tavarapaljous :(

Itselläni on viime aikoina sujunut tämänkin suhteen huonosti. Revin kuitenkin äsken roskiin muutaman ikivanhan huonon valokuvan, joissa mm. valotus on ihan pielessä ja kuvissa kuolleita ihmisiä, jotka ehkä itse juuri ja juuri tunnistin, mutta taisin sitten olla ainoa. Pari löytämäni kuvaa sisareni lapsuudesta annan sisarelleni kun on niitä kaipaillut. Lisäksi heitin roskiin pari likaista ja painavaa mukia, joita on muotonsa vuoksi vaikea saada puhtaaksi. Tilalle ajattelin kuitenkin ostaa pari helpommin pestävää ja kevyempää Teeman mukia. Useampikin sukkani on tässä hajonnut ja olen joutunut ostamaan uusia sukkia. Ihan samanlaisia mustia sukkia ostin nipun. Vaatteeni alkavat olemaan jo huonossa kunnossa, mutta yritän vielä sinnitellä näillä.

Itsellä on ollut nyt kirppispöytä pari kuukautta ja tasaisesti oon saanut sinne vietyä tavaraa. Välillä tulee enemmän myyntiä ja välillä tuntuu ettei mitään oo menny kaupaksi, pidän vielä pöydän kuun loppuun ja sitten vien myymättömät tavarat kierrätyskeskukseen, jos pistäis vielä viimeiselle viikolle -50% alen. Plussalla olen nyt kulujen jälkeen n. 300€, ihan ok summa mutta työmäärään nähden ei kummoinen palkka, tosin olen aivan mielelläni pöytää fiksannut ja tyhjännyt kotona kaappeja. 

Tuleeko muille erityisesti näin kevään korvalla sellainen selkeyden kaipuu sisustukseen & kaappien sisältöön? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitaisiinko sopia, että jokainen laskee omalla tavallaan. Eihän näitä nyt minnekään viranomaiselle ilmoiteta. Moni kai laskee siksi, että saa itselleen motivaatiota kun näkee, mihin suuntaan tavaramäärä on on menossa.

Olen se alkuperäinen tavaroiden laskemisesta kysynyt.

Olen ajatellut että tavaroiden laskemisella nimenomaan olisi se funktio, että ihmiset voisivat verrata omia määriään muiden kanssa. [---]

Tämä vertailuhan ei siis ole mahdollista, jos jokaisella on oman logiikkansa ja fiiliksensä mukaiset laskentatavat. Jos joku haluaa laskea yksityisesti, tavaravirtojaan seuratakseen, ei laskentatavalla ole tietenkään kenellekään ulkopuoliselle merkitystä, mutta hänellä tuskin on tarvetta julkistaa tavaramääräänsäkään muille?

Mikään tavaramäärä ei itsessään kerro turhan tavaran määrästä. Yhdellä ihmisellä voi olla 500 esinettä, mutta ne ovat käyttämättömiä, koska hänen ainoa harrastus on kirjojen lukeminen tabletilta. Toisella (esim. käsi- tai puutöitä harrastavalla) voi olla 1000 esinettä, joita hän tarvitsee usein.

Onko yksiselitteisesti 1000 esinettä omistavalla tavaraongelma, koska joku toinen pärjää vähemmällä? Omasta mielestäni näin ei ole, eikä kannata verrata ihan erilaisissa elämäntilanteissa eläviä ihmisiä. Jos halutaan vedota siihen, mitä voi ottaa sodassa mukaan, niin minä ainakin mieluummin elän nyt tavaroiden keskellä juuri sen takia, koska mahdollisuus on. Miksi eläisin ennakkoon sotatilannetta tai haudan lepoa?

Eri 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelin viestejä lukiessa, että miksi laskette tavaroita ja onko tärkeää että laskeeko neulepuikot yhdeksi vai useammaksi esineeksi, mutta edellinen kirjoittaja kommentoikin asiaa. Eli siis motivaation kannalta ja edistymisen seuraamiseksi?

