Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (20741)
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän nyt takuukuitit ja käyttöohjeet kannattaa säilyttää ehdottomasti!
Itsellä ainakin milloinkaan ennen ei ole ollut takuutapauksia kuin nyt näiden kiinassa valmistettujen paskojen kanssa.
Ja jossain vaiheessa joku harvemmin käytettävä toiminto voi olla hyvä katsoa ohjekirjan kanssa.
Miksi naiset on tuommoisia ääripäästä toiseen ämpyilijöitä, kaikki tai ei mitään, eikä mitään välimuotoja tunneta?
Tämä on täydellisen ot, enkä halua että tästä tulee sukupuolien sota, mutta ainakin minun tuntemissani perheissä juuri naiset pitävät huolta ohjekirjoista ja takuulapuista, samoin kuin koneiden ja laitteiden puhdistuksista ja huolloista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo kaksi suurta kirjainketjua tarjoavat sähköisen takuukuitin suoraan etukorttiin.
Aika harvoin tulee niissä asioita varsinkaan sellaisten tuotteiden osalta, joissa olisi takuuta. Mutta joo totta tämäkin ja kannattaa hyödyntää, jos näistä oman elektroniikkansa ostaa.
Ei sitä ikinä tiedä missä on takuuta!
Ostin vauvalle BabyBjörnin potan. Nuori kassa hämmentyneenä ojensi takuukuitin. :)
Ot, mutta tuli hauska tapaus mieleen omasta nuoruudesta. Olin kaupan kassalla töissä, ja kassajärjestelmä suolsi takuukuitin asiakkaan 5 kg:n perunasäkille. Kyllä oli naurussa pidättelemistä, sekä minulla että asiakkaalla.
Mä hävitin viime vuonna opiskelupaperit, niitä oli 3 kansiollista. Mies säilyttää edelleen omiaan jostain syystä. Takuukuitit sais jälleen vilkaista läpi, siellä on varmaan vanhoja kuitteja. Tuosta yhdestä kansiostakin löytyy kaikenlaista turhaa.
Puhuttiin justiin äitin kanssa puhelimessa. Sanoi että hävettää kauheasti ku käydään ku aina on niin sotkuista. Puhuttiin sitten tavaramääristä yms niin sanoi vaan että ei tiedä vaikka tarvis. Toki sielläkin on soppeja joista on puhunut että pitäis raivata. Tavaraa on hillottu mun vanhempien ja isovanhempien toimesta samassa talossa, joten sitä on. Alkoi melkein jopa sormet syyhyämään enemmän että sinne pitäis päästä karsimaan vaikka omassakin kodissa ois karsittavaa. Tuli vaan jotenkin tunne että omassa kodissa karsiminen on vaan lillukanvarsia kun siellä vois tehdä ihan oikeasti ison muutoksen :D tällä hetkellä elämä on liian kiireistä mutta ehkä jo ens kesänä käyn tyhjäämässä oman vanhan huoneeni turhasta roinasta. Siellä on kaikenlaista kummaa tavaraa parilta vuosikymmeneltä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viinilasit minulla on vieraita varten, eivät toki esillä mutta kaappia täyttämässä. Itse voisin juoda viiniä vaikka muumimukista, en huomaisi eroa maussa ja veikkaan että ei oikeasti kukaan muukaan, mutta se vaan on jostain syystä väärin juoda viiniä mukista. Voin vain kuvitella parin kaverini ilmeet jos tarjoaisin heille viiniä jostain muusta kuin juuri sille viinille tarkoitetusta lasista... Vaikka todellisuudessa hekin ovat ihan vain viinisieppoja, eivät todellakaan mitään harrastajia, ekan lasin jälkeen kaikki maistuu hyvältä jne.
Kirjat minulla on kaikki kaapissa, koska en ole löytänyt mieleisiä hyllyjä. Seinähyllyille haluaisin niitä laittaa, kaapista on työlästä kaivaa. Olisivat myös kivan näköisiä, ja ehkä vähän ajattelen tässä sitäkin että olisi kiva kun vieraat huomaisivat, että tällaisia minä luen! Eli esittämistä siis.
Vieraita käy muutaman kerran vuodessa, hekin siis hyviä kavereita... En ikinä kutsu esimerkiksi sukulaisia kylään.
