Lue keskustelun säännöt.
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (20748)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta: kuinka moni teistä innokkaista shoppailijoista pitää kirjaa omista vaateostoksista tai miksei myös tavarahankinnoista? Ja uskaltaako joku paljastaa, paljonko käytti viime vuonna vaatteisiin ja kosmetiikkaan? Tai paljonko tänä vuonna on mennyt?
Tää vois oikeasti inspiroida aika paljon tekemään muutoksia omaan kulutukseen, kun siitä rahankäytöstä pitää jonkinlaista kirjaa. Ja sitä kirjanpitoa voi muokata jollain tavalla. Itse esim. koen tekeväni ruokaostokset varsin järkevästi, koska meillä harvemmin tulee ruokahävikkiä. Oma kulutusongelma on ollut nimenomaan vaatteet (etenkin yläosat eli puserot/topit/takit jostain syystä) ja kosmetiikka, joten olen alkanut pitää niistä kirjaa. Tämän vuoksi mun on vähän turha heittää mun tähänastista kulutusta tähän, kun tosiaan oon vasta aloittanut eli "dataa" on aika vähän vielä eikä se kerro siitä kuluttamisesta vielä kovinkaan paljoa. Katsotaan, jos joskus myöhemmin muistan käydä päivittämässä! Enemmän ehkä hyödyttäisi nähdä ne rahanmenot vähän pidemmältä aikaväliltä, edes puolen vuoden ajalta kun sitten voisi olla jo paremmin jonkinlainen "kutina" siitä kuluttamisesta :)
Täällä vielä yksi kulujen seurannan kannattaja. Kirjaan jokaisen kulutetun euron ylös kategorioittain, ihan ruokaostoksista lähtien. Menoni ovat järkevöityneet huomattavasti sen jälkeen kun aloitin tarkan kulujen seurannan. Vaikka käsitetasolla ymmärtää että esimerkiksi noutokahvien ostelu on järjetöntä ja turhaa, ostelu loppui vasta kun näin konkreettisesti käyttäväni kuussa 80€ pelkästään noutokahveihin. Raha ei tuntunut niin paljolta kun nappasi lounaan jälkeen take-away cappuccinon mukaan, mutta järjettömyys paljastui kun näki kokonais summan. En todellakaan ole ihminen jolla olisi varaa laittaa tuollaista summaa kahviin kuukaudessa.
Excelistä oli helppo tarkistaa paljonko olen käyttänyt rahaa vaatteisiin viime vuoden aikana. Summa sisältää kaiken mitä voidaan vaatteiksi laskea, kuluvat vaatteet kuten sukat, alushousut, ja sukkahousut, kangasmaskit, urheiluvaatteet, pipot ja käsineet, kengät, harrastusta varten ostetun seurahupparin 60€ ym.
Yhteensä 753,16€ vuoden aikana, eli 62,76€/kk. Yllättävän iso summa, luulin etten ostele juuri vaatteita. Kuvittelin käyttäneeni ehkä puolet tuosta.
Mielenkiintoista kyllä laskea omaa kulutustaan. Taidanpa laskea verrokiksi vielä tämän vuoden vaatekulutuksen.
Joo. Mulla on työkaveri, jolla on oikeasti hyvä palkka (alkaa vähintään vitosella), ja rahat aina loppu. Tiedän missä ja miten asuu, ei ole kallista, hänellä on täysi autoetu, pukeutuu koko ajan samoihin vaatteisiin eikä käy koskaan lomilla ulkomailla. Eli rahaa ei kulu mihinkään suureen.
Sen sijaan hän ostaa joka päivä töistä aamupalaa, lounaskahvit ja -pullan, iltapäivälläkin vielä jonkun suklaapatukan. Rahaa menee koko ajan pikkupuroja mielettömiä määriä.
Muuhun en ota kantaa, mutta jäin miettimään tuota "pukeutuu aina samoihin vaatteisiin" kohtaan. Kiinnittääkö ihmiset oikeasti huomiota siihen, minkä verran kollegalla on vaatteita tai kuinka usein hänellä on eri kokonaisuus päälle? Itse nimittäin meinasin, että siinä vaiheessa kun tämä etäily päättyy ja on aika palata toimistolle, aion satsata sellaiseen vaatekaappiin, että sieltä löytyy vain muutama harkittu kokonaisuus.
Suurin osa ei edes huomaa mitä muilla on päällään.
Lue Virve Fredmanin blogia. Se käytti vuoden töissä samoja vaatteita eikä osa huomannut asiaa ja loput ei kommentoineet. Ja jos Steve Jobs pukeutui aina samoihin vaatteisiin niin se jo kertoo että kyse ei ole rahasta, vaan tietoisesta valinnasta.
