+++ Ensikot viikoilla 4 ja 5+++

Hellurei!



Edellinen pino löytynee seuraavan linkin takaa:

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?appid=74&m=12097372&p=1&tmo…



Ajattelin nyt päivitellä uuden pinon, kun kuumeessa makaan kotona. Jotenkin oon ollu maissa muutaman päivän ja ei ole jaksanut kirjoittaa. Lukemassa kyllä on käyty montakin kertaa päivässä. Huomenna ois lääkäri noista mahakivuista. Sekin vähän pelottaa. Jos joudutaan hoitoja siirtämään sen takia.



Käyn huomenna lääkärin jälkeen turinoimassa enemmän.



-tatjuska-

... mutta tuskin haittaa.. Majitan esittelystä puuttuu nyt värit, kun puuttuu tuo toinen sulkumerkki.. plääh..

Tatjuska: Kiitos uudesta pinosta, olet kullan arvoinen! Toivottavasti kuumeesi ei liity mahakipuihin. Onneksi lääkäriaika on pian ja saat lisää selvyyttä tilanteeseesi! Voimia jaksaa ja parannella olotilaa! Toivotaan parasta, että pääsette ajallaan hoitoihin.



ON: Tänään oli alkionsiirto. Pieni kyytiläinen pääsi köllöttelemään masuun ja toivottavasti jaksaa nyt pitää tiukasti kiinni, vaikka limis onkin ohuenlainen. Luget ja estrogeeni jatkuvat nyt 16 päivää eli siihen testipäivään. Sen jälkeen päätetään jatkoista. Olo on edelleen kovin turpea ja kivulias, joten sain vähän ekstraa sairaslomaa. Perjantaina menen töihin taas, onneksi on lyhyt päivä.

Niin tosiaan, vain 5 kymmenestä alkiosta lähti jakautumaan, joten pakkaseen jäi 4 huurunokkaa odottamaan tulevaa. Jotain muutakin vikaa saattaa siis olla meidän lapsettomuuden taustalla, kuin tämä endo, kun karsinta oli kovaa. Onneksi kuitenkin päästiin siirtoon!



Mushu: Mikä on tilanne, oletteko päässeet inssiin? Toivottavasti kaikki on hyvin. Taidetaan piinailla samaan aikaan?!



Diinaa huhuilen edelleen? Mitä kuuluu?



Voimia ja haleja kaikille tasapuolisesti!



nella

Nallemaija: tsemppiä pitkään odotukseen. Minusta ainakin tuo vaihe on aina ollut piinallisen pitkä.. Meillä on aina IVF:ssä karsiutunut myös paljon alkiota, karsiutuminen on tapahtunut hedelmöittymisen jälkeen. Siksi me päästiinkin nyt julkisen (vaikka " vain" 2 km:ää takana) kautta lisätutkimuksiin. Minullakin siis on endo.



Olin eilen kaavinnassa. Se meni kuulemma hyvin, enkä ole ollut oikeastaan yhtään kipeä. Tänään en ole joutunut ottamaan yhtään s-lääkettä. Nukutuksesta herääminenkin sujui tosi helposti, ei juuri huimausta eikä huonosta olosta tietoakaan. Jotain positiivista välillä!



Tällä viikolla en päässyt eukkan (eurytmia) ja akuun, koska en uskaltanut varata niitä, kun en tiennyt miten voin kaavinnan jälkeen. Mutta hyvin olisin voinut mennä. No, ensi viikolla sitten. Säästyypähän rahaakin..



Joku kyseli noista hoitojen hinnoista. Käyn Helsingissä Sofianovassa. Akua ja homeopatiaa antava lääkäri on Sauli Siekkinen. Ensikäynnin hinta oli 88¿, seuraava akukäynnit 67¿ (sis. toim. maksut). Eurytmia maksaa 55¿/krt. Eli tosi " halpaa" hommaa. Varsinkin, kun niissä ei näennäisesti tapahtu juuri mitään. Mutta ainakin minussa tapahtuu sisäisesti paljonkin! Eukkaa suositellaan 7 kertaa. Aluksi 2-3 perättäistä viikkoa, sitten voi harventaa. Akua suositellaan aluksi 4-5 peräkkäistä kertaa ja sitten harvemmin. Molemmat ovat varmasti aika lailla tapauskohtaisia. Pointtihan on näissä hoidoissa juuri siinä, että en ovat yksilöllisiä ja kokonaisvaltaisia.



Tällä hetkellä sekä fyysinen että psyykkinen vointi on aika hyvä - ihme kyllä!



Palailen taas



Vehnis

Hei!



Kiitos TATJUSKALLE uudesta pinosta! Mukava kun jaksat päivittää, ja pienet värivirheet ei tosiaankaan haittaa mitään. Koitahan parannella itsesi!



Moikka NELLAMAIJA, mukavaa kun joku " kaipaa" ! Hienoa, että pääsit siirtoon ja sait pikkuisen kyytiin. Nyt vain tiukasti kiinni, niin että pysyy 9 kuukautta!



Hienoa kuulla VEHNIS, että voit hyvin. Kyllä tämä on sellaista tunteiden mylläkkää, että! Mutta vahvana pysyminen auttaa kyllä kummasti.



OMA NAPA: Tänään ei ole oikein hyvä päivä. Olen vajonnut jonnekin pessimismin syvimpiin aaltoihin, enkä jaksa uskoa onnistumiseen. Lääkkeet hermostuttavat minua entisestään. Tilannetta ei paranna se, että muutaman abortin tehnyt tuttavani on taas raskaana, ja nyt kuulema vauva saa tulla, niin hänen ei itse tarvitse opiskella tai mennä töihin. Voi luoja, siinähän sitä on vallan mainio syy saada lapsi! Kuulin tämän juuri puoli tuntia ennen omaa ultra-aikaani, ja koko lääkärikäynti meni vollottaessa ja niistäessä. Nyt olo on kuin jyrän alle jääneellä.



