tavarapaljous :(

Vierailija kirjoitti:

Apua, nyt tarvitsisin jotain... öh, en tiedä mitä. Henkistä tukea? Moitteita?

Olen nimittäin myynyt ja karsinut paljon tavaraa pois (etenkin myynyt, koska yritän säästää rahaa, jotta saisin velkoja nopeammin maksettua pois), ja tein periaatepäätöksen, että nyt alkaa ankara säästökuuri ostosten suhteen.

Joten mitä hemmettiä minä tein? Tulin ajatelleeksi, että hetkinen, nyt kun en saa enää ostella mitään, niin ostanpa alta pois kaikki tarvitsemani kirjat, jotka ovat olleet jo kauan toivomuslistallani. Ja tilasin 25 kirjaa!!!!!!

Hävettää, ahdistaa, ja samalla ihan oikeasti haluan nuo kirjat (enkä kirjoistani ole ylipäätään luopumassakaan), joten fiilikset ovat vähintäänkin ristiriitaiset.... Olisin luultavasti ajan myötä ostanut kaikki nuo kirjat joka tapauksessa, mutta ei niitä ollut mitään syytä KERRALLA kaikkia ostaa. Ainoa syy oli paniikki siitä, ettei kohta "saa" tilata enää mitään. Olen idiootti.

Olet shoppailuholisti. Ostat huumassa ja kadut aamulla. Toivottavasti tilasit netistä, ja voit purkaa kaupan, sillä sinulla selvästi ei ollut varaa noihin kirjoihin nyt. Montako sataa edes laitoit niihin? Ja piti pienentää velkoja? Sun impulssikontrolli ei pelitä, onko sulla bipolaari?

Kirjat ei mun mielestä ole ongelma, jos niihin on varaa, mutta sä sanoit että sulla ei ole.

Miten olette toimineet vanhojen valokuvien kanssa?

Minulla on monta pahvilaatikollista vanhoja paperikuvia eletyn elämän varrelta. Olen jo osittain ne käynytkin läpi ja heittänyt pois turhat. 

-Mutta entä ne, mitä haluan säilyttää? 

Isot valokuvakansiot vievät liikaa tilaa, mikä neuvoksi? Miten olette säilöneet paperikuvat?

Entä mitä vinkkejä vielä karsimiseen näissä, kun niitä on edelleen pari tuhatta ainakin.

https://paikkakaikelle.fi/2016/09/16/hyvan-mielen-valokuvat-2/

Tuolta hyviä vinkkejä valokuvien säilytykseen.

25 kirjaa kerralla? Aikamoista. Luulin olevani himoshoppaaja, kun joskus sorruin ostamaan useamman vaatteen kerralla mutta 25 kirjaa kerralla? Kuulostaa jopa minusta tosi hurjalta. Nehän vievät tilaakin vaikka kuinka.

Jos 1 kirja maksoi keskimäärin 10 euroa, niin tuohon 25 kirjaan meni 250 euroa, todennäköisesti paljon enemmän jos osakin on ollut sen normaalin kirjahinnan verran eli 25 euroa. Ja jos yksi kirja on noin 5 cm paksu, näihin menee tilaa pitkälti toista hyllymetriä. Jos tarkoitus on vähentää tavaraa ja maksaa velkoja pois, niin on ehkä hyväkin tuntea morkkista.

Vierailija kirjoitti:

Moni meidän tavara on ollut tarpeellinen aikanaan, mutta ei ole enää. Ja nyt meidän pitää tuntea siitä jotain epämääräistä syyllisyyttä, että se ei ole enää tarpeen, ja on niin käytetty tai vanhanaikainen, ettei kelpaa enää kellekään muillekaan. Se tavara on palvellut tehtävänsä, ei kai siinä sen enempää.

Kirja on vain paperia, vähän kuin sanomalehti. Se oli tarkoitus lukea. Joko se oli hyvä kirja ja on luettu, tai se oli huono kirja, ja silloin sitä ei ainakaan pidä säilyttää.

Jos vaate on yli kymmenen vuotta vanha, se on kerta kaikkiaan ostettu paljon nuoremmalle ihmiselle, eri elämäntilanteeseen, eri vartalolle ja eri muodin maailmassa. Harvat vaatteet on ikuisia, sittenkään vaikka ne olisivat periaatteessa ehjiä.

