tavarapaljous :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on myös ollut sitä ongelmaa, että inhimillistän tavaroita, ja koen kamalaa syyllisyyttä luopuessani niistä, erityisesti silloin jos ne ovat menossa roskiin. Nyt kuitenkin tätä ketjua lukiessa tuli mieleeni, että ehkä tavarat eivät puhukaan siten, kuin olen aiemmin kuvitellut.

Aiemmin olen ajatellut, että tavarat anelevat minua antamaan niille vielä mahdollisuuden, tai syyttävät siitä, että en piittaa niiden uskollisuudesta nyt kun ne eivät enää ole uusia ja virheettömiä (ja sekin on minun syytäni - kulutin ne loppuun ja nyt kohtelen niitä halveksien koska ne ovat kuluneita... Mikä hirviö).

Mutta ehkä tavarat sanovatkin juuri päin vastoin: Ole kiltti, olen jo vanha ja väsynyt, etkö voisi säästää minua siltä viimeiseltä nöyryytykseltä, että voimani pettävät lopullisesti? Anna minun lähteä arvokkuudella, kun minulla vielä on hieman voimia jäljellä.

Entä vanha huonekalu? Korjaa minut kuntoon tai anna minun levätä. On epäreilua pakottaa minut töihin raihnaisena, vaikka jo narisen ja nitisen kivusta. Eikö joku nuorempi ja jaksavampi voisi jo ottaa paikkani?

Voi ei, nyt liikutun ihan jo kyyneliin täällä kun "kuuntelen" esineitäni tältä kantilta. Ja heti alkaa tulla mieleen eräitä, jotka ansaitsisivat jo kiitoksen uskollisesta palvelusta ja sitten levon. Ehkä tällä tavoin ajatellen luopumisen ei tarvitse olla kamala syyllisyyden riivaama tapahtuma.

Juu juu! Muista se Konmari! Siinä kiitetään tavaroita, että ovat olleet osa sinun elämääsi. Hän tietysti tulee täysin erilaiselta uskomuskulttuurista kuin me täällä Länsi-Euroopassa, mutta silti toi toimii.

Sillä voi heittää myös muistoesineita, vaikka sen abiverkkarin, pois. Kiittää niistä kaikista ihanista hetkistä, mitä ne verkkarit päällä koki. Ne hetket muistaa ilman sitä vaatettakin, eikä eletty nuoruus tai suoritettu yo-kirjoitus katoa verkkareiden tai yo-lakin kierrättämisellä. Verkkaria tai lakkia ei kuitenkaan koskaan enää tule käyttämään. Eivät ne halua aiheuttaa sinulle pahaa mieltä olemalla kaapin tukkeena. Ne haluavat eläkkeelle tai uuteen työpaikkaan.

Tää on vähän ohis, mut ettekö te muut vietä vappua valkolakki päässä? Ymmärrän, että yo-lakki kannattaa pistää kiertoon, jos sillä ei ole käyttöä, mut itselleni vappu alkaa juuri lakituksesta. Ja en siis ole opiskelija vaan keski-ikää lähestyvä perheenäiti.

Kiitos taas, kun pidätte tätä palstan parasta ja inspiroivimpaa ketjua pystyssä. ❤️

En, minusta se on suoraan sanottuna noloa. Vanha jäänne ajoilta jolloin lukion suorittaminen oli vielä saavutus, ja johon tekisi mieli tokaista vaan ok boomer 😆.

Noloa? No jopa jotain! Olkoon noloa, lakki pysyy päässäni vappuisin ja vaihdoin siihen kotiyliopistoni lyyrankin.

Jollekin noloa on Adidas-verkkarit, jollekin rikkinäiset pyyhkeet, jollekin valkolakin käyttäminen. Onneksi voidaan itse määrittää omat tarpeelliset asiamme ja sen mukaan luopua turhasta. 🙂

Vappujen lisäksi yo-lakille on käyttöä aktiivisille seurustelu-upseereille opiskeluaikana.