Kävin siis ultrassa, limakalvo edelleen vaan 6 mm. Lääkitystä lisättiin ja maanantaina uusi ultra. Onkohan se greippimehu ihan höpöhöpöä, vai onko sillä oikeasti jotain vaikutusta limakalvoon? Entäs muut kikkakolmiset, nyt nimittäin pitää saada kaikki käyttöön! Jos tällä kertaa ei onnistu, niin sitten on klinikka kiinni talviloman, pääsiäiset jne. Eli kauas siirtyy PAS siinä tapauksessa.



Anteeksi vuodatus ja omanapaisuus, mutta nyt oli ihan pakko purkaa.



Toivon niin suuresti, että meilllä kaikilla tämä homma NYT onnistuisi!



-Diina-

Voin kuvitella, että tuon ystäväsi (?) kommentti on tuntunut todella pahalta. Jotkut vain ovat niin ajattelemattomia. Ja joillekin niitä lapsia vain siunaantu, ansaitsivat niitä tai ei.. Sillehän emme voi mitään ja kyllä se toisinaan v.....aa ihan mielettömästi...

Mä en tiedä tosta kreippimehusta mitään. Toivottavasti joku osaa auttaa. Hoidot ovat ainaista odottamista, joka on vaikeinta. Eka odotetaan kypsyykö follikkelja, onko niissä munasoluja, hedelmöittyykö ne, jakautuuko, ovatko siirtokelpoisia, kiinnittyykö, jatkuuko raskaus. Tätä samaa kuukaudesta toiseen. Kyllä se vaatii jaksamista. Ja kun ei tässä voi muuta kun odottaa ja toivoa. Onkin niin hirmu vaikeeta, kun mitään ei oikeastaan voi itse tehdä. Sitä on ihan muiden " voimien" ja ihmisten armoilla.

No, eipä tää varmaan sua helpottanut. Kirjoittele vain tänne ihan mitä vain, se ehkä vähän auttaa.

Halaus

Vehnis

-Diina-:

Hei!

Kiitos TATJUSKALLE uudesta pinosta! Mukava kun jaksat päivittää, ja pienet värivirheet ei tosiaankaan haittaa mitään. Koitahan parannella itsesi!

Moikka NELLAMAIJA, mukavaa kun joku " kaipaa" ! Hienoa, että pääsit siirtoon ja sait pikkuisen kyytiin. Nyt vain tiukasti kiinni, niin että pysyy 9 kuukautta!

Hienoa kuulla VEHNIS, että voit hyvin. Kyllä tämä on sellaista tunteiden mylläkkää, että! Mutta vahvana pysyminen auttaa kyllä kummasti.

OMA NAPA: Tänään ei ole oikein hyvä päivä. Olen vajonnut jonnekin pessimismin syvimpiin aaltoihin, enkä jaksa uskoa onnistumiseen. Lääkkeet hermostuttavat minua entisestään. Tilannetta ei paranna se, että muutaman abortin tehnyt tuttavani on taas raskaana, ja nyt kuulema vauva saa tulla, niin hänen ei itse tarvitse opiskella tai mennä töihin. Voi luoja, siinähän sitä on vallan mainio syy saada lapsi! Kuulin tämän juuri puoli tuntia ennen omaa ultra-aikaani, ja koko lääkärikäynti meni vollottaessa ja niistäessä. Nyt olo on kuin jyrän alle jääneellä.

Kävin siis ultrassa, limakalvo edelleen vaan 6 mm. Lääkitystä lisättiin ja maanantaina uusi ultra. Onkohan se greippimehu ihan höpöhöpöä, vai onko sillä oikeasti jotain vaikutusta limakalvoon? Entäs muut kikkakolmiset, nyt nimittäin pitää saada kaikki käyttöön! Jos tällä kertaa ei onnistu, niin sitten on klinikka kiinni talviloman, pääsiäiset jne. Eli kauas siirtyy PAS siinä tapauksessa.

Anteeksi vuodatus ja omanapaisuus, mutta nyt oli ihan pakko purkaa.

Toivon niin suuresti, että meilllä kaikilla tämä homma NYT onnistuisi!

-Diina-

Tatjuskalle pikaista paranemista ja iso kiitos uudesta pinosta taas!



Tulin vaan äkkiä huikkaamaan Diinalle, että olin ymmärtänyt greippimehun estävän joidenkin lääkkeiden imeytymistä. Eli sitä ei kannattaisi lääkkeellisten kiertojen yhteydessä lipitellä! Voisikohan sillä olla jotain tekemistä limiksen ohuuden kanssa?



Nellamaijalle onnea onnistuneesta siirrosta! Ei se määrä, vaan se laatu : ) Pitkää pinnaa piinistelyyn!



Jessis

Kiitos kovasti piinailutsemppauksesta. Sitä tarvitaan nyt. Tänään on ollut pariin otteeseen menkkamaista kipua vatsalla, en tiedä johtuuko lugeista vai siirrosta vai endosta ja liekkö hyvää vai pahaa? Ihmeen rauhallisella mielellä ollaan kuitenkin.



Diinalle kovasti tsemppiä. Toivotaan, että limis siitä vielä vahvistuu ja jos ei vahvistu niin sitten tsempataan pikkukaveria tarraamaan lujasti vähän ohkasempiin vällyihin niinkuin meilläkin bdbdbd!