Vähän myös hävettää esillä oleva kissanvessa. Ei niinkään miltä se näyttää, vaan miltä se saattaa haista. Tyhjennän toki, mutta joskus haju jää vähän leijumaan, kun on pieni asunto. Eikä kissanvessaa voi pitää vessassa, koska kissa ei halua käydä siellä ja sitä paitsi sitten pitäisi pitää vessan ovea auki. Ja vessaan näkee suoraan olohuoneen sohvalta.
Meillä on ollut useita kissoja ja niiden vessoja ja sanonpa vaan, että myös kissanvessoihin voi seota. Siis sillä tavalla, että haluaa aina ostaa sen uusimman mallin tai tekniikan ja sitten herra kissa onkin sitä mieltä, että huono mikä huono eikä käy ollenkaan siinä uudessa.
No kuitenkin, asiaan. Meillä oli yhdessä välissä 1 vessoista ihmisten vessassa ja silloin totuimme pitämään ovea auki. Se ei onneksi ole suoraan olohuoneen vieressä, mutta toki sinne näkee. Tästä tulee paineita pitää vessa(t) siistinä, mikä on ainakin itselle hyvä asia. Toinen hyvä asia on se, että ilma vaihtuu, erityisesti jos vessa on sellainen yhdistetty kylppäri/vessa. Meidän pyykit kuivuvat hetkessä, eikä märkätiloissa ole koskaan ummehtunutta tai kosteaa. Nyt kissanvessaa ei ole siellä, mutta olemme tottuneet pitämään oven auki. Vieraiden tullessa se suljetaan. Ja kissaroskis (samanlainen kuin vaipparoskis) majailee siellä myös.
Kissanvessan voi piilottaa kaappiin, komeroon tai ostaa niin hienon, ettei sitä halua piilottaa. Katso esim. sellaisia missä on nousevat kierreportaat :) Vessa voi olla myös just sopiva johonkin outoon koloon tai jonkin pöydän / tuolin alle. Mitä omituisempi paikka niin todennäköisesti kissa pitää siitä. Ihan ruokapaikan viereen en laittaisi.
Kuvailit juuri miksi en enää halua kissaa lemmikikseni 😁 haaveilin vielä nuorempana mutta tutun kissaa hoidettuani ja kissavessaa siivottuani totesin, että en halua lemmikkiä joka tekee tarpeensa sisälle. Kissat itsessään ovat kauniita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo kaksi suurta kirjainketjua tarjoavat sähköisen takuukuitin suoraan etukorttiin.
Aika harvoin tulee niissä asioita varsinkaan sellaisten tuotteiden osalta, joissa olisi takuuta. Mutta joo totta tämäkin ja kannattaa hyödyntää, jos näistä oman elektroniikkansa ostaa.
Ei sitä ikinä tiedä missä on takuuta!
Ostin vauvalle BabyBjörnin potan. Nuori kassa hämmentyneenä ojensi takuukuitin. :)
Ot, mutta tuli hauska tapaus mieleen omasta nuoruudesta. Olin kaupan kassalla töissä, ja kassajärjestelmä suolsi takuukuitin asiakkaan 5 kg:n perunasäkille. Kyllä oli naurussa pidättelemistä, sekä minulla että asiakkaalla.
Minäkin sain kerran takuun porkkanapussille. Ei kyllä tullut tarvetta palauttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 10 mappia erilaisia papereita, pitäisi jaksaa käydä läpi. Seassa on kuitenkin säilytettäviäkin, kuten lääkärin lausuntoja ja muuta. Ehkä otan lasillisen viiniä ja jokin kiva sarja pyörimään telkusta ja karsimaan. Säilytettävät paperit nyt menisi varmastikin yhteen mappiin.
Aloita sillä, että jaottelet tyypin mukaan.
Veropaperit, laskut, lääkäripaperit, todistukset jne. mitä kategorioita tuleekaan.Ison osan papereista voit heittää lukematta pois (verot, tiliotteet, laskut) jne.
Olen tehnyt tuon kuolinpesälle. Mappeja oli kymmeniä ja se oli ihan järjetön urakka. Papereista eroopääseminenkin olisi ollut tosi hankalaa, ellei puolisoni olisi sattunut olemaan pikkufirmassa töissä ja tiennyt missä on tietosuojasulon avain...
