tavarapaljous :(

Tänään poistelin ruokareseptejä. Olin repinyt lehdistä sivuja ja ajatellut että kansioin ne joskus. No enpä ole kansioinut. Paljon oli tarpeetonta. Vain vähän jäi ja ne niputin nyt samaan paikkaan. 

Torissa meni pari tavaraa ja ostin yhden puseron. Niin ihailen teitä jotka ette osta vaatteita ! Kunpa pystyisin samaan. Oli jo kolmas pusero tänä vuonna tämä...Harmittaa oma ostokäyttäytyminen mutta toisaalta olen iloinen kun löysin hyvään hintaan käytetyn merkkivaatteen. 

Mulla on tosi paljon kodin tekstiilejä. Ja kaikki mieluisia ja hyviä. Niitä en ole enää lisää ostanut. Nyt kaikki mahtuvat samaan kaappiin. En vaan voi olla miettimättä mikä rahasumma niihinkin on mennyt kun ovat Pentikiä, Marimekkoa jne jotka ennen olivat tärkeitä "olla". Nyt onneksi olen päässyt eroon tuollaisesta haluamisesta ja tekstiilejä riittää lopuksi ikää.

Onko jossain raja, jossa tavaroiden karsiminen lähtee lapasesta? Tottakai se raja on yksilöllinen, mutta olen konmarittamisessa sellaisessa vaiheessa että alan epäillä kärsiväni jonkinasteisesta nihilismistä, toisin sanoen yhä harvempi tavara tuntuu tärkeältä/tuottaa iloa. Taidan tehdä ns kuolinsiivousta, koska nyt monen tavaran kohdalla luovun palasta elettyä elämää enkä tosiaankaan tiedä mitä asioita elämääni tulee tilalle. Kääk, vai tuleeko mitään🥲

Tuttua edellinen kirjoitus ! Olisiko se tämä ikä 50 plus ja sen tajuaminen ettei minun jälkeeni jäävä "muistotavara" kiinnosta ketään ? Tänään vein paperinkeräykseen 2 lapsuuden kirjaa vähän ristiriitaisin tuntein. Kirjat olivat revittyjä, piirreltyjä, sotkuisiakin mutta aikanaan olleet toki tärkeitä. En ollut kuitenkaan edes avannut niitä vuosikausiin. Selasin läpi nyt ja laitoin pois. Joku tuttu läikähdys niistä kuitenkin tuli. Ehkä joku vuosikymmenten takainen muisto ? Mutta luovuin koska minulla on muitakin rakkaita kirjoja-joita en myöskään koskaan tutkaile. 

Pari vanhaa leluani poistin myös kun ajattelin että ovat jo niin leikeissä ja varastossa rähjääntyneitä.

Totuus on että ne tavarat olivat tärkeitä vain minulle ja tehtävänsä jo aikanaan suorittivat.

Vierailija kirjoitti:

Itseäni on jäänyt poistamastani tavarasta harmittamaan vain Myyräpeli, jonka sitä paitsi heitin pois varmaan joku 10-15 vuotta sitten ja tämäkin harmitus on alkanut vasta äskettäin. Olen saanut selville, että tuota ei enää valmisteta ja käytettyjä noita myydään korkeaan hintaan. Tuo peli on jonkunlainen kulttiklassikko. Täytyy varmaan lähettää palautetta eteenpäin, että tuon valmistus aloitettaisiin uudelleen. Monopoli, Afrikan tähti, Trivial pursuit, Muuttuva labyrintti ja Kimble ovat esimerkkejä peleistä, joita valmistetaan varmaan ikuisesti, vähän vaan uudistetaan ulkoasua, mutta kaipa joku peli voidaan ottaa uudelleen tuotantoon.

Suosikkivaatteeni käytän ihan loppuun ja noissa harmittaa vain se, että vaate on kulunut loppuun, vaikka onkin ollut kovassa käytössä. Onneksi suosin aika perusvaatteita ja vastaavia löytää helposti, mutta joidenkin vähän erikoisempien kohdella on suuri harmi kun samanlaista ei sitten löydykään. Juuri pitäisi luopua ihan rikki olevista jo vuosia todella paljon käyttämistään koti/olo/yöhousuista ja nyt kun on tällaisten vaatteiden sesonkikin olen löytänyt parit uudet tarjouksella, mutta ne eivät ole samanlaiset. Harvoin kiinny tavaraan tai vaatteeseen niin kuin nyt olen kiintynyt näihin koti/olo/yöhousuihin ja aikaisemmin vastaavien kohdalla kävi samoin. Tämä johtunee varmasti siitä, että käytän lähes aina kotona ollessani tällaisia housuja.