Kurja asenne tuttavallasi lasten saantiin.

Minä aina tsemppaan itseäni noista jutuista yli sillä, että ei toivotun lapsen saaminenkin voi olla joskus iso kriisi, vaikka sitä ei ympäristölleen myöntäisikään. Ja toisaalta on jopa hauskaa ajatella, että minulla on kaukana isän puolen suvussa kaksossisaret, jotka olivat aikoinaan koko kylän häpeä äpärälapsineen, joilla oli sama isä, mies karkasi Ameriikkaan ja jätti sisarukset isoine mahoineen.. No, ei olisi minua, jos ei ¿isoäidit¿ olisi touhuilleet vähemmän fiksuja aikoinaan. Lääkehuuruissa on kyllä välillä vaikeaa jaksaa ajatella mitään itseä piristävää.



Jessica: Kiva kun kävit palstalla, sinun kuulumisia olen etsiskellyt välillä noista kuukausipinoistakin. Lykkyä hoitojen kanssa!



Vehnis: Hassua miten samanlaiselta tilanne näyttää täällä ja siellä. Ajattelin kysellä lääkäriltä seuraavalla kerralla, onko endolla vaikutusta myös solujen jakaantumiseen. Muistan jonkun niistä 5 lääkäristä, jotka ovat hoitaneet, olleen vähän pessimistinen hoitojen onnistumisen suhteen myös solujen viihtymisessä maljalla... No, ei pidä pohtia nyt sitä, kun ei sille mitään voi. Pääasia, että saatiin tämä valioyksilö yrittämään!;) Hyvä kuulla, että operaatio meni hyvin ja olet hyvillä mielin jatkamassa luontaishoitoja.



nella

...eli ei se ohkainen limis aina tilannetta ojaan kaada. Mulla limis oli 5.8mm ja silti on papuprinsessa kyydissä pysynyt :)



Nellalle jaksuja ja tsempitystä piinailuun, täällä on peukut pystyssä!



T.Yksis

Tämä on kyllä siitä ihmeellinen paikka, että tukea ja ymmärrystä saa aina. Kiitos ja halaus!



JESSICA: Kiitos valaisusta greippimehuasiaan! En ole sitä aikaisemmin juonut, enkä siis taida aloittaa nytkään. Ja kyllä kai se niin olisi, että jos niillä olisi jotain edesauttavaa vaikutusta, niin kai lääkärikin sitä suosittelisi. Ei ole ainakaan varaa limakalvoa milliäkäään ohentaa omalla toiminnalla :)



NELLAMAIJA: Näinhän se on, että jokainen tekee omat valintansa eikä se ole muilta pois. Positiivinen ajattelu on yleensä minulle ominaista, mutta uskon että nämä lääkeet ja hormoonit kyllä saattavat hieman muuttaa tavallista käytöstä. Ainakin herkkyys kaikelle lisääntyy kertaa sata :) Ja kyllä sitä itsekin tekee virheitä ja mokia. Vaikeaa varmasti sellaisen henkilön, joka ei ole tätä millään tasolla kokenut, eläytyä näihin asioihin. Kuitenkin niiltä ihmisiltä, jotka asiasta tietävät ja jotka ystäviksi lukeutuvat, toivoisi jonkinlaista tilannetajua.



VEHNIS: Kyllä helpotti. Jo se että joku kuuntelee (tai tässä tapauksessa lukee ja kommentoi), on suuri apu. Siis kiitos ja halaus!



ON: Mies tuli kotiin ja häntä odotti aikamoinen tunnemyrsky. Mutta siinä on ihminen, joka löytää oikeat sanat. Hän antaa minun hetken itkeä, mutta vain hetken. Sitten alkaa piristäminen hassuttelemalla ja kertomalla juttuja. Kohta sitä huomaa hihittelevänsä rakkaan kainalossa jollekin hassulle jutulle, ja maailma onkin taas vähän parempi paikka.



Mukavaa iltaa ja toiveiden täyteisiä unia!



-Diina-

Hellurei!



Tänään oli sitten se lääkärin aika noista mun mahakivuista. Lääkäri tutki ja ihmetteli ja tuli siihen tulokseen että lievä endo epäily on, mutta kun munasarjat näytti puhtailta, niin ei ruveta hoitoja siirtämään, vaan sunnitellulla aikataululla mennään. huh, että helpotti. Jos hoito menee jälleen mönkään niin sitten tutkitaan tarkemmin. Mutta oli siis erittäin luottavaisella mielellä hoitojen suhteen. Syön siis pillereitä 8.2. saakka, 12.2. on sitten 0-ultra, ja lääkäri sanoi jo nyt että todella pienellä annoksella aloitetaan, ettei mene hyperiksi ja toiveena olisi muutama hyvä munasolu, joten tässä vaiheessa jo hylkään ajatuksen ylimääräisten alkioiden pakastuksesta.



Tällä kertaa vain omaa napaa, mutta ymmärtänette..



-tatjuska-

Minä jälleen täytän palstatilaa. Tulin katsomaan tatjuskan lääkärikuulumisia ja mahdollisia muita tunnelmia.



tatjuska: kuulostat positiiviselta, hyvä! Onneksi ei löytynyt mitään tulehduksia kiusailemassa ja pääsette hoitoihin suunnitellusti! Harmi kuitenkin, että endoepäilyn sait matkaasi. Ehkä se on nostanut päätään viimeisten hoitojen myötä? Mutta tämä tautihan lannistetaan sillä, että pääset masua kasvatteleman!;) bdbdbd!



