini luo kylään muutamaksi päiväksi, menen yleensä yksin vaikka äiti ja mieheni tulee erinomaisesti toimeen keskenään. Ystävät ovat yhteisiä, mutta olemme toistemme parhaat ystävät.

mies on urheilullinen, minä en. Minä rakastan lukemista, mies ei.

Mutta en voisi kuvitellakaan jakavani elämääni kenenkään muun kanssa, eikä kuulemma voisi hänkään.



Ja sen seurauksena on nyt sitten yhteinen koti ja kolme rakasta lasta. Mutta edelleen sanoisin, että rakkaus mieheen on se suurin ja tän kaiken perusta.

Kiva kuulla että on uitakin samanlaisia, erilaisia pareja..



Tuo oli hyvä huomio, että kun on kaikista asioista eri mieltä niin syntyy hyviä keskusteluja. Meillä osataan keskustella ja olla erimieltä, ei tarvitse aina riidellä.



En kyllä haluaisikaan olla miehen kanssa joka on samanlainen kuin minä.



Me ollaan hyviä eri asioissa ja näin täydennämme toisiamme.



Välillä kyllä tulee mietittyä, että miksi ihmeessä juuri tuo mies? Miehenikin sanoo, että järki-perusteluin hän olisi valinnut ihan toisenlaisen vaimon..

Rakkaus on niin ihmeellistä.



T:ap

yhdessä pitää yhteiset tavoitteet ja suunnitelmat, keskusteluyhteys, rakkaus, hellyys, toisen kunnioitus ja arvostus - tämä olematta silti tylsä ja osaamalla suhtautua muuttuviin tilanteisiin me-näkökulmalla.

Rakkaus on kyllä ihmeellinen asia :) Jos minäkin olisin järjellä miettinyt niin en ehkä olisi valinnut tuota miestä ;D Mutta kiva kun on vaihtelua eikä ole semmosta tasapaksua koko ajan. Olisi todella tylsää jos oltaisiin joka asiasta samaa mieltä ja nyökkäiltäs ja myötäiltäs vaan toisiamme ;D Enkä todellakaan haluaisikaan olla mieheni kanssa niin yhteen hitsautunut että kuljettaisiin tuolla samanlaiset tuulipuvut päällä sauvat vaan viuhtoen! Elämä hymyilee :)



4

hahaa! tuo oli hyvä!! En minäkään, ikinä, ikinä. ikinä halua kulkea mieheni kanssa samanlaisessa tuulipuvussa.. ja vielä sauvat käteen, juu..:)



Pysyy suhteessa tietty kipinä yllä kun ollaan erilaisia.



Ja joku kysyi missä tapasimme.. Koulussa. Oltiin samalla luokalla.

jmiksi alettiin olla yhdessä, tuohon en voi vastata muuta kuin sen että rakkaus on niin ihmeellistä etten sitä itsekkään ymmärrä.



T:ap

kävelysauvat ei sovi oikeen kuummankaan käteen mutta anyway.. se ois suloista.

Me tavattiin mieheni kanssa baarissa, lähdettiin minun luo yöksi ja sillä tiellä ollaan edelleen :) Olen myös huomannut että kovin helposti ei lopu keskustelun aiheet kun koko ajan jompi kumpi löytää uusia kiinnostuksen kohteita ja haluaa jakaa ne toisen kanssa ja sit väitellään/keskustellaan niistä ;) Ja meitä yhdistää myös se että kumpikaan ei nipota turhasta, ei ole niin nuukaa jos se kenkärivi ei ihan suorassa ole siellä eteisessä tai jos joku lauantai jääkiin imurointi tekemättä. Ei stressata liikaa!



4

Meillä ei ole yhteisiä harrastuksia tms. puuhia, jos ei kotitöitä lasketa ;) Minusta on toki kaunis ajatus, että puolison kanssa harrastaa ja jakaa mielenkiinnonkohteet. Mutta voi sitä elää täysin onnellista ja ihanaa elämää, vaikkei niin ole.



Tai ainakin me eletään. Käydään töisä, tullaan kotiin, tehdään kotihommat, leikitään lasten kanssa, syödään, ltoinen ehkä lähtee harrastamaan, laitetaan lapset nukkumaan, pötkötetään sohvalla toistemme kainaloissa telkkaria katsellen ja jutellen, välillä seksiä harrastaen ;) Viikonloppuisin kyläillään, ulkoillaan, käydään ostoksilla, laitetaan hyvää ruokaa jne. Ihan normaalia elämää! Siinä sen kummemmin tarvi miettiä, mikä pitää meidät yhdessä. Yhteinen elämä pitää. Tätä ollaan rakennettu yhdessä.



Ja kyllä meilläkin lapset yhdistää aika lailla, vaikka yhdessä oltais ilman lapsiakin. Nyt vaan eletään lasten ehdoilla, kun he on pieniä vielä. Sitten 10 vuoden päästä taas arki on erilaista, koko ajanhan tää elämä muuttuu ja suhdekin siinä samalla. Ehkä silloin on myös aikaa vaikka sauvakävellä samanlaiset tuulipuvut päällä...

Ja kai sitä rakkauttakin vielä löytyy.

Loppusuoralla ollaan, lapsista ja yhteisestä historiasta huolimatta. Kun vaan saisi aikaiseksi.

Samanlainen musiikkimaku,elokuvamaku,ruoka.. On ihana kokkailla ja pitää elokuvailta ilman lapsia.

Ja tietysti loistava seksi!

Meillä melkeinpä samoin kuin teillä, yhteinen huumorintaju kuitenkin löytyy ;) Eli kai se on se rakkaus. Ja keskusteluakin käydään aika paljon kun ollaan melkein joka asiasta eri mieltä :)

Yhdessä ollaan oltu reilu 4v.

Kuulostaa tosi kliseiseltä ja todennäköisesti 10 vuoden päästä vastaus on toisenlainen.

Meillä myös tuo seksi toimii, siinä ollaan samoilla aaltopituuksilla ;)

mitä sitten kun lapset ovat aikuisia? ero ja yksinäinen vanhuus?

Parempi olis erota.