tavarapaljous :(

Vierailija kirjoitti:

Tsempatkaa mua. Olen turhautunut muutamaan liian pieneen uunivuokaan. Voisin hyvin lahjoittaa ne pois, ainut mikä mietityttää etten kadu joskus myöhemmin on se, että ne ovat minun mummon vanhat. En kyllä edes ole itse nähnyt mummoani kuin vauvana, mutta jotenkin vain mietin. Tyhmää kyllä kun ovat epäkäytännöllisiä, eikä ikinä päädy käyttöön.

1 uunivuoka on niin pieni juttu. Voitko keksiä muuta käyttötarkoitusta ?

avaimia varten, pääsiöisenä rairuohoa jne

Vierailija kirjoitti:

Tsempatkaa mua. Olen turhautunut muutamaan liian pieneen uunivuokaan. Voisin hyvin lahjoittaa ne pois, ainut mikä mietityttää etten kadu joskus myöhemmin on se, että ne ovat minun mummon vanhat. En kyllä edes ole itse nähnyt mummoani kuin vauvana, mutta jotenkin vain mietin. Tyhmää kyllä kun ovat epäkäytännöllisiä, eikä ikinä päädy käyttöön.

Olen itse joskus tuskaillut vastaavalla tavalla turhien tavaroiden kanssa joista on kuitenkin vaikea luopua tunnesyistä. En tiedä onko tästä sinulle mitään apua, mutta mielestäni ihan vaan aika auttaa. Olet nyt aloittanut tuon ajatusprosessin ja olet siinä vaiheessa, että pohdit luopumista mutta tuntuu että siinä on joku este. En suosittele pakottamaan itseäsi luopumiseen, sillä se tunne tulee kyllä lopulta itsestään esiin. Myöhemmin voit ehkä pohtia, että olipa kummallista, miten kiinnittynyt olinkaan johonkin uunivuokiin. Mutta ole itsellesi tämän suhteen armelias.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mää ite oon aina pitänyt pyykkikonetta pyykkikorina eli kaikki vaan sinne nakkaa likaset vaatteet ja sitku täys niin aina 60 asteen pesu. Lakanat 90. Mun mielestä ihan turhaa erotella ja miljoona pyykkikoria olla ku se pyykkikone toimii korina...

Just noin ei kannata tehdä. Kone tulee ummehtuneen hajuiseksi ja homehtuu. Kone pitää olla pesujen välillä luukku avoinna muutenkin, ei missään nimessä kiinni. Samoin pesuainelokero pitää olla avoinna ja sieltä vedet kaadettuna pois.

Kyllä voi älkää ottako kaikkia markkina koneistojen sääntöjä ja pelotteluja noin tosissaan

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu jotenkin uskomattomalta kuinka moni haluaa vaikkapa juuri täyspuisen lankkupöydän (mikä ei käytännössä mene ikinä pois muodista) tilalle jonkin trendikkään surkean Ikea-pöydän. Mutta makunsa kullakin tietysti.

Aivan sairasta ikea myy käyttökelvotonta paskaa enkä ole koskaa nkäynyt sillä.

Vierailija kirjoitti:

Tsempatkaa mua. Olen turhautunut muutamaan liian pieneen uunivuokaan. Voisin hyvin lahjoittaa ne pois, ainut mikä mietityttää etten kadu joskus myöhemmin on se, että ne ovat minun mummon vanhat. En kyllä edes ole itse nähnyt mummoani kuin vauvana, mutta jotenkin vain mietin. Tyhmää kyllä kun ovat epäkäytännöllisiä, eikä ikinä päädy käyttöön.

jostakin kuultu, tuskin mummisi haluaisi sinun pitävän jotakin tavaraa vain velvollisuudentunnosta. Jos ei sulla ole niille käyttöä, niin pois vain ellet halua säilyttää näitä rairuohon/itujen kasvatusastiana tms. Muistot ihmisistä asuu meissä, ei tavaroissa.

