Lue keskustelun säännöt.
Kohtalotovereita (ahdistus)
21.01.2008 |
Iltaisin kun menen nukkumaan niin iskee ahdistunut olo, mietin kaikkia pieniä ja mitättömiäkin asioita vuosien takaa. Tuntuu, että oikein ruoskin itseäni ja lietson sitä ahdistusta. Aamulla ja päivällä olo on ihan ok ja masentuneeksi en itseäni koe.
Töissä yritän aina tehdä parhaani, mutta sitten jos tulee joltakin jotain sanomista niin otan sen hirmuisen henkilökohtaisesti ja vatvon asiaa iltaisin päässäni. Vaikka kyseessä ei olisi mikään kovin isokaan asia niin saatan märehtiä niitä vielä vuosien päästä. Olisikohan tähän joku lääkitys olemassa? huokaus...
Kommentit (4)
Ota paperia, ja kirjoita ylös asiat jotka ahdistaa. Ja nimenomaan siitä näkökulmasta, että minkälainen " tyyppi" sitä huolta aiheuttaa " puheellaan" . Kriitikko haukku sinua ja vertaa tekemisiä muitten tekemisiin. Murehtijan lauseet alkaa " Mitä jos..." . Uhri on toivoton - tästä ei tule mitään, minusta ei ole ikinä mihinkään, kaikki menee aina päin seiniä, perfektionisti piiskaa suorittamaan " pitäisi" -puheella. Sitten aina kun olet kuunnellut hetken, kirjoita vastaus. Mieti pitääkö nämä jutut paikkansa aina, mitä todisteita siitä on että " puhe" on totta. Mieti ratkaisuja, koeta löytää tilaiteista jotain hyvää. Minulla auttaa tosi paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen iloinen ja reipas, eikä itsetuntoni muuten mielestäni niin huono ole. Jotenkin vain otan liian helposti itseeni ja märehdin asioita liikaa. En osaa katsoa eteenpäin, kaivan liikaa ikäviä asioita vuosien takaa.
Niin ja kieltämättä mietin liikaa mitä muut ovat mieltä...
Minkälainen itsetuntosi sinulla noin muuten on? Kärsitkö alemmuuden tunteesta joskus? Hyväksytkö itsesi sellaisena kuin olet?
terkuin, ahdistuksesta aika ajoin kärsivä äippä.