tavarapaljous :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hieman ot, mutta voiko maanis-depressiivinen käytös ilmetä tavaran osteluna? Mulla on hieman masennusta, mutta ei niin vakavaa, että toimintakyky tai töissäkäynti olisi estynyt. Mulle tulee ajoittain "pakottava" tarve hankkia joitain tiettyja tavaroita, esim. käsityötarvikkeita tai astioita. Tulee sellainen tunne, että täytyy saada sukkapuikot jokaikisessä koossa tai pakko saada Iittalan teema sarjan lautanen jokaisessa värissä. Ja jonkun ajan päästä ne tavarat ei merkitsekään enää mitään. Se on ihan hullua, ja olen alkanut miettiä että voisiko olla maanis-depressiivisyyttä. Ei ainakaan kovin tervettä, ja tavaraa kertyy. 

Ei välttämättä maanis-depressiivisyyttä, vaikka voi sitäkin olla. Psykologisesti on kuitenkin todettu, että jos on elämässään epävarmoilla (millään tavoilla), niin silloin etsii turvallisuutta tavarasta.

Esimerkiksi tässä yksi juttu: https://www.scientificamerican.com/article/why-we-become-so-attached-to…

Since then, other branches of science, from evolutionary psychology and anthropology to consumer research and neuroscience, have affirmed that our belongings fill many emotional needs. They comfort us amid loneliness and boost our confidence about our abilities. In fact, our possessions do not just make us feel secure by substituting for important people in our lives; we actually see these objects as an extension of ourselves. We believe—or perhaps act as if we believe—that in some way, our very essence permeates our things. If these things become damaged or lost, we ourselves feel damaged or lost.

Stated baldly, our relationship with our stuff can sound a little crazy. But it is perfectly normal. “We all keep things and take great comfort in our possessions,” says Nick Neave, an evolutionary psychologist at Northumbria University in England. “It's part of our evolutionary heritage.” Keeping food—especially if it was hard to get—was and still is a major survival mechanism, Neave explains. The same is true of weapons and tools. “If you send someone into the world with nothing,” he says, “they feel vulnerable. They need their possessions to make survival possible.”

Itselläkin oli todella paha hamsteritaipumus ja väittäisin, että tämä tulee suurimmaksi osaksi vanhemmiltani.

Palataampas takaisin ajassa aikaan jolloin muutin pois kotoa töiden perässä. Laskeskelin, että olisin ihan hyvin mahtunut asumaan 10m2 kopissa plus kylppäri.

Noh lopputuma oli, että vuokrasin jotain 55m2 kaksion kun se oli kivalla paikalla ja edullinen. Vaikka vuokranantajan sohvat ja jotain pieniä huonekaluja siellä olikin valmiina, niin oli kyllä enemmän tyhjää kuin tavaraa. Vaatekaapeistakin oli väljästi ehkä kolme käytössä.

Sama tilanne jatkui seuraavassakin kämpässä, mutta porukat tyrkyttivät muutaman heiltä ylijäävän lasivitriinin "arvotavaroille". Tuli ostettua keittiön pöytää, sohvaa jne, ei vielä paha, mutta tästä se hiljakseen lähti.

Tuli ostettua oma kämppä kun oli jäänyt tilille sen verran ylimääräistä. Pankissakin virkailija ehdotti, että mitä jos alkaisit sijoittamaan? Naureskelin itsekseni, että kyllä minä tiedän mihin parhaiten rahani pistän, eli tuhlaan ja pidän tilillä (juurikin ne huonot vaihtoehdot).  Puraisi leffakärpänen (aikana jolloin leffat oli 99% fyysisillä medioilla) silloisen bestiksen olessa suuri leffafani. Myös konsolipelit kiinnostivat. Mitäpä muuta sitä nuori ihminen jolla ei ole varsinaisesti suuntaa elämässä tekisi.

Seuraava oma kämppä lähempää töitä. Liksa nousi vuosi vuodelta ja tilille jäi parhaimmillaan 1k€ kuussa ylimääristä. Valokuvauskärpänen puraisi ja piti saada uusi autokin koska vanhalla ei oikeen kehdannut enään ajaa. Jne... Piti hommaa erillistä varastoa kaikelle sille ylimääräiselle rojulle joka ei juuri nyt kiinnosta, mutta ehkä joskus kumminkin tarvitsen kumminkin. Elin sitä Amerikkalaista unelmaa...