Asun Englannissa ja ainakin täällä saa tilattua Amazonista 28 punnalla Myyräpelin - kokeile ettiä englanninkielisellä nimellä Under the Ground. Hyvä peli on kyllä :)

Vierailija kirjoitti:

Onko jossain raja, jossa tavaroiden karsiminen lähtee lapasesta? Tottakai se raja on yksilöllinen, mutta olen konmarittamisessa sellaisessa vaiheessa että alan epäillä kärsiväni jonkinasteisesta nihilismistä, toisin sanoen yhä harvempi tavara tuntuu tärkeältä/tuottaa iloa. Taidan tehdä ns kuolinsiivousta, koska nyt monen tavaran kohdalla luovun palasta elettyä elämää enkä tosiaankaan tiedä mitä asioita elämääni tulee tilalle. Kääk, vai tuleeko mitään🥲

Teen parhaillaan samaa, ja ajattelen, että hyvin reilukin karsiminen on tietyissä elämänvaiheissa ihan luonnollinen prosessi. Eletty elämä kerryttää tavaroita, ja menneiden elämänvaiheiden tavarat käyvät usein jossain kohtaa elämää tarpeettomiksi. Jotain uutta voi tulla tilalle, tai sitten ei, aika näyttää. Ja eihän sen uuden tarvitse olla aina tavaraakaan.

Ajattelen myös, että karsiminen on mennyt liian pitkälle lähinnä silloin, jos päätyy karsimaan tavaroita, jotka joutuu ostamaan pian uudestaan. Tyyliin helmikuussa heittää jossain maanisessa karsimisvimmassa kaikki kattilansa pois, ja maaliskuussa käy ostamassa "samat" kattilat uudelleen, koska tekee säännöllisesti ruokaa. 

Meiltä löytyy nyt poistoja kuin itsestään. Vapautuva tila vaan lisää halua karsia tarpeetonta pois ja näkemään tavarat uudessa valossa. 

Sain myytyä facessa meidän lepotuolin, joka on epämukava ja vie paljon tilaa olohuoneessa. Vapautuva lattiatila mahdollistaa lapsen leikit olohuoneessa entistä paremmin ja meille aikuisille tilan venytellä joogamatolla. 

Olen tyhjentänyt vuosien mittaan kolmen läheiseni kuolinpesät. Kaksi oli tavallista tavaramäärän suhteen, mutta kolmas pisti miettimään. Tavarat olivat pääasiassa silkkaa rojua, valtavat määrät papereita ( vanhoja kuitteja, muistilappuja yms) sekä vanhoja tyhjiä purkkeja jne. Kuitenkaan kyseessä ei ollut köyhä ihminen. Mikä saa ihmisen jättämään nurkkiinsa ryönää? Selitys taitaa olla elämänhallinnan puute tai masennus, koska tähän liittyi myös epäsiisteys kodin ja ulkoasun suhteen. Toinen asia tuli jälkikäteen mieleen: miten dementia näkyy ihmisessä? Ei kuitenkaan tullut hänen eläessään mieleen, mutta olisiko voinut olla varhaisvaihe? Arvoituksellista. 

Kyllä riipaisi kun vein jäteasemalle lapsen leluja. Lapsi ei niitä itse halunnut, minä säilytän jo lapseni lapsuus tavaroita muutenkin jonkin verran niin noita vain ei ollut järkeä säästää. Huom lapsi on 25 vuotias. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä riipaisi kun vein jäteasemalle lapsen leluja. Lapsi ei niitä itse halunnut, minä säilytän jo lapseni lapsuus tavaroita muutenkin jonkin verran niin noita vain ei ollut järkeä säästää. Huom lapsi on 25 vuotias. 

Olisit laittanu roskalava ryhmään ilmoituksen niistä, vanhoilla leluilla kysyntää. Vaikkei lapsille enää käyttöön menisikään, niin nostalgian nälkäisille aikuisille. Koska tuskin nyt risojakaan olit säilytellyt.

