Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (20761)
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään muulla ongelmaa, että keittiönkaapeissa on myös paljon muuta kuin vain tavaroita? Tuntuu että meillä on jo vähän liikaa ihan kaikkea. On erilaisia mausteita (käytetään kaikkia), makaronia, nuudeleita, erilaisia strösseleitä, jauhoja, leivontaa varten vaikka ja mitä. Miten näistä saisi järkevästi karsittua. Vai täytyykö vain kestää?
Meillä kyllä leivotaan aika paljon, mutta tuntuu ettei kaikki mahdu järkevästi kaappiin.Toinen on herkut. Lapsille tuo aina joku mummo ja kummin kaima karkkia. Sitä syödään älyttömän vähän, joten jäävät aina kuivumaan ja kovettumaan. Lisäksi lapset harmittelee, etteivät ikinä saa valita karkkeja kaupasta kun kaapit ovat täynnä. Vaihtoehto ei ole syödä sitä enemmän. Ja kyllä, asiasta on sanottu jo todella monesti. Paha myöskään laittaa takaisin mummoille ym kun antavat suoraan lapsille ne..
Jos ei kenellekään kelpaa niin heittäisin vain roskiin. Ei ole terveellistä mussuttaa jatkuvasti sokeria ja lisäaineita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis todellakin syön salaa lapsen karkkeja!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään muulla ongelmaa, että keittiönkaapeissa on myös paljon muuta kuin vain tavaroita? Tuntuu että meillä on jo vähän liikaa ihan kaikkea. On erilaisia mausteita (käytetään kaikkia), makaronia, nuudeleita, erilaisia strösseleitä, jauhoja, leivontaa varten vaikka ja mitä. Miten näistä saisi järkevästi karsittua. Vai täytyykö vain kestää?
Meillä kyllä leivotaan aika paljon, mutta tuntuu ettei kaikki mahdu järkevästi kaappiin.Toinen on herkut. Lapsille tuo aina joku mummo ja kummin kaima karkkia. Sitä syödään älyttömän vähän, joten jäävät aina kuivumaan ja kovettumaan. Lisäksi lapset harmittelee, etteivät ikinä saa valita karkkeja kaupasta kun kaapit ovat täynnä. Vaihtoehto ei ole syödä sitä enemmän. Ja kyllä, asiasta on sanottu jo todella monesti. Paha myöskään laittaa takaisin mummoille ym kun antavat suoraan lapsille ne..
Karkkia on meillä onneksi vain vähän, mutta laitan ylimääräiset ruuan jälkeen kippoon pöydälle ja siitä lapset napsii niitä. Yleensä menevät kuitenkin perheen leffailloissa ja vastaavissa joita meillä on ainakin kerran viikossa. Meillä on aina ollut karkit ja herkut yhteisiä, lasten kanssa on käyty keskustelua, että ei ole kiva, jos yksin vaan syö ja onko kaapissa olevat ruuat ja herkut sitten vaan äidin, koska minä olen ne ostanut?
Tämä on jo todella outoa. Syökö joku oikeasti lapsensa karkkeja? Meillä ainakin lapsi saa kavereiltaan synttärilahjaksi useasti karkkia. Pitäisikö nämäkin jakaa koko perheelle? Miten sitten lelut ja muut lahjat? Tuolla periaatteellahan nekin ovat kaikkien yhteisiä, eli ei ole enää mitään omaa vaan kaikki yhteisiä?
Ei meillä kukaan syö yksin karkkia. Muille ostetaan kaupasta omaa ja se jolla on lahjaksi saatua syö ne. Ei minulla olisi sydäntä vetää lapsen herkut omaan napaani. Meillä lapset ovat kyllä hyvin oppineet silti jakamaan omistaan.
Tuohon ruoka asiaan vielä, että en vertaisi vanhempien ostamaa ruokaa ja lahjaksi saatuja herkkuja. Vanhempien velvollisuus on ostaa lapsilleen ruokaa, mutta lasten velvollisuus ei ole ostaa herkkuja vanhemmilleen.
