tavarapaljous :(
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (20747)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukiko kukaan eilen sitä aloitusta, jossa mies kertoi, että vaimo on täyttänyt koko kodin roinalla miehen työkeikan aikana?
Sydäntä kylmäsi, kun mietin missä olosuhteissa lapset joutuvat siinä kodissa elämään. Jollain kohdalla hamstraus muuttuu jo koko elämää haittaavaksi asiaksi.
Toivon niin että miehellä riittää voimia hakea vaimolle apua ❤️
Se voi olla aika hiuksenhieno ero tämän ketjun lukijoiden ja ko vaimon välillä. Yksi vinkkeliin mennyt ajatus, ja siitä se lähtee..
Tunteeko kukaan irl tälläistä jenkkilän ohjelmissa nähtyä oikeasti sairasta hamsteria?Voisiko tähän saada linkin, yritin selata ja etsiä, mutta ei tule vastaan?
https://www.vauva.fi/keskustelu/4283889/puoliso-tehnyt-kodin-asumiskelv…
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ajatellut, että voisin pitää anti-hamsteri-dieetin eli katsoa kauanko pärjään syömällä vain kaapeista löytyvää tavaraa. Veikkaan, että voisin jatkaa pitkälle ensi vuoteen. Pitäisiköhän tehdä niin ja lisäksi aina välillä hieman salaattia ja pähkinää ym terveellistä, ettei keripukki iske :D Tässähän on loppuvuonna enää kekri, itsenäisyyspäivä, joulu ja uusivuosi. Muina päivinä hamsterivarastosta ruuat. Voisin vaikka kirjata joitain viikkoja ylös ja raportoida tänne, sikäli kun sellainen jotain kiinnostaa..
Olen kokeillut. Kannattaa. Tulee lopussa aika mielenkiintoisia ruokalajeja. Söin kaikki vielä suunnilleen päiväysjärjestyksessä. Nyt yritän pitää varavarastotkin kohtuudessa ja ostan vain sellaista mitä meillä syödään sekä muistan kierrättää varastoa syömällä aina vanhimmat ensin. Nyt alkaa kyllä pakastin olla täynnä kaikkea, pitää varmaan syyskuussa itsekin yrittää pitää älä osta mitään kuukausi, poikkeuksena vain maito ja tuorekasvikset tarvittaessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukiko kukaan eilen sitä aloitusta, jossa mies kertoi, että vaimo on täyttänyt koko kodin roinalla miehen työkeikan aikana?
Sydäntä kylmäsi, kun mietin missä olosuhteissa lapset joutuvat siinä kodissa elämään. Jollain kohdalla hamstraus muuttuu jo koko elämää haittaavaksi asiaksi.
Toivon niin että miehellä riittää voimia hakea vaimolle apua ❤️
Se voi olla aika hiuksenhieno ero tämän ketjun lukijoiden ja ko vaimon välillä. Yksi vinkkeliin mennyt ajatus, ja siitä se lähtee..
Tunteeko kukaan irl tälläistä jenkkilän ohjelmissa nähtyä oikeasti sairasta hamsteria?Voisiko tähän saada linkin, yritin selata ja etsiä, mutta ei tule vastaan?
https://www.vauva.fi/keskustelu/4283889/puoliso-tehnyt-kodin-asumiskelv…
Sanoiko se ap onko puoliso mies vai nainen? Ainakin ketjun lukijat teki vastakkaisia oletuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukiko kukaan eilen sitä aloitusta, jossa mies kertoi, että vaimo on täyttänyt koko kodin roinalla miehen työkeikan aikana?
Sydäntä kylmäsi, kun mietin missä olosuhteissa lapset joutuvat siinä kodissa elämään. Jollain kohdalla hamstraus muuttuu jo koko elämää haittaavaksi asiaksi.
Toivon niin että miehellä riittää voimia hakea vaimolle apua ❤️
Se voi olla aika hiuksenhieno ero tämän ketjun lukijoiden ja ko vaimon välillä. Yksi vinkkeliin mennyt ajatus, ja siitä se lähtee..
Tunteeko kukaan irl tälläistä jenkkilän ohjelmissa nähtyä oikeasti sairasta hamsteria?Voisiko tähän saada linkin, yritin selata ja etsiä, mutta ei tule vastaan?
https://www.vauva.fi/keskustelu/4283889/puoliso-tehnyt-kodin-asumiskelv…
Sanoiko se ap onko puoliso mies vai nainen? Ainakin ketjun lukijat teki vastakkaisia oletuksia.
Nainen.
https://www.vauva.fi/comment/51224649#comment-51224649
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä pitäisi päästä eroon siitä hulluudesta, kun tarvitsee jotain, niin ostaa samalla kertaa kymmenen muuta juttua. Jos vaikka tarvitsen uudet housut ja tilaan ne, niin paketissa tulee vaikka mitä muutakin. Sama, ellei pahempi, jos käy kaupasta hakemassa. Helposti voin olla ostamatta mitään, mutta jos jotain on pakko ostaa, niin tulee vaikka mitä muutakin. Deodoranttia kolmen pakkaus, suihkusaippuaa, ja ripsiväri, kun kerran sinne kemppariosastolle meni. Ei auta ostoslistakaan, silmälaput varmaan auttaisi.
Mitä ajattelet ostoksia tehdessä? Onko se ns vaivan minimalisointia, kun kerran olen jo kemppariostoksilla niin ostan tämänkin samalla, ettei tarvitse lähteä uudestaan. Ja sitten et myöskään lähde uudelle ostosreissulle x-pitkään aikaan? Vai onko se sitä että kun nyt ”rahahanan” avasin niin lähes ihan sama mihin törsään, menee ns samaan vahinkoon?
