Lue keskustelun säännöt.
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (20824)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos huoneelle ei ole muuta käyttöä kuin tarpeettoman tavaran varastoiminen, voi muuttaa pienempään asuntoon!
Jos ei tarvitse huonetta, vaan pitää sitä tyhjillään, voi muuttaa pienempään asuntoon!
Me asuttiin 3 v mun miehen lapsuudenkodissa. Tai 2,5 v.
Appivanhemmat olivat muuttaneet, talo myynnissä.
Yläkerrassa on 2 isoa makkaria ja iso aula, alakerrrassa monta huonetta ja kellari.
Laitoin ekaks kaikki huonekalut myyntiin, sitten kesälauantaisin kävin myymässä kirppiksellä. Huutikseen tein ilmoituksia.
Muistan vieläkin, kun sain yhden huoneen tyhjäksi, sitten seuraavan jne.
Mä jotain vanhoja ämpäreitä myin kirppiksellä ja anoppi sanoi tohon poimin aina viinimarjoja.
Talo piti myydä, mutta ei hävittää irtaimistoa.
Meidän oma koti oli vuokralla ja kaikki tarpeelliset esim taulut, valokuvat jne oli mukana, mutta kyllä nekin melkoisen tarpeettomuuden tunsi, kun pariin vuoteen ei otettu edes esille.
Nut esim mun työhuone on tyhjä. Teen töitä ja lähden pois. Yhtiövastike on halpa. En aio muuttaa pienempään. Hyvä näin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos huoneelle ei ole muuta käyttöä kuin tarpeettoman tavaran varastoiminen, voi muuttaa pienempään asuntoon!
Ei tietenkään voi. Pienempi asuntohan on entistä täydempi.
Erillisen varaston vuokraaminen on neliömetriä kohden paljon edullisempaa kuin saman tilan maksaminen asuinneliöinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos huoneelle ei ole muuta käyttöä kuin tarpeettoman tavaran varastoiminen, voi muuttaa pienempään asuntoon!
Jos ei tarvitse huonetta, vaan pitää sitä tyhjillään, voi muuttaa pienempään asuntoon!
Me asuttiin 3 v mun miehen lapsuudenkodissa. Tai 2,5 v.
Appivanhemmat olivat muuttaneet, talo myynnissä.
Yläkerrassa on 2 isoa makkaria ja iso aula, alakerrrassa monta huonetta ja kellari.Laitoin ekaks kaikki huonekalut myyntiin, sitten kesälauantaisin kävin myymässä kirppiksellä. Huutikseen tein ilmoituksia.
Muistan vieläkin, kun sain yhden huoneen tyhjäksi, sitten seuraavan jne.
Mä jotain vanhoja ämpäreitä myin kirppiksellä ja anoppi sanoi tohon poimin aina viinimarjoja.Talo piti myydä, mutta ei hävittää irtaimistoa.
Meidän oma koti oli vuokralla ja kaikki tarpeelliset esim taulut, valokuvat jne oli mukana, mutta kyllä nekin melkoisen tarpeettomuuden tunsi, kun pariin vuoteen ei otettu edes esille.
Nut esim mun työhuone on tyhjä. Teen töitä ja lähden pois. Yhtiövastike on halpa. En aio muuttaa pienempään. Hyvä näin
Anteeksi mitä tarkoittaa että talo piti myydä mutta ei hävittää irtaimistoa? Olisiko anoppisi halunnut että säiötte jossain niiden kaikkia tavaroita?
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli vuosia kirpparipöytä aina syyskuussa ja maaliskuussa viikon kerrallaan. Nyt en ole pitänyt kirpparia kolmeen vuoteen ja sitä vaatenyssäkkää oli kertynyt niin paljon, että olisi sitonut ainakin kuukaudeksi kirpparipöydän pitoon. Ei vaan ollut aikaa eikä intoa siihen ja päätin pistää kaiken UFF:lle. Ja omatunto kolkuttaa, koska sekään toiminta ei ole ihan ongelmatonta...
