tavarapaljous :(

Haluan hehkuttaa nykyistä vähäistä kosmetiikan määrääni. Tai no kaikki on suhteellista, mutta jos mietin itseäni ennen, niin minulla saattoi olla kerralla käytössä useita ripsivärejä ja meikkivoiteita. Kylppärissä oli ties kuinka monia shampoopulloja jne. Nykyisin haluan käyttää tuotteen melko lähelle loppua ennen kuin ostan uuden (toki jos sattuu hyvä tarjous kohdalle, niin ostan uuden odottamaan, vaikka entistä olisikin reilummin jäljellä), ja jokaisesta tuoteryhmästä minulla on vain yksi hyväksi havaittu tuote. Mihin tarvitsisisin kolmea ripsiväriä samaan aikaan? Kaapeissa on nykyisin enemmän tilaa, ja kylppärikin näyttää paljon levollisemmalta, kun ei ole hirveää määrää erilaisia puteleita joka puolella.

Vierailija kirjoitti:

Haluan hehkuttaa nykyistä vähäistä kosmetiikan määrääni. Tai no kaikki on suhteellista, mutta jos mietin itseäni ennen, niin minulla saattoi olla kerralla käytössä useita ripsivärejä ja meikkivoiteita. Kylppärissä oli ties kuinka monia shampoopulloja jne. Nykyisin haluan käyttää tuotteen melko lähelle loppua ennen kuin ostan uuden (toki jos sattuu hyvä tarjous kohdalle, niin ostan uuden odottamaan, vaikka entistä olisikin reilummin jäljellä), ja jokaisesta tuoteryhmästä minulla on vain yksi hyväksi havaittu tuote. Mihin tarvitsisisin kolmea ripsiväriä samaan aikaan? Kaapeissa on nykyisin enemmän tilaa, ja kylppärikin näyttää paljon levollisemmalta, kun ei ole hirveää määrää erilaisia puteleita joka puolella.

On niin parasta, jos pääsee tähän tilanteeseen. Hyvä sinä!

Minä rakastan kosmetiikkaa, teoriassa. Käytännössä käytän hammastahnaa, shampoota, hoitoainetta, käsisaippuaa, suihkusaippuaa, dödöä, apteekin yleisvoidetta ja hyvin satunnaisesti naamanpesuainetta ja ryppyrasvaa. En siis tarvitse niistä purkeista, meikeistä ja muista yhtä ainoaa. Yritän pitää silmät kiinni aina kosmetiikkaosastolla, koska en tarvitse, mutta haluisin kaiken. Sitten ne pitää heittää pois, kun päiväykset menee.

Ostettiin iso kulmasohva ja myytiin samalla kaksi isoa nojatuolia ja pieni sohva pois. Koristetyynyjä ei uuteen sohvaan kelpuuteta, se on mukava ja muhkea muutenkin. Koristetyynyt vein keräykseen.

Ruokapöytä ja kuusi tuolia keittiöstä myytiin samalla. Hankittiin työtaso kahdella baarijakkaralla keittiöön. Meillä on olkkarissa muhkean kulmasohvan kaverina ruokapöytä ja 6 tuolia. Meillä oli siis aiemmin 12 ruokapöydän tuolia. Nyt on kuusi. 

Tyhjensin keittiön kaapit ja pistin kaikki myyntiin. Ainoastaan Paratiisi-sarja sai jäädä. Olohuoneessa sijainnut kaapisto siis tyhjentyi kokonaan  ja myin myös kaapiston. Olohuoneeseen jäi siis vain kulmasohva ja ruokapöytä tuoleineen.

Seuraavaksi vuorossa on eteisessä olevan lipaston myyntiin laitto. Lipasto on jo tyhjennetty. Mitä jäljelle jäi laitettiin eteisessä olevaan kiinteään kaappiin pöytätason korkuiselle hyllylle. 

Aika paljon kahdessa päivässä muuttui koti mutta nyt tuntuu että voi taas hengittää. 

Huomenna vähennän makuuhuoneen kalustemäärää. Yöpöydät ja lipasto on tänään laitettu myyntiin ja joku lupautunut ne jo ostamaan. Huoneessa on sitten vaan sänky ja kiinteä vaatekaappi. Miehen puolelle jää lukulamppu kun tykkää lukea sängyssä. Tänään olen supistanut vaatemäärää melkoisesti. Kirppikselle ja sieltä sitten keräykseen suoraan mikä ei mee kaupaksi. 

Sitten ei ookkaan supistettavaa enää muualla kuin minussa. 10 kiloa pois ennen kesää on tavoitteena.

mitä enemmän on tilaa, sitä enemmän tavaraa kertyy

monta ullakkoa ja autotallia on tullut tyhjennettyä ja suoraan kaatopaikalle kaikki

ihan turva kertätä sitä roinaa nurkat täyteen ei sitä tunnearvoa perillisillä ole

romun määrä aiheuttaa vain suurta työtä ja haittaa kun jätät ne seuraavien hävitettäväksi

ja ilmastohan tällaisessa hysteerisessä kulutusmaniassa myös tuhoutuu

Vierailija kirjoitti:

mitä enemmän on tilaa, sitä enemmän tavaraa kertyy

monta ullakkoa ja autotallia on tullut tyhjennettyä ja suoraan kaatopaikalle kaikki

ihan turva kertätä sitä roinaa nurkat täyteen ei sitä tunnearvoa perillisillä ole

romun määrä aiheuttaa vain suurta työtä ja haittaa kun jätät ne seuraavien hävitettäväksi

ja ilmastohan tällaisessa hysteerisessä kulutusmaniassa myös tuhoutuu

Muutimme 3 v sitten 75 neliöstä 110 neliöön.

Ennen muuttoa karsin paljon, muuton jälkeen olen karsinut vielä enemmän.

3,5 vuodessa on irtaimiston määrä vähentynyt väh 30%.

Ostamme uutta lähinnä vain lapsille, sitäkin vähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä voi nyt joku tunnistaa, jos joku tuttu lukee, mutta en jaksa välittää.

Itse olen vuosia karsinut tavaraa pois, meitä on 5 ja asumme pienessä asunnossa, oikeasti tarve olisi kaksi makuuhuonetta lisää, mutta se ei ole nyt mahdollista. Olen käytännössä karsinut yksin, mies höpöttää vain aina, että täytyy karsia, täytyy karsia, että saamme tilaa. No en apuja saa ja itse en käsivammani takia pysty nostelemaan mitään painavaa.

