Te joilla monta jo murkuksi ehtinyttä lasta pienillä ikäeroilla!

pahin kausi menossa.. tai ainakin toivon niin :)) ONNEKSI pojat ovat edelleen jatkaneet urheiluharrastuksia,kaverit ovat sieltä jo tuttuja monen vuoden takaa. Mitään tupakka ja viinakokeiluja ei ole ollut,koulu ei kauheasti kiinnosta. Mutta on muuten huutoa ja vääntöä,pullistelua ym ym ym

Tytöt on 17, 15 ja 12, itse olen 48-v. Vanhin on jo aikuinen, nuorin potee 6-vuotiaan uhmaa. Ihan hyvin menee, ei yhtään kauheaa. Mulla on myös kolme uhmaikäistä hoitolasta.

kiinnostaa kovasti miten teinien kanssa pärjää.

Missä iässä on ollut vaikeinta? Milloin alkanut helpottaa? Tiedän tietysti, että kaikki riippuu kovasti lapsesta, mutta olisi kiva kuulla silti kokemuksia. Ja vinkkejä jaksamiseen...

Tytöt on 17, 15 ja 12, itse olen 48-v. Vanhin on jo aikuinen, nuorin potee 6-vuotiaan uhmaa. Ihan hyvin menee, ei yhtään kauheaa. Mulla on myös kolme uhmaikäistä hoitolasta.

Voi lähteä vaikka jokaisen kanssa vuorotellen shoppailemaan, elokuviin, ravintolaan syömään, konsertteihin (jos suostuvat vanhempiensa kanssa lähtemään). Meillä on auttanut selkeät rajat ja kotiintuloajat, mutta myös se, että jotkut asiat ovat neuvoteltavissa. Mun mielestä vanhemmankaan ei pidä jääräpäisesti pitää kiinni joistain asioista, jos nuorella on hyvät perustelut sille, miksi jonkin asian voisi tehdä toisinkin.



Mulla on ollut aika helpot lapset. Tosi harvoin ovet paukkuu tai päätä auotaan. Vaikeimpia mun lapset on olleet tuossa 14 - 16-vuotiaina, etenkin poika, mutta ei mitään järkkyä silloinkaan. Ja olen kelvannut tosiaan esiliinaksi (tai rahastonhoitajaksi) vaikka rokkifestareille. Mutta nuoresta ja sen asioista ja nykyilmiöistä pitää olla oikeasti kiinnostunut. Kaveriksi ei saa heittäytyä, vaan auktoriteetti pitää vanhemman säilyttää. Tungetteleva ei saa olla. Meidän tyttöjä esim. ärsyttäisi suunnattomasti vanhempien jatkuva oveen koputtelu ja asioitten urkkiminen. Nuoren pitää saada vetäytyä välillä omiin oloihinsa. Näin, tosi helppoa, ainakin enimmäkseen.