Kävin samalla läpi vaatekaapit ja liinavaatekomeron ja nyt on ihanan siistiä ja väljää hyllyillä. Rikkinäiset odottaa vielä vientiä tekstiilikeräykseen ja toppavaatteet on käymättä läpi, toivoisin, että löytäisin niille hyväntekeväisyyskeräyksen johonkin täsmäkohteeseen.
Seuraavaksi pitäisi käydä läpi kirjat. Olen miettinyt (mutta en vielä ottanut selvää) että ottaako kirjastot vastaan kirjalahjoituksia, tietäisikö joku? Tai vinkatkaa joku muu tapa kierrättää kirjoja. Divareita tms täällä ei ole lähimainkaan.
Tilasin myös uudet, yhtenäiset ja vanhoja toimivammat kierrätysastiat keittiöön. Ihana saada roskiskaapin ruma kaaos siistiksi ja järjestykseen.
En ole vuosiin itse ostanut mitään vain huvikseen vaan ainoastaan rikkinäisten tai kuluneiden tilalle uutta. Ongelma on se, että en ole oikein hävittänytkään mitään turhaa, ellei se ole ollut rikkinäistä. Pieni ongelma on myös sukulaiset, jotka tykkää tuoda milloin mitäkin kippoa ja kuppia ja myyjäiskäsitöitä, joille ei sit kuitenkaan ole käyttöä, kun eivät vastaa omaa makua, ja kaikenlaista pikkukrääsää etenkin lapsille. Karsittavaa tavaraa siis riittää, mutta pikkuhiljaa. Tärkeintä on saada pidettyä kodin päivittäiset toiminnot siisteinä, toimivina ja roinattomina.
Nämä tuliaiset on kyllä ongelma. Kun aloitin karsimisen niin tajusin kuinka iso osa tavaroista ei oli jonkun toisen valitsemaa ja meille kantamaa. Lahjoja, tuliaisia, kierrätystavaraa. Isovanhempien jäämistöstä minulle tärkeitä tavaroita on vain kaksi. Mummon usein käyttämä pullalautanen ja parsinsieni. Niistä tulee lapsuus ja ne tunnelmat elävästi mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä päin ei ole noita täyspalvelukirppiksiä. Vaihtoehto on joko tehdä paljon ilmaista turhauttavaa työtä, tai laittaa suoraan kierrätykseen ja lahjoitukseen, jos ei ole niin paljon ylimääräistä aikaa ja voimia uhrattavaksi tavaroille.
Vähänkäytetty.fi llä on se uudehko palvelu, että voit lähettää ainakin vaatteet ja lasten tavarat kirppis mestarille sellaisenaan ja siellä ne kuvataan ja hinnoitellaan myyntiin. Työn tekijä saa osan myynneistä itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihmisen tarvitsemat tavarat mahtuu reppuun. loput on ylellisyyshömppää. minä en ole tätä vielä oppinut, vaikka ukko yrittää sitkeästi neuvoa. oikeassahan se on. hamstraamisen olen saanut loppumaan ja nyt on edessä luopumisen tuska joutavasta tavarasta, mikä on kamalaa. ollaan muuttamassa kesällä, ja ukko sanoi, että itse kannan omat tavarat, niin arvatkaa kumpi houkuttaa enemmän: muuttorekallinen, vai muutama repullinen? onneksi sentään kalusteet lupasi ukon-käppänä kantaa.
Tänään taas yksi pussi roskiin ja yksi pussi Kierrätyskeskukseen. Hidasta on. En tavoittele minimalistisen tyhjää kotia, mutta sellaista missä kaikki nurkat ja pöytäpinnat eivät olisi tavaran valtaamia. Helpompaa siivousta ja avaraa tilaa. Odotan esimerkiksi innolla sitä kun kaikki nykyiset puolityhjät hoitoainepurkit ja vastaavat on saatu käytettyä loppuun, ja kylppärin roinamäärä vähenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli vuosia kirpparipöytä aina syyskuussa ja maaliskuussa viikon kerrallaan. Nyt en ole pitänyt kirpparia kolmeen vuoteen ja sitä vaatenyssäkkää oli kertynyt niin paljon, että olisi sitonut ainakin kuukaudeksi kirpparipöydän pitoon. Ei vaan ollut aikaa eikä intoa siihen ja päätin pistää kaiken UFF:lle. Ja omatunto kolkuttaa, koska sekään toiminta ei ole ihan ongelmatonta...