Mulle on ainakin ihan sama mitä ihmiset mun vaatteista ajattelee. Kunhan ne on siistejä, ehjiä ja säädyllisiä niin se saa riittää.Mä huomaan, mutta en tietenkään kommentoi.
Eleettömästi jakkupukuun pukeutuvilla on noin 5 jakkupukua.
Samoin pikkutakkeja miehiltä löytyy noin 5 kpl. Jos käyvät asiakkaissa, alla on hienompi kauluspaita, joita ei tavallisesti näy, eikä jalassa ole farkkuja.
Pukumiehillä on pari pukua. Niitä upgreidataan taskuliinalla, jos vaikka pääjohtaja on tulossa vierailulle.
Ihan yksittäiset tyypit ovat vaatteilla koreilijoita ja heillä on mitä erikoisempia virityksiä päällä, esim. sähkönsinistä väriä ja seuraavana päivänä kirkasta pinkkiä. Heillä tuntuu olevan rajaton vaatekaappi.
Aijaa, onko se susta erikoista jos käyttää sähkönsinistä? Oon juuri tällainen vaatteilla "koreilija", se on vaan mun juttu ja tyyli. Täällä Suomessa huomaa, että se on joillekin ihmeellistä kun silmät pyöreänä katsovat :D mutta monelta saan kehuja ja kehun itsekin jos näen jollain jotain kivaa päällä.
On se. Erikoista. Ohis kommentti, mutta minäkin olen saanut värien käytöstä kommentteja. Normaalisti pukeudun mustaan, mutta joskus hyvin värikkäästi. Olen saanut kehuja ja kommentteja tyyliin "en ikinä itse uskaltaisi" (ehkä tuon oli tarkoitus olla jotain muuta kuin kehu, mutta sori, otin senkin kehuna) kun olin pukeutunut pinkkiin. Huh, huh :) Suomessa on helppo olla erikoinen.
No joo, täällä kun suurin osa pukeutuu mustaan, harmaaseen ja beigeen. Piristävää on, jos näkee väriä. Kyllähän se rohkeutta ja tietynlaista persoonaa vaatii että "uskaltaa".En kuitenkaan pukeudu tilkkutäkkimäisesti, eli sävyt sointuvat toisiinsa ja pohjana on myös mustaa. Mutta en olisi myöskään oma itseni, jos laittaisin beessiä päälleni. Lontoossa asuessani totuin tähän kun siellä käytetään värejä yms rohkeammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole jaksanut lukea näitä satoja sivuja, mutta mitä tekisin parille laukulle jotka ei juurikaan pääse käyttöön. Ovat kauniita ja saan niistä iloa, mutta ei tule käytettyä. Pitäisinkö vaan "koristeena"? Sellaisia pieniä clutcheja ovat
Vierailija kirjoitti:
En ole jaksanut lukea näitä satoja sivuja, mutta mitä tekisin parille laukulle jotka ei juurikaan pääse käyttöön. Ovat kauniita ja saan niistä iloa, mutta ei tule käytettyä. Pitäisinkö vaan "koristeena"? Sellaisia pieniä clutcheja ovat
Jos sulla on paikka pistää ne kauniisti esille, säästä ihmeessä!
Jos ne ovat vain kaapissa ja ihastelet niiden kauneutta pari kertaa vuodessa, kun kaivat kaapista jotain talvihanskoja, myy pois.
Vierailija kirjoitti:
En ole jaksanut lukea näitä satoja sivuja, mutta mitä tekisin parille laukulle jotka ei juurikaan pääse käyttöön. Ovat kauniita ja saan niistä iloa, mutta ei tule käytettyä. Pitäisinkö vaan "koristeena"? Sellaisia pieniä clutcheja ovat
Käytin lähinnä vain yhtä laukkua, mutta omistan 5kpl todella kauniita laukkuja. Ruuvasin eteiseen yhdelle turhalle pikkuseinällä koukut kaikille laukuille, myös sille joka on käytössä.
Nyt välillä tulee vaihdettua, kun tarvitsee vain siirtää kamat laukusta toiseen eikä tarvitse ensin etsiä laukkua jostain kaapin perältä. Kun on juuri tuossa eteisessä, jos on aikaa vaikka 5 minuuttia, ennen kuin pitää lähteä, niin voi valikoida asuun parhaiten sopivan laukun. Koska päivittäislaukku on se isoin, niin voi vaan sieltä varalaukusta kipata, takaisin naulaan laittaessa, kaikki sinne normilaukkuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole jaksanut lukea näitä satoja sivuja, mutta mitä tekisin parille laukulle jotka ei juurikaan pääse käyttöön. Ovat kauniita ja saan niistä iloa, mutta ei tule käytettyä. Pitäisinkö vaan "koristeena"? Sellaisia pieniä clutcheja ovat
Jos sulla on paikka pistää ne kauniisti esille, säästä ihmeessä!
