Lue keskustelun säännöt.
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (20745)
Kun siivoaa toisen tiloja on tärkeää vain kunnioittaa niitä toisen päätöksiä. Meillä minä olen se joka organisoi, puoliso vaan tulee paikalle ja kertoo mitä pitää säästää ja käy tavaroita läpi. Hänen kanssaan menee vaan paljon aikaa, kun kaikesta tulee hänelle mieleen joku tarina, yleensä sitten kun tarina on kerrottu, niin tavarasta voi hyvinkin luopua.
Teen yleensä ainakin yhden laatikon, jonka mielessäni nimeän turhaa rojua. Joistain tavaroista, vaikka itse ei niitä säilyttäisi, ymmärtää kyllä miksi sen toinen haluaa pitää, mutta paljon on myös sellaista jota vaan ei voi käsittää. Sitten jonkun ajan päästä kaivan jonkun näistä turhien tavaroiden laatikoista esiin ja käydään niitä tavaroita läpi uudelleen puolison kanssa. Sillon jo useampi päätyy pois. Jotenkin varmaan tuntuu pahalta luopua niin paljosta kerralla tai ei jaksa enää käsitellä asioita, niin säästää turhaa. Ja toisaalta, jos sieltä laatikosta on jotain kaivettu joskus käyttöön, niin ei ehkä ollutkaan niin turha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halusin vain tulla oikaisemaan monella olevaa käsitystä.
Ei kaikkien yksinhuoltajien elämä ole mitään kurjuutta ja kituuttamista.
Minusta on jopa tökeröä käyttää tuota termiä kuvaamaan vähävaraista ihmistä.
Kuten tästä voi päätellä, olen itse yksinhuoltaja ja pärjään lapseni kanssa taloudellisesti hyvin. Emme kitkuttele ruoan tai vaatteiden kanssa.
Tottakai on hienoa, jos joku on lahjoittanut vähävaraiselle yksinhuoltajalle lankakeriä, varmasti menivät silloin tarpeeseen.
Halusin vain kertoa, että termi yksinhuoltaja ei ole yhtäkuin vähävarainen.
Meillä on puolisoni kanssa usein eri näkemys tavaroiden tarpeellisuudesta. Eipä siinä auta kuin tehdä kompromisseja ja yrittää näyttää esimerkin voimalla, mitä hyötyä karsimisesta on. Neuvottelemalla olen saanut kodin yhteiset tilat jo varsin hyvälle mallille. Vastapainoksi puolisolla on käytössään huomattavasti enemmän omia säilytystiloja, joiden kaoottista tavarapaljoutta yritän olla kommentoimatta. Myönnän kyllä, ettei ihan aina onnistu :) Kannattaa näissäkin kuitenkin miettiä, onko mielummin oikeassa vai onnellinen.
Jos puolison tavarat saa tungettua hänen kaappeihinsa ja suostuu luovuttamaan varastot hänen käyttöönsä on tilanne yleensä vielä ihan ok. Mutta yleensä jossain vaiheessa tavara yleensä alkaa vuotaa niistä yli. Siksi neuvottelu tavaran määrästä ja säilytettävästä tavarasta kannattaa aloittaa ajoissa, jos toisella on piirteitä hamstraamisesta.
Tärkeämpää tässäkin varmaan on yrittää estää uuden tavaran hankintaa.
Vierailija kirjoitti:
Halusin vain tulla oikaisemaan monella olevaa käsitystä.
Ei kaikkien yksinhuoltajien elämä ole mitään kurjuutta ja kituuttamista.
Minusta on jopa tökeröä käyttää tuota termiä kuvaamaan vähävaraista ihmistä.
Kuten tästä voi päätellä, olen itse yksinhuoltaja ja pärjään lapseni kanssa taloudellisesti hyvin. Emme kitkuttele ruoan tai vaatteiden kanssa.