Olen itse ajatellut tavaroiden vähentämistä arjen toimivuuden kannalta, esim. vaatteita on liikaa jos kaappi pursuaa ja osa jää käyttämättä ja liian vähän jos puhtaat vaatteet loppuu ennen kuin koneellinen pyykkiä tulee täyteen. Samoin tasoille ym. pyöriville tavaroille pyrin aina tekemään jotain eli keksimään niille järkevän paikan tai luopumaan niistä. Jäin kuitenkin pohtimaan, olisiko laskemisesta itselle jossain kohtaa hyötyä. Ehkä, jos tulisi jossain vaiheessa tarve rajoittaa jonkin tietyn kategorian tavaramäärä.

Asun nyt miesystäväni kotina ja ollaan täällä yhdessä karsittu. Esim pitkähkö aika sitten laitoin kaikki aterimet kiertoon ja tilalle tuli samanlaisia Iittalasta. 

Eikö tuossa tavaramäärä pysynyt aika lailla samana?

tein 3-4v sitten kunnon karsintakierroksen kaikissa papereissa, sen jälkeen paperit mahtuivat 1 kodinkansioon ja työ/koulutodistuksille ostin oman ohuen ns. esittelykansion. Nyt tuli tehty tän ketjun innoittamana uusi kierros ja karsittu lisää papereita, lopputuloksena kaikki mahtuu yhteen 15läppäritaskuun, eri aihe-alueen paperit laitettu omaan muovitaskuun eli ei ole ihan sikinsokin hela hoito. Kodinkansio(se haitari) ja esittelykansio menee kierrätyskeskukseen, saattaa olla tarpeellinen jollekin jolla enemmän papereita tai haluaa piirrustukset tms järjestykseen. Tämä ei toki toimi jos on esim. paljon terveydentilaan liittyviä papereita tarpeen säilyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen se alkuperäinen tavaroiden laskemisesta kysynyt.

Olen ajatellut että tavaroiden laskemisella nimenomaan olisi se funktio, että ihmiset voisivat verrata omia määriään muiden kanssa. [---]

Tämä vertailuhan ei siis ole mahdollista, jos jokaisella on oman logiikkansa ja fiiliksensä mukaiset laskentatavat. Jos joku haluaa laskea yksityisesti, tavaravirtojaan seuratakseen, ei laskentatavalla ole tietenkään kenellekään ulkopuoliselle merkitystä, mutta hänellä tuskin on tarvetta julkistaa tavaramääräänsäkään muille?

Mikään tavaramäärä ei itsessään kerro turhan tavaran määrästä. Yhdellä ihmisellä voi olla 500 esinettä, mutta ne ovat käyttämättömiä, koska hänen ainoa harrastus on kirjojen lukeminen tabletilta. Toisella (esim. käsi- tai puutöitä harrastavalla) voi olla 1000 esinettä, joita hän tarvitsee usein.

Onko yksiselitteisesti 1000 esinettä omistavalla tavaraongelma, koska joku toinen pärjää vähemmällä? Omasta mielestäni näin ei ole, eikä kannata verrata ihan erilaisissa elämäntilanteissa eläviä ihmisiä. Jos halutaan vedota siihen, mitä voi ottaa sodassa mukaan, niin minä ainakin mieluummin elän nyt tavaroiden keskellä juuri sen takia, koska mahdollisuus on. Miksi eläisin ennakkoon sotatilannetta tai haudan lepoa?

Eri 

Näppärästi leikkasit sitten lainaamastasi viestistä pois nimenomaan sen kohdan jossa puhuttiin vertailusta oman VERTAISRYHMÄN SISÄLLÄ. Juuri tällaiset olkiukkojen rakentelut suistavat keskustelun aivan turhaan kinaamiseksi. Miksi yrität lietsoa täällä eripuraa?

