Lue keskustelun säännöt.
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (20825)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tota.., vaikuttaa siltä että tässä säikeessä tavaramääriltään täys amatöörit vouhkaavat kuvitellun ongelmansa kanssa.. nimim. Useamnan sukupolven pula-ajan kaikensäästöihmisten maallisen nykyinen vaalija ja itsekkin haalija ongelmansa tiedostava.
ihmisiä on monenlaisia, ehkä se on kuitenkin kiva että täällä osa tiedostaa ongelman ennen kuin asunnon läpi kulkee vain 50cm kapea kuja taikka yhtään kaappia ei uskalla avata pelossa, mitä sieltä tupsahtaa niskaan. Vähän sama kuin herätä +10kg kohdalla että on vähän nihkeä olo, kun vasta +30kg..matka on huomattavasti rankempi.
Ja vaikka tilanne ei koskaan menisi noin pahaksi, niin liian tavaran määritelmä riippuu ihan ihmisestä. Tähän varmasti vaikuttaa myös mahdolliset neuroepätyypillisyydet. Oma kokemus on, että jos joudun viettämään paljon aikaa paikassa, jossa on tosi räikeitä värejä ja/tai paljon sisustussälää, niin alkaa ahdistaa. Olisi hirveää jos joutuisin elämään sellaisessa asunnossa. Silti en puutu toisten tapaan elää ja olla, paitsi oman puolison pitää olla suurinpiirtein samoilla linjoilla ettei kumpikaan tule hulluksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain siivottua tv-tasosta n. puolet. En paljoa heittänyt roskiin, laitoin kysymysmerkki-tavarat laatikkoon odottamaan (laatikko tv-tasossa myös :-) )
kirjoja en vielä heittänyt pois, mietin esim sanakirjan kohtaloa... En haluaisi heittää pois, mutta enpä sillä paljoa tee...
hyvä esimerkki säästöistäni: olen säästänyt n. 10kpl tyhjiä "kuoria" missä tulee valokuvatilaukset...:D huh... Mutta siis teki hieman pahaa heittää nekin pois... Mietin, että jos tarvitsen niitä jonain päivänä kirjekuoriksi tms...
ap
^ Joku tolkku hamstraamiseenkin. Enemmän kuulostaa pihiydeltä, sairaaloiselta sellaiselta itseasiassa suurimman osan kirjoittelut?
"Jos tarvin kahden vuoden päästä pestyä viilitörppöä, säästän niitä viisikymmentä varmuuden vuoksi nyt?
Oikeasti Hei. Kierrätysastioihin nyt törky sieltä kotoa,
Pihiys tai laiskuus tai saamattomuus?
Toinen kipuilee tavarasuhteensa kanssa tavaranpaljous -ketjussa ja tämä on neuvo ja suhtautuminen?
Oma neuvo on, että tutki tavarasuhdettasi ja ole itsellesi lempeä, tee tänään ratkaisuja tämän päivän voimavaroilla ja tuntemuksilla ja huomenna voit ehkä luopua seuraavasta tavarasta helpommin. Oma strategia on ollut keksiä itselle mahdollisimman järkevät tai tunteisiin vetoavat perusteet sille, miksi olisi parempi luopua jostain tavaroista.
Esm. kirjat olivat ja ovat edelleenkin minulle paha paikka. Mietin, että on harvoja romaaneja mitä luen useampaan kertaan. Ekalla kierroksella luovuin niistä kirjoista, joita en ollut lukenut kuin sen yhden kerran. Seuraavalla luovuin niistäkin, jotka olin lukenut pariin kertaan. Järkeilin että jos haluan lukea ne uudelleen, niin voin hakea ne kirjastosta tai Kontista ja palauttaa sitten lukemisen jälkeen. Tavoitevaatteista luovuin, kun sain itseni uskomaan, että kun pääsen tavoitepainooni, niin en halua kahdenkymmenen vuoden takaisia vaatteita päälleni. Siis myin ja lahjoitin ne.