Jos ne ovat vain kaapissa ja ihastelet niiden kauneutta pari kertaa vuodessa, kun kaivat kaapista jotain talvihanskoja, myy pois.
Hyvä vinkki! Ja jos tuntuu että niitä ei tule käytettyä, niin kokeilepa ottaa nätti pikkulaukku seuraavan kerran vaikka ihan perusviikonloppuna ravintolaan tms. vaikkei kyseessä olisi mikään juhla. Tyylikäs clutch tekee simppelistäkin asusta hetkessä ryhdikkäämmän ja tyylikkäämmän kuin perus iso arkilaukku. Toki jos ne laukut ovat todella juhlavia, niin tämä vinkki ei ehkä sitten toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole jaksanut lukea näitä satoja sivuja, mutta mitä tekisin parille laukulle jotka ei juurikaan pääse käyttöön. Ovat kauniita ja saan niistä iloa, mutta ei tule käytettyä. Pitäisinkö vaan "koristeena"? Sellaisia pieniä clutcheja ovat
Voisivatko ne olla vaikka meikkien tai hajuvesien säilytyslaukkuja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole jaksanut lukea näitä satoja sivuja, mutta mitä tekisin parille laukulle jotka ei juurikaan pääse käyttöön. Ovat kauniita ja saan niistä iloa, mutta ei tule käytettyä. Pitäisinkö vaan "koristeena"? Sellaisia pieniä clutcheja ovat
Jos sulla on paikka pistää ne kauniisti esille, säästä ihmeessä!
Jos ne ovat vain kaapissa ja ihastelet niiden kauneutta pari kertaa vuodessa, kun kaivat kaapista jotain talvihanskoja, myy pois.
Hyvä vinkki! Ja jos tuntuu että niitä ei tule käytettyä, niin kokeilepa ottaa nätti pikkulaukku seuraavan kerran vaikka ihan perusviikonloppuna ravintolaan tms. vaikkei kyseessä olisi mikään juhla. Tyylikäs clutch tekee simppelistäkin asusta hetkessä ryhdikkäämmän ja tyylikkäämmän kuin perus iso arkilaukku. Toki jos ne laukut ovat todella juhlavia, niin tämä vinkki ei ehkä sitten toimi.
Jokin hyvin juhlava asuste voi sopia jopa arkikäyttöön, jos vähän tuunaa. Eli mahdollisimman arkinen, mutta siisti ja laadukas asu, jossa ei ole mitään juhlavaa sekä hillitty värimaailma ellei ihan monotoninen yhden värin look. Esim. villatakki, löysä mekko, sukkikset/leggingsit ja karhakat loaferit. Siihen sitten paljetein tai helmin koristeltu crossbody-mallinen juhlalaukku. Voi hyvinkin olla toimiva!
Tämä on vähän sama asia kuin joggerit, lenkkarit, anorakki ja pienen paljettikuvion sisältävä t-paita tai käsineet/pipo, jossa on vähän välkettä. Tai harmaa t-paita ja sen kanssa näyttävä statement-kaulakoru.
Kokeile ihmeessä! Ei aina tarvitse vain väreillä säikäyttää kanssaihmisiä ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos tästä ketjusta! Olen lukenut teidän viestejä pari viikkoa & samalla taistellut oman tavaravuoreni kanssa🤯💥🤮.
Olen viettänyt ihan KÄSITTÄMÄTTÖMÄT ajat Torissa koittaen myydä tilpehööriä jos jonkinlaisella taktiikalla. Yöunetkin meni, kun kuvasin tavaroita ylikierroksilla. Aloin olla oikeasti ihan sekaisin.
En millään kestänyt ajatusta, että joutuisin luopumaan hyvästä tavarasta ilmaiseksi. Harkitsin jopa, että ennemmin heittäisin ne roskiin. Ja siitä sitten oli huono fiilis: että miten voinkin olla näin pikkusieluinen.
Eilen illalla syttyi lamppu & poistin 80 % myydään-ilmoituksistani. Tänään tulee ihminen onnesta soikeana hakemaan ne pois - ja tuntuu hyvältä😊. Ensin olin antamassa joulutavaroita, mutta kun hän oli niistä iloinen, niin tuntui kivalle voida ilahduttaa oikein kunnolla. Paljon menee uutta Pentikiä, Finlaysonia ja muumitavaraa - mutta menköön! Elämä on todella liian lyhyt taistella muutaman satasen tähden (olen kyllä sairaseläkeläinen, mutta tämä tavarahelvetti EI ole se miten haluan käyttää ne vähäiset hetket, jolloin kipu antaa tehdä edes jotain). Kiitos ketjun aloittajalle🙏 ja hyvää syksyä kaikille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole jaksanut lukea näitä satoja sivuja, mutta mitä tekisin parille laukulle jotka ei juurikaan pääse käyttöön. Ovat kauniita ja saan niistä iloa, mutta ei tule käytettyä. Pitäisinkö vaan "koristeena"? Sellaisia pieniä clutcheja ovat
Käytin lähinnä vain yhtä laukkua, mutta omistan 5kpl todella kauniita laukkuja. Ruuvasin eteiseen yhdelle turhalle pikkuseinällä koukut kaikille laukuille, myös sille joka on käytössä.
