No voi h**tti eikä niitä lapsia valvota lainkaan (päiväkoti asiaa)

Sitten kun huomataan että vanhemmat on tulossa, niin kiireesti aletaan etsiä että missäpäin pihaa se lapsi on. " äsken se leikki tuossa" vaikkei ole mitään hajua missä lapsi on.

Itse ainankin olin koko ajan suunnilleen perillä missä ryhmäni lapset ovat, ja jos jotakuta en havainnut niin lähdin etsimään.

omaa lastani en siihen päiväkotiin laita ikinä hoitoon, vaikka ensin oli ykkösvaihtoehto.

Se, että lapseni on erityislapsi todellakin tarkoittaa sitä, että häntä on vaikea saada tottelemaan!! 10000 kertaa vaikeampi kuin normaalia lasta! Sen tiedän, koska minulla on muitakin lapsia, ja heidät kyllä saan " tottelemaan" . Tämänhän sellaisen voi olla vaikea ymmärtää, jolla ei ole erityislapsista kokemusta ja vain luulee, ettei " heitä olla kasvatettu" .



Tytöllä vain sattuu olemaan kielenymmärtämisen ja hahmottamisen ongelmia ja tarvitsee yleensä kuvien käyttöä arjessa tai konkreettista apua. Ei se mitään auta että hänen vieressään kehottaa häntä tulemaan alas, vaan yleensä hänet pitää jostain väkisin ottaa.



Sama koskee hänen kanssaan jokaista arkista asiaa, sitä pitää opettaa hänelle useita kertoja ennen kuin menee perille.



**

Päiväkodin henkilökunta ei ehkä aina tajuakaan miten vaarallisia tällaiset " erityiset" voivat olalkin itselleen ja toisille. Ei heillä ole sellaista järkeä päässä kuten sen ikäisellä yleensä pitäisi olla. Tyttöni on 6-v mutta kehitykseltään vastaa 4-vuotiasta.

ottaisin yhteyttä, siis NAAMAKKAIN haluaisin tavata ko. kiusaajan vanhemmat, ja keskustelisin asiasta.



osaan olla viileän piilovittumainen, mutta asiallinen.. antaisin ko. vanhempien selvästi ymmärtää, että heidän lapsensa tarvitsee erikoishoitoa, koska on häiriintynyt, ja hän häiritsee olemassaolollaan muitakin, ja muutkin vanhemmat ovat kyllästyneitä hänen jatkuvaan kiusaamiseesa...



että antaisin palaa, tyylikkäästi, mutta suoraan.

että jatketaan keskustelua psykologin kanssa

Vierailija:

En vain tajua, miksi yhdenkään lapsen pitää sinne katolle mennä.

Istuvat vaan hiekkalaatikossa eu-standardoitujen muovilelujensa keskellä kun käveleminenkin on jo liian vaarallista. Ei ihme että lapsista kasvaa kömpelöitä sohvapossuja kun kaikenlainen motoriikan harjoittaminen on hui niin kamalan riskialtista..

sinulla selvästi on kuspäinen, toisia kiusaava riivattu lapsi..

jäit kiinni!

ja piilovittuilu ja yhden lapsen mustamaalaaminen menee sitten jo henkisen väkivallan puolelle joka on myös iso ongelma sekin.

meillä on 5 lasta. 2 rauhallista, 2 norm ja 1 todella vilkas. Kaikkien kanssa ollaan ensiavussa käyty. Tuo vilkkain kun on hyvä villittemään muita. Lapset hyvin kekseliäitä ja aina sattuu kun tapahtuu

Joo tosiaankin isä vei lapsen lääkäriin. Ensinnäkin siksi, että asumme eräässä pääkaupunkiseuden ympäristökunnassa ja lapsen isällä työpaikka samalla paikkakunnalla (= 5 minuutin matka päiväkodille). Minä olen töissä Helsingin keskustassa ja matka junalla vie n 40 minuuttia. Kun siis päiväkodista soitetaan, että tyttö on satuttanut itsensä niin on aika itsestään selvää kumpi meistä lähtee. Toisaalta meidän perheessä isä on aivan yhtä hyvä hoitamaan lastaan ja osaa varmasti tyttöä rauhoitella ihan yhtä hyvin kuin minäkin.



Mutta sitten päivän hyvä uutinen. Lapsella on nilkka vääntynyt pahasti ja ei pysty sille varaamaan painoa, mutta luita ei ole poikki. Myöskään mitään merkkejä päävammasta ei ole. Taisimme siis selvitä säikähdyksellä.



Mutta se jonkun idea siitä, että pyydän ko lapsen vanhempia päiväkodille neuvonpitoon kuulosti aika hyvältä. Onhan siitä keskusteltava, kun tällaisia vaaratilanteita syntyy.

Se oli kuulemma lapsen oma vika. 2-vuotiaan olisi pitänyt ymmärtää, ettei siihen saa kiivetä kun oli kielletty.

muista vaan mennä paikalle asiallisena ja avoimena, eikä valmiina sormi pystyssä syytellen. tarkoitus on kai päästä asioista yli ja selvittää ne ja pohtia jatkoa, ei märehtiä ollutta ja sattunutta. pikkulasten kanssa satttuu ja tapahtuu aina enmmän tai vähemmän, ja puolin ja toisin.

lapsetkin ovat kovin erilasia ja sekin fakta on opittava vain hyväksymään. päivkodista varmaan olisi puututtu aiemmin jos toinen lapsi jatkuvasti ja syyttä kiusaisi systemaattisesti toisia lapsia tahallaan.

Sitten kun vanhempi menee paikalle, niin ollaan ihan skarppina muka. Kuinka monta kertaa olen estänyt erästä erityislasta karkaamasta portista samaan aikaan, kun itse olemme lähdössä pk:lta pois. Kerran toinen lapsistani joutui menemään sanomaan tädille, että " xxx karkaa, voitko tulla ottamaan, että me päästään kotiin" . Sitten tullaan torumaan lasta, " eihän noin saa tehdä" . =(.



Itselläni on niin mennyt maku näihin " ammattikasvattajiin" , ettei mitään rajaa...



Onneksi viimeiset puoli vuotta jäljellä...

kyllähän sitä sattuu ja tapahtuu normaalielämässä aina vaikka kuinka koittaa olla tarkkana ja valvoa.

sitten jos ei tätä faktaa voi sietää ja kestää, niin pitää lapset sulkea pulloon ja pumpuliin, mutta en usko että sekään on kovin hedelmällinen tapa loppupeleissä.