Käsityötavaroista (osasta) luovuin kun mietin miksi en ole niitä enää käyttänyt, kutominen saa nivelet särkemään, huovutusneulasta on aina sormet verille jne. Eli säästin vain ne mitä tykkään oikeasti tehdä. Siksi toisekseen jos joskus tulee aivan hirveä hinku kutoa sukkia, niin kirppiksiltä saa puikot alle eurolla. Ei ehkä kannata säästää tavaraa jota saattaa käyttää kerran kymmenessä vuodessa kun kuu on oikeassa asennossa.
Sisustustavarat lahjoitin suurimmaksi osaksi pois, kun tajusin etten tykkää siitä että on paljon pölyä kerääviä esineitä pöydillä. Ja koska irtonaiset säilytyskalusteet oli pääosin myyty, niin osa koristeista oli siirtynyt seinille (taulut, valokuvat yms.). Päätin pitää muutamat mummoilta saadut esineet ja pari itse hankittua, joilla on oikeasti jotain tunnearvoa. Oli aika helppo päästää irti niistä, jotka oli oikeastaan aika samantekeviä itselle - vaikka kauniita olivatkin. Sen lisäksi katsoin kuinka paljon näiden säilytys vei kaappitilaa, kun kaikkia en halua esille samalla kertaa.
Astiat tiivistin yhteen perussarjaan, muut myin/lahjoitin ja ostin perussarjaa lisää käytettynä. Tosin astiat ovat minulle pääosin vain käyttöesineitä, eivät mitään intohimoisen keräilyn kohteita. Mökillä ja kotona on sama sarja, joten jos tulee juhlia niin se on kätevää.
Petivaatteita aion karsia aika paljon. Laskin että meillä on kymmenen vuoden aikana ollut kotona ehkä kolmena yönä vieraita. Turha niitä on pitää järjettömiä määriä, vie tilaa ja vaatii huolenpitoa. Yritän nyt käyttää aina yhden sarjan kerrallaan loppuun. Aamulla pyykkiin ja illalla takaisin sänkyyn, niin varmaan saa nopeiten supistettua valikoimaa kaapissa. Aloitin huonoimmista.
Koska olet tullut ketjuun, niin sinua todennäköisesti mietityttää tai mahdollisesti jopa ahdistaa oma tavaramääräsi. Itse aloitin Konmarin kirjan innoittamana. Tajusin vasta ensimmäisen radikaalin karsintakierroksen jälkeen kuinka paljon minua oli ahdistanut kaikkialle pursuileva turha tavara. Se helpotuksen tunne olin niin uskomaton ja todellakin, elämäni alkoi uudelleen. Lähdin kouluun kahdeksi vuodeksi ja olen sen jälkeen toteuttanut muitakin unelmiani. Jälkikäteen tuntuu siltä, että tavaramääräni oli kuin ankkuri joka oli jämäyttänyt elämämäni paikalleen ja olin kuin "tavarahalvauksen" saanut. Se vapaus mikä sinulle koittaa kun saat pään auki tässä karsimisessa on ihan uskomaton! Myös minulla oli ihan järjettömiä tavaroita säilössä ja niistäkin luopuminen teki tuskaa. Eli sinulla on toivoa! Aloita jo tänään ja jos et ole lukenut Marie Kondon kirjoja, niin aloita heti. Saat uuden elämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin virallista listaa siitä, millainen varmuusvarasto jokaisen kansalaisen pitäisi hankkia hätätilanteiden varalta. Jos hankkisin kaiken mitä listassa on, ostoslistasta tulisi todella pitkä! Pitääkö minun oikeasti ostaa kerrostaloon esimerkiksi iso vesikanisteri, varavirtalähde nettilaitteita varten tai retkikeitin ja keittimessä käytettävää polttoainetta, kun en käytä enkä tarvitse tuollaisia tavaroita muuten - ja pelkkä ajatuskin infrastruktuurin romahtamisesta ahdistaa ja pelottaa?