Viimeisimpänä jää mieleen, mitä hyötyä niitä tuotteita on ottaa omaan hyllyyn vanhenemaan, kun saat ”tuoreen” kaupasta kun on aika ottaa uusi käyttöön.
Vähän varmaan molempia. Nettikaupoissa jotenkin on aina pakko katsoa olisiko jotain kivaa tarjouksessa, vaikka ei tarvitse muuta, varsinkin jos on vain alle kymppi ilmaisiin toimituksiin, niin siinähän ihan säästää...
Oikeilla kaupoilla käy niin harvoin enää, kun ruokakin tulee tilattuna, että jotenkin sekoaa siellä käy kaikki hyllyt läpi ja kerää kaikkea mukaansa.
Mutta jotenkin näin käy vain, jos on ostamassa jotain. Viimeksi eilen olin kaverin apuna hakemassa hänelle juhlamekkoa ja kiersimme kaikkia kauppoja, enkä ostanut tai tuntenut tarvetta ostaa mitään. Varmaan sitä antaa itselleen luvan ostaa, niin yhtäkkiä ostaakin sitten kaikkea. Ja osa on sitäkin, kun on nyt kerran lähdetty tänne kaupalle, niin, ettei heti tarvitse uudestaan lähteä. Ostan apteekistakin aina särkylääkkeet, renniet, finrexnit, strepsilsit ja muut kun käyn hakemassa reseptillä jotain, kun kerran siellä on. Sitten jos ei tulekaan flunssaa tai närästystä, niin niitähän riittää.
Mielenkiintoista lukea tuotteiden varautumishamstraamisesta. Itse olen ihan toista koulukuntaa kuin useimmat kommentoineet, nimenomaan haluan että minulla on aina varalla useampi purtilo luottotuotteitani. Tähän on muutama syy:
- Käytän aina samoja tuotteita, jossain saatan vaihdella tuoksua välillä, mutta silti ne samat perustuotteet. Eli samaa shampoota, samaa suihkusaippuaa, samaa dödöä (välillä eri tuoksua) jne. Joten kun hamstraan tuotetta alesta, tiedän 100% varmasti että ne tulee käytettyä. En koskaan osta testiin alesta uusia tuotteita, en kaipaa tällaisissa asioissa vaihtelua vaan haluan että arki on helppoa ja sujuvaa.
- Minulla on tilaa säilyttää varastoa. Säilön varatuotteet yhdessä kotilaatikossa (hieman kenkälaatikkoa isompi pahvilaatikko) joka mahtuu hyvin vaatehuoneen hyllylle. Näin varapurtilot eivät täytä kylpyhuoneen kaappeja ja pysyn helposti kärryillä paljonko mitäkin tuotetta on. Jos tilaa ei olisi, tilanne olisi toki toinen.
- Varautuminen säästää aikaa. Arkeni on kiireistä enkä halua ravata kaupassa jokaisen loppuneen dödön ja suihkusaippuan jälkeen vaan ostan mielummin useamman kerralla. Näin voin myös varmistua ettei tarvitse juosta ympäri kaupunkia tietyn tuotteen perässä jos sillä onkin toimitusvaikeuksia ja on joka paikasta loppu. Näinkin on käynyt ja se on ärsyttänyt, kun olen tarkka tuotteista joita käytän.
- Sujuva arki on minulle tärkeää ja siihen kuuluu että varalaatikossani on aina valmiina ja helposti otettavissa uusi suihkusaippua kun edellinen loppuu. Joskus käy niin että varaan aikaa hiusten värjäämiseen tiettynä iltana ja huomaankin silloin että hiusvärini ovat loppu, ärsyttää lähteä hakemaan kaukaa kaupasta juuri sitä oikeaa hiusväriä.
- Varautuminen vähentää shoppailua. Kun en ramppaa kemppariosastolla houkutusten parissa useasti, ei tule myöskään ostettua uutta ihanaa kynsilakkaa tai uutta luomiväriä testiin "samalla kun nyt on täällä".
Tämä toimii vainluottotuotteiden kohdalla joita käyttää vuodesta toiseen. Tuotteet joita vaihtelen (esim hajuvedet) eivät toimi samalla tavalla, koska tulisi ostettua virheostoksia jotka jäävät käyttämättä, ja sitten ostaisi taas uusia.
Ja nyt kun luen itse listaa niin kuulostaa kuin olisin jokin merkkituotteita käyttävä diiva :D En ole, vaan luottotuotteeni ovat hyvin tavallisia, suihkusaippua ja dödö on Rexonaa, käsivoide, vartalovoide ja kasvovoide Lidlistä jne. Näitä on helppo napata mukaan isompi satsi ruokakaupassa käydessä.
Hankaluuksia tuottaa esim. hiusväri, joka on kampaamosta ostettava kotiväri ja oma värini on usein loppu, joten koitan pitää huolta että varalaatikossani on aina vähintään kaksi pakkausta oikeaa väriä, jotta saan varmasti hankittua lisää kun ne alkavat loppua.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ajatellut, että voisin pitää anti-hamsteri-dieetin eli katsoa kauanko pärjään syömällä vain kaapeista löytyvää tavaraa. Veikkaan, että voisin jatkaa pitkälle ensi vuoteen. Pitäisiköhän tehdä niin ja lisäksi aina välillä hieman salaattia ja pähkinää ym terveellistä, ettei keripukki iske :D Tässähän on loppuvuonna enää kekri, itsenäisyyspäivä, joulu ja uusivuosi. Muina päivinä hamsterivarastosta ruuat. Voisin vaikka kirjata joitain viikkoja ylös ja raportoida tänne, sikäli kun sellainen jotain kiinnostaa..