En muuten ole vielä kuullut että 1000 esinettä omistavaa epäiltäisiin tavaraongelmaiseksi. Ihan mittakaavan takia muistutan, että Suomessa eri arvioiden mukaan keskivertotaloudessa noin 10 000 - 100 000 tavaraa (hajonta johtunee juuri näistä vertailukelvottomista laskentatavoista). Varmaan joku todella kokee tarvitsevansa elämässään usein kymmeniätuhansia tavaroita, mutta todennäköisesti melko iso osa niistä jotka sellaisen määrän omistavat eivät tarvitse. Siitähän täällä keskustellaan, yleisesti ottaen hyvässä hengessä

Oon seurannut tätä ketjua jo pari vuotta samalla, kun olen yrittänyt puljata omien tavaroideni kanssa. On ollut haastavaa yrittää muuttaa omaa asennettani tavaraa kohtaan, kun lapsuudenkodissani säästettiin kaikki ja tavaraa haalittiin kaupoista, kirppiksiltä ja sukulaisilta. Välillä tahtotilani on selkeä -turhat pois ja pidän vain itselle mieluisat. Sitten iskee syyllisyys -tämänkin olen saanut siltä ja tältä, ei tätä henno antaa pois. Syyllisyyden jälkeen iskee lamaannus enkä saa karsittua. Oon tässä parissa vuodessa kyllä karsinut satoja tavaroita myymällä tai antamalla Torissa (pidin kirjaa säästämällä tuotteiden kuvat puhelimessa omassa kansiossaan), mutta se ei näy missään, kun mm. anoppi tuo käydessään kassillisen "kaikkea kivaa" mukanaan vaikka mies kieltää. Ja silti anoppi paheksuu ku  meillä on liikaa tavaraa :D

Auttaisitteko mua tarttumaan toimeen? Arvon neljän eri kaapiston välillä, mistä aloittaisin. Eteisen kaapeista (2 isoa, takkeja, laukkuja, kenkiä, random tavaraa, mitkä tungettu sinne kun ei muualle mahtunut), oma vaatekaappi (paljon kulahtaneita ja väärän kokoisia, mutta en voi poistaa kun ei ole varaa ostaa uutta tilalle) vai kaapisto, jossa kirppistavaraa sekä tunnearvollista tavaraa, joille en tiedä mitä tekisin)? 

Täällä kirjoittaa se, joka pyysi apua päätöksentekoon, mistä kaapista aloittaisin. Päädyin pyörimään kaikkien näiden kaappien välillä ja poimimaan tavaroita, joista luovun joko kierrätykseen tai kirppikselle (ilmoitus heti toriin).

Poimin jo 4 takkia ja pari huivia tekstiilijätteisiin (niin rikki tai kulahtaneita, ettei kelpaa kirppikselle). Taidan keskittyä tänään keräämään kaatiskuormaa, jonka vien pois tämän päivän aikana, jotta asiat etenisi edes vähän. Vien ainakin tekstiilijätteen, ser-jätteen (rikkinäinen kattolamppu ainakin) ja ongelmajätettä (vanhentuneet kynsilakat), kun ne saa viedä maksutta kaatikselle lajiteltuna. 

Mulla on pari kirjaa lainassa iäkkäältä sukulaiselta, joita en ole kahdessa vuodessa saanut luettua ja palautettua. Hän toi ne itse minulle, en siis pyytänyt niitä lainaksi, vaan hän oli ajatellut niiden kiinnostavan minua. Olen nykyään huono lukemaan kirjoja, enkä ole saanut tartuttua niihin. En kehtaa palauttaa kirjoja lukematta, sillä hän varmasti taas kyselee, mitä pidin ja haluaa keskustella niistä. En henno myöntää, etten ole edes lukenut niitä. Tiedän, että tämä on typerää, mutta silti haluan lukea ne enkä loukata häntä. Mun seuraava projekti on hallita mielen tavarakaaosta (syyllisyys lukemattomista kirjoista) ja lukea kirjat. Sitten voin palauttaa ne vihdoin ja vähentää kaksi tavaraa kotoani. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on pari kirjaa lainassa iäkkäältä sukulaiselta, joita en ole kahdessa vuodessa saanut luettua ja palautettua. Hän toi ne itse minulle, en siis pyytänyt niitä lainaksi, vaan hän oli ajatellut niiden kiinnostavan minua. Olen nykyään huono lukemaan kirjoja, enkä ole saanut tartuttua niihin. En kehtaa palauttaa kirjoja lukematta, sillä hän varmasti taas kyselee, mitä pidin ja haluaa keskustella niistä. En henno myöntää, etten ole edes lukenut niitä. Tiedän, että tämä on typerää, mutta silti haluan lukea ne enkä loukata häntä. Mun seuraava projekti on hallita mielen tavarakaaosta (syyllisyys lukemattomista kirjoista) ja lukea kirjat. Sitten voin palauttaa ne vihdoin ja vähentää kaksi tavaraa kotoani. 

