tavarapaljous :(

Vierailija kirjoitti:

Hesarissa oli hieno juttu ammattijärjestäjä Ilana Aallosta (ihana nainen!). Jutussa sanottiin aika hyvin, että tavaroistaan voi miettiä esim. "jos tämä palaisi tulipalossa, ostaisinko uuden vastaavan tilalle?" .

Tuolla ajatuksella on helppo karsia vaikkapa vaatekaappiaan.

tuotapa täytyy kokeilla, ei huono ajatus ollenkaan kysyä itseltään. Tosin osa tavaroistahan on sellaisia että uusia ei saa vaikka haluaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hesarissa oli hieno juttu ammattijärjestäjä Ilana Aallosta (ihana nainen!). Jutussa sanottiin aika hyvin, että tavaroistaan voi miettiä esim. "jos tämä palaisi tulipalossa, ostaisinko uuden vastaavan tilalle?" .

Tuolla ajatuksella on helppo karsia vaikkapa vaatekaappiaan.

tuotapa täytyy kokeilla, ei huono ajatus ollenkaan kysyä itseltään. Tosin osa tavaroistahan on sellaisia että uusia ei saa vaikka haluaisi.

Tuossa juuri on yksi mahdollinen sudenkuoppa! Tämä tulipaloajatusleikki sopii myös niihin tavaroihin, joita ei enää mistään saa tai ovat jotenkin muuten ainutkertaisia. Rahan asemesta voi ajatella myös jotain muuta resurssia kuten aikaa tai tilaa.

Eilen satoi. Sain hyvän syyn käydä käsiksi syvään komeroon jossa säilytetämme imuria, työkaluja, siivousvälineitä ym. Löysin komeron perältä tavaroita joita luulin laittaneeni kierrätykseen. Nyt viimein lähtevät,monen kassillisen ohessa. Kiitos tämän ryhmän, sain viimein siivousoperaation käyntiin!

”Käyttötavaran antaminen lahjaksi on aina vähän ongelmallista. En minä halua vaihtaa toimivaa pois siksi, että joku antaa mulle lahjaksi uuden pyyhkeen.”

Tämä on totta! En halua vaihtaa itsevalitsemaani asiaa jonkun toisen tuomaan, ellei kauhealla tuurilla ole kivampi kuin itse hankkimani. Muutenkin tuskastuttaa kun ei itse saa ikinä valita pesuaineita/servettejä/pyyhkeitä/lakanoita jne ”kulutustavaraa” kun aina on jonkun muun tuoma mikä pitää kuluttaa loppuun. Minulle pyyhkeet ei tosin ole kulutustavaraa kun kulumiskierto on liian hidas, kyllä kulutustavara itsellä pitäisi kulua pois vuodessa, mielummin nopeammin.

Omia helpottavia oivalluksia on ollut etten enää ole sellainen tuunailijaihminen ja olen vihdoin hyväksynyt sen. Aiemmin käsitin etten ole kiinnostunut pukeutumisesta/muodista ja senkin myöntämisessä vähän nikottelin. Nykyään on helpompi tunnistaa omat juttunsa ja joskus on ihan ok muuttaa mielensäkin (tuuliviiri ei ok 😂). En myöskään tykkää kynttilöistä tai ruuanlaitosta, lähti kynttiläkoristehärpäkkeet ja monitoimikoneet veks! Myös se on edistänyt asiaa että on havainnut, ettei ne edellämainitut tekosyyt auta. Ne voi lohduttaa itseä, muttei auta projektissa. Pitää tarttua toimeen, vaikka tuntuisi radikaalilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hesarissa oli hieno juttu ammattijärjestäjä Ilana Aallosta (ihana nainen!). Jutussa sanottiin aika hyvin, että tavaroistaan voi miettiä esim. "jos tämä palaisi tulipalossa, ostaisinko uuden vastaavan tilalle?" .

