Miksi minä ajattelen exää paljon? Onko tämä surutyötä vai mitä ihmettä?

Erosta nyt 1,5 vuotta aikaa ja yhä huomaan ajattelevani exää päivittäin. Joskus aamulla herään siihen, että ajattelen sitä, illalla viimeiseksi sama juttu. Uutta miestä ei ole, enkä usko että se vaikuttaisi asiaan, sillä tämän päättyneen liiton ekat vuodet mietin päivittäin edellistä exää... (aiemman exän ajatteleminen loppui oikeastaan vasta ekan lapsen syntymään)



Ajattelen exää niin hyvässä kuin pahassakin; mietin yhteisiä kivoja aikoja, mietin riitoja ja toisaalta sen nykyistäkin elämää. Välillä vähän ikävöinkin, useimmiten vaan haukun sitä mielessäni ja mietin mitä kaikkea paskaa sille saisi tapahtua.



Mikä on psykologinen selitys tälle?