Kävin samalla läpi vaatekaapit ja liinavaatekomeron ja nyt on ihanan siistiä ja väljää hyllyillä. Rikkinäiset odottaa vielä vientiä tekstiilikeräykseen ja toppavaatteet on käymättä läpi, toivoisin, että löytäisin niille hyväntekeväisyyskeräyksen johonkin täsmäkohteeseen.
Seuraavaksi pitäisi käydä läpi kirjat. Olen miettinyt (mutta en vielä ottanut selvää) että ottaako kirjastot vastaan kirjalahjoituksia, tietäisikö joku? Tai vinkatkaa joku muu tapa kierrättää kirjoja. Divareita tms täällä ei ole lähimainkaan.
Tilasin myös uudet, yhtenäiset ja vanhoja toimivammat kierrätysastiat keittiöön. Ihana saada roskiskaapin ruma kaaos siistiksi ja järjestykseen.
En ole vuosiin itse ostanut mitään vain huvikseen vaan ainoastaan rikkinäisten tai kuluneiden tilalle uutta. Ongelma on se, että en ole oikein hävittänytkään mitään turhaa, ellei se ole ollut rikkinäistä. Pieni ongelma on myös sukulaiset, jotka tykkää tuoda milloin mitäkin kippoa ja kuppia ja myyjäiskäsitöitä, joille ei sit kuitenkaan ole käyttöä, kun eivät vastaa omaa makua, ja kaikenlaista pikkukrääsää etenkin lapsille. Karsittavaa tavaraa siis riittää, mutta pikkuhiljaa. Tärkeintä on saada pidettyä kodin päivittäiset toiminnot siisteinä, toimivina ja roinattomina.
Nämä tuliaiset on kyllä ongelma. Kun aloitin karsimisen niin tajusin kuinka iso osa tavaroista ei oli jonkun toisen valitsemaa ja meille kantamaa. Lahjoja, tuliaisia, kierrätystavaraa. Isovanhempien jäämistöstä minulle tärkeitä tavaroita on vain kaksi. Mummon usein käyttämä pullalautanen ja parsinsieni. Niistä tulee lapsuus ja ne tunnelmat elävästi mieleen.
Nämä on kauheita! Meillä juuri kävi lapsen kummi kylässä ja toi tuliaisia. Sanoi suoraan minulle, että:"Tiedän kyllä mielipiteesi tästä, mutta halusin silti tuoda lapselle nämä."
Joo, se on tosi kiva, että myöntää tietävänsä, mutta ei viitsi kunnioittaa minua omassa kotonani. Meillä on muutenkin ongelma kaikki tavarat ym. Saan oikeasti kohta jonkinsortin hermoromahduksen jo, en enää kestä taistelua tavaratulvaa vastaan kun sitä meille kannetaan. Enkä voi vain ottaa lapselta asiaa x pois ja sanoa ettei enää saa sitä pitää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli vuosia kirpparipöytä aina syyskuussa ja maaliskuussa viikon kerrallaan. Nyt en ole pitänyt kirpparia kolmeen vuoteen ja sitä vaatenyssäkkää oli kertynyt niin paljon, että olisi sitonut ainakin kuukaudeksi kirpparipöydän pitoon. Ei vaan ollut aikaa eikä intoa siihen ja päätin pistää kaiken UFF:lle. Ja omatunto kolkuttaa, koska sekään toiminta ei ole ihan ongelmatonta...
Kävin samalla läpi vaatekaapit ja liinavaatekomeron ja nyt on ihanan siistiä ja väljää hyllyillä. Rikkinäiset odottaa vielä vientiä tekstiilikeräykseen ja toppavaatteet on käymättä läpi, toivoisin, että löytäisin niille hyväntekeväisyyskeräyksen johonkin täsmäkohteeseen.