Mitäs jos kumminkin olisivat vaan lukematta ne kirjat. Palautat ne hänelle ja keskustelette mieluummin siitä, että olisit halunnut ne hänen vuokseen lukea, mutta et vaan saanut aikaan. Varmasti hän vanhana ja viisaana arvostaa enemmän rehellisyyttäsi, kuin sitä että hänen vuokseen väkipakolla ne lukisit. Ihmisiähän ne vanhuksetkin ovat.

Tämä on hyvä pointti. Yritin vuosi sitten näin tehdä ja kerroin, kuinka huono omatunto on, kun on edelleen lukematta ja haluaisin kirjat palauttaa, kun en vain saa aikaiseksi. Hän käski olla huoletta ja lukemaan kirjat sitten kun itselle sopii, ei kiirettä palautuksella. Olen nyt sitten hillonnut kirjoja toisenkin vuoden. Toista yritin lukea ja ei vain nappaa. Nyt annoin toiselle mahdollisuuden ja tämä onkin yllättävän hyvä. Taidan lukea tämän toisen ja palauttaa sitten molemmat, pitäen keskustelun pääpainon tässä paremmassa. Ehkä jopa uskallan sitten myöntää, että toinen miellytti, mutta toinen jäi kesken..

Onko muilla sama haaste, että yksi tekijä omassa tavarapaljoudessa on ylipaino? Mulla on tää sama haaste ollut koko ikäni. Lapsena en ollut ylipainoinen, mutta aina oli äiti varautunut seuraavan ja sitä seuraavan koon vaatteilla ja pieneksi jääneetkin pyörivät joukossa. Aikuisena olen jojoillut painoni kanssa kymmeniä kiloja ja tälläkin hetkellä vaatekaapeistani voisi vaatettaa S-3XL koon ihmisiä. Älytöntä! Jos saisin laihdutettua 10kg, voisin hankkiutua eroon arviolta 1/5 vaatteista ja saisin todella kivoja vaatteita käyttöön nykyisten kulahtaneiden tilalle. Välillä päätän hukata kaikki vääränkokoiset vaatteet, mutta en raaski, vaan päädyn sitku-kierteeseen. Taas päätin antaa itselleni uuden mahdollisuuden ja yrittää tämän kevään aikana karistaa kiloja, jotta voisin sitä kautta karistaa myös tavaraa.

Vierailija kirjoitti:

Onko muilla sama haaste, että yksi tekijä omassa tavarapaljoudessa on ylipaino? Mulla on tää sama haaste ollut koko ikäni. Lapsena en ollut ylipainoinen, mutta aina oli äiti varautunut seuraavan ja sitä seuraavan koon vaatteilla ja pieneksi jääneetkin pyörivät joukossa. Aikuisena olen jojoillut painoni kanssa kymmeniä kiloja ja tälläkin hetkellä vaatekaapeistani voisi vaatettaa S-3XL koon ihmisiä. Älytöntä! Jos saisin laihdutettua 10kg, voisin hankkiutua eroon arviolta 1/5 vaatteista ja saisin todella kivoja vaatteita käyttöön nykyisten kulahtaneiden tilalle. Välillä päätän hukata kaikki vääränkokoiset vaatteet, mutta en raaski, vaan päädyn sitku-kierteeseen. Taas päätin antaa itselleni uuden mahdollisuuden ja yrittää tämän kevään aikana karistaa kiloja, jotta voisin sitä kautta karistaa myös tavaraa.