Nyt jouluna sitten sain totaalisen raivon miehelleni tavarapaljouden ja lahjojen vuoksi. Hän oli oikein kertonut auliisti anopilleen, että meillä on tämän ja tämän sarjan astiaa, pyyhettä, lakanaa jne. Olen vuosia niistäkin puhunut, että näitä on LIIKAA jokaista sorttia. No enkös minä lahjaksi saa sitten näitä.. Ja mielestäni lahjan kuuluu olla henkilökohtainen, ei kaikille yhteinen kuten parisängyn lakanat ja astiat joita sain. Mieskin tosin sai tarpeetonta rojua ja häntä harmitti omalta osaltaan se myös.

Lapsemme sai turhaa rojua. Meillä on vanhimmat lapset kaksoset ja ovat jo niin isoja etteivät enää leiki pahemmin, mutta eivät ole teinejäkään. He saavat aina jonkun tylsän pelin, joka on suunnattu aikuisille.

Nuorimmainen on tyttö, joka ei leiki muilla kuin Brion junilla. Sen tietävät sukulaiset hyvin ja mitä hän saikaan lahjaksi? Nuken tarvikkeita.

Ja nämä kaikki perheeltä, joiden mukaan lahja on lahja. Eli sen ei tarvitse olla lähellekään mieluista vai? Olen todella tyrmistynyt ja pettynyt. Ja me otettaisiin jokainen mieluiten vastaan vaikka lahjakortti S ryhmänkauppaan, K kauppoihin jne tai vaikka vain suklaalevykin riittäisi muistamiseen, mutta ei.

Ja tämän viestin ei todellakaan ollut tarkoitus olla vain narinaa lahjoista vaan pointtina se, että olen niin uupunut yksin järkkäämään ja karsimaan. Olen niin uupunut jotenkin. Onko ketään samallalailla tuntevaa, josta tuntuu, että tavarat vain valtaa kaiken ja hukut niiden alle (oikeasti ei hukuta, ei olla kuitenkaan pahimpia hoardereita, mutta vertauskuvallisesti), siivoaminen on aina yksi iso projekti kun kukaan muu ei saa paikoilleen tavaraa jne..

Oletko kertonut toiveista näille lahjojen antajille? Tietävätkö he, että nuorin tyttö nimenomaan haluaa leikkiä vain junalla eikä kyse ole siitä, että muita ei vain ole? Kannattaisi myös paukuttaa miehen päähän, että sanoo suoraan mitä lahjaksi toivotaan. Toki sen tulee olla yhteisellä päätöksellä, että mitä toivotaan, jos lahjat on yhteiseen käyttöön.

Siinä olen eri mieltä, että lahjan pitäisi olla henkilökohtainen, eikä yhteiseen käyttöön. Miksi? Toki onhan se kiva, että jos vaikkapa puolisoista toinen saa itselleen jotain ja niin sitten toinenkin saa. Mutta mielestäni on ihan normaalia että esim. mieheni vanhemmat antavat jotain miehelle henkilökohtaiseen käyttöön ja minulle jotain yhteiseen käyttöön. Sitten taas omien vanhempieni kohdalla toisinpäin: minulle henkilökohtaista ja miehelle yhteistä. Mutta eipä haittaa sekään, jos on kaikki yhteistä, niinkuin meillä on suurin osa lahjoista jo vuosien ajan ollut. Tai sitten ollut molemmille samat esim. perinteisenä esimerkkinä villasukat. Jos ostellaan jotain henkilökohtaiseksi tarkoitettua aikuiselle, olen huomannut että se menee noin 90% varmuudella huti. Nimenomaan siitä kertyy sitä turhaa rojua. Lapset vähän eri asia tietysti, mutta mielestäni yhteinen peli on lapsille hyvä idea. Jos ei ole itse päässyt pelejä testailemaan, niinkuin harva pääsee, niin voi myös olla vaikea valikoida juuri sitä lapsille mieleistä peliä, jos ei ole toiveita etukäteen kerrottu. Toki sen verran pystynee katsomaan, että kohderyhmä on oikean ikäiset.

Tietävät kyllä, tuossa ylempänä laitoinkin, että tietävät. He eivät vain suostu ostamaan ns. väärän sukupuolen leluja. Aikaan oli ongelma kun kaksoset ovat poikia ja he pitivät keittiöleikestä paljon, eivät ikinä autoilla leikkineet. Silti heille tuotiin autoja, vaikka kysyessään toivoimme leikkihedelmiä, leikkiastioita ym.

Pelejä meillä on kaapit vääränään täynnä ja mitäänhän ei saa poiskaan laittaa. Nyt tosin sanoin, että pakko laittaa pois, jotta mahtuu niille varattuun paikkaan. 

Mutta joo, nämä hutilahjat on jo lahjoitettu pois. Sinne meni yhteensä parinsadan euron edestä ilmaiseksi jollekin toiselle. Olisihan se kiva, että jos meille halutaan antaa jotain, se olisi meitä ajatellen annettu. Huvittavinta on, että nämä sukulaiset valittavat, että meillä on liikaa kaikkea, silti kannetaan lisää. Ja joku vuosi sitten sanottiin, että ei lahjoja meille kiitos kun saimme  yhden todella kalliin lahjan. Tästä suuttuivat verisesti, meni vuosi ennenkuin puhuivatkaan meille enää. Heidän mielestään lahjan pitää tuottaa iloa antajalle, ei saajalle. 

Mutta ehkä vielä joskus saan tämänkin asunnon näyttämään kivalta kodilta. Sellainen meidän kaikkien mielestä olisi kiva. Eikä itseäni lasten tavarat heidän huoneissaan ahdista vaan se kaikki muu.

Mun äiti aina myös sanoi, miten teidän lapsella on noin paljon leluja. Sitten toi itse lisää, jonkun halvan vääränlaisen rimpulan, joka jäi käyttämättä. Hän tavallaan ajatteli, että tavara kuin tavara. Kun oikeasti lapsi harrasti ja kokoili ihan tietynlaisia juttuja.

Jotenkin sellainen vanhanaikainen näkemys, että sama se, kunhan on tavaraa. Ja myös vanhakantaisesti, ettei lapsiin oikeasti tutustuta, vaan he on vain geneerisiä "lapsia", ei omanlaisiaan persoonia, jotka tykkäävät juuri yhdestä eikä sitten taas yhtään toisesta.