Tuolla ajatuksella on helppo karsia vaikkapa vaatekaappiaan.

tuotapa täytyy kokeilla, ei huono ajatus ollenkaan kysyä itseltään. Tosin osa tavaroistahan on sellaisia että uusia ei saa vaikka haluaisi.

Tuossa juuri on yksi mahdollinen sudenkuoppa! Tämä tulipaloajatusleikki sopii myös niihin tavaroihin, joita ei enää mistään saa tai ovat jotenkin muuten ainutkertaisia. Rahan asemesta voi ajatella myös jotain muuta resurssia kuten aikaa tai tilaa.

Jos tarvitset sitä ja sitä ei saa enää mistään, tietenkin se pitää säästää

Jos sitä ei saa mistään, mutta et käytä sitä, pidä siitä tai se ei mahdu sinulle enää, sitä ei pidä säästää.

Seuraavaksi hävitän arabian kahviaston kannuineen, jonka sain 18-vuotiaana. Nykyään ei käytetä enää kahvikuppeja asetin kanssa, jopa vieraille tarjotaan muumimukista kahvit. Kun ensi vuonna on ylioppilasjuhlat ohi, minun kahviastiastoni on käytetty. Kaappiin tulee kauheasti lisää tilaa.

Yleensä aikuisella ihmisellä on jo varmaan niin monta puyyhettä ja laudeliinaa, kuin hän arjessa tarvitsee. Niitä ei pitäisi viedä lahjaksi kuin ehkä kotoa muuttavalle opiskelijalle.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä pyyhkeiden kanssa tuskailijaa. Miksi ne pitää säästää, miksi isommassa kodissa tarvittaisi enemmän pyyhkeitä? Eihän käyttäjämäärä kasva? Kyllä niiden siirtelyyn ja säilömiseen mennyt mielipaha ja vaiva on jo nyt tullut niin kalliiksi että olisi ollut halvempaa hankkiutua heti eroon

Muutenkin tuntuu että moni kehittelee itselleen kaikenlaisia tekosyitä (en viitsii hankkia lokerikkoa vuokra-asunnon kaappiin tai ”voi” muokata sen hyllyjä), joko sitten pistää sitä tavaraa pois niin että ne vuokranantajan epäkelvot kaapit voi jättää tyhjäksi tai sitten järjestää tavarat sopivan tilan mukaan. Voi myös muuttaa muualle tai lakata miettimästä kiitä tavaroita. Kuulostaa karulta ja putkinäköiselyä mutta ei oma tilanne tekosyillä parane, JOS ASIA VAIVAA, TEE SILLE JOTAIN

Niin hänhän voi auttaa nyt kaksiossa ja rakentaa taloa, jossa on kaksi vessaa ja lisäksi kodinhoitohuone ja kylppäri. Pyyhkeitä moneen paikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä aikuisella ihmisellä on jo varmaan niin monta puyyhettä ja laudeliinaa, kuin hän arjessa tarvitsee. Niitä ei pitäisi viedä lahjaksi kuin ehkä kotoa muuttavalle opiskelijalle.

Eikä mielellään sillekään, kun sitten sillä on kaikki astiat ja pyyhkeet parittomia ja kolmekymppisenä pitää aloittaa karsimiskierros.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hesarissa oli hieno juttu ammattijärjestäjä Ilana Aallosta (ihana nainen!). Jutussa sanottiin aika hyvin, että tavaroistaan voi miettiä esim. "jos tämä palaisi tulipalossa, ostaisinko uuden vastaavan tilalle?" .

Tuolla ajatuksella on helppo karsia vaikkapa vaatekaappiaan.

tuotapa täytyy kokeilla, ei huono ajatus ollenkaan kysyä itseltään. Tosin osa tavaroistahan on sellaisia että uusia ei saa vaikka haluaisi.

Tuossa juuri on yksi mahdollinen sudenkuoppa! Tämä tulipaloajatusleikki sopii myös niihin tavaroihin, joita ei enää mistään saa tai ovat jotenkin muuten ainutkertaisia. Rahan asemesta voi ajatella myös jotain muuta resurssia kuten aikaa tai tilaa.

