eskarilaisen pelkoja
Meillä eskarilainen pelkää pimeää, suuria ihmisjoukkoja, muumimörköä, uusia tilanteita esim. Osaan suhtautua pelkoihin mielestäni hyvin koska olen itsekin hieman pelokas ja pelkään sosiaalisia tilanteita.
Esim. koulumatkalla oli lapsia jotka ei olleet ilmeisesti oppivelvollisia meidän heimolaisia kun odottivat pieniä koululaisia koulun jälkeen ulkona kaduilla, joita sitten ison koiran kanssa pelottelivat. Hommasin lapsille kouluavustajan kulkemaan koulumatkan ryhmässä johon poikanikin kuului. Poikani menee perhepäivähoitoon eskarin jälkeen.
Yleensä en patistele poikaani väkisin tekemään mitään mikä pelottaa
vaan nyt harmittaa se että eskarin jälkeen on liikuntakerho johon pitkän neuvottelun jälkeen hän ehkä tänään uskaltaa jäädä ensimmäistä kertaa katsomaan. Saa itse päättää asian iltapäivällä.
Onneksi hän kertoi pitkän kyselemisen jälkeen että häntä pelottaa
ihmiset siellä, katsottiin yhdessä että siellä on myös tuttuja eskarikavereita. Monesti kun rima on ylitetty hän toetaa että kivaa on ollut.
Teenköhän minä tästä taas liian ison numeron, eli pitäisikö vaan suosiolla pitää poikaa vielä kotona eikä " työntää" häntä muualle
harrastuksiin. Vai pitäsikö häntä rohkaista vaan koettamaan ekaa kertaa, koska hän kaipaa kuitenkin ikäistään seuraa, tekemistä, menemistä jne.
Pikkuveli onkin sitten toista luokkaa...
Kannattaa vain rohkaista lasta tutustumaan uusiin asioihin, vaikka pelottavilta ensin tuntuisivatkin.
Nimittäin, jos nyt " annat periksi" ja pidät hänet " pumpulissa" kotona, voi olla että koulussa tilanne pahenee ja tulee isompia ongelmia esim. osallistumisesta liikuntatunneille, koulun juhlissa esiintymisistä jne.
Ja oman kokemukseni myötä voin sanoa, että useinmiten kun se tietty ujostelu ja arastelukynnys lapsen kanssa on ylitetty, hän onkin tosi innokas ja ylpeä itsestään, kun on voittanut pelkonsa.
Muista kehua lastasi myös näistä onnistumisista!!
Jos esim. iltaisin on jotain harrastuksia missä käy lapsesi eskarikavereita, niin sovi hänen kanssaan, että menette eka kerralla katsomaan eikä hänen tarvitse osallistua mihinkään jos ei halua. Seuraavalla kerralla hän voisi jo osallistua, mutta sinä jäät katsomaan niin hänellä on turva. Kolmannella kerralla sovitte, että olet pukuhuoneessa JOS jotain ongelmia tulee... ja siitä eteenpäin hän jo uskaltaisi mennäkin muiden mukana, varsinkin jos on luokkakavereita paikalla. NÄin ainakin meillä on toiminut homma hyvin. Riippuu tietysti lapsesta mutta kannattaa kokeilla eikä antaa periksi. Lapsiakin on niin erilaisia - toiset antaisivat periksi sille omalle pelolle vaikka mieli niin tekisi muiden mukana mennä leikkimään. Siinä vain vanhemmilta vähn vauhtia persuksiin ja tukea mukaan niin lapsi rohkaistuu!
t.äippä