retkikeitintä ei kannata hommata, jos ei sitä oikeasti osaa käyttää( en osaa itsekään). Tärkeintä on vesi, sen saa helposti 5l kanisterina lähikaupasta ja samaa kanisteria voi myöhemmin hyödyntää kun vesijakelu käynnistyy. Varavirtalähde on hyvä olla puhelimen lataamista varten. Otsalamppu( Vartan paristoilla toimiva ihan hyvä ja maksaa vähän päälle 10e, saa ihan prismasta/cittarista) sekä näitä paristoja. Riittävästi kuivamuonaa/kylmänä syötävää tavaraa( pähköinöitä, kuivahedelmiä, välipalakeksejä/myslipatukoita). Säilykkeitä( tonnikalaa, maissia, herneitä, ananasta tms = näistä saa joa "salaatin"), näkkäriä, riisikakkuja. Niille voi varata vaikka oman hyllyn ja sieltä käyttää pikkuhiljaa tavaraa pois ja samalla hakea kaupasta tilalle. Ruokavarastoa ei tarvitse olla paljon, mutta kannattaa laskea millä määrällä ruokaa pärjäisi sen 3 vrk mitä pitää yksin pärjätä. Toiset pärjää parilla aterialla päivässä ja toiset tarvitsee useammin syötävää.
Hätätilassa minkä tahansa ruoan voi kyllä syödä kylmänä, kunhan se on kypsää. Joskus kauhistelin kun poika söi mökkityömaalla kylmää maksalaatikkoa suoraan rasiasta. Kyllä silläkin elää.
Pidän kirjaa poistetuista ja sisään tulevista tavaroista. Mielikuva on, että juuri mitään en ole tänä vuonna ostellut mutta kirjanpito kertoo ihan muuta.
Olen karsinut tänä vuonna 375 tavaraa ja missään tuo määrä ei näy. Huoh. Aloitin karsimisen ja tavaran sisääntulon hallinnoinnin vuonna 2014.
Oikeasti tavaraa on lähtenyt useita peräkärryllisiä, mutta sitten valitettavasti esimerkiksi perintönä tulleita tavaroita on vaikea karsia. Esimerkiksi mummun valokuvat olisi menneet roskiin jos en olisi pelastanut niitä. Pitäisi käydä laatikko läpi ja hävittää sieltä turhat kuvat.
Välillä luen fumio sasakin irti tavaroista - kirjan uudelleen saadakseni inspiraatiota karsimiseen. Samaten luen tätä mahtavaa ketjua ja innostun käymään läpi jonkun laatikon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pidän kirjaa poistetuista ja sisään tulevista tavaroista. Mielikuva on, että juuri mitään en ole tänä vuonna ostellut mutta kirjanpito kertoo ihan muuta.
Olen karsinut tänä vuonna 375 tavaraa ja missään tuo määrä ei näy. Huoh. Aloitin karsimisen ja tavaran sisääntulon hallinnoinnin vuonna 2014.
Oikeasti tavaraa on lähtenyt useita peräkärryllisiä, mutta sitten valitettavasti esimerkiksi perintönä tulleita tavaroita on vaikea karsia. Esimerkiksi mummun valokuvat olisi menneet roskiin jos en olisi pelastanut niitä. Pitäisi käydä laatikko läpi ja hävittää sieltä turhat kuvat.Välillä luen fumio sasakin irti tavaroista - kirjan uudelleen saadakseni inspiraatiota karsimiseen. Samaten luen tätä mahtavaa ketjua ja innostun käymään läpi jonkun laatikon.
Minäkin tulen tähän ketjuun säännöllisesti hakemaan inspiraatiota ja tsemppausta. Muuten en välitä enää palstan keskusteluja seurata, mutta tämän keskustelun laitoin suosikkeihin. Olen joskus tainnut kuunnella tuon Irti tavaroista, pitää etsiä se uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain siivottua tv-tasosta n. puolet. En paljoa heittänyt roskiin, laitoin kysymysmerkki-tavarat laatikkoon odottamaan (laatikko tv-tasossa myös :-) )
kirjoja en vielä heittänyt pois, mietin esim sanakirjan kohtaloa... En haluaisi heittää pois, mutta enpä sillä paljoa tee...
hyvä esimerkki säästöistäni: olen säästänyt n. 10kpl tyhjiä "kuoria" missä tulee valokuvatilaukset...:D huh... Mutta siis teki hieman pahaa heittää nekin pois... Mietin, että jos tarvitsen niitä jonain päivänä kirjekuoriksi tms...
ap
^ Joku tolkku hamstraamiseenkin. Enemmän kuulostaa pihiydeltä, sairaaloiselta sellaiselta itseasiassa suurimman osan kirjoittelut?
