tavarapaljous :(

Minulla oli vuosia Lontoosta tuliaisina saatu teekannu, jossa oli punaisen bussin, karvalakkisen vartijan ym. Lontoon-kliseen kuvia. Tätä kuljetin jostain syystä mukana muutosta toiseen, vaikka en koskaan hauduta teetä kannussa ja minulla oli jo toinen, häälahjana saatu teekannu. Minimalismipuuskassa luovuin molemmista, eikä ole koskaan kaduttanut. Kannu säilyy muistoissa ja jos ei säily, en paljon menetä :)

Vierailija kirjoitti:

Tavaroiden säälimisestä vielä: kannattaa tosiaan kääntää tuo ajatuksissaan niin päin, että jos et itse välitä enää jostakin tavarasta, on tavarallekin parempi, että se hyödyttää tai tuottaa iloa jollekin toiselle. Myös lapseni halusivat tällä logiikalla luopua suuresta osasta vanhoja lelujaan. Lapset valitsivat säilytettäväksi itselleen tärkeät ja antoivat loput kiertoon ilahduttamaan muita lapsia.

Moni myös selittää tätä maailmantuskalla. Ei viitsi panna tarpeetonta tavaraa pois, koska maailmassa on niin paljon romua.

Vahinko tapahtui jo silloin, kun roina valmistettiin ja vietiin kauppaan ostettavaksi. Jos niitä ei osteta, valmistaminenkin loppuu jollain aikataululla.

Samalla hilloaa kaapissa jopa arvokkaitakin kierrätysmateriaalija, esim. elektroniikassa.

Kun on kerran raivannut kodin kunnolla, ei tee enää mieli päästä sitä räjähtämään, eli shoppailu vähenee.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli vuosia Lontoosta tuliaisina saatu teekannu, jossa oli punaisen bussin, karvalakkisen vartijan ym. Lontoon-kliseen kuvia. Tätä kuljetin jostain syystä mukana muutosta toiseen, vaikka en koskaan hauduta teetä kannussa ja minulla oli jo toinen, häälahjana saatu teekannu. Minimalismipuuskassa luovuin molemmista, eikä ole koskaan kaduttanut. Kannu säilyy muistoissa ja jos ei säily, en paljon menetä :)

Luvataanhan toisillemme, että ei koskaan enää osteta tuliaistavaroita, ei ainakaan lahjaksi kellekään?!

Tähän heti poikkeuksena itselläni oli aikoinaan Lontoon metrokartta -sateenvarjo, ja käytin sitä kyllä siihen asti, kunnes hajosi. Enää en ostaisi, ei se ole aikuista tyyliäni, mutta nuorelle minälleni sopi. Varjosta syntyi myös paljon keskustelua, kun ei siitä ilman tarkempaa lukemista hahmottanut mikä se oli. Eikä siinä lukenut isolla yltympäriinsä LONDON LONDON, kuten turistikrääsässä ja liike- ja mainoslahjoissa usein lukee, ja estää monesti ihan käyttökelpoisen tavaran käyttämisen, esim. reppu tai vaate.

Todellakin vähenee shoppailu, kun on kerran saanut rojut ulos. Tähän auttaa myös one in, one out -periaate eli jos jotakin hankitaan, jotakin vastaavasti poistuu. Tämä yhdistettynä rajallisiin tiloihin kuten kapselivaatekaappiin, niin ei paljon visa vingu. Rahaa säästyy ja oma hiilijalanjälki pienenee.

Mikään tyyli ei tietenkään sovi kaikille, mutta kannustan kokeilemaan, jos yhtään kiinnostaa. On parantanut omaa elämänlaatua huomattavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavaroiden säälimisestä vielä: kannattaa tosiaan kääntää tuo ajatuksissaan niin päin, että jos et itse välitä enää jostakin tavarasta, on tavarallekin parempi, että se hyödyttää tai tuottaa iloa jollekin toiselle. Myös lapseni halusivat tällä logiikalla luopua suuresta osasta vanhoja lelujaan. Lapset valitsivat säilytettäväksi itselleen tärkeät ja antoivat loput kiertoon ilahduttamaan muita lapsia.

