Abortti EI OLE traumaattinen kokemus! Päinvastoin, helpotus!
Kommentit (35)
luulenpa, että tälläkin palstalla moni tuntee katumusta siitä, että on tehnyt lapsia. Varsinkin kun lukee, miten niitä kohdellaan. Lapsiparat :(
Minulla tästä on aikaa viisi vuotta ja usein ajattelen kiitollisena sitä kuinka vahva olin kun pystyin tekemään sen päätöksen. Meillä oli ennestään jo neljä lasta enkä olisi jaksanut enää yhtään.
joskin kyllä aina myös ahdistava.
Kaikki ratkaisut ovat aina helpotus, mutta onhan se ahdistavaa jotutua valitesemaan pelkästään huonoista vaihtoehdoista. Siis eihän kukaan koskaan tähtää siihen, että teenpä abortin. Kyllä siihen aina joku muu, pakottava syy on.
Jos nainen saa itse päättää asiasta ja hän on käynyt läpi vaihtoehdot ja tehnyt itse oman itsenäisen päätöksensä, silloin abortti on useimmiten helpotus eikä traumaattinen lainkaan.
että ahdistus, pelot, masennus tms. johtuu vuosien takaisesta abortista. Kukaan omatunnolla varustettu ihminen ei varmasti käsittele aborttia pelkällä olankohautuksella.
eipä tunnu löytyvän! lastensuojelukin on ajettu ihan piippuun, kun ei löydy edes tarpeeksi työntekijöitä. Kun on niin paljon näitä ongelmatapauksia!
Mun puolesta jokainen tekee ihan niinkuin itse tykkää mutta jos ei kerran yhtään välitä, niin ainahan sille lapselle löytyy koti jossa välitetään, joten se ei ainakaan ole mikään puolustus.
Kansanedustaja, puolueen puheenjohtaja Päivi Räsänen (kd) puheessaan terveydenhuoltoalan etiikkailtapäivässä Tampereella 13.10.2007 klo 13:
Lääkäreille ja muulle terveydenhuollon ammattihenkilöstölle tulee saada lakiin perustuva oikeus toimia omantuntonsa ja vakaumuksensa mukaisesti suhteessa raskaudenkeskeytyksiin.
Aborttikysymyksessä on vastakkain voimakkaita eettisiä argumentteja. Biologisesti tarkastellen ihmisyksilön elämä alkaa hedelmöittymisessä. Myös kristillisen ihmiskuvan mukaan ihmiselämällä on erityinen arvo Jumalan kuvana alusta alkaen. Kun aborttilainsäädäntö suojaa lähinnä niiden vakaumusta, jotka katsovat ihmisen elämän alkavan vasta lapsen syntyessä, on suuri vaara, että aborttiin negatiivisesti suhtautuvat terveydenhuollon ammattihenkilöt joutuvat syrjinnän kohteeksi uskonnosta tai muusta syystä johtuvan vakaumuksensa vuoksi. Puuttuvan kieltäytymisoikeuden vuoksi ollaan jo nyt erittäin lähellä syrjintää esimerkiksi niiden lääkärien kohdalla, jotka eivät vakaumuksensa vuoksi voi erikoistua gynekologiaan. Kuitenkin käytännön työssä toimiminen olisi täysin mahdollista suorittamatta raskauden keskeytyksiä.
Sekä Maailman lääkäriliitto että Suomen lääkäriliitto ovat ilmaisseet kannatuksensa lääkärin oikeudelle kieltäytyä raskaudenkeskeytysten suorittamisesta. On lääkäreitä ja sairaanhoitajia, jotka ajattelevat, että ihmiselämä alkaa hedelmöittymisestä. Heidän vakaumuksensa mukaan osallistuminen raskauden keskeytykseen merkitsee osallistumista ihmisen surmaamiseen.
Suomessa tehdään vuosittain lähes 11 000 raskaudenkeskeytystä, pääosin sosiaalisin perustein. Terveydenhuoltohenkilöstö joutuu laajalti kosketuksiin sekä lupahakemusten että käytännön toteutuksen kanssa. Lääkärin ja muiden terveydenhuollon ammattilaisten etiikan lähtökohtana on ihmiselämän suojelu. Merkittävä osa lääkärikunnasta suhtautuu myös syntymättömään lapseen potilaana, jota hänen on ammattietiikkansa perusteella suojeltava. V. 460 eKr. syntyneen lääkäri Hippokrateen valaa pidetään lääketieteen etiikan ohjeistojen perusmallina. Siinä vakuutetaan: " En tule antamaan naiselle sikiötä tuhoavia aineita."
