tavarapaljous :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keräilyrahat sikseen, mutta aika-ajoin setelit ja kolikot uudistetaan kaikissa normaaleissa maissa. Eli ei niitä vuosikymmenien jälkeen voi enää missään käyttää.

Toki jos on epävarma, voi tarkistaa, onko rahalla keräilyarvoa. Muuten yksittöiset kolikot 90-luvun Ruotsin-risteilyltä tai Englannin kielikurssilla taitaa olla metallikeräykseen kuuluvaa.

.

Rahat voi myös myydä, kaikelle on keräilijänsä.

Myyminen on myös työlästä, kuvaat rahat, teet ilmoitukset, vastailet viesteihin, sovit kaupat, tarkistelet tiliä, pakkaat rahat, viet postiin ym. Sitten saat yhdestä kolikosta ehkä euron jos sitäkään. Jos on ylimääräistä aikaa niin ok, mutta itselläni arjen pyöritys vie jo niin paljon voimia etten halua enää yhtään ylimääräistä työtä vapaa-ajalleni. 

Vierailija kirjoitti:

Roskiin meni tavaroita läpi käydessä mm. rasia, jossa oli maitohampaitani. Hyi hitto! :D Miksi kukaan kuvittelee, että haluaisi sellaisia joskus vielä ihastella?!

No nyt osui ja kolahti. Olen säästänyt kullekin lapselleni laatikolliset heidän vauvamuistojaan, ja sieltä saattaa hyvinkin löytyä noita hampaita. Jotenkin se oma lapsi on äidin mielestä niin ihana, että kaikki hänessä on ihanaa, jopa hänen irronneet maitohampaansa :)

Hampaat ovat sellainen ”muistoesine”, että ymmärrän, miksi äitini on ottanut ne talteen, mutta en olisi kyllä ymmärtänyt, miksi olisin ottanut ne itselleni. En osaa perustella, tämä tuntuisi minusta narsistiselta käytökseltä tai sairaalloisesta hamstrausvimmasta. Joskus näissä hamstrausjutuissa joku säilöö leikattuja varpaankynsiään tai omaa virtsaansa pulloissa, koska ne ovat olleet osa omaa kehoa.

Ymmärrän, että tämä on kulttuurisidonnaista, joskus on esimerkiksi hiuskorut olleet muotia. Eli säilytä vain hampaasi, en silti ajattele, että olet psykopaatti. :D Kiitos ja anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Roskiin meni tavaroita läpi käydessä mm. rasia, jossa oli maitohampaitani. Hyi hitto! :D Miksi kukaan kuvittelee, että haluaisi sellaisia joskus vielä ihastella?!

No nyt osui ja kolahti. Olen säästänyt kullekin lapselleni laatikolliset heidän vauvamuistojaan, ja sieltä saattaa hyvinkin löytyä noita hampaita. Jotenkin se oma lapsi on äidin mielestä niin ihana, että kaikki hänessä on ihanaa, jopa hänen irronneet maitohampaansa :)

Niinhän se on. Huomaa, että säilöt lasten muistoja lopulta itsellesi. Sinä muistat vauva-ajat, lapsi ei tiedä sellainen koskaan olleensakaan. :)

On minullakin muistolaatikot, tottahan toki.

Vierailija kirjoitti:

Hampaat ovat sellainen ”muistoesine”, että ymmärrän, miksi äitini on ottanut ne talteen, mutta en olisi kyllä ymmärtänyt, miksi olisin ottanut ne itselleni. En osaa perustella, tämä tuntuisi minusta narsistiselta käytökseltä tai sairaalloisesta hamstrausvimmasta. Joskus näissä hamstrausjutuissa joku säilöö leikattuja varpaankynsiään tai omaa virtsaansa pulloissa, koska ne ovat olleet osa omaa kehoa.

Ymmärrän, että tämä on kulttuurisidonnaista, joskus on esimerkiksi hiuskorut olleet muotia. Eli säilytä vain hampaasi, en silti ajattele, että olet psykopaatti. :D Kiitos ja anteeksi.