Pikkuhiljaa aloin huomaamaan, että mihin ne kaikki rahat ovat kadonneet. Aloin pitämään kirjaa menoista ja totesin, että jotain pitää tehdä. Ensimmäinen alkusykäys.

Havaintoni oli, että juoksin vähän joka suuntaan, rahaa kului useampaan eri harrastukseen, joita en oikeastaan ehtinyt harrastamaan.

Operaatio minimalismin poikanen, eli kaappien ja varastojen siivousta, mutta tätä ennen piti ymmärtää kuka olen ettei homma mene tyyliin tuota saatan tarvita tulevaisuudessa, vaan että miten kyseinen tavara liittyy tulevaisuuden suunnitelmiini.

Mistä tiedän kuka olen? Moni määrittelee itsensä työ taikka lastensa kautta. Vanhempani olivat jääneet eläkkeelle ja sain vähän seurata heidän tilannetta. Itse olisin ollut eläkkeellä varmaan aika kadoksissa...

Aloin miettimään, että koska olen ollut varsinaisesti onnellinen. Ensimmäisenä tuli mieleen kaikki matkustelu (ja lapsuus), mutta oliko se matkustelun ilosta vaiko oliko pohjalla jotain muuta. Totesin, että olisin onnellinen jos saisin elää hotellissa ilman vastuita taikka valvollisuuksia -ish ja kaikki mitä omistaisin mahtuisi siihen kahteen matkalaukkuun. Voisin rentoitua kylvyssä, kuunnella musiikkia, meditoida ja lukea kirjoja. Olisin siispä onnellinen minimalisti. Huomaa etten maininnut nopeita dopamiini lähteitä kuten TV:tä, webissä surffailua, pelaamista tai uutisten jatkuvaa lueskelua.

Okei eli täytän kaksi matkalaukkua ihan vain välttämättömillä tavaroilla jotka ei kuulu "hotellien normaaliin varustukseen" ja kaikki muut menee laatikoihin kategorioittain, jotta ne helppo sitten lopuksi siivota. Havahduin, että olin ostanut tavaraa jota en koskaan ollut ottanut paketista ulos. Samaten esim vaatteita oli useammassa eri värissä ja joita en myöskään ollut varmaan käyttänyt kuin kerran, mutta oli pakko hankkia että olisi vähän joka tilanteita varten sopivat ja täydelliset vaatteet. Vaatetus kohta on se missä huomaan samankaltaisuudet veljeni kanssa, hänkin on vähän hamsteri siispä. Veljellänikin on vaatehuone täynnä vaatetta, mutta ei mitään päälle laitettavaa, kuulostaako tutulta?

Pakatessa tavaroita laatikoihin tulee eteen tavaraa joka menisi huonoksi jos en ylläpitäisi niitä, joten jos nämä määrittelevät sen kuka olen, niin onko se niin paha juttu vai onko minulla parempaakaan suuntaa elämälleni? Nämä ovat kumminkin asioita joista olen joskus kiinnostunut.

Etsin validaatiota ja ideoita elämäni tarkemmalle suunnalle ainoalla tavalla jolla osaan, eli mitkä asiat pistävät silmääni leffoissa ja sarjoissa, kumminkin tietäen suuntautumukseni minimalismiin ja itseä aikaisemmin kiinnostaviin asioihin.

Nyt on menossa kolmas laatikoiden siivous kierros ja jokaisella kierroksella (ja vuodella) oma identiteettini on selkiytynyt entisestään. Joitakin esim valokuvaus bisnes ideoita mitä hulluina aikoina edistin, niin olen todennut, että tekeekö joku saman asian automaatiolla ja vaikka voisin kilpailla tämän kanssa tekemällä asiat käsin, niin onko siinä mitään järkeä jos saisin korvattua nykyisen työni vähän kiinnostavammalla (ainakin hetkellisesti), mutta samanlaisella puurtamisella.

Näin viiden vuoden aikana olen tarvinnut pois heitettuä tavaraa tyyliin jatkojohtoja ja muuta pientä sälää maks 100€ edestä.

Nykyään omistan bile, vähän paremmat työ, sali ja ihan joka päiväiset vaatteet. Kaikkia maks se kaksi kappaletta. Ylimääräistä tavaraa on edelleen laatikoissa, mutta ehkä se siinä viidennen siivouskierroksen jälkeen olisi siinä.