Se on jotenkin hassua, että joidenkin mielestä tavara on se hyvä lahja, eikä sillä väliä millainen se tuote on. Kunhan on jotain täytteenä ja tuotavaksi. Onneksi lapsetkin kasvaa ja tavara vähenee sitäkin kautta.

Sen olen näiltä sukulaisilta oppinut, että kaikki mielenkiinnon kohteet on juurikin vain sukupuolen mukaisia. Ovat hieman alta 30v ja heillä on 3v esikoinen poika. Hänelle ei edes suoda muuta kuin autot, työkalut ja legot. 

Toivokaa jatkossa pari sivua sitten mainittuja lahjakortteja ja elämyslahjoja. Kiinnostaisiko teinejä vaikka ratsastustunti tai itsepuolustuskurssi? Haluaisiko pienempi HopLopiin? Aikuisille lahjakortti hierontaan, kampaajalle, ravintolaan. Ovat henkilökohtaisempia ja "lahjamaisempia" kuin S-ryhmän lahjakortti (mikä on vähän kuin antaisi rahaa), joten toiveet saattaa mennä helpommin antajalle läpi.

Tätä mietimmekin, mutta nyt ei tänä vuonna haluttu Leo's leikkimaahan ym lähteä kun jäi koronan takia vuosipassitkin käyttämättä ja rahat meni hukkaan., vain alku vuonna kerettiin käydä. 

Näitä ollaan siis useinkin siis pyydelty, mutta ei aina vain oikein toimi. Aikuisille eivät edes kuuntele toiveita, eivät edes vaikka sanoisimme ettemme tarvitse tai halua mitään. Täytynee alkaa palauttamaan lahjat, niin ehkä oppivat että ei meille mitään.

Mutta se tästä. Pääasia, että karsiminen edistyy näistä huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä voi nyt joku tunnistaa, jos joku tuttu lukee, mutta en jaksa välittää.

Itse olen vuosia karsinut tavaraa pois, meitä on 5 ja asumme pienessä asunnossa, oikeasti tarve olisi kaksi makuuhuonetta lisää, mutta se ei ole nyt mahdollista. Olen käytännössä karsinut yksin, mies höpöttää vain aina, että täytyy karsia, täytyy karsia, että saamme tilaa. No en apuja saa ja itse en käsivammani takia pysty nostelemaan mitään painavaa.

Nyt jouluna sitten sain totaalisen raivon miehelleni tavarapaljouden ja lahjojen vuoksi. Hän oli oikein kertonut auliisti anopilleen, että meillä on tämän ja tämän sarjan astiaa, pyyhettä, lakanaa jne. Olen vuosia niistäkin puhunut, että näitä on LIIKAA jokaista sorttia. No enkös minä lahjaksi saa sitten näitä.. Ja mielestäni lahjan kuuluu olla henkilökohtainen, ei kaikille yhteinen kuten parisängyn lakanat ja astiat joita sain. Mieskin tosin sai tarpeetonta rojua ja häntä harmitti omalta osaltaan se myös.

Lapsemme sai turhaa rojua. Meillä on vanhimmat lapset kaksoset ja ovat jo niin isoja etteivät enää leiki pahemmin, mutta eivät ole teinejäkään. He saavat aina jonkun tylsän pelin, joka on suunnattu aikuisille.

Nuorimmainen on tyttö, joka ei leiki muilla kuin Brion junilla. Sen tietävät sukulaiset hyvin ja mitä hän saikaan lahjaksi? Nuken tarvikkeita.

Ja nämä kaikki perheeltä, joiden mukaan lahja on lahja. Eli sen ei tarvitse olla lähellekään mieluista vai? Olen todella tyrmistynyt ja pettynyt. Ja me otettaisiin jokainen mieluiten vastaan vaikka lahjakortti S ryhmänkauppaan, K kauppoihin jne tai vaikka vain suklaalevykin riittäisi muistamiseen, mutta ei.

Ja tämän viestin ei todellakaan ollut tarkoitus olla vain narinaa lahjoista vaan pointtina se, että olen niin uupunut yksin järkkäämään ja karsimaan. Olen niin uupunut jotenkin. Onko ketään samallalailla tuntevaa, josta tuntuu, että tavarat vain valtaa kaiken ja hukut niiden alle (oikeasti ei hukuta, ei olla kuitenkaan pahimpia hoardereita, mutta vertauskuvallisesti), siivoaminen on aina yksi iso projekti kun kukaan muu ei saa paikoilleen tavaraa jne..

Oletko kertonut toiveista näille lahjojen antajille? Tietävätkö he, että nuorin tyttö nimenomaan haluaa leikkiä vain junalla eikä kyse ole siitä, että muita ei vain ole? Kannattaisi myös paukuttaa miehen päähän, että sanoo suoraan mitä lahjaksi toivotaan. Toki sen tulee olla yhteisellä päätöksellä, että mitä toivotaan, jos lahjat on yhteiseen käyttöön.

Siinä olen eri mieltä, että lahjan pitäisi olla henkilökohtainen, eikä yhteiseen käyttöön. Miksi? Toki onhan se kiva, että jos vaikkapa puolisoista toinen saa itselleen jotain ja niin sitten toinenkin saa. Mutta mielestäni on ihan normaalia että esim. mieheni vanhemmat antavat jotain miehelle henkilökohtaiseen käyttöön ja minulle jotain yhteiseen käyttöön. Sitten taas omien vanhempieni kohdalla toisinpäin: minulle henkilökohtaista ja miehelle yhteistä. Mutta eipä haittaa sekään, jos on kaikki yhteistä, niinkuin meillä on suurin osa lahjoista jo vuosien ajan ollut. Tai sitten ollut molemmille samat esim. perinteisenä esimerkkinä villasukat. Jos ostellaan jotain henkilökohtaiseksi tarkoitettua aikuiselle, olen huomannut että se menee noin 90% varmuudella huti. Nimenomaan siitä kertyy sitä turhaa rojua. Lapset vähän eri asia tietysti, mutta mielestäni yhteinen peli on lapsille hyvä idea. Jos ei ole itse päässyt pelejä testailemaan, niinkuin harva pääsee, niin voi myös olla vaikea valikoida juuri sitä lapsille mieleistä peliä, jos ei ole toiveita etukäteen kerrottu. Toki sen verran pystynee katsomaan, että kohderyhmä on oikean ikäiset.

