Lue keskustelun säännöt.
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (20692)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä voi olla apua: kuvittele olevasi poistunut paremmille taivaallisille palstoille ja asuntoosi ovat tulleet läheiset henkilöt käymään tavaroitasi läpi. Mitä he ajattelevat tavaroistasi ja "aarteistasi"? Käy huone huoneelta vieraan silmin läpi ja selaa papereitasi, kaappejasi, kurkista joka nurkkaan. Mieti, mitä joku sukulaisesi ehkä ottaisi itselleen. Kelpaisiko mikään vaatteistasi kellekään?
Ehkä sukulaiset tuskastuisivat niin, että maksaisivat jollekin siitä, että hän käy roinasi läpi ja tyhjää talon.
Katso tavaroitasi kirkkaassa päivänvalossa ja näe, että niiden joukossa on kulunutta, pölyistä, turhaa, roskaa, rihkamaa, järjetöntäkin tavaraa. Siivoa ne roskiin tai pussita lahjoitukseen. Pese nurkat. Tuntuu kevyeltä.
Tuo ei kyllä toimi minulle ollenkaan. Ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä sukulaiset ajattelevat tavaroistani ja vaatteistani. Voisin kuvitella, että mitä hienompi jokin on minun mielestäni, sitä kamalampi heidän mielestään.
No tarkoitus ei ollut mitenkään häpeillä omia aarteitaan vaan irrottautua siitä kuluneesta tavasta tarkastella omaisuuttaan. Olisi ehkä pitänyt jättää sukulaiset mainitsematta ;) Se mitä ajoin takaa on oman katseen tottuminen siihen mitä ympärillä on. Asioita ei enää näe selvästi. Esim. kotonasi on jokin läiskä seinässä, vika, naarmu tai hieman ärsyttävä asia. Hetken kuluttua olet niin tottunut siihen, ettei se enää häiritse, etkä huomaa sitä. Samalla tapaa ihmisillä on erilainen tapa katsoa omaa kehoaan peilistä. Kukaan ei koskaan tarkastele muita yhtä kriittisesti ja tutkien tuttua näkyä.
Itselläni joskus auttaa se kun tietoisesti unohdan itseni ja kuvittelen olevani vaikka kiinteistönvälittäjä tai kuratoidun laadukkaan vintage-liikkeen yrittäjä, joka yrittää katsella löytyisikö tästä pesästä mitään arvokasta.
Ja se, ettei jokin ole rahallisesti arvokasta ei tietenkään tarkoita, etteikö se voisi olla toisella tapaa rakasta ja tärkeää. Pointti on erottaa ja havaita se turha, roska ja krääsä, mikä ei itsellekään ole tärkeää mutta mihin on tottunut.
Vieläkään en oikein hahmota ajatusta. Oman kodin katselu ulkopuolisen silmin johtaa yleensä tyytymättömyyteen ja tyytymättömyys kuluttamiseen. Minä olen ihan tyytyväinen, jos en näe tahraa omassa seinässäni.
Itse lähtisin pikemminkin omasta itsestäni ja tavaroiden käyttötarkoituksesta käsin: kysyisin että mikä tavara miellyttää minua ja mahdollistaa hyviä kokemuksia, mikä on hankittu ihanneminälleni ja aiheuttaa enemmän paineita kuin iloa. Tosin minulla ei niin kauheasti turhaa tai (omasta mielestäni) rumaa olekaan, lähinnä enemmän kaunista ja inspiroivaa kuin ehdin elämässäni hyödyntää.
Voi olla, että tuo mun metodi toimii vain minulla. Tykkään keksiä eri tapoja ns. nähdä eri tavalla omia rutiineja ja tapoja, ja mielikuvitusta on vähän liikaakin. Joten ei tästä vielä mitään konmari-menestystä irtoa ilman jatkokehittelyä :D
Ihanneminälle ostaminen on tuttu asia ja siinä on kyllä toimiva vinkki. Se pätee mulla erityisesti vaatteisiin. En edes tiedä onko kyse ihanneminästä, mutta se on joku muu tyyppi se paljettimekkoihin ja kiliseviin koruihin pukeutuva bilehileharakka kuin toimistolla liikkuva asiallinen täti-ihminen.
Tämä toimii minun kohdallani. Sain hävitettyä angstiset päiväkirjani juuri sillä ajatuksella että mitä niitä lukeva ajattelisi minusta. Jos niissä olisi ollut positiivisia ajatuksia niin ok, mutta minulle ne olivat aikoinaan selviytymiskeino, ja asiaa tuntemattomalle lukijalle todella negatiivista vuodatusta.