Se, että meillä pääsääntöisesti kaikki herkut ovat yhteisiä, ei tarkoita sitä, ettei mikään muu esim. lelut, voi olla omaa, vaan se, että herkut ovat yhteisiä.
Meillä sopimukseen on päädytty muutamasta syystä. Yksi lapsista on kovin nirso ja tykkää vain tietyistä herkuista, sitten hänellä oli aina paha mieli, koska he kaikki saivat tasapuolisisesti lahjaksi vaikka lauantaipussin, jota hän ei halunnut syödä. Muut herkutteli ja hän itki jossain.
Toinen syy on, että meidän lapsilla on hyvin herkkä vatsa. Voin kertoa aina, jos ovat vaikka koulun jälkeen käyneet ostamassa vähän isomman karkkipussin, mahat ovat kipeinä. Isältään perineet tämän. Siksi herkut pitää säännöstellä. Onneksi lapset jo itsekin useimmin tajuavat tämän ja jos omilla rahoillaan ostavat herkkuja, vaikka sellaista makua joka tulee vain isossa pussissa, niin tuovat loput yhteiskaappiin. Eikä tosiaan voi samana päivänä syödä lahjakarkkeja ja juhlaherkkuja.
Käytännön syistä on kielletty myös syömästä omissa huoneissa. Poikien huoneesta on löytynyt muurahaisinfestaatio, niin herkut syödään tuvassa. Poikkeusluvan, vaikka kaveri yökylässä tms., voi saada seuraavan päivän siivousmandaatilla.
Myöskään kukaan ei sitten enää muista mikä oli kenenkin karkkipussi ja minkä sai lahjaksi, vaan kaikki syö niitä mistä eniten tykkää.
Toisaalta meidän lapset ovat hirmu iloisia siitä, että meillä saa jähes oka päivä karkkia, joskus monta kertaa. Kavereilla tuntuu enemmän olevan karkkipäivä käytössä. Sellainen 300g ässämix kestää vähintään viikon.
En tiedä mistä sait käsityksen, että me aikuiset sitten ne herkut syödään. Karkki on tarjolla ruuan jälkeen keittiön pöydällä kaikille tai sitten leffailtana kaikille. En minä sitä syö, ainakaan suurinta osaa, minä herkuttelen juustoilla, jotka ovat myös tarjolla lapsille samaan tapaan, eivät tykkää. Mies ei syö mitään, kun on niin herkkävatsainen.
Ehkä kirjoitin vähän väärin tuohon vertaamiseen, kun kirjoitin ruuat olisi sitten minun, tarkoitin muroja, kaakaota, erikoisjogurtteja ja niitä leffaherkkuja, siis niitä mitä lapset haluavat kaupasta, enkä perunaa ja kaurapuuroa. On analogiaa varmaan käytetty myös lauantaimakkaraan ja muihin arjen suosikkeihin, mutta ei sillä tavalla ettei ostettaisi heille sitten lainkaan ruokaa.
Jokainen perhe tavallaan, varmasti oppii jakamaan myös omilla karkeilla, mutta näin meillä. Yhdellä tuttavaperheellä on kaikilla omat lukitut karkkikipot, koska yksi perheen lapsista on niin kova sokerihiiri, että aina kun silmä välttää syö kaikki herkut. Heillä ei voi olla edes sokeria kaapissa, kun lapsi syö sen, jos muuta ei ole. Tuon lapsen ollessa meillä vierailulla namivarastoa pitää vartioida koko ajan :D
Eipä liittynyt aiheen keskusteluun lähes mitenkään tämä jaarittelu, anteeksi siitä.
Tänään tuli pitkästä aikaa sellainen tunne, että nyt lähtee. Onko tämä sitten jotain raivoraivausta tai kyllästymistä tavaroiden pyörittelyyn, en osaa sanoa, mutta tavarakeko odottaa eteisessä kiertoon lähtöä. Tajusin myös, että inhoan yhtä omistamaani lakanasettiä ja se saa nyt lähtöpassit. Olen yrittänyt käyttää ja kuluttaa settiä tunnollisesti, mutta ei se siitä nätimmäksi ja miellyttävämmäksi muutu. Uusia lakanoita ei kuitenkaan tarvitse tilalle hankkia. Häkkivarasto odottaa vielä läpikäyntiä, mutta tästä oli hyvä aloittaa taas.