Tietävät kyllä, tuossa ylempänä laitoinkin, että tietävät. He eivät vain suostu ostamaan ns. väärän sukupuolen leluja. Aikaan oli ongelma kun kaksoset ovat poikia ja he pitivät keittiöleikestä paljon, eivät ikinä autoilla leikkineet. Silti heille tuotiin autoja, vaikka kysyessään toivoimme leikkihedelmiä, leikkiastioita ym.

Pelejä meillä on kaapit vääränään täynnä ja mitäänhän ei saa poiskaan laittaa. Nyt tosin sanoin, että pakko laittaa pois, jotta mahtuu niille varattuun paikkaan. 

Mutta joo, nämä hutilahjat on jo lahjoitettu pois. Sinne meni yhteensä parinsadan euron edestä ilmaiseksi jollekin toiselle. Olisihan se kiva, että jos meille halutaan antaa jotain, se olisi meitä ajatellen annettu. Huvittavinta on, että nämä sukulaiset valittavat, että meillä on liikaa kaikkea, silti kannetaan lisää. Ja joku vuosi sitten sanottiin, että ei lahjoja meille kiitos kun saimme  yhden todella kalliin lahjan. Tästä suuttuivat verisesti, meni vuosi ennenkuin puhuivatkaan meille enää. Heidän mielestään lahjan pitää tuottaa iloa antajalle, ei saajalle. 

Mutta ehkä vielä joskus saan tämänkin asunnon näyttämään kivalta kodilta. Sellainen meidän kaikkien mielestä olisi kiva. Eikä itseäni lasten tavarat heidän huoneissaan ahdista vaan se kaikki muu.

Mun äiti aina myös sanoi, miten teidän lapsella on noin paljon leluja. Sitten toi itse lisää, jonkun halvan vääränlaisen rimpulan, joka jäi käyttämättä. Hän tavallaan ajatteli, että tavara kuin tavara. Kun oikeasti lapsi harrasti ja kokoili ihan tietynlaisia juttuja.

Jotenkin sellainen vanhanaikainen näkemys, että sama se, kunhan on tavaraa. Ja myös vanhakantaisesti, ettei lapsiin oikeasti tutustuta, vaan he on vain geneerisiä "lapsia", ei omanlaisiaan persoonia, jotka tykkäävät juuri yhdestä eikä sitten taas yhtään toisesta.

Se on jotenkin hassua, että joidenkin mielestä tavara on se hyvä lahja, eikä sillä väliä millainen se tuote on. Kunhan on jotain täytteenä ja tuotavaksi. Onneksi lapsetkin kasvaa ja tavara vähenee sitäkin kautta.

Sen olen näiltä sukulaisilta oppinut, että kaikki mielenkiinnon kohteet on juurikin vain sukupuolen mukaisia. Ovat hieman alta 30v ja heillä on 3v esikoinen poika. Hänelle ei edes suoda muuta kuin autot, työkalut ja legot. 

Toivokaa jatkossa pari sivua sitten mainittuja lahjakortteja ja elämyslahjoja. Kiinnostaisiko teinejä vaikka ratsastustunti tai itsepuolustuskurssi? Haluaisiko pienempi HopLopiin? Aikuisille lahjakortti hierontaan, kampaajalle, ravintolaan. Ovat henkilökohtaisempia ja "lahjamaisempia" kuin S-ryhmän lahjakortti (mikä on vähän kuin antaisi rahaa), joten toiveet saattaa mennä helpommin antajalle läpi.

Tätä mietimmekin, mutta nyt ei tänä vuonna haluttu Leo's leikkimaahan ym lähteä kun jäi koronan takia vuosipassitkin käyttämättä ja rahat meni hukkaan., vain alku vuonna kerettiin käydä. 

Näitä ollaan siis useinkin siis pyydelty, mutta ei aina vain oikein toimi. Aikuisille eivät edes kuuntele toiveita, eivät edes vaikka sanoisimme ettemme tarvitse tai halua mitään. Täytynee alkaa palauttamaan lahjat, niin ehkä oppivat että ei meille mitään.

Mutta se tästä. Pääasia, että karsiminen edistyy näistä huolimatta.

Minä vähän vastustan noita lahjakortteja lapsille. Niin usein nähnyt ja kuullut että roskiin ne lentää käyttämättä kun ei lapset ymmärrä että se on oikeasti rahaa jolla voi hakea kaupasta melkein mitä haluaa. Eräskin alakouluikäisten tyttöporukka jäi meikkien varastamisesta kiinni, yhden lompakossa oli monen  kymmenen euron lahjakortti kyseiseen kauppaan. Sukulaistytölle halusin antaa synttärilahjaksi lahjakortin vaatekauppaan. Äitinsä veti herneet nenään ja sanoi ettei tyttö osta vaatteita, eikä heillä ostella verkkokaupoista koskaan mitään. En kyllä ole häntä alastikaan koskaan nähnyt kylillä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihana neule 150 euroa voi tuntua poskettoman kalliilta, mutta idea on, että se on käytössä vuosikymmeniä. Esim. Viidessä vuodessa se on 30 euroa/vuosi. Tässä vaiheessa laadukas vaate on vielä nuori.

Onko jollakin oikeasti käytössä vuosikymmeniä kestäneitä vaatteita, joita siis on käytetty säännöllisesti, esim. 100 käyttöpäivää vuodessa? Mulla on aika minimalistinen vaatekaappi, ja laadukkaallekin vaatteelle 5 vuotta tuntuu olevan hyvä ikä. Käyttökertoja vaatteille tulee vuoden aikana paljon, kun ei ole isoa vaatemäärää kierrossa.

Yleensä käyttöaikaa saa toki pidennettyä pienellä korjaamisella, mulla on esimerkiksi tällä hetkellä just noin viisi vuotta käytössä ollut takki ja pari saman ikäistä paksua, hyvälaatuista collegepaitaa, joista saa vielä hyvät kun vaihtaa paitoihin hihansuun rikki rispaantuneet resorit uusiin, ja takin hihansuihin pitäisi myös laittaa jotain uutta materiaalia, kunhan keksin että millainen ratkaisu olisi hyvä.

Tähän vastaisin, että kun meillä on nämä vuodenajat, niin harvaa vaatetta voi käyttää vuoden jokaisena päivänä. Eli käytännössä vaate, joka kestäisi viisi vuotta lähes jatkuvaa käyttöä, kestää vuosikymmeniä.