Nyt välillä tulee vaihdettua, kun tarvitsee vain siirtää kamat laukusta toiseen eikä tarvitse ensin etsiä laukkua jostain kaapin perältä. Kun on juuri tuossa eteisessä, jos on aikaa vaikka 5 minuuttia, ennen kuin pitää lähteä, niin voi valikoida asuun parhaiten sopivan laukun. Koska päivittäislaukku on se isoin, niin voi vaan sieltä varalaukusta kipata, takaisin naulaan laittaessa, kaikki sinne normilaukkuun.
Laukkuja ei saisi roikuttaa. Mielummin hyllylle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten uskallan / tohdin / raaskiin luopua papereista, joihin liittyy voimakkaita tunteita (positiivisia tai negatiivisia) ? En nyt tarkemmin määrittele, (mutta ei mitään kuitteja, verolappuja tms. vaan minulle henkilökohtaisia tärkeitä), mutta monenlaista paperia on kymmenien vuosien ajan säilytetty pahvilaatikottain. Sittemmin olen karsinut vain muutamaan pahvilaatikolliseen, kun näistä en ole raaskinut tunteiden vuoksi luopua.
En ole tarvinnut näitä 10 vuoteen ja tuskin jatkossakaan, mutta silti tuntuu, että entä jos sittenkin tarvin?
Digidogumentointi ei ole järkevää näiden kohdalla, sama sitten säilyttää laatikossa.
Toisaalta näin olen aina siivouksien/raivauksien kohdalla toiminut, että olen vain säilönyt, tai rajannut ja säilönyt, eikä se mihinkään johda. Haluaisin pystyä luopumaan, mutta olen hyvin epävarma tekemään päätöstä.
Mutta miten te muut olette raaskineet luopua tunneasioisita?
jumissa kirjoitti:
Miten uskallan / tohdin / raaskiin luopua papereista, joihin liittyy voimakkaita tunteita (positiivisia tai negatiivisia) ? En nyt tarkemmin määrittele, (mutta ei mitään kuitteja, verolappuja tms. vaan minulle henkilökohtaisia tärkeitä), mutta monenlaista paperia on kymmenien vuosien ajan säilytetty pahvilaatikottain. Sittemmin olen karsinut vain muutamaan pahvilaatikolliseen, kun näistä en ole raaskinut tunteiden vuoksi luopua.
En ole tarvinnut näitä 10 vuoteen ja tuskin jatkossakaan, mutta silti tuntuu, että entä jos sittenkin tarvin?
Digidogumentointi ei ole järkevää näiden kohdalla, sama sitten säilyttää laatikossa.Toisaalta näin olen aina siivouksien/raivauksien kohdalla toiminut, että olen vain säilönyt, tai rajannut ja säilönyt, eikä se mihinkään johda. Haluaisin pystyä luopumaan, mutta olen hyvin epävarma tekemään päätöstä.
Mutta miten te muut olette raaskineet luopua tunneasioisita?
En ole enää se ihminen, joka niitä tunnetavaroita tarvitsi. Perintötavara on asia erikseen tietysti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jumissa kirjoitti:
Miten uskallan / tohdin / raaskiin luopua papereista, joihin liittyy voimakkaita tunteita (positiivisia tai negatiivisia) ? En nyt tarkemmin määrittele, (mutta ei mitään kuitteja, verolappuja tms. vaan minulle henkilökohtaisia tärkeitä), mutta monenlaista paperia on kymmenien vuosien ajan säilytetty pahvilaatikottain. Sittemmin olen karsinut vain muutamaan pahvilaatikolliseen, kun näistä en ole raaskinut tunteiden vuoksi luopua.
En ole tarvinnut näitä 10 vuoteen ja tuskin jatkossakaan, mutta silti tuntuu, että entä jos sittenkin tarvin?
Digidogumentointi ei ole järkevää näiden kohdalla, sama sitten säilyttää laatikossa.Toisaalta näin olen aina siivouksien/raivauksien kohdalla toiminut, että olen vain säilönyt, tai rajannut ja säilönyt, eikä se mihinkään johda. Haluaisin pystyä luopumaan, mutta olen hyvin epävarma tekemään päätöstä.
Mutta miten te muut olette raaskineet luopua tunneasioisita?