Jos tarvitset sitä ja sitä ei saa enää mistään, tietenkin se pitää säästää

Jos sitä ei saa mistään, mutta et käytä sitä, pidä siitä tai se ei mahdu sinulle enää, sitä ei pidä säästää.

Just tätä tarkoitin. Sillä ei pitäisi olla merkitystä, saako jotain tavaraa enää hankittua vai ei vaan ainoastaan sillä, haluaako sen säilyttää, koska sitä tarvitsee tai siitä pitää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hesarissa oli hieno juttu ammattijärjestäjä Ilana Aallosta (ihana nainen!). Jutussa sanottiin aika hyvin, että tavaroistaan voi miettiä esim. "jos tämä palaisi tulipalossa, ostaisinko uuden vastaavan tilalle?" .

Tuolla ajatuksella on helppo karsia vaikkapa vaatekaappiaan.

tuotapa täytyy kokeilla, ei huono ajatus ollenkaan kysyä itseltään. Tosin osa tavaroistahan on sellaisia että uusia ei saa vaikka haluaisi.

Tuossa juuri on yksi mahdollinen sudenkuoppa! Tämä tulipaloajatusleikki sopii myös niihin tavaroihin, joita ei enää mistään saa tai ovat jotenkin muuten ainutkertaisia. Rahan asemesta voi ajatella myös jotain muuta resurssia kuten aikaa tai tilaa.

Jos tarvitset sitä ja sitä ei saa enää mistään, tietenkin se pitää säästää

Jos sitä ei saa mistään, mutta et käytä sitä, pidä siitä tai se ei mahdu sinulle enää, sitä ei pidä säästää.

Seuraavaksi hävitän arabian kahviaston kannuineen, jonka sain 18-vuotiaana. Nykyään ei käytetä enää kahvikuppeja asetin kanssa, jopa vieraille tarjotaan muumimukista kahvit. Kun ensi vuonna on ylioppilasjuhlat ohi, minun kahviastiastoni on käytetty. Kaappiin tulee kauheasti lisää tilaa.

Tilaa mille?

Meillä on kaksi kylpypyyhettä, toinen luhta ja toinen Marimekko. Molemmilla ikää yli 10v. Pestään kerran viikossa, ja vielä ovat lähes uuden veroisia. Pip studion käsipyyhkeet ovat lähes yhtä vanhoja, samoin keittiöpyyhkeet. En todellakaan alkaisi säilyttää ylimääräisiä pyyhkeitä siinä toivossa, että joskus toisen vuosikymmenen jälkeen nykyiset alkaa olla kuluneita. Ainoastaan tavaroita joiden kulutusaika on enintään luokkaa vuosi kannattaa säästellä käyttöä varten.

Minäkin sain tästä ketjusta inspiraation karsimiseen ja päätin kesäloman päätteeksi käydä läpi kaikki kaapit. Kovin ronskia kättä en käyttänyt, mutta pari pussillista kamaa sai silti lähtöpassit.

Ongelmia tuottaa eräs laatikko, jossa on isovanhempieni vanhoja pyyhkeitä ja liinoja. Sain ne talvella perintönä "yllätyspussista", johon rintaperilliset olivat lajitelleet sattumanvaraisesti ylijäämätavaraa isovanhempieni kotoa. Ahdistuin heti kun pussi minulle saapui koska, ymmärtänette... erityisesti tekstiileihin on tarttunut isovanhempieni kodin tuoksu. Ikävöin heitä aivan valtavasti. En voi heittää niitä pois...

Vierailija kirjoitti:

Mun äitini oli aivan järkyttynyt, kun olin laittamassa kierrätyskeskukseen mummon vanhoja astioita. Vei ne sitten omaan kotiinsa...