Siis veitte kuolinpesän paperit pikkufirman silppuriroskikseen? En olisi kehdannut, sillä se maksaa sille pikkufirmalle. Vertaisin varastamiseen, jos paperia oikeasti oli tosi paljon.
Mieluimmin vaikka kokko sopivan sateisena tai talvisena päivänä.
Ei kaupungissa voi mitään kokkoja sytyttää.
Joku järki nyt oikeasti.
Olen kokeillut polttaa papereita joskus grillipaikan nuotiossa. Paperipinkat ei pala kauhean hyvin, vaan nipussa olevat kärtsäävät reunoilta ja keskeltä jää helposti palamatta. Ne pitäisi syöttää yksi kerrallaan nuotioon, jolloin olisi jo sama melkein repiä käsin.
Jos on koskaan seikkaillut tulipaljon jäljiltä autioituneessa talossa, niin siellä on yllättävän paljon kirjoja ja paperia joka on palanut vain osittain.
Siis tässähän oli alun perin kyse kuolinpesän papereista, eikö ne olisi voinut kipata paperinkeräykseen? Voiko jotain haittaa tehdä, jos joku sieltä moolokista kalastelisikin kuolleen ihmisen tiliotteen tai veropaperin jostain vuodelta 1990?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 10 mappia erilaisia papereita, pitäisi jaksaa käydä läpi. Seassa on kuitenkin säilytettäviäkin, kuten lääkärin lausuntoja ja muuta. Ehkä otan lasillisen viiniä ja jokin kiva sarja pyörimään telkusta ja karsimaan. Säilytettävät paperit nyt menisi varmastikin yhteen mappiin.
Aloita sillä, että jaottelet tyypin mukaan.
Veropaperit, laskut, lääkäripaperit, todistukset jne. mitä kategorioita tuleekaan.Ison osan papereista voit heittää lukematta pois (verot, tiliotteet, laskut) jne.
Olen tehnyt tuon kuolinpesälle. Mappeja oli kymmeniä ja se oli ihan järjetön urakka. Papereista eroopääseminenkin olisi ollut tosi hankalaa, ellei puolisoni olisi sattunut olemaan pikkufirmassa töissä ja tiennyt missä on tietosuojasulon avain...
Siis veitte kuolinpesän paperit pikkufirman silppuriroskikseen? En olisi kehdannut, sillä se maksaa sille pikkufirmalle. Vertaisin varastamiseen, jos paperia oikeasti oli tosi paljon.
Mieluimmin vaikka kokko sopivan sateisena tai talvisena päivänä.
Ei kaupungissa voi mitään kokkoja sytyttää.
Joku järki nyt oikeasti.
Olen kokeillut polttaa papereita joskus grillipaikan nuotiossa. Paperipinkat ei pala kauhean hyvin, vaan nipussa olevat kärtsäävät reunoilta ja keskeltä jää helposti palamatta. Ne pitäisi syöttää yksi kerrallaan nuotioon, jolloin olisi jo sama melkein repiä käsin.
Jos on koskaan seikkaillut tulipaljon jäljiltä autioituneessa talossa, niin siellä on yllättävän paljon kirjoja ja paperia joka on palanut vain osittain.
Siis tässähän oli alun perin kyse kuolinpesän papereista, eikö ne olisi voinut kipata paperinkeräykseen? Voiko jotain haittaa tehdä, jos joku sieltä moolokista kalastelisikin kuolleen ihmisen tiliotteen tai veropaperin jostain vuodelta 1990?
Kannattaa laittaa ihan vaikka roskapussiin ja tiukasti se pussi kiinni, ja vaikka repiä niitä papereita. Ja roskiin. Paperinkeräyslaatikkoon niitä ei kannata laittaa, jos ei ole sellaista, mihin ei pääse. Kunnioitusta sille kuolleellekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen että kaksi eri trollia. Voi olla samakin ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Tuli noista papereista ja mapeista mieleen sellainen asia, että kannattaa joskus pysähtyä kun on tekemässä rutiininomaisesti jotain "itsestään selvää" asiaa. Että mitä tekee, miksi, mistä on oppinut sen tavan ja onko se järkevä.