Samoin muiden tavaroiden kanssa. Jos en itse niitä käytä ja arvosta nyt, niin en niitä säilytä muillekaan. Kaikilla on kuitenkin ihan oma makunsa, enkä halua että minun tavaroistani jää riesaa minun jälkeeni. Muutaman valikoidun tavaran aiemmilta polvilta voin säästää ja kertoa niihin liittyvän tarinan. Eri asia jos on kyseessä rikas suku ja taidetta, suvussa kulkenut maatila yms. Meillä ei niitä ole eikä siis aateluus velvoita mitään perintökalleuksia hilloamaan.
Taloni arvokkain esine minulle on mummoni kakkoslaatua oleva Arabian pullalautanen. Toki myös omat valokuvat. Näillä ei ole muille juurikaan arvoa.
Sillä ei ole minulle väliä, mitä muut ajattelevat minulle tärkeistä tavaroista. Toisaalta en myöskään halua säästää sellaisia tavaroita, mitkä joidenkin muiden mielestä tulisi säilyttää. Myrna-astioita, joilla ei ole minulle mitään tunnesiteitä.
Siinä mielessä Konmari on loistava metodi, jos siihen luottaa. Säilytät vain käytössä olevat sekä itsellesi iloa tuottavat tavarat.
Säilytin paljon lahjaksi saatuja tavaroita vain siksi että olisin tuntenut syyllisyyttä niiden kierrättämisestä. En enää. Minun elämä, minun huusholli, minun päätös.
Jos joku kyselee lahjansa perään niin se on mökillä tai se meni rikki tai se on lainassa. Jos joku on sitä mieltä että saa päättää mitä kotonani säilytän, niin minä saan kertoa valkoisen valheen sen henkilön tunteita säästääkseni.
Minä hävitin vanhat angstiset päiväkirjani en siksi että pelkäisin mitä muut minusta ajattelevat, vaan siksi että pelkäsin että läheisillä särkyy sydän jos minusta aika jättää ja lukevat sellaista kuolemani jälkeen. En ole silloin enää kertomassa heille miksi päiväkirjoissa on niin synkkää tekstiä. En kestänyt sitä ajatusta, joten revin kirjat roskiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästä voi olla apua: kuvittele olevasi poistunut paremmille taivaallisille palstoille ja asuntoosi ovat tulleet läheiset henkilöt käymään tavaroitasi läpi. Mitä he ajattelevat tavaroistasi ja "aarteistasi"? Käy huone huoneelta vieraan silmin läpi ja selaa papereitasi, kaappejasi, kurkista joka nurkkaan. Mieti, mitä joku sukulaisesi ehkä ottaisi itselleen. Kelpaisiko mikään vaatteistasi kellekään?
Ehkä sukulaiset tuskastuisivat niin, että maksaisivat jollekin siitä, että hän käy roinasi läpi ja tyhjää talon.
Katso tavaroitasi kirkkaassa päivänvalossa ja näe, että niiden joukossa on kulunutta, pölyistä, turhaa, roskaa, rihkamaa, järjetöntäkin tavaraa. Siivoa ne roskiin tai pussita lahjoitukseen. Pese nurkat. Tuntuu kevyeltä.
Tämä on aika hauska ajatusleikki! Auttaa katsomaan omaa kotia vähän erilaisesta näkökulmasta. Menin seisomaan eteiseeni ja kuvittelin olevani vieras joka tulee kylään, mitä katson ensimmäisenä, mitä ajattelen näkymästä. Yhtäkkiä näinkin tavarakasat ja repsottavat lattialistat, joihin oma silmä oli tottunut, mutta nyt pistivätkin silmään aika pahasti. Tämä auttaa kyllä huomaamaan asioita joihin itse on jo turtunut, mutta joiden korjaaminen tekee todennäköisesti omallekin mielelle hyvää.
Jokaisella on ne oma tietyt tavararyhmänsä, mitä ei ehkä ole toisella.
Ehkä muistatte erään kadonneen ulkomaalaisen naisen, joka asui täällä Suomessa, ja muuttui katoamisensa myötä kuuluisaksi. Heillä, kahdella aikuisella, oli oma huone kaikille retkeilytavaroilleen.
Lapsiperhe harvemmin pystyy antamaan sellaista tilaa, mutta jos juurikin niitä retkeilytavaroita on paljon säännöllisessä käytössä, kannattaa niille taikoa tilaa jostain. Hylly työhuoneeseen tai jopa vessaan (jos samassa tilassa ei ole suihkua), joulukoristeiden sijasta kaappiin jne. Se harvemmin tarvittava tavara sitten häkkivarastoon.
Meillä seisoo retkeilykamat tällä hetkellä olkkarin nurkassa, koska teinillä on vielä kaksi leiriä tälle kesälle. Niiden jälkeen viedään varmaankin kamat mummolaan odottamaan ensi kesää, heillä on enemmän tilaa kuin meillä.
