Lue keskustelun säännöt.
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (20758)
Luontainen intohimo päästä eroon kaikesta ylimääräisestä, esim. vaatekaapin läpikäyminen ei aiheuta ahdistusta vaan päinvastoin, innostusta. Kun on tylsää niin käyn läpi tavaralistaa miettien mitä tarvitsen, mitä en ja miksi. Muuten elän ihan tavallisesti ostaen uutta harkitusti / oikean tarpeen mukaan. Tehokkaan mainonnan ansiosta tulee joskus ostettua krääsää mikä päätyy ns. kaapin pohjalle, mutta tiedostan sen aina jälkikäteen ja opin kokoajan lisää.
Pian sub 200 | Mahdollisesti ensi vuoteen mennessä! ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siivosin kaappeja ja jäljelle jäi ihania säilytyskoreja ja -laatikoita.
En kyllä raaski heittää niitä pois. -Mutta vievät ihan kauheasti tilaa. Mitä ihmettä näille teen?
Muilla samaa ongelmaa?
Minäkin olen siivonnut kaappeja sen verran, että säilytysmaatikoita on kertynyt. Säilön niitä, kunnes koti on "valmis". Ostettiin mökki, niin sinne on mennyt ja aina jonkun kaapin järjestäessä korit vaihtuu. Jos tilaa on ja kodin järjestys on vielä osin sekainen, kannattaa säästää.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ongelman ydin on huonot säilytystilat, jotka saavat aikaan tavarakaaoksen, vaikka tavaraa ei ole varmaan kuin puolet tavanomaisesta suomalaiskodin määrästä. Kaappeja on siis joka huoneessa, eteisen yksi seinä on pelkkää kaappia ja vaatehuonekin on. Mutta nämä eivät sovellu meidän käyttötarkoituksiin kovin hyvin. Kaikenlaista sälää varten olisi nuo kiinteät lankakorit joka kaapistossa mutta me tarvitsisimme reilusti tilaa harrastusvälineille (minulla maalaus ja muu taidetyö, miehellä isoja tiloja vaativa tekninen harrastus ja lisäksi urheilukamat), useille ulkotakeille ja lapsen ulkoilujutuille ja loputtomalle määrälle haalareita jne. Keittiössä on todella vähän tilaa, vain välttämätön mahtuu eli kuivaruuat ja ruuanlaittovälineet, mutta kierrätyspullot ja tölkit eivät mahdu mihinkään, astiakaappi on ihan tukossa vaikka astioita on juuri sopivasti jos ei liian vähänkin. Lista on loputon. Olen karsinut ja karsinut niin, että nyt ei enää sälää juurikaan ole ja säilytystiloja on sovellettu niin hyvin kuin vain voi, esim. pyykkikori on eteiskaapissa kun kylpyhuoneen kaappi on aivan liian pieni edes kahden hengen pyykkeihin, saati sitten vielä yhden pikkulapsen ja sinne kaappiin sitten mahtuu juuri ja juuri siivousaineet. Sauna on aina täynnä lapsen ammeita ja pyykkitelineitä myöten ja pyykit on toisinaan pakko kuivattaa käytävässä kylpyhuoneen ulkopuolella. Sitten on sellainen käyttösälä, joka seilaa koko ajan esillä: tabletit, latauspiuhat, puhelimet, joille ei ole omaa paikkaa. Lisänsä tähän tuo lapsi, joka tuhoaa kaiken mihin yltää eli keittiön alakaapeissa ei voi säilyttää juuri mitään, mitään ei saisi jättää esille jne. Sitten jotenkin kuvittelen, että raivokkaalla tavaran vähentämiselle tästä pääsisi ja myyn ja kierrätän vaatteita, kenkiä, kirjoja jne. Niiden säilytystila ei kuitenkaan ole se ongelma, joten taklaan asiaa ihan väärästä suunnasta. Mutta mitä ihmettä tässä keksisi, kun tilaa olennaiselle ei vaan ole vaikka näennäisesti säilytystilaa on vaikka kuinka?
Jos säilytystilojen sekaisuus ei haittaisi, ei olisi ongelman häivääkään. Meillä on aina suht siistiä ja selkeän näköistä mutta kun minua vaivaa epäsiistit ja -järjestyksessä olevat kaapit vaikken niitä näkisikään. Miksi ne edes vaivaavat mieltäni? En tajua. Mutta silti välillä ihan ahdistaa, kun kaikelle ei ole omaa paikkaa ja joka kaapin avatessa edessä on kaaos epäkäytännöllisten hyllyjen, ulosvedettävien korien ja sekalaisen tavaran vuoksi.