Seuraavaksi pitäisi käydä läpi kirjat. Olen miettinyt (mutta en vielä ottanut selvää) että ottaako kirjastot vastaan kirjalahjoituksia, tietäisikö joku? Tai vinkatkaa joku muu tapa kierrättää kirjoja. Divareita tms täällä ei ole lähimainkaan.
Tilasin myös uudet, yhtenäiset ja vanhoja toimivammat kierrätysastiat keittiöön. Ihana saada roskiskaapin ruma kaaos siistiksi ja järjestykseen.
En ole vuosiin itse ostanut mitään vain huvikseen vaan ainoastaan rikkinäisten tai kuluneiden tilalle uutta. Ongelma on se, että en ole oikein hävittänytkään mitään turhaa, ellei se ole ollut rikkinäistä. Pieni ongelma on myös sukulaiset, jotka tykkää tuoda milloin mitäkin kippoa ja kuppia ja myyjäiskäsitöitä, joille ei sit kuitenkaan ole käyttöä, kun eivät vastaa omaa makua, ja kaikenlaista pikkukrääsää etenkin lapsille. Karsittavaa tavaraa siis riittää, mutta pikkuhiljaa. Tärkeintä on saada pidettyä kodin päivittäiset toiminnot siisteinä, toimivina ja roinattomina.
Nämä tuliaiset on kyllä ongelma. Kun aloitin karsimisen niin tajusin kuinka iso osa tavaroista ei oli jonkun toisen valitsemaa ja meille kantamaa. Lahjoja, tuliaisia, kierrätystavaraa. Isovanhempien jäämistöstä minulle tärkeitä tavaroita on vain kaksi. Mummon usein käyttämä pullalautanen ja parsinsieni. Niistä tulee lapsuus ja ne tunnelmat elävästi mieleen.
Nämä on kauheita! Meillä juuri kävi lapsen kummi kylässä ja toi tuliaisia. Sanoi suoraan minulle, että:"Tiedän kyllä mielipiteesi tästä, mutta halusin silti tuoda lapselle nämä."
Joo, se on tosi kiva, että myöntää tietävänsä, mutta ei viitsi kunnioittaa minua omassa kotonani. Meillä on muutenkin ongelma kaikki tavarat ym. Saan oikeasti kohta jonkinsortin hermoromahduksen jo, en enää kestä taistelua tavaratulvaa vastaan kun sitä meille kannetaan. Enkä voi vain ottaa lapselta asiaa x pois ja sanoa ettei enää saa sitä pitää.
Ei kannata stressata kuitenkaan tämänkään takia. Saat tavarakaaoksen hallintaan, ennenmin tai myöhemmin. Joskus menee van aikaa.
Lapsen kanssa voi keskustella, että tavaroita voi olla meidän kotona vaan tietty määrä, niin nyt kun tuli tämä uusi, niin jotain pitää laittaa pois. Lapsi voi itse valita mitä laittaa pois. Ennen syntymäpäiviä ja jouluja voidaan jo etukäteen valita muutamat tavarat joita ei enää tarvitse. Kaverilla ainakin toimii, oltiin kerran kaupassa ja lapsi ihaili jotain krääsää, kysyin että haluaako sen minulta lahjaksi, hän mietti asiaa jonkin aikaa ja sanoi haluavansa mieluummin jäätelön, koska kotona olevat lelut ovat kuitenkin parempia :D Tuon kun itsekin oppisi. Kaveri sanoi, että lapsi on myös kieltäynyt tuliaisista samalla verukkeella.
Toki itse pitää näyttää myös samaa mallia, jos ostat jotain niin suurieleisesti valitset myös pois meneviä.
Minulla oli jossain vaiheessa kaikki kaapit täynnä tavaraa, enkä millään jaksanut tai ehtinyt käydä niitä läpi. Niin sovin itseni kanssa, että pyrin joka päivä käymään yhden hyllyn tai laatikon läpi, mutta niinä päivinä kun en vaan ehdi, niin etsin ainakin yhden pois laitettavan tavaran. Useimpina päivinä kippasin jonkun satunnaisen hyllyn tavarat koriin ja kävin läpi tv:tä katsoessa ja sitten järjestin takaisin. Noudatin täältä saatua neuvoa, että jos tavara kuuluu paikkaan joka on jo siivottu, laitoin sen siististi omalle paikalleen. Jos taas paikkaan jota ei oltu vielä siivottu, heitin kasan päälle ja unohdin, kunnes pääsin siihen hyllyyn käsiksi.