Kokeilin joskus tätä. Pari viikkoa meni ihan heittämällä, ilman että tuli mitään ongelmia. Pakastan myös paljon rehuja, esim. porkkaanaa ja kesäkurpitsaa valmiiksi pilkottuna pakasterasioihin josta se on helppo heittää keittoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä pitäisi päästä eroon siitä hulluudesta, kun tarvitsee jotain, niin ostaa samalla kertaa kymmenen muuta juttua. Jos vaikka tarvitsen uudet housut ja tilaan ne, niin paketissa tulee vaikka mitä muutakin. Sama, ellei pahempi, jos käy kaupasta hakemassa. Helposti voin olla ostamatta mitään, mutta jos jotain on pakko ostaa, niin tulee vaikka mitä muutakin. Deodoranttia kolmen pakkaus, suihkusaippuaa, ja ripsiväri, kun kerran sinne kemppariosastolle meni. Ei auta ostoslistakaan, silmälaput varmaan auttaisi.
Mitä ajattelet ostoksia tehdessä? Onko se ns vaivan minimalisointia, kun kerran olen jo kemppariostoksilla niin ostan tämänkin samalla, ettei tarvitse lähteä uudestaan. Ja sitten et myöskään lähde uudelle ostosreissulle x-pitkään aikaan? Vai onko se sitä että kun nyt ”rahahanan” avasin niin lähes ihan sama mihin törsään, menee ns samaan vahinkoon?
Viimeisimpänä jää mieleen, mitä hyötyä niitä tuotteita on ottaa omaan hyllyyn vanhenemaan, kun saat ”tuoreen” kaupasta kun on aika ottaa uusi käyttöön.
Vähän varmaan molempia. Nettikaupoissa jotenkin on aina pakko katsoa olisiko jotain kivaa tarjouksessa, vaikka ei tarvitse muuta, varsinkin jos on vain alle kymppi ilmaisiin toimituksiin, niin siinähän ihan säästää...
Oikeilla kaupoilla käy niin harvoin enää, kun ruokakin tulee tilattuna, että jotenkin sekoaa siellä käy kaikki hyllyt läpi ja kerää kaikkea mukaansa.
Mutta jotenkin näin käy vain, jos on ostamassa jotain. Viimeksi eilen olin kaverin apuna hakemassa hänelle juhlamekkoa ja kiersimme kaikkia kauppoja, enkä ostanut tai tuntenut tarvetta ostaa mitään. Varmaan sitä antaa itselleen luvan ostaa, niin yhtäkkiä ostaakin sitten kaikkea. Ja osa on sitäkin, kun on nyt kerran lähdetty tänne kaupalle, niin, ettei heti tarvitse uudestaan lähteä. Ostan apteekistakin aina särkylääkkeet, renniet, finrexnit, strepsilsit ja muut kun käyn hakemassa reseptillä jotain, kun kerran siellä on. Sitten jos ei tulekaan flunssaa tai närästystä, niin niitähän riittää.
Auttaa ehkä kun tiedostaa että nettikauppojen "ostaa xx eur lisää niin saat ilmaisen toimituksen", "tarjous vain xx aikaa voimassa", "xx muuta ihmistä osti tämän tuotteen", "vain xx jäljellä" ja muut vastaavat ovat tarkkaan mietittyjä markkinointitaktiikoita jotka vetoavat ihmisten psykologisiin prosesseihin joiden avulla saadaan ihminen toimimaan tietyllä tavalla (eli ostamaan lisää tai tekemään ostopäätöksen).
Samaan kategoriaan menee tuotesijoittelu kaupoissa ja myös siellä apteekissa, ei todellakaan ole sattumaa että tietyt tuotteet ovat kassojen lähellä ja tietyt alkuosassa kauppaa/apteekkia.
Markkinoinnin opiskelu on auttanut suodattamaan näitä tehokkaasti :D
Onnittelut! Voisi kuvitella, että hamstraus on jotenkin yhteydessä taloudelliseen tilanteeseen: on ymmärrettävissä, että köyhä säästää kaikenlaista puolikuntoistakin tavaraa, jospa siitä edes saisi jonkun osan hyötykäyttöön myöhemmin, eikä tarvisi ostaa uutta. Jos varakkaalla on tallissa 8 samanmerkkistä autoa, kaikki ajokuntoisia, se ei ole hamstrausta, vaan orastava hyväksyttävä harrastus. Köyhillä seuduilla maaseudulla voi pihalla olla hyvinkin viisi ajokunnotonta autoa ja kuudes, joka juuri ja juuri pystytään pitämään ajokuntoisena purkamalla niitä viittä ajokunnotonta varaosiksi. Sitä ei pidetä hamstrauksena eikä harrastuksena, vaan maisemaa rumentavan romun keräämisenä.
Tavaran säilyttäjiä on niin monenlaisia. Veisinköhän kierrätykseen virtuaalisen tiskikoneen ja kuivausrummun? Virtuaalinen ilmastointilaitekin joutaa menne, nyt kun on helteet ohi. Virtuaalikoneista olen säilyttänyt TV:n, jo toistakymmentä vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä pitäisi päästä eroon siitä hulluudesta, kun tarvitsee jotain, niin ostaa samalla kertaa kymmenen muuta juttua. Jos vaikka tarvitsen uudet housut ja tilaan ne, niin paketissa tulee vaikka mitä muutakin. Sama, ellei pahempi, jos käy kaupasta hakemassa. Helposti voin olla ostamatta mitään, mutta jos jotain on pakko ostaa, niin tulee vaikka mitä muutakin. Deodoranttia kolmen pakkaus, suihkusaippuaa, ja ripsiväri, kun kerran sinne kemppariosastolle meni. Ei auta ostoslistakaan, silmälaput varmaan auttaisi.
