tavarapaljous :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin minulla on yksi lokerokansio, missä tärkeät paperit. Yhtään kuittia en säilytä, joskus otan kännykällä kuvan jos on kyse takuusta. Laitan kaikki käyttöohjeet ja muut roskiin.

Kauppa ei välttämättä hyväksy tuota valokuvaa takuutodistuksesta vaan pitäisi olla se alkuperäinen. Mulla kävi kerran näin. Kuulema valokuvan kanssa on helpompi huijata kaupiasta (kuvan voi napata ties mistä, vaikkei olisi tuotetta ostanut oikeasti kyseiseltä kauppiaalta).

Tuon jälkeen aloin taas säilyttämään takuukuitit sen tuotteen takuun ajan. Ei niitä nyt niin paljoa onneksi ole ja takuun ummettua kuitin voi heittää roskiin.

Kyllä valokuva pitäisi hyväksyä jos siinä on nähtävissä myös koko kuitti, eli päivämäärä, ostopaikka, ostotapahtuman tunnus ym. Voihan tavallisenkin kuitin väärentää, mutta ainakin isommissa kaupoissa takuuasiatkin käsitellään koneella ja tietokannasta näkyy ostotapahtumat kuitin tietojen perusteella. Kuulostaa että sinua on huijattu. 

Todellakin, säästäkää kaikki perinto-, ja ositusasioihin liittyvät paperit. Myös kuolleiden henkilöiden. Yhden osituspaperin puuttuminen voi johtaa siihen että puolet perinnöstä menee ensin kuolleen suvulle.

Ja tämä voi tapahtua kymmenien vuosien päästä sen ensimmäisen puolison kuoleman jälkeen. Voi olla tosi isoista rahoista kyse!

Kysymys keskustelijoille:

A) Onko tavaran vähentäminen sinulle päätavoite itsessään? Eli haluat kodin jossa ylipäätään on vähän tavaraa

Vai

B) Onko tavoite vähentää vain turhat tavarat, joita et käytä?

Kysymys tuli mieleen, kun itseltäni löytyy noin kymmenkunta takkia ja aion pitää ne kaikki, koska niillä on keskenään eri käyttötarkoitukset ja jokainen kauden mukaan aktiivisessa käytössä. Esim. 10 vuotta vanha nahkatakki käy päällä vain muutaman kerran vuodessa mm festareilla, silti aion säästää. En siis tavoittele mahdollisimman vähää takkien määrää vaan sitä, että minulla on tarpeisiini sopivat päällysvaatteet joita kaikkia käytän tarvittaessa. Kun kävin takit läpi, poistin vain yhden, jota en ole useampaan vuoteen käyttänyt.

Ei myöskään uppoa ajatus, että joisin viiniä mukista yms vihjeet. Eli pidän mieluummin isomman lasiston, jotta voin tarjota viiniä oikeanlaisesta lasista. Eli valitsen B.

Vierailija kirjoitti:

Kysymys keskustelijoille:

A) Onko tavaran vähentäminen sinulle päätavoite itsessään? Eli haluat kodin jossa ylipäätään on vähän tavaraa

Vai

B) Onko tavoite vähentää vain turhat tavarat, joita et käytä?

Kysymys tuli mieleen, kun itseltäni löytyy noin kymmenkunta takkia ja aion pitää ne kaikki, koska niillä on keskenään eri käyttötarkoitukset ja jokainen kauden mukaan aktiivisessa käytössä. Esim. 10 vuotta vanha nahkatakki käy päällä vain muutaman kerran vuodessa mm festareilla, silti aion säästää. En siis tavoittele mahdollisimman vähää takkien määrää vaan sitä, että minulla on tarpeisiini sopivat päällysvaatteet joita kaikkia käytän tarvittaessa. Kun kävin takit läpi, poistin vain yhden, jota en ole useampaan vuoteen käyttänyt.

Ei myöskään uppoa ajatus, että joisin viiniä mukista yms vihjeet. Eli pidän mieluummin isomman lasiston, jotta voin tarjota viiniä oikeanlaisesta lasista. Eli valitsen B.