Minä nimittäin opin kotona, että paperit on säilytettävä, kaikki. Ja kuitit ym pitää tallettaa, kaikki. Ja ne pitää mapittaa, kaikki. Sanotaanko näin, että muuten ihanilla vanhemmillani oli kaikki tallella. Lähtien heidän omista koulukirjoistaan meidän koulukirjoihin, vuosikymmenten ajan kerättyihin seinä- ja vuosikalentereihin, Anttilan postimyyntikuvastoihin, pestyihin pakasterasioihin, lasten talvisaappaisiin ala-asteelta lähtien.. voitte kuvitella loput.
Ja minä mapitin. Pitkälle melkein kolmikymppiseksi kunnes jokin naksahti päässä. Se saattoi olla jokin koulukirja, jota tarjosin divariin ja myyjä sanoi, ettei hän ota koska "koulukirjat vanhenevat". Menin kotiin ja katselin kaikkia kirjojani, erityisesti koulukirjoja, vihkoja, muistiinpanoja. Tietenkin minulla oli KAIKKI tallessa. En tarvinnut niitä koskaan. Laitoin pois. Muutaman vuoden säilytin vielä sana- ja kielioppikirjoja, sitten tuli netti ja nekin lähtivät.
Ja lopulta otin ne mapit, silppusin, vein roskia, laitoin mapit kiertoon.
Nykyisin minulla on yksi lokerokansio, missä tärkeät paperit. Yhtään kuittia en säilytä, joskus otan kännykällä kuvan jos on kyse takuusta. Laitan kaikki käyttöohjeet ja muut roskiin.
Ainoa mitä ostin lisää on Lidlin halpa silppuri. Nyt ei ole tekosyitä hillota paperiroskaa mihinkään.
Joo, tämä on hauska ilmiö! Kotona säilytettiin siivilää aina kuivauskaapissa, niin minäkin opin, että se on sen paikka ja tein niin omassa kodissani. Kunnes kerran havahduin, että miksi minä niin teen, kun muille leivontatarikkeille on oma paikka, sehän sopii paremmin sinne. Sinne se siirtyi, piti vain erikseen huomata asia!
Sitten tuli sisko kylään, auttoi tiskikoneen tyhjennyksessä, ja laittoi siivilän automaattisesti kuivauskaappiin :D Aika vahva tämä siivilämalli meidän perheessä!
No tämä nyt oli vielä pieni juttu, onneksi ei ollut mistään isosta tilankäytöstä kyse. Mutta ties mitä muita automaattisia käyttäytymismalleja minulla on, mitä en vain ole vielä huomannut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yrittänyt elää vähemmällä jo ehkä 6 vuotta. Lapsiperheessä tavaran kierto on jatkuvaa. Taloudellisista syistä olemme säilyttäneet vaatteita ja harrastusvälineitä seuraaville. Aluksi oli äärimmäisen vaikeaa luopua mistään sellaisesta, jota voisi vielä jossain muodossa käyttää. Säästelin vanhoja t-paitoja räteiksi, vaikka säilytystilaa ei ollut. Nyt kun on jo helpompi elää vähemmällä, se oppiminen voi olla myös "säikähdyttävää". Meillä meni pesukone rikki. Totesin mielessäni että en kyllä halua mitään uutta pesukonetta. Se oli pysäyttävä ajatus. Että mitä ihmettä nyt. Jäin oikein miettimään ja totesin, ettei minulla ole mitään "mä haluun ja tarvitsen" -tunnetta tässä asiassa, toisin kuin esim. pöytäliinan osalta :-D . Siis ei mitään kiinnostusta koko asiaa kohtaan. Jos mies ei ryhdistäydy ja osta sitä pesukonetta, meille ei varmaan konetta tule. Mies sitä enemmän haluaa kuin minä. Taloyhtiössä on pesutupa. Voi siellä muutkin perheenjäsenet käydä kuin vain minä. Jostain syystä säikähdin tätä asiaa tai pikemminkin tunnetta, että ei tarvitse varautua ja että ihan hyvin pärjään ilmankin. Olen katasrofiajattelija ja kaikkeen varautuja, mutta voikohan siitäkin pikkuisen parantua, kuten Vilijonkka teki?
Kysely! Kuinka moni on lukenut koko ketjun? Peukku ylös = olen. Peukku alas = en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo kaksi suurta kirjainketjua tarjoavat sähköisen takuukuitin suoraan etukorttiin.
Aika harvoin tulee niissä asioita varsinkaan sellaisten tuotteiden osalta, joissa olisi takuuta. Mutta joo totta tämäkin ja kannattaa hyödyntää, jos näistä oman elektroniikkansa ostaa.
