tavarapaljous :(

Kaksi muovikassillista omia vaatteita poistoon. En koskaan käytä niitä ja aiheuttavat vaan harmia kaapissa lojuessaan. 

Ihan oikeasti, raha on lentänyt taivaan tuuliin jo ostohetkellä ja 99,9% tapauksissa jos jälleenmyynti edes toteutuu, siitä rahasta saa vain murto-osan takaisin. Poikkeuksena jotkut todella halutut keräilystatuksen saavuttaneet tuotteet. Ihmiset ovat valmiita kuluttamaan hämmästyttävän määrän aikaansa ja energiaansa siinä toivossa että saavat pari euroa tai parikymppiä jostain tavarastaan, jotta ''raha ei mennyt hukkaan''. Mikäs siinä jos kaappitilaa ei tarvitse muille jutuille tai käyttämätön tavara siellä kaapissa ei häiritse, mutta aika montaa ihmistä ne kuitenkin häiritsevät, joten miksi ei voi suosiolla kerätä kamppeita säkkiin ja kuskata niitä Konttiin, Uffiin, Kierrätyskeskukseen, Pelastusarmeijalle, eläinsuojeluyhdistyksen kirpparille, mitä näitä paikkoja nyt onkaan. Sitten sopii itsensä kanssa että sen sijaan että shoppailee lisää tavaraa, laittaakin aina pikkaisen rahaa säästötilille tai matkakassaan kun tekee mieli ostaa jotain uutta ''tarpeellista'' ja kohta voikin onnitella itseään siitä että rahaa on säästynyt JA kaapeissa ei ole enää turhaa tavaraa.

Imuroin, pesin ja järjestelin aterinlaatikon. 

Keittiöstä löytyi kaksi poistoa. 

Putsasin ja pakkasin pois kesäkengät. Otin syys- ja talvikauden kengät esille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saisin hyvin kaappitilaa jos hennoisin luopua virheostoksista (vaatteet). Osassa vielä lappukin kiinni 🙈Olen onneksi ottanut opikseni eli nykyisin vähät vaatteeni hankin tarkkaan harkiten. Mutta monta monta monta satalappusta on noissa vikaostoksissa kiinni. Harmittaa pirusti. Yritän myydä halvalla (mielestäni, eli noin 1/4 mitä uutena maksoin). Mutta ei käy kauppa. Lahjoittaa en raaskisi koska se olisi ihan sama kuin repisin rahaa taivaan tuuliin...

Mutta tosiaan tästä viisastuneena vaatteiden ostelu on vähentynyt ja harkitsen hankintoja pitkään.

 

Raha on revitty taivaan tuuliin siinä vaiheessa kun ostit vaatteet ja ne jäi käyttämättä kaappiin. Nyt voit valita että miten pitkään yrität kaupitella niitä ja annat niiden viedä arvokasta kaappitilaa ja myös tilaa mielessäsi vai lahjoitatko ne hyväntekeväisyyskirpparille tai Kierrätyskeskukseen toivotta

Itsellä on ollut periaate että jos ostan vaatteen jossa on jotain mistä en pidäkää. Vaikkapa epämukavat kengät käytän niitä kahta kauheammin niin kyllä sitä on sen jälkeen ollut huomattavasti huolellisempi ostoksissa kun on vuosia kärsinyt vaatteen pitämisestä. Olen säästänyt älyttömästi rahaa.

Tänään on kuulemma jokin eletroniikka romun kierrätyspäivä. Seiffi palvelun kautta pääsee eroon romusta, jonka sisällä voi olla tietoja, joiden hävityksestä haluaa olla varma. Minulla on 5 läppäriä, joiden sisällä lähinnä varmuuskopioita. Harkitsen, mistä voisin luopua. 

Vierailija kirjoitti:

Tänään on kuulemma jokin eletroniikka romun kierrätyspäivä. Seiffi palvelun kautta pääsee eroon romusta, jonka sisällä voi olla tietoja, joiden hävityksestä haluaa olla varma. Minulla on 5 läppäriä, joiden sisällä lähinnä varmuuskopioita. Harkitsen, mistä voisin luopua. 

En luota tietojen tuhoamisessa kuin itseeni. Eli porakonetta kiintolevylle ja poltettaviin.

Vierailija kirjoitti:

Tänään on kuulemma jokin eletroniikka romun kierrätyspäivä. Seiffi palvelun kautta pääsee eroon romusta, jonka sisällä voi olla tietoja, joiden hävityksestä haluaa olla varma. Minulla on 5 läppäriä, joiden sisällä lähinnä varmuuskopioita. Harkitsen, mistä voisin luopua. 