"Jos tarvin kahden vuoden päästä pestyä viilitörppöä, säästän niitä viisikymmentä varmuuden vuoksi nyt?
Oikeasti Hei. Kierrätysastioihin nyt törky sieltä kotoa,
Aloimme siivota kesämökkiä, oli aikoinaan perheen koti.
Löysin vanhoja viili- ja jogurttipurkkeja monia torneja. Muutama sata kpl.
Taloyhtiön pihalta sain lumien sulattua lapiolla hiekkää.
Kuivasin tämän puhalla, ihan kippaamalla pressun päälle.
Lasten leikkikaupallinen pihjalke, päälle multaa, samettiruusun siemeniä, kosteutta ja muovin alle.
Ekana vuotena istutin n 50 purkki. Siivouspäivänä meni hetkessä.
Seuraavana vuotena 100 purkkia. Mainostin vielä fb.ssä.
Kesti 2 h myydä.
Vikana vuotena laitoin kaikki loput. Kukkia oli tosi paljon, asettelin ns lihalaatikoihin ja laatikoita on 20. Kaikki töynnä.
Olin myymässä 8 h, n puolet meni. Loput osti fb.n ilmoituksen perusteella. Luoasin tuoda alueella. Useampi ilta meni pyöräillessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
....
Tosi kivaa on se, että nyt voi katsoa mainoksia, lukea sisustuslehtiä ja käydä kaupoissa niin, että vaikka tulisi miten ihania tavaroita vastaan niin voi todeta, että onpa kaunis ja jatkaa matkaa eikä edes tee mieli ostaa. Se on ollut todella vapauttavaa. Että ei tarvitse vältellä mitään ettei ostaisi, vaan että se mielentila on muuttunut.
Kun näen jotain kaunista, katson sitä hetkisen ja se on sen jälkeen päässäni. Ei kaikkea tarvitse omistaa!
-Nuuskamuikkusen ohje
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
....
Tosi kivaa on se, että nyt voi katsoa mainoksia, lukea sisustuslehtiä ja käydä kaupoissa niin, että vaikka tulisi miten ihania tavaroita vastaan niin voi todeta, että onpa kaunis ja jatkaa matkaa eikä edes tee mieli ostaa. Se on ollut todella vapauttavaa. Että ei tarvitse vältellä mitään ettei ostaisi, vaan että se mielentila on muuttunut.Kun näen jotain kaunista, katson sitä hetkisen ja se on sen jälkeen päässäni. Ei kaikkea tarvitse omistaa!
-Nuuskamuikkusen ohje
Mistä tuo Nuuskamuikkusen viisaus löytyy? Tove Janssonin kirjoittamista kirjoista vai jostain muualta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain siivottua tv-tasosta n. puolet. En paljoa heittänyt roskiin, laitoin kysymysmerkki-tavarat laatikkoon odottamaan (laatikko tv-tasossa myös :-) )
kirjoja en vielä heittänyt pois, mietin esim sanakirjan kohtaloa... En haluaisi heittää pois, mutta enpä sillä paljoa tee...
hyvä esimerkki säästöistäni: olen säästänyt n. 10kpl tyhjiä "kuoria" missä tulee valokuvatilaukset...:D huh... Mutta siis teki hieman pahaa heittää nekin pois... Mietin, että jos tarvitsen niitä jonain päivänä kirjekuoriksi tms...
ap
^ Joku tolkku hamstraamiseenkin. Enemmän kuulostaa pihiydeltä, sairaaloiselta sellaiselta itseasiassa suurimman osan kirjoittelut?
"Jos tarvin kahden vuoden päästä pestyä viilitörppöä, säästän niitä viisikymmentä varmuuden vuoksi nyt?
Oikeasti Hei. Kierrätysastioihin nyt törky sieltä kotoa,
Aloimme siivota kesämökkiä, oli aikoinaan perheen koti.
Löysin vanhoja viili- ja jogurttipurkkeja monia torneja. Muutama sata kpl.Taloyhtiön pihalta sain lumien sulattua lapiolla hiekkää.
Kuivasin tämän puhalla, ihan kippaamalla pressun päälle.