Halparytkyt taas eivät kestä edes paria kuukautta, kankaat nyppääntyy, saumat retkottaa, kangas kiiltää ja kuluu. Kun tulee taas samanlainen vaatteen käyttö ajankohtaiseksi, on pakko ostaa uusi.

Minulla on talvitakki vuodesta 2010. Keväisin olen aina umpikyllästynyt kun vien sen pesulaan. Mutta aina yhtä hyvä seuraavana talvena. Maksoi muistaakseni 480 euroa, joka silloin oli järjetöntä summa, mutta eipä tule yhtä talvea kohti mikään paha hinta edes pesulamaksun kanssa. Uusilla asusteilla saa vaihdettua ilmettä, kun takki on väriltään neutraali. Ja yhä lämmin pahimmillakin pakkasilla!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihana neule 150 euroa voi tuntua poskettoman kalliilta, mutta idea on, että se on käytössä vuosikymmeniä. Esim. Viidessä vuodessa se on 30 euroa/vuosi. Tässä vaiheessa laadukas vaate on vielä nuori.

Onko jollakin oikeasti käytössä vuosikymmeniä kestäneitä vaatteita, joita siis on käytetty säännöllisesti, esim. 100 käyttöpäivää vuodessa? Mulla on aika minimalistinen vaatekaappi, ja laadukkaallekin vaatteelle 5 vuotta tuntuu olevan hyvä ikä. Käyttökertoja vaatteille tulee vuoden aikana paljon, kun ei ole isoa vaatemäärää kierrossa.

Yleensä käyttöaikaa saa toki pidennettyä pienellä korjaamisella, mulla on esimerkiksi tällä hetkellä just noin viisi vuotta käytössä ollut takki ja pari saman ikäistä paksua, hyvälaatuista collegepaitaa, joista saa vielä hyvät kun vaihtaa paitoihin hihansuun rikki rispaantuneet resorit uusiin, ja takin hihansuihin pitäisi myös laittaa jotain uutta materiaalia, kunhan keksin että millainen ratkaisu olisi hyvä.

Tähän vastaisin, että kun meillä on nämä vuodenajat, niin harvaa vaatetta voi käyttää vuoden jokaisena päivänä. Eli käytännössä vaate, joka kestäisi viisi vuotta lähes jatkuvaa käyttöä, kestää vuosikymmeniä.

Halparytkyt taas eivät kestä edes paria kuukautta, kankaat nyppääntyy, saumat retkottaa, kangas kiiltää ja kuluu. Kun tulee taas samanlainen vaatteen käyttö ajankohtaiseksi, on pakko ostaa uusi.

Minulla on talvitakki vuodesta 2010. Keväisin olen aina umpikyllästynyt kun vien sen pesulaan. Mutta aina yhtä hyvä seuraavana talvena. Maksoi muistaakseni 480 euroa, joka silloin oli järjetöntä summa, mutta eipä tule yhtä talvea kohti mikään paha hinta edes pesulamaksun kanssa. Uusilla asusteilla saa vaihdettua ilmettä, kun takki on väriltään neutraali. Ja yhä lämmin pahimmillakin pakkasilla!

Kiitos, että olet käyttänyt talvitakkiasi jo 10 vuotta. Monet eivät todellakaan tee näin. Itsekin aion panostaa johonkin kunnon lämpimään talvitakkiin ensi vuonna, kun lapsiluku on täynnä ja aion todellakin käyttää takkia niin kauan kunnes hajoaa päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä voi nyt joku tunnistaa, jos joku tuttu lukee, mutta en jaksa välittää.

Itse olen vuosia karsinut tavaraa pois, meitä on 5 ja asumme pienessä asunnossa, oikeasti tarve olisi kaksi makuuhuonetta lisää, mutta se ei ole nyt mahdollista. Olen käytännössä karsinut yksin, mies höpöttää vain aina, että täytyy karsia, täytyy karsia, että saamme tilaa. No en apuja saa ja itse en käsivammani takia pysty nostelemaan mitään painavaa.

Nyt jouluna sitten sain totaalisen raivon miehelleni tavarapaljouden ja lahjojen vuoksi. Hän oli oikein kertonut auliisti anopilleen, että meillä on tämän ja tämän sarjan astiaa, pyyhettä, lakanaa jne. Olen vuosia niistäkin puhunut, että näitä on LIIKAA jokaista sorttia. No enkös minä lahjaksi saa sitten näitä.. Ja mielestäni lahjan kuuluu olla henkilökohtainen, ei kaikille yhteinen kuten parisängyn lakanat ja astiat joita sain. Mieskin tosin sai tarpeetonta rojua ja häntä harmitti omalta osaltaan se myös.

Lapsemme sai turhaa rojua. Meillä on vanhimmat lapset kaksoset ja ovat jo niin isoja etteivät enää leiki pahemmin, mutta eivät ole teinejäkään. He saavat aina jonkun tylsän pelin, joka on suunnattu aikuisille.

Nuorimmainen on tyttö, joka ei leiki muilla kuin Brion junilla. Sen tietävät sukulaiset hyvin ja mitä hän saikaan lahjaksi? Nuken tarvikkeita.

Ja nämä kaikki perheeltä, joiden mukaan lahja on lahja. Eli sen ei tarvitse olla lähellekään mieluista vai? Olen todella tyrmistynyt ja pettynyt. Ja me otettaisiin jokainen mieluiten vastaan vaikka lahjakortti S ryhmänkauppaan, K kauppoihin jne tai vaikka vain suklaalevykin riittäisi muistamiseen, mutta ei.

Ja tämän viestin ei todellakaan ollut tarkoitus olla vain narinaa lahjoista vaan pointtina se, että olen niin uupunut yksin järkkäämään ja karsimaan. Olen niin uupunut jotenkin. Onko ketään samallalailla tuntevaa, josta tuntuu, että tavarat vain valtaa kaiken ja hukut niiden alle (oikeasti ei hukuta, ei olla kuitenkaan pahimpia hoardereita, mutta vertauskuvallisesti), siivoaminen on aina yksi iso projekti kun kukaan muu ei saa paikoilleen tavaraa jne..

Oletko kertonut toiveista näille lahjojen antajille? Tietävätkö he, että nuorin tyttö nimenomaan haluaa leikkiä vain junalla eikä kyse ole siitä, että muita ei vain ole? Kannattaisi myös paukuttaa miehen päähän, että sanoo suoraan mitä lahjaksi toivotaan. Toki sen tulee olla yhteisellä päätöksellä, että mitä toivotaan, jos lahjat on yhteiseen käyttöön.