Mitä ajattelet ostoksia tehdessä? Onko se ns vaivan minimalisointia, kun kerran olen jo kemppariostoksilla niin ostan tämänkin samalla, ettei tarvitse lähteä uudestaan. Ja sitten et myöskään lähde uudelle ostosreissulle x-pitkään aikaan? Vai onko se sitä että kun nyt ”rahahanan” avasin niin lähes ihan sama mihin törsään, menee ns samaan vahinkoon?
Viimeisimpänä jää mieleen, mitä hyötyä niitä tuotteita on ottaa omaan hyllyyn vanhenemaan, kun saat ”tuoreen” kaupasta kun on aika ottaa uusi käyttöön.
Vähän varmaan molempia. Nettikaupoissa jotenkin on aina pakko katsoa olisiko jotain kivaa tarjouksessa, vaikka ei tarvitse muuta, varsinkin jos on vain alle kymppi ilmaisiin toimituksiin, niin siinähän ihan säästää...
Oikeilla kaupoilla käy niin harvoin enää, kun ruokakin tulee tilattuna, että jotenkin sekoaa siellä käy kaikki hyllyt läpi ja kerää kaikkea mukaansa.
Mutta jotenkin näin käy vain, jos on ostamassa jotain. Viimeksi eilen olin kaverin apuna hakemassa hänelle juhlamekkoa ja kiersimme kaikkia kauppoja, enkä ostanut tai tuntenut tarvetta ostaa mitään. Varmaan sitä antaa itselleen luvan ostaa, niin yhtäkkiä ostaakin sitten kaikkea. Ja osa on sitäkin, kun on nyt kerran lähdetty tänne kaupalle, niin, ettei heti tarvitse uudestaan lähteä. Ostan apteekistakin aina särkylääkkeet, renniet, finrexnit, strepsilsit ja muut kun käyn hakemassa reseptillä jotain, kun kerran siellä on. Sitten jos ei tulekaan flunssaa tai närästystä, niin niitähän riittää.Auttaa ehkä kun tiedostaa että nettikauppojen "ostaa xx eur lisää niin saat ilmaisen toimituksen", "tarjous vain xx aikaa voimassa", "xx muuta ihmistä osti tämän tuotteen", "vain xx jäljellä" ja muut vastaavat ovat tarkkaan mietittyjä markkinointitaktiikoita jotka vetoavat ihmisten psykologisiin prosesseihin joiden avulla saadaan ihminen toimimaan tietyllä tavalla (eli ostamaan lisää tai tekemään ostopäätöksen).
Samaan kategoriaan menee tuotesijoittelu kaupoissa ja myös siellä apteekissa, ei todellakaan ole sattumaa että tietyt tuotteet ovat kassojen lähellä ja tietyt alkuosassa kauppaa/apteekkia.
Markkinoinnin opiskelu on auttanut suodattamaan näitä tehokkaasti :D
Ei auta mulla vaikka on markkinointia opetellut, silti aina 35€ tuote + 5 postikuluja, kuulostaa kalliilta, kun 35€ tuote + 15€ alennustuote ilman postikuluja on halpa. Jotenkin laskee, että se on 25€ per tuote, joka on paljon halvempi kuin 40€ tuote. Vaikka sitä toista ei sinällään tarvitse, mutta tulee silti käyttöön. Noihin muihin haksahtaa onneksi jo harvemmin, mutta postikulut ilmaiseksi tai ota 3 maksa 2 -jutut on akilleen kantapää mulla.
Mä muutenkin lasken, jos vaikka otan kolme erihintaista paitaa kerralla, niin mikä on keskihinta ja onko ne kaikki sitten sen arvoisia. Toki jos jotain todella erihintaisia ostaa, niin voi ottaa silti, mutta aina lasken yhden tuotteen hinnan tilauksessa. Tällä taktiikalla välillä jää turhia juttuja ostamatta, kun ajattelee, että ostampa kaksi paitaa ja jos toinen on vitosen halpis ja toinen vaikka 35€, niin ei siitä vitosen paidasta maksaisi 20€ ikinä.
Isoissa kaupoissa aina pitää jo etukäteen valita kuljenko kassalle karkki- vai kempparihyllyn kautta, että kumpia tänään pystyn vastustamaan. Lähimmässä kaupassa ainakin ennen remonttia pääsi miesten dödöjen ja hammastahnojen läpi parhaiten.
Vielä on ainakin prisman ruuan verkkokauppa sen verran ajasta jäljessä, että pääsee ilman heräteostoksia toisin kuin kaupassa. Olisin odottanut, että alkavat tehdä sinne jotain kampanjoita, paljousalennuksia, erikoiskuponkeja ja vastaavia jo tähän mennessä, mutta siellä saa olla vielä aika rauhassa. Ainoa on ostoskorissa olevat saatat tarvita /useimmin ostamasi listat, josta tulee vähän houkutuksia.
virtuaalihamstraaja kirjoitti:
Onnittelut! Voisi kuvitella, että hamstraus on jotenkin yhteydessä taloudelliseen tilanteeseen: on ymmärrettävissä, että köyhä säästää kaikenlaista puolikuntoistakin tavaraa, jospa siitä edes saisi jonkun osan hyötykäyttöön myöhemmin, eikä tarvisi ostaa uutta. Jos varakkaalla on tallissa 8 samanmerkkistä autoa, kaikki ajokuntoisia, se ei ole hamstrausta, vaan orastava hyväksyttävä harrastus. Köyhillä seuduilla maaseudulla voi pihalla olla hyvinkin viisi ajokunnotonta autoa ja kuudes, joka juuri ja juuri pystytään pitämään ajokuntoisena purkamalla niitä viittä ajokunnotonta varaosiksi. Sitä ei pidetä hamstrauksena eikä harrastuksena, vaan maisemaa rumentavan romun keräämisenä.