Jos tavaralle ei ole minkäänlaista tarvetta, ei tietenkään pidä tuntea mitään syyllisyyttä siitä, että siitä hankkiutuu eroon.

Mutta tässä ketjussa moni on sanonut, että heille kirjoilla on paljon muutakin arvoa kuin se funktionaalinen. Suosikkikirja hyllyssä on merkityksellinen koriste-esine, siinä missä jollekin muulle voi olla merkityksellistä pitää voittamiaan pokaaleja esillä. Minusta kirjat ovat kauniita, ja niiden selaaminen (myös luettujen) tuottaa minulle suurta iloa. En oikeastaan tarvitse sen kummempaa syytä pitää kirjoja hyllyssä. Olen tietysti myös luopunut kirjoista, jotka eivät tuota mitään positiivisia tunteita minussa.

Toki on paljon myös sellaisia kirjoja, joita oikeasti tarvitsee uudelleen, vaikka olisi ne lukenutkin, vaikkapa ammattiin tai harrastukseen liittyvää kirjallisuutta.

Nämä menevät usein tarpeettomaksi vääntämiseksi siitä, mikä on kenellekin tärkeää. Meillä on paljon kirjoja, mutta kirjahyllyn syvyys on 35 cm, leveyssuunnassa hyllyt vievät tilaa kuitenkin muutaman metrin. Meille se on sisustuselementti ja kotoisuutta tuova asia. Kirjoja haetaan hyllystä tuon tuosta vaikka fyysisten kirjojen lukeminen onkin vähentynyt e-kirjapalvelujen myötä. Olen sinut asian kanssa kuten senkin, että viherkasvit vievät tilaa. Sen sijaan käytän hyvillä mielin yli 10 vuotta vanhojakin vaatteita.

Tavarapaljouden hallinta lähtee 100 % itsetuntemuksesta ja sen tiedostamisesta, mikä on tärkeää ja mikä ei. Ideaali tavaramäärä ja se, missä asioissa minimi riittää, vaihtelee yksilöittäin.

valokuvat kirjoitti:

Miten olette toimineet vanhojen valokuvien kanssa?

Minulla on monta pahvilaatikollista vanhoja paperikuvia eletyn elämän varrelta. Olen jo osittain ne käynytkin läpi ja heittänyt pois turhat. 

-Mutta entä ne, mitä haluan säilyttää? 

Isot valokuvakansiot vievät liikaa tilaa, mikä neuvoksi? Miten olette säilöneet paperikuvat?

Entä mitä vinkkejä vielä karsimiseen näissä, kun niitä on edelleen pari tuhatta ainakin.

Onko sulla niistä negat jäljellä? Ne pystyy digitoimaan tuosta vaan, ja värit toistuvat täydellisesti (sen ajan kamerateknologialla). Kaikki ne paperikuvat, joista oli nega jäljellä, voi näin heittää pois.

Paperikuvatkin kannattaa skannata digikuviksi, koska digikuvista ei värit haalistu toisin kuin paperista. Voit tehdä niistä uudet albumit, parin sentin paksuiseen digialbumiin mahtuu satoja kuvia ja saat sillä 20 cm albumeita pois hyllystä.

Karsimiseen pätee sama kuin muuhunkin. Jos kuva on huono (ilme, rajaus, tärähdys), pois. Tuplakappaleet pois. Tilanteet ja ihmiset, joita et enää tunnista ja muista, pois. Kuvat, jotka tuovat vain pahaa mieltä, pois.

Jäljelle jätät itsesi ja elämäsi näköisen kokoelman, josta saat huoletta sensuroida pois mitä ikinä tahdot.

Kuvia voi myös ryhmitellä uudella tavalla. Voit kerätä kaikki synttärikuvat omaan albumiinsa, kaikki matka- ja lomakuvat toiseen jne. Saat samalla karsittua vähän lisää, kun ymmärrät, ettei jokaiselta laivamatkalta tarvitse säästää kuvia. Pari kuvaa muistuttaa sinua, että laivalla oli lapsena kivaa.

Samaten täysin merkityksettömät nähtävyyskuvat voit poistaa. Eiffel-tornista löytyy netistä paljon parempia kuvia kuin se sinun vääränlaisella kameralla (linssillä) otettu tuhnu. Digialbumiin voit vaikka lainata netistä kuvat nähtävyyksistä ja jättää omista kuvistasi jäljelle vain ne, jotka aidosti liittyvät sinuun ja sinun matkamuistoihisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apua, nyt tarvitsisin jotain... öh, en tiedä mitä. Henkistä tukea? Moitteita?