Siinä olen eri mieltä, että lahjan pitäisi olla henkilökohtainen, eikä yhteiseen käyttöön. Miksi? Toki onhan se kiva, että jos vaikkapa puolisoista toinen saa itselleen jotain ja niin sitten toinenkin saa. Mutta mielestäni on ihan normaalia että esim. mieheni vanhemmat antavat jotain miehelle henkilökohtaiseen käyttöön ja minulle jotain yhteiseen käyttöön. Sitten taas omien vanhempieni kohdalla toisinpäin: minulle henkilökohtaista ja miehelle yhteistä. Mutta eipä haittaa sekään, jos on kaikki yhteistä, niinkuin meillä on suurin osa lahjoista jo vuosien ajan ollut. Tai sitten ollut molemmille samat esim. perinteisenä esimerkkinä villasukat. Jos ostellaan jotain henkilökohtaiseksi tarkoitettua aikuiselle, olen huomannut että se menee noin 90% varmuudella huti. Nimenomaan siitä kertyy sitä turhaa rojua. Lapset vähän eri asia tietysti, mutta mielestäni yhteinen peli on lapsille hyvä idea. Jos ei ole itse päässyt pelejä testailemaan, niinkuin harva pääsee, niin voi myös olla vaikea valikoida juuri sitä lapsille mieleistä peliä, jos ei ole toiveita etukäteen kerrottu. Toki sen verran pystynee katsomaan, että kohderyhmä on oikean ikäiset.

Tietävät kyllä, tuossa ylempänä laitoinkin, että tietävät. He eivät vain suostu ostamaan ns. väärän sukupuolen leluja. Aikaan oli ongelma kun kaksoset ovat poikia ja he pitivät keittiöleikestä paljon, eivät ikinä autoilla leikkineet. Silti heille tuotiin autoja, vaikka kysyessään toivoimme leikkihedelmiä, leikkiastioita ym.

Pelejä meillä on kaapit vääränään täynnä ja mitäänhän ei saa poiskaan laittaa. Nyt tosin sanoin, että pakko laittaa pois, jotta mahtuu niille varattuun paikkaan. 

Mutta joo, nämä hutilahjat on jo lahjoitettu pois. Sinne meni yhteensä parinsadan euron edestä ilmaiseksi jollekin toiselle. Olisihan se kiva, että jos meille halutaan antaa jotain, se olisi meitä ajatellen annettu. Huvittavinta on, että nämä sukulaiset valittavat, että meillä on liikaa kaikkea, silti kannetaan lisää. Ja joku vuosi sitten sanottiin, että ei lahjoja meille kiitos kun saimme  yhden todella kalliin lahjan. Tästä suuttuivat verisesti, meni vuosi ennenkuin puhuivatkaan meille enää. Heidän mielestään lahjan pitää tuottaa iloa antajalle, ei saajalle. 

Mutta ehkä vielä joskus saan tämänkin asunnon näyttämään kivalta kodilta. Sellainen meidän kaikkien mielestä olisi kiva. Eikä itseäni lasten tavarat heidän huoneissaan ahdista vaan se kaikki muu.

Mun äiti aina myös sanoi, miten teidän lapsella on noin paljon leluja. Sitten toi itse lisää, jonkun halvan vääränlaisen rimpulan, joka jäi käyttämättä. Hän tavallaan ajatteli, että tavara kuin tavara. Kun oikeasti lapsi harrasti ja kokoili ihan tietynlaisia juttuja.

Jotenkin sellainen vanhanaikainen näkemys, että sama se, kunhan on tavaraa. Ja myös vanhakantaisesti, ettei lapsiin oikeasti tutustuta, vaan he on vain geneerisiä "lapsia", ei omanlaisiaan persoonia, jotka tykkäävät juuri yhdestä eikä sitten taas yhtään toisesta.

Se on jotenkin hassua, että joidenkin mielestä tavara on se hyvä lahja, eikä sillä väliä millainen se tuote on. Kunhan on jotain täytteenä ja tuotavaksi. Onneksi lapsetkin kasvaa ja tavara vähenee sitäkin kautta.

Sen olen näiltä sukulaisilta oppinut, että kaikki mielenkiinnon kohteet on juurikin vain sukupuolen mukaisia. Ovat hieman alta 30v ja heillä on 3v esikoinen poika. Hänelle ei edes suoda muuta kuin autot, työkalut ja legot. 

Toivokaa jatkossa pari sivua sitten mainittuja lahjakortteja ja elämyslahjoja. Kiinnostaisiko teinejä vaikka ratsastustunti tai itsepuolustuskurssi? Haluaisiko pienempi HopLopiin? Aikuisille lahjakortti hierontaan, kampaajalle, ravintolaan. Ovat henkilökohtaisempia ja "lahjamaisempia" kuin S-ryhmän lahjakortti (mikä on vähän kuin antaisi rahaa), joten toiveet saattaa mennä helpommin antajalle läpi.

Tätä mietimmekin, mutta nyt ei tänä vuonna haluttu Leo's leikkimaahan ym lähteä kun jäi koronan takia vuosipassitkin käyttämättä ja rahat meni hukkaan., vain alku vuonna kerettiin käydä. 

Näitä ollaan siis useinkin siis pyydelty, mutta ei aina vain oikein toimi. Aikuisille eivät edes kuuntele toiveita, eivät edes vaikka sanoisimme ettemme tarvitse tai halua mitään. Täytynee alkaa palauttamaan lahjat, niin ehkä oppivat että ei meille mitään.

Mutta se tästä. Pääasia, että karsiminen edistyy näistä huolimatta.

Minä vähän vastustan noita lahjakortteja lapsille. Niin usein nähnyt ja kuullut että roskiin ne lentää käyttämättä kun ei lapset ymmärrä että se on oikeasti rahaa jolla voi hakea kaupasta melkein mitä haluaa. Eräskin alakouluikäisten tyttöporukka jäi meikkien varastamisesta kiinni, yhden lompakossa oli monen  kymmenen euron lahjakortti kyseiseen kauppaan. Sukulaistytölle halusin antaa synttärilahjaksi lahjakortin vaatekauppaan. Äitinsä veti herneet nenään ja sanoi ettei tyttö osta vaatteita, eikä heillä ostella verkkokaupoista koskaan mitään. En kyllä ole häntä alastikaan koskaan nähnyt kylillä :D

Näissä on toki ajatuksen että lahjakortti käytetään vanhempien kanssa, jos lapsi on niin pieni ettei ymmärrä mitä lahjakortit ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihana neule 150 euroa voi tuntua poskettoman kalliilta, mutta idea on, että se on käytössä vuosikymmeniä. Esim. Viidessä vuodessa se on 30 euroa/vuosi. Tässä vaiheessa laadukas vaate on vielä nuori.