Heitin hampaat roskiin enkä tosiaan ymmärrä, miksi olin ne ottanut mukaani muistolaatikkoon! Reaktioni oli jotakuinkin "yök!!!" kun rasia ponnahti esiin, ja äkkiä roskiin ennen kuin kukaan huomaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hampaat ovat sellainen ”muistoesine”, että ymmärrän, miksi äitini on ottanut ne talteen, mutta en olisi kyllä ymmärtänyt, miksi olisin ottanut ne itselleni. En osaa perustella, tämä tuntuisi minusta narsistiselta käytökseltä tai sairaalloisesta hamstrausvimmasta. Joskus näissä hamstrausjutuissa joku säilöö leikattuja varpaankynsiään tai omaa virtsaansa pulloissa, koska ne ovat olleet osa omaa kehoa.

Ymmärrän, että tämä on kulttuurisidonnaista, joskus on esimerkiksi hiuskorut olleet muotia. Eli säilytä vain hampaasi, en silti ajattele, että olet psykopaatti. :D Kiitos ja anteeksi.

Heitin hampaat roskiin enkä tosiaan ymmärrä, miksi olin ne ottanut mukaani muistolaatikkoon! Reaktioni oli jotakuinkin "yök!!!" kun rasia ponnahti esiin, ja äkkiä roskiin ennen kuin kukaan huomaa.

Hahaa, olen tuo yököttelijä ja muistin, että jotkuthan pyytävät vaikka jotain poistettuja munuaiskiviä ja ties mitä patteja mukaansa lääkäristä. Ei nuo hampaat ihan yhtä ällöjä ole omaan kauhukabinettiin.

Kävin läpi kolme hyllyllistä papereita ja muuta pientä sälää. Vanhoja laskuja mutta myös tärkeitä papereita. Heitin pois kaksi kassillista paperia, hyllyt siistiytyneet älyttömästi. Tv-tason kaapin tilalle laitoin laatikon ja nyt sinne saa helpommin leluja. Välillä otan aina tavoitteen että vähintään pussillinen vaatteita saatava roskiin tai kierrätykseen. Lasten takia en ehdi valtavasti mutta hylly kerrallaan edetään.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi asuntoa ja molemmissa on paljon "ylimääräistä" tavaraa. Sitä tulee kaiken aikaa lisää, koska tilaan melkein joka päivä jotain verkkokaupoista. Osa on ihan tarpeellista, kuten viimeksi ostettuja  puutarhatyökaluja, mutta ostan paljon sisustusesineitä ja kaikenlaista sekalaista. Säilytän myös monenlaista tavaraa mukavien asioiden muistoina: ihan kivistä tyhjiin kartonkipakkauksiin ja tyhjäksi juotuihin viini- tai virvoitusjuomapulloihin - niissä on ollut jotain harvinaista juomaa tai pullo itsessään on kaunis. Rakentelen esineistäni myös vaihtuvia asetelmia.

Jos joku nyt diagnosoi minut ihmiseksi, joka paikkaa tavaralla puuttuvia ihmissuhteita, niin hän on oikeassa. Olen yksinäinen ihminen ja saan lohtua tavaroista ja niiden hypistelystä ja katsomisesta. Sen takia ajatus kodin "siivoamisesta" kauhistuttaa minua. En olisi onnellinen, jos luopuisin ´"turhista" tavaroistani.