Neuvoni 19-v itselleni olisi minimalismi, minimalismi ja minimalismi. Ei ole mitään järkeä lähteä tavoittelemaan sitä Amerikkalaista unelmaa vaikka kuinka muut tekisikin niin. On rohkeaa mennä eri suuntaan kuin massa ja voisit jäädä eläkkeelle siinä 40-v kaikilla niillä rahoilla, jotka olet muuten tuhlannut kaikkeen mitä et oikeasti ole koskaan tarvinnut. Tulet havahtumaan tähän vasta sitten kun työ ei enään maistukkaan. Nykyään on YT ja voit tutkiskella jos sigma persoonallisuus osuu yhtään ajatuksiin itsestäsi. Myöskin MBTI on hyvä jotta voit ymmärtää miten karkeasti ottaen toimit itse (ja miten muut toimivat) sekä esim Enneagram kertomaan saatat olla kiinnostunut.

Lisäksi jos minimalismi vähääkään kiinnostaa, niin YT palkitsee tässäkin, tutkiskele kaltaisiasi. Tarkoitus ei ole, että et omistaisi mitään, mutta olla järkevä mitä omistat ja ostat. Lisäksi jos siirrät itse itsellesi talteen (sijoitettavaksi) rahaa automaattisesti heti palkka päivänä ja yrität selvitä niillä mitä jää jäljelle. Enemmänkin kitupiikki tyyliin ja sitten myöhemmässä elämässä voi ottaa enemmän lonkkaa.

Toinen neuvo itselleni olisi, että aloita sijoittaminen mahdollisimman aikaisin ja nimenomaan niihin maks kahteen matala palkkioiseen rahastoon. Tästäkin tulee aikamoinen pesämuna kun enemmän lonkkaa ottamisen aika tulee. Joo yksittäiset osakkeet ovat kivoja niin kauan kun kaikki menee ylöspäin, mutta todella ikäviä kun mennään alaspäin. Muita sijoitusluokkia kuin sijoittamista yleensäkkin pitää tutkiskella tarkasti ja sieltä YT:stä löytyy suomeksikin ihan hyvää matskua, mutta pitää myöskin muistaa tutkia miksi kyseiseen sijoitusluokkaan ei kannata sijoittaa. Kirjoista aloita Rich dad poor dad ja the Changing world order by Ray Dalio.

Se oman asunnon ostaminen on myös viisas vaihtoehto etenkin jos maksat vähemmän velkoja ja vastikkeita kuussa kuin vuokraa. Olettaen, että asuntojen hinnat ovat menneet ylöspäin alueella. Matalakorko aikaan se on maksettu 10 v etuajassa pois.

Kolmas neuvoni olisi jos mietit bisnes ideaa on, että aloitat 4 hour work week kirjasta. Tästä vähän sperspektiiviä oletko vain korvaamassa työsi toisella työllä. Mieti enemmänkin miten saat tehtyä suuremmalla liksalla vähemmän töitä, jotta jää aikaa itsellesi olla tekemättä mitään.

Neljäs neuvo on, että etsi validaatiota ja ideoita nykyisiin kiinnostuksen kohteisiin leffoista ja sarjoista joista pidät. Muistettavaa on, että harrastuksesi ja kiinnostuksen kohteesi pitäisi nitoitua jotenkin yhteen. Jos haluat kaikki ja nyt, niin ollaan pahasti metsässä. Lisäksi ei ole sitä oikeaa elämän tarkoitusta vaan suunta eteenpäin keskittyen muutamaan asiaan mistä tykkäät.

Tästä tulikin hirveä romaani, mutta piti selkiyttää itsellekin omaa elämää.

Terkuin,

N

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen loppuunkäyttömisen kannalla nykyään. Oon tehnyt jo vuosia kotona töitä.

Minulla on muutama vaate mitä käytän ja vaste, esim joggarit kestää n 2 v.

Petivaatteet kestää ihan max 3 v.

Astioita joskus tippuu ja menee rikki.

