Kokemuksia nukkumisjärjestelyistä

Meillä esikoinen oli 1v 5kk kun kuopus syntyi ja nukkui omassa sängyssään vanhempien makuuhuoneessa. Kun tulin vauvan kanssa kotiin sairaalasta, oli tarkoituksena jatkaa samaan malliin ja ottaa vain vauva vanhempien väliin nukkumaan. Kuitenkin uusi tulokas piti nukkuessaan sellaista " meteliä" , ettei samassa huoneessa nukkuminen onnistunut. Sitten päätettiin, että äiti ja vauva nukkuvat toisessa huoneessa ja isä ja esikoinen toisessa. Tämä osoittautui meillä varsin toimivaksi ja rauhoitti kaikkien yöunta (äiti heräili vain vauvan vuoksi ja isä esikoisen vuoksi). Kun kuopus oli reilut 3 kk, yöt olivat rauhoittuneet sen verran, että palattiin kaikki samaan huoneeseen. Kuopus nukkuu vielä perhepedissä vanhempien kanssa.



Meidän suunnitelmana on, että kun kuopus oppii nukkumaan omassa sängyssään, yritämme siirtää molemmat lapset viereiseen makuuhuoneeseen nukkumaan. Saa nähdä kuinka käy. Minä ja mieheni olemme sen verran mukavuudenhaluisia, että olemme halunneet että lasten rauhoittelu käy yöllä helposti. Näin siis meillä.

Esikoinen oli 2,5 v. toisen lapsemme syntyessä viime elokuussa. Kevään esikoinen nukkui pääasiassa omassa sängyssään (siityi sinne 2 v. täytettyään) vanhempien sängyn vieressä, mutta noroviruksen jälkimainingeissa vappuna hän siirtyi takaisin väliimme nukkumaan ja siellä nukkuu edelleen. Ei ole riehujatyyppiä, joten ihan hyvin saamme kaikki nukuttua.



Toisen lapsemme synnyttyä vaihdoimme esikoisen sängyn paikalle pinnasängyn, jossa vauva on viihtynyt hyvin. Esikoinen on siis lähes koko ikänsä nukkunut vanhempien sängyssä, mutta kakkosemme taas nukkuu selvästi paremmin pinniksessä (sekin on siis ihan sänkymme vieressä).



Näin mennään nyt, mutta kun esikoinen jossain vaiheessa (kenties?) siirtyy taas omaan sänkyynsä olemme ajatelleet laittaa sen parisänkymme toiselle puolelle. Yöpöydät vaan pois, niin mahtuu.



Aluksi stressasin siitä, että esikoinen häiriintyy vauvan ääniin, itkuihin, yösyöttöihin, mutta kaikki on mennyt ok, vaikka vauvamme on ollut todella aamuvirkku ja huonohko nukkuja. Toki tottumiseen menee vähän aikaa kaikilla. En voi enää imettää, joten vauvan pulloruokinnan hoidamme yöaikaan pimeähkössä keittiössä.

Mekään emme raaski pakottaa esikoista, saati vauvaa, omaan huoneeseen. Mielestämme pienten lasten paikka on vanhempien lähellä.



Hyviä unia!



Hannele9

meilläkin vauvan alkuaikoina esikoinen nukkui aamuyön isin kanssa makuuhuoneessa, minä ja vauva toisessa huoneessa patjalla. Jossain vaihessaa homma kääntyi niin, että isi jäi nukkumaan yksin toiseen huoneeseen, minä ja lapset makkariin. Vauvaamme oli vaikea saada nukkumaan enää aamuyöstä, joten siksi tällainen väliaikaisratkaisu tarvittiin. Nyt nukumme jo taas kaikki samassa huoneessa. Onneksi! Muistelen tuota huoneidenvaihtoaikaa melkoisena rumbana!

Tarkoitatko että epäreilua joutua omaan huoneeseen, vai että epäreilua kun äiti ei halua päästää sinne? Meille tuli pienempi sisarus kun isompi oli 1v8kk, ja isompi siirrettiin noin puolitoistavuotiaana perhepedistä omaan " isojen lasten sänkyyn" omaan huoneeseen. Oli itse tosi innoissaan asiasta eikä halunnut tulla vanhempien sänkyyn enää ollenkaan. Yöt olisivat menneet tosi ranttaliksi, jos meillä olisi ollut isompi ja vauva samassa makkarissa nukkumassa. Ja nyt äidin iloksi tai joskus harmiksi kun pienempikin on jo taaperoiässä, isompi sisarus kömpiikin välillä viereeni nukkumaan yöllä :).