Kiitos teille. Pistän nyt poistoon mummoni vanhan uunivuoan. Laskin eilen, niin meille jää vielä yli omien tarpeiden uunivuokia.

En halua sitä mihinkään roikkumaan avaimia varten, eikä olisi oikein kovin esteettistä mielestäni rairuohollekaan, toki kun se vuoka vain pyörisi tiellä ärsyttämässä, niin silloin ainakin saisi nopeasti sen lähtemään. Taidan nyt siirtyä muutenkin keittiöön tutkimaan lisää poistoja. Niitä varmasti riittää.

Tuli uunivuuista mieleen. Mietittekö koskaan tuollaisissa keittiön tavaroissa, että mikä olisi mahdollisimman monikäyttöinen? Itseäni häiritsee omistaa useita taikinakulhoja, salaattikulhoja, uunivuokia, ruuan säilytyskulhoja, hedelmäkulho jne. Katsoin jotain vanhaa huvila ja huussi -jaksoa, ja siinä oli mielestäni kiva idea, että valurautapadassa säilytettiin hedelmiä silloin kun se ei ollut käytössä. Olen ajatellut, että esim. pyöreä uunivuoka toimisi hyvin myös salaateille. Neliskanttiset lasiset (ehkä myös teräksiset?) pienemmät astiat taas toimivat sekä pienenä uunivuokana että säilytyksessä jääkaapissa ja pakastimessa. Haluaisin enemmänkin vinkkejä tällaisista monikäyttöisistä keittiövälineistä.

Pahoittelut, jos tämä menee liikaa minimalismin puolelle, se on oma tavoitteeni, mutta ymmärrän ettei kaikki täällä sitä tavoittele. Suurperheessä ei varmaankaan myöskään toimisi, mutta yksin ja kaksin asuessa ainakin uskoisin toimivan.

Mulla on kaksi Arabian uunivuokaa, joita käytän myös myös salaattikulhoina, hedelmävateina ja tarjoiluastioina esim. pastalle ja muille vastaaville ruuille. Lisäksi on Ikeasta pari sellaista litran ja 0,6 litran lasista vuokaa, joihin teen mm. joululaatikot. Niitä käytän myös ruuanjämien säilytykseen ja tarjoilen lapsille porkkana- ja kurkkutikkuja. Niissä on tiiviit muovikannet (myydään erikseen), joten käyvät myös eväsrasioina kun on töissä omat eväät mukana.

En ole ihan minimalisti, mutta en tykkää sekalaisista muovikipoista keittiössä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tsempatkaa mua. Olen turhautunut muutamaan liian pieneen uunivuokaan. Voisin hyvin lahjoittaa ne pois, ainut mikä mietityttää etten kadu joskus myöhemmin on se, että ne ovat minun mummon vanhat. En kyllä edes ole itse nähnyt mummoani kuin vauvana, mutta jotenkin vain mietin. Tyhmää kyllä kun ovat epäkäytännöllisiä, eikä ikinä päädy käyttöön.

jostakin kuultu, tuskin mummisi haluaisi sinun pitävän jotakin tavaraa vain velvollisuudentunnosta. Jos ei sulla ole niille käyttöä, niin pois vain ellet halua säilyttää näitä rairuohon/itujen kasvatusastiana tms. Muistot ihmisistä asuu meissä, ei tavaroissa.

Varmastikaan kenenkään mummo ei haluaisi tavaraa säilytettävän pelkästä velvollisuudentunnosta, mutta sori, olen tuosta lihavoidusta ihan eri mieltä.