Tottakai on hienoa, jos joku on lahjoittanut vähävaraiselle yksinhuoltajalle lankakeriä, varmasti menivät silloin tarpeeseen.
Halusin vain kertoa, että termi yksinhuoltaja ei ole yhtäkuin vähävarainen.
Yksinhuoltajan lapsena ja itsekin yksinhuoltajana olleena en ota henkilökohtaisesti. Meidän kohdalla se piti paikkansa ja valitettavasti yksinhuoltajat kuuluvat tilastollisesti niihin maamme köyhimpiin.
On hienoa, että tulette hyvin toimeen, mutta valitettavasti tilanne on ihan toinen suurimmalle osalle yksinhuoltajista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me jouduimme muuttamaan, että miehen tavaran määrä saatiin kuriin. Tai oikeastaan minä sanoin, että muutan kaupunkiin kerrostaloon helpompaan elämään, ja jos hän haluaa jäädä asumaan piharakennusten ja niitä täyttävien tavaroidensa keskelle, tekee sen ilman minua. Ei se ilman traumoja mennyt, mutta jälkeen päin hän oli myös helpottunut, kun aikaa jäi muullekin elämälle. Tosin joskus katkerasti kommentoi, että pakotin hänet heittämään senkin ja senkin pois. Kun eivät ne mahtuneet kaupunkiasuntoon, eikä sen varastoihin. Eikä hän raaskinut vuokrata jotain tallia vain niitä varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halusin vain tulla oikaisemaan monella olevaa käsitystä.
Ei kaikkien yksinhuoltajien elämä ole mitään kurjuutta ja kituuttamista.
Minusta on jopa tökeröä käyttää tuota termiä kuvaamaan vähävaraista ihmistä.
Kuten tästä voi päätellä, olen itse yksinhuoltaja ja pärjään lapseni kanssa taloudellisesti hyvin. Emme kitkuttele ruoan tai vaatteiden kanssa.
Tottakai on hienoa, jos joku on lahjoittanut vähävaraiselle yksinhuoltajalle lankakeriä, varmasti menivät silloin tarpeeseen.
Halusin vain kertoa, että termi yksinhuoltaja ei ole yhtäkuin vähävarainen.Yksinhuoltajan lapsena ja itsekin yksinhuoltajana olleena en ota henkilökohtaisesti. Meidän kohdalla se piti paikkansa ja valitettavasti yksinhuoltajat kuuluvat tilastollisesti niihin maamme köyhimpiin.
On hienoa, että tulette hyvin toimeen, mutta valitettavasti tilanne on ihan toinen suurimmalle osalle yksinhuoltajista.
Hyväpalkkaisena yksinhuoltajana en minäkään voi sanoa, että köyhiä oltaisiin. Mutta kun yhden aikuisen palkasta pukee, ruokkii ja majoittaa pari muuta aikuista, kyllähän se talous vähän ohuella välillä on hyvälläkin palkalla. Lukiolaiset ovat kuitenkin jo aikuisia, aikuisten vaatteineen, menoineen ja ruokineen. Minulta onkin tässä ketjussa huomioita siitä, miten lasten kanssa päätetään luopua vanhoista leluista ja kirjoista, ja myydä ne kirppiksellä. Rahat olen tilittänyt heille takaisin, jotta voivat välillä itse ostaa jotain kivaa ja turhaa, johon minun talousrahat ei riitä.
Mutta köyhiä ei voi sanoa että oltaisiin. Tarkkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa, aloitin tänään syyssiivouksen. Kävin jo useamman epämääräisen laatikon läpi ja tavaraa lähti reilusti. Nyt kun draivi päällä, täytyy jatkaa vaan. Haaveilen minimalismidta, että kaapin avatessa siellä on vain muutama asia. Pinnat siistit. Levollinen tunnelma. Uskon että saavutan sen, tavara kerrallaan. Asuntona 40m2 1+k eli tilaa ei ole...