Diina: Eiliseen vielä. Ymmärrän hyvin kiukkusi tuttavasi kommenttia kohtaan, ihan kohtuutonta on päästella tuollaista, varsinkin jos tietää toisen lapsettomuudesta ja vaikkei tietäisikään. Kaikkea ei tosiaan tarvitse sietää! Ja voimavaroja tosiaan joutuu kaivella jos jonkinlaisin strategioin! Täällähän saa päästellä ja sadatella, me ollaan sitä varten;)

Ihanasti oli miehesi lohdutellut. Meillä mies on kokenut usein olevansa kovasti ulkopuolinen näissä hoidoissa mutta oli mielissään, kun voitti rohkeutensa ja tuli katsomaan sekä keräystä, että alkionsiirtoa ja näki ultrakuvassa pienen nestepisaran kohdussa, jossa alkio siirrettiin.



Yksis: Kiitos kannustuksesta. Lisäsi uskoa onnistumiseen rutkasti, kun muistuttelit, että olet onnistunut hienosti kasvattelemaan vauvamasua, vaikka limis oli alkumetreillä ohut. Minulla se oli eilen kokonaista 8,4 mm!



Sannamary: Millä fiiliksillä mennään? Minä vielä toivon sinulle ylläriplussaa tässä " yllärikierrossa" , ettei tarvitse ivf:rumbaan lähteä.



Mitä baulielle kuuluu?



Plussatuulia puhaltelen palstalle pitkästä aikaa. Eiköhän pistetä jonkinlainen plussajuna vauhtiiin, että saadaan palstalle vipinää!;)



nella

Heti alkuun pahoittelut, kun en ole vastaillut vaikka huudeltukin on. Mutta ymmärrätte varmaan että kaikki poppakonstit on sallittuja. Eli kun muotoutui sellainen tapa tai joku rutiini että kävi kertomassa uutisia aina vasta lääkärikäynnin jälkeen, ja kun uutiset on koko ajan ollu hyviä niin sitten taikauskoisesti ei uskaltanut rikkoa kaavaa ; ) Mitäpä sitä ei tekisi sen pikku nyytin takia?



Mikäköhän siinä on että ihmisellä on aina oltava jotain stressattavaa? Nyt on kaikki neuvot tarpeen! Miten kieltäytyä tarjotusta (mutta henkisesti ja fyysisesti liian rasittavasta) työstä ja samalla pitää välit kunnossa työantajaan, että voisi mahdollisesti saada mieluisamman työn?



Mutta siis.



Baulie kyselit pco:stani. Millonkahan olen sanonut sen olevan iahn selvä+ ei nyt muistu mieleen, mutta sitähän se on kun enempi miettii. Ensimmäisen kerran moisesta kummajaisesta kuulin kakskymppisenä kun kävin gynellä pillereitä hakemassa. Se oli kans yhen sortin trauma se käynti. Ukko ei päästäny silloista poikakaveria, nykyistä aviomiestä edes sisälle vastaanotolle, kun ei ne asiat kuulemma miehelle kuulu. HaH! että näin sitä kannustetaan nuoria naisia. No, mutta asiaan, tämä ukkeli sitten katteli hetken ja tokas että sulla on varmaan polykystinen ovario syndrooma. Arvakkaas ihan huviksenne selittikö hän asiaa mitenkään. Juu ei. Söin iloisesti pillereitä kuutisen vuotta ja sitten jätettiin ne pois kesällä -05, pari kuukautta ennen häitä. Ihan kiva mutta kuukautisia ei vaan tullu. Sitten vuoden verran sähellettiin omalääkärin kans Proveralla että josko se kierto lähtis käyntiin. Eihän se alkanu. Muistin sitten tuon melko erikoisen pcodiagnoosin ja luin aiheesta enempikin. Kun sitten kysyin sen mahdollisuudesta omalääkäriltä, niin hän sitten myönsi itsekin epäilevänsä samaa ja laittoi lähetteen erikoislääkärille. Siellä sitten ensimmäinen ultra vahvisti epäilyt. Molemmissa munasarjoissa munarakkulat pieniä ja nätisti helminauhamaisesti asettuneena. Että selvä peli, varsinkin kun ulkoisena ominaisuutena on melkoisen runsas karvoitus ja reipas ylipaino. Ylipainoa oli silloin TOODELLA paljon, nyt yli 30 kg vähemmän. Laihdutus auttoi jonkin verran pco:hon mutta ei ole korjannu tilannetta eikä varmaan korjaakaan, sillä olen aina ollut ylipainoinen. Ja nuorena ennen pillereitä kuukautiset jäi pois kesäks ihan säännöllisesti, eli kesät oli melko kivoja ; ).

Nii ja se karva, sitähän riittää. Jaloissa, käsissä ja masussa. Karvat kiipee napaan asti ja ukkovarpaissakin on niitä. Ei oikein jaksa ajellakaan säännöllisesti ku korkeintaan polveen asti. Niin ja leuka. Iyyh! melkein joka päivä saa nyppiä tosi tummia jouhia leuasta. BLÄÄH!! Että tällänen pco.



Tatjuska: Totta kai ymmärretään! Omanapa se on miellä kaikilla se lähin napa ja kun siellä jotain tapahtuu niin alt apois risut ja männyn kävyt. Kurjia noi mahakivut. olen itekin tän kierroksen aikana tutustunut vähä kaikenlaisiin kouristuksiin, särkyihin ja nippailuihin massussa. Mutta hyvä ettei lääkärin mielestä kyse ollut mistään vakavasta ja pääsette jatkaan hoitoja. Tsemppiä vaan!!