Tavaran säilyttäjiä on niin monenlaisia. Veisinköhän kierrätykseen virtuaalisen tiskikoneen ja kuivausrummun? Virtuaalinen ilmastointilaitekin joutaa menne, nyt kun on helteet ohi. Virtuaalikoneista olen säilyttänyt TV:n, jo toistakymmentä vuotta.
Itselläni hamstraus on liittynyt vahvasti juurikin taloudelliseen tilanteeseen. Olin nuorena ja pitkälle aikuisikää heikossa taloudellisessa tilanteessa ja juuri silloin tuli hamstrattua tavaraa hirveä määrä. Kaikki ilmainen piti ottaa vastaan ja kaikki piti säilyttää koska uutta ei voinut ostaa. Rikkinäisetkin säilytti, koska ajatteli niitä tai niiden osia voi käyttää vielä joskus johonkin. Kaikenlaiset ilmaiset tuotenäytteet ja muutkin, kaiken otti vastaan ja hamstrasi. Tavaraa pursusi kaikkialta. Eikä niitä tavaroita edes raaskinut käyttää kulumisen pelossa.
Ongelma alkoi helpottaa vasta kun taloudellinen tilanne parani eikä silloinkaan heti, koska jonkinlainen köyhän identiteetti säilyi pitkään ja osittain tulee säilymään varmasti loppuelämän. Jossain vaiheessa alkoi sallia itselleen tavaroiden poislaittamista, koska ymmärsi että talous ei kaadu siihen jos hankkii uuden joskus vuosikausien kuluessa. Tai että rikkinäisellä takilla ei tee enää mitään, koska osti jo uuden ja käyttää sitä ehjää. Tai että kolme eri tavalla rikkinäistä käyttötavaraa voi korvata yhdellä ehjällä joka helpottaa arkeakin. Tai että tavarasta ei ole pakko saada muutamia euroja pois myymällä se Torissa tai kirpparilla joka vie aikaa ja stressaa, koska päivätyöstä saa kyllä rahaa sen verran että voi elää ihan normaalia elämää. On ihan ok antaa tavara pois ja säästää itsensä työltä ja stressiltä jos palkkana olisi ollut yksi tai kaksi euroa.
Nuoruuden hamstrauksen jälkiä kyllä siivotaan edelleen, vielä vuosien jälkeen ja paljon on saanut tehdä henkistä työtä itsensä kanssa jotta on tähän pisteeseen päässyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä pitäisi päästä eroon siitä hulluudesta, kun tarvitsee jotain, niin ostaa samalla kertaa kymmenen muuta juttua. Jos vaikka tarvitsen uudet housut ja tilaan ne, niin paketissa tulee vaikka mitä muutakin. Sama, ellei pahempi, jos käy kaupasta hakemassa. Helposti voin olla ostamatta mitään, mutta jos jotain on pakko ostaa, niin tulee vaikka mitä muutakin. Deodoranttia kolmen pakkaus, suihkusaippuaa, ja ripsiväri, kun kerran sinne kemppariosastolle meni. Ei auta ostoslistakaan, silmälaput varmaan auttaisi.
Mitä ajattelet ostoksia tehdessä? Onko se ns vaivan minimalisointia, kun kerran olen jo kemppariostoksilla niin ostan tämänkin samalla, ettei tarvitse lähteä uudestaan. Ja sitten et myöskään lähde uudelle ostosreissulle x-pitkään aikaan? Vai onko se sitä että kun nyt ”rahahanan” avasin niin lähes ihan sama mihin törsään, menee ns samaan vahinkoon?
Viimeisimpänä jää mieleen, mitä hyötyä niitä tuotteita on ottaa omaan hyllyyn vanhenemaan, kun saat ”tuoreen” kaupasta kun on aika ottaa uusi käyttöön.
Vähän varmaan molempia. Nettikaupoissa jotenkin on aina pakko katsoa olisiko jotain kivaa tarjouksessa, vaikka ei tarvitse muuta, varsinkin jos on vain alle kymppi ilmaisiin toimituksiin, niin siinähän ihan säästää...
Oikeilla kaupoilla käy niin harvoin enää, kun ruokakin tulee tilattuna, että jotenkin sekoaa siellä käy kaikki hyllyt läpi ja kerää kaikkea mukaansa.
Mutta jotenkin näin käy vain, jos on ostamassa jotain. Viimeksi eilen olin kaverin apuna hakemassa hänelle juhlamekkoa ja kiersimme kaikkia kauppoja, enkä ostanut tai tuntenut tarvetta ostaa mitään. Varmaan sitä antaa itselleen luvan ostaa, niin yhtäkkiä ostaakin sitten kaikkea. Ja osa on sitäkin, kun on nyt kerran lähdetty tänne kaupalle, niin, ettei heti tarvitse uudestaan lähteä. Ostan apteekistakin aina särkylääkkeet, renniet, finrexnit, strepsilsit ja muut kun käyn hakemassa reseptillä jotain, kun kerran siellä on. Sitten jos ei tulekaan flunssaa tai närästystä, niin niitähän riittää.Auttaa ehkä kun tiedostaa että nettikauppojen "ostaa xx eur lisää niin saat ilmaisen toimituksen", "tarjous vain xx aikaa voimassa", "xx muuta ihmistä osti tämän tuotteen", "vain xx jäljellä" ja muut vastaavat ovat tarkkaan mietittyjä markkinointitaktiikoita jotka vetoavat ihmisten psykologisiin prosesseihin joiden avulla saadaan ihminen toimimaan tietyllä tavalla (eli ostamaan lisää tai tekemään ostopäätöksen).