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella on ne oma tietyt tavararyhmänsä, mitä ei ehkä ole toisella.
Ehkä muistatte erään kadonneen ulkomaalaisen naisen, joka asui täällä Suomessa, ja muuttui katoamisensa myötä kuuluisaksi. Heillä, kahdella aikuisella, oli oma huone kaikille retkeilytavaroilleen.
Lapsiperhe harvemmin pystyy antamaan sellaista tilaa, mutta jos juurikin niitä retkeilytavaroita on paljon säännöllisessä käytössä, kannattaa niille taikoa tilaa jostain. Hylly työhuoneeseen tai jopa vessaan (jos samassa tilassa ei ole suihkua), joulukoristeiden sijasta kaappiin jne. Se harvemmin tarvittava tavara sitten häkkivarastoon.
Meillä seisoo retkeilykamat tällä hetkellä olkkarin nurkassa, koska teinillä on vielä kaksi leiriä tälle kesälle. Niiden jälkeen viedään varmaankin kamat mummolaan odottamaan ensi kesää, heillä on enemmän tilaa kuin meillä.
Askartelin aikoinaan paljon kortteja, koristeita ynnä muuta. Oli kokonainen eteisen kaappi pyhitetty askartelutavaroille. Tätä sitten vieraat kummastelivat, mutta toimi itselleni silloin, kun yksin asuvana ei kovin montaa kaappia eteisessä tarvinnut omille pipoille ja lapasille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä voi olla apua: kuvittele olevasi poistunut paremmille taivaallisille palstoille ja asuntoosi ovat tulleet läheiset henkilöt käymään tavaroitasi läpi. Mitä he ajattelevat tavaroistasi ja "aarteistasi"? Käy huone huoneelta vieraan silmin läpi ja selaa papereitasi, kaappejasi, kurkista joka nurkkaan. Mieti, mitä joku sukulaisesi ehkä ottaisi itselleen. Kelpaisiko mikään vaatteistasi kellekään?
Ehkä sukulaiset tuskastuisivat niin, että maksaisivat jollekin siitä, että hän käy roinasi läpi ja tyhjää talon.
Katso tavaroitasi kirkkaassa päivänvalossa ja näe, että niiden joukossa on kulunutta, pölyistä, turhaa, roskaa, rihkamaa, järjetöntäkin tavaraa. Siivoa ne roskiin tai pussita lahjoitukseen. Pese nurkat. Tuntuu kevyeltä.
Tämä on aika hauska ajatusleikki! Auttaa katsomaan omaa kotia vähän erilaisesta näkökulmasta. Menin seisomaan eteiseeni ja kuvittelin olevani vieras joka tulee kylään, mitä katson ensimmäisenä, mitä ajattelen näkymästä. Yhtäkkiä näinkin tavarakasat ja repsottavat lattialistat, joihin oma silmä oli tottunut, mutta nyt pistivätkin silmään aika pahasti. Tämä auttaa kyllä huomaamaan asioita joihin itse on jo turtunut, mutta joiden korjaaminen tekee todennäköisesti omallekin mielelle hyvää.
Nykyään hyvä, kun kaikilla on puhelimissa kamerat, jos pelkästään silmällä ei huomaa, niin aina voi ottaa kuvan. Ja vaikka lisäksi tv:stä tai näytöltä isommalta ruudulta katsoa kuvia. Näyttää ihan erilaiselta ja huomaa ne ikävät asiat, joille arjessa sulkee silmät.
Tähän voi lisätä vielä kuvia netistä siitä millaisen tunnelman haluaisi omaan kotiin ja sitten vertailla mikä menee pieleen. Omasta kodista huomasin niitä aiemmin keskustelussa olleita "sisustus esineitä" eli turhaa krääsää, jotka poistin tai vaihdoin itselle tärkeisiin muistoesineisiin ja heti tuntui paremmalta olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä voi olla apua: kuvittele olevasi poistunut paremmille taivaallisille palstoille ja asuntoosi ovat tulleet läheiset henkilöt käymään tavaroitasi läpi. Mitä he ajattelevat tavaroistasi ja "aarteistasi"? Käy huone huoneelta vieraan silmin läpi ja selaa papereitasi, kaappejasi, kurkista joka nurkkaan. Mieti, mitä joku sukulaisesi ehkä ottaisi itselleen. Kelpaisiko mikään vaatteistasi kellekään?
Ehkä sukulaiset tuskastuisivat niin, että maksaisivat jollekin siitä, että hän käy roinasi läpi ja tyhjää talon.
Katso tavaroitasi kirkkaassa päivänvalossa ja näe, että niiden joukossa on kulunutta, pölyistä, turhaa, roskaa, rihkamaa, järjetöntäkin tavaraa. Siivoa ne roskiin tai pussita lahjoitukseen. Pese nurkat. Tuntuu kevyeltä.