Moni myös selittää tätä maailmantuskalla. Ei viitsi panna tarpeetonta tavaraa pois, koska maailmassa on niin paljon romua.

Vahinko tapahtui jo silloin, kun roina valmistettiin ja vietiin kauppaan ostettavaksi. Jos niitä ei osteta, valmistaminenkin loppuu jollain aikataululla.

Samalla hilloaa kaapissa jopa arvokkaitakin kierrätysmateriaalija, esim. elektroniikassa.

Kun on kerran raivannut kodin kunnolla, ei tee enää mieli päästä sitä räjähtämään, eli shoppailu vähenee.

Joillain on rankaisumentaliteettia tässä. Kun kerran olen tämän turhan romun hankkinut, on velvollisuuteni nyt lusia sen kanssa vaikka loppuelämäni. On siis tietysti hyvä pitää mielessä, että ei toista aiempia virheitään, mutta tässä ei ole mitään järkeä. Jos käytetään taas laihdutusanalogiaa, seinät pitäisi olla täynnä mahdollisimman epäimartelevia kuvia itsestä lihavana ja seinälle pitää ripustaa koon 50 housut.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi asuntoa ja molemmissa on paljon "ylimääräistä" tavaraa. Sitä tulee kaiken aikaa lisää, koska tilaan melkein joka päivä jotain verkkokaupoista. Osa on ihan tarpeellista, kuten viimeksi ostettuja  puutarhatyökaluja, mutta ostan paljon sisustusesineitä ja kaikenlaista sekalaista. Säilytän myös monenlaista tavaraa mukavien asioiden muistoina: ihan kivistä tyhjiin kartonkipakkauksiin ja tyhjäksi juotuihin viini- tai virvoitusjuomapulloihin - niissä on ollut jotain harvinaista juomaa tai pullo itsessään on kaunis. Rakentelen esineistäni myös vaihtuvia asetelmia.

Jos joku nyt diagnosoi minut ihmiseksi, joka paikkaa tavaralla puuttuvia ihmissuhteita, niin hän on oikeassa. Olen yksinäinen ihminen ja saan lohtua tavaroista ja niiden hypistelystä ja katsomisesta. Sen takia ajatus kodin "siivoamisesta" kauhistuttaa minua. En olisi onnellinen, jos luopuisin ´"turhista" tavaroistani.

Positiiviset kohtaamiset ihmisen kanssa ovat valtava boosti aivojen välittäjäaineille ja täten tärkeitä ihmisen terveydelle. Kun ihmissuhteita ei ole, aivot pyrkivät korjaamaan dopaaminivajetta jollakin muulla. Sinulla se on ostelu, jollain muulla alkoholi, uhkapelaaminen tai kuten itselläni, herkkujen mässääminen. Tavarapaljoutesi on oire eikä sitä vastaan kannatakaan taistella nyt kun sinulla on suurempiakin ongelmia. Tilanne todennäköisesti alkaa helpottaa kun saat elämääsi sinusta välittäviä kivoja ihmisiä. Toivon että se tapahtuu sinulle pian. Kaikkea hyvää sinulle elämääsi. 

Vierailija kirjoitti:

Olisinpa tiennyt miten vaikea vauvanvaatteista on päästä eroon, niin en olisi ostanut itse niin paljon. Olisin mieluummin käyttänyt kaikki irti lähtevät lahjoitukset ja lahjat.

15 euron body+housupaketti, käytössä noin 5 kertaa, turha haaveilla saavansa siitä euroakaan takaisin..

Kyllä minulla on mennyt kirpparilla 1 eurolla bodyt ja housut. Jos siis hyväkuntoisia. Sen enempää ei kyllä voi pyytää, joten hukkaan se raha tavallaan menee. En ostanut tämän takia uutena vauvoille oikeastaan mitään. Jotain saatiin lahjaksi ja sitten vaan kirpparilta.

Todella hauskoja kuvauksia matkamuistoista ihmisillä.