Tavoitteeni on ostaa mahdollisimman vähän uutta ja pärjätä sillä mitä jo on. Siksi tässä keskustelussa kiinnostaa erityisesti kokemukset siitä, miten joku asia onnistuu hyvin ilman siihen tarkoitettua tavaraa tai kuinka tavaroille on keksitty uusia käyttötapoja. Ei ole niinkään tarvetta vähentää olemassaolevien tavaroiden määrää niin, että saa olla vain niin ja niin monta takkia.

Minusta vinkki juoda viiniä mukista on aivan oivallinen sellaiselle ihmiselle, jolle se sopii ja joka ei ole vain tullut ajatelleeksi asiaa. Me emme juo viiniä itse tai järjestä kahvitteluja kummempia kyläilyitä. Kahdeksan viinilasia on tavaraa, jonka voisin karsia. Samoin viidestä takista en ainakaan yhtä aio korvata kun se hajoaa.

Vierailija kirjoitti:

Kysymys keskustelijoille:

A) Onko tavaran vähentäminen sinulle päätavoite itsessään? Eli haluat kodin jossa ylipäätään on vähän tavaraa

Vai

B) Onko tavoite vähentää vain turhat tavarat, joita et käytä?

B, mutta vähän myös A. Tarkoitus on siis jättää kotiin tavarat, joita käytän ja jotka tuottaa mulle iloa. Silti käyttämissänikin tavaroissa mietin, että tarvinko tosiaan niitä kaikkia vai onko kyse vaan tottumuksesta ja voisin osasta kuitenkin luopua.

Esimerkki 1:  Tiedostin, ettämun mielestä on paljon kivempi juoda juomaa viinilasista ja silti käytin niitä tosi harvoin. Näinpä aloin käyttämään niitä myös muun kuin viinin juontiin ja jossain vaiheessa tajusin, etten käytä enää normaaleja juomalaseja ollenkaan. ---> muut paitsi viinilasit sai lähteä eteenpäin

Esimerkki 2: Säilytin laitteiden ohjekirjoja, koska kyllähän niitä tuli aina välillä vilkuiltua, kun etsi laitteesta jotain erikoisempaa toimintoa. Sitten tajusin, että näistä löytyy myös sähköiset versiot ja pystyin heittämään laatikollisen paperisia ohjekirjoja pois.

Mä oon harrastanut sukkien ja alusvaatteiden lähdettämistä reissuissa!

Olen siis lähtenyt matkaan reikäisissä sukissa ja alushouissa ja jättänyt ne kohteessa käytön jälkeen roskiin.

Tuota noin...[/quote]

====

Tällaisesta käytännöstä oli keskustelua aikaisemminkin tässä ketjussa. Eikä oltu varauksettomasti ihastuneita. Kaikissa maissa ei jätehuolto ole kovin kummoinen. Ikävä jättää turhaa roskaa toisten vaivoiksi.

Ja jos tarkoitus on saada mstkalaukkuun tilaa kotimatkaa varten shoppailun varata, niin sitten ollaan taas vähän oudoilla vesillä Tavarapaljous : (å - ketjussa.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon harrastanut sukkien ja alusvaatteiden lähdettämistä reissuissa!

Olen siis lähtenyt matkaan reikäisissä sukissa ja alushouissa ja jättänyt ne kohteessa käytön jälkeen roskiin.

Tuota noin...

====

Tällaisesta käytännöstä oli keskustelua aikaisemminkin tässä ketjussa. Eikä oltu varauksettomasti ihastuneita. Kaikissa maissa ei jätehuolto ole kovin kummoinen. Ikävä jättää turhaa roskaa toisten vaivoiksi.

Ja jos tarkoitus on saada mstkalaukkuun tilaa kotimatkaa varten shoppailun varata, niin sitten ollaan taas vähän oudoilla vesillä Tavarapaljous : (å - ketjussa.

Me tuodaan matkoilta vain ruokaa. Ei koskaan tavaroita.

Vierailija kirjoitti:

Kysymys keskustelijoille:

A) Onko tavaran vähentäminen sinulle päätavoite itsessään? Eli haluat kodin jossa ylipäätään on vähän tavaraa

Vai

B) Onko tavoite vähentää vain turhat tavarat, joita et käytä?