Samaan kategoriaan menee tuotesijoittelu kaupoissa ja myös siellä apteekissa, ei todellakaan ole sattumaa että tietyt tuotteet ovat kassojen lähellä ja tietyt alkuosassa kauppaa/apteekkia.
Markkinoinnin opiskelu on auttanut suodattamaan näitä tehokkaasti :D
Ei auta mulla vaikka on markkinointia opetellut, silti aina 35€ tuote + 5 postikuluja, kuulostaa kalliilta, kun 35€ tuote + 15€ alennustuote ilman postikuluja on halpa. Jotenkin laskee, että se on 25€ per tuote, joka on paljon halvempi kuin 40€ tuote. Vaikka sitä toista ei sinällään tarvitse, mutta tulee silti käyttöön. Noihin muihin haksahtaa onneksi jo harvemmin, mutta postikulut ilmaiseksi tai ota 3 maksa 2 -jutut on akilleen kantapää mulla.
Mä muutenkin lasken, jos vaikka otan kolme erihintaista paitaa kerralla, niin mikä on keskihinta ja onko ne kaikki sitten sen arvoisia. Toki jos jotain todella erihintaisia ostaa, niin voi ottaa silti, mutta aina lasken yhden tuotteen hinnan tilauksessa. Tällä taktiikalla välillä jää turhia juttuja ostamatta, kun ajattelee, että ostampa kaksi paitaa ja jos toinen on vitosen halpis ja toinen vaikka 35€, niin ei siitä vitosen paidasta maksaisi 20€ ikinä.
Isoissa kaupoissa aina pitää jo etukäteen valita kuljenko kassalle karkki- vai kempparihyllyn kautta, että kumpia tänään pystyn vastustamaan. Lähimmässä kaupassa ainakin ennen remonttia pääsi miesten dödöjen ja hammastahnojen läpi parhaiten.
Vielä on ainakin prisman ruuan verkkokauppa sen verran ajasta jäljessä, että pääsee ilman heräteostoksia toisin kuin kaupassa. Olisin odottanut, että alkavat tehdä sinne jotain kampanjoita, paljousalennuksia, erikoiskuponkeja ja vastaavia jo tähän mennessä, mutta siellä saa olla vielä aika rauhassa. Ainoa on ostoskorissa olevat saatat tarvita /useimmin ostamasi listat, josta tulee vähän houkutuksia.
Auttaako tuohon ensimmäiseen ongelmaan jos ostaa kaksi samaa tuotetta kerralla? Jos kyse on luottotuotteesta joka tulee varmasti käytettyä? Säästät postikulut ja yhden nettiostoskerran jossa on houkutus ylimääräisille ostoksille.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tunnistanut itsessäni aivan uuden tavarahamsterimuodon. Ilmeisesti muuten onnistunut tervehtyminen on nyt purkautunut mm. ruokaostoksissa. Kyllä, kaikki nämä erilaiset hävikkikaupat ja muut. Olen ostanut mm. sipsipusseja, nuudeleita ja suklaata koko vuodeksi. Ellei ylikin. Huomasin jossain vaiheessa, etten enää halua syödä herkkuja, eikä ruokatarvikkeet mahdu kaappeihin ja että suklaan näkeminen etoo.
Sanoinkin miehelle, että meillä on jo jouluksi suklaatkin valmiina. Ihan käsittämätöntä ratketa ostelemaan jotain hömppäherkkua, samalla kun ostaa jotain järkevää. Esim. ne nuudelit nyt ovat ihan kelpo hätävararuokaa, joka säilyy hyvin ja pitkään.
Olen kyllä niin kateellinen, että teillä säilyy jotkut herkut jouluun asti. Omalla kohdallani aina illalla tulee se "onko meillä mitään hyvää"-vaihe, ja jos sitä on, niin se kyllä syödään. Eli ei ole mitään toivoakaan hankkia mitään herkkuja etukäteen, kun ne on simsalabim tosta vaan kohta vyötäröllä!
Sen verran laiska olen, että en kyllä lähde ikinä kaupasta sitä hyvää hakemaan. Jos nyt haluaa laiskuudesta jotain hyviä puolia löytää ; )
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ajatellut, että voisin pitää anti-hamsteri-dieetin eli katsoa kauanko pärjään syömällä vain kaapeista löytyvää tavaraa. Veikkaan, että voisin jatkaa pitkälle ensi vuoteen. Pitäisiköhän tehdä niin ja lisäksi aina välillä hieman salaattia ja pähkinää ym terveellistä, ettei keripukki iske :D Tässähän on loppuvuonna enää kekri, itsenäisyyspäivä, joulu ja uusivuosi. Muina päivinä hamsterivarastosta ruuat. Voisin vaikka kirjata joitain viikkoja ylös ja raportoida tänne, sikäli kun sellainen jotain kiinnostaa..