Isommat kaupat on elektroniikan ja kodinkoneiden ostopaikkana usein se halvin paikka ja sen lisäksi tulee sitä bonusta jo ihan tuntuvasti, kun ostaa kalliimman. Ja tuotteen saa heti, kun elektroniikka liikkeissä on usein "ei oo varastossa, haetko kuuden viikon päästä"
Tämä varmasti totta. Isommat marketit sijaitsee vaan mulle autottomana niin hankalissa paikoissa, ettei niissä tule ylipäätänsä käytyä kuin tosi harvoin. Paljon helpommin saan haettua tavaran pyörällä tai julkisilla liikkuen esim. Verkkokauppa.comista tai jostain muusta keskustan elektroniikkaliikkeestä. Ei siis ollut dissaus tuo mun kommentti marketeille vaan ei vaan itsellä niissä tule käytyä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän nyt takuukuitit ja käyttöohjeet kannattaa säilyttää ehdottomasti!
Itsellä ainakin milloinkaan ennen ei ole ollut takuutapauksia kuin nyt näiden kiinassa valmistettujen paskojen kanssa.
Ja jossain vaiheessa joku harvemmin käytettävä toiminto voi olla hyvä katsoa ohjekirjan kanssa.
Miksi naiset on tuommoisia ääripäästä toiseen ämpyilijöitä, kaikki tai ei mitään, eikä mitään välimuotoja tunneta?
Takuukuitit kannattaa säilyttä (jos ne ei ole sähköisinä versioina kaupan tietokannassa), mutta miksi ihmeessä ohjekirja pitäisi säilyttää? Kaikki ohjekirjathan löytyy netistä sähköisinä versioinakin. Mä uuden laitteen saatuani lataan sen sähköisen ohjekirjan tietokoneeni ohjekirjat-kansioon ja heitän paperisen mäkeen. Periaatteessa ei tarvisi varmasti edes ladata ohjekirjaa itselle vaan hakea se aina tarvittaessa netistä, mutta tykkään että ohjekirja ladattuna vähän nopeammin kun ei tarvi etsiä sitä mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän nyt takuukuitit ja käyttöohjeet kannattaa säilyttää ehdottomasti!
Itsellä ainakin milloinkaan ennen ei ole ollut takuutapauksia kuin nyt näiden kiinassa valmistettujen paskojen kanssa.
Ja jossain vaiheessa joku harvemmin käytettävä toiminto voi olla hyvä katsoa ohjekirjan kanssa.
Miksi naiset on tuommoisia ääripäästä toiseen ämpyilijöitä, kaikki tai ei mitään, eikä mitään välimuotoja tunneta?
Takuukuitit kannattaa säilyttä (jos ne ei ole sähköisinä versioina kaupan tietokannassa), mutta miksi ihmeessä ohjekirja pitäisi säilyttää? Kaikki ohjekirjathan löytyy netistä sähköisinä versioinakin. Mä uuden laitteen saatuani lataan sen sähköisen ohjekirjan tietokoneeni ohjekirjat-kansioon ja heitän paperisen mäkeen. Periaatteessa ei tarvisi varmasti edes ladata ohjekirjaa itselle vaan hakea se aina tarvittaessa netistä, mutta tykkään että ohjekirja ladattuna vähän nopeammin kun ei tarvi etsiä sitä mistään.
Ja ajatus näköjään katkesi vikaa lausetta kirjoittaessa, koska eihän tuosta saa mitään selvää :D
SIis tarkoitus oli sanoa, että koneelle ladattu ohjekirja löytyy helpommin ja nopeammin, jos sitä tarvii.
Ah, kaatosateinen lauantai, mahtava päivä järjestää kaappeja!
Hanki paperisilppuri. Torista saa paperissilppureita ilmaiseksi tai vitosella. Kuolinpesän papereista kannattaa toki säilyttää perunkirja, perinnönjakopaperit ja muut paperit, joissa on lista kuolinpesän omaisuudesta ja miten se on jaettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 10 mappia erilaisia papereita, pitäisi jaksaa käydä läpi. Seassa on kuitenkin säilytettäviäkin, kuten lääkärin lausuntoja ja muuta. Ehkä otan lasillisen viiniä ja jokin kiva sarja pyörimään telkusta ja karsimaan. Säilytettävät paperit nyt menisi varmastikin yhteen mappiin.