Laittakaa kaappien sisuskalut uusiksi. Korit voi ottaa pois ja hyllyjä sekä voi laittaa siihen kohti kuin haluaa. Jättäkää kaappeihin niin korkeita tiloja kuin tarvitsette.
Pienen lapsen kanssa kannattaa olla luova. Keittiön alakaapeissa voi säilyttää muoviastioita ja muovisia keittiövälineitä, lapsen leluja ja muita tavaroita yms. Yläkaappeihin kaikki särkyvä. Tietysti voi hankkia lapsilukkoja, mutta lapsi viihtyy paremmin kun saa tutkia paikkoja.
Jos kerran kaappeja on tarpeeksi, niin tällaisella uudelleenjärjestelyllä ongelmat helpottuisivat. Keittiön kierrätettävät asiat voi säilyttää jonkin toisen huoneen kaappien koreissa tai pusseissa.
Pyykkejä varten voi hankkia esteettisesti miellyttäviä pusseja tai koreja, jotka voivat olla jossain muualla kuin kaapissa oven takana. Pyykkien kuivaus hoituu kätevästi kuivausrummulla, jos sille on tilaa.
Mä myös olen säilönyt tyhjentyneitä säilytyslaatikoita. Aika monet niistä menee sisäkkäin niin, että eivät vie paljon tilaa. Tyhjinä ovat myös kevyitä, joten olen laittanut niitä kaappien/vaatehuoneen/varaston ylähyllyille, jotka on mulle lyhyenä muuten käytännössä hukkatilaa, kun mitään usein tarvittavaa tai painavaa en sinne uskalla laittaa.
Aina joskus järjestellessä tulee vastaan tilanne, että hei, tässähän on nyt selkeä kokonaisuus, jotka voisi laittaa samaan laatikkoon tai koriin. On ollut kiva, kun laatikko on löytynyt heti omista jemmoista. Olen ajatellut, että sitten kun olen "valmis", voin ostaa juuri tarvitsemani määrän saman sarjan laatikoita ja viedä vanhat lootat vaikka kierrätyskeskukseen, mutta prosessin ollessa kesken nämä vanhat ovat toimineet riittävän hyvin.
Olen myös vienyt (rumimpia) laatikoita ja koreja työpaikalle, kun siellä on säilytetty joitain asioita hapertuvissa, pölyisissä pahvilaatikoissa.
BMW kirjoitti:
Olen huomannut että kun heittää jotain pois, hetken päästä tulisi tarve juuri sille tavaralle
Tuosta tulikin mieleen. Tässä loppukesällä kävin kaikki kengät läpi ja kippasin kierrätykseen tarpeettomat siistit ja roskiin rikkinäiset.
Juuri seuraavalla viikolla mies ja tytär keksivät, että nyt maalataankin leikkimökki!
Ja nyt olisi tarvittu niitä risoja kenkiä maalaukseen!
Minua tuo vain lähinnä huvitti, että tietysti niitä nyt tarvittaisiin, vaikka koskaan muulloin ei kukaan ikinä tarvitsisi risoja kenkiä :D
Mutta tämän tarinan opetus ei ole, että säästä kaikki, kun et tiedä, milloin tarvitsee. Me nimittäin selvisimme siitä maalauksesta muutenkin.
Olenkin aina pois heittäessäni miettinyt näin: - Entä jos jotain näistä vielä joskus ehkä tarvitsee? - No ei siihen kuole! Katsotaan sitten, mitä tehdään, mutta ei sitä mahdollista tilannetta varten kannata koko romukasaa säilöä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laittaa sivuun tärkeimmän esineen. Sen mikä tulee ensin mieleen. Mahdollisesti läppäri tai kännykkä nykypäivänä. No joo kotiavain, lompakko ym. Kännykän ja läppärin laturit sallitaan yhdeksi niiden kanssa. Tässäkin ollaan armeliaita, joku kovan linjan konmarittaja kai laskee laturin johdonkin yhdeksi esineeksi. Sitten eteenpäin, asettaen 1000 esinettä rajaksi mikä on sentään armeliasta. Yli tuhannessa sälässä on kai jo jotain tarpeetonta?