Sitten jos vaan en ehtinyt tai jaksanut, niin poistin edes sen yhden tavaran ja yleensä samalla löytyi pari muutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavarakirjanpito on jo nyt osoittautunut hyväksi keinoksi välttää heräteostoksia ja toimii mielestäni paremmin kuin ostolakko.
Kynnys ostamiselle kasvaa, kun ostokset pitää merkata paperille. Impulsiivinen ostos jää tekemättä, koska ei halua epäonnistua haasteessa. :D
Jokainen poisto tuntuu askeleelta kohti yksinkertaisempaa elämää, mutta suurempi vaikutus kodin tavaramäärään on kaupan hyllylle jäänyt mieliteko.
Jokaisen uuden tavaran alkaa näkemään vain esteenä kohti omaa tavoitettaan ja toisaalta tehtyihin hankintoihin on sitoutuneempi, koska ostopäätös on harkittu.
Vierailija kirjoitti:
Tavarakirjanpito on jo nyt osoittautunut hyväksi keinoksi välttää heräteostoksia ja toimii mielestäni paremmin kuin ostolakko.
Kynnys ostamiselle kasvaa, kun ostokset pitää merkata paperille. Impulsiivinen ostos jää tekemättä, koska ei halua epäonnistua haasteessa. :DJokainen poisto tuntuu askeleelta kohti yksinkertaisempaa elämää, mutta suurempi vaikutus kodin tavaramäärään on kaupan hyllylle jäänyt mieliteko.
Jokaisen uuden tavaran alkaa näkemään vain esteenä kohti omaa tavoitettaan ja toisaalta tehtyihin hankintoihin on sitoutuneempi, koska ostopäätös on harkittu.
Samaa mieltä. Ostaminen pitää tehdä itselle hankalaksi. Minun pitää laittaa kaikki budjettiin, kirjata ylös ennen ostoa maksimi hinta, miksi tarvitsen, minkä tilalle tulee, mitä teen poistettaville, missä säilytän.
Samoin, että ostetut tavarat pitää ottaa heti käyttöön. Ei saa jättää hintalappuja eikä varsinkään pussiin johonkin kaapin perälle, vaan heti pesu (jos tarpeellinen) ja vienti omalle paikalle tai käyttöön ja vanhat kiertoon.
Usein on helpompi vaan jättää ostamatta.
Sitten taas jos vaikka kahvinkeitin menee rikki, niin on täytetty budjetti hetkessä - vanhan tilalle uusi keitin max 200e, vanha kauppaan samalla reissulla.
Toki joskus budjettia alkaa täyttää kaupassa, kun vaan haluaa jotain, mutta ainakin harkitsee sen verran, kun kirjoittaa sen ylös ja miettii mitä laittaa pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tänään sain kerättyä ja vietyä useamman muovikassin lumppuja kierrätystä varten.