Ennen kuin hukut tavaroihisi, niin ostelu kannattaisi yrittää lopettaa. Josko yrittäisit osteluhuuman ja sen aiheuttaman hyvänolon tunteen siirtää vaikka nykyisistä tavaroista huolehtimiseen. Mitään ei tarvitse heittää pois. Ja sovit, että olet ostelematta mitään tänä vuonna? Laitat vaikka verkkokauppojen toivelistoille niitä mitä koet tarvitsevasi jatkossa ja ostat niitä tammikuussa. Siihen asti järjestelet olemassa olevat tavarat asuntoihisi kauniisti esille ja siististi kaappeihin. Keräät listan siitä mitä sinulla on, joko koneelle, puhelimeen tai ihan paperille, listaan voi laittaa myös ostopäivän. Mietit mitkä ovat suosikkitavarasi ja katsot, että ne löytyvät helposti käytöstä. Heität roskat ja rikkinäiset tavarat kaapeista pois. Varmistat, että kaikilla tavaroilla on arvoisensa koti, koska ovathan ne sinulle tärkeitä. Sijoitat myös tavarat yhteen paikkaan esim. kaikki pullot vitriiniin. Näin saat hyvän olon tunnetta tavaroista, mutta tavaraa ei tulee lisää kotiisi ja arvostat kaikkia niitä tavaroita jotka olet jo hankkinut. Koska olisihan se ikävää jos rakkaat tavarasi menivät pilalle huonolla hoidolla. Sitten jos päädyt ostamaan jotain uutta, mietit sille heti oman paikan, lisäät sen tavaralistaan ja varmistat, että siitä huolehditaan.

Vierailija kirjoitti:

Kävin läpi kolme hyllyllistä papereita ja muuta pientä sälää. Vanhoja laskuja mutta myös tärkeitä papereita. Heitin pois kaksi kassillista paperia, hyllyt siistiytyneet älyttömästi. Tv-tason kaapin tilalle laitoin laatikon ja nyt sinne saa helpommin leluja. Välillä otan aina tavoitteen että vähintään pussillinen vaatteita saatava roskiin tai kierrätykseen. Lasten takia en ehdi valtavasti mutta hylly kerrallaan edetään.

Hieno, hyvä sinä!!

Tuo on paperinsäästössä se hankalin puoli. Kun säästää liikaa ja varmuuden vuoksi, joukkoon hukkuu helposti tärkeitäkin papereita.

Itse olen ratkaissut tämän niin, että hyllyssä on lokerikko, johon voi sujauttaa kaiken postista tulevan ja säännöllisen siivouksen yhteydessä siirrän sieltä yläkaappiin oikeasti tärkeät ja säilytettävät paperit. Näin eivät enää sekoitu eikä mikään tärkeä huku, eikä tilapäisesti säilytettävää paperia ole koskaan liikaa.

En muista mitä kaikkea olen tehnyt vuosien varrella, mutta uutta paperia ei tule enää juuri koskaan. Ainakin seuraavista voi olla apua: maistraattiin osoitteenluovutuskielto. suomi.fi-viestit käyttöön, jonka jälkeen viranomaisilta ei tule mitään. Kaikki laskut tietysti e-laskuiksi. Jos postia tulee asiakassuhteen perusteella, ne saa helposti peruutettua nykyään. Yhteishyvä-lehdet ja muut vastaavat voi peruuttaa.

Itsestäänselvää tietysti ei mainoksia -lappu. Sähköpostiin tulevat maknokset voi peruuttaa, jos niistä tulee turhia ostohaluja. S-etukorttiin saa otettua sähköiset kuitit käyttöön niin niistäkään ei tule paperia.

Aika äärimmäistä, mutta inhoan kaikkia kotiin kertyviä lippuja ja lappuja. Robinson-palvelussa saa kiellettyä puhelinmyynnin ja nykyään on olemassa joku posti-Robinson, mutta en ole ottanut sitä itse käyttöön.

Niin ja käyttöohjeille minulla on koneella kansio. Nykyään tällaiset löytyvät yleensä netissä pdf-tiedostona. Lataan sen talteen ja heitän paperisen manuaalin roskiin.

Vierailija kirjoitti:

Hampaat ovat sellainen ”muistoesine”, että ymmärrän, miksi äitini on ottanut ne talteen, mutta en olisi kyllä ymmärtänyt, miksi olisin ottanut ne itselleni. En osaa perustella, tämä tuntuisi minusta narsistiselta käytökseltä tai sairaalloisesta hamstrausvimmasta. Joskus näissä hamstrausjutuissa joku säilöö leikattuja varpaankynsiään tai omaa virtsaansa pulloissa, koska ne ovat olleet osa omaa kehoa.