Kamalaa tekstiä: Laittaa sivuun tärkeimmän esineen. TÄH? Kuka laittaa? Vai Kannattaa laittaa? Vai mitä?
Ja kaikki muutkin lauseet!!! ARGGGHHHH! Käykää hyvät ihmiset koulunne loppuun ja opetelkaa suomenkieli ja suomen lauserakenteet!
Vierailija kirjoitti:
Laittaa sivuun tärkeimmän esineen. Sen mikä tulee ensin mieleen. Mahdollisesti läppäri tai kännykkä nykypäivänä. No joo kotiavain, lompakko ym. Kännykän ja läppärin laturit sallitaan yhdeksi niiden kanssa. Tässäkin ollaan armeliaita, joku kovan linjan konmarittaja kai laskee laturin johdonkin yhdeksi esineeksi. Sitten eteenpäin, asettaen 1000 esinettä rajaksi mikä on sentään armeliasta. Yli tuhannessa sälässä on kai jo jotain tarpeetonta?
Keskivertosuomalaiskodissa on 10 000 - 50 000 tavaraa (https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005646971.html). Tuhat on aika vähän nykypäivänä, jos kaiken laskee yksitellen.
Muutenkaan en usko, että ulkoa asetetut tietyt numeeriset tai muut rajat karsinnassa toimivat. Koko homman perusta on itsensä (ja perheensä) tarpeiden, toiveiden ja elämäntyylin pohtiminen ja selkeyttäminen, elämän ja kodin tekeminen omannäköiseksi. Eri ihmisille se tarkoittaa eri asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ÄRSYTTÄVÄÄ! kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laittaa sivuun tärkeimmän esineen. Sen mikä tulee ensin mieleen. Mahdollisesti läppäri tai kännykkä nykypäivänä. No joo kotiavain, lompakko ym. Kännykän ja läppärin laturit sallitaan yhdeksi niiden kanssa. Tässäkin ollaan armeliaita, joku kovan linjan konmarittaja kai laskee laturin johdonkin yhdeksi esineeksi. Sitten eteenpäin, asettaen 1000 esinettä rajaksi mikä on sentään armeliasta. Yli tuhannessa sälässä on kai jo jotain tarpeetonta?
Kamalaa tekstiä: Laittaa sivuun tärkeimmän esineen. TÄH? Kuka laittaa? Vai Kannattaa laittaa? Vai mitä?
Ja kaikki muutkin lauseet!!! ARGGGHHHH! Käykää hyvät ihmiset koulunne loppuun ja opetelkaa suomenkieli ja suomen lauserakenteet!
Tällaiset ajatukset kannattaa konmarittaa :) Pääasia, että kommunikaatio toimii.
Vierailija kirjoitti:
ÄRSYTTÄVÄÄ! kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laittaa sivuun tärkeimmän esineen. Sen mikä tulee ensin mieleen. Mahdollisesti läppäri tai kännykkä nykypäivänä. No joo kotiavain, lompakko ym. Kännykän ja läppärin laturit sallitaan yhdeksi niiden kanssa. Tässäkin ollaan armeliaita, joku kovan linjan konmarittaja kai laskee laturin johdonkin yhdeksi esineeksi. Sitten eteenpäin, asettaen 1000 esinettä rajaksi mikä on sentään armeliasta. Yli tuhannessa sälässä on kai jo jotain tarpeetonta?
Kamalaa tekstiä: Laittaa sivuun tärkeimmän esineen. TÄH? Kuka laittaa? Vai Kannattaa laittaa? Vai mitä?
Ja kaikki muutkin lauseet!!! ARGGGHHHH! Käykää hyvät ihmiset koulunne loppuun ja opetelkaa suomenkieli ja suomen lauserakenteet!
Tällaiset ajatukset kannattaa konmarittaa :) Pääasia, että kommunikaatio toimii.
No eihän se kommunikaatio toimi, jos toinen osapuoli ei osaa suomenkieltä, vaan ilmaisee itseään epäselvästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sorruin taas ostamaan tarpeetonta. Mutta kun oli löytö. Ja hirveä morkkishan siitä tuli. Olen kova kotimaisen designin ystävä ja kyttäilen käytettyjen markkinoiden antia päivittäin. Juuri kun olin saanut monta maljakkoa kiertoon kaapista ja vanhat mahtuivat nätisti omalle hyllylleen, menin ja ostin ison maljakon. Vaikka tarvetta ei todellakaan ole ja nyt pitää etsiä sille paikka.