Lasten leikkikaupallinen pihjalke, päälle multaa, samettiruusun siemeniä, kosteutta ja muovin alle.Ekana vuotena istutin n 50 purkki. Siivouspäivänä meni hetkessä.
Seuraavana vuotena 100 purkkia. Mainostin vielä fb.ssä.
Kesti 2 h myydä.
Vikana vuotena laitoin kaikki loput. Kukkia oli tosi paljon, asettelin ns lihalaatikoihin ja laatikoita on 20. Kaikki töynnä.Olin myymässä 8 h, n puolet meni. Loput osti fb.n ilmoituksen perusteella. Luoasin tuoda alueella. Useampi ilta meni pyöräillessä
Mutta tarvitseeko niitä purkkeja oikeasti säilöä? Meillä töissä yksi työkaveri tykkää istuttaa, vuosi jossain vaiheessa vuotta laittaa työpaikan keittiöön viestin, että jos tulee ylimääräisiä purkkeja, niin toisiko hänelle. Ja joka vuosi tulee satoja, ilman että kenenkään tarvitsee säästää niitä vuosia kotonaan.
Se että kierrättää ne nyt on minusta fiksumpaa. Mutta jos tuollainen projekti mielessä, niin silloin voi säästää.
Vierailija kirjoitti:
Rakastan tätä ketjua ja nyt jo muutaman vuoden jälkeen osaan suhtautua huumorilla siihen, että säännöllisin väliajoin:
- joku tuskastuu, kun kirppistavarat eivät mene kaupaksi ja ei voi lahjoittaa niitä kenellekään tai kierrätyskeskukseen vaan aikoo heittää ne roskiin (tai lumppukeräykseen)
- joku tulee kertomaan, että minimalistinen koti on hirveä ja valkoinen tai että minimalistit eivät kuulu tähän ketjuun
- joku muistuttaa, että pahat ajat on tulossa ja hinnat nousee, eli hillomainen on oikeasti viisautta.
😃
Kahteen jälkimmäiseen naurahdan, mutta tuolle roskiin heittämiselle ei heru sympatiaa. Pitäisi ajatella omaa napaansa pidemmälle
Minä en erityisemmin pidä minimalisteista tässä ketjussa, mutta siitä en välitä, jos joku heittää tavaransa roskiin. Sinä et voi yhden asian perusteella väittää, että he ajattelevat vain omaa napaansa. Itse asiassa he saattavat hyvin ajatella muita, esim. perheenjäseniään, jotka ovat joutuneet elämään tavaravuoren sisällä. Raivaus ja lajittelu on hidasta, ja jollekin ihmiselle voi olla mielenterveyden kannalta helpompaa heittää tavarat pois kuin alkaa lahjoitella niitä eteenpäin. Kellään toisella ei ole oikeutta vaatia, että hänen pitäisi raivata hitaasti, jokaista esinettä käännellen ja sen merkityksiä miettien.
Kyllä se on pienempi paha, että sata suomalaista heittää tavaransa roskiin kuin että jatkavat elämäänsä niiden keskellä. Sillä ei ole mitään merkitystä suuressa mittakaavassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minimalistinen kotikin on aika laaja käsite, toiselle se on olkkarissa tv-taso + sohva eikä muuta. Toisella on sen lisäksi vaikka matto, sohvapöytä, joku kiva taulu ja vaikka sivupöytäkin + jokunen viherkasvi mutta ei näkyviä koriste-esineitä. Kolmannella siihen mahtuu vielä kirjahyllykin :) Kukin tyylillään ja sen minimalismin ideakin on löytää itsellesi se helppo taso hengittää, kukaan muu sitä ei määrittele sun puolestasi. Tänään oli hesarissa joku juttu tavarahäpeästä, en päässyt lukemaan mut alkuvideo sai jo aikaan lievän hyperventilaation, että tämä koti on jo paloturvallisuusriski( + kompastusriski, jos pitää äkkiä poistua). Eli tuntuu että vastakkainasettelua rakastetaan täälläkin, että joku täysin kliininen tai mun silmään sotkuhelvetti. Siihen väliin mahtuu montaa normaalia kotia, jossa tavarat vähän elelee ja hakee paikkansa, mutta jotka saa viimeistään 30 min siihen kuntoon, että uskaltaa päästää kaverin kahville :) Ja ne päivät vaihtelee, välillä koti on tip top ja toisinaan muu elämä menee vähän edelle, mut totaalikaaosta ei pääse syntymään, joka vaatisi päivien raivausurakan.