Olen nimittäin myynyt ja karsinut paljon tavaraa pois (etenkin myynyt, koska yritän säästää rahaa, jotta saisin velkoja nopeammin maksettua pois), ja tein periaatepäätöksen, että nyt alkaa ankara säästökuuri ostosten suhteen.

Joten mitä hemmettiä minä tein? Tulin ajatelleeksi, että hetkinen, nyt kun en saa enää ostella mitään, niin ostanpa alta pois kaikki tarvitsemani kirjat, jotka ovat olleet jo kauan toivomuslistallani. Ja tilasin 25 kirjaa!!!!!!

Hävettää, ahdistaa, ja samalla ihan oikeasti haluan nuo kirjat (enkä kirjoistani ole ylipäätään luopumassakaan), joten fiilikset ovat vähintäänkin ristiriitaiset.... Olisin luultavasti ajan myötä ostanut kaikki nuo kirjat joka tapauksessa, mutta ei niitä ollut mitään syytä KERRALLA kaikkia ostaa. Ainoa syy oli paniikki siitä, ettei kohta "saa" tilata enää mitään. Olen idiootti.

Olet shoppailuholisti. Ostat huumassa ja kadut aamulla. Toivottavasti tilasit netistä, ja voit purkaa kaupan, sillä sinulla selvästi ei ollut varaa noihin kirjoihin nyt. Montako sataa edes laitoit niihin? Ja piti pienentää velkoja? Sun impulssikontrolli ei pelitä, onko sulla bipolaari?

Kirjat ei mun mielestä ole ongelma, jos niihin on varaa, mutta sä sanoit että sulla ei ole.

Vaikka kirjojen shoppailu olikin moka, kun yrittää säästää, on minusta vähän mautonta spekuloida tässä ketjussa muiden kirjoittajien mielenterveydellä.

Provikkakirppikset ovat käteviä. Meidän kaupungissa on ainakin 1. Meillä on 3 lasta ja jokaisella ollaan saatu paikka luokkaretkeä varten.

Ollaan saatu aikaikkuna, milloin saa viedä tavarat kirppikselle.

Tulot tulevat suoraan luokan tilille.

Kukaan ei tiedä paljonko kuka on vienyt.

Oon syksyllä vanhempainillassa sanonut tästä ja ennen aikaikkunaa, oon laittanut sähköpostia kaikille.

Jokaiselle on pidetty väh 2 krt ja joka kerta on tullut rahaa yli tonni.

Tämä on sellainen, johon jokainen voi osallistua helposti.

Minulla on paljon kirjoja, joista vaan en halua luopua, koska oletan, että palaan niihin myöhemmin. En tiedä uskaltaisinko edes tunnustaa kuinka monta hyllymetriä minulla on niitä. Ainoatakaan romaania minulla ei ole hyllyssäni, eli kaikki ovat tietokirjoja tai jonkinsorttisia hakuteoksia tai historiikkeja.

Just. Tietokirjoilla ole mitään tekoa tänä päivänä. Kaikki tieto vanhenee ja nopeasti.

Mun mielessä on käynyt ajatus tehdä vanhoista valokuvista nettiin blogi tms, jossa luokittelisin avainsanoilla otokset ja sitten avaisin sen sukulaisille katsottavaksi. Niihin voisi kommentoida ja antaa lisätietoa. Kuvat voisi järjestää vuosien, kategorioiden tai henkilöiden mukaan.

Sellaisesta voisi olla iloa tulevaisuudessa niille nuorille, jotka ei meitä enää edes tunne. En tiedä, onko höpsö ajatus? Itse tykkään älyttömästi katsella vanhoja kuvia, sellaisiakin joissa ei ole edes tuttuja. Ne ovat mielenkiintoisia ja kutittelevat mielikuvitustani.

Vierailija kirjoitti:

Apua, nyt tarvitsisin jotain... öh, en tiedä mitä. Henkistä tukea? Moitteita?

Olen nimittäin myynyt ja karsinut paljon tavaraa pois (etenkin myynyt, koska yritän säästää rahaa, jotta saisin velkoja nopeammin maksettua pois), ja tein periaatepäätöksen, että nyt alkaa ankara säästökuuri ostosten suhteen.