Nämä hullunkuriset matkamuistot olivat itselleni 90-luvun juttu. Silloin matkustelu oli ainakin omissa silloisissa piireissä pikkukylän duunariporukoissa harvinaista varakkaiden hupia. Ruotsia ja Norjaa kauempana käyminen oli hienoa ja eksoottista ja kaikki ulkomailta tuodut tavarat olivat jännittäviä. Näitä kliseisiä Rhodoksen jääkaappimagneetteja, tuhkakuppeja ja pullonavaajia tuotiin ulkomailta tuliaisena sukulaisille ja naapureillekin asti, heillä jotka eivät koskaan olleet kyseisessä kohteessa koskaan käyneetkään. Niitä sitten me lapset kateellisena hipelöitiin kun kaverin rikas täti oli käynyt oikein Saksassa asti ja tuonut sieltä matkamuisto-pullonavaajan kaverille tuliaisena :D

Vierailija kirjoitti:

Todella hauskoja kuvauksia matkamuistoista ihmisillä.

Nämä hullunkuriset matkamuistot olivat itselleni 90-luvun juttu. Silloin matkustelu oli ainakin omissa silloisissa piireissä pikkukylän duunariporukoissa harvinaista varakkaiden hupia. Ruotsia ja Norjaa kauempana käyminen oli hienoa ja eksoottista ja kaikki ulkomailta tuodut tavarat olivat jännittäviä. Näitä kliseisiä Rhodoksen jääkaappimagneetteja, tuhkakuppeja ja pullonavaajia tuotiin ulkomailta tuliaisena sukulaisille ja naapureillekin asti, heillä jotka eivät koskaan olleet kyseisessä kohteessa koskaan käyneetkään. Niitä sitten me lapset kateellisena hipelöitiin kun kaverin rikas täti oli käynyt oikein Saksassa asti ja tuonut sieltä matkamuisto-pullonavaajan kaverille tuliaisena :D

Tämä sama porukka sitä edelleen ostelee. Nyt he ovat isovanhempia, ja tuovat lapsenlapsille tuliaisiksi mukeja, pelikortteja, paitoja jne. käyttötavaraa, mutta mutta. Meille on tullut myös lastenkirjoja kielillä, joita emme itse osaa, ja vaikka osattaisiin, enhän minä nyt ala lapsille saksankielistä satua lukemaan vain siksi, että luin koulussa saksaa! Meiltä löytyy myös rahoja maista, joissa ei olla itse käyty, tai jotka ovat maiden valuuttaa ennen euroa, eli tosi pitkään isovanhempien laatikoissa hillottua. Lapselta löytyi näitä kokonainen kukkarollinen.

Tosi kiva, että meille kannetaan täyttä roinaa lapsen verukkeella. Joudun olemaan joko tylsä mutsi, joka haluaa nyt "yhden kupin, mitä se siellä kaapissa haittaa!" heittää pois, kun tavara on virallisesti lapsen.

Eli siellä se kaapissa on edelleen kaikkien muiden kuppien takana, eikä koskaan käytössä.

Yks hyvä idea ainakin tavarasta luopumiseen on niistä kuvan ottaminen. Festariliput rannekkeet ym leffaliput ja onnittelukorti, jos sellaisia säästelee. Ota kuva muistoksi ja heitä ne roskiin. Käy periaatteessa kaikkeen, jos on jotain esineitä ym mitä ei tarvitse, mutta luopuminen on vaikeaa - ota kuva muistoksi ja laita tikulle tai ulkoselle kovalevylle. Tavaran voi sen jälkeen myydä/lahjoittaa jne. Todennäköisemmin tulet katsomaan sitä otettua kuvaa useammin, kuin penkoisit tavaran X varastosi laatikosta esiin.

Jatkanpa vielä matkamuistoista mitä olen tuonut omilta reissultani. 