Vanha tavara on konkreettinen side menneeseen. Muistot asuvat osittain myös tavaroissa, koska kenenkään muistilla ei ole loputtomasti kapasiteettia. Asioita unohtuu, hautautuu uudempien asioiden alle. Ja sitten jokin vanha esine tai valokuva voi kirvoittaa tosi eläviä muistoja, joita ei oikeastaan enää edes muistanut muistavansa. Ja ne luovat joskus myös siteen menneisiin sukupolviin, joita ei ole koskaan tavannutkaan. Minulla on esimerkiksi paljon isovanhempieni ja isoisovanhempieni huonekaluja, vaikka en koskaan tavannut heitä.

Tietysti järki tässäkin on oltava, ei voi säilyttää jokaista klemmaria joka muistuttaa siitä päivästä 8.4.2017 jolloin join kupin kahvia mummovainaan kanssa ja mummo kertoi hauskan vitsin. Mutta minun mielestäni on vain hienoa, jos tavaroilla on sekä käytännöllinen arvo että muistoarvo. Tai koristearvo ja muistoarvo. Ja joskus, kuten ne tässä ketjussa kammotut valokuva-albumit, pelkkä muistoarvo.

Uskon jopa, että tämä nykypäivän todella kummallinen suhde tavaroihin johtuu osittain siitä, ettei meillä yleensä ole kotona enää sellaista sukupolvien kerrostumaa mitä aina ennen on ollut. Nykyään on tosi yleistä, että kodin tavarat ovat sellaista kivaa, uutta ja steriiliä, joissa ei ole minkäänlaista merkitystä eikä persoonallisuutta, ja sitten jossain kaapin perällä tai varastossa on sullottuna niitä mummon kirjomia tyynyjä ja isoisoisän antiikkipöytää joita ei jostain syystä voi ottaa osaksi sitä kokovalkoista Ikea-unelmaa, mutta toisaalta jostain syystä niistä ei malta luopuakaan. On siis erikseen arjen steriili valko-beigeys ja sitten kaoottinen sekamelska kummallisia "syyllisyystavaroita".

Tällainen asetelma syntyy minun mielestäni siksi, että useimmille meistä ei ole normaalia elää sellaista ultimaattisen seesteistä valko-beigeä zen-minimalismia, jossa materia on täysin merkityksetöntä. Ihmiset sitovat muistoja tavaroihin ihan tahtomattaankin. Mutta samalla meille nykyään iskostetaan, että tämä on olevinaan jotenkin häpeällistä, tai vähintäänkin puutteellista. Että se tavara-zen on mahdollista saavuttaa jos vain yrittää tarpeeksi. Siksi tasapainoa on niin vaikea löytää. Nykyään on ennätysmäärät kaikenlaista roinaa myynnissä, joten olemme unohtaneet sen, että vanha tavara voi olla osana nykypäivää olematta turhaa roinaa.

(Tämä kirjoitus ei muuten mitenkään tarkoita sitä, että tuon edellisen kirjoittajan tulisi säilyttää mummonsa uunivuoka - tämä on ihan yleisen tason pohdintaa.)

Minulla on mökillä kaapit täynnä tavaraa esim keittiön kaapit. Ne oli siellä kun ostin mökin. Rupesi huvittamaan kun tuli puheeksi että en edes tiedä mitä kaikkea noissa kaapeissa on kun en ole katsonut muuta kuin ovelta. Minua ei tosiaa n ole nyt 15 vuoden aikana edes kiinnostanut mitä tavaraa siellä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tsempatkaa mua. Olen turhautunut muutamaan liian pieneen uunivuokaan. Voisin hyvin lahjoittaa ne pois, ainut mikä mietityttää etten kadu joskus myöhemmin on se, että ne ovat minun mummon vanhat. En kyllä edes ole itse nähnyt mummoani kuin vauvana, mutta jotenkin vain mietin. Tyhmää kyllä kun ovat epäkäytännöllisiä, eikä ikinä päädy käyttöön.