Tämä on aika hauska ajatusleikki! Auttaa katsomaan omaa kotia vähän erilaisesta näkökulmasta. Menin seisomaan eteiseeni ja kuvittelin olevani vieras joka tulee kylään, mitä katson ensimmäisenä, mitä ajattelen näkymästä. Yhtäkkiä näinkin tavarakasat ja repsottavat lattialistat, joihin oma silmä oli tottunut, mutta nyt pistivätkin silmään aika pahasti. Tämä auttaa kyllä huomaamaan asioita joihin itse on jo turtunut, mutta joiden korjaaminen tekee todennäköisesti omallekin mielelle hyvää.
Nykyään hyvä, kun kaikilla on puhelimissa kamerat, jos pelkästään silmällä ei huomaa, niin aina voi ottaa kuvan. Ja vaikka lisäksi tv:stä tai näytöltä isommalta ruudulta katsoa kuvia. Näyttää ihan erilaiselta ja huomaa ne ikävät asiat, joille arjessa sulkee silmät.
Tähän voi lisätä vielä kuvia netistä siitä millaisen tunnelman haluaisi omaan kotiin ja sitten vertailla mikä menee pieleen. Omasta kodista huomasin niitä aiemmin keskustelussa olleita "sisustus esineitä" eli turhaa krääsää, jotka poistin tai vaihdoin itselle tärkeisiin muistoesineisiin ja heti tuntui paremmalta olla.
Mielipideasioita toki nämäkin, mutta itse ainakin voin sanoa, että jos pääsisin sellaiseen tilanteeseen, jossa mikään kotini tavaramäärässä ja säilytysratkaisuissa ei minun omaa silmääni häiritsisi, en alkaisi muuttaa status quoa vertailemalla kotiani stailattuihin ”inspiraatio”kuviin.
Kuvat ylipäätään harvoin tekevät oikeutta kodille. Esimerkiksi täynnä kirjoja oleva kirjahylly harvoin näyttää kuvissa erityisen hyvältä, ellei kirjoja ole ostettu selkämyksien värien perusteella. Mutta silti se on tärkeä osa ainakin minun kotini tunnelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä voi olla apua: kuvittele olevasi poistunut paremmille taivaallisille palstoille ja asuntoosi ovat tulleet läheiset henkilöt käymään tavaroitasi läpi. Mitä he ajattelevat tavaroistasi ja "aarteistasi"? Käy huone huoneelta vieraan silmin läpi ja selaa papereitasi, kaappejasi, kurkista joka nurkkaan. Mieti, mitä joku sukulaisesi ehkä ottaisi itselleen. Kelpaisiko mikään vaatteistasi kellekään?
Ehkä sukulaiset tuskastuisivat niin, että maksaisivat jollekin siitä, että hän käy roinasi läpi ja tyhjää talon.
Katso tavaroitasi kirkkaassa päivänvalossa ja näe, että niiden joukossa on kulunutta, pölyistä, turhaa, roskaa, rihkamaa, järjetöntäkin tavaraa. Siivoa ne roskiin tai pussita lahjoitukseen. Pese nurkat. Tuntuu kevyeltä.
Tämä on aika hauska ajatusleikki! Auttaa katsomaan omaa kotia vähän erilaisesta näkökulmasta. Menin seisomaan eteiseeni ja kuvittelin olevani vieras joka tulee kylään, mitä katson ensimmäisenä, mitä ajattelen näkymästä. Yhtäkkiä näinkin tavarakasat ja repsottavat lattialistat, joihin oma silmä oli tottunut, mutta nyt pistivätkin silmään aika pahasti. Tämä auttaa kyllä huomaamaan asioita joihin itse on jo turtunut, mutta joiden korjaaminen tekee todennäköisesti omallekin mielelle hyvää.
Nykyään hyvä, kun kaikilla on puhelimissa kamerat, jos pelkästään silmällä ei huomaa, niin aina voi ottaa kuvan. Ja vaikka lisäksi tv:stä tai näytöltä isommalta ruudulta katsoa kuvia. Näyttää ihan erilaiselta ja huomaa ne ikävät asiat, joille arjessa sulkee silmät.
Tähän voi lisätä vielä kuvia netistä siitä millaisen tunnelman haluaisi omaan kotiin ja sitten vertailla mikä menee pieleen. Omasta kodista huomasin niitä aiemmin keskustelussa olleita "sisustus esineitä" eli turhaa krääsää, jotka poistin tai vaihdoin itselle tärkeisiin muistoesineisiin ja heti tuntui paremmalta olla.