Konmarissakin ne muistoesineet ovat siellä lopussa ja kaikissa kategorioissa, jos löytää muistoja, pitäisi ne siirtää viimeiseksi muistojen kanssa. Ajatus tässä varmaankin se, että ensin opetellaan se karsiminen, mikä on tärkeää ja mikä ei, miltä tavarasta luopuminen tuntuu ja miltä avarampi koti näyttää ja elämä helpottuu. Sitten viimeisenä otetaan ne muistot.
Minä olen sitä mieltä, että se helpottuu vain tekemällä. Minulla oli lähes varasto loinen muistoesineitä, nyt mahtuvat jo pariin laatikkoon ja osa on esillä kotona. Mutta monta karsintakierrosta on käyty läpi. Joka kerta kun käyt ne paperit läpi, saat vähän pois. Se jo auttaa, kun ne ovat yhdessä paikassa.
Ensimmäisen askeleen olet jo ottanut, myönnät ettet niitä oikeasti tarvitse ja säästät vain tunnesyistä. Loogiset kysymykset voivat auttaa: Mitä jos kuolet ja Läheiset päätyvät lukemaan paperit? Ne lisäävät tulipaloriskiä. Mitä jos talo palaisi, menisitkö niitä pelastamaan? Ne selkeästi vaivaavat sinua, vaikka ovat vain varastossa. Onko järkeä säästää asioita joista tulee paha mieli?
Mutta älä laita mitään pois, mistä et tunne olevasi valmis vielä luopumaan, kyllä se hetki tulee ja löydät kyllä jotain mihin ei olekaan niin voimakasta tunnesidettä.
Ota vaikka joka päivä 15-45minuuttia, että käyt papereita läpi. Aina kun tulee vastaan sellainen, johon et tänään tunne mitään sidettä, niin laita heti pois, silppua tai vie lopuksi ulkoroskikseen tai lämmitä sauna niillä. Ota vaikka monia pieniä laatikoita, joihin lajittelet jollain tavalla paperit. Minä jakaisin ainakin negatiivisia tunteita herättävät erikseen. Sen jälkeen joku logiikka, miten onkaan järkevä jakaa pienempiin pinoihin, vuosittain, aiheittain, tms. Ne joista et ole valmis luopumaan voi sitten laittaa vaikka muovitaskuihin per kategoria. Päälle lappu, mitä sisältää. Vaikka erivärisellä paperilla onko hyviä vai huonoja muistoja. Tai nämä eri laatikoihin.
Vaikka sanoit, ettei digitoiminen ole järkevää, voi siinä olla ideaa. Kun olet käynyt läpi papereita, ota pienin määrä positiivisia muistoja ja kokeile ottaa kuva tai skannata. Ja mieti oletko sitten valmis luopumaan niistä. Muista laittaa lappu päälle, että nämä on digioitu, voi seuraavalla karsintakierroksella olla eri fiilis. Mutta ei tosiaan kannata mitään himourakkaa kaikista papereista, vaan tehdä tuollainen pieni testierä. Tunne jutuista ei jotenkin ikinä voi tietää, ajattelee ettei todellakaan sovi minulle ja sitten tuntuukin hyvälle tai toisin päin.
Sitten kun ne on kerran käyty läpi, jos niitä jäi paljon, laita asia hyllylle vaikka kuukaudeksi ja sitten taas uudestaan. Välissä voi prosessoida asiaa taustalla lukemalla vaikka jotain tavaranhallinta -kirjaa tai katsomalla youtubesta videoita asiasta. Esim. Hoarders heart - kanavalla hän puhuu paljon juuri tunnetavaroista, englanniksi tosin.
Kyllä se siitä, kun asiaan vaan tarttuu. Ei se ole oikeasti niin iso ja vaikea asia, miltä tuntuu juuri nyt. Vaikket onnistuisi monestakaan paperista luopumaan, ainakin olet saanut ne käytyä läpi ja laitettua järjestykseen!
jumissa kirjoitti:
Miten uskallan / tohdin / raaskiin luopua papereista, joihin liittyy voimakkaita tunteita (positiivisia tai negatiivisia) ? En nyt tarkemmin määrittele, (mutta ei mitään kuitteja, verolappuja tms. vaan minulle henkilökohtaisia tärkeitä), mutta monenlaista paperia on kymmenien vuosien ajan säilytetty pahvilaatikottain. Sittemmin olen karsinut vain muutamaan pahvilaatikolliseen, kun näistä en ole raaskinut tunteiden vuoksi luopua.
En ole tarvinnut näitä 10 vuoteen ja tuskin jatkossakaan, mutta silti tuntuu, että entä jos sittenkin tarvin?
Digidogumentointi ei ole järkevää näiden kohdalla, sama sitten säilyttää laatikossa.Toisaalta näin olen aina siivouksien/raivauksien kohdalla toiminut, että olen vain säilönyt, tai rajannut ja säilönyt, eikä se mihinkään johda. Haluaisin pystyä luopumaan, mutta olen hyvin epävarma tekemään päätöstä.
