Lue keskustelun säännöt.
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (20824)
Tässä vielä langoista:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aion osallistua tänä vuonna planetaarinen vaatekaappi - haasteeseen. Vaan viisi vaatekappaletta saa ostaa (ei koske sukkia ja alusvaatteita).
Josta tulikin mieleeni että saako muut kulutettua puhki sukkia ja alushousuja vuosittain?
Itse en ostanut sukkia ja alkkareita viime vuonna ollenkaan ja oletan selviäväni nykyisillä myös tämän vuoden.Ainoa mikä mietityttää tuossa haasteessa on se että saanko neuloa itselleni villapaitoja, neuletakkeja, sukkia, tumppuja.
Harrastan neulomista ja tuntuisi hurjalta olla harrastamatta vuoteen. Ehkä pitäisi laskea langat harrastuskuluiksi eikä vaatteiksi. Vai onko se huijaamista?Tuo on hyvä haaste, johon aion itsekin osallistua. Pidin aikaisemmin älä osta mitään -vuoden, mutta nyt on ainakin puhki kulunut uimapuku pakko vaihtaa uuteen. Tuo viisi vaatetta kuulostaa vielä suht helpolta ja antaa ryhtiä tavaravirran patoamiseen.
Mitä tulee tuohon itse neulomiseen, ei ole mielestäni huijausta. Haasteessahan on kyse nimenomaan ostamisesta. Pikemminkin hienoa, jos osaat neuloa itse. Todellakin lähellä tuotettua.
Ihan ystävällisesti totean tähän, että käsityöharrastukset saattavat olla todella epäekologisia, kuten muutkin harrastukset. Kyllä niitä on syytä arvioida kriittisesti, kuten ap tässä tekikin.
Osa käistyöihmisistä tuottaa hirveästi. Pari vuotta sitten seurasin kauhulla, kun näsityötyhmissä osteltiin halpaa fleeceä, leikattiin soiroiksi ja neulottiin peittoja, jotka kestävät todella huonosti. Kuormalavoittain siis mikromuovijätettä hyvin pian.
Lankahan ei välttämättä ole lähellä tuotettua eikä ekologista. Tarpeeseen siis tässäkin ja voi neuloa myös muille, kunhan vastaanottaja ilmaisee tarpeen itse.
Samaa mieltä, varmasti käsityöharrastuksestakin saa ympäristöä kuormittavan ja epäeettisen. Moni hamstraa tavaraa reippaasti yli oman tarpeen ja materiaalin alkuperästä ei välttämättä niin välitetä eikä se kiinnosta. Itse olen myös sortunut kangaspinojen hamstraamiseen, tulikin mieleen että ottaisikohan joku koulu vastaan nättejä kangastilkkuja, vieläkö koulussa on käsityötunteja?
Vierailija kirjoitti:
neuvo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko antaa neuvoa. Mitä itse tekisit? Minulla on toimiva ompelukone, joka vaatii huoltoa. Olin jo ehtinyt joulun alla päättää, että vien sen huoltoon. Se on kerran ennen ollut huollossa ja toiminut sen jälkeen aivan hyvin. Mutta sukulaiseni olikin laittanut korvan taakse tuon ompelukoneasian ja meni ostamaan uuden joululahjaksi. Olin kesästä asti jo vienyt hyvää mutta turhaa tavaraa kirppikselle ja huonoa tavaraa kaatopaikalle. Nyt ärsyttää että kontollani on kaksi ompelukonetta. Mitä kannattaisi tehdä? Huollattaa vanha ja myydä se sitten pois? Myydä se huoltamattomana pois? Vuokrata, pitkäaikaislainata tarvitsevalle vai mitä. Tilaa on vain yhden säilytykselle. Nyt tuo uusi vielä turhaa tilaa ja on ikävästi esillä. Että ärsyttää tuollaiset kun ostavat ilman, että kysytään tarvitsenko oikeasti jotain. Ostaja kuuluu suureen ikäluokkaan ja hänellä tuota rahaa on. Ostaa itselleenkin uutta vaikka vanhakin vielä toimii.
Kylläpä kuulostat kiittämättömältä ihmiseltä! Sukulaisesi on halunnut todella ilahduttaa sinua ja ostanut kalliin, tarpeellisen ja pitkäikäisen koneen rikkonaisen tilalle. Heitä se rikkonainen menemään (siis kierrätykseen, jos ei facen roskalavalta kukaan huoli) Turhaa sinä sitä entistä yritätä korjata, kun sinulla on uusi. Kokemuksen syvällä rintaäänellä, niin huolto maksoi maltaita ja meni vielä kaksi kertaa samalla tavalla rikki, ennenkuin ostin uuden.
