Mitä se parisuhteen hoitaminen oikein on? Konkreettisesti siis.

Paljon on tullut samoja asioita, joita itsekin olen miettinyt. Itse nostaisin tärkeimmäksi ainakin:



1) Keskustelu (avoimesti kaikesta mahdollisesta, ikäviä asioita ei saisi jättää hautumaan, vaan ne pitäisi puhua auki, myös aivan arkisten asioiden jakamista, sekin vahvistaa parisuhdeyhteyttä)



2) Yhteinen aika (tätä tulisi järjestää säännöllisesti, laittaa vaikka kalenteriin, että pe 13.12 on "treffit" oman miehen kanssa. Tiedän, että ei ole aina mahdollista, mutta tilanteen mukaan)



3) Oma aika (itse näen myös tämän parisuhteen hoitamisena, että molemmilla on omia juttuja ja omaa elämää)



4) Seksi (ja fyysinen läheisyys yleensä, mutta ihan oikeasti seksille on otettava aikaa, jotta läheisyys parisuhteessa säilyy. Tietysti on poikkeusaikoja, mutta niidenkään ei saisi antaa kestää liian kauan. Itselläni tässä on vähän ongelmia, mutta tunnustan kuitenkin asian tärkeyden)



5) Kunnioitus (näkyy esim. tavassa kommunikoida puolison kanssa, ei nalkutusta ym., samoin puolison kohtelu muiden läsnäollessa eli ei puolison arvostelua, väheksymistä ym. Osoitetaan, että oma puoliso on joka tilanteessa ykkönen, ei siis flirttailla vieraille, jos puoliso vieressä tmv.)



6) Joustavuus (tarvittaessa ollaan molemmin puolin valmiita joustamaan omista menoista/haluista ym. Kumpikaan ei yritä käyttää toista hyväkseen tässä asiassa, vaan myönnytykset tehdään omasta tahdosta)



-Ap-

Olen vierestä seurannut useita pariskuntia, joissa nainen nalkuttaa koko ajan. Miksi toiselle ihmiselle ei voi puhua asiallisesti ja arvostavasti?



Yksi mies sanoi työpaikalla, että hän oli toivonut vaimoltaan joululahjaksi edes yhtä päivää nalkuttamatta. Viihtyisitkö itse sellaisen ihmisen kanssa joka koko ajan arvostelisi sinua?

Ei kasvatella kauheaa kaljamahaa, pukeudutaan siististi, laitetaan hiukset edes joskus ym. Ainakin miehet usein tykkää, että puoliso näyttää hyvältä, vaikka eivät sitä sanoisikaan.

Olen vierestä seurannut useita pariskuntia, joissa nainen nalkuttaa koko ajan. Miksi toiselle ihmiselle ei voi puhua asiallisesti ja arvostavasti?

Yksi mies sanoi työpaikalla, että hän oli toivonut vaimoltaan joululahjaksi edes yhtä päivää nalkuttamatta. Viihtyisitkö itse sellaisen ihmisen kanssa joka koko ajan arvostelisi sinua?

kuin mollaamalla ja nalkuttamalla.

nalkuttaminen kielii jostain pitkään jatkuneista, parin *yhteisistä* ongelmista.



Vaikken itsekään toki ajattele että nalkuttaminen on sinänsä toimiva keinoa ratkoa asioita.

Seuraavana tulevat sitten avoin keskustelu ja riitelykin. Ilman riitoja, ei voi olla toimivaa parisuhdetta. Muut asiat ovat sitten ihan pieniä, esim kynttiläillalliset. Eikä kotitöidenkään jakaminen jokaisessa liitossa ole se pääasia.

Ainakin me olemme miehen kanssa hoitaneet parisuhdetta ihan vaan päivittäisillä jutustelutuokioilla, suukoilla ja haleilla. Vaikkei kahdenkeskistä aikaa ole koskaan, niin silti olemme vieläkin kun vasta naineita.

JA ehkä se on se, etten ole ikinä valittanut miehelle esim. kotitöistä. Eli minä teen kotihommat ja ruoan, mies käy töissä. Näin on miehenkin mukava tulla kotiin töistä, kun ei oel vastassa kitisevä rouva joka odottaa ensimmäisenä miehen tarttuvan väsyneenä imurin vateen.

