tavarapaljous :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erittäin vaikeaa on päästä tavarasta ja vaatteistakin eroon myymällä, kaupankäynti on kuollut aivan kokonaan ja vaikka tarjoaisi ostoilmoituksiinkin, niin aina on jokin seikka jonka nojalla ei osteta :/

Joo, huomattu on, johtuneeko sitten korona-ajasta, vai olisiko muutenkin. Ymmärtäähän sen, jos ihmiset eivät enää halua kerätä kirjoja tai koriste-esineitä tai kymmeniä erilaisia kodintekstiilejä, mutta eikö luulisi kaikkien säännöllisesti tarvitsevan vaatteita ja kenkiä? Onko niin, että edelleen ostetaan tarvittaessa uudet vaatteet kaupasta, ja käytetyt vaatteet kaikki haluaisivat myydä, mutta kukaan ei ostaa?

Ja kyse ei ole siitä, että yrittäisi myydä joitain nukkaisia ja kuluneita hirvityksiä, vaan uudenveroisetkaan eivät meinaa mennä kaupaksi.

Vaikka ei kauppa mielestäni ihan kuollutta ole, vähentynyt vain. Kyllä esim. lasten ulkovaatteet menevät hyvin vielä, samoin luistimet, lastenrattaat… Aikuistenkin takki toisinaan jollekin kelpaa. Sisävaatteet ovat niitä, jotka menevät huonoiten.

Olen ostanut koko korona-aikana vain kaksi sisävaatetta (uutena). Niitäkin harkitsin monta kuukautta, mikä ei kirpparilla liene mahdollista. Kun tulivat aleen, ostin. Vaatteet eivät yksinkertaisesti kulu ulkoiluvaatteita lukuunottamatta eikä niidenkään tarvitse olla vimpan päälle. Olen tehnyt etätyöt pääasiassa yksillä pyjamanhousuilla ja muutamalla paidalla, kesällä on ollut mekko. Nyt oli housuihin tullut reikä ja ne siis olivat jo vuosia vanhat ennen tätä tehokäyttöä. Heitän roskiin ja otan kaapista tilalle toiset vähän vähemmän mieluisat. Jos kaikki yhtä aikaa raivaavat ja harva ostaa uutta niin noin käy.

Pari kuukautta tein 50 % töitä toimistolla ja huomasin, että toimistovaatettakin tarvitsee jatkossa loppujen lopuksi tosi vähän.

Hyviä kysymyksiä kysyä itseltä tavaroita karsiessa; miksi omistaa tavaran, tarvitseeko sitä, mitä käyttäisi jos sitä ei olisi, ostaisiko sen nyt. Hakisiko sen tavaran exän tai anopin luota?

Nyt tarviis jotain pientä tsemppiä. Mulla on vaatteita joita ei ole koskaan käytetty. Ostettuna sekä uutena että käytettynä. Olen 20 vuotiaasta asti kuvitellut että sitten kun pääsen töihin niin tarvitsen siistiä vaatetta ja/tai tuohon aion vielä joskus mahtua. Nyt kun olen 35 ja kaikki työt ja harrasteet sujuu yleisimmin ihan rönttävaatteissa niin miten saisin itseni päästämään noista vaatteista irti. Tiedostan että ne on ihanneminälle. Tiedostan myös että joskus siirryn siistiin sisätyöhön niin voin ostaa uudet kauluspaidat ja bleiserit.

Mutta on silti tosi vaikea päästää irti.

Vierailija kirjoitti:

Nyt tarviis jotain pientä tsemppiä. Mulla on vaatteita joita ei ole koskaan käytetty. Ostettuna sekä uutena että käytettynä. Olen 20 vuotiaasta asti kuvitellut että sitten kun pääsen töihin niin tarvitsen siistiä vaatetta ja/tai tuohon aion vielä joskus mahtua. Nyt kun olen 35 ja kaikki työt ja harrasteet sujuu yleisimmin ihan rönttävaatteissa niin miten saisin itseni päästämään noista vaatteista irti. Tiedostan että ne on ihanneminälle. Tiedostan myös että joskus siirryn siistiin sisätyöhön niin voin ostaa uudet kauluspaidat ja bleiserit.