Olen itse joskus tuskaillut vastaavalla tavalla turhien tavaroiden kanssa joista on kuitenkin vaikea luopua tunnesyistä. En tiedä onko tästä sinulle mitään apua, mutta mielestäni ihan vaan aika auttaa. Olet nyt aloittanut tuon ajatusprosessin ja olet siinä vaiheessa, että pohdit luopumista mutta tuntuu että siinä on joku este. En suosittele pakottamaan itseäsi luopumiseen, sillä se tunne tulee kyllä lopulta itsestään esiin. Myöhemmin voit ehkä pohtia, että olipa kummallista, miten kiinnittynyt olinkaan johonkin uunivuokiin. Mutta

Juuri tämä. En ole katunut mitään pois laittamaani. Monen ns. muistoesineen kohdalla en pystynyt luopumaan. Sitten joskus ajan päästä olen järjestellyt kotia uudestaan niin ihmetellyt, että ai tämänkin olen vielä säästänyt. Silloin olen pystynyt luopumaan turhasta. Joskus on vastaavasti käynyt, että olen ajatellut poistavani jonkun tavaran monta kertaa ja en kuitenkaan poistanut. Tämä onkin sitten päätynyt käyttöön. Mun mielestä ei kannata hätiköidä.

Vierailija kirjoitti:

Tuli uunivuuista mieleen. Mietittekö koskaan tuollaisissa keittiön tavaroissa, että mikä olisi mahdollisimman monikäyttöinen? Itseäni häiritsee omistaa useita taikinakulhoja, salaattikulhoja, uunivuokia, ruuan säilytyskulhoja, hedelmäkulho jne. Katsoin jotain vanhaa huvila ja huussi -jaksoa, ja siinä oli mielestäni kiva idea, että valurautapadassa säilytettiin hedelmiä silloin kun se ei ollut käytössä. Olen ajatellut, että esim. pyöreä uunivuoka toimisi hyvin myös salaateille. Neliskanttiset lasiset (ehkä myös teräksiset?) pienemmät astiat taas toimivat sekä pienenä uunivuokana että säilytyksessä jääkaapissa ja pakastimessa. Haluaisin enemmänkin vinkkejä tällaisista monikäyttöisistä keittiövälineistä.

Pahoittelut, jos tämä menee liikaa minimalismin puolelle, se on oma tavoitteeni, mutta ymmärrän ettei kaikki täällä sitä tavoittele. Suurperheessä ei varmaankaan myöskään toimisi, mutta yksin ja kaksin asuessa ainakin usko

Tätä mietin itse myös usein. Meillä meni muovisia taikinakulhoja todella huonoon kuntoon, joten heitin pois. Nyt on enää kaksi isoa metallista ja nämä yleensä riittävät hyvin. Juhliin leipoessa tai paljon kerralla leipoessa tarvitsee lisää, mutta tällöin otan käyttöön myös kattilat ja hyvin on toiminut. Kattiloitakin on yksi iso, yksi pieni ja teflon.

Ärsyttää ihan vietävästi saada edelleen kaikkea roinaa lahjaksi. Olen hankkiutunut juuri eroon kaikesta turhasta ja sitä tuli taas lisää. Huoh. No onneksi voin antaa ne eteenpäin, ehkä joku ne haluaa. En aio tuntea syyllisyyttä niiden poistamisesta. Aluksi ajattelin, että ompa kivat. Kuitenkin kuukauden tuossa pöydällä turhaan pyörineenä alkoi ärsyttää katsella.

Kävin läpi kuivaelintarvikekaapin. Iso laatikko reseptejä on vienyt tilaa ja heitin pois suurimman osan ja vain parhaat reseptit laitoin muovitaskuun. Nyt jäi ihanasti tilaa elintarvikkeille, siirsin myös siivilät eri paikkaan. 

Miten nopeasti teillä on näkynyt poistot? Tuntuu, että meillä ei näy missään. Yli sata tavaraa lähtenyt jo tässä kuussa, mutta missään se ei näy. Toki puolet on varastosta välikausikampetta jne. Mutta silti, turhauttaa. Enkä edes enää ostele lisääkään. Kolme pakollista vain tullut tilalle kasvaville lapsille.

