tavarapaljous :(

Vierailija kirjoitti:

Tänään sain tyhjennettyä jääkaapin yläpuolella todella korkealla olevan kaapin. Olen ihan normaalipituinen nainen, mutta olen joutunut kurottautumaan varpailleni yltääkseni kaapille. Nyt kaappi on tyhjä ja toivottavasti sinne ei uutta tavaraa kerry. Kaapissa olleille leivinpaperille, foliolle ja roskapussirullalle löytyi paikka toisesta paljon alemmalla olevasta keittiön kaapista, jonka yhdelle hyllylle nämä mahtuivat. Mahdollisille kaupan muovipusseille täytyy keksiä uusi paikka, mutta ei noita paljoa kerry kun käytän samaa useamman kerran kunnes hajoaa ja sitten menee heti roskapussiksi. Prismaa muovikassien lastu on kyllä huonontunut ja ovat ohentuneetkin. K-kauppojen muovikassit ovat nykyään kestävämpiä ja tästä syystä ostan mielummin muovikassin K-kaupassa käydessäni.

Hommaa kestokassi kauppakassiksi, kestää vuosikausia. Ongelmana sitten erikseen roskapussit, mutta ne eivät paljoa maksa.

Muistotavaroista.. Meillä on juurikin niin päin, että omalle vanhemmalleni ne minun lapsuusmuistot ovat tärkeämpiä kuin minulle. Olen jotain vanhaa omaa tavaraani saanut itselleni ja kaikki olen laittanut pois. Ei tee edes tiukkaa, mutta jos kysyisin äidiltäni, hän haluaisi ne ehdottomasti säästää. On muutama tällainen hänellä (esim. rikkinäinen vanha "olkihattu", jota ei enää edes voi käyttää) ja ne pyörii vain ullakolla/varastossa. Ei edes katsele niitä, mutta ei saa laittaa pois.

Tuntuu hieman kurjalle laittaa "salaa" pois omia lapsuustavaroita, mutta joudun ne jokatapauksessa pistämään pois kun vanhemmastani aika jättää, joten omassa kodissani olevat hävitän, en tietenkään toisen kotoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tässä miettinyt (lähinnä omaani) tavaran karsimista ja psyykettä. Pystyn oikein hyvin hävittämään rikkinäisiä ja vanhoja vaatteita ja tavaroita, mutta kaikki se tavara ja vaate joka edustaa haluttua elämänlaatua, jotain mielikuvaa omasta elämästä, niistä on vaikea luopua. Esim vanhempieni hienot lasit, näen mielessäni iloisia illanistujaisia ystäviemme kanssa, joissa tarjoillaan hyviä juomia/ todellisuudessa juomme aina joko olutta tai punaviiniä niistä muutamista laseista ja yleensä meillä käy max yksi pariskunta kerralla ja harvoin. Tai säästän kaikki ostamani tarjoiluastiat, kulhot, vesikannut, termarit, tuikkukupit, kertakäyttöliinat, pöytäliinat, maljakot, astiat ajatuksena järjestää suku- tai perhepäivällisiä samoin kuin astioita ja somisteita tunnelmallisiin illallisiin miehen kanssa tai kauhea määrä leivontavälineitä pullantuoksuisen äidin rooliin. /Ja pah. ei sitä kuitenkaan toteuta muuta kuin sen normi perusetin mitä aina. Sama koskee harrastus välineitä, näen itseni kuntoilemassa, askartelemassa, kutomassa yms yms vaikka en oikeasti ole aktiivinen ja intohimoinen missään niissä ja jos joskus jotain haluan tehdä, voisin ostaa täsmä sen mitä tarvitsisin. Tässä on yksi iso syy karsimisen vaikeuteen, pitäisi vain hyväksyä että elämä on nyt juuri tätä ja jos aktivoidun toden teolla ja muutan elämää, keksin siihen sitten materiat jos tarviin.

Mulla on vähän samankaltainen ongelma. Ei ole vaikeaa heittää pois rikkinäistä tai halpaa tavaraa, mutta sitten vähän kalliimpien kohdalla onkin ongelmia. Mulla on aivan valtavasti astioita, joita en käytä, ne vain vie tilaa kaapissa. Voin kuitenkin kuvitella miten kivaa olisi kattaa pöytä ja käyttää niitä kauniita astioita, jos joku sattuisi tulemaan kylään. Näin ei kuitenkaan todennäköisesti tapahdu, mutta en vain pysty luopumaan tavaroista, ja koska niitä on paljon, niin ne aiheuttaa ahdistusta.