Mutta on silti tosi vaikea päästää irti.

Alat käyttää niitä ja toteat, että ne ovat vanhanaikaisia/rumia/liian pieniä. Sitten mietit miksi pitäisit kaapissa vaatetta, jota et voi koskaan käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Nyt tarviis jotain pientä tsemppiä. Mulla on vaatteita joita ei ole koskaan käytetty. Ostettuna sekä uutena että käytettynä. Olen 20 vuotiaasta asti kuvitellut että sitten kun pääsen töihin niin tarvitsen siistiä vaatetta ja/tai tuohon aion vielä joskus mahtua. Nyt kun olen 35 ja kaikki työt ja harrasteet sujuu yleisimmin ihan rönttävaatteissa niin miten saisin itseni päästämään noista vaatteista irti. Tiedostan että ne on ihanneminälle. Tiedostan myös että joskus siirryn siistiin sisätyöhön niin voin ostaa uudet kauluspaidat ja bleiserit.

Mutta on silti tosi vaikea päästää irti.

Säästä aluksi tyyliin yhden bleiserin jolle näet jonkinlaista käyttöä, pari kauluspaitaa ym. ja viet muut kirpparille.

Sain lahdutettua reilusi kun heivasin hiiteen vanhat liian pienet vaatteet. Muutamat säästin. Oli kiva huomata, että näihinhän mahtuu, mutta kun eipä niitä lantiofarkkuja tai farkkuminareita enää oikein nelikymppisenä viitsi käyttää. Nythän ne kai ovat tulossa muotiin kyllä taas, mutta eivät kuitenkaan ihan samanlaisina enkä juuri minä halua niiyä pitää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka ne posliiniesineet olisi teistä kovin rumia, niin ei kannata heittää suoraan roskiin ellei kyse ole rikkinäisistä. Kaikelle on keräilijänsä ja posliiniesineet voi kiikuttaa hyväntekeväisyyskirppareille, kierrätyskeskukseen tai vastaavaan.

Viidenkymmenen vuoden kuluttua, kun kaikki on hävitetty, niitä aletaan kysellä ja keräillä.  Yleensä juuri varhaislapsuuden kodissa olleet kadonneet tavarat alkavat olla haluttuja.   Ajatellaan vaikka teakviilukalusteita tai rottinkisia kukkapöytiä, joita 1970-luvun lopulta lähtien poltettiin ja ajettiin kaatopaikalle.  Nyt niitä tv-pöytiä, senkkejä ja siroja kirjahyllyjä esitellään taas sisustuslehdissä ja ostettaisiin, jos jostakin vaan saisi.

Kukaan ei silti ole pakotettu säilömään viittäkymmentä vuotta omassa kotonaan tavaroita joista ei pidä ja joita ei tarvitse. Jos niitä ei itse halua, eikä ostajaa tai edes ilmaiseksi ottajaa löydy, silloin tavara on fiksuinta kierrättää.

Niin, eiköhän kirjoittaja tarkoittanutkin lähinnä sitä, että laitettaisiin tavarat kierrätykseen, ei roskiin.

Vierailija kirjoitti:

Nyt tarviis jotain pientä tsemppiä. Mulla on vaatteita joita ei ole koskaan käytetty. Ostettuna sekä uutena että käytettynä. Olen 20 vuotiaasta asti kuvitellut että sitten kun pääsen töihin niin tarvitsen siistiä vaatetta ja/tai tuohon aion vielä joskus mahtua. Nyt kun olen 35 ja kaikki työt ja harrasteet sujuu yleisimmin ihan rönttävaatteissa niin miten saisin itseni päästämään noista vaatteista irti. Tiedostan että ne on ihanneminälle. Tiedostan myös että joskus siirryn siistiin sisätyöhön niin voin ostaa uudet kauluspaidat ja bleiserit.

Mutta on silti tosi vaikea päästää irti.

Kannattaa huomioida, että siinä 10-15 vuodessa vaatteet saattavat mennä jo pilalle säilytyksessä. Elastaania sisältävän kankaan/resorin hapertuminen on tuossa ajassa jo varmaa.

Hei!

Itse suhtaudun tavarapositiivisesti tavaranpaljouteen.