Vierailija kirjoitti:
Tänään tuli pitkästä aikaa sellainen tunne, että nyt lähtee. Onko tämä sitten jotain raivoraivausta tai kyllästymistä tavaroiden pyörittelyyn, en osaa sanoa, mutta tavarakeko odottaa eteisessä kiertoon lähtöä. Tajusin myös, että inhoan yhtä omistamaani lakanasettiä ja se saa nyt lähtöpassit. Olen yrittänyt käyttää ja kuluttaa settiä tunnollisesti, mutta ei se siitä nätimmäksi ja miellyttävämmäksi muutu. Uusia lakanoita ei kuitenkaan tarvitse tilalle hankkia. Häkkivarasto odottaa vielä läpikäyntiä, mutta tästä oli hyvä aloittaa taas.
Nämä fiilikset kannattaa käyttää hyväkseen jos on muuten nihkeää se tavaroista luopuminen. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voiko sellaisen lelun poistaa, jolla lapsi ei leiki mutta kysyttäessä ei halua myöskään luopua? Jos lelu yhtäkkiä häviäisi lelulaatikon pohjalta, niin ei edes huomaisi eikä kyselisi perään. Yritän tehdä tilaa, kun joulut ja synttärit taas edessä ja tavaraa tulee väkisinkin.
Ei. Lelu ei ole sinun, on lapsen.
On helpompi hävittää toisen, kuin omia tavaroita.
Kun aloin karsimaan, aloitin varastoista, sen jälkeen kaapeista.
Vasta, kun nämä oli karsittu hyvään kuntoon, lapset olivat nähneet mitä teen ja halusivat osallistua.
Lapsilähtöisesti ollaan menty ja lapset saavat itse pitää rahat myynneistä.
Esikoinen päätti toissa kesänä voi luopua legoistaan.
Hän alkoi kokoamaan niitä, tilattiin puuttuvat osat ja myytiin. Rahat laitettiin puhelimeen.
Olen monta vuotta vähentänyt tavaraa saadakseni arjen toimimaan helpommin. Toki tavaraa on hankittukin, koska elämäntilanteet muuttuvat lasten kasvaessa. Nyt huomasin, että jotain on tapahtunut. Vieraamme tokaisevat hämmästyneenä, että onpa meillä avara kämppä :-D Todellisuudessa asumme ihan tavallisessa lähiövuokraluukussa kerrostalossa. Emme ole minimalisteja. Nyt tuntuu, että kämppä on toimiva. Ei ole pakko raivata puolta kämppää voidakseen aloittaa leipomista, ompelemista tai lautapelin pelaamista. Valmistahan ei koskaan tule, koska kuten sanottua elämäntilanteet muuttuvat. Nyt on kuitenkin helpompi ajatella tilaa kuin tavaroita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko sellaisen lelun poistaa, jolla lapsi ei leiki mutta kysyttäessä ei halua myöskään luopua? Jos lelu yhtäkkiä häviäisi lelulaatikon pohjalta, niin ei edes huomaisi eikä kyselisi perään. Yritän tehdä tilaa, kun joulut ja synttärit taas edessä ja tavaraa tulee väkisinkin.
Ei. Lelu ei ole sinun, on lapsen.
On helpompi hävittää toisen, kuin omia tavaroita.
Kun aloin karsimaan, aloitin varastoista, sen jälkeen kaapeista.
Vasta, kun nämä oli karsittu hyvään kuntoon, lapset olivat nähneet mitä teen ja halusivat osallistua.Lapsilähtöisesti ollaan menty ja lapset saavat itse pitää rahat myynneistä.
Esikoinen päätti toissa kesänä voi luopua legoistaan.
Hän alkoi kokoamaan niitä, tilattiin puuttuvat osat ja myytiin. Rahat laitettiin puhelimeen.