Itselläni on ongelma kahviastiaston kanssa. Maksoi aikoinaan sen verran etten halua antaa ilmaiseksi pois, mutta en noita varmaan enää koskaan tule käyttämään. Vieraille tarjoillaan kahvit mukista ja en varmasti edes muistaisi koko kahviastiastoa vaikka olisi tullut edesmennyt englannin kuningatar kahville. Eipä noita kukaan varmaan halua ostaakaan, muutkin taitaa suosia mukeja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään sain tyhjennettyä jääkaapin yläpuolella todella korkealla olevan kaapin. Olen ihan normaalipituinen nainen, mutta olen joutunut kurottautumaan varpailleni yltääkseni kaapille. Nyt kaappi on tyhjä ja toivottavasti sinne ei uutta tavaraa kerry. Kaapissa olleille leivinpaperille, foliolle ja roskapussirullalle löytyi paikka toisesta paljon alemmalla olevasta keittiön kaapista, jonka yhdelle hyllylle nämä mahtuivat. Mahdollisille kaupan muovipusseille täytyy keksiä uusi paikka, mutta ei noita paljoa kerry kun käytän samaa useamman kerran kunnes hajoaa ja sitten menee heti roskapussiksi. Prismaa muovikassien lastu on kyllä huonontunut ja ovat ohentuneetkin. K-kauppojen muovikassit ovat nykyään kestävämpiä ja tästä syystä ostan mielummin muovikassin K-kaupassa käydessäni.

Hommaa kestokassi kauppakassiksi, kestää vuosikausia. Ongelmana sitten erikseen roskapussit, mutta ne eivät paljoa maksa.

Kaupan pullojen palautuksesta saa ilmaiseksi roskakasseja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään sain tyhjennettyä jääkaapin yläpuolella todella korkealla olevan kaapin. Olen ihan normaalipituinen nainen, mutta olen joutunut kurottautumaan varpailleni yltääkseni kaapille. Nyt kaappi on tyhjä ja toivottavasti sinne ei uutta tavaraa kerry. Kaapissa olleille leivinpaperille, foliolle ja roskapussirullalle löytyi paikka toisesta paljon alemmalla olevasta keittiön kaapista, jonka yhdelle hyllylle nämä mahtuivat. Mahdollisille kaupan muovipusseille täytyy keksiä uusi paikka, mutta ei noita paljoa kerry kun käytän samaa useamman kerran kunnes hajoaa ja sitten menee heti roskapussiksi. Prismaa muovikassien lastu on kyllä huonontunut ja ovat ohentuneetkin. K-kauppojen muovikassit ovat nykyään kestävämpiä ja tästä syystä ostan mielummin muovikassin K-kaupassa käydessäni.

Hommaa kestokassi kauppakassiksi, kestää vuosikausia. Ongelmana sitten erikseen roskapussit, mutta ne eivät paljoa maksa.

Kaupan pullojen palautuksesta saa ilmaiseksi roskakasseja.

Ihailtavaa kierrätysintoa. Itseäni ei kiinnostaisi raahata kotiin muovikasseja, joiden pohjalla on todennäköisesti kaljanjäänteitä tai tahmeita limsatahroja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään sain tyhjennettyä jääkaapin yläpuolella todella korkealla olevan kaapin. Olen ihan normaalipituinen nainen, mutta olen joutunut kurottautumaan varpailleni yltääkseni kaapille. Nyt kaappi on tyhjä ja toivottavasti sinne ei uutta tavaraa kerry. Kaapissa olleille leivinpaperille, foliolle ja roskapussirullalle löytyi paikka toisesta paljon alemmalla olevasta keittiön kaapista, jonka yhdelle hyllylle nämä mahtuivat. Mahdollisille kaupan muovipusseille täytyy keksiä uusi paikka, mutta ei noita paljoa kerry kun käytän samaa useamman kerran kunnes hajoaa ja sitten menee heti roskapussiksi. Prismaa muovikassien lastu on kyllä huonontunut ja ovat ohentuneetkin. K-kauppojen muovikassit ovat nykyään kestävämpiä ja tästä syystä ostan mielummin muovikassin K-kaupassa käydessäni.