Taas tuntuu että en pysty tähän raivaustyöhön, liikaa tavaraa joka ei mahdu kaappeihin ja joka vain ajelehtii sohvalta keittiönpöydälle. Haaveilen puolityhjistä kaapeista joihin voisi vain nostaa tavaraa ja laittaa takaisin tavaraa ilman että ensin täytyy purkaa puolet hyllyn sisällöstä lattialle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin voisi kierrättää muoviset henkarit? En tarvitse kotona eikä lähipiirissäkään tarvetta.
Jos voisi luottaa siihen että vielä puolen vuoden kuluttuakin on työpaikka voisi aika ison määrän romua heittää pois. Sitä tavaraa kun tarvitaan siksi, että rahapulassa ei ole varaa ostaa hajonneen tilalle uutta.
Vierailija kirjoitti:
Mihin voisi kierrättää muoviset henkarit? En tarvitse kotona eikä lähipiirissäkään tarvetta.
Näistä mä kyllä oikeasti sanoisin, että roskiin.
No ehkä lähikirppikselle saattaisi kelvata, siis sinne laariin, mistä voi ottaa ja laittaa myytävät esille.
Vierailija kirjoitti:
Mihin voisi kierrättää muoviset henkarit? En tarvitse kotona eikä lähipiirissäkään tarvetta.
paikalliselle roskalavalle ilmoitus FB:ssä vai tarjota lähikirppikselle tms.
Vierailija kirjoitti:
Jos voisi luottaa siihen että vielä puolen vuoden kuluttuakin on työpaikka voisi aika ison määrän romua heittää pois. Sitä tavaraa kun tarvitaan siksi, että rahapulassa ei ole varaa ostaa hajonneen tilalle uutta.
riippunee varmaan vähän siitä romusta. Mikä tavara on sellainen joka jatkuvasti hajoaa ja tarvitsee uutta? ehjiä vaatteita ei välttämättä kannata ns. heittää pois ja haluaa pitää vähän varastoa, mutta siinäkin kannattaa miettiä mikä on järkevä määrä jemmata mitäkin. Muuten kuulostaa hyvältä syyltä olla vähentämättä romua ja ahdistus saa jatkua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri laitoin myyntiin nettiin vaatteita, mutta eivätpä ole menneet. Hinta enemmän kuin sopiva, jos sitä tiputtaa niin on helpompi olla myymättä. Seuraavaksi kuskaan ne sitten roskiin, eli lumpunkeräykseen. En ole facessa, joten en myöskään niiden myyntipalstojen ulottuvilla, enkä aio liittyäkään, joten olisiko jollain ideaa missä muualla myydä netissä?
Jonkin verran olisi tavaraa josta voisi päästä eroon, ja rahalle olisi tarvetta, mutta taitaa olla turha vaiva ottaa kuvia ja laittaa myyntiin mihinkään. Ilmaiseksi en anna, koska minulle on helpompi kuskata kaikki roskanlajittelupaikkaan kerralla kuin nähdä sama vaiva kuvien ja ilmoitusten teon kanssa, mutta ilmaiseksi.
Mitä jos lahjoittaisit kaikki kerralla? Ei tarvitse kuvata yksitellen eikä kuskata minnekään, joku hakee ovelta.
Ne ovat myynnissä myös yhteensä.
Voit kyllä ostaa nämä. Miksi pitää kaikki saada ilmaiseksi? Jos et tätä pientäkään hintaa ole valmis maksamaan niin voit olla ilman.
Jännä ilmiö tämä että odotetaan ilmaista hyvää tavaraa vain kieli pitkällä, ja oikein kehoitetaan antamaan itselle ilmaista tavaraa. Jotenkin noloa.
Me ei tietenkään tarvita eikä haluta sun tavaroita. Yritetään itsekin päästä eroon omistamme. Kysymys olikin, että jos olet ilmaiseksi luopumassa niistä lumppukeräykseen, miksi sinua loukkaisi, jos ilmaiseksi luopuisit niistä, ja joku niitä vielä käyttäisi? Jos kerran se tie on käyty, että kukaan niistä ei enää maksa.