Mielipideasioita toki nämäkin, mutta itse ainakin voin sanoa, että jos pääsisin sellaiseen tilanteeseen, jossa mikään kotini tavaramäärässä ja säilytysratkaisuissa ei minun omaa silmääni häiritsisi, en alkaisi muuttaa status quoa vertailemalla kotiani stailattuihin ”inspiraatio”kuviin.
Kuvat ylipäätään harvoin tekevät oikeutta kodille. Esimerkiksi täynnä kirjoja oleva kirjahylly harvoin näyttää kuvissa erityisen hyvältä, ellei kirjoja ole ostettu selkämyksien värien perusteella. Mutta silti se on tärkeä osa ainakin minun kotini tunnelmaa.
Minusta kirjahyllyt näyttävät kuvissakin ihanilta, vaikka en sellaista käytännön syystä omaan kotiini halua.
Inspiraatiokuvissa on hyvää se, kun kävelet siellä kaupan sisustushyllyllä ja sen ihanan tyynyn ostamisen sijaan avaatkin oman inspiraatiokuvan ja tajuat, että siinä ovat kaikki pastellisävyistä art decoa ja tyyny on kirkkaanpunaruudullinen maalaismainen, niin jää tyyny ostamatta. Jos oman kodin on saanut jo omaan makuun sopivaksi, voikin ne inspiraatiokuvat ottaa sieltä ja kaupassa miettiä mistä luovun jos ostan tämän tyynyn.
Usein isoin vaikutus saadaan tavaraa karsimalla ja uudelleen järjestämällä, uuden ostamisen sijasta. Harvoin ihmisten kodit on täynnä tavaraa, jota he vihaavat. Tosin ketjun perusteella heitäkin löytyy.
Kodin kasat ja likatahrat kyllä alitajuisesti monia meistä stressaa, vaikka sitä ei huomaa. Niissä hoarder ohjelmissakin ne hamstraajat aina sanovat, ettei tavaroita enää huomaa, eikä ne haittaa. Toki näin normaalissa elämässä toki kasat ja sotkut ovat pienempiä ja silloin stressikin pienempää. Tätä on vaikea huomata, mutta usein kuulee, että siivouksen tai karsimisen jälkeen on kodissa helpompi hengittää.
Mutta jokainen tavallaan, eikä kaikki vinkit ja ideat tosiaan toimi kaikille ihmisille :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä voi olla apua: kuvittele olevasi poistunut paremmille taivaallisille palstoille ja asuntoosi ovat tulleet läheiset henkilöt käymään tavaroitasi läpi. Mitä he ajattelevat tavaroistasi ja "aarteistasi"? Käy huone huoneelta vieraan silmin läpi ja selaa papereitasi, kaappejasi, kurkista joka nurkkaan. Mieti, mitä joku sukulaisesi ehkä ottaisi itselleen. Kelpaisiko mikään vaatteistasi kellekään?
Ehkä sukulaiset tuskastuisivat niin, että maksaisivat jollekin siitä, että hän käy roinasi läpi ja tyhjää talon.
Katso tavaroitasi kirkkaassa päivänvalossa ja näe, että niiden joukossa on kulunutta, pölyistä, turhaa, roskaa, rihkamaa, järjetöntäkin tavaraa. Siivoa ne roskiin tai pussita lahjoitukseen. Pese nurkat. Tuntuu kevyeltä.
Tämä on aika hauska ajatusleikki! Auttaa katsomaan omaa kotia vähän erilaisesta näkökulmasta. Menin seisomaan eteiseeni ja kuvittelin olevani vieras joka tulee kylään, mitä katson ensimmäisenä, mitä ajattelen näkymästä. Yhtäkkiä näinkin tavarakasat ja repsottavat lattialistat, joihin oma silmä oli tottunut, mutta nyt pistivätkin silmään aika pahasti. Tämä auttaa kyllä huomaamaan asioita joihin itse on jo turtunut, mutta joiden korjaaminen tekee todennäköisesti omallekin mielelle hyvää.
Nykyään hyvä, kun kaikilla on puhelimissa kamerat, jos pelkästään silmällä ei huomaa, niin aina voi ottaa kuvan. Ja vaikka lisäksi tv:stä tai näytöltä isommalta ruudulta katsoa kuvia. Näyttää ihan erilaiselta ja huomaa ne ikävät asiat, joille arjessa sulkee silmät.
Tähän voi lisätä vielä kuvia netistä siitä millaisen tunnelman haluaisi omaan kotiin ja sitten vertailla mikä menee pieleen. Omasta kodista huomasin niitä aiemmin keskustelussa olleita "sisustus esineitä" eli turhaa krääsää, jotka poistin tai vaihdoin itselle tärkeisiin muistoesineisiin ja heti tuntui paremmalta olla.