Ymmärrän, että tämä on kulttuurisidonnaista, joskus on esimerkiksi hiuskorut olleet muotia. Eli säilytä vain hampaasi, en silti ajattele, että olet psykopaatti. :D Kiitos ja anteeksi.

Nyt menee ihan ohi aiheen, mutta minä kyllä käyttäisin mielelläni korua, jossa on mieheni hiuksia jos hän kuolee ennen minua. Lieköhän vaan enää kukaan osaa sellaisia koruja tehdä. Omia hiuksiani (tai hampaitani) en kyllä missään nimessä säilyttäisi. 

Äsken vein roskiin jätesäkillisen kaikkea rikkinäistä: takkia, muovilaatikkoa, koriste-esinettä, kansiota yms. Siis käyttökelvotonta ja kierrätyskelvotonta, menevät polttoon. Lisäksi kaksi laatikollista pahvia lähti. Nyt olisi vielä monta kiloa paperia menossa kierrätykseen, huh! Vaatteita karsin vielä lisää. Kenkiä yritän ehkä jopa myydä, mutta jos ei helppoja kauppoja synny, niin lahjoitan eteenpäin.

Yritän tässä myös miettiä eteiseen sopivampaa järjestystä, ja saattaa olla, että paras järjestys tulee luopumalla pikkulipastosta. Sitä ei oikeastaan käytetä mihinkään, paitsi jonkin verran laskutilana, mutta parin askeleen päässä on lisää laskutilaa jos sitä oikeasti tarvitsee. Enkä ole ikinä pitänyt siitä!

En ollut seurannut tätä ketjua pitkään aikaan kunnes pari päivää sitten aloin taas lukea viestejä, ja inspiroiduin tyhjentämään yhden rompelaatikon jossa oli paljon sellaista pientä tavaraa jonka olen saanut mutta joka ei ole yhtään tyyliäni. Osa meni roskiin ja osan siirsin eteiseen odottamaan viemistä yhteen lahjoituspöytään, mihin saa tuoda ja viedä tavaraa.

Vierailija kirjoitti:

Hampaat ovat sellainen ”muistoesine”, että ymmärrän, miksi äitini on ottanut ne talteen, mutta en olisi kyllä ymmärtänyt, miksi olisin ottanut ne itselleni. En osaa perustella, tämä tuntuisi minusta narsistiselta käytökseltä tai sairaalloisesta hamstrausvimmasta. Joskus näissä hamstrausjutuissa joku säilöö leikattuja varpaankynsiään tai omaa virtsaansa pulloissa, koska ne ovat olleet osa omaa kehoa.

Ymmärrän, että tämä on kulttuurisidonnaista, joskus on esimerkiksi hiuskorut olleet muotia. Eli säilytä vain hampaasi, en silti ajattele, että olet psykopaatti. :D Kiitos ja anteeksi.

Tunnustan lapsena irronneet hampaat mukaani ja säilyttäneeni myös erittäin kärsineen näköistä pitkäjuurista poskihammasta vuosikausia jossain laatikossa. Tämä saattoi olla se eräs maitohammas, joka revittiin suustani ilman puudutusta ja vaati lääkäriltäkin "isomman poran" (hänen sanansa) ja käsivoimia. Kysynkin nyt, KUKA haluaa tuollaisen muiston? Ja se hammas oli kuin jostain kauhuelokuvasta. Ne juuret oli 2 cm pitkät ja SOLMUSSA. Ilmeisesti kestävyydeltään jotain titaania, koska pysyi ehjänä sen väännön jälkeen.