Joten mitä hemmettiä minä tein? Tulin ajatelleeksi, että hetkinen, nyt kun en saa enää ostella mitään, niin ostanpa alta pois kaikki tarvitsemani kirjat, jotka ovat olleet jo kauan toivomuslistallani. Ja tilasin 25 kirjaa!!!!!!

Hävettää, ahdistaa, ja samalla ihan oikeasti haluan nuo kirjat (enkä kirjoistani ole ylipäätään luopumassakaan), joten fiilikset ovat vähintäänkin ristiriitaiset.... Olisin luultavasti ajan myötä ostanut kaikki nuo kirjat joka tapauksessa, mutta ei niitä ollut mitään syytä KERRALLA kaikkia ostaa. Ainoa syy oli paniikki siitä, ettei kohta "saa" tilata enää mitään. Olen idiootti.

Sellaista tapahtuu. Taputtelen sinua virtuaalisesti olalle. Tiedän tasan tarkkaan mitä tarkoitat ja miltä nyt tuntuu. Joskus olen itse onnistunut perumaan tilauksen heti sen tekemisen jälkeen. Kokeile jos onnistuu.

Addiktioihin pätevät samat lait. En mie menisi huutamaan alkoholistillekaan, että ootpa typerä ja nyt oot täysin epäonnistunut kun repsahdit eilen! Ehei. Mie kannustaisin jatkamaan, että nyt ylös ja eteenpäin. Laskuri nollantui mutta ei muuta kuin vahvempana eteenpäin.

Tee siekin samoin.

Vierailija kirjoitti:

Mutta silti, vaikka olisi paljon vapauttavampaa lakata ajattelemasta, että tavaroissa on raha kiinni, siitä ei silti pääse minnekään, että köyhälle niissä tavaroissa ON raha kiinni.

Minä ajattelen niin, että mikä tahansa tavara muuttuu rahan arvoiseksi vasta sellaisen ihmisen käsissä, joka oikeasti saa aikaiseksi myydä sen. Kaapissa makuuttamalla ei yksikään tavara muutu rahaksi, vaan itseasiassa kuluttaa resursseja (vie tilaa, jokaisen neliön lämmittäminen maksaa jne.). Halvemmaksi voisi tulla, jos antaisi ylimääräiset tavarat pois ja muuttaisi pienempään asuntoon.

Puolisoni perhe on pienituloisia maanviljeilijöitä, ja täältä ei ole raaskittu heittää mitään pois, koska tavara oli hankittaessa niin kallista, sen voi vielä korjata, tätä voi vielä tarvita... Mulla on ollut ihan älytön duuni talon ja varastojen raivaamisessa (ja loppua tälle raivaukselle ei ole näköpiirissä vuosienkaan jälkeen ihan hetkeen), ja kalliiksi on tullut maksaa jätemaksuja, jätelavan vuokraa, bensakuluja kun tavaraa on kiikutetta kärryllä jäteasemalle. Älyttömintä tässä touhussa on se, että noista tavaroista olisi voinut saada vähän rahaa, jos ne olisi myyty aikoinaan pois. On vaatteita, suksia, luistimia, kemikaaleja maitotankin puhdistukseen, huonekaluja, rakennusmateriaalia, vanhoja maatalouslaitteita, työkaluja, turvakaukaloa 80-luvulta, matonkuteita, romumetallia... lista on loputon. Huomattava osa tavarasta on mennyt säilytyksessä pilalle. Jos ne tavarat olisi edes annettu aikanaan ilmaiseksi eteenpäin, niin mun ei tarvitsisi nyt maksaa hävittämisestä.

Olen itsekin pienituloinen, ja tavaran suhteen mulla on se periaate, että jos en ole saanut aikaiseksi myydä jotakin tavaraa tiettyyn määräaikaan mennessä, lahjoitan sen. En missään tapauksessa aio jatkaa perinnettä ja kerryttää nurkkiin tavaraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta: kuinka moni teistä innokkaista shoppailijoista pitää kirjaa omista vaateostoksista tai miksei myös tavarahankinnoista? Ja uskaltaako joku paljastaa, paljonko käytti viime vuonna vaatteisiin ja kosmetiikkaan? Tai paljonko tänä vuonna on mennyt?