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa, aloitin tänään syyssiivouksen. Kävin jo useamman epämääräisen laatikon läpi ja tavaraa lähti reilusti. Nyt kun draivi päällä, täytyy jatkaa vaan. Haaveilen minimalismidta, että kaapin avatessa siellä on vain muutama asia. Pinnat siistit. Levollinen tunnelma. Uskon että saavutan sen, tavara kerrallaan. Asuntona 40m2 1+k eli tilaa ei ole...
Hyvä sinä! Draivi hyötykäyttöön ja tavoitetta kohti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on monta kertaa sivuttu minimalismia. Esim. tässä yksi pitkä minimalismiketju:
https://www.vauva.fi/keskustelu/2608185/onko_taalla_kenellakaan_minimal…
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa, aloitin tänään syyssiivouksen. Kävin jo useamman epämääräisen laatikon läpi ja tavaraa lähti reilusti. Nyt kun draivi päällä, täytyy jatkaa vaan. Haaveilen minimalismidta, että kaapin avatessa siellä on vain muutama asia. Pinnat siistit. Levollinen tunnelma. Uskon että saavutan sen, tavara kerrallaan. Asuntona 40m2 1+k eli tilaa ei ole...
Tsemppiä! Mulla on muutama neliö enemmän kuin sinulla, ja voi sitä fiilistä, kun sai toisen varaston kokonaan tyhjäksi ja täältä asunnosta pari lipastoa pois. Helpompi olla, kun on avaraa ja kaikki löytyy helposti siisteistä kaapeista ja laatikoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miesten ja naisten tavaroiden ero
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halusin vain tulla oikaisemaan monella olevaa käsitystä.
Ei kaikkien yksinhuoltajien elämä ole mitään kurjuutta ja kituuttamista.
Minusta on jopa tökeröä käyttää tuota termiä kuvaamaan vähävaraista ihmistä.
Kuten tästä voi päätellä, olen itse yksinhuoltaja ja pärjään lapseni kanssa taloudellisesti hyvin. Emme kitkuttele ruoan tai vaatteiden kanssa.
Tottakai on hienoa, jos joku on lahjoittanut vähävaraiselle yksinhuoltajalle lankakeriä, varmasti menivät silloin tarpeeseen.
Halusin vain kertoa, että termi yksinhuoltaja ei ole yhtäkuin vähävarainen.Yksinhuoltajan lapsena ja itsekin yksinhuoltajana olleena en ota henkilökohtaisesti. Meidän kohdalla se piti paikkansa ja valitettavasti yksinhuoltajat kuuluvat tilastollisesti niihin maamme köyhimpiin.
On hienoa, että tulette hyvin toimeen, mutta valitettavasti tilanne on ihan toinen suurimmalle osalle yksinhuoltajista.Hyväpalkkaisena yksinhuoltajana en minäkään voi sanoa, että köyhiä oltaisiin. Mutta kun yhden aikuisen palkasta pukee, ruokkii ja majoittaa pari muuta aikuista, kyllähän se talous vähän ohuella välillä on hyvälläkin palkalla. Lukiolaiset ovat kuitenkin jo aikuisia, aikuisten vaatteineen, menoineen ja ruokineen. Minulta onkin tässä ketjussa huomioita siitä, miten lasten kanssa päätetään luopua vanhoista leluista ja kirjoista, ja myydä ne kirppiksellä. Rahat olen tilittänyt heille takaisin, jotta voivat välillä itse ostaa jotain kivaa ja turhaa, johon minun talousrahat ei riitä.
Mutta köyhiä ei voi sanoa että oltaisiin. Tarkkoja.
