Lue keskustelun säännöt.
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (20637)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pesin tänään saunan ja kylppärin. Hyödynsin myös pakkassään ja vein kaikki petivaatteet ulos koko päiväksi.
Omaan makuun meillä on vieläkin liikaa tavaroita, mutta en tiedä mistä voisin enää luopua. Meillä on pieni koti ja paljon perheenjäseniä, joten sotku syntyy hetkessä. Toivon, että joulun jälkeen iskee joku inspiraatio kuten yleensä.
Aloitan nyt ostolakon ja käytän rahani shoppailun sijaan perheen retkiin, esim. kylpylä, museo, ravintola, kahvila, erilaiset tapahtumat tms.
Mulla on vähän samaa. Omaan makuun liikaa tavaraa, mutta tulee aina olo ettei osaa enempää luopua mistään. Sitten kuitenkin jostain vaan tulee hetkittäin inspiraatiota karsia pois jotain, jonka on huomannut vaan lojuvan kaapissa.
Pitäiskin aina, kun tulee vähänkin miel
Kiitos tästä kommentista. Pistin heti pois yhden vuoan pois. Meillä on niitä jo monta, emme todellakaan ennenkään tarvinnut tuota, niin emme jatkossakaan. Se jäi siis perinnöksi äidiltäni ja nyt aika siirtyä eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnostavaa keskustelua täällä taas. Hyvä ketju!
Mä muistan kun siivosin pienenä 1980-luvulla huoneeni hassusti neliömetri kerrallaan ;D Ajattelin että kun huoneeni on 20 neliöö ja siivoan neliön per päivä, niin urakka ei ole liian suuri. Että 20 päivää ja uusi ison tytön elämä alkaa. Taisin siirtyä kouluun silloin. Siinä sitten suoritin elämäni ensimmäisen raivauksen ja äitini oli helisemässä, kun heittelin olkkarin puolelle tavara kerrallaan lähes kaiken sen hetkisen omaisuuteni. Kuulin myöhemmin että tavarani menivät Afrikkaan asti jossain avustuskuormassa. Sen jälkeen on raivauksia tehty aina joka muuttoa ennen ja suurimman raivauksen tein ennen ensimmäisen lspsen syntymää tehden tilaa lapselle.
Vaihdoin tänään kalusteiden ja tavaroiden paikkaa kotona, jotta saadaan tilaa joulukuuselle. Kalusteiden siirto oli helpoin osuus, koska niitä meillä on sopiva määrä. Mutta se pikkutavara, etenkin lasten kamat. Tuntuu, että niiden määrä on loputon.
Huomenna aion käydä pikkutavaroiden kimppuun ja luopua osasta. Tulen huomenna tänne raportoimaan lopputuloksen.
Laitoin Konttiin useamman parin kenkiä joita olen käyttänyt ehkä pari kertaa ja muuten lojuivat vain kaapin täytteenä. Tykkään erilaisista kengistä mutta niitä on niin paljon ettei tule käytettyä, varsinkin nykyisessä elämäntilanteessa. Parempi että kaapissa on kymmenkunta paria jotka ovat oikeasti käytössä. Nyt pitää tehdä sama vielä vaatteille, jostain luin että ihmiset käyttävät 20 % vaatteistaan 80 % ajasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun karsitte lasten tavaroita, niin muistakaa että joidenkin hoardereiden keräämisen taustalla on trauma siitä, että joko ei ole lapsena saanut juuri mitään tai sitten vanhemmat ovat heittäneet lapsen rakkaita tavaroita pois ilman lupaa.
Minulla on yksi aikuinen suvussa jolle asia on vieläkin tosi kova paikka. Välillä puhuu siitä ja tuska on todellinen. Luulen että jotkut narsistisen vanhemmat käyttävät sitä hallinnan välineenä.
Antakaa lasten pitää rakkaat lelunsa, lapsuus kestää kuitenkin vain lyhyen ajan. Osan leluista voi viedä hetkeksi jemmaan niin ne ovat taas kuin uusia kun ne ottaa taas käyttöön.
Olen säästänyt muutaman romaanin, joita tykkään lukea ajoittain uudelleen mm. Ylpeys ja ennakkoluulo. Ajattelin lukaista kirjan uusiksi, mutta ylläripylläri - se oli kerännyt jostain homeenhajun ja lopetin lukemisen kun meni nokka tukkoon. Vastaavaa on tapahtunut muidenkin pitkään säilyttäminen aarteiden kanssa. Vanhat duplot ei sovellu enää leikkeihin, kun turvallisuusvaatimukset on muuttuneet jne.