Jos jollakulla sattuu olemaan haalarit säästössä, kiitä haalaria, säästä pari mieleenpainuvinta merkkiä ja vähän sitä kangasta muistolaatikossa. Loput pois. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä pitääkin varoa, että ei ala minimalismin tai muun ismin varjolla ylikuluttaa aina uusiksi. Kaikki pois ja uudet sisään ja viimeistään vuoden päästä taas sama.

Itselläni mitä selkeämmäksi koti tulee, sitä vähemmän haluan tänne tavaraa. Kun poistan vanhaa, en osta uutta tilalle, koska en tahdo tehdä tätä jumalatonta karsimisurakkaa enää uusiksi. En siis enää osta sitä kivaa paritonta kuppia, minkä olisin ennen saattanut ostaa.

Mulle on käynyt ihan samalla tavalla, en halua ostaa tai vastaanottaa tavaraa. On helpottavaa huomata, että voin elää hyvää elämää ilman sitä uutta muumimukia, kymmentä pyyhettä tai neljää hajuvettä. Tavaran karsiminen on parantanut itsetuntemusta, kun on pitänyt pohtia, mitä todella tarvitsen tai haluan ja mitä varten. Olen myös alkanut oivaltaa, että elämysten ja kokemusten hankkiminen tuo hyviä muistoja ja fiiliksiä enemmän kuin tavara, vaikka elämyksistä ei pysyvää materiaalista muistutusta jääkään.

Omalla kohdalla tunne on se, että ne kokemukset kulkevat aina mukana ja lämmittävät kivasti, kun taas liiat tavarat alkavat ahdistaa ja aiheuttaa huolta ja syyllistä oloa.

Vierailija kirjoitti:

Vaatteista taas asiaa: olen karsinut jo aika paljon käyttökelvottomia ja epäsopivia vaatteita niin että jäljellä on laadukkaita ja istuvia ja itselle mieluisia vaatteita. MUTTA niitä on edelleen paljon, koska tarvitsen sekä tyylikästä business -tyyliä, arki- ja harrastusvaatteita, juhlatamineita sekä joka sään ulkoilukamoja. Lisäksi olen aina tykännyt ns hyvästä pukeutumisesta ja tapana on ostaa pääosin klassista ja neutraalia joissa tyylien muutokset näkyy vähemmän. Näin ollen pystyn käyttämään vaikkapa juhlassa jotain 5 vuotta vanhaa mekkoa aivan hyvin, mutta koska niitä hyviä mekkoja on tyyliin 10, lopputulos on, että joku mekko ”pääsee ulos” kerran kolmessa vuodessa. Mitä ajatusmalleja ja keinoja olette käyttäneet siihen, että raaskitte laittaa eteenpäin ns hyviä ja laadukkaita vaatteita vain siksi, että niitä on kertynyt niin paljon, ettei niiden kaikkien säilyttely vuosia ei ole järkevää. Itselle on vaikea luopua kivoista vaatteista vaikka järki sanoo, etten tule ehtimään käyttää kaikkia ja vähempikin riittää?

Oisko tässä nyt hyvä kohta etsiä niitä ilon tunteita ja pitää ne mitkä saa sydämen sykkimään vähän kiivaammin?

Vierailija kirjoitti:

Luulen että kaksi eri

trollia. Voi olla samakin ihminen.

Jollain on jäänyt levy päälle, kun toistaa samaa 🤭

Thurén kertoo olevansa kyllästynyt varsinkin puheeseen siitä, että pienituloistenkin tulisi ostaa vastuullista ja kestävää. Pienituloiset eivät ole tämän maapallon ongelma, Thurén sanoo.

– Inhoan sitä, että pienituloiselle mennään sanomaan, että ostapa vastuullista. Se on täyttä skeidaa. Ongelma on, että isotuloiset ihmiset ostavat liian paljon asioita.

Mielenkiintoinen juttu yle.fi:ssä https://yle.fi/uutiset/3-12047180 Julia Thurén käyttää AINA samaa mekkoa esiintyessään. Pidän ajatuksesta!

Vierailija kirjoitti:

Thurén kertoo olevansa kyllästynyt varsinkin puheeseen siitä, että pienituloistenkin tulisi ostaa vastuullista ja kestävää. Pienituloiset eivät ole tämän maapallon ongelma, Thurén sanoo.