Tee niin, että älä nyt yritä karistaa kiloja, vaan karista. Sama tavaroiden kanssa. Päätät vain, ihan nyt tällä hetkellä, kun tätä luet.

Aloittamisen vaikeus on mulla yksi suurimmista syistä tavarapaljoudelle. Eilen vielä tuskailin lainakirjojen kanssa. Tänään olen jo lähestulkoon lukenut toisen kirjoista, kun vain päätin ja aloitin. Saisinpa tän saman päättäväisyyden ja johdonmukaisuuden nyt valjastettua muuhunkin tekemiseen. Kaksi vuotta olen tuskaillut asiaa, mikä lopulta ratkesi vain tekemällä, noin vuorokaudessa. Mutta ei auta surra mennyttä, vaan yrittää oppia tästä.

Vierailija kirjoitti:

Aloittamisen vaikeus on mulla yksi suurimmista syistä tavarapaljoudelle. Eilen vielä tuskailin lainakirjojen kanssa. Tänään olen jo lähestulkoon lukenut toisen kirjoista, kun vain päätin ja aloitin. Saisinpa tän saman päättäväisyyden ja johdonmukaisuuden nyt valjastettua muuhunkin tekemiseen. Kaksi vuotta olen tuskaillut asiaa, mikä lopulta ratkesi vain tekemällä, noin vuorokaudessa. Mutta ei auta surra mennyttä, vaan yrittää oppia tästä.

Selvästi liikaa ajattelet, ryhdy vain tekemään. Kaikki pois alta. Pian sulla ei oo tekemistä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittamisen vaikeus on mulla yksi suurimmista syistä tavarapaljoudelle. Eilen vielä tuskailin lainakirjojen kanssa. Tänään olen jo lähestulkoon lukenut toisen kirjoista, kun vain päätin ja aloitin. Saisinpa tän saman päättäväisyyden ja johdonmukaisuuden nyt valjastettua muuhunkin tekemiseen. Kaksi vuotta olen tuskaillut asiaa, mikä lopulta ratkesi vain tekemällä, noin vuorokaudessa. Mutta ei auta surra mennyttä, vaan yrittää oppia tästä.

Selvästi liikaa ajattelet, ryhdy vain tekemään. Kaikki pois alta. Pian sulla ei oo tekemistä!

No toi on kyllä totta. Mulla menee paljon aikaa suunnitteluun ja listojen tekemiseen kuin itse tekemiseen. Töissä oon päinvastainen tehopakkaus, joka tekee ja toimii. Vapaa-ajalla suunnittelen ja funtsin, enkä saa tehtyä mitään, mikä taas alkaa stressaamaan. 

Tykkään pitää tuulikaapin siistinä, sillä se on asia minkä ulkopuoliset ensimmäisenä näkee. Esim. ovikauppurit, ovella piipahtava naapuri tai kirppistavaran noutaja. Tuulikaapin siisteys vaikuttaa itseenikin, kun tulen kotiin. Syntyy halu laittaa tavarat paikoilleen. Oven toisella puolella saattaa kuitenkin koti olla kaaoksessa. Tuulikaappi on kuitenkin niin pieni, että voin vaikka illalla ennen nukkumaanmenoa sen pikasiivota minuutissa ka saada hyvän mielen. Laittaa kengät riviin telineeseen, suoristaa takit naulakossa ja asettaa työlaukun lähtövalmiiksi penkille.