Että entistä on turhaa korjata, mutta jostain syystä se kannattaa kuitenkin sysätä Facebookin roskalavalla muiden huoleksi?
Harmi että oman koneesi korjaaminen epäonnistui. Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö kenenkään kannattaisi koskaan korjata mitään. On myös totta että suomalaisella työllä tehty korjaus voi maksaa joskus saman verran tai enemmänkin kuin halpatyövoimalla tuotettu uusi tavara. Osalla meistä on kuitenkin muitakin arvoja kuin yrittää selvitä kaikesta mahdollisimman halvalla. Alkuperäinen kirjoittaja vaikuttaa ekologiselta ihmiseltä, joten hänelle on varmaankin tärkeää pyrkiä käyttämään tavarat loppuun ja korjaamaan niitä tarvittaessa jos käyttövuosia on vielä jäljellä.
Just näin. Mutta tämä vaikuttaa taas sukupolvikysymykseltä. Vanhempieni sukupolvessa (40-50 -luvuilla syntyneet) on juuri tätä, että kysymättä ostetaan ja pitää olla kiitollinen, sai aivan mitä vain. Kaatopaikalle tuosta vaan kuskataan sitä ja tätå ja valitellaan kallista korjaamista (se on jonkun/monen työ ja elinkeino).
Aina voi viedä koneen arvoitavaksi ja kysyä, kannattaako korjaus ja onko kone laadukas. Jos haluat, voit jopa kysyä, ostaisiko tai ottaisiko korjaaja koneen ja myisi eteenpäin. Uuden ostaa taatusti joku jos se on laadukas. Esim. facen käsityöryhmistä saa vinkkiä helpoista tavoista myydä. Itse juuri etsin laadukasta konetta.
Aivan on kiinni siitä, kumman haluat pitää ja on todella suositeltavaa haluta korjata vanha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aion osallistua tänä vuonna planetaarinen vaatekaappi - haasteeseen. Vaan viisi vaatekappaletta saa ostaa (ei koske sukkia ja alusvaatteita).
Josta tulikin mieleeni että saako muut kulutettua puhki sukkia ja alushousuja vuosittain?
Itse en ostanut sukkia ja alkkareita viime vuonna ollenkaan ja oletan selviäväni nykyisillä myös tämän vuoden.Ainoa mikä mietityttää tuossa haasteessa on se että saanko neuloa itselleni villapaitoja, neuletakkeja, sukkia, tumppuja.
Harrastan neulomista ja tuntuisi hurjalta olla harrastamatta vuoteen. Ehkä pitäisi laskea langat harrastuskuluiksi eikä vaatteiksi. Vai onko se huijaamista?Tuo on hyvä haaste, johon aion itsekin osallistua. Pidin aikaisemmin älä osta mitään -vuoden, mutta nyt on ainakin puhki kulunut uimapuku pakko vaihtaa uuteen. Tuo viisi vaatetta kuulostaa vielä suht helpolta ja antaa ryhtiä tavaravirran patoamiseen.
Mitä tulee tuohon itse neulomiseen, ei ole mielestäni huijausta. Haasteessahan on kyse nimenomaan ostamisesta. Pikemminkin hienoa, jos osaat neuloa itse. Todellakin lähellä tuotettua.
Ihan ystävällisesti totean tähän, että käsityöharrastukset saattavat olla todella epäekologisia, kuten muutkin harrastukset. Kyllä niitä on syytä arvioida kriittisesti, kuten ap tässä tekikin.
Osa käistyöihmisistä tuottaa hirveästi. Pari vuotta sitten seurasin kauhulla, kun näsityötyhmissä osteltiin halpaa fleeceä, leikattiin soiroiksi ja neulottiin peittoja, jotka kestävät todella huonosti. Kuormalavoittain siis mikromuovijätettä hyvin pian.
Lankahan ei välttämättä ole lähellä tuotettua eikä ekologista. Tarpeeseen siis tässäkin ja voi neuloa myös muille, kunhan vastaanottaja ilmaisee tarpeen itse.
Mä tosi tosi monta vuotta harrastin vaihtotaloutta. Käytännössä olin lastenvahtina, sain palkaksi kirppistavaraa. Nämä meni kirppikselle, jossa omistaha hinnoitteli ja myi ne.
Tuotoilla saatiin taas saldoa kirppikselle. Otin useita kymmeniä jätesäkkejä villavaatteita. Purin, pesin langat, kerin ja kudoin.
Valtaosasta tein tonttuja, jotka meni yhteen majapaikkaan vieraslahjoiksi.
Lisäksi minulle otettiin Arabian astioita, jotka vein vintage palveluun ja sain näillä yht n 200 osaa sunnuntai sarjaa.
Kahvikupista saa n 1.5 e ja muki maksaa n 20 e, siinä meni isot kasat astioita edestakas.