Kaikelle on tässä maailmassa paikkanssa ja niin myös tavaralle. Aloitin nämä hommat ostamalla muumimukeja ja muita keittiövimpaimia. Lasten syntymisen myötä laajensin lasten leluihin ja aikuisten lautapeleihin.

Hieman myöhemmin hurahdin rakenteluun ja nyt autotallissa on monenmoista työkalua ja suristinta. Minulle kehittyi tavarasydän.

Se itkee nähdessäni muiden heittävän hyvää tavaraa pois. Jos minulla olisi valta, tavaran poisheittäminen päätyisi psykiatriseen sairausluokitukseen.

Vierailija kirjoitti:

Onko niin, että edelleen ostetaan tarvittaessa uudet vaatteet kaupasta, ja käytetyt vaatteet kaikki haluaisivat myydä, mutta kukaan ei ostaa?

Ja kyse ei ole siitä, että yrittäisi myydä joitain nukkaisia ja kuluneita hirvityksiä, vaan uudenveroisetkaan eivät meinaa mennä kaupaksi.

Jos aikuisten vaatteista puhutaan, niin miksi ihmiset eivät pidä niitä itse loppuun? Miksi kenenkään toisen pitäisi ottaa tai ostaa sinun vaatteesi, vaikka ne olisivat kuinka uudenveroisia?

Siksikö, kun menit turhaan ostamaan liian pieniä tai väärän muodin mukaisia tai muuten vain mieli muuttui? Ja kyllä huomioin sen, että joskus joutuu myymään kuolinpesän vaatteita, mutta eivät kirpparit niitä täynnä ole, vaan mielijohteesta ostettuja vaatteita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt tarviis jotain pientä tsemppiä. Mulla on vaatteita joita ei ole koskaan käytetty. Ostettuna sekä uutena että käytettynä. Olen 20 vuotiaasta asti kuvitellut että sitten kun pääsen töihin niin tarvitsen siistiä vaatetta ja/tai tuohon aion vielä joskus mahtua. Nyt kun olen 35 ja kaikki työt ja harrasteet sujuu yleisimmin ihan rönttävaatteissa niin miten saisin itseni päästämään noista vaatteista irti. Tiedostan että ne on ihanneminälle. Tiedostan myös että joskus siirryn siistiin sisätyöhön niin voin ostaa uudet kauluspaidat ja bleiserit.

Mutta on silti tosi vaikea päästää irti.

Alat käyttää niitä ja toteat, että ne ovat vanhanaikaisia/rumia/liian pieniä. Sitten mietit miksi pitäisit kaapissa vaatetta, jota et voi koskaan käyttää.

Miksei voi käyttää kotona vanhanaikaisia vaatteita? 

First World Problems. 

Mulla oma huone, joka täynnä tavaraa. Miehen mukaan jo pelkän huoneen perusteella minulle saisi diagnoosin. Pidän kyllä yleensä tavarat järjestyksessä ja kaikella on paikkansa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt tarviis jotain pientä tsemppiä. Mulla on vaatteita joita ei ole koskaan käytetty. Ostettuna sekä uutena että käytettynä. Olen 20 vuotiaasta asti kuvitellut että sitten kun pääsen töihin niin tarvitsen siistiä vaatetta ja/tai tuohon aion vielä joskus mahtua. Nyt kun olen 35 ja kaikki työt ja harrasteet sujuu yleisimmin ihan rönttävaatteissa niin miten saisin itseni päästämään noista vaatteista irti. Tiedostan että ne on ihanneminälle. Tiedostan myös että joskus siirryn siistiin sisätyöhön niin voin ostaa uudet kauluspaidat ja bleiserit.

Mutta on silti tosi vaikea päästää irti.

Alat käyttää niitä ja toteat, että ne ovat vanhanaikaisia/rumia/liian pieniä. Sitten mietit miksi pitäisit kaapissa vaatetta, jota et voi koskaan käyttää.

Miksei voi käyttää kotona vanhanaikaisia vaatteita? 

First World Problems. 

