NYT APUA!! Kasvatuskysymys lapsen temppuilusta

Kantoasento ei ole miellyttävä kenellekään silloin kun pitää toisella kädellä lykkiä vaunuja ja toisella raahata velttoa ja potkivaa lasta, mutta minkäs teet...



Joidenkin lapset lähtevät sujuvasti liikkeelle jos säikähtävät että vanhempi lähtee menemään ilman heitä, mutta meidän pikemminkin huutaa että "mä haluan jäädä tänne yksin makaamaan!"



Prkleen uhmaikäiset.

mutta siinä vaiheessa kun lapsi jo makaa turvallaan maassa ja kieltäytyy liikkumasta, se ei enää ole maaniteltavissa viihdyttämällä...

tuu seisomalaudalle niin lasketaan kymmeneen, lauletaan hämähämähäkki, osaatko naksutella kielellä näin

jne jne



Eli viihdyttämällä.

noin mäkin teen, lapsi kainaloon ja menoksi. viihdyttäminen voi olla pidemmän päälle aika huono ratkaisu, lapsi oppii vedättämään ja sitten saa aina olla viihdyttämässä.

tilanne oli se, että lapsi ei edes huutanut tms. vaan makasi ja venkuili ja kaikki mitä samnoi, oli ihan sama kun linnuille olisi puhunut. Ja hyräili itsekseen omiaan ja rapsutteli hiekkaa. Voiko lasta "uhkata" jollain? Tyyliin jos nyt et kävele niin äiti laittaa pikkuautot kaappiin ja saat vasta päiväunien jälkeen? Monesti tuo houkuttelu on toiminut, mutta nyt ei edes se auttanut. Ihan kun lapsi olisi suoraan sanottuna "vit**lut mulle... aaargh!!!



ap

noin mäkin teen, lapsi kainaloon ja menoksi. viihdyttäminen voi olla pidemmän päälle aika huono ratkaisu, lapsi oppii vedättämään ja sitten saa aina olla viihdyttämässä.

Kukin tekee tietty niin kuin haluaa, mutta kyllä yhdessä hassuttelu on mulle sopivampi tapa kuin hikisen lapsen hikisenä raahaaminen.

sitten otat myöhemmin sisään tultuanne lelut pois, ei lapsi pysty yhdistämään sitä ulkona venkoiluun. Muutenkaan uhkailu ei ole kovin tehokas keino, pidemmän päälle ainakaan.



Jos sinulla ei ole kiire ulkona eteenpäin, voisi kait selvittää miksi penska venkoilee- meillä se auttoi, ellei ollut kyseessä itkupotkuraivarit tms. valmis kaaos. Meillä lapsella oli aina jokin syy venkoiluun, ja kun se saatiin purettua, niin matkanteko sujui paremmin ja penska pysyi "kasassa".

Sen jälkeen ehkä vähän lapsen huomion suuntaamista tulevaan auttoi kulkua tyyliin "kävelläämpä nyt tietä eteenpäin kotia kohti, siellä on autoleikki odottamassa, onpa kiva leikkiä kotona autoilla". Oikea markkinapuhe siis voi tepsiä - kun lapsi ymmärtää, että edessä on jotain tavoiteltavan arvoista ja hän saa siitä mielikuvia, yhteistoiminta helpottuu.

noilla houkutteluilla. Jos ei onnistu, niin kainaloon vaan. Uhkailut ja hermojenmenetykset ovat näin pienen kohdalla ihan turhia, päässä kun ei pysy kuin tässä ja nyt tapahtuvat asiat. Se on kotiin tullessa unohtanut jo koko välikohtauksen, ja jokin rangaistus vasta silloin toteutettuna on ihan turha.



Tuollaisia nuo kaksivuotiaat, ovat ihania ja joskus ah niin raivostuttavia :)

viimenen niitti oli, kun olin saanut lapsen raahattua rappukäytävään asti ni sit makasi siellä... ja makasi muuten kauan.. kunnes mun oli pakko mennä hakemaan se. Ja tiesi varsin hyvin kotiin tullessa, että nyt ei kunniankukko laula. Itellä kauhee tuskanhiki, nenä vuotaa, vauva huutaa ja esikoinen temppuilee rappukäytävässä kun ei suostu kävelemään portaita. taas oli sellanen hetki, että grrr... sai muuten laskea hitaasti kymmeneen eikä edes auttanut.



ap



Mutta kiitos vinkeistä ja koitetaan, josko seuraavalla kerralla toimisi=)

Joo,kannatta kävellessä höpöttää lapselle just että katoppa kun tuolla on tuota ja tuota yms..mutta jos kohtaus iskee päälle niin lapsi kainaloon ja kotia kohti=)

Meillä ei mikään suostuttelu yms auta jos lapsi jonnekkin jumittaa.Muistan kerran kun tuo nyt jo eskarilainen heittäyty polulle karjumaan ja toinen lapsi oli vaunuissa..yritin kiltisti sanoa että mennään kotiin syömään niin saat sitten keksinkin jälkkäriksi..ei auttanu,poika karju kun hyeena maassa.Vein toisen lapsen kotiin ja ruokakassit ja sitten hakemaan poika polulta kotiin.Meillä poika ei todellakaan tullut vaikka ois sanonu että nyt äiti lähtee..sinne jäi makaamaan.

raahasin pojan väkisin kotiin ja tuskailin vaatteet pois pätä,toisele ruokaaja ruuat kaappiin ja yx vaan karjui.Yhtä-äkkiä poika hiljeni ja sano et yt voisin ottaa senkeksin..ei saanut=)

On kyllä todella rasittavia noi vetelä-kohtaukset. Samaa mieltä kuin joku aiempi - uhkaus ei toimi noin pienellä, seurauksen pitää olla välitön. Mieti, mikä juuri sillä hetkellä voisi olla iso menetys tai iso palkinto. Jos nyt kuitenkin vielä kuuntelee... Tai parasta tietysti on, jos saa selvitettyä, miksi matka katkesi, mikä harmittaa. Aina ei vaan ole aikaa.