Mutta miten te muut olette raaskineet luopua tunneasioisita?
Mulle on jäänyt esim. isän papereita ja olen skannaillut niitä ja ottanut myös varmuuskopiot eri levylle. Sitten heitän alkuperäisen pois.
Tavallisesti olen tehnyt pdf-tiedostoja, niitä on helppo katsella. Joskus otan vähän paremman kuvan ja tallennan sen jpg-muotoisena, mutta varmaan 90 % menee pdf-tiedostoiksi.
Esineistä pitää tietenkin ottaa hyvät valokuvat joka puolelta, mutta niistäkin voi sitten tehdä pdf-tiedoston. Jos esine kelpaa myytäväksi, niin sitten myy. Ellei, polttaa tai heitää roskiin.
Nykyään on niin helppoa kun kovalevyt ovat niin isoja, ei tarvitse yrittää kutistaa tiedostoja mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on muuten totta, että mitä useammin käy läpi, niin aina löytyy lisää poistettavaa. Mulla on aina ollut niitä tavoitevaatteita ja nyt olen vihdoin laihtunut paljon. Olen aina silloin tällöin käynyt kokeilemassa noita tavoitevaatteita, varmaan joku kolme kertaa reilun vuoden aikana. Joka kerta tulee vastaan useampi, että "miksi mä ole tämmöisenkin rätin säästänyt? ". Vaikka olen luullut säästäneeni vain hyväkuntoisia ja minun tyylisiä vaatteita. Toki tyyli on varmaan vuosien aikana muuttunut, mutta osa on ollut myös nyppyyntyneitä ja huonossa kunnossa. Mutta ne on ollut silloin suosikkivaate tai niissä on tärkemmin ajateltuna joku hyvä muisto. Nyt on sitten helppo luopua, toisin kuin silloin aikanaan.
jumissa kirjoitti:
Miten uskallan / tohdin / raaskiin luopua papereista, joihin liittyy voimakkaita tunteita (positiivisia tai negatiivisia) ? En nyt tarkemmin määrittele, (mutta ei mitään kuitteja, verolappuja tms. vaan minulle henkilökohtaisia tärkeitä), mutta monenlaista paperia on kymmenien vuosien ajan säilytetty pahvilaatikottain. Sittemmin olen karsinut vain muutamaan pahvilaatikolliseen, kun näistä en ole raaskinut tunteiden vuoksi luopua.
En ole tarvinnut näitä 10 vuoteen ja tuskin jatkossakaan, mutta silti tuntuu, että entä jos sittenkin tarvin?
Digidogumentointi ei ole järkevää näiden kohdalla, sama sitten säilyttää laatikossa.Toisaalta näin olen aina siivouksien/raivauksien kohdalla toiminut, että olen vain säilönyt, tai rajannut ja säilönyt, eikä se mihinkään johda. Haluaisin pystyä luopumaan, mutta olen hyvin epävarma tekemään päätöstä.
Mutta miten te muut olette raaskineet luopua tunneasioisita?
En suoraan sanottuna usko, että sinulla on tärkeitä paperisia muistoja laatikoittain. Sinulla täytyy siis olla sitä samaa paperikamaa, mitä muillakin. Eli kirjeitä, koulukirjoja, kokeita, todistuksia ja diplomeita, päiväkirjoja, perittyjä papereita, ehkä jotain terveys- ja perintöjuttuja tms. virallisia.
Niistä pitää tunnistaa mitkä aidosti tuovat sinulle hyvää mieltä ja pirskahtelua ja pistää suurin osa lopuista pois. Pari koulukirjaa kertoo koulu-urasta käytännössä saman kuin muuttolaatikollinen kirjoja, koska et niitä kirjoja kuitenkaan koskaan jaksa selata läpi. Säästä pari parasta koetta tai ainekirjoitusta.
Kirjeistä kannattaa säilyttää vain ne, joiden kirjoittaja oli tärkeä ihminen. Jonkun randomin SinäMinästä löydetyn kirjekaverin, jota et enää edes muista, kirjeitä ei ole erityisen hedelmällistä säilöä. Jos kyseessä on jotain vanhempien tai isovanhempien kirjeenvaihtoa, sitä pitää punnita sukuhistoriallisesta näkökulmasta. Ovatko kirjeet ja niiden sisältö sellaisia, mitä pitäisi säästää jälkipolville? Todennäköisesti ei.