Niin totta. Miksi heittää pois vaate, jonka ainut vika on vain sen epämuodikkuus? "Mökkivaatteena" toimii ihan hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt tarviis jotain pientä tsemppiä. Mulla on vaatteita joita ei ole koskaan käytetty. Ostettuna sekä uutena että käytettynä. Olen 20 vuotiaasta asti kuvitellut että sitten kun pääsen töihin niin tarvitsen siistiä vaatetta ja/tai tuohon aion vielä joskus mahtua. Nyt kun olen 35 ja kaikki työt ja harrasteet sujuu yleisimmin ihan rönttävaatteissa niin miten saisin itseni päästämään noista vaatteista irti. Tiedostan että ne on ihanneminälle. Tiedostan myös että joskus siirryn siistiin sisätyöhön niin voin ostaa uudet kauluspaidat ja bleiserit.

Mutta on silti tosi vaikea päästää irti.

Alat käyttää niitä ja toteat, että ne ovat vanhanaikaisia/rumia/liian pieniä. Sitten mietit miksi pitäisit kaapissa vaatetta, jota et voi koskaan käyttää.

Miksei voi käyttää kotona vanhanaikaisia vaatteita? 

First World Problems. 

Niin totta. Miksi heittää pois vaate, jonka ainut vika on vain sen epämuodikkuus? "Mökkivaatteena" toimii ihan hyvin.

Koska useimmilla on myös niitä mökkivaatteita aivan liikaa. Vaatteiden käyttäminen loppuun ei ratkaise sitä ongelmaa, että vaatteita on alkujaankin liikaa. Ja niinhän niitä on, jos epämuodikas vaate ei ole muotiaikanaan ehtinyt loppuunpidetyksi.

Itselleen pitää olla myös armollinen. Ei pidä rangaista itseään epämiellyttävillä vaatteilla vain siksi, että niitä joskus hommasi ja jätti käyttämättä. Kunhan ei pidä kaiken poisheittämistä oikeutuksena sille, että saa ostaa uudet kamat tilalle. Se ei yleensä ole tässä ketjussa ongelmana, täällä on enemmän maailmantuskaisia ihmisiä, jotka tukkivat kaappinsa turhalla tavalla siksi, että ei raaski heittää niitä pois.

Kannustan kyllä harkitusti korvaamaan tavaroita uudella. Esim. puoli tusinaa tekonahkalaukkua voi aivan hyvin korvata yhdellä klassisella ja ajattomalla nahkalaukulla. Yhtä lailla kymmenet pieruverkkarit voi korvata yhdellä siistillä kotiasulla, jos sillä tulee itselle parempi mieli.

Monella tavarapaljouden syynä on se, että ei ole sitä täydellistä unelmatavaraa joko kursailun tai hinnan vuoksi ja ostetaan sen sijasta korviketavaraa. Monelle tämä on jo lapsuudesta opetettu malli. Ei saanut toivomaansa Barbieta, vaan jonkun Cindyn tai Daisyn tai muun kopion, mikä ei ominaisuuksiltaan ollut ollenkaan samanlainen.

Meillä ajelehtii leluja joka paikassa. Joulunakin saivat sukulaisilta kaikenlaista krääsää, joita eivät olleet osanneet toivoakaan. Kunhan oli ostettu jotakin, kun eivät tienneet, mitä ostaisivat... Valitettavasti lapset eivät edes leiki niillä, mutta eivät tietenkään halua luopuakaan, jos asiaa tiedustelen. Toki muitakin leluja on, jotka eivät päädy leikkeihin. Lapset ovat vasta pieniä 2- ja 4-vuotiaita, enkä halua myöskään traumatisoida heitä aikuisiksi tavaranhamstraajiksi, koska äiti hävitti heidän omaisuuttaan lapsena. Miten tavarakaaos ja lattioilla lainehtivat romut hallintaan?

Purkkipatruuna kirjoitti:

Hei!

Itse suhtaudun tavarapositiivisesti tavaranpaljouteen.

Kaikelle on tässä maailmassa paikkanssa ja niin myös tavaralle. Aloitin nämä hommat ostamalla muumimukeja ja muita keittiövimpaimia. Lasten syntymisen myötä laajensin lasten leluihin ja aikuisten lautapeleihin.

Hieman myöhemmin hurahdin rakenteluun ja nyt autotallissa on monenmoista työkalua ja suristinta. Minulle kehittyi tavarasydän.