Samoin kerran luin siitä miten 1800-luvulla naiset tekivät omia hiuslisäkkeitä keräämällä omia hiuksiaan harjasta ja ajattelin, että vau miten kätevää! Sehän on oikean väristäkin. Siinä vaiheessa kun pienessä pahvilaatikossa oli sellainen minimelonin kokoinen irronneiden hiusten pallo aloin tuntea kummallista kauhua ja inhoa sitä kohtaan. Siinä oli jotain ..inhottavaa. Se oli kuin osa minua, mutta kuollut..

Ei. Ei kannata. Jos joku ajattelee säilövänsä kynsiä, hiuksia ja hampaita, on syytä viedä ne kaikki roskiin, hengittää syvään ja unohtaa asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hampaat ovat sellainen ”muistoesine”, että ymmärrän, miksi äitini on ottanut ne talteen, mutta en olisi kyllä ymmärtänyt, miksi olisin ottanut ne itselleni. En osaa perustella, tämä tuntuisi minusta narsistiselta käytökseltä tai sairaalloisesta hamstrausvimmasta. Joskus näissä hamstrausjutuissa joku säilöö leikattuja varpaankynsiään tai omaa virtsaansa pulloissa, koska ne ovat olleet osa omaa kehoa.

Ymmärrän, että tämä on kulttuurisidonnaista, joskus on esimerkiksi hiuskorut olleet muotia. Eli säilytä vain hampaasi, en silti ajattele, että olet psykopaatti. :D Kiitos ja anteeksi.

Tunnustan lapsena irronneet hampaat mukaani ja säilyttäneeni myös erittäin kärsineen näköistä pitkäjuurista poskihammasta vuosikausia jossain laatikossa. Tämä saattoi olla se eräs maitohammas, joka revittiin suustani ilman puudutusta ja vaati lääkäriltäkin "isomman poran" (hänen sanansa) ja käsivoimia. Kysynkin nyt, KUKA haluaa tuollaisen muiston? Ja se hammas oli kuin jostain kauhuelokuvasta. Ne juuret oli 2 cm pitkät ja SOLMUSSA. Ilmeisesti kestävyydeltään jotain titaania, koska pysyi ehjänä sen väännön jälkeen.

Samoin kerran luin siitä miten 1800-luvulla naiset tekivät omia hiuslisäkkeitä keräämällä omia hiuksiaan harjasta ja ajattelin, että vau miten kätevää! Sehän on oikean väristäkin. Siinä vaiheessa kun pienessä pahvilaatikossa oli sellainen minimelonin kokoinen irronneiden hiusten pallo aloin tuntea kummallista kauhua ja inhoa sitä kohtaan. Siinä oli jotain ..inhottavaa. Se oli kuin osa minua, mutta kuollut..

Ei. Ei kannata. Jos joku ajattelee säilövänsä kynsiä, hiuksia ja hampaita, on syytä viedä ne kaikki roskiin, hengittää syvään ja unohtaa asia.

"isomman poran" = "isommat hohtimet" vai mitkä ne vääntövälineet ovatkaan viralliselta nimeltään. Taisin traumatisoitua tästä muistostani jälleen, kun  kirjoitinkin ihan sekavia.

Minulle on joistakin tavaroista vaikea luopua. Ikään kuin unohtaisin sen ajan tai muiston, ja kuin sitä asiaa ei olisi enää tapahtunut, tai se ihminen katoaisi nuististani. Minulla on kauhean huono muisti, ja jotain asioita tunnun unohtavan ihan aktiivisesti. Olen säilyttänyt päiväkirjoja, mutta lukenut niitä vähän jos ollenkaan. Nyt olin heittämässä niitä pois, ja randomisti kuin jotain pätkiä. Tajusin mm niitä lukiessani, että ex-mieheni oli pettänyt minua, mutta olin täysin kieltänyt asian itseltäni. Olin aika järkyttynyt, ja nyt en tiedä hävitänkö ne vai en.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hampaat ovat sellainen ”muistoesine”, että ymmärrän, miksi äitini on ottanut ne talteen, mutta en olisi kyllä ymmärtänyt, miksi olisin ottanut ne itselleni. En osaa perustella, tämä tuntuisi minusta narsistiselta käytökseltä tai sairaalloisesta hamstrausvimmasta. Joskus näissä hamstrausjutuissa joku säilöö leikattuja varpaankynsiään tai omaa virtsaansa pulloissa, koska ne ovat olleet osa omaa kehoa.