Käytin joskus viisi vuotta sitten Seiffiä ja olin tyytyväinen, nyt pitäisi taas hankkiutua eroon vanhasta kännykästä ja läppäristä. Mielestäni on aika halpa hintakin jos vitosella voi lähettää pari laitetta ja isomman setin kympin.

Vierailija kirjoitti:

Tänään on kuulemma jokin eletroniikka romun kierrätyspäivä. Seiffi palvelun kautta pääsee eroon romusta, jonka sisällä voi olla tietoja, joiden hävityksestä haluaa olla varma. Minulla on 5 läppäriä, joiden sisällä lähinnä varmuuskopioita. Harkitsen, mistä voisin luopua. 

Pidä ne. Tai jos todella haluat hävittää ne, niin valitse vanhin niistä, vie se pieneen elektroniikkaliikkeeseen (tai muuten osaavalle ihmiselle) ja sano, että haluat kovalevyn itsellesi mutta muun osan läppäristä he voivat heittää elektroniikkaromuun. Merkkaa kovalevyn päälle tiedot: läppärin nimi, ostopäivä, tietokoneesta poiston päivä ja jos muistat mitään sisällöstä, niin ne tiedot myös. Pidä kovalevy itselläsi. Mielenrauhasta kannattaa maksaa.

Nyt täällä meni hermo! Aina jotain kadoksissa. Aikaa etsimiseen menee ihan tolkuttomasti.

Heivaan kierrätykseen ylimääräiset vaatteet, lelut, kirjat, lehdet yms. Ehkä sitten on sellainen määrä tavaraa, ettei tarvitse etsiä aina jotain, eikä vaatehuoneessa tarvitse varoa, että tiputtaa tai kaataa jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saisin hyvin kaappitilaa jos hennoisin luopua virheostoksista (vaatteet). Osassa vielä lappukin kiinni 🙈Olen onneksi ottanut opikseni eli nykyisin vähät vaatteeni hankin tarkkaan harkiten. Mutta monta monta monta satalappusta on noissa vikaostoksissa kiinni. Harmittaa pirusti. Yritän myydä halvalla (mielestäni, eli noin 1/4 mitä uutena maksoin). Mutta ei käy kauppa. Lahjoittaa en raaskisi koska se olisi ihan sama kuin repisin rahaa taivaan tuuliin...

Mutta tosiaan tästä viisastuneena vaatteiden ostelu on vähentynyt ja harkitsen hankintoja pitkään.

 

Raha on revitty taivaan tuuliin siinä vaiheessa kun ostit vaatteet ja ne jäi käyttämättä kaappiin. Nyt voit valita että miten pitkään yrität kaupitella niitä ja annat niiden viedä arvokasta kaappitilaa ja myös tilaa mielessäsi vai lahjoitatko ne hyväntekev

Itsellä on ollut periaate että jos ostan vaatteen jossa on jotain mistä en pidäkää. Vaikkapa epämukavat kengät käytän niitä kahta kauheammin niin kyllä sitä on sen jälkeen ollut huomattavasti huolellisempi ostoksissa kun on vuosia kärsinyt vaatteen pitämisestä. Olen säästänyt älyttömästi rahaa.

Itse taas teen niin että myönnän rehellisesti itselleni että nyt tuli hutiostos, harmin paikka mutta ei voi mitään ja laitan tavaran eteenpäin. En missään tapauksessa halua kävellä epämukavilla kengillä tai käyttää huonon mallista vaatetta. Vaan mielellään heti kun huomaan että nyt tämä tuote ei ihan sopinutkaan mulle niin myönnän rehdisti tilanteen ja tavara eteenpäin ja se siitä. Ei tarvitse enempää miettiä asiaa. Pyrin välttämään näitä tietenkin mutta joskus vain on niin että sovittaessa vaikkapa vaate/kengät ovat oikein hyvät mutta käytännön kokemus osoittakin sitten ne puutteet ja ongelmat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saisin hyvin kaappitilaa jos hennoisin luopua virheostoksista (vaatteet). Osassa vielä lappukin kiinni 🙈Olen onneksi ottanut opikseni eli nykyisin vähät vaatteeni hankin tarkkaan harkiten. Mutta monta monta monta satalappusta on noissa vikaostoksissa kiinni. Harmittaa pirusti. Yritän myydä halvalla (mielestäni, eli noin 1/4 mitä uutena maksoin). Mutta ei käy kauppa. Lahjoittaa en raaskisi koska se olisi ihan sama kuin repisin rahaa taivaan tuuliin...

Mutta tosiaan tästä viisastuneena vaatteiden ostelu on vähentynyt ja harkitsen hankintoja pitkään.