Kun aloin nuorena aikuisena matkustelemaan, ostin itselleni matkamuistoksi miniatyyri-koristeen paikan suosistusta turistikohteesta, kirkosta, linnasta tai milloin mistäkin. Metsästin vielä mahdollisimman kliseisen ja koomisen muovisen matkamuisto-tavaran jos vain sellaisen onnistuin löytämään.  Miniatyyrin metsästäminen oli minulle osa matkan hupia. Turistikohteista näitä löytyi helposti, joissain harvinaisimmissa kohteissa piti "tyytyä" paikalliseen käsityöhön. Laitoin koristeet hyllylle asetelmana ja siitä tuli itseasiassa ihan hauska muisto ja muutoin vaalean sisustuksen väriläiskä. Nyt perinne on unohtunut ja miniatyyrit on pakattu jonnekin varastoon, taidanpa kaivaa esiin ja katsoa miltä ne näyttävät vuosien jälkeen ja vieläkö sopisivat aikuisen sisustukseen. 

Olen tuonut myös rahoja eri maista. Rahat on kivan konkreettinen muisto reissusta koska ovat osa kohteen arkea. Tuomistani kolikoista ja seteleistä oli tarkoitus tehdä taulu johon ostin kehyksetkin, mutta en saanut siitä millään sen näköistä että olisin halunnut laittaa seinälleni. Rahoja ei viitsi poiskaan heittää, ehkä on matkustettava samoihin kohteisiin vielä uudestaan ja käyttää rahat pois :)

Eräs matkabloggari lähettää aina matkoiltaan itselleen postikortin ja kerää nämä seinälle koristeeksi. Tällaisen kun olisi tajunnut aikoinaan niin olisi kiva ja maltillinen muisto. Kortit saisi kauniisti esille vaikkapa roikkumaan naruissa pyykkipojilla, Pinterestistä löytää paljon vinkkejä. Sopii toki vain ihmisille jotka tykkäävät pitää tällaista esillä.

Lopulta parhaita konkreettisia matkamuistoja on kuitenkin valokuvien lisäksi kartat, pääsyliput ja vastaavat  matkalla käytetyt tavarat. Niitä olen maltillisesti säästänyt pienessä matkamuistorasiassa ja joskus katselen ja muistelen matkojen kommelluksia. Kaikkien arvokkaimmilta tuntuu kuitenkin käytössä olevat tavarat, kuten aikoinaan reppureissulla ostettu viinipullon avaaja jolla avasin matkalla löydettyjen kavereiden kanssa ostetun viinipullon. Avaaja on käytössä arjessa edelleen, toki oikealla korkilla varustettuja viinipulloja tulee harvoin vastaan.

Ehkä menee vähän ketjun aiheen ohi, mutta tässäpä jotain kokemusta miten matkoilta voi haalia maltillisesti tavaraa, jos kokee matkamuistojen keräämisen tärkeäksi ja mieluisaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella hauskoja kuvauksia matkamuistoista ihmisillä.

Nämä hullunkuriset matkamuistot olivat itselleni 90-luvun juttu. Silloin matkustelu oli ainakin omissa silloisissa piireissä pikkukylän duunariporukoissa harvinaista varakkaiden hupia. Ruotsia ja Norjaa kauempana käyminen oli hienoa ja eksoottista ja kaikki ulkomailta tuodut tavarat olivat jännittäviä. Näitä kliseisiä Rhodoksen jääkaappimagneetteja, tuhkakuppeja ja pullonavaajia tuotiin ulkomailta tuliaisena sukulaisille ja naapureillekin asti, heillä jotka eivät koskaan olleet kyseisessä kohteessa koskaan käyneetkään. Niitä sitten me lapset kateellisena hipelöitiin kun kaverin rikas täti oli käynyt oikein Saksassa asti ja tuonut sieltä matkamuisto-pullonavaajan kaverille tuliaisena :D

Tämä sama porukka sitä edelleen ostelee. Nyt he ovat isovanhempia, ja tuovat lapsenlapsille tuliaisiksi mukeja, pelikortteja, paitoja jne. käyttötavaraa, mutta mutta. Meille on tullut myös lastenkirjoja kielillä, joita emme itse osaa, ja vaikka osattaisiin, enhän minä nyt ala lapsille saksankielistä satua lukemaan vain siksi, että luin koulussa saksaa! Meiltä löytyy myös rahoja maista, joissa ei olla itse käyty, tai jotka ovat maiden valuuttaa ennen euroa, eli tosi pitkään isovanhempien laatikoissa hillottua. Lapselta löytyi näitä kokonainen kukkarollinen.