Hommaa kestokassi kauppakassiksi, kestää vuosikausia. Ongelmana sitten erikseen roskapussit, mutta ne eivät paljoa maksa.

Kaupan pullojen palautuksesta saa ilmaiseksi roskakasseja.

Ihailtavaa kierrätysintoa. Itseäni ei kiinnostaisi raahata kotiin muovikasseja, joiden pohjalla on todennäköisesti kaljanjäänteitä tai tahmeita limsatahroja. 

Tähän liittyen olen useammankin kerran nähnyt jonkun noita kaivavan ja sitten siinä käsienpesupaikalla pienessä käsienpesualtaassa pesevän.

Kokemukseni mukaan tavara on aina kiva asia, kunhan sitä ei hanki ainoastaan muodin/statuksen perässä juostakseen, pelkästä hetken mielijohteesta tai velaksi.

Minä itse määrittelen, mitkä tavarat ja mikä määrä tavaraa on minulle tarpeellista ja riittävästi.

Koska hankin tavaraa alussa mainitsemiani kriteereitä noudattaen, suurikaan määrä tavaraa ei ahdista, koska kaikkien tavaroiden hankkimiselle on ollut jokin henkilökohtainen syy. Sen ei tarvitse olla ns. järkisyy, vaan tunne- ja esteettiset syyt voivat olla ihan yhtä päteviä syitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään sain tyhjennettyä jääkaapin yläpuolella todella korkealla olevan kaapin. Olen ihan normaalipituinen nainen, mutta olen joutunut kurottautumaan varpailleni yltääkseni kaapille. Nyt kaappi on tyhjä ja toivottavasti sinne ei uutta tavaraa kerry. Kaapissa olleille leivinpaperille, foliolle ja roskapussirullalle löytyi paikka toisesta paljon alemmalla olevasta keittiön kaapista, jonka yhdelle hyllylle nämä mahtuivat. Mahdollisille kaupan muovipusseille täytyy keksiä uusi paikka, mutta ei noita paljoa kerry kun käytän samaa useamman kerran kunnes hajoaa ja sitten menee heti roskapussiksi. Prismaa muovikassien lastu on kyllä huonontunut ja ovat ohentuneetkin. K-kauppojen muovikassit ovat nykyään kestävämpiä ja tästä syystä ostan mielummin muovikassin K-kaupassa käydessäni.

Hommaa kestokassi kauppakassiksi, kestää vuosikausia. Ongelmana sitten erikseen roskapussit, mutta ne eivät paljoa maksa.

Kaupan pullojen palautuksesta saa ilmaiseksi roskakasseja.

Ihailtavaa kierrätysintoa. Itseäni ei kiinnostaisi raahata kotiin muovikasseja, joiden pohjalla on todennäköisesti kaljanjäänteitä tai tahmeita limsatahroja. 

Aikoinaan, kun tein paljon fb kauppoja, otin näitä kaljalta haisevia kasseja kauppojen roskiksista.

Pihalla oli räystäiden alla aina keräysastia. Laitoin pussit nurinpäin ja annoin olla sadevedässä yön yli. Kuivasin ihan narulla.

Kun keräsin muovikassit, olivat lähes puhtaat, ei lainkaan hajua

Vierailija kirjoitti:

Olen tässä miettinyt (lähinnä omaani) tavaran karsimista ja psyykettä. Pystyn oikein hyvin hävittämään rikkinäisiä ja vanhoja vaatteita ja tavaroita, mutta kaikki se tavara ja vaate joka edustaa haluttua elämänlaatua, jotain mielikuvaa omasta elämästä, niistä on vaikea luopua. Esim vanhempieni hienot lasit, näen mielessäni iloisia illanistujaisia ystäviemme kanssa, joissa tarjoillaan hyviä juomia/ todellisuudessa juomme aina joko olutta tai punaviiniä niistä muutamista laseista ja yleensä meillä käy max yksi pariskunta kerralla ja harvoin. Tai säästän kaikki ostamani tarjoiluastiat, kulhot, vesikannut, termarit, tuikkukupit, kertakäyttöliinat, pöytäliinat, maljakot, astiat ajatuksena järjestää suku- tai perhepäivällisiä samoin kuin astioita ja somisteita tunnelmallisiin illallisiin miehen kanssa tai kauhea määrä leivontavälineitä pullantuoksuisen äidin rooliin. /Ja pah. ei sitä kuitenkaan toteuta muuta kuin sen normi perusetin mitä aina. Sama koskee harrastus välineitä, näen itseni kuntoilemassa, askartelemassa, kutomassa yms yms vaikka en oikeasti ole aktiivinen ja intohimoinen missään niissä ja jos joskus jotain haluan tehdä, voisin ostaa täsmä sen mitä tarvitsisin. Tässä on yksi iso syy karsimisen vaikeuteen, pitäisi vain hyväksyä että elämä on nyt juuri tätä ja jos aktivoidun toden teolla ja muutan elämää, keksin siihen sitten materiat jos tarviin.