Hankalin asia minulle oli käydä läpi, että mitkä vaatteet voisi laittaa eteenpäin ja mitkä kuuluvat suoraan tuhottavaksi. Homma helpottui hieman, kun aloin jokaisen vaatteen kohdalla miettimään, että millä fiiliksellä olisin kyseinen vaate päällä mökkipaikkakunnan lähikaupassa, mikäli näkisin tutun siellä. Tällä mielikuvaleikillä ainoastaan kaksi vaatekappaletta siirtyi kasaan lahjoitetaan. Kaikki muut olivat aidosti kierrätyskelvottomia lumppuja, jos en edes mökillä kehtaisi ne päällä kaupassa käydä. :)
Tällaiset mielikuvaharjoitukset on hyviä! Pitää kokeilla tuota itsekin vaatteiden kohdalla. Myös joku sellainen voisi olla että valitsee vaikka parin viikon tai kuukauden ajaksi tietyn määrän vaatteita, joita käyttää esim. töissä tai harrastuksissa, ihmisten ilmoilla ja valitsee myös mukaan hieman epävarmoja vaatteita, joista ei ole varma tuleeko niitä pidettyä. Sitten sen valitun ajanjakson jälkeen katsoo mitkä vaatteet eivät kertaakaan päätyneet päälle tai missä vaatteessa oli epämukava olo ja sitten tekee karsimispäätöksen sen perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Hankalin asia minulle oli käydä läpi, että mitkä vaatteet voisi laittaa eteenpäin ja mitkä kuuluvat suoraan tuhottavaksi. Homma helpottui hieman, kun aloin jokaisen vaatteen kohdalla miettimään, että millä fiiliksellä olisin kyseinen vaate päällä mökkipaikkakunnan lähikaupassa, mikäli näkisin tutun siellä.
Niin kai, jos on kovin tarkka vaatteistaan. Minulla on töissä rikkinäinen villatakki, joten en välittäisi pätkän vertaa vaatteistani mökkipaikkakunnan kaupassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankalin asia minulle oli käydä läpi, että mitkä vaatteet voisi laittaa eteenpäin ja mitkä kuuluvat suoraan tuhottavaksi. Homma helpottui hieman, kun aloin jokaisen vaatteen kohdalla miettimään, että millä fiiliksellä olisin kyseinen vaate päällä mökkipaikkakunnan lähikaupassa, mikäli näkisin tutun siellä.
Niin kai, jos on kovin tarkka vaatteistaan. Minulla on töissä rikkinäinen villatakki, joten en välittäisi pätkän vertaa vaatteistani mökkipaikkakunnan kaupassa.
Viestisi on surullinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli vuosia kirpparipöytä aina syyskuussa ja maaliskuussa viikon kerrallaan. Nyt en ole pitänyt kirpparia kolmeen vuoteen ja sitä vaatenyssäkkää oli kertynyt niin paljon, että olisi sitonut ainakin kuukaudeksi kirpparipöydän pitoon. Ei vaan ollut aikaa eikä intoa siihen ja päätin pistää kaiken UFF:lle. Ja omatunto kolkuttaa, koska sekään toiminta ei ole ihan ongelmatonta...
Kävin samalla läpi vaatekaapit ja liinavaatekomeron ja nyt on ihanan siistiä ja väljää hyllyillä. Rikkinäiset odottaa vielä vientiä tekstiilikeräykseen ja toppavaatteet on käymättä läpi, toivoisin, että löytäisin niille hyväntekeväisyyskeräyksen johonkin täsmäkohteeseen.
Seuraavaksi pitäisi käydä läpi kirjat. Olen miettinyt (mutta en vielä ottanut selvää) että ottaako kirjastot vastaan kirjalahjoituksia, tietäisikö joku? Tai vinkatkaa joku muu tapa kierrättää kirjoja. Divareita tms täällä ei ole lähimainkaan.
Tilasin myös uudet, yhtenäiset ja vanhoja toimivammat kierrätysastiat keittiöön. Ihana saada roskiskaapin ruma kaaos siistiksi ja järjestykseen.
En ole vuosiin itse ostanut mitään vain huvikseen vaan ainoastaan rikkinäisten tai kuluneiden tilalle uutta. Ongelma on se, että en ole oikein hävittänytkään mitään turhaa, ellei se ole ollut rikkinäistä. Pieni ongelma on myös sukulaiset, jotka tykkää tuoda milloin mitäkin kippoa ja kuppia ja myyjäiskäsitöitä, joille ei sit kuitenkaan ole käyttöä, kun eivät vastaa omaa makua, ja kaikenlaista pikkukrääsää etenkin lapsille. Karsittavaa tavaraa siis riittää, mutta pikkuhiljaa. Tärkeintä on saada pidettyä kodin päivittäiset toiminnot siisteinä, toimivina ja roinattomina.