Diina: Ymmärrän hyvin että muiden vauvauutiset satuttaa.. Vaikka itekin ajattelen niin kuin Nellamaijakin, että ei toivottu lapsi ja abortti ovat myös vaikeita kokemuksia niin aina ei vaan jaksa ymmärtää. Viime keväänä harjoittelun ohjaaja sanoi että kunnon itku ja raivoominen auttaa ja siihen on jokaisella lupa. Lähetti kotiin itkemään, enkä joutunut edes korvaamaan tunteja. Mutta oikeassa hän oli. Oikein kunnon monsuuni itku ja paikat hajottava raivoominen autto. Silloin sai purettua sisälle keräytynyttä ahdistusta. Olen sen jälkeen käyttänyt tota konstia useemminkin ja aina helpottaa. ei sitä kauaa jaksa. Mutta mies parkaa käy sääliks. kellekä sitä muulle näistä asioista mieltään purkais. Onneks ollaan löydetty ymmärtäväiset miehet jotka osaa lohduttaa.: ) Mutta on se pakko sanoa että kyllä ne koville joutuu meitin kans. On tää vaan sellasta myllerrystä.



Vehnis: Hienoa että kaikki meni hyvin ja vointikin on hyvä.



Miina_H. Tervetuloa joukkoon. Kyllä tänne mahtuu ja on aina kiva saada palstalle uusia turisijoita.



Yksis: Hienoa että poikkesit moikkaamaan. Teidän plussanneiden visiitit on aina piristäviä ja muistuttavat siitä että toivoa on.



Nellamaija: bd bd bd, Toivottvasti pikkunen tarraa hyvin kiinni. Ja, joo, melko samoissa mennään. Saadaan jännätä yhdessä.



OmaNapa.: Tosiaankin taikauskoisesti kirjoittelen uutisia vasta jälkikäteen : ) Tiistaina ei vieläkään näkyny ovisplussaa joten soitin sitten klinikalle ja keskiviikko aamuna katottiin uudelleen ultralla. Siellähän se munis köllötteli kaikessa rauhassa ja koko oli jo ainakin 24mm. Joten eipä muuta kun Pregnyl saman tien masunahkaan ja torstaina oli sitten inssi. Simpat oli kuulemma loistavia ja muutenkin olosuhteet on kaiketi hyvät. Nyt sitten piinaillaan. HUH, kun jännittää! Testata sais 8.2, mutta en tiedä uskallanko kun seuraavana päivänä on miehen serkun häät. Ei sitä oiken viittis mennä pillittään toisen häihin omaa surkeuttaan jos käy huonosti.



Eipä tässä sitten muuta kuin huiskutukset ja tsemppiä kaikille Enskattarille!



Mushu, pp1(vihdoinkin)

se on perjantai ja tuntuu tuo kuluva viikko menneen tosi nopsaan! Nyt vasta aktivoidun palstailemaan ;) Mutta täällä tuntuu tapahtuneen vaikka mitä, aimo harppauksia eteenpäin, ainakin nellamaijalla ja mushulla! Jännää! Toivon kummallekin oikein paljon tsemiä ja onnea :) :) :)



Kiva kuulla Vehniksen kuulumisia, että säästyit kivuilta & säryiltä. Kun tuota toimenpidettä aikaisemmin harmittelit, niin toivotaan että nyt säästytte vastoinkäymisiltä!

Kaikkea hyvää ja nautihan hoidoista :)



Diinalle jaksamisia. Jotkut ovat valitettavan suurisuisia & ajattelemattomia, ei sille vaan mitään voi.

Harmittavaa nuo teidän paikkakunnan lomat... Mutta me kaikki täällä toivotaan ja lähetellään niitä PLUSSAPUHUREITA teille!!! Ja kuten Yksis mainitsi, niin ei tuon limakalvon paksuus välttämättä mikään tuomio ole. Sullapa on mukavan kuuloinen mies siellä kotona huolehtimassa :) Tsemiä jatkoon!



Tatjuska: Hienoa, että oli paikat kunnossa! Nyt pääsetkin sitten keskittymään muihin asioihin, kun tuo asia selvisi :)



Mushun ongelmaan en oikein osaa sanoa mitään avustavaa... Minkä tapaista työtä sulle on tarjottu? Ja millainen olisi sitten se mieluisampi työ?

Munasarjojen monirakkulaisuus on todellakin kinkkinen ongelma... Toisille aiheuttaa harmia pienemmissä määrin ja toisille sitten taas päinvastoin. Itse mielenkiinnolla odotan, että mitä tulevat vuodet tuo tullessaan tän pco:n kanssa, kun oon kuullut että vanhemmalla iällä oireet saattaisi tulla selvemmiksi...

Ja olipa erikoisen kuuloinen tapaus tuo sun ekalääkäri! Oot kyllä kaikenlaisten esteiden kanssa joutunut kamppailemaan, kun menkat on olleet hukassa... Pitäisköhän mun vaan opetella olemaan onnellinen tästä mun säännöllisestä kierrosta ;)

Toivotaan että nuo sun pp-lukemat vaan kasvaa ja kasvaa ja että sieltä tulee se odotettu tulos :) :) :)



Ja Miina_H liittyi myös mukaan, terveppätulemasta!



Kiitos nellamaija kaipailuista :) Kiva että täällä muistetaan ja kysellään, vaikka en olekaan vielä teidän muiden tapaan ottanut sitä härkää sarvista... Miten työpäivä sujui, oliko kipuja?