Onko jollakin oikeasti käytössä vuosikymmeniä kestäneitä vaatteita, joita siis on käytetty säännöllisesti, esim. 100 käyttöpäivää vuodessa? Mulla on aika minimalistinen vaatekaappi, ja laadukkaallekin vaatteelle 5 vuotta tuntuu olevan hyvä ikä. Käyttökertoja vaatteille tulee vuoden aikana paljon, kun ei ole isoa vaatemäärää kierrossa.

Yleensä käyttöaikaa saa toki pidennettyä pienellä korjaamisella, mulla on esimerkiksi tällä hetkellä just noin viisi vuotta käytössä ollut takki ja pari saman ikäistä paksua, hyvälaatuista collegepaitaa, joista saa vielä hyvät kun vaihtaa paitoihin hihansuun rikki rispaantuneet resorit uusiin, ja takin hihansuihin pitäisi myös laittaa jotain uutta materiaalia, kunhan keksin että millainen ratkaisu olisi hyvä.

Tähän vastaisin, että kun meillä on nämä vuodenajat, niin harvaa vaatetta voi käyttää vuoden jokaisena päivänä. Eli käytännössä vaate, joka kestäisi viisi vuotta lähes jatkuvaa käyttöä, kestää vuosikymmeniä.

Halparytkyt taas eivät kestä edes paria kuukautta, kankaat nyppääntyy, saumat retkottaa, kangas kiiltää ja kuluu. Kun tulee taas samanlainen vaatteen käyttö ajankohtaiseksi, on pakko ostaa uusi.

Minulla on talvitakki vuodesta 2010. Keväisin olen aina umpikyllästynyt kun vien sen pesulaan. Mutta aina yhtä hyvä seuraavana talvena. Maksoi muistaakseni 480 euroa, joka silloin oli järjetöntä summa, mutta eipä tule yhtä talvea kohti mikään paha hinta edes pesulamaksun kanssa. Uusilla asusteilla saa vaihdettua ilmettä, kun takki on väriltään neutraali. Ja yhä lämmin pahimmillakin pakkasilla!

Olet oikeassa, en keksi yhtään vaatetta jota käyttäisin vuodessa, 100 päivää, eli noin kolmen päivän välein. Talvella neuleet ja neulemekot, kesällä sitten kevyemmät vaatteet.

Laitoin pitkästä aikaa kirppispöydän ja ai että tuntuu hyvältä saada tavaraa eteenpäin. Parin myyntipäivän jälkeen oli kovasti jo mennyt. Ensin ajattelin, että löytyyköhän edes tarpeeksi myytävää, mutta kyllä sitä vaan alkoi kertyä kun kaappeihin katsoi tarkemmin. Tosi paljon lähti myyntiin sellaista "en oikeastaan tykkää tästä, mutta jotain tän tyylistä voin tarvia niin en kehtaa rahanarvoista tavaraa lahjoittaakaan pois". Innoissani siis odottelen, meneekö esimerkiksi pari mekkoa kaupaksi, sillä silloin voisin hyvällä omallatunnolla ostaa mieleisemmät tilalle. Kirppikseltä luultavasti toki.

Nostan kyllä hattua teille, jotka pystytte myymään halvalla tai lahjoittamaan hyviä tuotteita, joista olette maksaneet täyden hinnan. Itse ostan esim. lähes kaikki lastenvaatteet käytettynä, jolloin ne on todella helppo laittaa myöhemmin myyntiinkin, kun saan ne yleensä aikalailla samaan hintaan myytyä. Toki olen myös tarkka vaatteiden laadun kanssa, joten meidän pienten, nopeasti kasvavien lasten käytöllä ne eivät ehdi usein ihan hirveästi kulua.

Lastenvaatteiden säästämistä olen viime aikoina mietiskellytkin. Toivoisin meidän perheeseen joskus tulevaisuudessa lisää lapsia ja mietin, mitä kaikkea kannattaisi varalta säästää. Totesin kuitenkin et parissakin vuodessa maku voi paljon muuttua, joten päättelin että kannattaa yrittää myydä vaatteet nyt kun vielä muodikkaita ovat. Ne rakkaimmat vain säästöön. Muutenkin nautin raskausajan pesänrakennusvaiheessa tosi paljon kirppisten kiertelystä ja konkretisoin vauvaa itselleni just vaikka niiden vaatteiden avulla, joten miksen sitä iloa jättäisi mahdollisen tulevan vauvankin varalle :) ekologisestikin ajatellen on fiksumpaa että vaatteet kiertävät useamman vauvan käytön, kuin että niitä käyttää yksi lapsi ja sitten muhivat kaapissa 10 vuotta, eikä niitä kukaan sitten enää huoli. Toki tällä ei saa perustella itselleen ihan hulvatonta ostelua 😄

Vierailija kirjoitti:

Lastenvaatteiden säästämistä olen viime aikoina mietiskellytkin. Toivoisin meidän perheeseen joskus tulevaisuudessa lisää lapsia ja mietin, mitä kaikkea kannattaisi varalta säästää. Totesin kuitenkin et parissakin vuodessa maku voi paljon muuttua, joten päättelin että kannattaa yrittää myydä vaatteet nyt kun vielä muodikkaita ovat. Ne rakkaimmat vain säästöön. Muutenkin nautin raskausajan pesänrakennusvaiheessa tosi paljon kirppisten kiertelystä ja konkretisoin vauvaa itselleni just vaikka niiden vaatteiden avulla, joten miksen sitä iloa jättäisi mahdollisen tulevan vauvankin varalle :) ekologisestikin ajatellen on fiksumpaa että vaatteet kiertävät useamman vauvan käytön, kuin että niitä käyttää yksi lapsi ja sitten muhivat kaapissa 10 vuotta, eikä niitä kukaan sitten enää huoli. Toki tällä ei saa perustella itselleen ihan hulvatonta ostelua 😄

Joo. Ehdottomasti kannattaa panna kaikki ei-kivat ainakin pois. Minä pistin kaikki paidat, perinteiset potkuhousut, sukat jne. kiertoon ja kaikki ne kuosit, joista en pitänyt. Paljon lähti!