Ei se ole ihan näin suoraviivaista, kyllä lasten vanhemmilla on vastuu lapsen tavaroista ja siihen kuuluu myös tavaroiden karsiminen jos niitä on liikaa, toki lapsen iän mukaan. Nykyään lapset saavat ihan järjettömän määrän tavaraa ja toiset lapset ei haluaisi luopua mistään, ei kukaan pysty säilyttämään sellaista määrää.
Vierailija kirjoitti:
Yksi iso vaatekaappi on nyt raivattu ja jätesäkillinen lähtee vaatteita uffille. Kuinkas teillä sujuu raivaaminen?
Meillä ei hamstrata mutta jostain kumman syystä tänään löytyi myös jätesäkillinen Uffille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko sellaisen lelun poistaa, jolla lapsi ei leiki mutta kysyttäessä ei halua myöskään luopua? Jos lelu yhtäkkiä häviäisi lelulaatikon pohjalta, niin ei edes huomaisi eikä kyselisi perään. Yritän tehdä tilaa, kun joulut ja synttärit taas edessä ja tavaraa tulee väkisinkin.
Ei. Lelu ei ole sinun, on lapsen.
On helpompi hävittää toisen, kuin omia tavaroita.
Kun aloin karsimaan, aloitin varastoista, sen jälkeen kaapeista.
Vasta, kun nämä oli karsittu hyvään kuntoon, lapset olivat nähneet mitä teen ja halusivat osallistua.Lapsilähtöisesti ollaan menty ja lapset saavat itse pitää rahat myynneistä.
Esikoinen päätti toissa kesänä voi luopua legoistaan.
Hän alkoi kokoamaan niitä, tilattiin puuttuvat osat ja myytiin. Rahat laitettiin puhelimeen.
Ei se ole ihan näin suoraviivaista, kyllä lasten vanhemmilla on vastuu lapsen tavaroista ja siihen kuuluu myös tavaroiden karsiminen jos niitä on liikaa, toki lapsen iän mukaan. Nykyään lapset saavat ihan järjettömän määrän tavaraa ja toiset lapset ei haluaisi luopua mistään, ei kukaan pysty säilyttämään sellaista määrää.
Kaikilla ei ole oikeasti vain tilaa säilyttää kaikkia lasten tavaroita.
Toki karsiminen pitää tehdä yhdessä lapsen kanssa.
On myös lapselle hyödyllistä oppia luopumaan edes joistakin tavaroistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi iso vaatekaappi on nyt raivattu ja jätesäkillinen lähtee vaatteita uffille. Kuinkas teillä sujuu raivaaminen?
Meillä ei hamstrata mutta jostain kumman syystä tänään löytyi myös jätesäkillinen Uffille
Ihan hyvä välillä harventaa. Vaikka ei itse ostaisi mitään, niin aina sitä tulee lahjoina tai joku toinen perheenjäsen ostaa kun on tunne että kyllä tätä tarvitaan.
Joka kerta kuitenkin aina löytyy jotain poistettavaa. On varmaan ihan järkevää tehdä karsintwkierros kerran, pari vuoteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritän täällä tuskassa käyttää loppuun sukkia, paitoja ja alusvaatteita ennen kuin ostan uusia. Joudun jo tosi tarkkaan katsomaan mitä laitan päälleni kun lähden jonnekin muualle kuin koiralenkille.
Kohta on kuitenkin jo ostettava vaatteita, ja mietin kun mikä olisi sopiva määrä vaikka tpaitoja. Viikon pyykkikuorman verran?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yritän täällä tuskassa käyttää loppuun sukkia, paitoja ja alusvaatteita ennen kuin ostan uusia. Joudun jo tosi tarkkaan katsomaan mitä laitan päälleni kun lähden jonnekin muualle kuin koiralenkille.
Kohta on kuitenkin jo ostettava vaatteita, ja mietin kun mikä olisi sopiva määrä vaikka tpaitoja. Viikon pyykkikuorman verran?