Tällä on säästetty älyttömästi , lähinnä kaatopaikkakuormia. Nää lastenvahtikeikat oli niitä, että niiden perheiden elämä helpottui. Ei sinne olisi palkattu ketään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan ei vastaa tänne kahteen kertaan laittamaani kommenttiin siitä, että pitäisi kantaa vastuu hankinnoistaan, sitoutua niihin ja käyttää tavaransa itse loppuun asti ja sen aikaa olla ostamatta uutta?
Tämä ketju on jotenkin todella kamala. Lähes jokaisella tänne kirjoittaneella on aivan ehdottomasti liikaa rahaa suhteessa omaan älylliseen ja psykologiseen kapasiteettiinsa. (Eri asia, jos on täysin omasta tahdosta riippumatta tapahtunut jotain, esim. rösähtänyt perintö niskaan tavaran muodossa, mutta on oma valinta sekin, ottaako sen vastaan.)
Ei ihme, että tarvitsette täällä vertaistukea. Miten olisi kuitenkin hymistelyn ja "sama juttu mullakin"-tyyppisen näennäisen tsemppauksen sijaan aivan kertakaikkisesti teidän nykyisen boksinne ulkopuolinen ajattelu?
Ei, sellainen ajattelu ei teille kelpaa.
Tämän kirjoittaja saisi hyväksyä sen ettei nyt tule hirveästi vastakaikua. Saat olla omahyväisesti keskenäsi niin mielestäsi oikeassa kuin haluat. Iso osa keskustelijoista näyttää kuitenkin olevan sitä mieltä että tavaroita saa kierrättää jos haluaa. Et sinä eikä mikään laki sitä kiellä.
Mä olen eri mieltä. Hän on ihan oikeassa. Anteeksi, että en vastannut siis kommenttiisi (tuo ylempi lainaus).
Saa kierrättää, jos haluaa on ihan kestämätön ajatus. Ongelmallista on, että tämä maapallo ei ole kenenkään meistä omaisuutta, mutta joudumme täällä yhdessä elämään. Jokainen tavara siis tulee yhteisistä, mutta oikeasti ei kenenkään omistamista luonnovaroista ja niiden päätön tuhoaminen on aivan kestämätöntä. Ajattele yhteistä puutarhaa, josta joku koko ajan kaataa rajallisesta määrästä puuta ja poimii rajallisesta määrästä hedelmiä ja jättää sitten lojumaan. Puutarhassa olevaan lampeen kaataa myrkyt ja kalastaa kalan, josta puristaa vain mädin ja loppu jää mätänemään. Jos nyt yksinkertaistetaan monimutkainen asia.
Todellakin on siis niin, että jokaisen on kannettava vastuu ja ajateltava, että minä olen joskus halunnut tämän hankkia ja nyt minä elän niin, että kaikki hankkimani tulee mahdollisimman hyvin käytettyä.
Ihan oikeassa olet yllä siinäkin, että pitäisi kyetä kyseenalaistamaan omaa ajattelua. Siten olen ainakin itse löytänyt tapoja käyttää omia vanhoja huonekalujani ja muita tavaroitani aina uudella tavalla sen sijaan, että entinen lähtee kaatikselle ja uusi tulee tilalle. Minulla olisi tästä kymmeniä esimerkkejä. Silti kiitos taas sinulle! Juuri tämmöistä herättelyä me tarvitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän pointtisi. Silti edelleen ihmettelen, miksi ne 40 käyttökelpoista kahvikuppia pitäisi heittää ROSKIIN? Missä kulkee raja, milloin käyttökelpoista tavaraa saa heittää roskiin ja milloin ei?
Kaikesta voi vetää saman argumentin maailma ei pelastu nämä kupit pelastamalla, mutta eikö se juuri olisi seuraavalle sukupolvelle mallin näyttämistä, että todellakin osaisi kantaa vastuun omista rojuistaan mukaan lukien nämä esimerkkikupit?Olen vienyt eriparikippoja työpaikan kahvihuoneeseen yhteiseen käyttöön.
On tullut tarpeeseen.Tämä varmasti toimii jos teillä on muutaman henkilön pikku toimisto ja oikeasti tarvitsette näitä astioita. Meillä isossa organisaatiossa itseäni jo melkeinpä ahdistaa ne eripari mukit ja kipot joita kahvihuoneen kaapit on täynnä. Kiva mennä kahville ja yrittää etsiä normaalia kahvikuppia kun kaapissa on 150 eripari lahjaksi saatua värikästä vitsimukia jotka on tuotu työpaikalle koska kotiin ne eivät sovi. Varmaan olen sen verran stressaantunut ja kuormittunut että ihan tuollaiset pikkujututkin ärsyttää mutta ei se työpaikka ole useinkaan paras tavaroiden loppusijoituspaikka. Eri asia toki jos huomaa että työpaikalla ei oikeasti ole vaikka yhtään jotain astiaa niin sitten varmasti ok.