Aloita sillä, että jaottelet tyypin mukaan.
Veropaperit, laskut, lääkäripaperit, todistukset jne. mitä kategorioita tuleekaan.Ison osan papereista voit heittää lukematta pois (verot, tiliotteet, laskut) jne.
Olen tehnyt tuon kuolinpesälle. Mappeja oli kymmeniä ja se oli ihan järjetön urakka. Papereista eroopääseminenkin olisi ollut tosi hankalaa, ellei puolisoni olisi sattunut olemaan pikkufirmassa töissä ja tiennyt missä on tietosuojasulon avain...
Siis veitte kuolinpesän paperit pikkufirman silppuriroskikseen? En olisi kehdannut, sillä se maksaa sille pikkufirmalle. Vertaisin varastamiseen, jos paperia oikeasti oli tosi paljon.
Mieluimmin vaikka kokko sopivan sateisena tai talvisena päivänä.
Ei kaupungissa voi mitään kokkoja sytyttää.
Joku järki nyt oikeasti.
Olen kokeillut polttaa papereita joskus grillipaikan nuotiossa. Paperipinkat ei pala kauhean hyvin, vaan nipussa olevat kärtsäävät reunoilta ja keskeltä jää helposti palamatta. Ne pitäisi syöttää yksi kerrallaan nuotioon, jolloin olisi jo sama melkein repiä käsin.
Jos on koskaan seikkaillut tulipaljon jäljiltä autioituneessa talossa, niin siellä on yllättävän paljon kirjoja ja paperia joka on palanut vain osittain.
Siis tässähän oli alun perin kyse kuolinpesän papereista, eikö ne olisi voinut kipata paperinkeräykseen? Voiko jotain haittaa tehdä, jos joku sieltä moolokista kalastelisikin kuolleen ihmisen tiliotteen tai veropaperin jostain vuodelta 1990?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli noista papereista ja mapeista mieleen sellainen asia, että kannattaa joskus pysähtyä kun on tekemässä rutiininomaisesti jotain "itsestään selvää" asiaa. Että mitä tekee, miksi, mistä on oppinut sen tavan ja onko se järkevä.
Minä nimittäin opin kotona, että paperit on säilytettävä, kaikki. Ja kuitit ym pitää tallettaa, kaikki. Ja ne pitää mapittaa, kaikki. Sanotaanko näin, että muuten ihanilla vanhemmillani oli kaikki tallella. Lähtien heidän omista koulukirjoistaan meidän koulukirjoihin, vuosikymmenten ajan kerättyihin seinä- ja vuosikalentereihin, Anttilan postimyyntikuvastoihin, pestyihin pakasterasioihin, lasten talvisaappaisiin ala-asteelta lähtien.. voitte kuvitella loput.
Ja minä mapitin. Pitkälle melkein kolmikymppiseksi kunnes jokin naksahti päässä. Se saattoi olla jokin koulukirja, jota tarjosin divariin ja myyjä sanoi, ettei hän ota koska "koulukirjat vanhenevat". Menin kotiin ja katselin kaikkia kirjojani, erityisesti koulukirjoja, vihkoja, muistiinpanoja. Tietenkin minulla oli KAIKKI tallessa. En tarvinnut niitä koskaan. Laitoin pois. Muutaman vuoden säilytin vielä sana- ja kielioppikirjoja, sitten tuli netti ja nekin lähtivät.
Ja lopulta otin ne mapit, silppusin, vein roskia, laitoin mapit kiertoon.
Nykyisin minulla on yksi lokerokansio, missä tärkeät paperit. Yhtään kuittia en säilytä, joskus otan kännykällä kuvan jos on kyse takuusta. Laitan kaikki käyttöohjeet ja muut roskiin.
Ainoa mitä ostin lisää on Lidlin halpa silppuri. Nyt ei ole tekosyitä hillota paperiroskaa mihinkään.
Hyvää pohdintaa. On hauska miten lapsuudenkodista opitut tavat voivat jäädä päälle pitkälle aikuiseen ilman että niitä huomaa kyseenalaistaa.