Fantasiaminästä luopuminen voi olla vaikeaa, mutta se tuo myös vapautta ja lisää omaa itsetuntemusta siitä, mitä on, mitä todella haluaa tehdä ja mitä todella tekee. Kun löytää nautinnon siitä omasta realismista, niin fantasioiden kutkutus ja "jossittelu" menettää hohtonsa. Näin ainakin itse asian koin. Eipä se silti poistanut karsimisen vaikeutta täysin. Karsiminen on ollut hidasta, mutta samalla on saanut rauhassa pohtia, mitä todella haluaa pitää mukana elämässään. Sipulinkuorinta-menetelmä on sopiva tällaiselle hitaalle pohtijalle. Kuorin fantasiaminää tavarakategoria kerrallaan. Ensimmäisenä lähtivät viinilasit. Ajattelin, että naiseuteen kuuluu jotenkin se, että tyttöjen kanssa juodaan viiniä hienoista laseista samalla, kun parannetaan maailmaa. Vuosia kului ja tämä skenaario ei toteutunut. Ystäväpiirini ei ole viini-ihmisiä ja he, jotka ovat viini-ihmisiä, joivat aina luonani juomansa tavallisista laseista. Seuran takia he luokseni tulevat, eivätkä joidenkin viinilasien.

En tiedä, onko tästä varsinaisesti ketjussa jossain välissä keskusteltu, mutta koin nuorempana todella paljon painetta toteuttaa naiseuteen liitettäviä asioita, kuten juuri tuollaisia erikoisastioita, ruuanlaittoa/leivontaa, pukeutumista ym. Aloin tässä kirjoittaessa pohtimaan, että onko miehillä jotain samankaltaisia kokemuksia, että täytyy olla tietynlaista kodin piiriin liittyvää materiaa, jotta olisi miehekäs, ja jos se materia puuttuisi, se koettaisiin outona.

Kiinnostavaa pohdintaa naiseuden paineista! Itsekin olin jo nuorena jonkinlainen minimalisti, vaikka en käsitettä silloin käyttänytkään. Haaveilin omasta asunnosta, jossa olisi vain aivan välttämätön. Perhettä perustaessa iski kuitenkin jokin kummallinen "kuuluu olla" -vaihe. Piti olla täydellinen kahvikalusto, verhot ja päiväpeitto samaa sarjaa ja paljon muuta, mistä on myöhemmin ollut kova työ hankkiutua eroon.

Minäkin olen aloittanut karsimisen kategoria kerrallaan. Ajattelin, että voisi helpompaa näin, kuin vaikka yksi laatikko tai hyllytaso kerrallaan. Nyt karsin kosmetiikkaa, ja seuraavaksi taidan siirtyä vaatteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen aloittanut karsimisen kategoria kerrallaan. Ajattelin, että voisi helpompaa näin, kuin vaikka yksi laatikko tai hyllytaso kerrallaan. Nyt karsin kosmetiikkaa, ja seuraavaksi taidan siirtyä vaatteisiin.

Jos on oikeasti tavarapaljous, kategoria kerrallaan on melko mahdotonta karsia. Ei vaan pysty löytämään laatikoiden ja nyssäköiden, saati läjien alta kaikkia niitä tuotteita, jotka kuuluvat yhteen kategoriaan. 