Nämä tuliaiset on kyllä ongelma. Kun aloitin karsimisen niin tajusin kuinka iso osa tavaroista ei oli jonkun toisen valitsemaa ja meille kantamaa. Lahjoja, tuliaisia, kierrätystavaraa. Isovanhempien jäämistöstä minulle tärkeitä tavaroita on vain kaksi. Mummon usein käyttämä pullalautanen ja parsinsieni. Niistä tulee lapsuus ja ne tunnelmat elävästi mieleen.
Nämä on kauheita! Meillä juuri kävi lapsen kummi kylässä ja toi tuliaisia. Sanoi suoraan minulle, että:"Tiedän kyllä mielipiteesi tästä, mutta halusin silti tuoda lapselle nämä."
Joo, se on tosi kiva, että myöntää tietävänsä, mutta ei viitsi kunnioittaa minua omassa kotonani. Meillä on muutenkin ongelma kaikki tavarat ym. Saan oikeasti kohta jonkinsortin hermoromahduksen jo, en enää kestä taistelua tavaratulvaa vastaan kun sitä meille kannetaan. Enkä voi vain ottaa lapselta asiaa x pois ja sanoa ettei enää saa sitä pitää.
Auttaisiko jos sanoisit jo ennen kuin tuliainen ehditään lapselle antaa, että tiedät kyllä tuojan mielipiteen mutta et silti halua hänen tuomisiaan? Tuohan on tosi törkeästi sanottu, paitsi sellaiselle henkilölle joka tieten tahtoen ylittää jatkuvasti toisten rajoja.
Tuntuu vähän tyhmältä, mutta itse huomasin nyt ostohalujani vähentävän sen, että ostan juuri tasan sen asian jonka halusinkin, enkä halpaa korvaajaa. Siihen halpaan en ollut ikinä tyytyväinen kun halusin tuotteen x, mutta oli mukamas niin kallis. Sitten tuli osteltua niitä halpoja monta tyydyttämään sitä tyytymättömyyttä. Täksi talveksi ostin överi kalliit kamppeet, mutta olen ollut tyytyväinen, eikä ole yhtään tehnyt mieli shoppailla lisää. Eli koen sen tavallaan säästönä ostaa juuri se asia jonka haluankin. Säästää ainakin tilaa, jos ei muuta.
En tiedä oliko vähän sekava viesti vai saiko tästä ihan sen pointinkin selville. En ole kovin hyvä kirjoittamaan tajunnanvirtaani selkokielellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos huoneelle ei ole muuta käyttöä kuin tarpeettoman tavaran varastoiminen, voi muuttaa pienempään asuntoon!
Jos ei tarvitse huonetta, vaan pitää sitä tyhjillään, voi muuttaa pienempään asuntoon!
Me asuttiin 3 v mun miehen lapsuudenkodissa. Tai 2,5 v.
Appivanhemmat olivat muuttaneet, talo myynnissä.
Yläkerrassa on 2 isoa makkaria ja iso aula, alakerrrassa monta huonetta ja kellari.Laitoin ekaks kaikki huonekalut myyntiin, sitten kesälauantaisin kävin myymässä kirppiksellä. Huutikseen tein ilmoituksia.
Muistan vieläkin, kun sain yhden huoneen tyhjäksi, sitten seuraavan jne.
Mä jotain vanhoja ämpäreitä myin kirppiksellä ja anoppi sanoi tohon poimin aina viinimarjoja.Talo piti myydä, mutta ei hävittää irtaimistoa.
Meidän oma koti oli vuokralla ja kaikki tarpeelliset esim taulut, valokuvat jne oli mukana, mutta kyllä nekin melkoisen tarpeettomuuden tunsi, kun pariin vuoteen ei otettu edes esille.
Nut esim mun työhuone on tyhjä. Teen töitä ja lähden pois. Yhtiövastike on halpa. En aio muuttaa pienempään. Hyvä näin
Anteeksi mitä tarkoittaa että talo piti myydä mutta ei hävittää irtaimistoa? Olisiko anoppisi halunnut että säiötte jossain niiden kaikkia tavaroita?
Kaikissa esineissä oli tunnelataus.