– Inhoan sitä, että pienituloiselle mennään sanomaan, että ostapa vastuullista. Se on täyttä skeidaa. Ongelma on, että isotuloiset ihmiset ostavat liian paljon asioita.

Mielenkiintoinen juttu yle.fi:ssä https://yle.fi/uutiset/3-12047180 Julia Thurén käyttää AINA samaa mekkoa esiintyessään. Pidän ajatuksesta!

Uusi kirja lukulistalle! Thurén avaa uudessa kirjassaan Kaikki kuluttamisesta (Gummerus) kuluttamisen syitä ja keinoja vähentää kulutusta ja turhia heräteostoksia.

^^Yleensä uniformut tai sama t-paita/poolopaita on miesten juttuja.

Ehkä ne vihdoin voisivat laajentua naisillekin.

Vierailija kirjoitti:

Vaatteista taas asiaa: olen karsinut jo aika paljon käyttökelvottomia ja epäsopivia vaatteita niin että jäljellä on laadukkaita ja istuvia ja itselle mieluisia vaatteita. MUTTA niitä on edelleen paljon, koska tarvitsen sekä tyylikästä business -tyyliä, arki- ja harrastusvaatteita, juhlatamineita sekä joka sään ulkoilukamoja. Lisäksi olen aina tykännyt ns hyvästä pukeutumisesta ja tapana on ostaa pääosin klassista ja neutraalia joissa tyylien muutokset näkyy vähemmän. Näin ollen pystyn käyttämään vaikkapa juhlassa jotain 5 vuotta vanhaa mekkoa aivan hyvin, mutta koska niitä hyviä mekkoja on tyyliin 10, lopputulos on, että joku mekko ”pääsee ulos” kerran kolmessa vuodessa. Mitä ajatusmalleja ja keinoja olette käyttäneet siihen, että raaskitte laittaa eteenpäin ns hyviä ja laadukkaita vaatteita vain siksi, että niitä on kertynyt niin paljon, ettei niiden kaikkien säilyttely vuosia ei ole järkevää. Itselle on vaikea luopua kivoista vaatteista vaikka järki sanoo, etten tule ehtimään käyttää kaikkia ja vähempikin riittää?

Itselläni on vähän samantyylistä ongelmaa, on paljon erilaisia menoja ja tilaisuuksia mihin tarvitaan vähän eri tyylisiä vaatteita. Joten olen vain säilyttänyt vaatteita ns. liikaa, koska tykkään siitä että joka tilaisuuteen löytyy sopivat vaatteet omasta kaapista eikä tarvitse lähteä ostamaan, eikä myöskään tarvitse joka häissä ja rippijuhlissa käyttää sitä yhtä ja samaa. Olen karsinut sitten muunlaisesta tavarasta.

Vaatteista olen karsinut selvästi huonokuntoiset (kauhtuneet, nyppääntyneet joita ei saa kunnostettua), epämukavasta materiaalista tehdyt ja sellaiset joista oma tyylini on mennyt jo selvästi ohi (iso osa keinokuituvaatteista). Eli sellaiset joita ei mielellään pidä. Liekö tässä ketjussa uskaltaa mainita, mutta olen jopa ostanut poistettujen tilalle uusia. Esim. laittanut kaikki polyester-neuleet pois ja ostanut tilalle kashmir-neuleen jota käyttää ilokseen. 

Eli ei ole mitään apua varsinaisesti kysymykseesi, kunhan toisenlaista näkökulmaa.

On täällä usein se ajatus, että korvataan joku tavara laadukkaammalla vastaavalla. Ei siinä ole mitään pahaa, kunhan sitä uutta myös käyttää, eikä pian taas korvaa.

Veikkaan, että koronan jälkeisessä toimistossa nähdään entistä laadukkaampia materiaaleja. Kun on pari vuotta istunut joustavissa housuissa puuvillapaidan kanssa, miksi töihin pistäisi kiristävät housut ja hiostavan tekokuitupaidan?

Minulta löytyy läjä vieraspyyhkeitä. Siis niitä postimerkin kokoisia minipyyhkeitä joita myydään vieraspyyhkeiden nimellä ja annetaan lahjoina ja tuliaisina nätti nauha ympärille käärittynä. Mikä näiden tarkoitus on? Mitä vierailla olisi tarkoitus tehdä niillä?