Meillä on todella hyvät säilytystilat ja helpoiten käy shoppailu omilla kaapeilla

Mutta aina voisi tehdä paremmin

Miten ihmeessä petivaatteet kestävät max. 3 v? Meillä lakanat ovat jatkuvassa käytössä eli menevät pyykkikoneen ja kuivausrummun kautta illaksi takaisin sänkyyn, ja samat Marimekon lakanat ovat noin 20 vuotta olleet käytössä. Tosin vasta viimeiset 10 vuotta tällä jatkuvan käytön syklillä, sitä ennen olivat välillä kaapissakin.

- Ne 20v vanhat lakanat ovat laadultaan aivan eri laatua, mitä tänä päivänä kaupasta saa ostettua. Nykylakanat eivät kestä vaikka olisivat kalliit.

Itse tein niin, että kuukausi sitten kutsuin suvun kylään. Oli keskeneräistä remonttia ja rikkinäistä huonekalua ja tavaraa kaapit täynnä. Sitten aloin systemaattisesti joka viikonloppu hoitamaan asioita niin, että suvun kehtaa kutsua. Katsoin myös vanhoja kuvia lastenhuoneesta, jolloin tavaraa ei ollut niin paljon. Nyt työ suurelta osin tehty. Ikkunat pitäisi pestä ja seiniä putsata ja kylppäri siivota ja järjestää, mutta muuten. Tavaraa meni roskiin varmaan kolme jätesäkkiä, ja lahjoitukseen toiset kaksi-kolme. Juhlat viikonloppuna. Vinkkinä muillekin.

Vierailija kirjoitti:

Itse tein niin, että kuukausi sitten kutsuin suvun kylään. Oli keskeneräistä remonttia ja rikkinäistä huonekalua ja tavaraa kaapit täynnä. Sitten aloin systemaattisesti joka viikonloppu hoitamaan asioita niin, että suvun kehtaa kutsua. Katsoin myös vanhoja kuvia lastenhuoneesta, jolloin tavaraa ei ollut niin paljon. Nyt työ suurelta osin tehty. Ikkunat pitäisi pestä ja seiniä putsata ja kylppäri siivota ja järjestää, mutta muuten. Tavaraa meni roskiin varmaan kolme jätesäkkiä, ja lahjoitukseen toiset kaksi-kolme. Juhlat viikonloppuna. Vinkkinä muillekin.

Ei kyllä toimi meillä ainakaan. Järjestän säännöllisesti juhlia, joihin kutsun sukua paikalle. Aina se siivous päätyy siihen, että mätän kaikkialla roikkuvat roinat vain yhteen säkkiin ja vien piiloon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse tein niin, että kuukausi sitten kutsuin suvun kylään. Oli keskeneräistä remonttia ja rikkinäistä huonekalua ja tavaraa kaapit täynnä. Sitten aloin systemaattisesti joka viikonloppu hoitamaan asioita niin, että suvun kehtaa kutsua. Katsoin myös vanhoja kuvia lastenhuoneesta, jolloin tavaraa ei ollut niin paljon. Nyt työ suurelta osin tehty. Ikkunat pitäisi pestä ja seiniä putsata ja kylppäri siivota ja järjestää, mutta muuten. Tavaraa meni roskiin varmaan kolme jätesäkkiä, ja lahjoitukseen toiset kaksi-kolme. Juhlat viikonloppuna. Vinkkinä muillekin.

Ei kyllä toimi meillä ainakaan. Järjestän säännöllisesti juhlia, joihin kutsun sukua paikalle. Aina se siivous päätyy siihen, että mätän kaikkialla roikkuvat roinat vain yhteen säkkiin ja vien piiloon.

Meillä sama juttu isojen juhlien kanssa. Mut jos kutsun vaikka kaverin kahville, tulee tehtyä sellainen pieni ja sopiva siivous, missä ei tunge tavaroita paniikissa säkkiin vaan tulee hieman imuroitua ja järjesteltyä keveästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse tein niin, että kuukausi sitten kutsuin suvun kylään. Oli keskeneräistä remonttia ja rikkinäistä huonekalua ja tavaraa kaapit täynnä. Sitten aloin systemaattisesti joka viikonloppu hoitamaan asioita niin, että suvun kehtaa kutsua. Katsoin myös vanhoja kuvia lastenhuoneesta, jolloin tavaraa ei ollut niin paljon. Nyt työ suurelta osin tehty. Ikkunat pitäisi pestä ja seiniä putsata ja kylppäri siivota ja järjestää, mutta muuten. Tavaraa meni roskiin varmaan kolme jätesäkkiä, ja lahjoitukseen toiset kaksi-kolme. Juhlat viikonloppuna. Vinkkinä muillekin.