Tää vois oikeasti inspiroida aika paljon tekemään muutoksia omaan kulutukseen, kun siitä rahankäytöstä pitää jonkinlaista kirjaa. Ja sitä kirjanpitoa voi muokata jollain tavalla. Itse esim. koen tekeväni ruokaostokset varsin järkevästi, koska meillä harvemmin tulee ruokahävikkiä. Oma kulutusongelma on ollut nimenomaan vaatteet (etenkin yläosat eli puserot/topit/takit jostain syystä) ja kosmetiikka, joten olen alkanut pitää niistä kirjaa. Tämän vuoksi mun on vähän turha heittää mun tähänastista kulutusta tähän, kun tosiaan oon vasta aloittanut eli "dataa" on aika vähän vielä eikä se kerro siitä kuluttamisesta vielä kovinkaan paljoa. Katsotaan, jos joskus myöhemmin muistan käydä päivittämässä! Enemmän ehkä hyödyttäisi nähdä ne rahanmenot vähän pidemmältä aikaväliltä, edes puolen vuoden ajalta kun sitten voisi olla jo paremmin jonkinlainen "kutina" siitä kuluttamisesta :)

Täällä vielä yksi kulujen seurannan kannattaja. Kirjaan jokaisen kulutetun euron ylös kategorioittain, ihan ruokaostoksista lähtien. Menoni ovat järkevöityneet huomattavasti sen jälkeen kun aloitin tarkan kulujen seurannan. Vaikka käsitetasolla ymmärtää että esimerkiksi noutokahvien ostelu on järjetöntä ja turhaa, ostelu loppui vasta kun näin konkreettisesti käyttäväni kuussa 80€ pelkästään noutokahveihin. Raha ei tuntunut niin paljolta kun nappasi lounaan jälkeen take-away cappuccinon mukaan, mutta järjettömyys paljastui kun näki kokonais summan. En todellakaan ole ihminen jolla olisi varaa laittaa tuollaista summaa kahviin kuukaudessa. 

Excelistä oli helppo tarkistaa paljonko olen käyttänyt rahaa vaatteisiin viime vuoden aikana. Summa sisältää kaiken mitä voidaan vaatteiksi laskea, kuluvat vaatteet kuten sukat, alushousut, ja sukkahousut, kangasmaskit, urheiluvaatteet, pipot ja käsineet, kengät, harrastusta varten ostetun seurahupparin 60€ ym.

Yhteensä 753,16€ vuoden aikana, eli 62,76€/kk.  Yllättävän iso summa, luulin etten ostele juuri vaatteita.  Kuvittelin käyttäneeni ehkä puolet tuosta.

Mielenkiintoista kyllä laskea omaa kulutustaan. Taidanpa laskea verrokiksi vielä tämän vuoden vaatekulutuksen. 

Joo. Mulla on työkaveri, jolla on oikeasti hyvä palkka (alkaa vähintään vitosella), ja rahat aina loppu. Tiedän missä ja miten asuu, ei ole kallista, hänellä on täysi autoetu, pukeutuu koko ajan samoihin vaatteisiin eikä käy koskaan lomilla ulkomailla. Eli rahaa ei kulu mihinkään suureen.

Sen sijaan hän ostaa joka päivä töistä aamupalaa, lounaskahvit ja -pullan, iltapäivälläkin vielä jonkun suklaapatukan. Rahaa menee koko ajan pikkupuroja mielettömiä määriä.

Muuhun en ota kantaa, mutta jäin miettimään tuota "pukeutuu aina samoihin vaatteisiin" kohtaan. Kiinnittääkö ihmiset oikeasti huomiota siihen, minkä verran kollegalla on vaatteita tai kuinka usein hänellä on eri kokonaisuus päälle? Itse nimittäin meinasin, että siinä vaiheessa kun tämä etäily päättyy ja on aika palata toimistolle, aion satsata sellaiseen vaatekaappiin, että sieltä löytyy vain muutama harkittu kokonaisuus.

Suuri osa tuskin huomaa mitään. Ja aina on ne pari, joiden harrastus on muiden ihmisten pohtiminen, heitä ei hämää mikään, ja heistä ei pidä välittää. Olin kerran töissä, jossa yksi sihteeri luki kaikkien kalentereita netistä, ja oli varsinainen salapoliisi.

Mutta suurin osa ihmisistä ei huomaa mutta kuin jonkun erikoisemman vaatteen.