Negatiivisia papereita ei ihan tosi kannata säästää. Tässä ketjussa moni on tajunnut esim. vanhoista päiväkirjoistaan, että muistaa positiiviset asiat ilman niitäkin, mutta moni negatiivinen juttu (ahdistukset, epäonnistuneet ihastukset jne.) on painunut unholaan, mutta päiväkirjojen lukeminen aktivoi nimenomaan ne muistot, ei parantanut hyvien muistojen muistamista. Jos kyse on terveyspapereita, lastensuojelun tai vastaavan merkinnöistä, säästä ne vain, jos aiot käsitellä terapiassa niitä asioita. Muuten unohda nekin, ja heitä ne pois. Tiedot noista asioista löytyvät yhteiskunnan arkistoista, jos jostain syystä niitä vielä tarvitsisit.
Lähes kaikki virallinen paperi on 10 vuodessa vanhentunut, joten niistä voi suurimman osan pistää pois.
Sinä tiedät itse, ettet niitä papereita tarvitse. Sun täytyy nyt vain miettiä mikä olisi se pahin tilanne, mitä voisi seurata, kun sulla ei noita papereita ole, ne vaikka tuhoutuisivat tulipalossa. Todennäköisin vastaus on, että mitään ei tapahtuisi. Yhä useampi asia on jälkikäteen helposti palautettavissa yhteiskunnan rekistereistä. Esimerkiksi koulutodistukset (päättö- ja tutkintotodistukset) löytyvät nykyään nettipalvelusta.
Kipuna kirjoitti:
Kiitos tästä ketjusta! Olen lukenut teidän viestejä pari viikkoa & samalla taistellut oman tavaravuoreni kanssa🤯💥🤮.
Olen viettänyt ihan KÄSITTÄMÄTTÖMÄT ajat Torissa koittaen myydä tilpehööriä jos jonkinlaisella taktiikalla. Yöunetkin meni, kun kuvasin tavaroita ylikierroksilla. Aloin olla oikeasti ihan sekaisin.
En millään kestänyt ajatusta, että joutuisin luopumaan hyvästä tavarasta ilmaiseksi. Harkitsin jopa, että ennemmin heittäisin ne roskiin. Ja siitä sitten oli huono fiilis: että miten voinkin olla näin pikkusieluinen.
Eilen illalla syttyi lamppu & poistin 80 % myydään-ilmoituksistani. Tänään tulee ihminen onnesta soikeana hakemaan ne pois - ja tuntuu hyvältä😊. Ensin olin antamassa joulutavaroita, mutta kun hän oli niistä iloinen, niin tuntui kivalle voida ilahduttaa oikein kunnolla. Paljon menee uutta Pentikiä, Finlaysonia ja muumitavaraa - mutta menköön! Elämä on todella liian lyhyt taistella muutaman satasen tähden (olen kyllä sairaseläkeläinen, mutta tämä tavarahelvetti EI ole se miten haluan käyttää ne vähäiset hetket, jolloin kipu antaa tehdä edes jotain). Kiitos ketjun aloittajalle🙏 ja hyvää syksyä kaikille!
Tulin hyvälle tuulelle pelkästään tämän lukemisesta! Antaminen on ihanaa. Olen aina ajatellut olevani vähän höpsö kun se on esim. lottovoitosta haaveillessa eräs ihanimmistä asioista mitä mietin :D
Minä myös tykkään antaa. En koskaan ole myynyt tavaroitani joita en tarvitse vaan aina annan jollekin tai lahjoitan kirpputoreille tms.
Antaminen on ihanaa!
"En suoraan sanottuna usko, että sinulla on tärkeitä paperisia muistoja laatikoittain. Sinulla täytyy siis olla sitä samaa paperikamaa, mitä muillakin."
Ei ole kirjeitä, eikä koulukamaa, tai noh, niitä on yhteensä parin sentin pino, ei tunnu missään.
Nämä ovat tärkeään ja edelleen rakkaaseen henkilökohtaiseen harrastukseen liittyviä juttuja, joita ei saa mistään yhteiskunnan laitoksesta enää tilattua. Toisaalta niitä on satoja ja niin specifejä, että ei niitä voi digitoida, niistä ei saisi selvää. -Ja järjetön urakkakin se olisi.
En näitä toisaalta koskaan katsele, mutta jos haluaisin niitä joskus vanhana vielä katsoa, niin paljon tunteita ja muistoja ja erilaisia vaiherikkaita hetkiä ne pitävät sisällään.
Negatiivisten kanssa olen tuskaillut tämän päivän, että uskallanko luopua. Mitä jos asia tulee vielä joskus tulevaisuudessa vastaan ja minulla pitäisi olla todisteet tallessa. No ei varmaankaan enää tule, sanoo järki.
En ole tänään saanut muuta aikaiseksi, kuin sieltä seasta muutaman neutraalin paperin pois.
Vierailija kirjoitti:
Kipuna kirjoitti:
Kiitos tästä ketjusta! Olen lukenut teidän viestejä pari viikkoa & samalla taistellut oman tavaravuoreni kanssa🤯💥🤮.