Oma äitini säästeli erilaisia kosmetiikan kylkiäisnäytteitä ja shampoopullon loppuja matkoja varten, kun ovat käteviä kun voi heittää tyhjän shampoopullon matkalla pois. Itse jotenkin vain opin että näin ihmiset toimivat ja noudatin samaa käytäntöä pitkälle aikuisuuteen. Monet kerrat kirosin matkalla kun se mukaan otettu näytevoidetuubi olikin kamalan hajuista tai ärsytti ihoa, shampoopullon jämä loppuikin kesken ja sitten etsitään vieraassa maassa kauppaa tai koitetaan parhaimmillaan tulkita kyrillisiä kirjaimia pullojen kyljestä yrittäen selvittää mikä näistä voisi olla suihkusaippuaa. Jossain kohtaa tuli ahaa-elämys että eihän minun ole mikään pakko toimia näin, ei tämä käytäntö ole ainoa oikea tapa. Ostin kätevän kokoiset matkapullot, täytin ne omilla luottotuotteillani ja nyt tutut ja hyväksi koetut shampoot ja voiteet kulkee aina matkalla kätevästi mukana. Helpompi pakatakin kuin sekalainen pussukka tuotenäytteitä ja melkein lopussa olevia isoja suihkusaippua- ja shampoopulloja.
Meillä sama. Äiti aina jemmas kaikkia näytteitä ja otettiin mukaan matkalle. Kerran oltiin kk pois ja näytteitä riitti koko 4 hengen perheen pesuihin.
Sain kerran minipullot ja tajusin nämä on kätevät.
Kun saan näytteitä, käytän ne heti pois. Viim kk sisällä on käytetty.
Tänä päivänä matkustan vähän. Täytän shampoon, hoitoaineen ja suohkugeelin, jos olen yli 2 yötä poissa. Matkan jälkeen otan purkit käyttöön ja laitan tyhjinä ja puhtaina odottamaan seuraavaa matkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli noista papereista ja mapeista mieleen sellainen asia, että kannattaa joskus pysähtyä kun on tekemässä rutiininomaisesti jotain "itsestään selvää" asiaa. Että mitä tekee, miksi, mistä on oppinut sen tavan ja onko se järkevä.
Minä nimittäin opin kotona, että paperit on säilytettävä, kaikki. Ja kuitit ym pitää tallettaa, kaikki. Ja ne pitää mapittaa, kaikki. Sanotaanko näin, että muuten ihanilla vanhemmillani oli kaikki tallella. Lähtien heidän omista koulukirjoistaan meidän koulukirjoihin, vuosikymmenten ajan kerättyihin seinä- ja vuosikalentereihin, Anttilan postimyyntikuvastoihin, pestyihin pakasterasioihin, lasten talvisaappaisiin ala-asteelta lähtien.. voitte kuvitella loput.
Ja minä mapitin. Pitkälle melkein kolmikymppiseksi kunnes jokin naksahti päässä. Se saattoi olla jokin koulukirja, jota tarjosin divariin ja myyjä sanoi, ettei hän ota koska "koulukirjat vanhenevat". Menin kotiin ja katselin kaikkia kirjojani, erityisesti koulukirjoja, vihkoja, muistiinpanoja. Tietenkin minulla oli KAIKKI tallessa. En tarvinnut niitä koskaan. Laitoin pois. Muutaman vuoden säilytin vielä sana- ja kielioppikirjoja, sitten tuli netti ja nekin lähtivät.
Ja lopulta otin ne mapit, silppusin, vein roskia, laitoin mapit kiertoon.
Nykyisin minulla on yksi lokerokansio, missä tärkeät paperit. Yhtään kuittia en säilytä, joskus otan kännykällä kuvan jos on kyse takuusta. Laitan kaikki käyttöohjeet ja muut roskiin.
Ainoa mitä ostin lisää on Lidlin halpa silppuri. Nyt ei ole tekosyitä hillota paperiroskaa mihinkään.
Hyvää pohdintaa. On hauska miten lapsuudenkodista opitut tavat voivat jäädä päälle pitkälle aikuiseen ilman että niitä huomaa kyseenalaistaa.