Ei kyllä toimi meillä ainakaan. Järjestän säännöllisesti juhlia, joihin kutsun sukua paikalle. Aina se siivous päätyy siihen, että mätän kaikkialla roikkuvat roinat vain yhteen säkkiin ja vien piiloon.

Kai sä näin menee jos kaiken jättää viimetippaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse tein niin, että kuukausi sitten kutsuin suvun kylään. Oli keskeneräistä remonttia ja rikkinäistä huonekalua ja tavaraa kaapit täynnä. Sitten aloin systemaattisesti joka viikonloppu hoitamaan asioita niin, että suvun kehtaa kutsua. Katsoin myös vanhoja kuvia lastenhuoneesta, jolloin tavaraa ei ollut niin paljon. Nyt työ suurelta osin tehty. Ikkunat pitäisi pestä ja seiniä putsata ja kylppäri siivota ja järjestää, mutta muuten. Tavaraa meni roskiin varmaan kolme jätesäkkiä, ja lahjoitukseen toiset kaksi-kolme. Juhlat viikonloppuna. Vinkkinä muillekin.

Ei kyllä toimi meillä ainakaan. Järjestän säännöllisesti juhlia, joihin kutsun sukua paikalle. Aina se siivous päätyy siihen, että mätän kaikkialla roikkuvat roinat vain yhteen säkkiin ja vien piiloon.

Kai sä näin menee jos kaiken jättää viimetippaan.

Jaa, ei mulla ainakaan ole aikaa joka ikinen ilta ja viikonloppu vetää jäätävää siivousrumbaa. Kiva, että joku muu pystyy pistämään muun elämän paussille juhlien ja siivouksen vuoksi.

Ei tarvitse edes jättää mitään viime tippaan, jos yksinkertaisesti aikaa ei ole ja asunnossa asuu muitakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse tein niin, että kuukausi sitten kutsuin suvun kylään. Oli keskeneräistä remonttia ja rikkinäistä huonekalua ja tavaraa kaapit täynnä. Sitten aloin systemaattisesti joka viikonloppu hoitamaan asioita niin, että suvun kehtaa kutsua. Katsoin myös vanhoja kuvia lastenhuoneesta, jolloin tavaraa ei ollut niin paljon. Nyt työ suurelta osin tehty. Ikkunat pitäisi pestä ja seiniä putsata ja kylppäri siivota ja järjestää, mutta muuten. Tavaraa meni roskiin varmaan kolme jätesäkkiä, ja lahjoitukseen toiset kaksi-kolme. Juhlat viikonloppuna. Vinkkinä muillekin.

Ei kyllä toimi meillä ainakaan. Järjestän säännöllisesti juhlia, joihin kutsun sukua paikalle. Aina se siivous päätyy siihen, että mätän kaikkialla roikkuvat roinat vain yhteen säkkiin ja vien piiloon.

Kai sä näin menee jos kaiken jättää viimetippaan.

Jaa, ei mulla ainakaan ole aikaa joka ikinen ilta ja viikonloppu vetää jäätävää siivousrumbaa. Kiva, että joku muu pystyy pistämään muun elämän paussille juhlien ja siivouksen vuoksi.

Ei tarvitse edes jättää mitään viime tippaan, jos yksinkertaisesti aikaa ei ole ja asunnossa asuu muitakin.

Vähän päivässä paljon vuodessa,

Ei minulta löydy koskaan mitään kaaosta mitä pitäisi joka ilta ja viikonloppu siivota.

Robotti-imuri vaan töihin ja pölyrätti käteen.

Jännästi itse huomaan, että näissä asioissa itselläni taistelevat oma aito haluni sen kanssa, mitä koen yhteiskunnan vaativan jotta olisin "oikeanlainen". Eli itsellä se unelma on, on ollut jo koko aikuiselämän, että elinympäristö olisi lähinnä yhdistelmä tyhjää taidegalleriaa (pelkkää tyhjää tilaa, valoisuutta, valkoiset seinät) ja sellaista nunnaluostarin asumusta, missä vain yksi kapea sänky, pieni yöpöytä vieressä, ja valkeat seinät. Mutta sitten ihan kun vaikka ruokakaupassa käy ja odottaa kassajonossa, niin siellä on ne Skönä Hem ja muut lehdet, ja katselen, että tuollaiselta sen kodin pitäisi yhteiskunnan mielestä näyttää.