Mielipideasioita toki nämäkin, mutta itse ainakin voin sanoa, että jos pääsisin sellaiseen tilanteeseen, jossa mikään kotini tavaramäärässä ja säilytysratkaisuissa ei minun omaa silmääni häiritsisi, en alkaisi muuttaa status quoa vertailemalla kotiani stailattuihin ”inspiraatio”kuviin.
Kuvat ylipäätään harvoin tekevät oikeutta kodille. Esimerkiksi täynnä kirjoja oleva kirjahylly harvoin näyttää kuvissa erityisen hyvältä, ellei kirjoja ole ostettu selkämyksien värien perusteella. Mutta silti se on tärkeä osa ainakin minun kotini tunnelmaa.
Jos ei mikään häiritse niin miksi ihmeessä mitään muuttaisikaan? Sitten vain elelee kodissaan onnellisena :) Nuokin neuvot lienevät vinkiksi meille jotka kaipaamme muutosta.
akuankka kakkonen kirjoitti:
jos heittää jotakin pois niin sitten kolmen viikon päästä heti tarvitsee juuri sitä tavaraa tai pitää ostaa uusi ja taas hukkaantuu parikymmentä euroa. ja se harmi siitä että heitti roskiin hyvän varaosan. olen myös hiukan nikkaroijaluonne. korjaan rikkimenneet tavarat pikaliimalla pariin kertaan ennen luovuttamista
säästän paljon kaikkea, mutta vastapainona en osta hirveästi mitään.
Muiden tavaroista osaan kyllä kyseenalaistaa mitä he tarvitsevat mitä ei.
ehkä joku voisi tulla omat tavarani raakkaamaan, itse en siihen pysty. aika paljon "jos kun sitä tarvihee" tavaraa.
joskus heitin vahingossa roskiin talvivaatteet kun oli solmitussa muovipussissa eteisessä odottamassa varastoon viemistä, kun varasto on niin täynnä ettei sinne mahdu.
olen säästänyt myös omaksi saadut vanhat koulukirjat ja kokeet paperit, koska akuankassa veljenpojat lukevat akun vanhoja koulupapereita ja se vaikutti hyvältä idealta. on jälkikasvua joten odota nennen kuin heitän pois ne laatikot.
Itsellä käytössä banaanilaatikot, joihin laitan päivittäin/viikoittain tavaroita. Sitten annan hautua komerossa puoli vuotta ja vien kirpparille (siltä varalta, että tarvisin jotain niistä). Koskaan en ole kaipaillut poisheitettyjä tavaroita.
Toi akuankka idea vaikuttaa herttaiselta, mutta luulen, että eivät tule lukemaan, mutta ehkä lapsenlapset jo kiinnostuvat :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjahyllyt näyttävät ihanilta, jos:
- ovat ihan täynnä kirjoja ja vain kirjoja
- kirjahyllyssä on ovet
Jos kirjahyllyssä säilyttää tavaraa, kannattaa ne olla siisteissä yhdenmukaissa säilytyslaatikoissa. Meillä kirjahyllyssä on pakon sanelemana kaikki aikuisten tavarat, kun eivät mahdu muualle. Langat, kankaat, askartelukamat jne.
Vierailija kirjoitti:
akuankka kakkonen kirjoitti:
jos heittää jotakin pois niin sitten kolmen viikon päästä heti tarvitsee juuri sitä tavaraa tai pitää ostaa uusi ja taas hukkaantuu parikymmentä euroa. ja se harmi siitä että heitti roskiin hyvän varaosan. olen myös hiukan nikkaroijaluonne. korjaan rikkimenneet tavarat pikaliimalla pariin kertaan ennen luovuttamista
säästän paljon kaikkea, mutta vastapainona en osta hirveästi mitään.
Muiden tavaroista osaan kyllä kyseenalaistaa mitä he tarvitsevat mitä ei.
ehkä joku voisi tulla omat tavarani raakkaamaan, itse en siihen pysty. aika paljon "jos kun sitä tarvihee" tavaraa.
joskus heitin vahingossa roskiin talvivaatteet kun oli solmitussa muovipussissa eteisessä odottamassa varastoon viemistä, kun varasto on niin täynnä ettei sinne mahdu.
olen säästänyt myös omaksi saadut vanhat koulukirjat ja kokeet paperit, koska akuankassa veljenpojat lukevat akun vanhoja koulupapereita ja se vaikutti hyvältä idealta. on jälkikasvua joten odota nennen kuin heitän pois ne laatikot.
Itsellä käytössä banaanilaatikot, joihin laitan päivittäin/viikoittain tavaroita. Sitten annan hautua komerossa puoli vuotta ja vien kirpparille (siltä varalta, että tarvisin jotain niistä). Koskaan en ole kaipaillut poisheitettyjä tavaroita.