Tosi kiva, että meille kannetaan täyttä roinaa lapsen verukkeella. Joudun olemaan joko tylsä mutsi, joka haluaa nyt "yhden kupin, mitä se siellä kaapissa haittaa!" heittää pois, kun tavara on virallisesti lapsen.

Eli siellä se kaapissa on edelleen kaikkien muiden kuppien takana, eikä koskaan käytössä.

Vanhemmalla väellä vanhat tavat jäävät kieltämättä helposti päälle. Ei ymmärretä että maailma on muuttunut ja nykyään tällaisella tavaralla ei ole arvoa samalla tavalla kuin 30 vuotta sitten. Rahat, varsinkin jos ovat ajalta ennen euroa voivat vielä kiinnostaa keräilijöitä jos sellaisia löytyy lähipiiristä. Suurta rahallista arvoa niillä tuskin kuitenkaan on. Olen tuonut (pyynnöstä) rahoja keräävälle sukulaiselle monelta reissulta paikallista rahaa, tarkoin kukkarosta valiten parhaamman kuntoiset kolikot ja setelit sivuun ja ovat olleet mieluisia tuliaisia joita on tutkittu pitkään ja moneen kertaan kiitelty.

Lentokentällä on sellainen iso maapallo, jonne voi työntää minkä tahansa maan rahoja.

Ne menevät sieltä voimassa olevien rahojen osalta hyväntekeväisyyteen ja käytöstä poistettujen rahojen osalta kierrätykseen.

Keräilyrahat sikseen, mutta aika-ajoin setelit ja kolikot uudistetaan kaikissa normaaleissa maissa. Eli ei niitä vuosikymmenien jälkeen voi enää missään käyttää.

Toki jos on epävarma, voi tarkistaa, onko rahalla keräilyarvoa. Muuten yksittöiset kolikot 90-luvun Ruotsin-risteilyltä tai Englannin kielikurssilla taitaa olla metallikeräykseen kuuluvaa.

Vierailija kirjoitti:

Keräilyrahat sikseen, mutta aika-ajoin setelit ja kolikot uudistetaan kaikissa normaaleissa maissa. Eli ei niitä vuosikymmenien jälkeen voi enää missään käyttää.

Toki jos on epävarma, voi tarkistaa, onko rahalla keräilyarvoa. Muuten yksittöiset kolikot 90-luvun Ruotsin-risteilyltä tai Englannin kielikurssilla taitaa olla metallikeräykseen kuuluvaa.

Ja juuri siksi älkää tuoko näitä pyytämättä kellekään tuliaiksi, vaan hoitakaa ne itse jonnekin........

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavaroiden säälimisestä vielä: kannattaa tosiaan kääntää tuo ajatuksissaan niin päin, että jos et itse välitä enää jostakin tavarasta, on tavarallekin parempi, että se hyödyttää tai tuottaa iloa jollekin toiselle. Myös lapseni halusivat tällä logiikalla luopua suuresta osasta vanhoja lelujaan. Lapset valitsivat säilytettäväksi itselleen tärkeät ja antoivat loput kiertoon ilahduttamaan muita lapsia.

Moni myös selittää tätä maailmantuskalla. Ei viitsi panna tarpeetonta tavaraa pois, koska maailmassa on niin paljon romua.

Vahinko tapahtui jo silloin, kun roina valmistettiin ja vietiin kauppaan ostettavaksi. Jos niitä ei osteta, valmistaminenkin loppuu jollain aikataululla.

Samalla hilloaa kaapissa jopa arvokkaitakin kierrätysmateriaalija, esim. elektroniikassa.

Kun on kerran raivannut kodin kunnolla, ei tee enää mieli päästä sitä räjähtämään, eli shoppailu vähenee.