Heillä on asiat aika hyvin, jotka voivat tuolla tekniikalla (konmarituksen idealla) siivota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään sain tyhjennettyä jääkaapin yläpuolella todella korkealla olevan kaapin. Olen ihan normaalipituinen nainen, mutta olen joutunut kurottautumaan varpailleni yltääkseni kaapille. Nyt kaappi on tyhjä ja toivottavasti sinne ei uutta tavaraa kerry. Kaapissa olleille leivinpaperille, foliolle ja roskapussirullalle löytyi paikka toisesta paljon alemmalla olevasta keittiön kaapista, jonka yhdelle hyllylle nämä mahtuivat. Mahdollisille kaupan muovipusseille täytyy keksiä uusi paikka, mutta ei noita paljoa kerry kun käytän samaa useamman kerran kunnes hajoaa ja sitten menee heti roskapussiksi. Prismaa muovikassien lastu on kyllä huonontunut ja ovat ohentuneetkin. K-kauppojen muovikassit ovat nykyään kestävämpiä ja tästä syystä ostan mielummin muovikassin K-kaupassa käydessäni.

Hommaa kestokassi kauppakassiksi, kestää vuosikausia. Ongelmana sitten erikseen roskapussit, mutta ne eivät paljoa maksa.

Kaupan pullojen palautuksesta saa ilmaiseksi roskakasseja.

Ihailtavaa kierrätysintoa. Itseäni ei kiinnostaisi raahata kotiin muovikasseja, joiden pohjalla on todennäköisesti kaljanjäänteitä tai tahmeita limsatahroja. 

Aikoinaan, kun tein paljon fb kauppoja, otin näitä kaljalta haisevia kasseja kauppojen roskiksista.

Pihalla oli räystäiden alla aina keräysastia. Laitoin pussit nurinpäin ja annoin olla sadevedässä yön yli. Kuivasin ihan narulla.

Kun keräsin muovikassit, olivat lähes puhtaat, ei lainkaan hajua

Kiitos tiedosta. 

Taas yksi syy vähemmän ostaa toisten käytettyjä tavaroita. 

[/quote]

Itselläni on ongelma kahviastiaston kanssa. Maksoi aikoinaan sen verran etten halua antaa ilmaiseksi pois, mutta en noita varmaan enää koskaan tule käyttämään. Vieraille tarjoillaan kahvit mukista ja en varmasti edes muistaisi koko kahviastiastoa vaikka olisi tullut edesmennyt englannin kuningatar kahville. Eipä noita kukaan varmaan halua ostaakaan, muutkin taitaa suosia mukeja.[/quote]

Kyllä Arabia/Iittala vielä varmasti myy, jos hinta vain on kohdillaan ja kunto hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on ongelma kahviastiaston kanssa. Maksoi aikoinaan sen verran etten halua antaa ilmaiseksi pois, mutta en noita varmaan enää koskaan tule käyttämään. Vieraille tarjoillaan kahvit mukista ja en varmasti edes muistaisi koko kahviastiastoa vaikka olisi tullut edesmennyt englannin kuningatar kahville. Eipä noita kukaan varmaan halua ostaakaan, muutkin taitaa suosia mukeja.

Kyllä Arabia/Iittala vielä varmasti myy, jos hinta vain on kohdillaan ja kunto hyvä.

Kyseessä on Pentikin astiasto. Vaan ehkäpä tuota voisi yrittää myydä.

Tuosta naiseuteen liittyvästä tavaroiden haalimisesta tuli mieleen, että minullakin on vastaavia kokemuksia. Ihan pakko kertoa tästä nyt, koska en tiedä, onko kukaan muu teistä kokenut vastaavaa.

Nuorempana minulle kerääntyi aivan valtava läjä kosmetiikkaa (hiusvärejä & meikkejä), vaatteita, koruja, ompelutavaraa... Eli kaikkea sitä, mitä voi stereotyyppisesti pitää naisellisena asiana. Ravasin vähän turhankin usein Sokoksella tai jossakin, mistä näitä sai ostettua miltei hetken mielijohteesta. Hiusvärikin vaihtui miltei puolen vuoden välein ja kävin kosmetologilla tekemässä ties mitä ripsienvärjäilyjä ja taivutuksia. Olin jostakin syystä tosi epävarma itsestäni. Omituisinta tässä asiassa on se, että oikeastaan minulla ei alun perin edes ollut niin paljoa tavaraa, en käynyt kosmetologeilla, eikä minulla ollut ihan niin suurta epävarmuutta. Se haaliminen ja epävarmuus lähti ilmeisesti (ainakin osittain) toisista ihmisistä?! Tällaiseen lopputulokseen siis ainakin tulin kun yritin miettiä, mistä kaikki kumpusi.