Kysymys tuli mieleen, kun itseltäni löytyy noin kymmenkunta takkia ja aion pitää ne kaikki, koska niillä on keskenään eri käyttötarkoitukset ja jokainen kauden mukaan aktiivisessa käytössä. Esim. 10 vuotta vanha nahkatakki käy päällä vain muutaman kerran vuodessa mm festareilla, silti aion säästää. En siis tavoittele mahdollisimman vähää takkien määrää vaan sitä, että minulla on tarpeisiini sopivat päällysvaatteet joita kaikkia käytän tarvittaessa. Kun kävin takit läpi, poistin vain yhden, jota en ole useampaan vuoteen käyttänyt.

Ei myöskään uppoa ajatus, että joisin viiniä mukista yms vihjeet. Eli pidän mieluummin isomman lasiston, jotta voin tarjota viiniä oikeanlaisesta lasista. Eli valitsen B.

A tavoitteena ja B tekniikkana. On mullakin asioita joista joku karsisi rajustikin (8 paria kenkiä juoksua varten) ja sit on sellaisia mistä muut ei välttämättä karsi mut mä karsin (mukit). Haluan kodin jossa on vähän tavaraa ja tavoittelen sitä niin että hävitän (myynti, lahjoitus, kierrätys yms) ylimääräisen. Tällä hetkellä tavaraa niin että kaikelle ei ole paikkaa ja tiedän osan varmasti turhaksi. En siis ala hommaamaan turhalle säilytystilaa vaan hävitän. Paikka kaikelle, kaikki paikallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli noista papereista ja mapeista mieleen sellainen asia, että kannattaa joskus pysähtyä kun on tekemässä rutiininomaisesti jotain "itsestään selvää" asiaa. Että mitä tekee, miksi, mistä on oppinut sen tavan ja onko se järkevä.

Minä nimittäin opin kotona, että paperit on säilytettävä, kaikki. Ja kuitit ym pitää tallettaa, kaikki. Ja ne pitää mapittaa, kaikki. Sanotaanko näin, että muuten ihanilla vanhemmillani oli kaikki tallella. Lähtien heidän omista koulukirjoistaan meidän koulukirjoihin, vuosikymmenten ajan kerättyihin seinä- ja vuosikalentereihin, Anttilan postimyyntikuvastoihin, pestyihin pakasterasioihin, lasten talvisaappaisiin ala-asteelta lähtien.. voitte kuvitella loput.

Ja minä mapitin. Pitkälle melkein kolmikymppiseksi kunnes jokin naksahti päässä. Se saattoi olla jokin koulukirja, jota tarjosin divariin ja myyjä sanoi, ettei hän ota koska "koulukirjat vanhenevat". Menin kotiin ja katselin kaikkia kirjojani, erityisesti koulukirjoja, vihkoja, muistiinpanoja. Tietenkin minulla oli KAIKKI tallessa. En tarvinnut niitä koskaan. Laitoin pois. Muutaman vuoden säilytin vielä sana- ja kielioppikirjoja, sitten tuli netti ja nekin lähtivät.

Ja lopulta otin ne mapit, silppusin, vein roskia, laitoin mapit kiertoon.

Nykyisin minulla on yksi lokerokansio, missä tärkeät paperit. Yhtään kuittia en säilytä, joskus otan kännykällä kuvan jos on kyse takuusta. Laitan kaikki käyttöohjeet ja muut roskiin.

Ainoa mitä ostin lisää on Lidlin halpa silppuri. Nyt ei ole tekosyitä hillota paperiroskaa mihinkään.

Hyvää pohdintaa. On hauska miten lapsuudenkodista opitut tavat voivat jäädä päälle pitkälle aikuiseen ilman että niitä huomaa kyseenalaistaa. 

Oma äitini säästeli erilaisia kosmetiikan kylkiäisnäytteitä ja shampoopullon loppuja matkoja varten, kun ovat käteviä kun voi heittää tyhjän shampoopullon matkalla pois. Itse jotenkin vain opin että näin ihmiset toimivat ja noudatin samaa käytäntöä pitkälle aikuisuuteen. Monet kerrat kirosin matkalla kun se mukaan otettu näytevoidetuubi olikin kamalan hajuista tai ärsytti ihoa, shampoopullon jämä loppuikin kesken ja sitten etsitään vieraassa maassa kauppaa tai koitetaan parhaimmillaan tulkita kyrillisiä kirjaimia pullojen kyljestä yrittäen selvittää mikä näistä voisi olla suihkusaippuaa. Jossain kohtaa tuli ahaa-elämys että eihän minun ole mikään pakko toimia näin, ei tämä käytäntö ole ainoa oikea tapa. Ostin kätevän kokoiset matkapullot, täytin ne omilla luottotuotteillani ja nyt tutut ja hyväksi koetut shampoot ja voiteet kulkee aina matkalla kätevästi mukana. Helpompi pakatakin kuin sekalainen pussukka tuotenäytteitä ja melkein lopussa olevia isoja suihkusaippua- ja shampoopulloja. 