Minusta idea oli hyvä. Juuri näin voi saada järkevään käyttöön tavaraa, jolla ei itselle ole käyttöä. Yhden työpaikalla tämä siis on hyvä idea, toisen ei.
Minun työpaikoillani on ollut myös näitä eriparimukeja ja ne ovat toimineet siellä hyvin, koska ihmiset usein ottava nimikkomukit (ei mene sekaisin, kenen kuppi). Sitten on ne yhteiskäytössä olevat. Näin on ollut niin isoissa kuin pienissä organisaatioissa. Sitten on saattanut olla joku edustusastiasto, josta saa tarvittaessa vieraalle mukin.
Koskaan ei ole ollut mikään mukikaaos, mutta kaipa tämäkin voi olla jollekin ongelma. Kuitenkin on hyvä myös muistaa, että jos sinun silmääsi eroparisuus sattuu ja se sinua ahdistaa (muille täysin ok), hoida se ahdistus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aion osallistua tänä vuonna planetaarinen vaatekaappi - haasteeseen. Vaan viisi vaatekappaletta saa ostaa (ei koske sukkia ja alusvaatteita).
Josta tulikin mieleeni että saako muut kulutettua puhki sukkia ja alushousuja vuosittain?
Itse en ostanut sukkia ja alkkareita viime vuonna ollenkaan ja oletan selviäväni nykyisillä myös tämän vuoden.Ainoa mikä mietityttää tuossa haasteessa on se että saanko neuloa itselleni villapaitoja, neuletakkeja, sukkia, tumppuja.
Harrastan neulomista ja tuntuisi hurjalta olla harrastamatta vuoteen. Ehkä pitäisi laskea langat harrastuskuluiksi eikä vaatteiksi. Vai onko se huijaamista?Tuo on hyvä haaste, johon aion itsekin osallistua. Pidin aikaisemmin älä osta mitään -vuoden, mutta nyt on ainakin puhki kulunut uimapuku pakko vaihtaa uuteen. Tuo viisi vaatetta kuulostaa vielä suht helpolta ja antaa ryhtiä tavaravirran patoamiseen.
Mitä tulee tuohon itse neulomiseen, ei ole mielestäni huijausta. Haasteessahan on kyse nimenomaan ostamisesta. Pikemminkin hienoa, jos osaat neuloa itse. Todellakin lähellä tuotettua.
Ihan ystävällisesti totean tähän, että käsityöharrastukset saattavat olla todella epäekologisia, kuten muutkin harrastukset. Kyllä niitä on syytä arvioida kriittisesti, kuten ap tässä tekikin.
Osa käistyöihmisistä tuottaa hirveästi. Pari vuotta sitten seurasin kauhulla, kun näsityötyhmissä osteltiin halpaa fleeceä, leikattiin soiroiksi ja neulottiin peittoja, jotka kestävät todella huonosti. Kuormalavoittain siis mikromuovijätettä hyvin pian.
Lankahan ei välttämättä ole lähellä tuotettua eikä ekologista. Tarpeeseen siis tässäkin ja voi neuloa myös muille, kunhan vastaanottaja ilmaisee tarpeen itse.
Samaa mieltä, varmasti käsityöharrastuksestakin saa ympäristöä kuormittavan ja epäeettisen. Moni hamstraa tavaraa reippaasti yli oman tarpeen ja materiaalin alkuperästä ei välttämättä niin välitetä eikä se kiinnosta. Itse olen myös sortunut kangaspinojen hamstraamiseen, tulikin mieleen että ottaisikohan joku koulu vastaan nättejä kangastilkkuja, vieläkö koulussa on käsityötunteja?
Olen huomannut käsityöryhmissä, että ihmisillä on tosiaan kaappikaupalla kankaita ja lankoja yms.
Ihana ajatus sinulta. Kysy! Minua raivostuttaa, että samaan aikaan kun kierrätysmateriaalia olisi joka kodissa, kouluissa käytetään hirveän huonoja kankaita (mm. halpa huopa, joka ei kestä mitään).
Myös päiväkodeista voi kysyä. Itse olen ostanut askarteluun Fidasta tilkkupusseja, joten pakattuna pussiin voi tarjota Fidalle, SPR:lle jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aion osallistua tänä vuonna planetaarinen vaatekaappi - haasteeseen. Vaan viisi vaatekappaletta saa ostaa (ei koske sukkia ja alusvaatteita).
Josta tulikin mieleeni että saako muut kulutettua puhki sukkia ja alushousuja vuosittain?