Tästä taas viisastuneena alan luopua tavaroista joilla ei ole juuri nyt käyttöä. Aika moni tavara menee pilalle pitkässä säilytyksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eilen heitin pois olohousut jotka olin ostanut 90-luvulla jo mutta joita olin käyttänyt vähän. Kuminauha oli hapertunut ja vaikea korjata. Olo oli ristiriitainen. Miksi en käyttänyt useammin, mutta ehkä muutamia käyttökertoja kuitenkin tullut melkein 30-vuotiaille housuille ! Kun löydän hyvät farkut vien myös tekstiilikeräykseen nykyiset joissa reikiä ja rispaantumaa. Ne vaihdan uusiin ilolla; farkut ostettu 3 tai 4 vuotta sitten ja käyttö ollut erittäin runsasta.
Eniten harmittaa tietysti hutiostot jotka ovat kuin hukkaan heitettyä rahaa. Monessa vielä hintalappukin kiinni...Mutta onneksi olen nykyisin tarkempi ostaja. En osta mitään "ihan kivaa" ja värianalyysikin on nyt käyty !
Meidän koti on kuin uusi, kun vaihdoin huonejärjestystä ja tavaroiden paikkoja.
Kaapista tuli kaivettua "uutta" sisustustekstiiliä ym. Ihan kuin olisi käynyt sisustusostoksilla, mutta ilman rahaa ja omista kaapeista. :D
Poistojakin tuli taas mukavasti, mm. rikkinäiset jouluvalot, kuivuneita tusseja, paperisälää ym.
Järjestelin myös kaappeja järkevämmin, jotta taapero ei pääse penkomaan lautapelejä ja isoveljen rakkaita legorakennelmia.
Tämän järkkäilyn myötä tuli jotenkin ihana joulufiilis kotiin. Nyt voin keskittyä perussiisteyden ylläpitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen päässyt tavaroiden vähentämisessä nyt siihen pisteeseen, että inhoan jo tavaroita. Joulusiivoukseni on nyt tehty ja siihen kuului kaiken ei- tarpeellisen tavaran poisto. Siis oikeasti vein kierrätykseen melkein kaiken..! En omista enää kuin jokapäiväisessä elämässä ehdottomasti tarpeelliset tavarat ja huonekalut. Kaikki mahtuisi kahteen isoon matkalaukkuun + muutama huonekalu ja polkupyörä.
Ei varmaan pitäisi kommentoida ylläolevaa, mutta en itse osaa ajatella, että tavoittelemisen arvoista olisi elämä, johon kuuluu vain välttämättömyydet. Eikä minun mielestäni tavaroita kohtaan pitäisi tuntea inhoa noin yleisellä tasolla. Menee vähän yli. Oletettavasti sinulle ehdottoman tarpeellista on kuitenkin moni sellainen asia, mitä monella köyhällä ei tässä maailmassa edes ole.
Erittäin viisasta inhota tavaraa, jota ei tarvitse. Toimiva keino päästä eroon turhasta. Eihän se ole kuin aina tiellä siirreltävänä. Ja mitä sillä on väliä mikä kellekin on tarpeellista? Jos tässä nyt olettelemaan eli arvailemaan ruvetaan, niin todennäköisesti ihan jokaiselle ihmiselle eri asiat. Oli köyhä tai ei. Kannatan itsekin turhasta tavarasta eroon pääsemistä. Ja itsekin inhoan kotonani tavaroita, jotka ovat täysin turhia minulle.
"Ja mitä sillä on väliä mikä kellekin on tarpeellista?"
No, jos sillä ei ole mitään väliä, niin sittenhän tässä ketjussa pitäisi saada yläpeukkuja, vaikka joku kirjoittaisi näin:
Asun yksin ja minulla on viiden huoneen koti. Tavaraa on lattiasta kattoon ja se on kaikki minulle tarpeellista.
Mutta faktahan on, ettei tuollainen kommentti täällä saisi kuin alapeukkuja, joten aika turha olla tekopyhä ja väittää, että täällä saisi määritellä ihan minkä tahansa tavaran tai tavaramäärän tarpeelliseksi. Ehei, yläpeukkuja saa ainostaan, jos ilmoittaa omistavansa vain sängyn ja lusikan, tai kuten yllä, korkeintaan kahteen matkalaukkuun mahtuvat tavarat.