Joillain on rankaisumentaliteettia tässä. Kun kerran olen tämän turhan romun hankkinut, on velvollisuuteni nyt lusia sen kanssa vaikka loppuelämäni. On siis tietysti hyvä pitää mielessä, että ei toista aiempia virheitään, mutta tässä ei ole mitään järkeä. Jos käytetään taas laihdutusanalogiaa, seinät pitäisi olla täynnä mahdollisimman epäimartelevia kuvia itsestä lihavana ja seinälle pitää ripustaa koon 50 housut.

:´´´´´D

Roskiin meni tavaroita läpi käydessä mm. rasia, jossa oli maitohampaitani. Hyi hitto! :D Miksi kukaan kuvittelee, että haluaisi sellaisia joskus vielä ihastella?!

Vierailija kirjoitti:

Keräilyrahat sikseen, mutta aika-ajoin setelit ja kolikot uudistetaan kaikissa normaaleissa maissa. Eli ei niitä vuosikymmenien jälkeen voi enää missään käyttää.

Toki jos on epävarma, voi tarkistaa, onko rahalla keräilyarvoa. Muuten yksittöiset kolikot 90-luvun Ruotsin-risteilyltä tai Englannin kielikurssilla taitaa olla metallikeräykseen kuuluvaa.

Tämäkin on totta, turhaan kai niitä hilloaa tulevia matkojakaan varten, jos ei sitten itseään varten halua säilyttää muistona. 

Vierailija kirjoitti:

Keräilyrahat sikseen, mutta aika-ajoin setelit ja kolikot uudistetaan kaikissa normaaleissa maissa. Eli ei niitä vuosikymmenien jälkeen voi enää missään käyttää.

Toki jos on epävarma, voi tarkistaa, onko rahalla keräilyarvoa. Muuten yksittöiset kolikot 90-luvun Ruotsin-risteilyltä tai Englannin kielikurssilla taitaa olla metallikeräykseen kuuluvaa.

.

Rahat voi myös myydä, kaikelle on keräilijänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heitin tällä viikolla pois linttaan astutut ja sateisista säistä kärsineet balleriinakengät ja 10 vuotta vanhan laukun, jota olen pitkään säilönyt että veisin suutarille arvioitavaksi voiko sitä korjata, mutta en ole kahteen vuoteen saanut aikaiseksi, koska täällä ei ole suutaria ja joutuisin erikseen etsimään hyvän suutarin kauempaa. Laukku on nahkaa mutta oltuaan lähes päivittäin käytössä niin pitkään se oli todella naarmuinen, pinta kuoriutui paikoitellen, hihnat halkeilivat ja metalliosista oli pinnoite lähtenyt. Tunnustin vihdoin itselleni etten saa aikaiseksi viedä laukkua suutarille katsottavaksi ja heitin pois.

Aidossa nahassa ei ole mitään pintaa joka voisi kuoriutua, eikä oikea nahka halkeile. Eli laukkusi lienee tekonahkaa.

Minulla on muutama nahkalaukku, jotka ovat kuluneet aikojen kuluessa. Laukku joutuu joskus kestämään hankausta, itselläni oli esim. tapana työntää nahkainen olkalaukku tietokonereppuun ja lentokoneissa tuolin alle ja ties minne. Joten sen pohja alkoi kulua. Ja laukku (kuten kengät) kuluvat eri tavalla kuin esim. nahkatakki, joka voi jopa näyttää kuluessaan vain paremmalta. Sekin vaikuttaa onko laukku malliltaan jäykkä vai pehmeä, onko siinä leveä pohja jne.

Summa summarum: myös nahka kuluu eikä se ole ikuista. Elävä nahka uusiutuu, mutta ei asustenahka. Toki sitä voi hoitaa ja suojata, mutta itse ainakin käytän ronskisti tavaroitani. Tässä vaiheessa elämää en ala varoa ja asetella kassiani niin, ettei se kuluisi. Enkä taatusti laita käsilaukkua pöydälle, mitä sitäkin näkee (mun syynä on se, että se on epähygieenistä, sillä joka lattian kolunnut laukkuni pohja sisältää ties mitä. Joidenkin mielestä se on etikettivirhe, mutta se nyt niin vakavaa ole).