Ihan ajatuksena kannattaa miettiä, että miksi se olisi sinulta enemmän pois, jos ne menevät jonkun päälle mökkiremonttiin, ja vasta sitten polttoon, kuin että ne menisivät suoraan polttoon?
Näitä tunteen asioita kannattaa pohtia, kun tavarasta on kyse.
Se raha on sinulta jo mennyt, kun olet sen tavaran ostanut, eikä ole tulossa takaisin. Myöskään itse et sitä tavaraa enää halua.
Näitä kannattaa pohtia.
Minulla tämä on vaihdellut koko karsimisen ajan. Ensin tuntui, että en voi luopua edes vanhoista ja kulahtaneista vaatteista ilmaiseksi. Nyt laittaisin samanlaiset räteiksi tai roskiin.
Alussa yritin myydä kaiken mahdollisen, jossain vaiheessa yli kympin myyntihintaiset tavarat ja nyt on vain muutama tavara myynnissä, loput vien hyväntekeväisyyteen. Hutiostokset, joita ei tule käytettyä myyn heti kun huomaan ettei sitä sitten tullutkaan käytettyä.
Vaikka olen tehnyt tätä työtä jo vuosia, niin vieläkin on ajanjaksoja jolloin en haluaisi luopua mistään. Silloin jätän karsimisen tauolle, enkä tee sitä väkisin.
Joku mentaalinen händikäppihän tässä on taustalla, ja sitä yritän tunnistaa ja hoitaa karsimalla ja hyvänä apuna on ollut tämä palsta. On ollut helpottavaa lukea, että joku on päässyt karsimisessa jo niin pitkälle, että ei ole enää mitään karsittavaa (toki tämäkin on todella henkilökohtainen asia). Eli minä näen tosi paljon arvoa sille, että palstalla on monessa eri vaiheessa olevia karsijoita. Ihan sinne yltiöminimalismiin asti. Kaikilta voi oppia jotain?
Pikku hiljaa karsimisen aikana olen pystynyt luopumaan yhä isommasta määrästä tavaroita, ja lahjoittanut rahan arvoista tavaraa Konttiin. Alussa piti odottaa oikeaa mielentilaa ja viedä sitten tavarat kiireesti lahjoitukseen, ennen kuin kaivan ne lahjoituskasseista takaisin omiin kaappeihini. Sitäkin on käynyt "no ehkä tätä sittenkin tulee käytettyä" -mentaliteetilla. Nyt huomaan tämän mielentilojeni vaihtelun ja käytän hyväkseni nämä "helpon karsimisen päivät", jolloin tuntuu että voisin antaa kaiken pois. Ja todellakin käyn viemässä ne heti pois, ennen kuin fiilis vaihtuu. Yhtään tavaraa en ole jäänyt jälkikäteen kaipaamaan.
Huonekalut vähenee, silmä ja hermo lepää seesteisessä ympäristössä ja siivous on helpottunut huomattavasti. Silti vielä on karsimista jäljellä ja hyvä niin. Ehkä tämä on elämänmittainen projekti, jota pitää ylläpitää vaikka saavuttaisikin sen oman optimaalitilan. Niin tai näin, tuntuu että olen oppinut paljon itsestäni tämän projektin aikana ja opin edelleen koko ajan lisää. Samalla tulee katsottua mielenkiinnolla toisten tavarasuhdetta vierestä, puuttumatta asiaan. Meillä tuntuu, että mitä enemmän minä karsin, niin sitä enemmän miehen vaatteet lisääntyvät. Sitäkin on ollut mielenkiintoista seurata, että mitähän tossa on taustalla.
Tosi kivaa on se, että nyt voi katsoa mainoksia, lukea sisustuslehtiä ja käydä kaupoissa niin, että vaikka tulisi miten ihania tavaroita vastaan niin voi todeta, että onpa kaunis ja jatkaa matkaa eikä edes tee mieli ostaa. Se on ollut todella vapauttavaa. Että ei tarvitse vältellä mitään ettei ostaisi, vaan että se mielentila on muuttunut.