Itse en ostanut sukkia ja alkkareita viime vuonna ollenkaan ja oletan selviäväni nykyisillä myös tämän vuoden.Ainoa mikä mietityttää tuossa haasteessa on se että saanko neuloa itselleni villapaitoja, neuletakkeja, sukkia, tumppuja.
Harrastan neulomista ja tuntuisi hurjalta olla harrastamatta vuoteen. Ehkä pitäisi laskea langat harrastuskuluiksi eikä vaatteiksi. Vai onko se huijaamista?Tuo on hyvä haaste, johon aion itsekin osallistua. Pidin aikaisemmin älä osta mitään -vuoden, mutta nyt on ainakin puhki kulunut uimapuku pakko vaihtaa uuteen. Tuo viisi vaatetta kuulostaa vielä suht helpolta ja antaa ryhtiä tavaravirran patoamiseen.
Mitä tulee tuohon itse neulomiseen, ei ole mielestäni huijausta. Haasteessahan on kyse nimenomaan ostamisesta. Pikemminkin hienoa, jos osaat neuloa itse. Todellakin lähellä tuotettua.
Ihan ystävällisesti totean tähän, että käsityöharrastukset saattavat olla todella epäekologisia, kuten muutkin harrastukset. Kyllä niitä on syytä arvioida kriittisesti, kuten ap tässä tekikin.
Osa käistyöihmisistä tuottaa hirveästi. Pari vuotta sitten seurasin kauhulla, kun näsityötyhmissä osteltiin halpaa fleeceä, leikattiin soiroiksi ja neulottiin peittoja, jotka kestävät todella huonosti. Kuormalavoittain siis mikromuovijätettä hyvin pian.
Lankahan ei välttämättä ole lähellä tuotettua eikä ekologista. Tarpeeseen siis tässäkin ja voi neuloa myös muille, kunhan vastaanottaja ilmaisee tarpeen itse.
Mä tosi tosi monta vuotta harrastin vaihtotaloutta. Käytännössä olin lastenvahtina, sain palkaksi kirppistavaraa. Nämä meni kirppikselle, jossa omistaha hinnoitteli ja myi ne.
Tuotoilla saatiin taas saldoa kirppikselle. Otin useita kymmeniä jätesäkkejä villavaatteita. Purin, pesin langat, kerin ja kudoin.
Valtaosasta tein tonttuja, jotka meni yhteen majapaikkaan vieraslahjoiksi.Lisäksi minulle otettiin Arabian astioita, jotka vein vintage palveluun ja sain näillä yht n 200 osaa sunnuntai sarjaa.
Kahvikupista saa n 1.5 e ja muki maksaa n 20 e, siinä meni isot kasat astioita edestakas.Tällä on säästetty älyttömästi , lähinnä kaatopaikkakuormia. Nää lastenvahtikeikat oli niitä, että niiden perheiden elämä helpottui. Ei sinne olisi palkattu ketään
Sydän tälle. Keramiikka on ikuista. Se ei pala eikä maadu. Kaikki, mikä menee kiertoon on +++
Samaan aikaan, kun toteaa, että negatiivisuudessa vellominen on huono asia eikä saa syyllistää, on hyvä miettiä: miksi minä syyllistyn, kun joku sanoo jotain? Johtuuko se siitä, että tosiasiallisesti olen syyllinen?
Syyllisyys on hyvä ja tarpeellinen tunne. Liiallisena se voi olla toki kuormittava, mutta aina kun sitä tuntee, kannattaa pohtia suhteensa siihen. Esimerkiksi suhteessa tavaroihin minä olen tehnyt väärin. Olen ostanut liikaa, olen ostanut pahaan oloon, olen ostanut innostuneena.
En halua nopeasti eroon ylimääräisestä vaan haluan käydä tämän läpi ja tehdä muutoksen. Se pitää sisällään myös oman syyllisyyteni läpikäymisen. Sen jälkeen edelleen voin kokea syyllisyyttä (en ole täydellinen), mutta jaksan sen kyllä kantaa, kun olen suhteeni selvittänyt.
Vähän liikaa puuttua harrastamiseen ja on paljon haitallisempaa kuin neulominen. Edelleen on hyvä lukea tuo Ylen artikkeli ja nähdä maailma resursseiltaan rajallisena sekä niin, että sinun lankasi tuotetaan jossain. Tiedätkö missä ja miten? Jos menisit maailman lankavaraston ovelle ja siellä sanottaisiin, että kiintiösi on nyt täynnä ja sitäpaitsi langat ovat loppu, mitä tekisit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaan aikaan, kun toteaa, että negatiivisuudessa vellominen on huono asia eikä saa syyllistää, on hyvä miettiä: miksi minä syyllistyn, kun joku sanoo jotain? Johtuuko se siitä, että tosiasiallisesti olen syyllinen?