Tsemiä teillekin tuon kyytiläisen kanssa :)



Ja on loppuun: Kp 9, tänään tarkistin, vaikka alkukierrossa lupasin itselleni, että kalenteria ei sitten kurkita ;) No, tiedän nyt sitten ainakin, milloin olisi otollinen hetki... Hih! Jospa pysyttäisiin miehen kanssa tässä kierrossa tiukasti siinä joka toinen päivä-tekniikassa.



Viimeksi taisin puhella, että menisin terkkarille... En vaan ole saanut aikaseksi, vaikka tiedän että sitten menkkojen alettua harmittaa! Ärsyttää tää oma luonne, kun ei vaan halua kuulla niitä huonoja uutisia, vaikkei niitä välttämättä edes olisi. No, olla möllötetään sitten epätietoisuudessa ja toivotaan parasta :) Mutta, huhtikuu on sitten viimeistään se takaraja, jolloin tehdään asialle jotain.



Vilkutuksia kaikille, mmoooi!



-baulie-

Lämmin tervehdys kaikille enskoille! Moni tuttu on siirtynyt odottajiin, mutta vielä meitä sinne jonottavia täällä on... :(



NELLA: Moi kamu, muistatko vielä? Lämmin halaus ja uskoa ja toivoa, että nyt onnistutte!!! Mitkä fiilikset?



Saako passiivinen taustailija pyytää palstaemännältä seuraavassa päivityksessä uutta esittelytekstiä? Tutkimuksissa selvisi, että ainoa vaihtoehto meillä on ICSI, joka mahdollisesti toteutuisi kesällä -08, mikäli siihen lähdemme.



Talviterveisin Aqua o/

is back! Jiihaa!



Ihanaa kun ilmoittauduit! Onpa ihanaa.

Olen kaipaillut, mutta en huhuillut, kun tiesin, että pidät taukoa palstailusta. Hienoa, että teillä on mahdollisuus onnistua hoidoilla. Voimia sinne vielä miettiä omaa ratkaisuanne¿ ja haleja kanssa!



Ihan hyvillä mielin mennään. Toivon kovasti, että tämä onnistuisi, mutta yritän pitää jalat tukevasti maassa, jos se nyt yleensä on mitenkään mahdollista tässä tilassa;) Olen vieläkin aika kipeänä maanantain punktion jäljiltä, reipas kävelykin tärskyttää masuun, no eipähän tarvitse tehdä lumitöitä;)



Mushu: bdbdbdbd sinne kanssa, yhteinen piinataival, helmikuun kahdeksatta odotellaan!



baulie: Kaikella ja kaikilla on aikansa, älä huoli. Ihan hyvin meni työssä, vaikka vauhtia ei voinutkaan pitää entisen malliin;)



Mukavaa viikonloppua ystikset!



nella

Mushu: Tuosta työpaikasta. Muista, että sinä itse, oma elämäsi on tärkein. Oli elämäntilanteesi muuten mikä vain. Kun voit hyvin, läheisesi voivat hyvin. Jaa, ei auttanut vai? Näin arvelinkin ;o) Mutta tilanteeseesi työn suhteen on vaikea antaa neuvoja. Tietääkö esimiehesi lapsettomuudesta ja hoidoista? Toisaalta varmasti haluaisit välttää stressiä ja antaa raskautumiselle mahdollisimman suuret mahdollisuudet. Toisaalta ei ehkä haluaisi jättää hyvää työmahdollisuutta käyttämättä, koska ei ole koskaan varmaa, että oma pikku nyytti joskus syntyy. En nyt todellakaan tarkoita lannistaa!!! Olen itsekin vain paininut samantapaisten ¿ongelmien¿ kanssa. Nämä lapsettomuushoidot ovat niin kokonaisvaltaisia, eikä elämään oikein juuri mahdu muuta, paitsi kakkossijalle, koska hyvinkin lyhyellä varoitusajalla voi tulla tarve ultraan yms. Ja sitten vielä jos homma menee ihan pieleen, voi olla että ei ole voimia antaa työlleen niin paljon kun haluaisi. Minulla tilanne on se, että olen työtyö. Enkä aio tämän kevään aikana vakituista työtä ottaa vastaan, jos jatkan hoitoja. Mutta kaikille ei tietenkään ole tähän mahdollisuutta. Niin, ei tämä tainnut auttaa. Halusin vain kertoa, että tiedän miltä sinusta tuntuu.

Tuosta hajottamisen tarpeesta. Minulla on ollut usein tarve hajottaa ja paiskia jotain. En vain ole keksinyt turvallista paikkaa ja paiskittavaa. Pitää oikein miettiä, miten tämä onnistuisi turvallisesti. Voin kuvitella, että se auttaa.



Tatjuska: toivotaan parasta hoidollesi! Eihän endo aina vaadi kirurgisia toimenpiteitä, riippuu niin endon laadusta ja levinneisyydestä. Teillä on varmasti hyvät mahdollisuudet onnistua. Ja jos ette onnistu, varmaan sitten mietitte lääkärin kanssa tähystyksen tarpeellisuutta.



Nallemaija: jos saat lääkäriltä vastauksen endo+solujen jakaantuminen, kerro ihmeessä! Mä en ole menossa lapsettomuuslääkärille ainakaan muutamaan kuukauteen, joten ei ole asiantuntijaa, jolta kysyä. Tilasin kyllä ajan kaavinnan jälkitarkastukseen gynekologille samalle lääkäriasemalle, jossa käyn luontaishoidossa. En tiedä, paljonko hänellä on kokemusta lapsettomuudesta. Mutta sen tiedän, ettei hän ole ¿ihan tavallinen gyne¿, eihän hän muuten kyseisellä lääkäriasemalla olisikaan. Yksi ystävänä käy hänelle. Tällä gynellä ei le kuulemma koskaan mikään kiire ja hän kyselee aina kaikki kuulumiset yms. Kertoilen taas lisää, kun muutaman viikon kulutta hänen vastaanotolleen menen. Sitä ennen käyn siis akussa ja eukassa + käytän homeopaattista lääkettä. Kunhan sen nyt tulisi maahan!!!!