Sitäpaitsi jos joku kysyy, voithan sanoa, että olet laiska shoppailija, ja kun löydät sopivan, ostat aina kaksi tai useamman samaa vaatetta. Minäkin teen niin, joten joskus näyttää siltä, kuin olisi sama pusero monta päivää, kun se onkin kaksois-tai kolmoiskappale.

Allekirjoitan tämän ja minä tykkään vaatteista. Suurin osa kanssakulkijoista pukeutuu (mielestäni) aika huomaamattomiin vaatteisiin. Se on hyvin harva asu, minkä rekisteröin ja muistan. Nyt esim työpaikalla on ollut eräällä naisella aivan ihana mekko, joka on täydellinen hänelle ja väritkin aivan loistavat hänen yllään. Mekko korostaa häntä ja hän mekkoa. Sellainen on harvinaista.

Itse ihailen minimalistipukeutujia. Ensinnäkin miehet tekevät niin koko ajan, mikseivät naiset voisi? Sen voi ajatella vaikka pienenä tasa-arvotaisteluna :)

Jos joku kysyy, sano, että ihailet Steve Jobsin tapaa pukeutua aina samalla tyylillä. Että kokeilet sitä itsekin nyt niin ajatusenergiaa vapautuu muuhun luovaan.

JOS haluat niin asuja voi muunnella todella helposti asusteilla. Kirpparilta kasa korviksia, huiveja ja vastaavia niin sama vanha look on aivan erilainen.

Vierailija kirjoitti:

Just. Tietokirjoilla ole mitään tekoa tänä päivänä. Kaikki tieto vanhenee ja nopeasti.

Entä jos joku tykkää hakea kirjasta sen tiedon? Sallitaan se hänelle. Ja kaikki tieto ei vanhene yhtä nopeasti, veikkaan et joku lääkäreiden anatomian oppikirja on aika vankasti sitä samaa vuosien ajan. Pientä hifistelyä sitten kun tieteessä löydetään jotain uutta?

Ostin asunnon jonka akustiikka on kamala, isot ikkunat ja betoniseinät saavat tavallisen puheäänen kaikumaan epämiellyttävästi.

Tavalliset huonekalut kuten iso matto, sohva, verhot, taulut ym eivät tuoneet apua, joten lähdin etsimään vinkkejä netistä. Hifistifoorumilla suosittelivat isoa kirjahyllyä, kirjojen massa imee tehokkaasti ääntä ja todennäköisesti auttaisi paljon ongelmaani.

Toinen vaihtoehto olisi ammattimaiset akustiikkalevyt jotka maksavat järjettömän paljon. Odotan ehkä että vanhempani haluavat joskus luopua Lundioistaan kirjoineen ja tarjoan niille uuden kodin.

Yksi esimerkki siitä miksi kirjat eivät aina ole turhia, vaikka niitä ei kaikkia aktiivisesti lukisikaan.

Kirjashoppailijalle, tilausta ei ehkä onnistu enää perumaan, mutta nettiostokset voi yleensä palauttaa. Mitä jos palautat kirjat ja pidät nyt vain yhden? Ostat seuraavan sitten kun se yksi on luettu jne. Menetät ehkä 10% alennuksen, mutta pitkällä tähtäimellä säästät sen moninkertaisesti kun alat nyt opettelemaan järkevää kuluttamista.

Vierailija kirjoitti:

Ostin asunnon jonka akustiikka on kamala, isot ikkunat ja betoniseinät saavat tavallisen puheäänen kaikumaan epämiellyttävästi.

Tavalliset huonekalut kuten iso matto, sohva, verhot, taulut ym eivät tuoneet apua, joten lähdin etsimään vinkkejä netistä. Hifistifoorumilla suosittelivat isoa kirjahyllyä, kirjojen massa imee tehokkaasti ääntä ja todennäköisesti auttaisi paljon ongelmaani.

Toinen vaihtoehto olisi ammattimaiset akustiikkalevyt jotka maksavat järjettömän paljon. Odotan ehkä että vanhempani haluavat joskus luopua Lundioistaan kirjoineen ja tarjoan niille uuden kodin.

Yksi esimerkki siitä miksi kirjat eivät aina ole turhia, vaikka niitä ei kaikkia aktiivisesti lukisikaan.

Tarjoudu hakemaan jostain kuolinpesästä jo nyt.