Myös meillä lapset itse valkkaa mitä säästävät ja mitä myyvät ja rahat menee lapsille itselleen leluista ja peleistä. Opettelevat oman rahan käyttöä tällä tavoin ja saavat käyttää rahat omiin uusiin hankintoihin. Vaaterahat ottaa äiti koska ostan niillä sitten taas uusia vaatteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa, aloitin tänään syyssiivouksen. Kävin jo useamman epämääräisen laatikon läpi ja tavaraa lähti reilusti. Nyt kun draivi päällä, täytyy jatkaa vaan. Haaveilen minimalismidta, että kaapin avatessa siellä on vain muutama asia. Pinnat siistit. Levollinen tunnelma. Uskon että saavutan sen, tavara kerrallaan. Asuntona 40m2 1+k eli tilaa ei ole...
Tsemppiä! Mulla on muutama neliö enemmän kuin sinulla, ja voi sitä fiilistä, kun sai toisen varaston kokonaan tyhjäksi ja täältä asunnosta pari lipastoa pois. Helpompi olla, kun on avaraa ja kaikki löytyy helposti siisteistä kaapeista ja laatikoista.
Kiitos! Onnea myös sulle hyvästä saavutuksesta.
Tässä on vielä sekin haaste että asuntooni ei kuulu minkäänlaista varastoa, ullakko tms. Eli kaikki mitä omistan, on tässä samassa tilassa. Siksikään en voi mitään tavaravuorta pitää, kun sitten en kirjaimellisesti pysty asumaan täällä :).
En aio totaaliminimalistiksi, esim. haarukoita karsia yhteen, mutta tavoite on että siellä aterinlaatikossa ei ole muuta roinaa vaan vain ne aterimet lokeroissaan. Nyt siellä on kaikkea muutakin, jolle ei muka ole paikkaa. Paikka on löydyttävä, tai sitten tavara lähtee!
Suihkusaippuaa menee kun käyttää sitä joka päivä, mutta ei valtavaa vauhtia näin yhden hengen taloudessa. Havahduin hiljattain siihen, että ei kannata aina haalia pesupurkkeja varastoon kun on Cittarissa tai Tokmanilla jokin monikkotarjous tai vaikka lähikaupassa 3 purkkia huikeaan hintaan 4,50. Tai silloinkaan kun ne ovat itsellä henkilökohtaisena tarjouksena. Kielsin itseäni ostamasta lisää kunnes on korkeintaan kaksi avaamatonta purkkia, ettei tarvitse puolikasta yläkaappia pienessä yksiössä uhrata sille pelolle että joutuisi - hui kauhistus! - ostamaan suihkugeeliä normaalihinnalla. Enkä silti usko joutuvani tekemään noin, sen verran tiheään tarjouksia tipahtelee.
Deodorantteja tarttuu myös "x kpl kympillä" -tyylisistä tarjouksista silloin kun on vain pari yksilöä jäljellä, joskin niissä hintahyöty on suurempi ja tilavuus pienempi, eikä niistä tarvitse pelätä valuvan mitään vaikka olisivatkin kumollaan jossain laatikossa tai rasiassa. Mutta penteleen pesuaineet. Kyllä ne siitä pikkuhiljaa kuluvat :D
Minäkin olen vähitellen päässyt tuosta "kolme kympillä" hulluudesta. Nyt kun korttelissa on kauppa, uskallan pitää tavarat aika vähissä, jopa jääkaapin. Eka kerran ikinä voin vartissa hakea, jos jotain puuttuu.
Vielä pitäisi päästä eroon siitä hulluudesta, kun tarvitsee jotain, niin ostaa samalla kertaa kymmenen muuta juttua. Jos vaikka tarvitsen uudet housut ja tilaan ne, niin paketissa tulee vaikka mitä muutakin. Sama, ellei pahempi, jos käy kaupasta hakemassa. Helposti voin olla ostamatta mitään, mutta jos jotain on pakko ostaa, niin tulee vaikka mitä muutakin. Deodoranttia kolmen pakkaus, suihkusaippuaa, ja ripsiväri, kun kerran sinne kemppariosastolle meni. Ei auta ostoslistakaan, silmälaput varmaan auttaisi.