Tajusin siis jälkeenpäin, että pahin epävarmuuteni iski siihen aikaan, kun olin tutustunut paljon uusiin ihmisiin. Jostakin syystä nämä ihmiset olivat sellaisia, jotka korostivat usein tietyllä tapaa minussa tiettyjä naisellisuuksia. Sain siis jatkuvasti kuulla jotakin kivaa kommenttia "naisellisesta" ulkonäöstä (vaikka olisin mielestäni näyttänyt tavanomaiselle), naisvaltaisesta ammatistani (jota oikeastaan vihaan, tämä on tarina erikseen...). Toisinaan mun ei oikeasti tarvinnut kuin tyyliin kertoa leiponeeni piirakkaa, niin yhtäkkiä joku näistä lässytti, että voi kun mä olen jotenkin niin ihailtavan naisellinen kun leivoin ja olen sellainen/tällainen... Mitä ihmettä oikeasti? En tiedä sitten, olinko oikeasti niin erottuva "tosielämän täydellinen nainen", mutta tämä kaikki ajoi minut ihan hirveään tilanteeseen. Aloin käyttää ties mitä korkokenkiä ja ultimaattisia naisellisuuksia. Nähtävästi se ei kohdallani ollut hyvä ratkaisu, koska mitä enemmän "puunasin" itseäni naisellisemmaksi, niin sen epävarmempi minusta tuli ja aloin saamaan yhtäkkiä jo julkisilla paikoilla paniikkikohtauksia. Ihan kun olisin jotenkin hukannut itseni ja yrittänyt täyttää toisten mielikuvia itsestäni naisellisena? Oikeasti olin nuorempana jopa vähän poikamainen ja olen joutunut ihmettelemään, että miten tässä edes kävi tällä tavalla. Olen voinut paremmin kun olen riisunut itsestäni tiettyjä juttuja pois. Osa näistä tutuista on tuntunut katsoneen minua vähän kieroon, kun en näytäkään enää ihan samalta kuin joskus. Pakko silti varmaan yrittää nyt jatkaa tätä "oikean minän" etsimistä, vaikka se herättää toisissa luuloa, että ihan kuin minulla olisi joku mt-ongelma. Toki en kiellä, etteikö sellaisiakin joskus olisi ollut, mutta kyllä tässä nykyisessä minussa ja itseni hakemisessa on kyse jostain ihan muusta. Onnellisuuden tavoittelusta.

Vierailija kirjoitti:

Tuosta naiseuteen liittyvästä tavaroiden haalimisesta tuli mieleen, että minullakin on vastaavia kokemuksia. Ihan pakko kertoa tästä nyt, koska en tiedä, onko kukaan muu teistä kokenut vastaavaa.

Nuorempana minulle kerääntyi aivan valtava läjä kosmetiikkaa (hiusvärejä & meikkejä), vaatteita, koruja, ompelutavaraa... Eli kaikkea sitä, mitä voi stereotyyppisesti pitää naisellisena asiana. Ravasin vähän turhankin usein Sokoksella tai jossakin, mistä näitä sai ostettua miltei hetken mielijohteesta. Hiusvärikin vaihtui miltei puolen vuoden välein ja kävin kosmetologilla tekemässä ties mitä ripsienvärjäilyjä ja taivutuksia. Olin jostakin syystä tosi epävarma itsestäni. Omituisinta tässä asiassa on se, että oikeastaan minulla ei alun perin edes ollut niin paljoa tavaraa, en käynyt kosmetologeilla, eikä minulla ollut ihan niin suurta epävarmuutta. Se haaliminen ja epävarmuus lähti ilmeisesti (ainakin osittain) toisista ihmisistä?! Tällaiseen lopputulokseen siis ainakin tulin kun yritin miettiä, mistä kaikki kumpusi.