"Eihän se ole kuin aina tiellä siirreltävänä"
Ihanko tosissasi sinä tai tuon kommentin kirjoittanut siirtelette jatkuvasti omistamianne tavaroita? Minä en ainakaan. Kyllä suurin osa niistä pysyy ihan paikoillaan eivätkä häiritse normaalia elämääni mitenkään.
Minä ainakin joudun siirtelemään monia tavaroita ihan kaiken aikaa. Eivät ole turhina löytäneet paikkaansa ja ovat siksi tiellä koko ajan. Kun vain aina raaskisikin lahjoittaa turhat pois, mutta ei se aina käy niin helposti tai sinakaan samantien.
Miksi sinulle äskeisen kommenti kirjoittaja nuo peukut ovat niin tärkeitä?? Minä en ainakaan välitä jostain peukutuksista ollenkaan. Vähän lapsellista.. kuin lapsen suusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ahdistaa kun asuu pienessä yksiössä ja vaikka olen karsinut tavaraa paljon niin aina sitä vaan pyörii pöydillä, sängyllä yms. Näköjään pitää karsia lisää!
No todellakin joka ihmiselle on eri asiat tärkeitä! Ei viestissä puhuttu määristä, vaan eri tavarat ovat eri ihmisille toisella lailla tärkeitä.
Pysy asiassa, älä liioittele taiväännä asioita toisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ahdistaa kun asuu pienessä yksiössä ja vaikka olen karsinut tavaraa paljon niin aina sitä vaan pyörii pöydillä, sängyllä yms. Näköjään pitää karsia lisää!
Se sama tavaramäärä oli tarpeellista tai ei, on ihan eri tavalla tiellä pienessä asunnossa kuin jos käytettävänä olisi enemmän tilaa. Jos nyt saisin muuttaa nykyisellä tavaramäärällä vaikkapa kolmioon, kotini näyttäisi varmaan melko tyhjältä ja minimalistiselta, kun taas tällä hetkellä pienessä kodissani joudun siirtelemään tavaroita edestakaisin ja säilyttämään niitä esillä kun kaapeissa ei ole tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Eilen heitin pois olohousut jotka olin ostanut 90-luvulla jo mutta joita olin käyttänyt vähän. Kuminauha oli hapertunut ja vaikea korjata. Olo oli ristiriitainen. Miksi en käyttänyt useammin, mutta ehkä muutamia käyttökertoja kuitenkin tullut melkein 30-vuotiaille housuille ! Kun löydän hyvät farkut vien myös tekstiilikeräykseen nykyiset joissa reikiä ja rispaantumaa. Ne vaihdan uusiin ilolla; farkut ostettu 3 tai 4 vuotta sitten ja käyttö ollut erittäin runsasta.
Eniten harmittaa tietysti hutiostot jotka ovat kuin hukkaan heitettyä rahaa. Monessa vielä hintalappukin kiinni...Mutta onneksi olen nykyisin tarkempi ostaja. En osta mitään "ihan kivaa" ja värianalyysikin on nyt käyty !
Laitan nämä hutiostokset heti toriin myyntiin kun huomaan että olikin jotenkin vääränlaisia tai ei vaan tule pidettyä/käytettyä, kun laittaa ne niin että hintalappu näkyy ja hintaa olen käyttämättömälle tai pari kertaa kokeillulle tuottelle laittanut noin 30% hankintahinnasta, niin olen saanut kaikki myytyä. Joskus voi ottaa jonkun aikaa, mutta saa edes jotain takaisin. Toisaalta olen ostanut myös muiden hutiostoksia torista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ahdistaa kun asuu pienessä yksiössä ja vaikka olen karsinut tavaraa paljon niin aina sitä vaan pyörii pöydillä, sängyllä yms. Näköjään pitää karsia lisää!
Se sama tavaramäärä oli tarpeellista tai ei, on ihan eri tavalla tiellä pienessä asunnossa kuin jos käytettävänä olisi enemmän tilaa. Jos nyt saisin muuttaa nykyisellä tavaramäärällä vaikkapa kolmioon, kotini näyttäisi varmaan melko tyhjältä ja minimalistiselta, kun taas tällä hetkellä pienessä kodissani joudun siirtelemään tavaroita edestakaisin ja säilyttämään niitä esillä kun kaapeissa ei ole tilaa.
On niin tuttua. Kaikkia koriste-esineitä ei voi karsia (sukukalleus, anopilta saatu tms.) niin välillä tuntuu että niiden kanssa saa pelata kaappitetristä. Nyt karsin pääsääntöisesti sellaisista tavaroista, joita olen itse ostanut ja joilla ei ole juurikaan tunnearvoa. Se anopilta saatu kynttilänjalka on kynnyskysymys, kun tulee niin huono omatunto jos sen laittaa kiertoon - vaikka ei sillä käyttöä olisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ahdistaa kun asuu pienessä yksiössä ja vaikka olen karsinut tavaraa paljon niin aina sitä vaan pyörii pöydillä, sängyllä yms. Näköjään pitää karsia lisää!