Tänään sen tein! Pakkasin nimittäin laatikoihin ja ylimääräisiin kasseihin KAIKKI tavarat joista olen ollut aina aikeissa luopua, mutta sitten laittanut kumminkin joka kerta takaisin paikoilleen. Samoin tein vaatteille ja muille tekstiileille. Oli niin vapauttavaa vedellä niitä kaapeista ja viikkailla kasseihin. Nyt ne eivät enää tule takaisin. Varmistin asian viemällä ne naapurilleni, joka vie ne heti huomenna kierrätyskeskukseen. Hän teki saman omille vaatteilleen ja tavaroilleen. Uutta en aio hankkia tilalle mitään. Muutenkin olen ollut ostolakossa jo viitisen vuotta. En ole ostanut muuta kuin pakolliset jutut eli tiskiaineen, saippuan, veskipaperin, shampoon, hammastahnan ja harjan ja pyykinpesuaineen ruokatarvikkeiden lisäksi. Minulla on ollut töitä sen verran harvoin, että työttömänä näin on ollut järkevintä. En halua olla velkainen mihinkään suuntaan. Samoin ajattelee naapurini, jolla sama tilanne. Joskus teemme ruuan puoliksi, kun ei rahat muuten aina oikein riitä tarvikkeisiin. Kumpikaan emme halua hakea toimeentulotukea. Ensin ajattelimme myydä lähikirppiksellä nämä tavaramme, mutta paikkavuokra olikin niin kallis, ei uskalla ottaa riskiä, kun kauppa ei kuulema sielläkään oikein käy. Omistaja sanoikin ehkä lopettavansa liikkeen pidon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä riipaisi kun vein jäteasemalle lapsen leluja. Lapsi ei niitä itse halunnut, minä säilytän jo lapseni lapsuus tavaroita muutenkin jonkin verran niin noita vain ei ollut järkeä säästää. Huom lapsi on 25 vuotias. 

Olisit laittanu roskalava ryhmään ilmoituksen niistä, vanhoilla leluilla kysyntää. Vaikkei lapsille enää käyttöön menisikään, niin nostalgian nälkäisille aikuisille. Koska tuskin nyt risojakaan olit säilytellyt.

Ei ne pehmolelut enää siinä kunnossa ollut, vaikka ei tassuja puuttunutkaan. Nyt niistä tulee meille energiaa.

En myöskään tiedä mikä on roskalavaryhmä. Jos se on jossain instassa tai facessa niin en ole siellä koskaan ollutkaan, enkä vanhojen lelujen vuoksi menisikään.^

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä riipaisi kun vein jäteasemalle lapsen leluja. Lapsi ei niitä itse halunnut, minä säilytän jo lapseni lapsuus tavaroita muutenkin jonkin verran niin noita vain ei ollut järkeä säästää. Huom lapsi on 25 vuotias. 

Olisit laittanu roskalava ryhmään ilmoituksen niistä, vanhoilla leluilla kysyntää. Vaikkei lapsille enää käyttöön menisikään, niin nostalgian nälkäisille aikuisille. Koska tuskin nyt risojakaan olit säilytellyt.

Ei ne pehmolelut enää siinä kunnossa ollut, vaikka ei tassuja puuttunutkaan. Nyt niistä tulee meille energiaa.

Ai ne olivatkin pehmoja.. no ne menivät sitten ihan varmaan oikeaan osoitteeseen, kun heitit ne energiajätteeseen.

Vierailija kirjoitti:

En myöskään tiedä mikä on roskalavaryhmä. Jos se on jossain instassa tai facessa niin en ole siellä koskaan ollutkaan, enkä vanhojen lelujen vuoksi menisikään.^

Tää on muuten aina tarjolla ratkaisuna moneen juttuun, että laita faceen/etsi facesta tms. Minäkään en ole ikinä ollut facessa enkä instassa enkä missään muussakaan vastaavassa. Vanhanaikaisesti tori.fi:stä katselen jos jotain joskus tarvii halvalla, tai kiertelen läheiset kirpparit. Tavaranraivauksessa olen luopunut kaikesta ilmaiseksi viemällä joko uffiin tai antanut kierrätyskeskukseen tms.

^ Kyllä. Meillä päin ovat vielä tarkkoja mitä ottavat myyntiin ja mitä eivät, eli saattaa tulla kirpparillevientireissun lisäksi ns kaatopaikkareissu. Mulla kun ei ole tarvetta ajella vanhan tavaran kanssa ympäri kyliä niin vien aina suoraan  loppusijoitukseen kamat. Harvemmin kyllä lähteekään kämpästä muuta kuin risaa tavaraa.