Tajusin siis jälkeenpäin, että pahin epävarmuuteni iski siihen aikaan, kun olin tutustunut paljon uusiin ihmisiin. Jostakin syystä nämä ihmiset olivat sellaisia, jotka korostivat usein tietyllä tapaa minussa tiettyjä naisellisuuksia. Sain siis jatkuvasti kuulla jotakin kivaa kommenttia "naisellisesta" ulkonäöstä (vaikka olisin mielestäni näyttänyt tavanomaiselle), naisvaltaisesta ammatistani (jota oikeastaan vihaan, tämä on tarina erikseen...). Toisinaan mun ei oikeasti tarvinnut kuin tyyliin kertoa leiponeeni piirakkaa, niin yhtäkkiä joku näistä lässytti, että voi kun mä olen jotenkin niin ihailtavan naisellinen kun leivoin ja olen sellainen/tällainen... Mitä ihmettä oikeasti? En tiedä sitten, olinko oikeasti niin erottuva "tosielämän täydellinen nainen", mutta tämä kaikki ajoi minut ihan hirveään tilanteeseen. Aloin käyttää ties mitä korkokenkiä ja ultimaattisia naisellisuuksia. Nähtävästi se ei kohdallani ollut hyvä ratkaisu, koska mitä enemmän "puunasin" itseäni naisellisemmaksi, niin sen epävarmempi minusta tuli ja aloin saamaan yhtäkkiä jo julkisilla paikoilla paniikkikohtauksia. Ihan kun olisin jotenkin hukannut itseni ja yrittänyt täyttää toisten mielikuvia itsestäni naisellisena? Oikeasti olin nuorempana jopa vähän poikamainen ja olen joutunut ihmettelemään, että miten tässä edes kävi tällä tavalla. Olen voinut paremmin kun olen riisunut itsestäni tiettyjä juttuja pois. Osa näistä tutuista on tuntunut katsoneen minua vähän kieroon, kun en näytäkään enää ihan samalta kuin joskus. Pakko silti varmaan yrittää nyt jatkaa tätä "oikean minän" etsimistä, vaikka se herättää toisissa luuloa, että ihan kuin minulla olisi joku mt-ongelma. Toki en kiellä, etteikö sellaisiakin joskus olisi ollut, mutta kyllä tässä nykyisessä minussa ja itseni hakemisessa on kyse jostain ihan muusta. Onnellisuuden tavoittelusta.

Hienoa pohdintaa. - Tie minuuteen, tie itseen. Ei toisten mukaan menemistä (pinnallisissa asioissa), vaan itsensä kuuntelemista. - Tätä juuri.

Minulta lähtee iso kasa pois kynsilakkoja, kynsitarroja, hajuvesiä, tuoksuja, korkokenkiä, hiuslaitteita, hattuja, koruja ym. Vähempi riittää ja on helpompi olla. Olla riittävästi, ja olla riittävästi myös naisellinen. Eniten tunnen eläväni ja olevani vapaa metsän siimeksessä, ei siellä tarvitse olla kynsissä lakkaa eikä iholla hajuvettä, saati korkokenkiä kun sammalten päällä askeltaa.

Te jotka olette saaneet karsittua tavaraa niinkin paljon, että kaapit on ihan oikeasti väljiä ja niissä jopa varmaan mahtuu kulkemaan joku tuulenvirekin, niin oletteko huomanneet jotain selkeää eroa asunnon raikkaudessa? Mietin tässä, että raikastuikohan oma makuuhuone ihan vain sillä, kun sain karsittua vaatekaapista vanhoja tunkkaisia vaatteita ja ne on nyt ilmavammin. Vai kuvittelenkohan vaan. :D

Törmäsin antikvariaatissa henkilöön, jonka olohuoneen neljä seinää olivat kauttaaltaan kirjahyllyjen peitossa. Niissä oli kirjoja noin 4000. Olin kateellinen. Minulla ei ole tilaa niin monelle kirjalle. Haluan, että kirjani ovat siististi hyllyssä eivätkä pinoissa ympäri asuntoa. Pitäisiköhän minun alkaa tinkiä omista siisteyskäsityksistäni, että pääsen eteenpäin tässä kirjojen keräilemisessä. Nythän on kirjojen kerääjän markkinat, kun kaikki haluavat eroon niistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on ongelma kahviastiaston kanssa. Maksoi aikoinaan sen verran etten halua antaa ilmaiseksi pois, mutta en noita varmaan enää koskaan tule käyttämään. Vieraille tarjoillaan kahvit mukista ja en varmasti edes muistaisi koko kahviastiastoa vaikka olisi tullut edesmennyt englannin kuningatar kahville. Eipä noita kukaan varmaan halua ostaakaan, muutkin taitaa suosia mukeja.

Kyllä Arabia/Iittala vielä varmasti myy, jos hinta vain on kohdillaan ja kunto hyvä.

Kyseessä on Pentikin astiasto. Vaan ehkäpä tuota voisi yrittää myydä.

Historia toistaa itseään. Jos sarja on näitä perus Ainoa, Tapio, talvi/kevät jne, anna olla vielä hetki kaapissa, näiden aika tulee vielä