Tuossa vähän ylempänä oli mielenkiintoista pohdintaa aiempien sukupolvien tavaroista, muistoista ja kodin kerroksellisuudesta. Itse olen lähtöisin vaatimattomasta maalaissuvusta, jossa on monta sukupolvea ollu enemmän lapsia kuin tavaraa. Omat vanhempani on oikeastaan ensimmäinen sukupolvi jolle on alkanut kertymään tavarapaljoutta.

Molemmat mummolani olivat hyvinkin minimalistisia, eikä minulle ole jäänyt yhtään tavaramuistoa omista isovanhemmistani. Toisesta ukistani ei ole juuri edes valokuvia. Ne muutamat tavarat mitä heiltä on jäänyt, lienee muilla sukulaisilla. Muistoja isovanhemmista on kuitenkin paljon, hyviä. Niitä voi palauttaa mieleen myös esim. ruokien, makujen, tuoksujen tai maisemien kautta. Ei siihen välttämättä juuri sitä mummon vatia tarvita, vaikka ymmärrän että perintöesineet voi jollekin olla tärkeitä.

Hyvä mieli nyt kun en ostanut talvitakkia ! Minulla sellaisia 2 ja ovat vasta pari talvea käytettyjä. Syksyllä aina tekee mieli ostaa uusi. Tai no joka toinen syksy ! Samoin "fiksun" välikausitakin ostoa olen lykännyt jo vuosia ja nyt en kyllä enää tälle keväälle sitäkään hanki.Pärjään neuletakrilla, ponchoilla ja urheiluvaatteita on joka lähtöön. Syksyllä sitten mietin taas.

Kesäksi hankin max yhden mekon, tarkasti mietityn. Siinäpä se. Entisillä mennään. Kausi on niin nopea että vanhat vaatteet saavat riittää. Tämän tajuaminen vei minulta 50 vuotta...

Se ostamatta jättäminen on kaikkein tärkeintä. 

Vierailija kirjoitti:

Tuossa vähän ylempänä oli mielenkiintoista pohdintaa aiempien sukupolvien tavaroista, muistoista ja kodin kerroksellisuudesta. Itse olen lähtöisin vaatimattomasta maalaissuvusta, jossa on monta sukupolvea ollu enemmän lapsia kuin tavaraa. Omat vanhempani on oikeastaan ensimmäinen sukupolvi jolle on alkanut kertymään tavarapaljoutta.

Molemmat mummolani olivat hyvinkin minimalistisia, eikä minulle ole jäänyt yhtään tavaramuistoa omista isovanhemmistani. Toisesta ukistani ei ole juuri edes valokuvia. Ne muutamat tavarat mitä heiltä on jäänyt, lienee muilla sukulaisilla. Muistoja isovanhemmista on kuitenkin paljon, hyviä. Niitä voi palauttaa mieleen myös esim. ruokien, makujen, tuoksujen tai maisemien kautta. Ei siihen välttämättä juuri sitä mummon vatia tarvita, vaikka ymmärrän että perintöesineet voi jollekin olla tärkeitä.

Kiitos tästä viestistä. Auttaa hyvin paljon itseäni karsimaan. Olin jo hyvässä vauhdissa minimalismia kohti menossa kunnes äitini kuoli yllättäen. Olen liikaa säästelyt niitä tavaroita ja koti on taas täysi. Tässä pikkuhiljaa myynyt sitä kaikkea pois. Koitan aina miettiä, että olemme tähänkin asti pärjänneet ilman tätä tai tuota, niin ne joutaa sellaiselle, joka niitä tarvitsee.