Mulla on jokin fiksaatio, että kun saan myytyä tai karsittua x-määrän tavaraa, saan ostaa jotain tilalle. Monesti se meneekin niin että saan ensin ns. kerättyä rahat uuteen myymällä vanhaa pois mutta morkkis iskee kuitenkin. Kuka tarvitsee 150 euron maljakon? En ainakaan minä mutta sen ostin. Ja tämä on vain yksi esimerkki. Olenko ihan toivoton vai voiko tästä ostoriippuvuudesta päästä eroon? En usko täyttäväni mitään tyhjiötä, vaan tykkään vaan ihan hirveästi kauniista esineistä, joita ikävä kyllä maailma on pullollaan...
Vierailija kirjoitti:
Sorruin taas ostamaan tarpeetonta. Mutta kun oli löytö. Ja hirveä morkkishan siitä tuli. Olen kova kotimaisen designin ystävä ja kyttäilen käytettyjen markkinoiden antia päivittäin. Juuri kun olin saanut monta maljakkoa kiertoon kaapista ja vanhat mahtuivat nätisti omalle hyllylleen, menin ja ostin ison maljakon. Vaikka tarvetta ei todellakaan ole ja nyt pitää etsiä sille paikka.
Mulla on jokin fiksaatio, että kun saan myytyä tai karsittua x-määrän tavaraa, saan ostaa jotain tilalle. Monesti se meneekin niin että saan ensin ns. kerättyä rahat uuteen myymällä vanhaa pois mutta morkkis iskee kuitenkin. Kuka tarvitsee 150 euron maljakon? En ainakaan minä mutta sen ostin. Ja tämä on vain yksi esimerkki. Olenko ihan toivoton vai voiko tästä ostoriippuvuudesta päästä eroon? En usko täyttäväni mitään tyhjiötä, vaan tykkään vaan ihan hirveästi kauniista esineistä, joita ikävä kyllä maailma on pullollaan...
Kyllähän mieleisiään esineitä saa keräillä, tässäkin ketjussa :) Ei se ole hamstrausta, jos oikeasti tykkää joistakin esineistä ja haluaa pitää niitä kotonaan tuottamassa iloa silmälle. Keskitytään ennemmin siihen, että saadaan kotoa pois se tarpeeton roina, mistä ei ole mitään iloa eikä hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se maljakko tuottaa sinulle iloa, on se hintansa arvoinen.
Älä suotta morkkistele. Olet maljakkosi ansainnut.
Vierailija kirjoitti:
Sorruin taas ostamaan tarpeetonta. Mutta kun oli löytö. Ja hirveä morkkishan siitä tuli. Olen kova kotimaisen designin ystävä ja kyttäilen käytettyjen markkinoiden antia päivittäin. Juuri kun olin saanut monta maljakkoa kiertoon kaapista ja vanhat mahtuivat nätisti omalle hyllylleen, menin ja ostin ison maljakon. Vaikka tarvetta ei todellakaan ole ja nyt pitää etsiä sille paikka.
Mulla on jokin fiksaatio, että kun saan myytyä tai karsittua x-määrän tavaraa, saan ostaa jotain tilalle. Monesti se meneekin niin että saan ensin ns. kerättyä rahat uuteen myymällä vanhaa pois mutta morkkis iskee kuitenkin. Kuka tarvitsee 150 euron maljakon? En ainakaan minä mutta sen ostin. Ja tämä on vain yksi esimerkki. Olenko ihan toivoton vai voiko tästä ostoriippuvuudesta päästä eroon? En usko täyttäväni mitään tyhjiötä, vaan tykkään vaan ihan hirveästi kauniista esineistä, joita ikävä kyllä maailma on pullollaan...
Mä ymmärrän mitä tarkoitat. Mäkin viime kesänä olin päättänyt, etten osta mitään, ja sitten kiersin kirppareita, ja tulin kotiin neljän vanhan kristallivadin ja kolmen alpakkalautasen kanssa. Eihän ne paljon maksaneet, mutta kauhea morkkis tuli, että vasta olin saanut vähennettyä roinaa.