Vierailija kirjoitti:

Jännästi itse huomaan, että näissä asioissa itselläni taistelevat oma aito haluni sen kanssa, mitä koen yhteiskunnan vaativan jotta olisin "oikeanlainen". Eli itsellä se unelma on, on ollut jo koko aikuiselämän, että elinympäristö olisi lähinnä yhdistelmä tyhjää taidegalleriaa (pelkkää tyhjää tilaa, valoisuutta, valkoiset seinät) ja sellaista nunnaluostarin asumusta, missä vain yksi kapea sänky, pieni yöpöytä vieressä, ja valkeat seinät. Mutta sitten ihan kun vaikka ruokakaupassa käy ja odottaa kassajonossa, niin siellä on ne Skönä Hem ja muut lehdet, ja katselen, että tuollaiselta sen kodin pitäisi yhteiskunnan mielestä näyttää.

Ja lisään vielä, että jo parikymppisestä alkanut toistuva painajaiseni on se, että olen lentokentällä, pitäisi ehtiä lennolle ja minulla on valtavat röykkiöt tavaroita, joita yritän tunkea eri laukkuihin ja pusseihin, mutta en saa millään mahtumaan, enkä jaksa kantaa, ja varsinkin tiedän, että en pääse niiden kanssa lentokoneeseen.

Kyllähän tuo varmaan on myös symbolinen, mutta myös ihan konkreettinen.

Vierailija kirjoitti:

Itse tein niin, että kuukausi sitten kutsuin suvun kylään. Oli keskeneräistä remonttia ja rikkinäistä huonekalua ja tavaraa kaapit täynnä. Sitten aloin systemaattisesti joka viikonloppu hoitamaan asioita niin, että suvun kehtaa kutsua. Katsoin myös vanhoja kuvia lastenhuoneesta, jolloin tavaraa ei ollut niin paljon. Nyt työ suurelta osin tehty. Ikkunat pitäisi pestä ja seiniä putsata ja kylppäri siivota ja järjestää, mutta muuten. Tavaraa meni roskiin varmaan kolme jätesäkkiä, ja lahjoitukseen toiset kaksi-kolme. Juhlat viikonloppuna. Vinkkinä muillekin.

Ei tarvitse hermostua, jos tuntuu siltä, että vinkkini ei sovi omaan elämäntilanteeseen. Sitten se vinkki ei ollut sinulle tarkoitettu, vaan ehkä jollekin muulle. Itse koen, että kun systemaattisesti aloittaa jo kuukausi ennen, ja tekee vaikka toisena päivänä viikonlopusta hommia, niin saa paljon aikaan.  Meillä oli liikaa tavaraa ja on aivan ihanaa, että olemme saaneet sitä karsittua ja kaappeja siivottua. Sitten kun hommat on hoidettu, voi taas tehdä kivoja juttuja perheen kanssa. En myöskään koe, että elämä olisi ollut paussilla. Ihan töissä on käyty ja harrastettu kuten ennenkin. Viime viikonloppuna mies oli lapsen kanssa ja itse siivosin useita tunteja, se oli ehkä ainoa "elämän tauolle laittaminen" koko prosessissa. Heillä oli kivaa, pääsivät hampurilaisille ja urheilutapahtumaan. 

Itse alkanut siistimään omaa huushollia ja vähentämään tavaraa. Huomattavasti mukavampi ja tyylikkäämpi kun ei joka paikka pursu tavaraa. Muutama koristekasvi/esine ja se on siinä.

Vierailija kirjoitti:

Jännästi itse huomaan, että näissä asioissa itselläni taistelevat oma aito haluni sen kanssa, mitä koen yhteiskunnan vaativan jotta olisin "oikeanlainen". Eli itsellä se unelma on, on ollut jo koko aikuiselämän, että elinympäristö olisi lähinnä yhdistelmä tyhjää taidegalleriaa (pelkkää tyhjää tilaa, valoisuutta, valkoiset seinät) ja sellaista nunnaluostarin asumusta, missä vain yksi kapea sänky, pieni yöpöytä vieressä, ja valkeat seinät. Mutta sitten ihan kun vaikka ruokakaupassa käy ja odottaa kassajonossa, niin siellä on ne Skönä Hem ja muut lehdet, ja katselen, että tuollaiselta sen kodin pitäisi yhteiskunnan mielestä näyttää.