Äitini aikanaan säästeli astioita ja kertoi niiden olevan arvokkaita, no ei ne ole. Ei niistä kukaan nykyään maksa oikein mitään, ollaan käytetty arvioitavanakin. Pikkuhinnalla kirppiksellä meni. Ainakin sitä herää miettimään mitä itse haluaa jättää omille lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli uunivuuista mieleen. Mietittekö koskaan tuollaisissa keittiön tavaroissa, että mikä olisi mahdollisimman monikäyttöinen? Itseäni häiritsee omistaa useita taikinakulhoja, salaattikulhoja, uunivuokia, ruuan säilytyskulhoja, hedelmäkulho jne. Katsoin jotain vanhaa huvila ja huussi -jaksoa, ja siinä oli mielestäni kiva idea, että valurautapadassa säilytettiin hedelmiä silloin kun se ei ollut käytössä. Olen ajatellut, että esim. pyöreä uunivuoka toimisi hyvin myös salaateille. Neliskanttiset lasiset (ehkä myös teräksiset?) pienemmät astiat taas toimivat sekä pienenä uunivuokana että säilytyksessä jääkaapissa ja pakastimessa. Haluaisin enemmänkin vinkkejä tällaisista monikäyttöisistä keittiövälineistä.

Pahoittelut, jos tämä menee liikaa minimalismin puolelle, se on oma tavoitteeni, mutta ymmärrän ettei kaikki täällä sitä tavoittele. Suurperheessä ei varmaankaan myöskään

 

Etkö voi ehdottaa lahjojen ostamisen lopettamista.

Meillä ei ole enää vuosikymmeniin ostettu lahjoja kuin lapsille ja sekin lopetetaan siinä vaiheessa kun niille kelpaa mieluummin raha.

"Etkö voi ehdottaa lahjojen ostamisen lopettamista.

Meillä ei ole enää vuosikymmeniin ostettu lahjoja kuin lapsille ja sekin lopetetaan siinä vaiheessa kun niille kelpaa mieluummin raha."

Tämä oli varmaan minun viestiini, ei anna enää lainata kunnolla. Kysehän ei olekaan nyt mistään tuttavien lahjoista. Olin sijaisena ja työsuhde loppui, sain asiakkailta paljon muistamista ja en oikein voi heille lykätä kaikkia takaisin ja sanoa, että pitäkää tunkkinne. Se oli selvä osoitus, että olin pidetty ja hoitanut hyvin. Toki joku voi tuossa tilanteessa olla tyly, itse en kehtaa.

Itse kyllä tämän kokemuksesta tiedän ja annan lasteni opettajille vain kuluvaa, eli syötävää/juotavaa/lahjakortti kahvilaan tms. En ikinä tavaraa.

Vierailija kirjoitti:

Tuli uunivuuista mieleen. Mietittekö koskaan tuollaisissa keittiön tavaroissa, että mikä olisi mahdollisimman monikäyttöinen? Itseäni häiritsee omistaa useita taikinakulhoja, salaattikulhoja, uunivuokia, ruuan säilytyskulhoja, hedelmäkulho jne. Katsoin jotain vanhaa huvila ja huussi -jaksoa, ja siinä oli mielestäni kiva idea, että valurautapadassa säilytettiin hedelmiä silloin kun se ei ollut käytössä. Olen ajatellut, että esim. pyöreä uunivuoka toimisi hyvin myös salaateille. Neliskanttiset lasiset (ehkä myös teräksiset?) pienemmät astiat taas toimivat sekä pienenä uunivuokana että säilytyksessä jääkaapissa ja pakastimessa. Haluaisin enemmänkin vinkkejä tällaisista monikäyttöisistä keittiövälineistä.

Pahoittelut, jos tämä menee liikaa minimalismin puolelle, se on oma tavoitteeni, mutta ymmärrän ettei kaikki täällä sitä tavoittele. Suurperheessä ei varmaankaan myöskään toimisi, mutta yksin ja kaksin asuessa ainakin usko

Oon hankkinut kivan metallisen siivilän joka seisoo omalla "jalalla" ja käytän sitä myös hedelmävatina työtasolla