Olen viettänyt ihan KÄSITTÄMÄTTÖMÄT ajat Torissa koittaen myydä tilpehööriä jos jonkinlaisella taktiikalla. Yöunetkin meni, kun kuvasin tavaroita ylikierroksilla. Aloin olla oikeasti ihan sekaisin.
En millään kestänyt ajatusta, että joutuisin luopumaan hyvästä tavarasta ilmaiseksi. Harkitsin jopa, että ennemmin heittäisin ne roskiin. Ja siitä sitten oli huono fiilis: että miten voinkin olla näin pikkusieluinen.
Eilen illalla syttyi lamppu & poistin 80 % myydään-ilmoituksistani. Tänään tulee ihminen onnesta soikeana hakemaan ne pois - ja tuntuu hyvältä😊. Ensin olin antamassa joulutavaroita, mutta kun hän oli niistä iloinen, niin tuntui kivalle voida ilahduttaa oikein kunnolla. Paljon menee uutta Pentikiä, Finlaysonia ja muumitavaraa - mutta menköön! Elämä on todella liian lyhyt taistella muutaman satasen tähden (olen kyllä sairaseläkeläinen, mutta tämä tavarahelvetti EI ole se miten haluan käyttää ne vähäiset hetket, jolloin kipu antaa tehdä edes jotain). Kiitos ketjun aloittajalle🙏 ja hyvää syksyä kaikille!Tulin hyvälle tuulelle pelkästään tämän lukemisesta! Antaminen on ihanaa. Olen aina ajatellut olevani vähän höpsö kun se on esim. lottovoitosta haaveillessa eräs ihanimmistä asioista mitä mietin :D
En tiedä osaanko käyttää tätä lainausta oikein, mutta minä Kipuna tulin iloiseksi, kun sinä olit tullut iloiseksi! Ja ihan samonlaisia asioita haaveilen lottovoitolla tekeväni: maksavani vanhemmille hyvän hoitopaikan, siskolle terapeutin 😆 ja ilahduttaa muita noin yleensä. Tämä on ollut harvinaisen kannustava, positiivinen ja asiallinen ketju ( harvinaisuus kenties, vaikka oma kokemukseni on lähinnä tullut iltapvlehtien kommenttikenttien lukemisesta & NE on täynnä negatiivista kuraa). Ps. Ystäväni huolestui tästä tavaran karsimisesta. Onko kellään tullut vastaan samanlaisia reaktioita?
Aiemmin mainittu tyyliin kirjaaminen ylös tuntuu toimivan sekä tavaroiden karsimisessa, että ostelun vähentämisessä, ainakin minulla.
Olin taas kerran tekemässä tilausta vaatteista, joita en muuten todellakaan tarvitse. Mutta onneksi tarkistin tyylilistan, ennen kuin tilasin.
Ongelmani on hupparit, t-paidat, neuletakit ja mekot, niitä olin taas tilaamassa. Omaan listaani olin laittanut kappalemäärät olemassa olevista erilaisista vaatteista ja tavoitemäärän. Jo se herätti, kun mekkojen tavoitemäärä on 10 ja kaapissa on 47. Huppareista käytän vain sellaisia joissa on vetoketju, usein tulee kylmä tai kuuma, enkä jaksa rampata sitä pois pään yli, ostoskorissa oli kaunis, mutta tavallinen vetoketjuton huppari. Yleisesti en halua enää yhtään mustaa vaatetta kaappiini, ne masentavat minua, ostoskorissa oli mustia t-paitoja. Neuletakeissa pitää olla taskut ja huppu, hyvin harvoin käytän, jos edes toinen puuttuu, no ostoskorissa olevassa ei ollut kumpaakaan.
Eipä varmaan kaikkea turhaa ostelua poista tämäkään, mutta ainakin nyt jäi ostamatta. Ja auttaa myös tavaroiden läpi käymisessä, kun tietää mitä tarvitsee.
Tavaroiden poistossa minulla on ongelma silloin, kun täydellinen vaate on mennyt huonoksi tai puuttuu. Esimerkkinä shortsit, minun molemmat täydelliset shortsit ovat kauhtuneet, no ajan saatossa olen yrittänyt niitä korvata toisilla ja nyt en raaski luopua mistään. Tarvitsen siis farkkushortsit tai vastaavat mitä voi käyttää kyläillessä/ terassilla ja ehkä kahdet oloilu/ulkoilushortsit. Nyt kaapissa on 15 paria shortseja, kahdet kauhtuneet, joista en voi luopua, koska ovat todella hyvät. Loput ovat jokseenkin huonoja varakappaleita. Heittäisin kaikki mäkeen, jos täydelliset löytyisi, mutta ei löydy, niin ostan joka vuosi vaan pari huonoa lisää, koska kaikki kaapissa vielä huonompia.