Miten voit? Jaksamista piinapäiville!! Ja muista, että vuodotkaan eivät ole varma merkki yhtään mistään. Mikään ei ole varmaa, ennen kun se on varmaksi todettu. Eli yritä olla huolestumatta. Vaikka se onkin aika mahdotonta... ;o)



Miina_H, tervetuloa!



Baulie: tsemppiä suht luonnolliseen yrityksen ;o)



Aqua80: ikävää, että jotain uutta ongelmaa (?) selvis, mutta jotenkin musta tuntuu, että on helpompaa, kun tietää mistä homma johtuu, kun jos ei löydy mitään selitystä. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni. Miettikää rauhassa hoitoon lähtemistä ja punnitkaa mahdollisuuksien mukaan kaikkea mahdollista. Hoidot voivat olla hyvä homma tai huono. Jotkut haluavat lähteä niihin, jotkut eivät. Se on jokaisen oma asia ja jokaisen päätöstä on kunnioitettava.



Diina: Miten jakselet nyt?



ON: kyllä meistä monelle on näyttänyt osuvan ymmärtäväinen mies kohdalle. He yrittävät ymmärtää parhaansa mukaan, mutta kaikkea he eivät vain voi ymmärtää. Tämä kaikki tapahtuu naisen kropassa. Emme siis oikein voi ¿vaatiakaan¿ heitä ymmärtämään ihan kaikkea. Meillä on nyt sellainen vaihe, että mun mies ei oikein ymmärrä, miksi suren keskenmenoja (07/07 ja 12/07 tuulimuna) vieläkin. Miksi en astu seuraavaa askelta eteenpäin. Astuisin mielläni, mutta nämä takapakit (tämä kaavinta esim.) tekevät homman aika mahdottomaksi. Kun koko ajan jokin fyysinen juttu muistuttaa hommasta. Sitten vielä tämä endo: jokainen kuukausi, jolloin on kuukautiset, on aina ¿mielenkiintoisen¿ kivulias.... Ja tuo kipu on yksi asia, joka tosiaan pistää ajattelemaan, että kuinka kauan tätä jaksaa.

Nyt kivut ovat olleet suht ok. To ja pe oli vähän suurempaa kipua. Ensin ajattelin, että kuukautiset on alkamassa (ei ole vielä tullut, tuulimunasta keskiviikkona 6 viikkoa), mutta eipä vielä alkaneet ja onneksi kivutkin helpottivat. Aloin jo pelätä kohtutulehdusta.. Toivon nyt tosiaan, että siltä säästyn! Olo fyysisesti ja henkisesti nyt aika ok. Ei kipuja, ¿normaaleja¿ endo-kipuja lukuun ottamatta ja nekin aika vähäisiä.

Olimme eilen mieheni vanhempien kotona, jossa olivat hänen veljensä avovaimonsa ja 6kk tytön kanssa. Tuon tytön näkeminen on mulle jokaisen km:n jälkeen ollut todella vaikeaa. Mutta nyt jotenkin ajattelin taas olevani valmis siihen. Ja ekan kerran tämän lapsen syntymän jälkeen nautin tästä pikku-prinsessasta. Se tuntui hyvältä ja jollain tapaa vapauttavalta. Tiedän kyllä, että mahdolliset uudet takapakit meidän lapsettomuusrintamalla saattavat laukaista tuon ¿haluan-olla-kaukana-Emmasta-reaktion¿, mutta sitten niin käy. Uskon heidän ymmärtävän. Olen antanut mieheni veljille vaimokkeineen, vanhemmilleni ja mieheni vanhemmille noita Simpukkan opuksia aiheesta. Näin he ainakin saavat tietoa ilman, että loukkaan heitä jollain reaktiollani tai sanomisillani.



Nyt täytyy varmaan mennä laittaa pyykit kuivumaan ja toinen kone pyörimään.



Mahdollisimman mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! Voimia joka vaiheeseen.



Vehnis

Mukavaa sunnuntaita!



Piti tulla kuulumiset kurkistamaan ja tilannetta päivittämään näin viikonlopun päätteeksi. Keskustelua onkin ollut, hieno juttu!



TATJUSKA: Hieno homma, että teillä ei alettu hoitoja lykkäämään! Teillä alkaa jännittävät ajat, mutta uskotaan ja toivotaan että kaikki menee hyvin! Ja niistä munasoluista sen verran, että yksihän siihen vauvaan vaan tarvitaan :)



NELLAMAIJA: Joo, kyllä se tuttavani tiesi tästä tilanteesta. Mutta ei ole uutta tämän ihmisen kohdalla itsekeskeisyys ja ajattelemattomuus. Itse asiassa pohdin paljon sen jälkeen (ja kyllä jo ennenkin uutista) että mikä on ystävyytemme arvo. Tulin siihen tulokseen, että huolta ja pahaa mieltä löytyy tällä hetkellä ihan omastakin takaa, enkä enää halua olla tekemisissä kyseisen ihmisen kanssa. Tähän on siis paljon muitakin syitä, mutta tämä nyt tietynlaisena jäävuoren huippuna. Hienoa, että teillä on myös mies uskaltautunut mukaan toimenpiteisiin. Se on mielestäni hyvä asia, ehkä se hieman konkretisoi miehelle sitä rumbaa, missä nainen pyörii. Toisaalta voisi luulla, että miehestä on myös mukava olla paikalla, kun oma lapsi saa alkunsa ;)