4:lle omat sängyt samaan huoneeseen (aluksi vauva mahtuu muuallekin kuin omaan sänkyyn ja vie vähempi tilaa), vauva vanhempien väliin ja esikko omassa sängyssä, esikko eri huoneeseen nyt eikä sit samalla kun vauva syntyy, kaksi makkaria käytössä kuten edellä kerrottu, lisäsänky aikuisten sängyn viereen = iso perhepeti kaikille...

Tärkeintä on kuunnella itseään ja perhettä - tehdä omalla tavallaan toimivasti. Kaikki vaihtoehdot nimittäin toimii ja on ihan yhtä hyviä ja yhtä oikeita keskinäisessä vertailussa, ratkaisevaa lienee miten lapsi suhtautuisi muutokseen ja miten vanhemmat sitä tukee/ohjaa.

Omaan huoneeseen muutto voi olla ihana seikkailu ja oikeus omaan paikkaan. Yhdessä nukkuminen voi olla puolestaan turvallista ja helpointa yöheräilyjen kannalta, mutta myös hankalaa, jos kukaan ei saa nukkua.

Meillä nukkui esikko ja isä yhdessä huoneessa ja äiti ja vauva toisessa. Oli hyvä ratkaisu. Kumpikin sai läheisyyttä, mutta eivät häirinneet toisiaan. Meillä siis vauvalla koliikki ja sairasteluputki ja yöt olivat huutoa. Nykyisinkin heräävät tosi eri aikoihin. Nuorempi saattaa nukkua kaksikin tuntia pidempään. Yhteinen huone ei siis onnistuisi millään.

Syysnasu; tarkoitan sitä, että epäreilua joutua omaan huoneeseen kun muut nukkuvat samassa huoneessa. Mutta tiedän että se saattaa olla myös lapsen paras. Pitää katsoa miten meillä lutviutuu...



Lisääkin kokemuksia mahtuu mukaan:).



Pullava

Meillä on ollut jos jonkinlaista sänkyjärjestelyä sitä mukaa kun lapsien määrä on lisääntynyt. Esikoinen oli vähän yli 2 v. kun pikkuveli syntyi ja aikeemme oli siirtää hänet reilusti ennen vauvan syntymää omaan huoneeseen, mutta ei vaan jaksettu thedä sitä kun oli tosi arka ja pelokas. Niinpä kun vauva syntyi nukuimme niin että isoveli oli meidän huoneessa omassa sängyssä ja vauva omassa sängyssä aina alkuyön ja aamuyön kaikki olimme samassa sängyssä kun lapset heräillessään siirtyivät/siirrettiin sinne. Meillä tämä sujui ja juuri koskaan vanhempi ei herännyt vauvan ääniin (isoveli onkin kyllä tosi sikeä uninen). Kun vanhin oli 4 v ja nuorempi 2 v syntyi kolmas lapsi, ja muutama kuukausi ennen vauvan syntymää siirsimme vanhemmat lapset omaan yhteiseen huoneeseen nukkumaan ja vauva nukkui taas meidän makuuhuoneessa. Tässä järjestelyssä olemme edelleen kun nuorin täyttää kohta 2 v. Ja edelleen lähes joka aamu olemme kaikki viisi (siis vanhemmat ja 3 lasta) samassa sängyssä. Tosin nyt sängyllä on leveyttä 2,4 m kun isä nikkaroi lisää unitilaa. Itse olen sitä mieltä, että lapset saavat tulla väliimme, koska kyse on selvästi turvan ja läheisyyden hakemisesta ja meillä kaikki myös pystyy nukkumaan tällä järjestelyllä. Mutta kaikille ei varmaan sovi perhepeti, jokainen omien tarpeidensa ja tuntemuksiensa mukaan! Seuraava projekti on siirtää nuorinkin muiden kanssa samaan huoneeseen edes alkuyöksi. Itse vierastan sitä että me vanhemmat nukkuisimme eri huoneissa ja sängyissä, koska minulle se yhteisen sängyn läheisyys on tosi tarpeellista ja tärkeää, mutta joillekin sekin varmaan sopii.