Meillä oli viime kesänä juhlat, ja piti laskea montako tuolia tarvitaan lisää meillä jo olevien lisäksi. Laskin että meidän huushollissa ja mökillä on yhteensä 34 tuolia. Meitä on siis kaksi, minä ja mies. Ei kovin usein käy vieraita kotona, mökillä käy. Olihan herätys. Jä määrässä ei ole sohvat eikä nojatuolit.

Onko sulla tullut vastaan jotain tavaraa omituisen suuria kappalemäärä?

Up

Olen vielä monta sivua jäljessä tässä keskustelussa, mutta pakko nyt kirjoittaa kun heräsi ajatuksia. Tuolla aiemmin tosiaan on pohdittu ostoskäyttäytymistä, että ei kannata ostaa uutta, jos vanha on vielä käyttökelpoista. Olen aina ollutkin tätä mieltä ja elänyt tämän mukaan. Mutta nyt vihdoin kun ostimme oman kodin, niin haluan uudistaa myös huonekalujamme. Meillä on tv-taso, ruokapöytä ja tuolit, olkkarin lipasto, sohva (jo hieman rikkinäinenkin) sukulaisten vanjoha ja todella kuluneita ja kulahtaneita. Toki osan saisi vielä maalattua ja pinnan kunnostettua, mutta koen, että mekin saamme joskus laittaa sen kotimme oman näköiseksemme. Olen niin kyllästynyt näihin toisten vanhoihin ja kuluneisiin, ei mieleisiin huonekaluihin. Näin on menty jo se 10 vuotta ja mielellämme otimme kaiken vastaan aluksi, nyt vain alkaa hahmottua se oma maku jne. Välillä kyllä tulee hieman huono omatunto kun ajattelen uuden ostoa.

Uppia, tarvin motivaatiota raivaukseen 😁

Täällä on viime syksystä asti tehty reippaasti raivausta, lähinnä vaatetta mutta muutakin tavaraa on lähtenyt säkkikaupalla kierrätykseen. Veikkaisin että vajaa parisenkymmentä hlöautokiekkaa viety tavara erissä. Tiedän, järkyttäävät määrät.

Myymään en jaksa alkaa, ja tulee hyvä mieli siitä että teen hyväntekeväisyyttä ja joku saa edullisesti ostaa hyväkuntoisia vaatteita. Vaatteet ovat olleen käytännössä uudenveroisia, koska olen ollut hamsteri, joka tuli vihdoinkin järkiinsä. En varmaan suurinta osaa vaatteista käyttänyt juuri koskaan. Kun on "nähnyt valon" ja alkanut parantumaan hamstrauksesta, ei siihen ole millään enää paluuta! Rakastan kirpputoreja, mutta jatkossa niissä tulee käytyä lähinnä harvakseltaan ja jokainen ostopäätös on harkittu. Koronallakin ollut tekemisensä asiassa, kotona ollessa vapaa-ajat oli helppoa ja motivoivaa alkaa karsintaan.. Vieläkin on työtä, mutta nyt on jo hieman vaikeampaa valita mitä jää ja mitä lähtee. Silti kaksi säkkiä olisi taas lähtövalmiina.. :)

Ei muuta kun hommiin, se palkitsee lopulta! Ja tosiaan, jos tavaraa on paljon, suosittelen suoraan lahjoittamaan ne, myyminen on hidasta ja työlästä. Saa lisäksi hyvän mielen, Win-in!

Vierailija kirjoitti:

Olen vielä monta sivua jäljessä tässä keskustelussa, mutta pakko nyt kirjoittaa kun heräsi ajatuksia. Tuolla aiemmin tosiaan on pohdittu ostoskäyttäytymistä, että ei kannata ostaa uutta, jos vanha on vielä käyttökelpoista. Olen aina ollutkin tätä mieltä ja elänyt tämän mukaan. Mutta nyt vihdoin kun ostimme oman kodin, niin haluan uudistaa myös huonekalujamme. Meillä on tv-taso, ruokapöytä ja tuolit, olkkarin lipasto, sohva (jo hieman rikkinäinenkin) sukulaisten vanjoha ja todella kuluneita ja kulahtaneita. Toki osan saisi vielä maalattua ja pinnan kunnostettua, mutta koen, että mekin saamme joskus laittaa sen kotimme oman näköiseksemme. Olen niin kyllästynyt näihin toisten vanhoihin ja kuluneisiin, ei mieleisiin huonekaluihin. Näin on menty jo se 10 vuotta ja mielellämme otimme kaiken vastaan aluksi, nyt vain alkaa hahmottua se oma maku jne. Välillä kyllä tulee hieman huono omatunto kun ajattelen uuden ostoa.

Useimmat meistä ovat esteetikkoja ja kauniissa ympäristössä voimme paremmin. Uskon, että heille jotka kovimpaan huutelevat, ettei ikinä saa mitään laittaa pois, ei esteettisyys ole niin tärkeää. Helppo olla tuota mieltä, jos asia ei ole itselle tärkeä.

Minusta tärkeintä uusimisessa on se, että asiaa ajattelee kunnolla. Tekee vaikka jonkun mood board - tyyppisen suunnitelman, johon kokoaa sitä tyyliä ja tavaroita jota haluaa. Siinä voi tulla oivalluksia, että "lastenhuoneessa oleva hylly sopii uuden sohvan kanssa, jos sen maalaa ja vaihtaa kahvat". Harkiten ostat juuri oikeanlaista, eikä tyydy rumempaa vaan, koska uusi on saatava. Mieti myös mitä teet vanhoille, lahjoita torissa, voiko uudistaa tai hyödyntää muissa huoneissa. Meillä on kaikki vanhat huonekalut kiertäneet koko kodin muutamaan kertaan, ennen kuin on laitettu pois tai löytäneet paikkansa. Katsele myös itse torissa ja kirppiksillä löytyykö kivoja huonekaluja sieltä, kaiken ei tarvitse olla kaupasta. Mutta sitten kun löydät sen juuri sinun kotiin sopivan unelmien huonekalun, niin osta se ja nauti siitä ilman mitään huonoa omaatuntoa!