En ole koskaan tuupannut vieraalleni postimerkkipyyhettä, vaan aina ihan kylpypyyhkeen tai kunnollisen kokoisen kasvopyyhkeen jos on tarkoitus vain virkistäytyä vähän. 

Koirien tassupyyhkeiksi nuo lienevät sopivan kokoisia, pitänee kysyä koirallisilta kavereilta josko kelpaisi. 

Vierailija kirjoitti:

Minulta löytyy läjä vieraspyyhkeitä. Siis niitä postimerkin kokoisia minipyyhkeitä joita myydään vieraspyyhkeiden nimellä ja annetaan lahjoina ja tuliaisina nätti nauha ympärille käärittynä. Mikä näiden tarkoitus on? Mitä vierailla olisi tarkoitus tehdä niillä?

En ole koskaan tuupannut vieraalleni postimerkkipyyhettä, vaan aina ihan kylpypyyhkeen tai kunnollisen kokoisen kasvopyyhkeen jos on tarkoitus vain virkistäytyä vähän. 

Koirien tassupyyhkeiksi nuo lienevät sopivan kokoisia, pitänee kysyä koirallisilta kavereilta josko kelpaisi. 

Itse olen ajatellut, et ne on kasvojenpesupyyhkeitä. Siis jos vaikka levittää puhdistusainetta, niin sillä minipyyhkeellä voi sitten pestä kasvot puhtaaksi. Ehkä siihen voisi laittaa kuumaa ja kylmää vuorotellen, ja pitää kasvoilla ja ottaa näin pihin naisen kasvo-höyryhoitoa.

Juu kasvopyyhkeitä ovat!

Jos et käytä, pistä pois. Sopivat myös luistinten kuivaukseen, yleensä vain hieman liian hienoja siihen.

Vierailija kirjoitti:

Minulta löytyy läjä vieraspyyhkeitä. Siis niitä postimerkin kokoisia minipyyhkeitä joita myydään vieraspyyhkeiden nimellä ja annetaan lahjoina ja tuliaisina nätti nauha ympärille käärittynä. Mikä näiden tarkoitus on? Mitä vierailla olisi tarkoitus tehdä niillä?

En ole koskaan tuupannut vieraalleni postimerkkipyyhettä, vaan aina ihan kylpypyyhkeen tai kunnollisen kokoisen kasvopyyhkeen jos on tarkoitus vain virkistäytyä vähän. 

Koirien tassupyyhkeiksi nuo lienevät sopivan kokoisia, pitänee kysyä koirallisilta kavereilta josko kelpaisi. 

Käytän niitä salilla niin että pyyhin niihin hikeä treenin aikana. Peseytymiseen ne ovat tosiaan ihan liian pieniä.

Vierailija kirjoitti:

On täällä usein se ajatus, että korvataan joku tavara laadukkaammalla vastaavalla. Ei siinä ole mitään pahaa, kunhan sitä uutta myös käyttää, eikä pian taas korvaa.

Jos korvaa toimivan vimpaimen uudella, on vaikea ajatella että se olisi laadukkaampi,

Veikkaan, että koronan jälkeisessä toimistossa nähdään entistä laadukkaampia materiaaleja. Kun on pari vuotta istunut joustavissa housuissa puuvillapaidan kanssa, miksi töihin pistäisi kiristävät housut ja hiostavan tekokuitupaidan?

Tässäkin on se kysymys, että mitä kukakin laadulla tarkoittaa. En ole ikinä ajatellut, että korona-ajan kotitoimiston joustavat lökäpöksyt tai venyvät trikoopaidat olisivat laadukkaampia kuin ne joustamattomat vaatteet, joita tuli töissä käytettyä. Päinvastoin yleensä elastaani heikentää vaatteiden kulutuskestävyyttä ja mahdollistaa vaatteiden ompelemisen vähemmillä saumoilla, siis nopeammin ja halvemmalla.