Toi akuankka idea vaikuttaa herttaiselta, mutta luulen, että eivät tule lukemaan, mutta ehkä lapsenlapset jo kiinnostuvat :)
Historiasta kiinnostuneena olisi mahtavaa saada käsiinsä omien vanhempien tai isovanhempien koulukirjoja ja koevastauksia. Harmi ettei sellaisia ole säilynyt. Ex-miehen isän kouluaikaisen pienois-kalevalan nappasin talteen itselleni kun sitä oltiin heittämässä roskiin, hauska tavara menneisyydestä. Vanhat arkiset tavarat kiehtovat muutenkin enemmän kuin arvotavarat.
Hankalaa toki kun koskaan ei voi tietää mitä joku vuosikymmenien päästä arvostaa ja kaikkea ei voi säilyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella on ne oma tietyt tavararyhmänsä, mitä ei ehkä ole toisella.
Ehkä muistatte erään kadonneen ulkomaalaisen naisen, joka asui täällä Suomessa, ja muuttui katoamisensa myötä kuuluisaksi. Heillä, kahdella aikuisella, oli oma huone kaikille retkeilytavaroilleen.
Lapsiperhe harvemmin pystyy antamaan sellaista tilaa, mutta jos juurikin niitä retkeilytavaroita on paljon säännöllisessä käytössä, kannattaa niille taikoa tilaa jostain. Hylly työhuoneeseen tai jopa vessaan (jos samassa tilassa ei ole suihkua), joulukoristeiden sijasta kaappiin jne. Se harvemmin tarvittava tavara sitten häkkivarastoon.
Meillä seisoo retkeilykamat tällä hetkellä olkkarin nurkassa, koska teinillä on vielä kaksi leiriä tälle kesälle. Niiden jälkeen viedään varmaankin kamat mummolaan odottamaan ensi kesää, heillä on enemmän tilaa kuin meillä.
Askartelin aikoinaan paljon kortteja, koristeita ynnä muuta. Oli kokonainen eteisen kaappi pyhitetty askartelutavaroille. Tätä sitten vieraat kummastelivat, mutta toimi itselleni silloin, kun yksin asuvana ei kovin montaa kaappia eteisessä tarvinnut omille pipoille ja lapasille.
Kuulostaa hyvin tutulta, sillä itsekin olen useamman vuoden nyt yrittänyt hävittää kaikenlaisia askartelutarvikkeita, kankaita ja lankoja. Kokonainen eteisen kaappi askartelutarvikkeille kuulostaa ihan amatööritouhulta, minulla kun on yksi huone täynnä kaikenlaista sälää. Lankoja varmaan 100 kg, kankaita pari banaanilaatikollista, seinähyllykkö täynnä muita askartelumateriaaleja jne. Nyt on mitta täysi enkä tee enää mitään, lankoja vain aion jättää jemmaan. Kukaan ei halua enää maksaa itsetehdyistä mitään, kaikki kyllä kehuu arvostavansa mutta maksun hetkellä aletaan tinkaamaan hintaa alle materiaalikulujen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella on ne oma tietyt tavararyhmänsä, mitä ei ehkä ole toisella.
Ehkä muistatte erään kadonneen ulkomaalaisen naisen, joka asui täällä Suomessa, ja muuttui katoamisensa myötä kuuluisaksi. Heillä, kahdella aikuisella, oli oma huone kaikille retkeilytavaroilleen.
Lapsiperhe harvemmin pystyy antamaan sellaista tilaa, mutta jos juurikin niitä retkeilytavaroita on paljon säännöllisessä käytössä, kannattaa niille taikoa tilaa jostain. Hylly työhuoneeseen tai jopa vessaan (jos samassa tilassa ei ole suihkua), joulukoristeiden sijasta kaappiin jne. Se harvemmin tarvittava tavara sitten häkkivarastoon.
Meillä seisoo retkeilykamat tällä hetkellä olkkarin nurkassa, koska teinillä on vielä kaksi leiriä tälle kesälle. Niiden jälkeen viedään varmaankin kamat mummolaan odottamaan ensi kesää, heillä on enemmän tilaa kuin meillä.
Askartelin aikoinaan paljon kortteja, koristeita ynnä muuta. Oli kokonainen eteisen kaappi pyhitetty askartelutavaroille. Tätä sitten vieraat kummastelivat, mutta toimi itselleni silloin, kun yksin asuvana ei kovin montaa kaappia eteisessä tarvinnut omille pipoille ja lapasille.