 

Raha on revitty taivaan tuuliin siinä vaiheessa kun ostit vaatteet ja ne jäi käyttämättä kaappiin. Nyt voit valita että miten pitkään yrität kaupitella niitä ja annat niiden viedä arvokasta kaappitilaa ja myös tilaa mielessäsi vai lahjoitatko ne hyväntekeväisyyskirpparille tai Kierrätyskeskukseen toivotta

Itse ajattelen tällaisista niin että on tavallaan sama lahjoitanko vaikka 50 euroa hyväntekeväisyyteen jollekin järjestölle tms vai lahjoitan saman hintaisen vaatteen keräykseen, joten se raha ei ihan totaalisesti ole hukkaan heitettyä vaan se on jonkun toisen ihmisen hyödyksi sitten. Jos ostan virheostoksen niin en jaksa ajatella omaa rahallista hyötyä vaan ei muuta kuin vaate keräykseen ja joku toinen saa sen hyödyn sitten siitä. 

Merkkasin viikonlopulle kylpyhuoneen siivouksen. Kaikki laatikostot ja peilikaappi pitää käydä läpi, vanhat lääkkeet apteekkiin jne. Edellisestä kerrasta on varmaan 4-5 vuotta.

Nyt jo hirvittää😬

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saisin hyvin kaappitilaa jos hennoisin luopua virheostoksista (vaatteet). Osassa vielä lappukin kiinni 🙈Olen onneksi ottanut opikseni eli nykyisin vähät vaatteeni hankin tarkkaan harkiten. Mutta monta monta monta satalappusta on noissa vikaostoksissa kiinni. Harmittaa pirusti. Yritän myydä halvalla (mielestäni, eli noin 1/4 mitä uutena maksoin). Mutta ei käy kauppa. Lahjoittaa en raaskisi koska se olisi ihan sama kuin repisin rahaa taivaan tuuliin...

Mutta tosiaan tästä viisastuneena vaatteiden ostelu on vähentynyt ja harkitsen hankintoja pitkään.

 

Raha on revitty taivaan tuuliin siinä vaiheessa kun ostit vaatteet ja ne jäi käyttämättä kaappiin. Nyt voit valita että miten pitkään yrität kaupitella niitä ja annat niiden viedä arvokasta kaappitilaa ja myös tilaa mielessäsi vai lahjoitatko ne hyväntekev

Ihanaa anteliaisuutta. Itse olen niin pihi että yritän myydä. Myös lahjoitus ystävälle ok, se ei kirpaise. Mutta totta sekin että voimavaroja tuo syö koska tavarat usein mielessä ja erityisesti harmitus hukkaan heitetyistä euroista

 

Olen kerännyt voimia ja valmistautunut henkisesti uuteen karsimiskierrokseen. Toivottavasti tämä olisi jo viimeinen tai ainakin toiseksi viimeinen. Tilanne alkaa olla jo aika hyvä, olen kiitollinen siitä

Mieltä kaihertaa kun pitää laittaa kiertoon äidin vaivalla tekemät villasukat. Syy tähän on se että ne ovat niin pienet että ahdistaa ja ärsyttää kaikki jos niitä yrittää pitää. Tämä sama toistuu muissakin hänen antamassaan tavaroista, alkaen lapsenlapselle ostetuista vaatteissa ja leluissa. Aina on jäljessä vuoden tai kaksi koossa tai kehityksessä tyyliin 10 cm liian pieni vaate tai Nalle Puh pehmolelu 10 vuotiaalle pojalle.

Onko muilla kokemuksia tällaisesta? Ei siis kysy kokoja/toiveita ja jos ilmoitan niitä kysymättä niin sanoo että ei löytynyt kaupasta. Erikoisin esimerkki on kun kaupassa "ei ollut" toukokuussa lahjaksi pyydettyä 10 litran muovista ulos tarkoitettua kastelukannua. Ja joskus tuo lahjaksi oman vanhan rikkinäisen tavaransa. Nykyään sanon että kiitos ei tarvita mitään, ja saatan ostaa lapselle lahjan hänen puolestaan.

Onkohan tämä jotenkin passiivis-agressiivinen tapa osoittaa että minä lapseni emme ole lahjojen arvoisia?

Meillä oli sama. Anoppi osti tai teki itse liian pieniä tai sitten ihan liian sopivia vaatteita. Asiasta jos yritti sanoa hän heti käänsi asian niin, että minä olisin siinä muka ollut pyytämässä häntä hankkimaan jotain. Tai sitten nakkeli niskojaan, että eipä tietenkään hänen ostamat asiat kelpaa. Esitti asiat aina kovin dramaattisesti ja loukkaantuneesti, että kyllä minä ja lapseni sitten ollaan aina niin hankalia.