Mutta nyt vuotta myöhemmin tajusin, että poistamani roina oli jostain lahjaksi tai halvalla saatua, josta en ollut ikinä saanut mielihyvää, ne vain täyttivät välttämättömän tarpeen. Kun taas ne tilalle ostamani olivat kauniita, itse valittuja, minun unelmakodin näköisiä. Olen ripotellut niitä kotiin, kukkien alle, hedelmäastiaksi, meikeille, kynttilöille. Ne eivät olleet välttämättömiä, koska olisihan vanha ruma ilmainen vähän särö lautanen palvellut sen kukan tai omenien alla. Mutta myös kauneus ja identiteetti on välttämätöntä. Ehkä sitä pula-ajan perintöä on myös se, että on vaikea kokea ansaitsevansa kauneutta, mielihyvää ja vähän ylellisyyttä, jos välttämätön ja vähin onkin jo tyydytetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos, olipa tsemppaavia viestejä. Ja tilanne on juuri kuten edellinen kirjoitti: kämppä on ollut täynnä kaikkea negatiivista tunnetta aiheuttavaa roinaa, jotka olen laittanut kiertoon ja niitä "vastaan" olen toteuttanut pieniä sisustushaaveita. Nyt alkaa olla kaikki pientavara, astiat ja tekstiilit ihan vain oman maun mukaisia ja osittain toteutuneita haaveita. Ei se noin ajateltuna tunnu ollenkaan hölmöltä mutta toisaalta tällä hetkellä tulot ovat pienet eli tuollakin rahalla olisi voinut tehdä jotain järkevämpää ja toisaalta myös kauniita maljakoita on jo parikin entuudestaan. Onneksi sentään ihan erilaisia. Ja nekin ah, niin kauniita mielestäni.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos, olipa tsemppaavia viestejä. Ja tilanne on juuri kuten edellinen kirjoitti: kämppä on ollut täynnä kaikkea negatiivista tunnetta aiheuttavaa roinaa, jotka olen laittanut kiertoon ja niitä "vastaan" olen toteuttanut pieniä sisustushaaveita. Nyt alkaa olla kaikki pientavara, astiat ja tekstiilit ihan vain oman maun mukaisia ja osittain toteutuneita haaveita. Ei se noin ajateltuna tunnu ollenkaan hölmöltä mutta toisaalta tällä hetkellä tulot ovat pienet eli tuollakin rahalla olisi voinut tehdä jotain järkevämpää ja toisaalta myös kauniita maljakoita on jo parikin entuudestaan. Onneksi sentään ihan erilaisia. Ja nekin ah, niin kauniita mielestäni.
Toisaalta varmaan tuntuu, että 150 on paljon maljakosta.
Se oli ok, jos olit sellaista maljakkoa halunnut ja etsinyt jo jonkun aikaa, ja nyt se tuli vastaan ja ihan löytöhintaan. Voi varmaan ajatella, ettei sellaista taas puoleen vuoteen tai vuoteen tule vastaan. Ja pienessä asunnossa ei monta asiaa edes mahdu olemaan, eli sitä tärkeämmäksi tulevat ne, jotka sinne valitaan.
Sen sijaan se ei ole ok, jos vain tyydytit metsästäjä-keräilijä-viettiä, eli tiesit, että jollekulle tämä olisi löytö, ja tiesit että se on enemmän arvoinen ja designia. Jolloin toteutit sun kilpailuviettiä ja veit voiton kotiin. Jos muukin halvempi maljakko olisi täyttänyt sen sinun tarpeen, ja et ollut tällaista edes ajatellut hankkia, ja kotiin päästyä sinulla ei ollut sille paikkaa eikä käyttöä. Eli 150 euron heräteostos ei olisi ollut hyvä juttu, ja tosiaan et voi kantaa kotiin kaikkea hienoa ja kaunista, ellet ole perustamassa antiikkiliikettä.
Hei te sortujat. Olkaa vain tyytyväisiä siitä, että ostitte sentään käytettyä tavaraa. Luonto kiittää. Itse menin ostamaan kaupasta upouuden hameen ja unohdin tarkistaa, pitääkö se silittää. No pitäähän se, joten ei tule käyttöön. Asia selvisi tietysti vasta pesun jälkeen, joten ei voi palauttaakaan. Ja tämä siis vuoden ostolakon jälkeen. Täytyy vain olla jatkossa viisaampi ja yrittää ajalla, että virheistä oppii.
En ikinä tiedä, oliko löytöni löytö.