Oma äitini säästeli erilaisia kosmetiikan kylkiäisnäytteitä ja shampoopullon loppuja matkoja varten, kun ovat käteviä kun voi heittää tyhjän shampoopullon matkalla pois. Itse jotenkin vain opin että näin ihmiset toimivat ja noudatin samaa käytäntöä pitkälle aikuisuuteen. Monet kerrat kirosin matkalla kun se mukaan otettu näytevoidetuubi olikin kamalan hajuista tai ärsytti ihoa, shampoopullon jämä loppuikin kesken ja sitten etsitään vieraassa maassa kauppaa tai koitetaan parhaimmillaan tulkita kyrillisiä kirjaimia pullojen kyljestä yrittäen selvittää mikä näistä voisi olla suihkusaippuaa. Jossain kohtaa tuli ahaa-elämys että eihän minun ole mikään pakko toimia näin, ei tämä käytäntö ole ainoa oikea tapa. Ostin kätevän kokoiset matkapullot, täytin ne omilla luottotuotteillani ja nyt tutut ja hyväksi koetut shampoot ja voiteet kulkee aina matkalla kätevästi mukana. Helpompi pakatakin kuin sekalainen pussukka tuotenäytteitä ja melkein lopussa olevia isoja suihkusaippua- ja shampoopulloja.
Mä oon harrastanut sukkien ja alusvaatteiden lähdettämistä reissuissa!
Olen siis lähtenyt matkaan reikäisissä sukissa ja alushouissa ja jättänyt ne kohteessa käytön jälkeen roskiin.
Tuota noin...
Kannattaa myös suoda ajatus sen kohdemaan infralle, joissain paikoin on vaan niitä todellisia kaatopaikkoja, meillä Suomessa niitä ei enää ole, vaan kaikki jäte poltetaan sähköksi ja lämmöksi. Miksi kuormittaa ennestään huonon infran omaavaa paikkaa? Tämä ohi otsikon.
Tästä syystä en laita vanhoja vaatteita uffin laatikkoon vaan roskiin. Jos eivät mene kirpparilla täällä, kaatopaikalle ne uffilla menevät, ja niitä ei siellä polteta toisin kuin täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän nyt takuukuitit ja käyttöohjeet kannattaa säilyttää ehdottomasti!
Itsellä ainakin milloinkaan ennen ei ole ollut takuutapauksia kuin nyt näiden kiinassa valmistettujen paskojen kanssa.
Ja jossain vaiheessa joku harvemmin käytettävä toiminto voi olla hyvä katsoa ohjekirjan kanssa.
Miksi naiset on tuommoisia ääripäästä toiseen ämpyilijöitä, kaikki tai ei mitään, eikä mitään välimuotoja tunneta?
Tämä on täydellisen ot, enkä halua että tästä tulee sukupuolien sota, mutta ainakin minun tuntemissani perheissä juuri naiset pitävät huolta ohjekirjoista ja takuulapuista, samoin kuin koneiden ja laitteiden puhdistuksista ja huolloista.
Sama kokemus. Nainen on kodin infra. Ostoshuuman roskat siivotaan ja kierrätetään, tarvittavat säästetään ja arkistoidaan. Romuelektroniikka laitetaan autotalliin odottamaan että mies muistaa autolla töihin mennessä jonain vuonna viedä ne.
Tällä välin mies on astunut pahviroskan ja muovien yli ja mennyt työhuoneeseensa testaamaan näyttökorttia.
Mutta ei mennä sivupoluille, tämä on monen tämän ketjunkin todellisuutta, keskitytään siihen miten sitä roskaa saisi kotiin vähemmän ja miten ne lähtisi tehokkaammin. Viime kesän vinkki: kun haimme kalusteen kaupasta, purimme sen pahvilaatikon jo siellä autoon pakatessa, ja jätimme sinne kaupan keräykseen. Luvalla tietenkin, mutta kauppahan on joka tapauksessa pakkausten keräyksestä ja kierrätyksestä vastuussa.
Samalla kaluste oli helpompi mahduttaa tavalliseen farmariautoon.
Alue: Aihe vapaa
Tämä ”siistit alusvaatteet onnettomuuden varalle” on kyllä kummallinen neuvo. Työskentelen itse ensihoitajana, ja en ole missään työtilanteessa kiinnittänyt huomiota hoidettavan alusvaatteisiin. Esim. vakavan auto-onnettomuuden jäljiltä se huomio kiinnittyy hieman muihin asioihin, kuten ihmisen henkiinjäämiseen. Ja jos itse joutuisin vaikka lento-onnettomuuteen, niin eiköhän siinäkin tilanteessa viimeisenä huolenaiheena olisi joku reikä alushousuissa.