Ylipäätään jos korvaa vanhan, toimivan vimpaimen uudella, harvoin saa parempaa laatua. Saattaa saada kivemman värin tai modernimman muotoilun, mutta laatu on toinen juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On täällä usein se ajatus, että korvataan joku tavara laadukkaammalla vastaavalla. Ei siinä ole mitään pahaa, kunhan sitä uutta myös käyttää, eikä pian taas korvaa.

Jos korvaa toimivan vimpaimen uudella, on vaikea ajatella että se olisi laadukkaampi,

Veikkaan, että koronan jälkeisessä toimistossa nähdään entistä laadukkaampia materiaaleja. Kun on pari vuotta istunut joustavissa housuissa puuvillapaidan kanssa, miksi töihin pistäisi kiristävät housut ja hiostavan tekokuitupaidan?

Tässäkin on se kysymys, että mitä kukakin laadulla tarkoittaa. En ole ikinä ajatellut, että korona-ajan kotitoimiston joustavat lökäpöksyt tai venyvät trikoopaidat olisivat laadukkaampia kuin ne joustamattomat vaatteet, joita tuli töissä käytettyä. Päinvastoin yleensä elastaani heikentää vaatteiden kulutuskestävyyttä ja mahdollistaa vaatteiden ompelemisen vähemmillä saumoilla, siis nopeammin ja halvemmalla.

Ylipäätään jos korvaa vanhan, toimivan vimpaimen uudella, harvoin saa parempaa laatua. Saattaa saada kivemman värin tai modernimman muotoilun, mutta laatu on toinen juttu.

Ymmärsin tuon niin että trikoopaidat ei olisi itsessään laadukkaita vaan ovat mukavia päällä ja kun palataan toimistolle, haluttaisiin edelleen jatkaa mukavasti pukeutumista mutta toimistolla siihen tarvitaan laadukkaita toimistovaatteita. 

Uusissa vimpaimissa on usein ominaisuuksia joita ei vanhoissa ole, nekin on osa laatua. Itse arvostan esimerkiksi nopeasti toimivaa induktioliettä, kiertoilmauunia, televisiota johon saan netflixin ilman että tarvitsee virittää piuhoja tietokoneesta ja monta muuta asiaa. 

Meille tulossa esikoinen ja ahdistaa suvulta tulevan tavaran vyöry. Nyt jo molempien sivut tuomassa kaiken meidän lapsuudesta säästetyn krääsän tänne ja pelolla odotan joulua sekä tulevia synttäreitä.

Omat vanhemmat myös parhaillaan lomalla (koronasta huolimatta ulkomailla kiertämässä) ja äiti laittoi jo viestiä, että hänen tarvitsee tietää tulevan sukupuoli. Ollaan pidetty salassa, koska ei haluta stereotypistä pinkkihörhelöä tai autokuosikasaa jo vauvavaiheessa. Nyt kuulemma ois niin paljon ihania vauvanvaatteita halvalla, et haluaisi ostaa.

Olen jo vuosi itse tehnyt omat ekologiset arvoni selväksi, ostan vain kirpparilta tai eettisesti kestäviä tuotteita ja toivonut, ettei muut tuo itselleni lahjoja (äiti ei tätä kuuntele). Kun kerroin, että myös lapsen kanssa näitä haluan toteuttaa, uudet jäävät kuitenkin nopeasti pieneksi vauvan kasvaessa ja kirpparit täynnä hyviä vauvan vaatteita, loukkaantui. Hänellä pitäisi olla oikeus ostaa ja ei anneta hänen olla mummu. Kerroin, että jos jotain maailmalta haluaa ostaa vauvalle, muutaman mieleisensä harson voi hommata, mutta tämä kompromissi ei kelvannut.

Kun lapsi kasvaa, tämä alkaa varmasti vaatia enemmän itsensä näköisiä vaatteita, eikä meidän minimalistinen ja tarve perustaminen hankinta miellytä ja kirpparit tms eivät välttämättä kelpaa, mutta siihen asti haluaisin ihan puolison kanssa opettaa meille tärkeitä arvoja ja päättää, mitä, miten paljon ja mistä meille tavarat tulevat.

Käyttäjä40097 kirjoitti:

Meille tulossa esikoinen ja ahdistaa suvulta tulevan tavaran vyöry. Nyt jo molempien sivut tuomassa kaiken meidän lapsuudesta säästetyn krääsän tänne ja pelolla odotan joulua sekä tulevia synttäreitä.