Eräälle toiselle suvun lapselle sen sijaan teki tai osti aina pyydetyn kokoisia, vaikkei ollut edes kyse hänen lapsenlapsestaan. Ja värit olivat aina meidän lapsellemme tyyliin likaisen keltaista tai tummia rumia värejä vasta vauvaikäiselle. Tälle toiselle lapselle kauniita värejä ja pehmoisia lankoja.

Myöhemmin pojan ollessa vanhempi ihan mitä vain supersankariaihetta, ei kysynyt edes pojaltamme mistä hahmoista poika pitää. Esim Pokemon-paitaa, vaikka poika ei tykännyt niistä ollenkaan.

Olisi voinut jättää lahjat kokonaan antamatta, kukaan ei ilahtunut niistä ikinä.

Tekisi mieli laittaa tänne kuva niistä liian pienistä villasukista, toiset on kirkkaan punaiset siis tyyliin tonttulakki ja toiset on kirkkaan siniset. Eli molemmat värejä joita en ikinä käytä. Ihmettelin että mistä on edes löytänyt sellaisia lankoja kun langat on nykyään lähes kaikki niitä joista tulee automaattisesti nätin kirjavat.

Kai se on tavallaan yhdenlainen keskisormen näyttäminen kun tekee tällaista, mitä muutakaan se voisi olla. Tai sitten yrittää saada minut näyttämään vaikealta ihmiseltä että voi esittää uhria?

Uskon että se oli juuri näin myös tämän minun anopin kohdalla, eli yritti saada minut näyttämään vaikealta ihmiseltä ja itsensä uhrilta. Hän aina tykkäsikin hokea, että minä olin muka niin tarkka ja vaatelias, vaikka kyse oli nimenomaan aina vain noista mainitsemistani asioista eli tahallaan ja kiusallaan vain osti aina pieniä tai kauhean värisiä vaatteita. Itsensä esitti aina köyhänä, joka ikäänkuin viimeisillä vähillä rahoillaan nyt oli hankkinut jotain ja ilkeälle miniälle ne eivät vain ikinä kelvanneet.

Minulla oli paljon pronssisia Kalevala-koruja, jotka myin Kalevalan vintageen. Hinnasto on näkyvillä firman nettisivustolla. Takaisin ei saa rahaa, vaan lahjakortin. Ostin sillä ajanmukaisen kauniin riipuksen. En tiedä ostaako joku noita pronssikoruja esim torissa, kun eivät taida olla enää muotia? Muutenkin korumuoti muuttuu, vain vintagea harrastavat käyttävät retrokoruja, alkavat omaan silmään ainakin näyttää vanhanaikaisilta. Poikkeuksiakin on. En osta enää koruja, olen siirtynyt minimalismiin ja itselle ne ovat vain rahanhukkaa. Oma tyyli on aika simppeli.

Aika monta kommenttia oli sukulaisista, jotka ostavat väärän kokoisia tai värisiä lahjoja. Näin oli aikoinaan itsellänikin. En omista sukulaisistani usko, että kyseessä olisi ollut mikään ilkeämielinen ajattelu, vaan yksinkertaisesti vanhan ihmisen halu ilahduttaa yhdistettynä omiin ajatuksiin toisesta. Itse kullakin meistä saattaa olla vääristyneitä ajatuspinttymiä. Alitajunnassa saattaa olla kuva lapsesta, joka on sen ja sen kokoinen eikä oikein hahmota miten nopeaa lapsi kasvaa. Eläkeläisillä voi olla pienet tulot tai muuten on nuukaksi oppinut, jolloin lahjat ostetaan hinnan mukaan. Itse en kyllä viitsi sanoa mitään epämieluisista lahjoista, kiitän vaan ja pistän kierrätykseen. Jos etukäteen kysytään, annan ltoiveista vinkin. Jos silti menee pieleen, ajattelen että lahjan antajalla on syynsä joita en voi tietää. Neuleissa menee itselläkin koskus pieleen. Olen lopettanut villapaitojen neulomisen, koska tulee aina liian suuri tai pieni. 

No anopilla ei ainakaan mennyt ikänsä puolesta lahjonnat pieleen. Ei ollut siis mitenkään vanha meidän lapsen vauva-aikana. Ja lapsen vaatteet olivat ostettu tai neulottu selkeästi etsien rumimmat värit. Ja osasihan hän ostaa  ja tehdä suvun toiselle vauvalle kauniita vaatteita. Hänen suustaan kuultiin usein lause, että toiset lapset ne nyt vain ovat kivempia kuin toiset. Absurdia, varsinkin kun puhuttiin pienistä vauvoista..