Ostin takin kirpparilta, se oli vaalea beige, mitä väriä en yleensä käytä. Ajattelin, että tuli hutiostos. Kuitenkin kotona huomasin, että se on lähes täyttä villaa, ja istui minulle nätisti, ja värikin alkoi näyttää yllättävän hyvältä minulla. Takki on ollut kovassa käytössä, ja maksoi vain vitosen.
Toisella kertaa olin Your Facessa alennusmyynnissä, ja sielläkin oli villainen takki. Oli "vain" satasen, kun alun perin hinta oli paljon kovempi. Malli vaikutti iättömältä, väri turvallinen musta. Ajattelin, että tämä on varmasti ihan takuuvarma ostos ja varsinainen löytö.
Niin vain on jäänyt täysin käyttämättä, se jotenkin roikkuu minun päällä, ja on lämpimällä kuuma ja kylmällä ilmalla kylmä ja tuuli menee läpi ja hihoista ja kauluksesta sisään.
Täysin hukkaan meni satanen, ja nyt se"iätön" vaate roikkuu kaapissa viemässä tilaa. Väkisin yritän aina ajatella, olisiko nyt se hetki että sitä voi käyttää. Ei vaan voi.
Aina ei voi voittaa. Joten sen jälkeen mielellään en laita yli satasta mihinkään vaatteeseen tämän takia. Mutta tulos on sitten se, että alle satasen vaatteet nyppääntyvät, roikkuvat ja haalistuvat ja menettävät muotonsa.
Aina puhutaan, miten vaatteet olisivat halpoja nykyään, mutta eivät ne kumminkaan ole.
Vaatteet ovat päinvastoin todella kalliita nykyään, kun halvat hinnat kulkevat käsi kädessä huonon, käyttöä kestämättömän materiaalin kanssa. Jos ostaa talveksi 3 neuletta vaikka Vero Modasta kappalehintaan 40e, niin ovat ennen joulua jo nyppyisiä, pesussa menneet koviksi ja materiaali johtaa sähköä. Nimimerkillä kokemusta on. Sillä 120 eurolla olisi saanut varmasti jotain kestävämpää. Joka tapauksessa tuo yksi 40 euron neule ei kestä hyvänä kuin ihan muutaman käyttökerran, hyvä jos yhtään pesukertaa.
Oma ongelmani vaatteiden kanssa on se, että minulle sopivia malleja ei tunnu olevan olemassakaan. Hihat ovat aina liian lyhyet, samoin helman pituus. Pääntiessä olen tarkka, pitää olla ahdas tai korkea, muuten ei vaan sovi. Tällaisia paitoja tulee vastaan aniharvoin vaikkapa luonnonmateriaalisena. Siksi tulee sorruttua noihin ketjumyymälöiden akryyleihin.
Minulle tulee jokaisen vaatteen kanssa vuoden kohdalla katumus. Joko en ole käyttänyt sitä tai se meni muutamassa pesussa huonoksi ja rahat ovat menneet hukkaan. Tai siitä tuli suosikkini, mutta sitä ei enää myydä,enkä saa toista, kun tämä menee kohta liian huonoksi, kun sitä on käytetty ja pesty 50-100 kertaa vuoden aikana.
Mutta koska vaatteiden ostaminen on ihan arpapeliä, samasta kaupasta,jopa samasta mallistosta, voi tulla ihan eri laatua ei niitä uskalla kerralla ostaa montaa.
Kaikelle tavaralle pitää vaan löytää paikkansa. Laturit ja piuhat koriin johonkin sopivaan paikkaan. Voiko puhelimia ladata langattomasti? Meillä se on tuonut kivasti siisteyttä, kun langaton laturi on pöytälampussa ja yöpöydässä ja muuten voi ladata tietokoneen laturilla. Piuhaa tarvitsee vain reissuille. Silloin se haetaan erillisestä pienestä johtokorista kaapista.
Kylpyammeen ja pyykkitelineen voi ripustaa seinälle, ei ole tiellä. Seinätilaa voi muutenkin ottaa säilyttämiseen, esim. eteisen seinälle voi ripustaa pullokassin ja napata siitä kauppareissulle mukaan.
Tai sitten voi ostaa jotain siistejä laatikoita seisomaan vapaasti. Esim. Ikeassa on Sortera-sarja ja Orthexilla on SmartStore-sarjassa uusia Collect-laatikoita. Parempi sellainen kuin joku epämääräinen kasa tai pitkin poikin seilaavat tavarat, jotka eivät mahdu kaappeihin.