Mä oon harrastanut sukkien ja alusvaatteiden lähdettämistä reissuissa!

Olen siis lähtenyt matkaan reikäisissä sukissa ja alushouissa ja jättänyt ne kohteessa käytön jälkeen roskiin.

Tuota noin...

Tämä on ristiriidassa minun lapsuudenkodissa oppimani kanssa. Siistit alusvaatteet matkalle jos sattuu kuolemaan tai joutumaan onnettomuuteen.

Tämä ”siistit alusvaatteet onnettomuuden varalle” on kyllä kummallinen neuvo. Työskentelen itse ensihoitajana, ja en ole missään työtilanteessa kiinnittänyt huomiota hoidettavan alusvaatteisiin. Esim. vakavan auto-onnettomuuden jäljiltä se huomio kiinnittyy hieman muihin asioihin, kuten ihmisen henkiinjäämiseen. Ja jos itse joutuisin vaikka lento-onnettomuuteen, niin eiköhän siinäkin tilanteessa viimeisenä huolenaiheena olisi joku reikä alushousuissa.

Olet ihana! Kiitos tästä kommentista. Yksi huolenaihe, ja erittäin turha sellainen, nyt kaikkien elämästä poissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän nyt takuukuitit ja käyttöohjeet kannattaa säilyttää ehdottomasti!

Itsellä ainakin milloinkaan ennen ei ole ollut takuutapauksia kuin nyt näiden kiinassa valmistettujen paskojen kanssa.

Ja jossain vaiheessa joku harvemmin käytettävä toiminto voi olla hyvä katsoa ohjekirjan kanssa.

Miksi naiset on tuommoisia ääripäästä toiseen ämpyilijöitä, kaikki tai ei mitään, eikä mitään välimuotoja tunneta?

Takuukuitit kannattaa säilyttä (jos ne ei ole sähköisinä versioina kaupan tietokannassa), mutta miksi ihmeessä ohjekirja pitäisi säilyttää? Kaikki ohjekirjathan löytyy netistä sähköisinä versioinakin. Mä uuden laitteen saatuani lataan sen sähköisen ohjekirjan tietokoneeni ohjekirjat-kansioon ja heitän paperisen mäkeen. Periaatteessa ei tarvisi varmasti edes ladata ohjekirjaa itselle vaan hakea se aina tarvittaessa netistä, mutta tykkään että ohjekirja ladattuna vähän nopeammin kun ei tarvi etsiä sitä mistään.

Joissain kaupoissa se takuukuitti on ihan tavallinen (samanlainen) kuitti kuin muut. Mielestäni esim. Lidlissä on näin. Kannattaa ottaa se kuva siitä, koska kuittien muste ei säily vuosikausia, hyvä jos vuotta. Kaivakaa niitä vanhoja kuitteja niin näette - ne katoavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli noista papereista ja mapeista mieleen sellainen asia, että kannattaa joskus pysähtyä kun on tekemässä rutiininomaisesti jotain "itsestään selvää" asiaa. Että mitä tekee, miksi, mistä on oppinut sen tavan ja onko se järkevä.

Minä nimittäin opin kotona, että paperit on säilytettävä, kaikki. Ja kuitit ym pitää tallettaa, kaikki. Ja ne pitää mapittaa, kaikki. Sanotaanko näin, että muuten ihanilla vanhemmillani oli kaikki tallella. Lähtien heidän omista koulukirjoistaan meidän koulukirjoihin, vuosikymmenten ajan kerättyihin seinä- ja vuosikalentereihin, Anttilan postimyyntikuvastoihin, pestyihin pakasterasioihin, lasten talvisaappaisiin ala-asteelta lähtien.. voitte kuvitella loput.

