MIKSI lapsen nimi pitää salata ristiäisiin asti? Eikö olisi paljon mukavampaa puhua hänestä alusta asti omalla nimellään?
Ps. tämä ei koske niitä, jotka eivät ole päättäneet nimeä vielä syntymähetkellä.
Kommentit (32)
Eikö kaikkiin nimiin totu? Tuohan on aika rajoittunutta ajattelua - tuskin esim. kaikki Suomen Tiinat ovat samannäköisiä. Kuka heistä on eniten oikean Tiinan näköinen? Miltä Tiinan pitäisi näyttää?
En oo ikinä ymmärtänyt niitä, joilla on nimet valmiina vaikkei sukupuoltakaan tiedä. Me rupesimme miettimään nimeä heti kun saimme vauvan ulos masusta ja näimme että se oli poika.
Ja aika tarkkaan tuli se vajaan kahden kuukauden miettimisaika ennen ristiäisiä käytettyä, edellisenä iltana tehtiin lopullinen päätös nimestä.
Eikä pojua toki pelkäksi vauvaksi kutsuttu ennen ristiäisiäkään, hänelle oli ehtinyt kertyä jo monta lempinimeä. Harmi vain, ettei niistä yksikään olisi kelvannut viranomaisille oikeaksi nimeksi. :) Kuvaavia ne lempparit ainakin olisivat olleet...
Eikä tietenkään kaikkien Tiinojen tarvi näyttää samalta. Siitähän se riippuu, mikä mielikuva vanhemmilla mistäkin nimestä on. Kyllä me halutaan antaa lapsillemme sellaiset nimet, että ne MEIDÄN mielestämme sopivat lapsillemme.
Kiitos. :)
Minulle on ainakin ihan sama kertovatko muut vauvansa nimen jo silloin kun vasta yritetään raskautua vai vasta ristiäisissä.
se hetki on todella mielenkiintoinen ristiäisissä: kun pappi kysyy, minkä nimen olette antaneet lapselle, niin aika pysähtyy huoneessa, jokainen pidättää hengitystään, katseet kohdistuvat, kuulisi nuppineulankin tipahtavan... Se momentti on hyvin spesiaali. Ja salaamisen arvoinen.
joka keksittiin silloin kun sain olevani raskaana ja seurasi vauvan mukana ristiäisiin asti. Varsinaista nimeä mietittiin aika pitkään. Esikoisen kohdalla se varmistui n viikkoa ennen ristiäisiä, kuopuksen kohdalla ristiäisiä edeltävänä iltana.
Ja se on tosiaan ristiäisissä kiva kohta, kun kaikki jännittää mikä nimi lapselle on annettu.
Vierailija:
se hetki on todella mielenkiintoinen ristiäisissä: kun pappi kysyy, minkä nimen olette antaneet lapselle, niin aika pysähtyy huoneessa, jokainen pidättää hengitystään, katseet kohdistuvat, kuulisi nuppineulankin tipahtavan... Se momentti on hyvin spesiaali. Ja salaamisen arvoinen.
Mutta silti meillä on kerrottu heti kaikille, kun nimi on keksitty. Toinen siis samantien vauvan syntymästyä kertovasta tekstarissa suoraan sairaalasta, n. pari tuntia syntymästä. Ja toinen oli tiedossa vauvan ollessa parin päivän ikäinen.
Kastetilaisuushan on kuitenkin tarkoitukseltaan se, että otetaan lapsi seurakunnan jäseneksi. VAikka ei nyt niin kirkkouskovaisia ollakkaan, on meidänkin lapsemme kastettu. Mutta ei sitä hommaa olla nimen antajaisten takia pidetty.
Tunnustan rajoittuneisuuteni mutta en ole kenenkään nimeämättömästä vauvasta puhunut niin paljon ja vuolaasti että nimen puuttuminen olisi jotenkin haitannut.
Tämä käytäntö on ollut suvussamme jo kauan, emmekä nähneet mitään syytä siitä poiketa.
Samanlaillahan häissä ja hautajaisissa on tapoja, jotka tulevat perinteistä.
Meillä Suomalaisilla näitä perinteitä on aika vähän, kun verratan esim. Aasiaan.
Hän toitotti itsekin synnytykseen asti, ettei ymmärrä salailijoita ollenkaan ja aikoo itse kyllä kertoa nimen heti. Mutta kun vauva syntyi, hän ei kertonutkaan nimeä, kun mies oli kuulemma kieltänyt.
miksi ystävän toiveet menisivät puolison ja lapsen isän toiveiden yli?
Meillä oli mietittynä vaihtoehdot odotusaikana ja jo salissa lapsi näytti yhdeltä niistä. Käyttöön samantien.
mutta sen verran pihtailtiin, että kerrottiin muille vasta lapsen synnyttyä.