Kun näki ämpärit, näki viinimarjapensaat jne. Uudessa asunnossa ei ollut niitä pensaita ja ämpäreille ei ollut käyttöä.
Kun saatiin talo myytyä ja miehen työkomennus päättyi ja muutettiin takaisin omaan kotiin, jotain anoppi vielä halusi säästää.
Ja niitä joitain sitten yritettiin änkeä kellarikomeroon. Joka oli täynnä.
Anoppila ei ole ikinä ollut täynnä, mutta kun ison talon tavarat laitetaan 3 x pienempään, näkyyhän se
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu vähän tyhmältä, mutta itse huomasin nyt ostohalujani vähentävän sen, että ostan juuri tasan sen asian jonka halusinkin, enkä halpaa korvaajaa. Siihen halpaan en ollut ikinä tyytyväinen kun halusin tuotteen x, mutta oli mukamas niin kallis. Sitten tuli osteltua niitä halpoja monta tyydyttämään sitä tyytymättömyyttä. Täksi talveksi ostin överi kalliit kamppeet, mutta olen ollut tyytyväinen, eikä ole yhtään tehnyt mieli shoppailla lisää. Eli koen sen tavallaan säästönä ostaa juuri se asia jonka haluankin. Säästää ainakin tilaa, jos ei muuta.
En tiedä oliko vähän sekava viesti vai saiko tästä ihan sen pointinkin selville. En ole kovin hyvä kirjoittamaan tajunnanvirtaani selkokielellä.
Mä oon ihan samanlainen. Halusin olohuoneeseen lampun.
Olin jo siihen alkanut säästämään. Kun löysin the lampun, aloin tutkimaan enemmän ja löysin sen Tanskasta.
Lamppu maksoikin muutaman tonnin.
Tuli MLL.n kirppis ja mä keräsin kaikki lasten lelut, mitä sain myydä. Sain leluista varmaan 250 e, sitten myin vanhoja Arabian astioita. Ehkä 1/2 v päästä oli tonni kasassa ja hinta oli noussut. Jollain uutiskirjeellä sain alea, oli sama hinta, kuin ennen.
Tilasin ja n 15 v myöhemmin lamppu on edelleen katossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu vähän tyhmältä, mutta itse huomasin nyt ostohalujani vähentävän sen, että ostan juuri tasan sen asian jonka halusinkin, enkä halpaa korvaajaa. Siihen halpaan en ollut ikinä tyytyväinen kun halusin tuotteen x, mutta oli mukamas niin kallis. Sitten tuli osteltua niitä halpoja monta tyydyttämään sitä tyytymättömyyttä. Täksi talveksi ostin överi kalliit kamppeet, mutta olen ollut tyytyväinen, eikä ole yhtään tehnyt mieli shoppailla lisää. Eli koen sen tavallaan säästönä ostaa juuri se asia jonka haluankin. Säästää ainakin tilaa, jos ei muuta.
En tiedä oliko vähän sekava viesti vai saiko tästä ihan sen pointinkin selville. En ole kovin hyvä kirjoittamaan tajunnanvirtaani selkokielellä.
Mä oon ihan samanlainen. Halusin olohuoneeseen lampun.
Olin jo siihen alkanut säästämään. Kun löysin the lampun, aloin tutkimaan enemmän ja löysin sen Tanskasta.Lamppu maksoikin muutaman tonnin.
Tuli MLL.n kirppis ja mä keräsin kaikki lasten lelut, mitä sain myydä. Sain leluista varmaan 250 e, sitten myin vanhoja Arabian astioita. Ehkä 1/2 v päästä oli tonni kasassa ja hinta oli noussut. Jollain uutiskirjeellä sain alea, oli sama hinta, kuin ennen.Tilasin ja n 15 v myöhemmin lamppu on edelleen katossa.
Tämän tajuaminen on kyllä ollut valaisevaa! Ei tule enää osteltua koko ajan uutta kum on tyytymätön johonkin muuhun. Hienoa, että joku muu on oivaltanut saman!
Ei tietenkään voi. Pienempi asuntohan on entistä täydempi.