Ja minä mapitin. Pitkälle melkein kolmikymppiseksi kunnes jokin naksahti päässä. Se saattoi olla jokin koulukirja, jota tarjosin divariin ja myyjä sanoi, ettei hän ota koska "koulukirjat vanhenevat". Menin kotiin ja katselin kaikkia kirjojani, erityisesti koulukirjoja, vihkoja, muistiinpanoja. Tietenkin minulla oli KAIKKI tallessa. En tarvinnut niitä koskaan. Laitoin pois. Muutaman vuoden säilytin vielä sana- ja kielioppikirjoja, sitten tuli netti ja nekin lähtivät.

Ja lopulta otin ne mapit, silppusin, vein roskia, laitoin mapit kiertoon.

Nykyisin minulla on yksi lokerokansio, missä tärkeät paperit. Yhtään kuittia en säilytä, joskus otan kännykällä kuvan jos on kyse takuusta. Laitan kaikki käyttöohjeet ja muut roskiin.

Ainoa mitä ostin lisää on Lidlin halpa silppuri. Nyt ei ole tekosyitä hillota paperiroskaa mihinkään.

Hyvää pohdintaa. On hauska miten lapsuudenkodista opitut tavat voivat jäädä päälle pitkälle aikuiseen ilman että niitä huomaa kyseenalaistaa. 

Oma äitini säästeli erilaisia kosmetiikan kylkiäisnäytteitä ja shampoopullon loppuja matkoja varten, kun ovat käteviä kun voi heittää tyhjän shampoopullon matkalla pois. Itse jotenkin vain opin että näin ihmiset toimivat ja noudatin samaa käytäntöä pitkälle aikuisuuteen. Monet kerrat kirosin matkalla kun se mukaan otettu näytevoidetuubi olikin kamalan hajuista tai ärsytti ihoa, shampoopullon jämä loppuikin kesken ja sitten etsitään vieraassa maassa kauppaa tai koitetaan parhaimmillaan tulkita kyrillisiä kirjaimia pullojen kyljestä yrittäen selvittää mikä näistä voisi olla suihkusaippuaa. Jossain kohtaa tuli ahaa-elämys että eihän minun ole mikään pakko toimia näin, ei tämä käytäntö ole ainoa oikea tapa. Ostin kätevän kokoiset matkapullot, täytin ne omilla luottotuotteillani ja nyt tutut ja hyväksi koetut shampoot ja voiteet kulkee aina matkalla kätevästi mukana. Helpompi pakatakin kuin sekalainen pussukka tuotenäytteitä ja melkein lopussa olevia isoja suihkusaippua- ja shampoopulloja. 

Voi ei. Tunnistin itseni vuosia sitten.. tein työmatkoja ja nappasin aina hotellihuoneesta mukaan kaiken ilmaisroinan eli ne pienet sampoopullot, saippuat, kenkien kiillotuspyyhkeen, ompelutarvikkeet. Ai niin ja kertakäyttöisen suihkumyssyn. Joissain paremmissa hotellihuoneissa oli kaikenlaista tyyliin vartalovoiteet ja muutamissa vain kenkien kiillotuspyyhe. Jos huoneeseen kuului ilmainen kahvi & tee vedenkeittimellä, keräsin myös kaikki tee-, kaakao- ja kahvipussit, sekä pienet sokeri- ja hunajapussit.

Tässä välissä kerrottakoon, etten juo teetä, enkä käytä sokeria tai hunajaa.

Tätä jatkui vuosia ja keräsin pihinä näitä "ilmaisaarteita" mukaani. Joka reissun jälkeen purin laukusta lisää suihkumyssyjä ja saippuioita.

Sitten aloin innostua konmarista ja muusta. Aloin törmätä eri paikoissa näihin tavaroihin. Joten ryhdistäydyin ja keräsin ne kaikki samaan paikkaan.

Sitten tuli iso elämänmuutos ja siivosin lisää. Seisoin ja tuijotin pientä pussillista jossa oli valehtelematta satoja suihkumyssyjä. Koska en ikinä tarvitse suihkumyssyjä. Kun menen suihkuun pesen hiukseni tai nostan ne ylös.

Jaoin muutamia äidilleni, joka ei todennäköisesti kehdannut kieltäytyä ja olen varma, että jos joskus tulee kuolinpesän siivouksen aika, löydän ne antamani tavarat vielä kerran.