Käytän tuulikaapin pitkää penkkiä hyödyksi siivouspäivinä. Kerään siihen lajiteltuna poisvietäviä sitä mukaa kun siivoan ja teen poistoja. Muovit, metallit, lasit, pahvi, paperi, paristot, ser jne, mitä milloinkin on lähdössä poistoon. Kun lähden kotoa seuraavan kerran, vien nuo kaikki pois kierrätykseen samalla. Toki keittiössä näille on oma paikkansa arjessakin, mutta itseä motivoi nähdä se kaikki pois lähtevä kuona.

Tuulikaapin siisteydestä kirjoittanut jatkaa. Kerään tuulikaapin naulakkoon myös pusseissa ja kasseissa tavaroita, jotka olen luvannut antaa jollekin tai täytyisi palauttaa. Näin ne osuvat silmiin aina kotoa lähtiessä ja ne tarttuvat mukaan ja tulevat viedyksi pois. Kirppistavarat, joista on sovittu nouto, odottavat myös tuulikaapissa penkillä. Näin ei tarvitse vieraita päästää ovea pidemmälle ja kaikki lähtevä tavara on yhdessä paikassa. Voi kuulostaa jonkun korjaan sekavalta ja ahtaalta, mutta itse asiassa toimii hyvin kun pidän lattiatilan tyhjänä ja kaikki tavara keskittyy vain yhdelle seinälle, jossa naulakko ja sen alla kenkäteline, joka toimii penkkinä. Pussukat ym on toisessa reunassa naulakkoa ja yksittäiset takit, joita ei ole jaksanut laittaa eteisen liukuovikaappiin, on toisessa reunassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittamisen vaikeus on mulla yksi suurimmista syistä tavarapaljoudelle. Eilen vielä tuskailin lainakirjojen kanssa. Tänään olen jo lähestulkoon lukenut toisen kirjoista, kun vain päätin ja aloitin. Saisinpa tän saman päättäväisyyden ja johdonmukaisuuden nyt valjastettua muuhunkin tekemiseen. Kaksi vuotta olen tuskaillut asiaa, mikä lopulta ratkesi vain tekemällä, noin vuorokaudessa. Mutta ei auta surra mennyttä, vaan yrittää oppia tästä.

Selvästi liikaa ajattelet, ryhdy vain tekemään. Kaikki pois alta. Pian sulla ei oo tekemistä!

 

No toi on kyllä totta. Mulla menee paljon aikaa suunnitteluun ja listojen tekemiseen kuin itse tekemiseen. Töissä oon päinvastainen tehopakkaus, joka tekee ja toimii. Vapaa-ajalla suunnittelen ja funtsin, enkä saa tehtyä mitään, mikä taas alkaa stressaama

Pistä se työminä kotona päälle ja funtsi vaikka jälkeenpäin! Mä en ikinä tee mitään listoja. Se on jotenkin mun mielestä vaan tekemisen aloittamisen siirtämistä. Töissäkin monet tekee ennakolta listoja, mä vaan ryhdyn samantien tekemään. Monesti oon jo hommat omalta osaltani tehnyt, kun toiset ovat vasta listansa tehneet.

Mulla on yksi lipaston laatikko, joka on lähes tyhjä, vaikka muut pursuaa tavaraa. Tyhjensin sen laatikon täysin tavarasta ja käytän sitä laatikkoa mun paniikkijemmana, mihin mahtuu aina sekalaista sälää, jolle en siinä hetkessä ehdi katsoa oikeita paikkoja tai en ole varma mitä tekisin, mutta en voi jättää pöydille pyörimään. Sieltä kerran, pari viikossa katselen tavaroita paikoilleen tai poistoon. Nyt siellä pyörii vain työpuhelimen laatikko tilpehööreineen, jonka voisin viedä töihinkin säilöön. Eilen siellä oli vielä käsilaukun sisältö, jonka tyhjäsin sinne kiireessä, jotta saan reissuun mukaan vain tärkeimmät. Siivoilin sitten mm. roskiin epämääräiset nenäliinat, karkkipaperit ym ja irtoponnarit palauttelin kylppärin kippoon.