Vaatteiden määrä kannattaa oikeasti miettiä järjellä. Esimerkiksi t-paitojen määrä pitää suhteuttaa siihen kuinka usein käyttää t-paitaa, kuinka paljon on muita vastaavia vaikka lyhythihaisia mekkoja ja vaatteiden kokonaismäärä siihen, kuinka usein pesee pyykkiä. Minä asun yksin ja sukkia ja alusvaatteita, vaikka pesen ne tyynyliinojen ja käsi- ja keittiöpyyhkeiden kanssa, niin silti pitää olla kahden viikon varasto. Kun taas muissa vaatteissa viikon varasto riittää. Toki ne sitten menee huonoksi tavallaan nopeammin, vaikka samat käyttökerrat saa. Pitää shoppailla useammin uusia, jos pidät vaatetta kaksi kertaa viikossa kuin kerran kuussa. Vaikka vuoden lopussa saldo on, että neljä paitaa meni, mutta onko niitä kerralla kuinka monta.
Nyt on itsellä hirveän vaikea tilanne, koska kaappi on täynnä käyttämättömiä työvaatteita, sopivia ja hyvä kuntoisia, mutta omaan arkeen liian tylsiä/asiallisia ja epämukavia, siis kotona löhöilyyn. Tiedän, että tuskin näin kolmevitosena vielä saa loppu elämää vain löhötä, rahat loppuu pian ja töihin pitää palata. Ärsyttää vaan kun 70% kaapin sisällöstä on sellaisia joita en ole viimeisen reiluun vuoteen käyttänyt. Eikä ole ylimääräistä tilaa pakata niitä poiskaan. Silloin kun olin töissä, niin käytin niitä kaikkia. Tykkään vaihdella asua ja tyyliä, varsinkin, kun töissä tuskin saa olla yksisarvishaalarissa joka päivä, vaan pitää pikkuisen asiallisemmin pukeutua.
Vierailija kirjoitti:
Voiko sellaisen lelun poistaa, jolla lapsi ei leiki mutta kysyttäessä ei halua myöskään luopua? Jos lelu yhtäkkiä häviäisi lelulaatikon pohjalta, niin ei edes huomaisi eikä kyselisi perään. Yritän tehdä tilaa, kun joulut ja synttärit taas edessä ja tavaraa tulee väkisinkin.
Jo rahasta jotain tajuava lapsi kannattaa opettaa kirpputoriin - lapsi saa rahat myymistään leluista ja saa käyttää ne johonkin seuraavaan mieluisaan hankintaan. Näin oppii laittamaan kamaa kiertoon kun ei sitä enää käytä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko sellaisen lelun poistaa, jolla lapsi ei leiki mutta kysyttäessä ei halua myöskään luopua? Jos lelu yhtäkkiä häviäisi lelulaatikon pohjalta, niin ei edes huomaisi eikä kyselisi perään. Yritän tehdä tilaa, kun joulut ja synttärit taas edessä ja tavaraa tulee väkisinkin.
Ei. Lelu ei ole sinun, on lapsen.
On helpompi hävittää toisen, kuin omia tavaroita.
Kun aloin karsimaan, aloitin varastoista, sen jälkeen kaapeista.
Vasta, kun nämä oli karsittu hyvään kuntoon, lapset olivat nähneet mitä teen ja halusivat osallistua.Lapsilähtöisesti ollaan menty ja lapset saavat itse pitää rahat myynneistä.
Esikoinen päätti toissa kesänä voi luopua legoistaan.
Hän alkoi kokoamaan niitä, tilattiin puuttuvat osat ja myytiin. Rahat laitettiin puhelimeen.
Ei se ole ihan näin suoraviivaista, kyllä lasten vanhemmilla on vastuu lapsen tavaroista ja siihen kuuluu myös tavaroiden karsiminen jos niitä on liikaa, toki lapsen iän mukaan. Nykyään lapset saavat ihan järjettömän määrän tavaraa ja toiset lapset ei haluaisi luopua mistään, ei kukaan pysty säilyttämään sellaista määrää.