Täällä toinen "varautuja", nyt on syöty pussipastaa ja hernistä ja seuraavaksi taitaa olla nuudeleita. Kyllä se kaappi vähitellen tyhjenee. Pitää varmaan ryhtyä harjoittelemaan pipareiden paistoa joulua varten, leipomistarvikkeita on myös suhteessa liikaa.
Vierailija kirjoitti:
virtuaalihamstraaja kirjoitti:
Onnittelut! Voisi kuvitella, että hamstraus on jotenkin yhteydessä taloudelliseen tilanteeseen: on ymmärrettävissä, että köyhä säästää kaikenlaista puolikuntoistakin tavaraa, jospa siitä edes saisi jonkun osan hyötykäyttöön myöhemmin, eikä tarvisi ostaa uutta. Jos varakkaalla on tallissa 8 samanmerkkistä autoa, kaikki ajokuntoisia, se ei ole hamstrausta, vaan orastava hyväksyttävä harrastus. Köyhillä seuduilla maaseudulla voi pihalla olla hyvinkin viisi ajokunnotonta autoa ja kuudes, joka juuri ja juuri pystytään pitämään ajokuntoisena purkamalla niitä viittä ajokunnotonta varaosiksi. Sitä ei pidetä hamstrauksena eikä harrastuksena, vaan maisemaa rumentavan romun keräämisenä.
Tavaran säilyttäjiä on niin monenlaisia. Veisinköhän kierrätykseen virtuaalisen tiskikoneen ja kuivausrummun? Virtuaalinen ilmastointilaitekin joutaa menne, nyt kun on helteet ohi. Virtuaalikoneista olen säilyttänyt TV:n, jo toistakymmentä vuotta.
Itselläni hamstraus on liittynyt vahvasti juurikin taloudelliseen tilanteeseen. Olin nuorena ja pitkälle aikuisikää heikossa taloudellisessa tilanteessa ja juuri silloin tuli hamstrattua tavaraa hirveä määrä. Kaikki ilmainen piti ottaa vastaan ja kaikki piti säilyttää koska uutta ei voinut ostaa. Rikkinäisetkin säilytti, koska ajatteli niitä tai niiden osia voi käyttää vielä joskus johonkin. Kaikenlaiset ilmaiset tuotenäytteet ja muutkin, kaiken otti vastaan ja hamstrasi. Tavaraa pursusi kaikkialta. Eikä niitä tavaroita edes raaskinut käyttää kulumisen pelossa.
Ongelma alkoi helpottaa vasta kun taloudellinen tilanne parani eikä silloinkaan heti, koska jonkinlainen köyhän identiteetti säilyi pitkään ja osittain tulee säilymään varmasti loppuelämän. Jossain vaiheessa alkoi sallia itselleen tavaroiden poislaittamista, koska ymmärsi että talous ei kaadu siihen jos hankkii uuden joskus vuosikausien kuluessa. Tai että rikkinäisellä takilla ei tee enää mitään, koska osti jo uuden ja käyttää sitä ehjää. Tai että kolme eri tavalla rikkinäistä käyttötavaraa voi korvata yhdellä ehjällä joka helpottaa arkeakin. Tai että tavarasta ei ole pakko saada muutamia euroja pois myymällä se Torissa tai kirpparilla joka vie aikaa ja stressaa, koska päivätyöstä saa kyllä rahaa sen verran että voi elää ihan normaalia elämää. On ihan ok antaa tavara pois ja säästää itsensä työltä ja stressiltä jos palkkana olisi ollut yksi tai kaksi euroa.
Nuoruuden hamstrauksen jälkiä kyllä siivotaan edelleen, vielä vuosien jälkeen ja paljon on saanut tehdä henkistä työtä itsensä kanssa jotta on tähän pisteeseen päässyt.
Täällä sama ongelma, kun on ollut suurimman osan elämäänsä tosi tiukilla taloudellisesti, niin sen kytkimen kääntäminen voi olla tosi ison työn takana. Olen nyt pikkuhiljaa pääsemässä tilanteeseen, että olen raaskinut luopua kaikista niistä vaatteista, joita en pidä. Sitten on vielä näitä, joita pidän vaikka alkaa näyttää ne päällä jo kassialmalta. Ei sillä, en näitä nuhjuisia ja rikkinäisiä pidä ihmisten ilmoilla, mutta kaipa sitä voisi sen verran itseään kunnioittaa, että pukeutuisi siististi?
Kun aloitin vuosia sitten karsimisen, niin mietin tosi monen vaatekappaleen kohdalla että missä mielenhäiriössä olen tämänkin ostanut. Jotain läpikuultavaa polyesteripaitaa, jota en unissanikaan laittaisi päälle ihmisten ilmoille. Mutta on kai ollut ostettava, kun on halvalla saanut.
Sama kaikkien toisilta "perittyjen" rytkyjen kanssa. Miksi olen ottanut vastaan tavaraa tai vaatetta, joka ei todellakaan sovi omaan tyyliini. Onko kyseessä ahneus vai saituus vai niinkuin Konmari sanoo, pelko tulevaisuudesta (että pärjäänkö jos en ota nyt kaikkea vastaan mitä annetaan)?
Onko köyhän identiteetti sama kuin lihavan? Että vaikka laihtuisi, niin sitä ei konkreettisesti tajua kun vasta ajan päästä. Ei sillä, se toimii kyllä toiseenkin suuntaan. Kun lihoin, niin meni pitkään, ennen kuin sisäistin minkä kokonen olen. Hullua, kyllähän sitä pitäisi se tajuta kun vaatekoko kasvaa. Kai sitä pystyy valehtelemaan itselleen kun ei halua myöntää totuutta. Sama kävi kun laihduin, meni vähän aikaa ennen kuin osasin katsoa kaupasta oikean kokoisia vaatteita.