Syyllisyys on hyvä ja tarpeellinen tunne. Liiallisena se voi olla toki kuormittava, mutta aina kun sitä tuntee, kannattaa pohtia suhteensa siihen. Esimerkiksi suhteessa tavaroihin minä olen tehnyt väärin. Olen ostanut liikaa, olen ostanut pahaan oloon, olen ostanut innostuneena.
En halua nopeasti eroon ylimääräisestä vaan haluan käydä tämän läpi ja tehdä muutoksen. Se pitää sisällään myös oman syyllisyyteni läpikäymisen. Sen jälkeen edelleen voin kokea syyllisyyttä (en ole täydellinen), mutta jaksan sen kyllä kantaa, kun olen suhteeni selvittänyt.
Vähän liikaa puuttua harrastamiseen ja on paljon haitallisempaa kuin neulominen. Edelleen on hyvä lukea tuo Ylen artikkeli ja nähdä maailma resursseiltaan rajallisena sekä niin, että sinun lankasi tuotetaan jossain. Tiedätkö missä ja miten? Jos menisit maailman lankavaraston ovelle ja siellä sanottaisiin, että kiintiösi on nyt täynnä ja sitäpaitsi langat ovat loppu, mitä tekisit?
En minä ainakaan syyllisty, mutta silti ärsyttäå, kun toiset yrittää syyllistää. Tuskin monellekaan ihmiselle tulee yllätyksenä, että tavaroiden valmistaminen ja ympäriinsä rahtaaminen kuluttaa maapallon rajallisia resursseja. Tai että me voimme omilla valinnoilla vaikuttaa asiaan. Vähän sama kuin menisi laihdutuspalstalle kertomaan, että sipsi on muuten tosi lihottavaa ja jos ette söisi jatkuvasti yli oman tarpeen, ette olisi lihavia.
Olisiko kuitenkin tehokkaampaa antaa keinoja vähentää tavaran hankkimista, vinkkejä tavaran kierrätykseen tai uusiokäyttöön ja neuvoja mistä ja millaista tavaraa kannattaa jatkossa ostaa?
Kukaan meistä ei voi mennyttä muuttaa tai jo tehtyjä valintoja muuksi muuttaa. Mutta seuraavat valinnat voi olla parempia. Siksi minusta on parempi pohtia syitä, eikä seurauksia. Kysytään vaikka: Miksi ostat joka viikko halpakaupasta huonolaatuisia vaatteita? mitä tälle tavalla voisi tehdä? Miten muut ovat päässeet eroon turhien vaatteiden ostelusta?
Eikä kysytä: tiedätkö kuinka paljon polttoainetta menee noidenkin vaatteiden kuljetukseen? Tiesitkö, että halvat vaatteet on usein tehty lapsityövoimalla? Tiedätkö, että sinun kulutustottumuksilla tarvitaan 5 ja puoli maapalloa?
Koska 99% meistä kyllä tietää. Jos joku kysyy miksi se ostelu on pahasta, niin sitten voi noita faktoja tuoda pöytään.
Seurasin tovin Facebookissa kierrätyshenkistä ryhmää. Piti lopettaa kun ryhmän touhu meni mielestäni älyttömyyksiin. Jokainen pullonkorkki ja pussinsulkijakin piti säästää ja jatkokäyttää, yleensä askartelemalla niistä jotain jota varten tarvi kasan yleensä täysin uutta askartelu- tai käsityötarviketta. Ja näitä pullonkorkeista tehtyjä tuikkukippoja ja muita kötöstyksiä sitten jaettiin tutuille lahjoina ja tuliaisina. Eli siirrettiin roskat muiden vaivaksi.
Jokaisella harrastuksensa joo, mutta ekologisempaa olisi hankkiutua roskista eroon roskina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kuulun erääseen askarteluryhmään Facebookissa ja siellä jotkut paperiaskartelijaksi itseään tituleeraavat ovat kyllä enemmän muoviaskartelijoita, ostetaan ja käytetään muoviteippiä, muovitarroja, muovilla päällystettyä paperia, muovikoristeita, kaikenlaisia mömmöjä ja erikoisliimoja. Mitä enemmän kierrätyskelvotonta härpäkettä yhteen korttiin tai laatikkoon on saatu ympättyä sitä äänekkäämmät ihailunosoitukset. No tämä oli enemmän sivusta, ehkä pointtini on, että melkein mitä tahansa saa harrastettua epäekologisesti tai kestävämmin, harkiten mitä materiaaleja käyttää ja mistä ne hankkii.