Motkotin miehelle, että miksi hän ei juo kaakaota? Teetä? Ja eikö hän voisi joskus panna sokeria ja hunajaa, se on terveellistäkin, siihen teehen? Mies vain sanoi juovansa mieluimmin vihreää teetä eikä sekalaisia pusseja ja ettei hän halua sokeria eikä hunajaa. Tuhisin ärtyneenä ja asettelin pussukoita pieniin rasioihin keittiössä, koska hyvähän se on olla varalla..

Ja sitten napsahti, ja nämä varastot lähtivät. Muovinkeräykseen ilmestyi hämmentävä määrä pieniä purkkeja ja suihkumyssyjä. Vanhoja teepusseja lähti biojätteeseen, ja niin edelleen. Lankkasin kenkiä päivittäin sormet ruvella, ja ne tosiaan kiilsivät, kun laitoin pyyhkeet pikavauhtia käyttöön.

Nykyisin en ota MITÄÄN mukaani hotellista.

Ja siellä hotelleissakin on tajuttu, ettei niissä ole järkeä ja yleensä huoneissa on seinään ruuvattuna dovet ja nestemäiset käsisaippuat. Hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

Kysymys keskustelijoille:

A) Onko tavaran vähentäminen sinulle päätavoite itsessään? Eli haluat kodin jossa ylipäätään on vähän tavaraa

Vai

B) Onko tavoite vähentää vain turhat tavarat, joita et käytä?

Kysymys tuli mieleen, kun itseltäni löytyy noin kymmenkunta takkia ja aion pitää ne kaikki, koska niillä on keskenään eri käyttötarkoitukset ja jokainen kauden mukaan aktiivisessa käytössä. Esim. 10 vuotta vanha nahkatakki käy päällä vain muutaman kerran vuodessa mm festareilla, silti aion säästää. En siis tavoittele mahdollisimman vähää takkien määrää vaan sitä, että minulla on tarpeisiini sopivat päällysvaatteet joita kaikkia käytän tarvittaessa. Kun kävin takit läpi, poistin vain yhden, jota en ole useampaan vuoteen käyttänyt.

Ei myöskään uppoa ajatus, että joisin viiniä mukista yms vihjeet. Eli pidän mieluummin isomman lasiston, jotta voin tarjota viiniä oikeanlaisesta lasista. Eli valitsen B.

Oma tavoite on jotain siltä väliltä. Tarkoitus on kierrättää ne tavarat jota ei käytetä ja vähentää esillä olevan tavaran ja säilytyskalusteiden määrää. Haluan vähentää lattioita ja tasoilta tavaraa, on selkeämmän ja siistimmän näköistä ja on helpompi siivota.

En laita tavaroita kiertoon vain sen vuoksi, että saisin kotona olevan tavaran määrän mahdollisimman pieneksi.

Välillä tuntuu, että joillekin tavaroiden vähentäminen on kilpailu. Jos tavaroitaan viskoo menemään ilman ajatusta, lopputulos ei ehkä ole ihan toiveiden mukainen. Oma tahti on jo aika hidas kun on useampi kierros takana. Toisaalta en ole myöskään kaivannut mitään kiertoon lähtenyttä.

Vierailija kirjoitti:

Kysymys keskustelijoille:

A) Onko tavaran vähentäminen sinulle päätavoite itsessään? Eli haluat kodin jossa ylipäätään on vähän tavaraa

Vai

B) Onko tavoite vähentää vain turhat tavarat, joita et käytä?

Kysymys tuli mieleen, kun itseltäni löytyy noin kymmenkunta takkia ja aion pitää ne kaikki, koska niillä on keskenään eri käyttötarkoitukset ja jokainen kauden mukaan aktiivisessa käytössä. Esim. 10 vuotta vanha nahkatakki käy päällä vain muutaman kerran vuodessa mm festareilla, silti aion säästää. En siis tavoittele mahdollisimman vähää takkien määrää vaan sitä, että minulla on tarpeisiini sopivat päällysvaatteet joita kaikkia käytän tarvittaessa. Kun kävin takit läpi, poistin vain yhden, jota en ole useampaan vuoteen käyttänyt.

Ei myöskään uppoa ajatus, että joisin viiniä mukista yms vihjeet. Eli pidän mieluummin isomman lasiston, jotta voin tarjota viiniä oikeanlaisesta lasista. Eli valitsen B.