Omat vanhemmat myös parhaillaan lomalla (koronasta huolimatta ulkomailla kiertämässä) ja äiti laittoi jo viestiä, että hänen tarvitsee tietää tulevan sukupuoli. Ollaan pidetty salassa, koska ei haluta stereotypistä pinkkihörhelöä tai autokuosikasaa jo vauvavaiheessa. Nyt kuulemma ois niin paljon ihania vauvanvaatteita halvalla, et haluaisi ostaa.

Olen jo vuosi itse tehnyt omat ekologiset arvoni selväksi, ostan vain kirpparilta tai eettisesti kestäviä tuotteita ja toivonut, ettei muut tuo itselleni lahjoja (äiti ei tätä kuuntele). Kun kerroin, että myös lapsen kanssa näitä haluan toteuttaa, uudet jäävät kuitenkin nopeasti pieneksi vauvan kasvaessa ja kirpparit täynnä hyviä vauvan vaatteita, loukkaantui. Hänellä pitäisi olla oikeus ostaa ja ei anneta hänen olla mummu. Kerroin, että jos jotain maailmalta haluaa ostaa vauvalle, muutaman mieleisensä harson voi hommata, mutta tämä kompromissi ei kelvannut.

Kun lapsi kasvaa, tämä alkaa varmasti vaatia enemmän itsensä näköisiä vaatteita, eikä meidän minimalistinen ja tarve perustaminen hankinta miellytä ja kirpparit tms eivät välttämättä kelpaa, mutta siihen asti haluaisin ihan puolison kanssa opettaa meille tärkeitä arvoja ja päättää, mitä, miten paljon ja mistä meille tavarat tulevat.

Tuollaista se on. :( Leluissa ja astioissa on ihan oikeasti muuttunut materiaalit ja säädökset. Monia niistä leluista, millä me leikittiin lapsena, ei saa tänä päivänä enää myydä, koska niissä on ainetta x, y ja z. Valitettavasti isovanhemmat eivät tästä välitä, "leikittehän tekin näillä!" jne. Pahimmillaan on jopa kyseenalaistettu turvakaukalon hankinta, kun ei sellaisia 80-luvun lapsilla ollut.

Joten sun ei ihan kertakaikkisesti ole pakko ottaa niitä leluja vastaan. Tai ota niistä pari kivointa muistoksi ja nosta hyllylle. Vanhat muovilelut eivät välttämättä edes kestä kolhuja.

Moni on tässä keskustelussa huomannut, että nimenomaan lahjat jäävät käyttämättä. Koska ne eivät ole oman elämän näköisiä juttuja. Ja poiskaan ei voi heittää, kun ne on saatu lahjaksi.

Tervetuloa keskusteluun - ja onnittelut vauvasta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Thurén kertoo olevansa kyllästynyt varsinkin puheeseen siitä, että pienituloistenkin tulisi ostaa vastuullista ja kestävää. Pienituloiset eivät ole tämän maapallon ongelma, Thurén sanoo.

– Inhoan sitä, että pienituloiselle mennään sanomaan, että ostapa vastuullista. Se on täyttä skeidaa. Ongelma on, että isotuloiset ihmiset ostavat liian paljon asioita.

Mielenkiintoinen juttu yle.fi:ssä https://yle.fi/uutiset/3-12047180 Julia Thurén käyttää AINA samaa mekkoa esiintyessään. Pidän ajatuksesta!

Uusi kirja lukulistalle! Thurén avaa uudessa kirjassaan Kaikki kuluttamisesta (Gummerus) kuluttamisen syitä ja keinoja vähentää kulutusta ja turhia heräteostoksia.

Aloin kuunnella tätä äänikrjana. Ei vielä suuria oivalluksia vaan kuluttamisen historiaa. Näistä kuluttajatyypeistä olen tuo tolkun ääni. Luokittelu muuten on Sitran, ei Thurenin oma vaikka juttu vähän antaa näin ymmärtää. https://www.is.fi/menaiset/tyo-ja-raha/art-2000008180437.html