Maailman lääkäriliitto linjasi lääketieteen etiikkaa vuonna 1948 Geneven julistuksessaan: " Pidän ihmiselämää hedelmöittymisestä lähtien, mitä suurimmassa arvossa, enkä uhkauksestakaan käytä lääkärintaitoani ihmisyyden lakeja vastaan."
Vierailija:
eipä tunnu löytyvän! lastensuojelukin on ajettu ihan piippuun, kun ei löydy edes tarpeeksi työntekijöitä. Kun on niin paljon näitä ongelmatapauksia!
Jokainen ihminen on yhtä arvokas, syntyipä hän millaiseen perheeseen tahansa. Ja ongelmatapaus pikemminkin on ihminen, joka tekee abortin eikä tunne siitä mitään syyllisyyttä tai ahdistusta. 13
Mutta väitän, että monelle lapselle olisi ollut paljon parempi olla syntymättä
Välittävät lapsesta? Siis totta kai jollain tasolla, mutta taatusti eivät korvaa perhettä. Jos lapsen kohtalo on syystä tai toisesta päätyä lastenkotiin koko lapsuus- ja nuoruusajakseen niin todellakin abortti on varteenotettava vaihtoehto.
siis lapsen paras ei vanhempia kiinnosta.
Kun lapsi adoptoidaan, hän saa itselleen perheen, joka on kuitenkin syynätty huomattavasti tarkemmin kuin ihan keskivertoperhe, joka voi lisääntyä milloin vain. Eikä siinä sen jälkeen olla sosiaalitoimen asiakkaita.
Joten kyllä adoptioon annettavalle lapselle löytyy perhe ja koti ja rakkautta varmasti.
kuka lapsi olisi onnellisempi, jos ei olisi syntynyt? Mitä jos oma äitisi olisi tehnyt abortin ajateltuaan, että olisi parempi etten annakaan lapsen syntyä? Miten noin julmaa ja tunteetonta porukkaa voikaan täällä olla!
Satoja kertoja olen mielessäni rukoillut etten olisi koskaan syntynytkään. Ja olen todellakin abortin kannalla. On ihmisiä, joitten ei pitäisi tehdä lapsi tiettyihin tilanteisiin. Luojan kiitos on abortti, ja olen todellakin sillä kannalla että jos nainen on sitä mieltä ettei hänestä ole jostain syystä ottamaan lasta vastaan, silloin hän tietää sen itse ja onneksi tässä yhteiskunnassa sitä päätöstä osataan kunnoittaa.
Ja olen pahoillani siitä. Mutta se ei silti muuta kantaani asiaan. 28
samaa geneettistä altistusta, samaa temperamenttiä jne. ette voi tajuta miten _kauhea_ kokemus ihmisen lapsuus voi olla. Ja siitä se sitten jatkuu ahdistavaan nuoruuteen ja aikuisuuteen lääkerumbineen ja terapioineen ja paranemisponnisteluineen. Abortoiduksi tuleminen on todellakin armollinen kohtalo siihen verrattuna. Ihminen joka ei ole kärsinyt jatkuvaa, kalvavaa henkistä tuskaa ei varmasti voikaan ymmärtää ajatusta siitä että abortti on armollisempi ratkaisu. Mutta minä valitsisin abortin omalta kohdaltani hetkeäkään epäröimättä, kiitollisena.
Vierailija:
Ja olen pahoillani siitä. Mutta se ei silti muuta kantaani asiaan. 28
Sitä tarkoitusta ei kukaan saa väkisin katkaista. Äidillä on oikeus omaan kroppaansa, mutta ei siihen sisällään kasvavan toisen ihmisen ruumiseen ja henkeen.
voi tulla paljonkin myöhemmin. Esim. kun saa toivomiaan lapsia tai kun on itse kuolemassa vanhana. Tosin, jos on psykopaatti, tämmöisiä ei tule koskaan. Tuntee vaan helpotusta.