Kaiken kaikkea pienet teot saavat aikaan suurta:)

* joskus on joustettava, on kyse omasta ajasta, seksistä, töistä, kotitöistä, unesta tms. marttyyriksi en silti suostu!

* miestä ei saa väheksyä muiden kuullen, eikä kamalasti muutenkaan :)

* on pidettävä huoli omasta kunnosta, ulkonäöstä, vaatteista yms.

* yhteistä aikaa on järjestettävä keskenään ja perheen kanssa, kahvilassa käynnit, kylpyläreissut, elokuvat ym.

* kiitettävä kivoista jutuista

* annettava omaa aikaa eli just se joustaminen, kunhan on molemminpuolista

toisen huomioon ottamista, kunnioitusta, normaalia kohteliaisuutta, arjen jakamista, vastuun ottamista, periksi antamista...



Kynttiläillalliset taitaa olla mulla listan viimeisenä... yhteinen aika on toki tärkeää, mutta sitä voi olla myös kotona.

Tuon me kaikki sanotaan.



Uskon että parisuhteen hoitamiseksi tarvitsee tehdä jotain muuta, sillä luulen että me kaikki jo koitetaan kykyjemme mukaan tehdä tuon mitä 2 kirjoittaa.



Toiset toki paremmin ja toiset huonommin.



Parisuhteen hoitaminen täytyy olla jotain muuta. Lähempänä juuri tuota kynttiläillallista. Ihan oikeaa rauhoittumista ja aikaa vain kahdelle.



Parisuhde ja perheen yleisten asioiden hoitaminen on eri asia. Parisuhteen hoitaminen alkaa siitä, että kykenee erottamaan nuo kaksi asiaa toisistaan.



Se on vähän kuin työ ja vapaa-aika. Ne pitää osata erottaa toisistaan, ei riitä että koittaa hoitaa molempia yhtäaika tehokkaasti. Toki niinkin, mutta välilllä on oikeasti osattava erottaa ne toisistaan ja vietettävä aikaa voin toiselle näistä asioista.

että alkaa TIETOISESTI tehdä asioita niin, että ne pitäisivät parisuhteen hyvänä. Myös noita asioita, joita nro 2mainitsi. Hoitaminen on sitä, että pohtii parisuhteen tarpeita ja ongelmia, yrittää löytää niihin vastauksia. Joidenkin parisuhde saattaa hyötyä kynttiläillallisista, toiselle se voisi olla tarpeetonta. Ja turhan harva meistä ehkä tietoisesti käyttäytyy toista kunnioittaen yms.

Eli jos pitää autosta huolta niin se kestää pidempään ja ajaminen on mukavampaa. Jokapäiviäistähän on huolehtia että tankissa on bensaa jne. mutta välillä tehdään isompia remontteja ja toisinaan korjataan rikkimennyttä.



Minusta tuo toisen huomioon ottaminen jne. on sitä arkipäivän parisuhteen hoitoa mutta kyllä niitä isompia huoltojakin olisi hyvä välillä tehdä. Eli jutellaan avoimesti yhdessä toiveista, harmeista jne. Ja sitten koetetaan parantaa tilannetta. Joskus tarvitaan parisuhdeleirejä ja toisinaan riittää puolituntia saunan lauteilla jutustelua.



Minusta parisuhteen hoitoon kuuluu välillä sellainen pysähtyminen (joko yhdessä tai erikseen) ja miettiminen onko kaikki kunnossa ja mitä toivoisi toiselta mutta ennenkaikkea mitä voisi itse tehdä jatkossa erilailla ja ehkä paremmin (hemmotella, huomioida, kehua) jne. Näitä nimittäisin huolloiksi.



- yksi näkökulma

ja siitä antamisesta on nautittava, sen on yhteistä aikaa. No helpommin sanottu kuin tehty, mutta ainakin konkreetinen teko.

*Kysyy toisen mielipiteitä ja tuntemuksia ja ottaa huomioon ne omissa tekemisissään. Kertoo omista toiveistaan ja panostetaan asioiden yhdessä tekemiseen ja toisen todelliseen kohtaamiseen. (Ei puhuta vain arjen mitä ruokaa tehdään tai kuka kuskaa kenenkin harrastuksiin. Voidaan miettiä mitä kumpikin haluaisi tehdä ja mitä olisi yhdessä molemmista kivaa tekemistä ja sopia siitä.)