Mulla vastaus on varmaan C, jotain muuta. Haluan avaran, harmonisen kodin, jossa on paljon tyhjää tilaa ja avaruutta. Haluan poistaa tavaroita, mutta en välttämättä kaikkea ja haluaisin määritellä turhan käsitteen. Monen mielestä turha saattaa olla minulle arvokas. Kuten joku aiemmin kirjoitti useista takeistaan niin minullakin on hyvin harvoin tarvittavia tavaroita, joista en halua luopua. Minulla saattaa olla jopa täysin tarpeettomia tavaroita, joita haluan säilyttää.

Minulla oli lapsena tapana kerätä aarteita. Ei pajon, mutta muutama kaunis esine. Esim. rikki mennyt rannekoru, jossa oli kauniita kiviä. Paljettikankaan pala. Jossain välissä muuttojeni mukana kulkivat kengät, jotka olivat yli 60 vuotta vanhat ja niin hauraat, että uskalsin vain silloin tällöin kokeilla niitä.

Minulla on ollut ja on paljon "turhia tavaroita", jota suorastaan rakastan. Mutta myös paljon aineetonta sellaista. Ja paljon tavaroita, joiden hohde ja taika on jossain välissä himmentynyt ja elävät vain mielessäni.

Kuten se rikkinäinen rannekoru jostain hyvin kaukaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys keskustelijoille:

A) Onko tavaran vähentäminen sinulle päätavoite itsessään? Eli haluat kodin jossa ylipäätään on vähän tavaraa

Vai

B) Onko tavoite vähentää vain turhat tavarat, joita et käytä?

Mun ensisijainen tavoite on saada kodista helppohoitoinen (ja myös viihtyisämpi ja siistimpi), ja siihen auttaa sekä turhien tavaroiden vähentäminen että ylipäätään tavaroiden vähentäminen. Toisaalta en koe tarpeelliseksi hävittää mitään vain hävittämisen vuoksi, jos tavaralle on paikkansa eikä sen olemassaolosta kotona ole mitään haittaa. Mulla on esimerkiksi takkeja enemmän kuin pakollinen minimi, mutta en koe tarpeelliseski karsia, kun niille on ihan hyvin tilaa, enkä tarvitse takkien viemää tilaa muuhun käyttöön.

Tuli mieleen eräs kauan sitten lukemani minimalismia koskeva blogipostaus: Bloggaaja oli karsinut tavaraa rankalla kädellä, ja laski omistamiaan tavaroita. Hän osti kaupasta jonkin 2-in-1 keittiövälineen (tyyliin juustohöylä ja kuorimaveitsi samassa :D) , ja korvasi tällä yhdellä välineellä kaksi muuta, ja oli ihan innoissaan siitä, että sai taas vähennettyä omistamiensa tavaroiden määrää yhdellä. Blogissa oli kuva lähes tyhjyyttään kolisevasta keittiön laatikosta, ja mä en voinut olla miettimättä, että mitähän hyötyä tuosta yhden tavaran vähenemisestä nyt oikeasti oli...

Vierailija kirjoitti:

Tämä ”siistit alusvaatteet onnettomuuden varalle” on kyllä kummallinen neuvo. Työskentelen itse ensihoitajana, ja en ole missään työtilanteessa kiinnittänyt huomiota hoidettavan alusvaatteisiin. Esim. vakavan auto-onnettomuuden jäljiltä se huomio kiinnittyy hieman muihin asioihin, kuten ihmisen henkiinjäämiseen. Ja jos itse joutuisin vaikka lento-onnettomuuteen, niin eiköhän siinäkin tilanteessa viimeisenä huolenaiheena olisi joku reikä alushousuissa.

Vähän ohi mutta pakko kommentoida.

Tästä tuli mieleen että joskus luin naisesta joka oli selvinnyt hyvin vakavasta kolarista. Kun kolari oli tapahtunut ja oli tajunnut että tulee ambulanssi häntä viemään niin ensimmäinen asia josta oli ollut hyvin huolissaan ja oli hävettänyt oli se että hänellä oli jalassaan isot tukialushousut ja nyt hoitajat näkisivät ne. Myöhemmin kävi selville että juuri ne tukialushousut olivat pelastaneet hänet. Muuten olisi saanut niin pahoja vammoja vatsaan että ei olisi selviytynyt.