Vierailija kirjoitti:
Jatkanpa vielä matkamuistoista mitä olen tuonut omilta reissultani.
Kun aloin nuorena aikuisena matkustelemaan, ostin itselleni matkamuistoksi miniatyyri-koristeen paikan suosistusta turistikohteesta, kirkosta, linnasta tai milloin mistäkin. Metsästin vielä mahdollisimman kliseisen ja koomisen muovisen matkamuisto-tavaran jos vain sellaisen onnistuin löytämään. Miniatyyrin metsästäminen oli minulle osa matkan hupia. Turistikohteista näitä löytyi helposti, joissain harvinaisimmissa kohteissa piti "tyytyä" paikalliseen käsityöhön. Laitoin koristeet hyllylle asetelmana ja siitä tuli itseasiassa ihan hauska muisto ja muutoin vaalean sisustuksen väriläiskä. Nyt perinne on unohtunut ja miniatyyrit on pakattu jonnekin varastoon, taidanpa kaivaa esiin ja katsoa miltä ne näyttävät vuosien jälkeen ja vieläkö sopisivat aikuisen sisustukseen.
Olen tuonut myös rahoja eri maista. Rahat on kivan konkreettinen muisto reissusta koska ovat osa kohteen arkea. Tuomistani kolikoista ja seteleistä oli tarkoitus tehdä taulu johon ostin kehyksetkin, mutta en saanut siitä millään sen näköistä että olisin halunnut laittaa seinälleni. Rahoja ei viitsi poiskaan heittää, ehkä on matkustettava samoihin kohteisiin vielä uudestaan ja käyttää rahat pois :)
Eräs matkabloggari lähettää aina matkoiltaan itselleen postikortin ja kerää nämä seinälle koristeeksi. Tällaisen kun olisi tajunnut aikoinaan niin olisi kiva ja maltillinen muisto. Kortit saisi kauniisti esille vaikkapa roikkumaan naruissa pyykkipojilla, Pinterestistä löytää paljon vinkkejä. Sopii toki vain ihmisille jotka tykkäävät pitää tällaista esillä.
Lopulta parhaita konkreettisia matkamuistoja on kuitenkin valokuvien lisäksi kartat, pääsyliput ja vastaavat matkalla käytetyt tavarat. Niitä olen maltillisesti säästänyt pienessä matkamuistorasiassa ja joskus katselen ja muistelen matkojen kommelluksia. Kaikkien arvokkaimmilta tuntuu kuitenkin käytössä olevat tavarat, kuten aikoinaan reppureissulla ostettu viinipullon avaaja jolla avasin matkalla löydettyjen kavereiden kanssa ostetun viinipullon. Avaaja on käytössä arjessa edelleen, toki oikealla korkilla varustettuja viinipulloja tulee harvoin vastaan.
Ehkä menee vähän ketjun aiheen ohi, mutta tässäpä jotain kokemusta miten matkoilta voi haalia maltillisesti tavaraa, jos kokee matkamuistojen keräämisen tärkeäksi ja mieluisaksi.
Itse olen ostanut matkamuistoksi keittiöpyyhkeitä jotka tulevat myös käyttöön.
Lukekaapa Suvi Ratisen romaani Hyvä tarjous. Liippaa läheltä tätä ketjua monelta osin. Hauska!3
Mä monta, monta vuotta ostin kevään mammuttimarkkinoilla aina tietyllä euromäärällä, sain Tukholman risteilyn kaupanpäälle. Olikohan 300 euroa.
Mulla oli perusostoslista, tiesin monta hammastahnaa kuluu vuodessa jne.
Tiesin koko vuoden yhtään saippuaa ei tarvi ostaa, tai mitään muutakaan.
Vierailija kirjoitti:
Lukekaapa Suvi Ratisen romaani Hyvä tarjous. Liippaa läheltä tätä ketjua monelta osin. Hauska!3
Suretti erityisesti kohta, jossa harvinaisella lomamatkalla päähenkilön äiti (mikäli muistan henkilön oikein) kieltäytyi systemaattisesti kaikista lentomatkan tarjoiluista tajuamatta, että ne kuuluivat lennon hintaan :'(
Toisaalta AV:n pitkiä pihiysketjujakin on tullut luettua enkä ainakaan minä niistä itseäni juurikaan tunnista. Välillä vain unohtuu, mitä kaapeissa on, ja siksi on hyvä kun niitä tulee siivottua ja käytyä läpi. Se että kaappien löydöistä syntyy näitä ahaa-elämyksiä siitä mitä on hankkinut liikaa, osoittaa mielestäni ettei kovin syvällä olla hamstraamisessa eikä piheilyssä.
Äitini ostaa myös pesuaineita ja dödöjä sekä wc- ja talouspaperia reilusti kerralla tarjouksesta. Silti hänen kotinsa kaikkine säilytystiloineen on erittäin siisti ja tavaroilla on väljästi tilaa olla (ja ei ole käytössä kesämökkiä tai muuta paikkaa johon ylimääräiset tavarat voisi siirtää, vaan esimerkiksi ylimääräiset vaatteet ovat tosiaan menneet kierrätykseen). Olen omaksunut saman ajatuksen että tarjouksista hankitaan, mutta ainoa ja merkittävä eromme on, että minulla on säilytystilaa ehkä neljännes siitä mitä hänellä. Siitäpä se ylimääräisten purkkien ongelma :)
Voisiko tähän saada linkin, yritin selata ja etsiä, mutta ei tule vastaan?