Onko muilla tällaista tunnetta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännästi itse huomaan, että näissä asioissa itselläni taistelevat oma aito haluni sen kanssa, mitä koen yhteiskunnan vaativan jotta olisin "oikeanlainen". Eli itsellä se unelma on, on ollut jo koko aikuiselämän, että elinympäristö olisi lähinnä yhdistelmä tyhjää taidegalleriaa (pelkkää tyhjää tilaa, valoisuutta, valkoiset seinät) ja sellaista nunnaluostarin asumusta, missä vain yksi kapea sänky, pieni yöpöytä vieressä, ja valkeat seinät. Mutta sitten ihan kun vaikka ruokakaupassa käy ja odottaa kassajonossa, niin siellä on ne Skönä Hem ja muut lehdet, ja katselen, että tuollaiselta sen kodin pitäisi yhteiskunnan mielestä näyttää.

Onko muilla tällaista tunnetta?

Minulla on käynyt päinvastoin. Ennen ajatrelin minimalismista kielteisesti ja en ymmärtänyt ollenkaan, jotenkin vieroksuin. Olin ehkä aika maksimalisti. Kaikkea piti olla ja paljon, lapsella varapuvun varapukukin. Ja aika älytöntä kun näin ollen kaikki paikat vaan tursuaa ja kaapit pursuilee kun ne avaa. Aina tuo kauhea ylläkin mainittu raivosiivous ennen vieraiden tuloa. Oli stressi jo kutsua ketään kylään.

Näin paljon kuvia suhteellisen tyhjistä ja seesteisistä kodeista. Aloin miettiä, että noin voisi päästä niin paljon helpommalla ja elämä olisi paljon stressittömämpää.

Olen tähän ketjuun jo kertonutkin, että aloitimme ostolakon tänä vuonna. Se on opettanut minulle paljon. Ostelen ihan yli tarpeen ja olisin jo ostanut todella paljon kaikkea ihanaa ja kivaa itselleni ja lapsille. Monet kerrat on sydäntä särkenyt jättää vaan kauppaan tavarat. Mutta että on näin jälkikäteen ajateltuna aivan mahtava tunne kun ne eivät ole taas lisänä täällä. On niin turhauttavaa karsia ja kantaa samalla sisään rojua. Ehkä opin jotain tästä jatkossakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännästi itse huomaan, että näissä asioissa itselläni taistelevat oma aito haluni sen kanssa, mitä koen yhteiskunnan vaativan jotta olisin "oikeanlainen". Eli itsellä se unelma on, on ollut jo koko aikuiselämän, että elinympäristö olisi lähinnä yhdistelmä tyhjää taidegalleriaa (pelkkää tyhjää tilaa, valoisuutta, valkoiset seinät) ja sellaista nunnaluostarin asumusta, missä vain yksi kapea sänky, pieni yöpöytä vieressä, ja valkeat seinät. Mutta sitten ihan kun vaikka ruokakaupassa käy ja odottaa kassajonossa, niin siellä on ne Skönä Hem ja muut lehdet, ja katselen, että tuollaiselta sen kodin pitäisi yhteiskunnan mielestä näyttää.

Onko muilla tällaista tunnetta?

Minulla on käynyt päinvastoin. Ennen ajatrelin minimalismista kielteisesti ja en ymmärtänyt ollenkaan, jotenkin vieroksuin. Olin ehkä aika maksimalisti. Kaikkea piti olla ja paljon, lapsella varapuvun varapukukin. Ja aika älytöntä kun näin ollen kaikki paikat vaan tursuaa ja kaapit pursuilee kun ne avaa. Aina tuo kauhea ylläkin mainittu raivosiivous ennen vieraiden tuloa. Oli stressi jo kutsua ketään kylään.

Näin paljon kuvia suhteellisen tyhjistä ja seesteisistä kodeista. Aloin miettiä, että noin voisi päästä niin paljon helpommalla ja elämä olisi paljon stressittömämpää.