Samaa mieltä, kyllä ne tavarat ovat enimmäkseen vanhempien vastuulla. Toki sitä mukaa kun lapsi kasvaa, niin haluaa itse päättää enemmän. Tässäkin ketjussa on 9000 viestiä karsimisen vaikeudesta, eipä sitä vastuuta ja ahdistusta voi lapsen harteille syytää. Mutta pitää tuntea lapsensa ja tietää mitkä leluista ovat hänelle tärkeitä. Aina voi laittaa varastoon, jos ei ole varma kaipaako lapsi. Samalla tavalla kuin siivousta pitää lapselle opettaa, mutta se on aikuisen vastuulla varmistaa, että on tarpeeksi siistiä, niin karsintaa ja tavaroista luopumista pitää opettaa, mutta vastuu on aikuisella.
Vierailija kirjoitti:
Viesti nro 9000! Bileet!
Sen kunniaksi jokainen poistaa kotoaan vielä 9000 tavaraa? xD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritän täällä tuskassa käyttää loppuun sukkia, paitoja ja alusvaatteita ennen kuin ostan uusia. Joudun jo tosi tarkkaan katsomaan mitä laitan päälleni kun lähden jonnekin muualle kuin koiralenkille.
Kohta on kuitenkin jo ostettava vaatteita, ja mietin kun mikä olisi sopiva määrä vaikka tpaitoja. Viikon pyykkikuorman verran?Vaatteiden määrä kannattaa oikeasti miettiä järjellä. Esimerkiksi t-paitojen määrä pitää suhteuttaa siihen kuinka usein käyttää t-paitaa, kuinka paljon on muita vastaavia vaikka lyhythihaisia mekkoja ja vaatteiden kokonaismäärä siihen, kuinka usein pesee pyykkiä. Minä asun yksin ja sukkia ja alusvaatteita, vaikka pesen ne tyynyliinojen ja käsi- ja keittiöpyyhkeiden kanssa, niin silti pitää olla kahden viikon varasto. Kun taas muissa vaatteissa viikon varasto riittää. Toki ne sitten menee huonoksi tavallaan nopeammin, vaikka samat käyttökerrat saa. Pitää shoppailla useammin uusia, jos pidät vaatetta kaksi kertaa viikossa kuin kerran kuussa. Vaikka vuoden lopussa saldo on, että neljä paitaa meni, mutta onko niitä kerralla kuinka monta.
Nyt on itsellä hirveän vaikea tilanne, koska kaappi on täynnä käyttämättömiä työvaatteita, sopivia ja hyvä kuntoisia, mutta omaan arkeen liian tylsiä/asiallisia ja epämukavia, siis kotona löhöilyyn. Tiedän, että tuskin näin kolmevitosena vielä saa loppu elämää vain löhötä, rahat loppuu pian ja töihin pitää palata. Ärsyttää vaan kun 70% kaapin sisällöstä on sellaisia joita en ole viimeisen reiluun vuoteen käyttänyt. Eikä ole ylimääräistä tilaa pakata niitä poiskaan. Silloin kun olin töissä, niin käytin niitä kaikkia. Tykkään vaihdella asua ja tyyliä, varsinkin, kun töissä tuskin saa olla yksisarvishaalarissa joka päivä, vaan pitää pikkuisen asiallisemmin pukeutua.
Hyvä viesti. Hankaluus näissä mietinnöissähän on juuri se, kun asiat ovat niin yksilökohtaisia. Siksi ei voi olla mitään valmiita listoja, kuinka monta mitäkin vaatetta/astiaa/pyyhettä/harrastusvälinettä jne. pitäisi kelläkin olla. (Vaikkakin olisi ihanan helppoa, jos voisi olla!) Mutta juuri siksi tarvitaan esim. tätä ketjua ja 450 sivua mietintää, kysymyksiä ja vinkkejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viesti nro 9000! Bileet!
Sen kunniaksi jokainen poistaa kotoaan vielä 9000 tavaraa? xD
No nyt on haaste kohdillaan! Tähän voisi vaikka innostua! Voisi luvata jonkun kivan palkinnon itselleen kun tämän saavuttaa!
Alue: Aihe vapaa
Tämä on hyvin totta. Tuollaisessa tilanteessa katuu vain turhaan hukattua elämää, yhtään tavaraa ei ikävöi. Asiat voi mennä nopeasti uuteen järjestykseen.