Ehkä pääsen helpolla karsimisessa ja hamstrauksen välttelyssä, kun en koskaan ole ollut sellainen tyyppi joka ostaa 3tuubia hammastahnaa vaikka kuinka halvalla saisi. Tai suihkugeeliä. Tai käsisaippuaa. Kuluuhan ne, mutta meidän taloudessa niin hitaasti, etten näe hyötyä jos säästän n 0,5e/kpl. Tarkemmin ajatellen, jos ilmaiseksi saisi omaa vakio hammastahnaa tai shampoota, ottaisin ehkä 2-3kpl. Omalla kohdalla en koe että jemmapulloissa olisi mitään järkeä. Saati jos kokeilee uutta tuotetta, joka osottautuu fiaskoksi, niin joko se käytetään väkisin tai heitetään pois, ei jätetä viideksi vuodeksi lojumaan kylppäriin. Millä logiikalla se sieltä itsekseen kuluu? Vessapaperiakaan en viitsii ostaa mitään jätesäkillistä kerralla, vaikka olisi tilaa hillota. Näen että säästö on liian pieni uhrattuun tilaan nähden, kauppa hoitaa varastoinnin puolestani.
Vierailija kirjoitti:
Vielä pitäisi päästä eroon siitä hulluudesta, kun tarvitsee jotain, niin ostaa samalla kertaa kymmenen muuta juttua. Jos vaikka tarvitsen uudet housut ja tilaan ne, niin paketissa tulee vaikka mitä muutakin. Sama, ellei pahempi, jos käy kaupasta hakemassa. Helposti voin olla ostamatta mitään, mutta jos jotain on pakko ostaa, niin tulee vaikka mitä muutakin. Deodoranttia kolmen pakkaus, suihkusaippuaa, ja ripsiväri, kun kerran sinne kemppariosastolle meni. Ei auta ostoslistakaan, silmälaput varmaan auttaisi.
Mitä ajattelet ostoksia tehdessä? Onko se ns vaivan minimalisointia, kun kerran olen jo kemppariostoksilla niin ostan tämänkin samalla, ettei tarvitse lähteä uudestaan. Ja sitten et myöskään lähde uudelle ostosreissulle x-pitkään aikaan? Vai onko se sitä että kun nyt ”rahahanan” avasin niin lähes ihan sama mihin törsään, menee ns samaan vahinkoon?
Viimeisimpänä jää mieleen, mitä hyötyä niitä tuotteita on ottaa omaan hyllyyn vanhenemaan, kun saat ”tuoreen” kaupasta kun on aika ottaa uusi käyttöön.
Tartuin härkää sarvista ja aloin siivota mieheni työhuonetta. Pieni tila oli ahdettu täyteen paperia, erilaisten vempaimien säilytyslaatikkoja, käyttelyjä pattereita ym. Hyllyjen päällä ja välis oli tavaraa, laatikkoja oli piilotettu sängyn alle. Aiemmin ajattelin, että mies saisi pitää luolansa sellaisena kuin haluaa, mutta tajuisin että tilanne harmittaa häntä itseäänkin. Omin voimin hän ei olisi hommaan kyennyt. Paperinkeräykseen lähti 15 kassillista yhdistysten papereita, vanhoja veroilmoituksia, laskuja ja kuitteja (piti repiä, iso työ). Osansa saivat kartonki-, muovi, patteri- ja sekajäteastiat. Kierrätyskeskukseen lähti tavaraa, ja Giganttiin vietiin elektroniikkaromua. Pölyä oli mahdottomasti. Monta päivää siinä meni, mutta nyt huone on siisti ja viihtyisä. Kirjahyllyyn mahtui miehen intresseihin liittyviä kirjoja. Harmittaa etten ryhtynyt operaatioon aikaisemmin, koska mies tajusi aika pian että siivoaminen kannattaa. Vastustelu väheni homman edetessä. Onneksi olemme eläkkeellä ja hyväkuntoisia, jotta urakasta selvittiin.