MUSHU: Sinulla on työdilemma, joko olet saanut sitä ratkeamaan. Minä olen sitä mieltä, että omaa sydäntä kannattaa kuunnella. Jos uskot ja tiedät, että työ ei ole tähän hetkeen ja elämäntilanteeseen sopivaa, älä missään nimessä ota sitä vastaan. Ymmärrän kyllä, että se voi olla työnantajan vaikeaa ymmärtää, kun ei tiedä tilanteesi taustoja. Jos vaan pystyt, jokin valkoinen valhe saattaisi päästää sinut tilanteesta ¿kuivin jaloin¿ pois. Tarkoitus pyhittää keinot, niin kuin sanotaan. Kiitos myös kommentoinnista tähän tilanteeseeni. Kyllä sitä välillä pitääkin itkeä ja raivota, jos ei muuten niin ihan vaan siksi että sen jälkeen on taas helpompi laittaa asiat niille kuuluviin mittasuhteisiin. Ja kyllä tässä hommassa on taikausko ja poppakonstitkin ihan sallittuja, huoli pois ;) Tsemppiä piinailuun, täällä on peukut ja varpaat pystyssä. Mieti sitä testipäivää vielä vähän tuntojen mukaan. Voihan sitä testiä päivällä lykätäkin, niin mahdollisesti saat juhlia serkkusi häitä oman pienen salaisuuden kanssa¿



BAULIE: Joskus epätietoisuus on tosiaan parempi kuin huonot uutiset, olen samaa mieltä. Mutta älä sitä terkkarilla menoa liian kauaksi lykkää ;) Ja teidän tekniikka kuulostaa oikein toimivalta, jospa sitä tulisi vaikka kevätylläri¿



AQUA80: Mooooooi pitkästä aikaa! Kiva kun ilmestyit! Aktivoidu taas kun siltä tuntuu.



VEHNIS: Kyllä sinulla on oikeus surra niin kauan kun siltä tuntuu. Kukaan ulkopuolelta (ei edes oma mies, vaikka lähellä onkin) voi sanoa, milloin on surtu tarpeeksi tai on aika mennä eteenpäin. Tiedän myös, miten pienten lasten näkeminen on yhtä aikaa riipaisevaa että ihanaa. Ei vain oikein aina tiedä, kumpaa se on enemmän. Sitten kun itsestäsi siltä tuntuu, astu se askel eteenpäin. Hienoa, että olet infonnut läheisiäsi asiasta, se varmasti helpottaa tilanteeseen suhtautumista. Voimia ja jaksamista sinulle!



OMAT KUULUMISET LOPPUUN:

Siitä viime viikon uutisesta olen yrittänyt päästä yli ja ympäri, oikeasti en halua edes ajatella koko asiaa enkä ihmistä. Kiitos kaikille kommentoinnista ja keskustelusta ((halaa)).



Huomenna olisi taas ultra ja viimeinen mahdollisuus että kohdun limakalvo olisi vahvistunut. Toivoin niin suuresti, että pääsisimme ensi viikolla siirtoon, mutta vielä on niin monta mutkaa matkassa. Olemme myös tehneet henkisen päätöksen siitä, että jos on mahdollista, niin meidän puolestamme voi siirtää kaksi alkiota. Kunpa se nyt onnistuisi!



Olemme myös viime viikkojen aikana kertoneet molempien vanhemmille ja sisaruksille meidän tilanteestamme, ja se on toisaalta helpottanut, toisaalta ei. Mutta nyt on aikakin kerrottu. Pääasiallisesti suhtautuminen on ollut ymmärtäväistä ja tukevaa. Tosin oma äitini ihmetteli, että kylläpä ne nopeasti lähettää hoitoihin, kun silloin joskus yli 20 vuotta sitten sai yrittää paljon kauemmin. Ihme kommentteja siis saa kuulla ihan läheltäkin, ilmeisesti reilu kaksi vuotta ei ole vielä tarpeeksi pitkä aika.



Nyt täytyy lopettaa, ennen kuin tästä tulee romaanin pituinen ja kukaan ei jaksa lukea tätä :)



-Diina-

nellamaija: Kyllä se näyttää siltä että sinne IVF-rumbaan ollaan nyt sitten menossa kovaa vauhtia. Tänään on sitten kp 1 joten ei tullut tästäkään kierrosta mitään ylläriä:( No muuten on kyllä suht hyvät fiilikset kun on saanut sen päätöksen tehtyä että pidetään näissä hoidoissa hieman taukoa. Jotenkin on vaan niin paljon " vapaampaa" kun ei tarvii napsia niitä lääkkeitä ja sitten huolehtia siitä piikittelystä. Meillä on kyllä varattu jo ensikäynti sinne IVF:n suunnitteluun mutta ajateltiin tehdä se hoito kuitenkin vasta myöhemmin.



Mä oon pitänyt tosiaan taukoa näistä kaikista vauva hässäköistä niin myös täältä palstalta. Koitan koota itteni taas kokoon jotta jaksais niihin suurempiin hoitoihin suunnata katseensa.



Mutta aurinkoista päivää teille kaikille!



Terv.Sannamary

Tänään oli ultra. Limakalvo ei ollut kuin vaivaiset 6,4 mm ja hoito peruttiin. Suuurin syy on kuitenkin munatorvessa ultralla näkynyt neste, joka ilmeisesti tihuttaa vuotoa kohtuun ja estää alkion kiinnittymisen. Nyt tulossa laparoskopia.



Parempaa onnea muille!