Ymmärrän, että tämä on kulttuurisidonnaista, joskus on esimerkiksi hiuskorut olleet muotia. Eli säilytä vain hampaasi, en silti ajattele, että olet psykopaatti. :D Kiitos ja anteeksi.

Nyt menee ihan ohi aiheen, mutta minä kyllä käyttäisin mielelläni korua, jossa on mieheni hiuksia jos hän kuolee ennen minua. Lieköhän vaan enää kukaan osaa sellaisia koruja tehdä. Omia hiuksiani (tai hampaitani) en kyllä missään nimessä säilyttäisi. 

Leikkaa mieheltä kiehkura, kiinnitä tiukasti kauniilla narulla ja laita medaljongin sisälle kuvan kera.

Vierailija kirjoitti:

Äsken vein roskiin jätesäkillisen kaikkea rikkinäistä: takkia, muovilaatikkoa, koriste-esinettä, kansiota yms. Siis käyttökelvotonta ja kierrätyskelvotonta, menevät polttoon. Lisäksi kaksi laatikollista pahvia lähti. Nyt olisi vielä monta kiloa paperia menossa kierrätykseen, huh! Vaatteita karsin vielä lisää. Kenkiä yritän ehkä jopa myydä, mutta jos ei helppoja kauppoja synny, niin lahjoitan eteenpäin.

Yritän tässä myös miettiä eteiseen sopivampaa järjestystä, ja saattaa olla, että paras järjestys tulee luopumalla pikkulipastosta. Sitä ei oikeastaan käytetä mihinkään, paitsi jonkin verran laskutilana, mutta parin askeleen päässä on lisää laskutilaa jos sitä oikeasti tarvitsee. Enkä ole ikinä pitänyt siitä!

Mulle toimi sellainen siivous, että päätin luopua muutamasta hyllystä ja kaapista. Ne oli pakko tyhjentää, ja sitten tajusin mitä turhaa olin niihin hillonnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äsken vein roskiin jätesäkillisen kaikkea rikkinäistä: takkia, muovilaatikkoa, koriste-esinettä, kansiota yms. Siis käyttökelvotonta ja kierrätyskelvotonta, menevät polttoon. Lisäksi kaksi laatikollista pahvia lähti. Nyt olisi vielä monta kiloa paperia menossa kierrätykseen, huh! Vaatteita karsin vielä lisää. Kenkiä yritän ehkä jopa myydä, mutta jos ei helppoja kauppoja synny, niin lahjoitan eteenpäin.

Yritän tässä myös miettiä eteiseen sopivampaa järjestystä, ja saattaa olla, että paras järjestys tulee luopumalla pikkulipastosta. Sitä ei oikeastaan käytetä mihinkään, paitsi jonkin verran laskutilana, mutta parin askeleen päässä on lisää laskutilaa jos sitä oikeasti tarvitsee. Enkä ole ikinä pitänyt siitä!

Mulle toimi sellainen siivous, että päätin luopua muutamasta hyllystä ja kaapista. Ne oli pakko tyhjentää, ja sitten tajusin mitä turhaa olin niihin hillonnut.

Lipasto lähtee, sopii puolisollekin! Sen jälkeen saan vihdoin paikan käytössä olevalle repulle ja laukulle ja milloin mitäkin seinää vasten nojaaville skeittilaudoille, huh. Lipastossa ei ole kuin yksi laatikko ja sielläkin säilössä vain aurinkolaseja, onpa turhaa. Mahtuvat ihan hyvin muuallekin (minulla on kahdet, puolisolla useammat, niihin en puutu ja omani olen jo tuohon kahteen karsinut).