*Koskettaa ja hyväilee toista arjessakin ja muulloin kuin seksin aikana (esim. hieroo hartioita, ottaa syliin, antaa suukon ohimennen jne.). Tätä kun voi tehdä lasten nähdenkin...



*Antaa aikaa seksille.

- kahdenkeskistä aikaa säännöllisesti sekä kotona että jossain kodin ulkopuolella kuten hotellissa, kylpylässä, mökillä, kaupunkilomalla tms.

- avointa keskustelua suhteesta

- jokin yhteinen harrastus olisi mukava



Tavoitteena olisi, että parilla olisi muutakin yhteistä kuin lapset ja koti. Kaikki keskustelu ei saa pyöriä lasten ja kodin askareiden ympärillä.

siis jo nyt. Oltiin juuri päivän "pikalomalla" kahdestaan ja vaikka oli kivaa, ei siinä mielestäni ollut mitään sellaista mikä olisi suhdettamme parantanut. Ihan samoja juttuja tehtiin kuin yleensäkin...

kyllä on tärkeää miten arjessa keskustellaan arkisista asioista....esim. voisitko antaa maitoa, tekisitkö mulle voileivän kun en ite jaksa, jaksatko kylvettää vauvan tänään ? sitten KIITOS, ANTEEKSI, OLE HYVÄ....siis pitkälle hyvän käytöksen asioita...kyllä siinä pysyy suhde takuulla vireämpänä kuin perheessä jossa tokaistaan, huudetaan, vaaditaan eikä puhuta kunnioituksella.....LISÄKSI TOTTAKAI tarvitaan kahden keskistä aikaa ( meillä tosi vähän ) ja ERITTÄIN TÄRKEÄNÄ koen yhteisen nauramisen ja huumorin....keskellä arjen sotkuja on kiva nauraa yhdessä lasten sanomisille tai leikeille tietenkin lasta väheksymättä tai hänen huomaamatta....siis en tarkoita ivanaurua vaan hyväntahtoista ihanameidänlapsemmenaurua.

parisuhteen hoitaminen tarkoittaa sitä, että otetaan riittävästi kahdenkeskistä aikaa. Esim. että laitetaan lapset yökylään, ja vieteään iltaa kahdestaan (saatetaan mennä syömään, leffaan tms.), saadaan jutella ja olla rauhassa, nukkua pitkään aamulla ja tietenkin harrastaa sitten levänneenä seksiäkin.

Tai sitten järjestetään jotain menoa, ollaan yö hotellissa ja lapset jälleen yökylässä. Tai sitten ollaan koko viikonloppu jossain reissussa.



Mutta siis me tarvitsemme miehen kanssa sellaista aikaa, että saamme olla KAHDESTAAN riittävän pitkään, siis vaikka yksi päivä ja yksi yö, jolloin meillä on aikaa olla rauhassa, jutella, levätä ja sekstaillakin. Pelkkä parituntinen esim. leffassa ei riitä.



Lisäksi tietenkin se arkinen arvostus, jutteleminen, toisen huomioon ottaminen yms. ovat tärkeitä.

Avointa keskustelua suhteesta, voi yrjö...

Miksi keskustelu ei saisi pyöriä kodin ja lasten ympärillä, tässähän mekin pyörimme lasten ja kodin ympärillä? Mikä kirosana se "perhe" on, kun omasta puolisosta puhutaan?

- avointa keskustelua suhteesta

...Kaikki keskustelu ei saa pyöriä lasten ja kodin askareiden ympärillä.

Tarkoitan sitä, että sekä minä että mieheni pyrimme kumpikin itse tiedostamaan, mitä kaipaamme kumpikin omaan elämäämme ja sitten järjestämään asiat niin, että saamme sen.



Esim. minä harrastan kirjoittamista, ja kun iskee tarve kirjoittaa niin mieheni ei välttämättä voi tietää sitä. Siksi huolehdin itse, että pystyn toteuttamaan tämän tarpeen. Parisuhteen hoitamista tämä on siksi, että oma henkinen hyvä olo heijastuu parisuhteeseen. Toki kumpikin pyrimme myös tunnistamaan, mitä tarpeita toisella on ja tukemaan niitä, mutta koen myös terveen itsekkyyden olevan hyväksi suhteellemme.



Meilläkään ei kynttiläillallisia oikein kaivata, mutta henkistä ja fyysistä läheisyyttä sekä rauhallista yhdessäoloa kyllä, vaikka vaan sohvalle leffaa katsoen.