Olen tähän ketjuun jo kertonutkin, että aloitimme ostolakon tänä vuonna. Se on opettanut minulle paljon. Ostelen ihan yli tarpeen ja olisin jo ostanut todella paljon kaikkea ihanaa ja kivaa itselleni ja lapsille. Monet kerrat on sydäntä särkenyt jättää vaan kauppaan tavarat. Mutta että on näin jälkikäteen ajateltuna aivan mahtava tunne kun ne eivät ole taas lisänä täällä. On niin turhauttavaa karsia ja kantaa samalla sisään rojua. Ehkä opin jotain tästä jatkossakin.

Kiitos vastauksesta. Jännä miten tämä saa miettimään omaa tavarasuhdetta ja mistä se on tullut. Koska itselläni todellakin on taipumus ihan maaniseen osteluun valtavia määriä sekä hamstraukseen. Ja silti tiedostan, että olen aina ihannoinut oikeasti tuollaista tosi minimalistista kotia/elämäntyyliä ja kokenut tavaramäärät ahdistaviksi. Ja en koe, että itselläni se minimalistisen elämäntyylin kaipaaminen olisi tullut mistään sisustuslehdistä, vaan siitä, että tavaraa on melkein koko elämä ollut liialliset määrät ja ne ovat ahdistaneet ja aiheuttaneet ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hieman ot, mutta voiko maanis-depressiivinen käytös ilmetä tavaran osteluna? Mulla on hieman masennusta, mutta ei niin vakavaa, että toimintakyky tai töissäkäynti olisi estynyt. Mulle tulee ajoittain "pakottava" tarve hankkia joitain tiettyja tavaroita, esim. käsityötarvikkeita tai astioita. Tulee sellainen tunne, että täytyy saada sukkapuikot jokaikisessä koossa tai pakko saada Iittalan teema sarjan lautanen jokaisessa värissä. Ja jonkun ajan päästä ne tavarat ei merkitsekään enää mitään. Se on ihan hullua, ja olen alkanut miettiä että voisiko olla maanis-depressiivisyyttä. Ei ainakaan kovin tervettä, ja tavaraa kertyy. 

Ei välttämättä maanis-depressiivisyyttä, vaikka voi sitäkin olla. Psykologisesti on kuitenkin todettu, että jos on elämässään epävarmoilla (millään tavoilla), niin silloin etsii turvallisuutta tavarasta.

Esimerkiksi tässä yksi juttu: https://www.scientificamerican.com/article/why-we-become-so-attached-to…

Since then, other branches of science, from evolutionary psychology and anthropology to consumer research and neuroscience, have affirmed that our belongings fill many emotional needs. They comfort us amid loneliness and boost our confidence about our abilities. In fact, our possessions do not just make us feel secure by substituting for important people in our lives; we actually see these objects as an extension of ourselves. We believe—or perhaps act as if we believe—that in some way, our very essence permeates our things. If these things become damaged or lost, we ourselves feel damaged or lost.

Stated baldly, our relationship with our stuff can sound a little crazy. But it is perfectly normal. “We all keep things and take great comfort in our possessions,” says Nick Neave, an evolutionary psychologist at Northumbria University in England. “It's part of our evolutionary heritage.” Keeping food—especially if it was hard to get—was and still is a major survival mechanism, Neave explains. The same is true of weapons and tools. “If you send someone into the world with nothing,” he says, “they feel vulnerable. They need their possessions to make survival possible.”

Se, miten omat tavaransa käsittää ikään kuin jatkeena itsestään tulee hyvin esiin niissä unissa, joissa olet lähdössä johonkin ja pitäisi saada mukaan hirveä määrä tavaroita, jotka sitten leviää tai unohtuu sinne tänne. Se kamala ahdistus tulee unessa, vaikka hereillä sitten mietit että miksi.

Tässä käynnissä laatikoiden siivous. Mitä tekisitte tavaroille kuten vanhat musiikkikasetit, CD-levyt, urheilumitalit? Kaseteista ja CD-levyistä olen itse asiassa miettinyt, että voisikin säilyttää ja kuunnella, niin ei tarvitsisi maksaa suoratoistopalveluista (ilman mainoksia). Mutta mitä esimerkiksi urheilumitaleille? Mihin jätteeseen ne edes kuuluvat? Metallinkierrätykseen?