Mullekin on käynyt näin. Siitä viisastuneena lakkasin kertomasta, mitä olen pistämässä ja minne. Monta laatikollista "tunnearvokamaa" on lähtenyt vuosien varrella kiertoon ja KUKAAN ei ole minkään perään kysellyt. Jos se tavara on minulle puoliväkisin tyrkytetty, niin ei sillä oikeaa (tunne)arvoa ole niille muillekaan sukulaisille...

Tilaa tyhjyydelle. Itse ainakin raivaan siksi että saan tyhjää tilaa.

(En ole se kenelle vastasit, mutta ohiksena) Teen tosin remppahommia työkseni joten ehkä heivaisin koko keittiön kaapin kuppien perään. En siis ole niitä ihmisiä jotka haluavat ostaa muuta tilalle tai muuttaa pienempään vaan avaraa tilaa ympärilleni

Edellinen siis vastauksena kommentille 7393

Tuleehan sitä uusia tavaratarpeita. Olisitko vielä puolitoista vuotta sitten arvannut, että teillä on jotain maskilaatikoita, käsidesejä ja saippuakanistereita?

Meillä lapsi sairastui tänä vuonna pitkäaikaissairauteen, johon on päivittäin lääkitys. Piti ihan erikseen järkätä kaappiin tilaa parille isolle lääkepakkaukselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä pyyhkeiden kanssa tuskailijaa. Miksi ne pitää säästää, miksi isommassa kodissa tarvittaisi enemmän pyyhkeitä? Eihän käyttäjämäärä kasva? Kyllä niiden siirtelyyn ja säilömiseen mennyt mielipaha ja vaiva on jo nyt tullut niin kalliiksi että olisi ollut halvempaa hankkiutua heti eroon

Muutenkin tuntuu että moni kehittelee itselleen kaikenlaisia tekosyitä (en viitsii hankkia lokerikkoa vuokra-asunnon kaappiin tai ”voi” muokata sen hyllyjä), joko sitten pistää sitä tavaraa pois niin että ne vuokranantajan epäkelvot kaapit voi jättää tyhjäksi tai sitten järjestää tavarat sopivan tilan mukaan. Voi myös muuttaa muualle tai lakata miettimästä kiitä tavaroita. Kuulostaa karulta ja putkinäköiselyä mutta ei oma tilanne tekosyillä parane, JOS ASIA VAIVAA, TEE SILLE JOTAIN

Niin hänhän voi auttaa nyt kaksiossa ja rakentaa taloa, jossa on kaksi vessaa ja lisäksi kodinhoitohuone ja kylppäri. Pyyhkeitä moneen paikkaan.

Ei niitä pyyhkeitä olisi kannattanut alun alkaenkaan jemmata jos ne on riesa. Ei vaikuta kovin kivoilta tai sellaisilta joita haluaa ottaa käyttöön jos kerran tuskastuttaa. Jos ne taas o yhdentekeviä ja mitä-sattuu-vaan-pyyhkeitä niin tuskin niitä edes miettisi. Oletan kuitenkin että kyse on kahdeksesta kylpypyyhkeestä, jolloin käyttäjämäärän kasvu on avainkysymys. Jos taas käsipyyhkeistä niin käyttöpaikkojen määrä on olennaista, kahdelle ihmiselle kahdeksan on silti aika paljon. Vessat 2x2kpl käsipyyhkeitä ymmärrän, loput on vain syitä ettei ole valmis vähentämään tavaraa

Vapaaksi tavarasta: https://www.hs.fi/koti/art-2000008138583.html

Onkohan Helsingin Sanomien 7.8. juttua kotien tavarapaljoudesta mahdollista lukea muualta, koska tämä juttu on maksumuurin takana?

Vierailija kirjoitti:

Vapaaksi tavarasta: https://www.hs.fi/koti/art-2000008138583.html

Onkohan Helsingin Sanomien 7.8. juttua kotien tavarapaljoudesta mahdollista lukea muualta, koska tämä juttu on maksumuurin takana?

Todennäköisesti ei, mutta Ilana Aallolla on blogi, josta varmaan löytyy ihan samat asiat.

Jutun pääpointit on tämän keskustelun sivulla 365.