Vierailija kirjoitti:
Seurasin tovin Facebookissa kierrätyshenkistä ryhmää. Piti lopettaa kun ryhmän touhu meni mielestäni älyttömyyksiin. Jokainen pullonkorkki ja pussinsulkijakin piti säästää ja jatkokäyttää, yleensä askartelemalla niistä jotain jota varten tarvi kasan yleensä täysin uutta askartelu- tai käsityötarviketta. Ja näitä pullonkorkeista tehtyjä tuikkukippoja ja muita kötöstyksiä sitten jaettiin tutuille lahjoina ja tuliaisina. Eli siirrettiin roskat muiden vaivaksi.
Jokaisella harrastuksensa joo, mutta ekologisempaa olisi hankkiutua roskista eroon roskina.
Ja tämän "tuunaamisen" jälkeen materiaali ei enää kelpaa kierrätykseen, esim. Kankailla "Koristellut" lasipurkit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nonnii.
Nyt on jokainen halukas varmaan saanut ilmaistua tavaraan ja kierrättämiseen liittyvät ideologiset arvonsa. Voisimmeko mahdollisesti palata takaisin arvojemme linnakkeista ja jatkaa keskustelua jälleen ilman ideologisten peitsien kalistelua?
Ainakin hetkeksi...? :)
Vierailija kirjoitti:
Nonnii.
Nyt on jokainen halukas varmaan saanut ilmaistua tavaraan ja kierrättämiseen liittyvät ideologiset arvonsa. Voisimmeko mahdollisesti palata takaisin arvojemme linnakkeista ja jatkaa keskustelua jälleen ilman ideologisten peitsien kalistelua?
Ainakin hetkeksi...? :)
Ideologiat on osa tavarapaljoutta myös, eiköhän tähän keskusteluun mahdu monenlaisia näkökulmia.
Vierailija kirjoitti:
Nonnii.
Nyt on jokainen halukas varmaan saanut ilmaistua tavaraan ja kierrättämiseen liittyvät ideologiset arvonsa. Voisimmeko mahdollisesti palata takaisin arvojemme linnakkeista ja jatkaa keskustelua jälleen ilman ideologisten peitsien kalistelua?
Ainakin hetkeksi...? :)
Kannatetaan, peukku ylös!
Oma "tavarasuhteeni" on ollut kaiken kaikkiaan haastava aika lailla jo tämän ketjun alkupäivistä saakka. Koin henkilökohtaisen herätykseni tavaraähkyyn ja sen luomiin moniin yksilökohtaisiin sekä yhteiskunnallisiin ongelmiin vasta vajaa kymmenen vuotta sitten, kun olin jo nelikymppinen. Eli aivan liian myöhään. Hyvätuloisena olin onnistunut keräämään valtavat määrät erilaista kiinteää sekä irtainta omaisuutta koko aikuisikäni ajan. Tilannetta ei helpottanut itseään onnelliseksi ostava puoliso ja se, että sain melko lyhyellä aikavälillä selvitettäväksi ainoana kuolinpesän osakkaan useamman kuolinpesän.
Tosiaan vajaa kymmenen vuotta on nyt kulunut ja montaa tunnetta ja yhteiskunnallista tiedostamista on tässä läpi käyty. Tavoitteeni olisi päästä vihdoin tilanteeseen, jossa voisin pohtia, kuinka monta kahvimukia on sopiva määrä ilman, että samaan aikaan miettisin kuinka monta varastoa minulla on edelleen raivaamatta. Minulle ostamisen lopettaminen oli todella helppoa (vuosiin olen ostanut tavaraa tai vaatteita lähinnä kasvaville lapsille), mutta se jälkiraivaus, kun tilanne on päässyt jo todella pahaksi, on ollut (ja on edelleen) loputon suo. Olen todellakin maksanut (ja maksan edelleen) omista ja minua edeltävien sukupolvien "tavarasynneistä"...
Tällä pitkällä tarinalla halusin vain tuoda julki, että ihmisten lähtötilanteet ovat niin erilaisia. Siitä huolimatta olen kaikkina näinä vuosia kokenut tämän ketjun hyvin inspiroivana eteenkin kaikkein synkimmillä hetkillä. Vaikka mittasuhteet saattavat olla meillä kaikilla erilaisia, perusongelma on kuitenkin hyvin sama. Oma henkilökohtainen suhde tavaraan ja/tai omaisuuteen.
Toisin sanoen, olkaamme toisillemme armollisia. Ja peace... :)
Osaisko joku puhua mulle järkeä, että ei, en tule enää koskaan avaamaan ja lukemaan "mielenkiintoisia" vanhoja lukiokirjoja, vaan voin hyvillä mielin heittää ne jo pois. :D Oon yrittänyt järkeillä tätä asiaa ja silti jätän ne aina komeroon, koska vautsi, ehkä voisi olla hyvä sivistää uudestaan historiankirjoilla, jos ei enää muistakaan niitä kaikkia juttuja mitä siinä kirjassa oli.