Se sama tavaramäärä oli tarpeellista tai ei, on ihan eri tavalla tiellä pienessä asunnossa kuin jos käytettävänä olisi enemmän tilaa. Jos nyt saisin muuttaa nykyisellä tavaramäärällä vaikkapa kolmioon, kotini näyttäisi varmaan melko tyhjältä ja minimalistiselta, kun taas tällä hetkellä pienessä kodissani joudun siirtelemään tavaroita edestakaisin ja säilyttämään niitä esillä kun kaapeissa ei ole tilaa.
On niin tuttua. Kaikkia koriste-esineitä ei voi karsia (sukukalleus, anopilta saatu tms.) niin välillä tuntuu että niiden kanssa saa pelata kaappitetristä. Nyt karsin pääsääntöisesti sellaisista tavaroista, joita olen itse o
Kyseleekö se anoppi sen kynttilänjalan perään? Kun se lahja on annettu, niin se on siinä vaiheessa tehtynä tehtävänsä. Sä voit tehdä sillä, mitä haluat. Säilytä tai ole säilyttämättä.
"Kyseleekö se anoppi sen kynttilänjalan perään? Kun se lahja on annettu, niin se on siinä vaiheessa tehtynä tehtävänsä. Sä voit tehdä sillä, mitä haluat. Säilytä tai ole säilyttämättä."
Lahjoittaa itselleen tarpeetonta kysymättä ja sanoo että "sitä ei sitten saa laittaa roskiin". Ei ole muistaakseni kysellyt perään, joten voisi kai sitä kysyessä sanoa että se meni rikki, tai en muista missä kaapissa se on, tai että se on mökillä. Joillekin ei voi vaan sanoa että kiitos ei meille näitä, kun vaarana on että ei olla sitten puheväleissä. En ole muutenkaan suosikkiminiä kun hänellä on niitä hienompiakin miniöitä. Joskus laittaa miehen mukana roskapussinkin roskiin vietäväksi. Sitä sitten ihmettelen että mikä täällä taas haisee, kun mies on unohtanut roskapussin tai pahimmillaan biojätteet auton peräkonttiin tai heittänyt kiireissään autotalliin. Voisin lyödä vetoa että joskus tulee käryä niin paljon korvista, että se näkyisi lämpökamerassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eilen heitin pois olohousut jotka olin ostanut 90-luvulla jo mutta joita olin käyttänyt vähän. Kuminauha oli hapertunut ja vaikea korjata. Olo oli ristiriitainen. Miksi en käyttänyt useammin, mutta ehkä muutamia käyttökertoja kuitenkin tullut melkein 30-vuotiaille housuille ! Kun löydän hyvät farkut vien myös tekstiilikeräykseen nykyiset joissa reikiä ja rispaantumaa. Ne vaihdan uusiin ilolla; farkut ostettu 3 tai 4 vuotta sitten ja käyttö ollut erittäin runsasta.
Eniten harmittaa tietysti hutiostot jotka ovat kuin hukkaan heitettyä rahaa. Monessa vielä hintalappukin kiinni...Mutta onneksi olen nykyisin tarkempi ostaja. En osta mitään "ihan kivaa" ja värianalyysikin on nyt käyty !
Laitan nämä hutiostokset heti toriin myyntiin kun huomaan että olikin jotenkin vääränlaisia tai ei vaan tule pidettyä/käytettyä, kun laittaa ne niin että hintalappu näkyy ja
Hutiostokset harmittavat itseäni myös, mutta jotenkin pyrin järkeilemään niiden kanssa ja toteamaan että niitä vaan joskus väistämättä sattuu ja ei voi mitään. Sitten mielellään mahdollisimman pian vaan myyntiin tai kiertoon tavalla tai toisella. Joskus todellakin kirpaisee kun vaikkapa kalliimmat kengät eivät käytössä olekaan hyvät vaikka sovittaessa olivat oikein hyvät. Mutta ei noille voi mitään.
Pitäiskin aina, kun tulee vähänkin mieleen jostain tavarasta tai vaatteesta ettei tarvitse, niin samantien heittää se poistolaatikkoon. Muuten sen unohtaa sinne vain tukkeena lojumaan. Heti on se taikasana tässä.