Eli harrastakaamme mummokalsareita matkoilla kaiken varalta. 😁

Itse käytän matkalla (ja muutenkin) siistejä alusvaatteita koska olo on mukavampi niin. Reikäiset menevät roskiin, olisi hassua säilyttää niitä matkoja varten. Samoin reikäiset sukat, tykkään kävellä paljon matkoilla enkä halua hiertymiä reikäisistä sukista.

Ja jos matkalla on mies mukana, niin toki hänellekin visuaalisesti mukavampi kun toisella ei ole reikäiset mummokalsarit jalassa. Tykkään itsekin että mies pukeutuu perussiististi, minusta sellainen on kumppanin huomioimista. Ja loma on kuitenkin pientä juhlaa, joten usein pakkaan lomalle ne hienoimmat pitsiunelmat mukaan.

En ole ostanut paistolastaa vaan käytän juustohöylää sen virassa + tietenkin juustohöylänä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ”siistit alusvaatteet onnettomuuden varalle” on kyllä kummallinen neuvo. Työskentelen itse ensihoitajana, ja en ole missään työtilanteessa kiinnittänyt huomiota hoidettavan alusvaatteisiin. Esim. vakavan auto-onnettomuuden jäljiltä se huomio kiinnittyy hieman muihin asioihin, kuten ihmisen henkiinjäämiseen. Ja jos itse joutuisin vaikka lento-onnettomuuteen, niin eiköhän siinäkin tilanteessa viimeisenä huolenaiheena olisi joku reikä alushousuissa.

Vähän ohi mutta pakko kommentoida.

Tästä tuli mieleen että joskus luin naisesta joka oli selvinnyt hyvin vakavasta kolarista. Kun kolari oli tapahtunut ja oli tajunnut että tulee ambulanssi häntä viemään niin ensimmäinen asia josta oli ollut hyvin huolissaan ja oli hävettänyt oli se että hänellä oli jalassaan isot tukialushousut ja nyt hoitajat näkisivät ne. Myöhemmin kävi selville että juuri ne tukialushousut olivat pelastaneet hänet. Muuten olisi saanut niin pahoja vammoja vatsaan että ei olisi selviytynyt.

Eli harrastakaamme mummokalsareita matkoilla kaiken varalta. 😁

Minullekin on sekä äiti että mummo antanut neuvon alusvaatteista. Olen myöhemmin loukannut jalkani niin, että päädyin ensiapuun reikäisissä pikkareissa. Ehjät mummokalsarit olisivatkin olleet hyvät. Henkilökunta ei varmasti ajattele yhtään mitään, mutta voi sanoa, että 20 vuotta myöhemminkin vähän nolottaa kun ajattelen asiaa. Ehkä olisi pitänyt kuunnella äitiä, mutta toivottavasti salama ei lyö kahdesti samaan paikkaan.

Onko muilla mitään kummallista tai järjetöntä tavaraa minkä olette päättäneet kuitenkin tietoisesti säilyttää?

Itselläni on todella kauniit kangaspintaset korkeakorkoiset kengät, joilla tuskin tulen koskaan kävelemään. Ne ovat vitriinissä hajuvesipullojen ja vintage-kuvan kanssa ja muodostavat kauniin asetelman. Silti naurattaa ajatus että minulla on kengät lasivitriinissä.

Vierailija kirjoitti:

Onko muilla mitään kummallista tai järjetöntä tavaraa minkä olette päättäneet kuitenkin tietoisesti säilyttää?

Itselläni on todella kauniit kangaspintaset korkeakorkoiset kengät, joilla tuskin tulen koskaan kävelemään. Ne ovat vitriinissä hajuvesipullojen ja vintage-kuvan kanssa ja muodostavat kauniin asetelman. Silti naurattaa ajatus että minulla on kengät lasivitriinissä.

Muutamat metalliset tuliaiskarkki ja keksilaatikot, joita on tullut matkoilta ostettua. En edes pidä niissä mitään tavaroita vaan ovat tyhjinä kaapissa. Toistaiseksi ovat päätyneet aina säilytettäviin sillä minusta ne ovat kauniita ja niihin liittyy mukavia muistoja.