Se itkee nähdessäni muiden heittävän hyvää tavaraa pois. Jos minulla olisi valta, tavaran poisheittäminen päätyisi psykiatriseen sairausluokitukseen.

Tavaroillekin on paikkansa. Minäkin pidän kaikista tavaroista kotonani todella paljon. Ne tuovat minulle iloa. Tavaroiden pois heittäminen myös tuntuu pahalta. Siltikin kannatan tavaroiden karsimista ja vähäistä määrää. Parasta olisi jos kaikki lopettaisivat tarpeettoman tavaran ostamisen ja kiertotalouden avulla olemassa olevat käytettäisiin loppuun. Ihmiset ostaisivat tavaraa, jota oikeasti tarvitsevat, joka tuo lisäarvoa heidän elämäänsä ja joita he käyttävät. Kun elämä muuttuu, tavara myytäisiin tai lahjotettaisiin eteenpäin, jos ei ole vielä käytetty loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Hyviä kysymyksiä kysyä itseltä tavaroita karsiessa; miksi omistaa tavaran, tarvitseeko sitä, mitä käyttäisi jos sitä ei olisi, ostaisiko sen nyt. Hakisiko sen tavaran exän tai anopin luota?

Erittäin hyviä kysymyksiä! Jos suurin osa tavaroistani jäisi exälle tai anopille, päällimäinen tunne olisi helpotus…

Vierailija kirjoitti:

Meillä ajelehtii leluja joka paikassa. Joulunakin saivat sukulaisilta kaikenlaista krääsää, joita eivät olleet osanneet toivoakaan. Kunhan oli ostettu jotakin, kun eivät tienneet, mitä ostaisivat... Valitettavasti lapset eivät edes leiki niillä, mutta eivät tietenkään halua luopuakaan, jos asiaa tiedustelen. Toki muitakin leluja on, jotka eivät päädy leikkeihin. Lapset ovat vasta pieniä 2- ja 4-vuotiaita, enkä halua myöskään traumatisoida heitä aikuisiksi tavaranhamstraajiksi, koska äiti hävitti heidän omaisuuttaan lapsena. Miten tavarakaaos ja lattioilla lainehtivat romut hallintaan?

Kerää lelut joilla ei leikitä varastoon. Jos lapset muistavat mummolta saadun krääsän, sen voi sieltä hakea. Ne joita ei kukaan muista voi pikkuhiljaa myydä/lahjoittaa.

Jos varastossa on tilaa voi myös tehdä kerran parissa kuukaudessa leluvaihdon. Ottaa uuden laatikon, johon kerää nyt huoneessa olevia leluja ja antaa lasten valita varastosta vanhoja. Sitten näkee mitkä aina jää varastoon ja luopuu niistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka ne posliiniesineet olisi teistä kovin rumia, niin ei kannata heittää suoraan roskiin ellei kyse ole rikkinäisistä. Kaikelle on keräilijänsä ja posliiniesineet voi kiikuttaa hyväntekeväisyyskirppareille, kierrätyskeskukseen tai vastaavaan.

Viidenkymmenen vuoden kuluttua, kun kaikki on hävitetty, niitä aletaan kysellä ja keräillä.  Yleensä juuri varhaislapsuuden kodissa olleet kadonneet tavarat alkavat olla haluttuja.   Ajatellaan vaikka teakviilukalusteita tai rottinkisia kukkapöytiä, joita 1970-luvun lopulta lähtien poltettiin ja ajettiin kaatopaikalle.  Nyt niitä tv-pöytiä, senkkejä ja siroja kirjahyllyjä esitellään taas sisustuslehdissä ja ostettaisiin, jos jostakin vaan saisi.

Kukaan ei silti ole pakotettu säilömään viittäkymmentä vuotta omassa kotonaan tavaroita joista ei pidä ja joita ei tarvitse. Jos niitä ei itse halua, eikä ostajaa tai edes ilmaiseksi ottajaa löydy, silloin tavara on fiksuinta kierrättää.

Nimenomaan, ei siis heittää roskiin.  Tosin arvo vaan kasvaa mitä vähemmän jotakin tuotetta jää jäljelle.

Voiko kirjoja olla koskaan liikaa?