Vierailija kirjoitti:
Osaisko joku puhua mulle järkeä, että ei, en tule enää koskaan avaamaan ja lukemaan "mielenkiintoisia" vanhoja lukiokirjoja, vaan voin hyvillä mielin heittää ne jo pois. :D Oon yrittänyt järkeillä tätä asiaa ja silti jätän ne aina komeroon, koska vautsi, ehkä voisi olla hyvä sivistää uudestaan historiankirjoilla, jos ei enää muistakaan niitä kaikkia juttuja mitä siinä kirjassa oli.
Kysymys kuuluu, kuinka monta kertaa olet niitä avannut? Vai oletko sittenkin googlannut sinua kiinnostavat asiat?
Minä siivosin juuri kesällä varastosta miehen koulukirjoja 30 vuoden takaa. Ja niitä, ei todellakaan oltu availtu... ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän pointtisi. Silti edelleen ihmettelen, miksi ne 40 käyttökelpoista kahvikuppia pitäisi heittää ROSKIIN? Missä kulkee raja, milloin käyttökelpoista tavaraa saa heittää roskiin ja milloin ei?
Kaikesta voi vetää saman argumentin maailma ei pelastu nämä kupit pelastamalla, mutta eikö se juuri olisi seuraavalle sukupolvelle mallin näyttämistä, että todellakin osaisi kantaa vastuun omista rojuistaan mukaan lukien nämä esimerkkikupit?Olen vienyt eriparikippoja työpaikan kahvihuoneeseen yhteiseen käyttöön.
On tullut tarpeeseen.Tämä varmasti toimii jos teillä on muutaman henkilön pikku toimisto ja oikeasti tarvitsette näitä astioita. Meillä isossa organisaatiossa itseäni jo melkeinpä ahdistaa ne eripari mukit ja kipot joita kahvihuoneen kaapit on täynnä. Kiva mennä kahville ja yrittää etsiä normaalia kahvikuppia kun kaapissa on 150 eripari lahjaksi saatua värikästä vitsimukia jotka on tuotu työpaikalle koska kotiin ne eivät sovi. Varmaan olen sen verran stressaantunut ja kuormittunut että ihan tuollaiset pikkujututkin ärsyttää mutta ei se työpaikka ole useinkaan paras tavaroiden loppusijoituspaikka. Eri asia toki jos huomaa että työpaikalla ei oikeasti ole vaikka yhtään jotain astiaa niin sitten varmasti ok.
Minusta idea oli hyvä. Juuri näin voi saada järkevään käyttöön tavaraa, jolla ei itselle ole käyttöä. Yhden työpaikalla tämä siis on hyvä idea, toisen ei.
Minun työpaikoillani on ollut myös näitä eriparimukeja ja ne ovat toimineet siellä hyvin, koska ihmiset usein ottava nimikkomukit (ei mene sekaisin, kenen kuppi). Sitten on ne yhteiskäytössä olevat. Näin on ollut niin isoissa kuin pienissä organisaatioissa. Sitten on saattanut olla joku edustusastiasto, josta saa tarvittaessa vieraalle mukin.
Koskaan ei ole ollut mikään mukikaaos, mutta kaipa tämäkin voi olla jollekin ongelma. Kuitenkin on hyvä myös muistaa, että jos sinun silmääsi eroparisuus sattuu ja se sinua ahdistaa (muille täysin ok), hoida se ahdistus.
Hei. En tarkoittanut loukata. Kirjoitin erilaisen näkökulman. Ahdistusta hoidan jo lääkkeillä, se puoli on kunnossa. Ei kuitenkaan nyt toisten ahdistuksiin kannata ottaa hirveästi täällä kantaa. Erilaisia mielipiteitä ja näkökulmia saa kertoa hyvässä hengessä eikä tarvitse puolustautua passiivisaggressiivisella kommentilla jos joku on kirjoittanut erilaisen mielipiteen kuin mitä on omassa kommentissa. Monet näkökulmat ovat tänne tervetulleita!
Ihan ystävällisesti totean tähän, että käsityöharrastukset saattavat olla todella epäekologisia, kuten muutkin harrastukset. Kyllä niitä on syytä arvioida kriittisesti, kuten ap tässä tekikin.
Osa käistyöihmisistä tuottaa hirveästi. Pari vuotta sitten seurasin kauhulla, kun näsityötyhmissä osteltiin halpaa fleeceä, leikattiin soiroiksi ja neulottiin peittoja, jotka kestävät todella huonosti. Kuormalavoittain siis mikromuovijätettä hyvin pian.
Lankahan ei välttämättä ole lähellä tuotettua eikä ekologista. Tarpeeseen siis tässäkin ja voi neuloa myös muille, kunhan vastaanottaja ilmaisee tarpeen itse.