Kuulostaa hyvin tutulta, sillä itsekin olen useamman vuoden nyt yrittänyt hävittää kaikenlaisia askartelutarvikkeita, kankaita ja lankoja. Kokonainen eteisen kaappi askartelutarvikkeille kuulostaa ihan amatööritouhulta, minulla kun on yksi huone täynnä kaikenlaista sälää. Lankoja varmaan 100 kg, kankaita pari banaanilaatikollista, seinähyllykkö täynnä muita askartelumateriaaleja jne. Nyt on mitta täysi enkä tee enää mitään, lankoja vain aion jättää jemmaan. Kukaan ei halua enää maksaa itsetehdyistä mitään, kaikki kyllä kehuu arvostavansa mutta maksun hetkellä aletaan tinkaamaan hintaa alle materiaalikulujen.
Tarvikkeiden hävittäminen ei ole helppoa. Roskiin ei halua laittaa, kun tietää mitä kaikkea hienoa materiaalista voisi tehdä ja kuinka arvokasta se on tekijälleen. Keräsin isohkoja laatikollisia ja myin FB:saa edulliseen hintaan. Hyvin meni kaupaksi, hinta ei lähelläkään oikeaa arvoa mutta ainakin hyvä mieli kun tavara menee käyttöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella on ne oma tietyt tavararyhmänsä, mitä ei ehkä ole toisella.
Ehkä muistatte erään kadonneen ulkomaalaisen naisen, joka asui täällä Suomessa, ja muuttui katoamisensa myötä kuuluisaksi. Heillä, kahdella aikuisella, oli oma huone kaikille retkeilytavaroilleen.
Lapsiperhe harvemmin pystyy antamaan sellaista tilaa, mutta jos juurikin niitä retkeilytavaroita on paljon säännöllisessä käytössä, kannattaa niille taikoa tilaa jostain. Hylly työhuoneeseen tai jopa vessaan (jos samassa tilassa ei ole suihkua), joulukoristeiden sijasta kaappiin jne. Se harvemmin tarvittava tavara sitten häkkivarastoon.
Meillä seisoo retkeilykamat tällä hetkellä olkkarin nurkassa, koska teinillä on vielä kaksi leiriä tälle kesälle. Niiden jälkeen viedään varmaankin kamat mummolaan odottamaan ensi kesää, heillä on enemmän tilaa kuin meillä.
Askartelin aikoinaan paljon kortteja, koristeita ynnä muuta. Oli kokonainen eteisen kaappi pyhitetty askartelutavaroille. Tätä sitten vieraat kummastelivat, mutta toimi itselleni silloin, kun yksin asuvana ei kovin montaa kaappia eteisessä tarvinnut omille pipoille ja lapasille.
Kuulostaa hyvin tutulta, sillä itsekin olen useamman vuoden nyt yrittänyt hävittää kaikenlaisia askartelutarvikkeita, kankaita ja lankoja. Kokonainen eteisen kaappi askartelutarvikkeille kuulostaa ihan amatööritouhulta, minulla kun on yksi huone täynnä kaikenlaista sälää. Lankoja varmaan 100 kg, kankaita pari banaanilaatikollista, seinähyllykkö täynnä muita askartelumateriaaleja jne. Nyt on mitta täysi enkä tee enää mitään, lankoja vain aion jättää jemmaan. Kukaan ei halua enää maksaa itsetehdyistä mitään, kaikki kyllä kehuu arvostavansa mutta maksun hetkellä aletaan tinkaamaan hintaa alle materiaalikulujen.
Käsityötarvikkeidenkin kohdalla on hyvä muistaa, että kun tavaran on kantanut kaupasta kotiin, sen arvo on lähinnä käyttöarvo.
Kun tämän on sisäistänyt, eivät esimerkiksi alelaarin kangaspalat enää houkuta läheskään niin paljon. Arvokkaampi itselle on kalliimpi kangas, jonka on hankkinut tiettyä käyttötarkoitusta varten, oikean kokoisena ja oikeanlaisena. Tietysti jos kangasta ei koskaan ehdi tai viitsi ommella, lähestyy senkin arvo nollaa.
Mitä taas tulee käsitöiden myymiseen harrastajana, se kannattaa todellakin ottaa työn ilon kannalta. Kaikki mahdollinen raha on ekstraa.
Itse teen käsitöitä vain itselle ja lahjaksi. Pitkään säästelin materiaaleja kaapissa ja ostin kirppikseltä halvalla langanjämiä sillä mielellä että pitäähän sitä olla monenlaista, jos inspis iskee. Nyt kuitenkin olen muuttanut kantaani tässä asiassa. Elämä on lyhyt, ja ne langatkin hapertuvat. Jos joskus tulee pakottava tarve tehdä sukkia hyväntekeväisyyteen markettilangoista, voin antaa itselleni luvan ostaa uutta. Ja onhan se yhdenlaista hyväntekeväisyyttä sekin, että annoin valtaosan lankavarastostani pois.
Tässä raivauksen lomassa on vihdoin saanut käyttöä kaikille noille jätskirasioille!
Kaikki vastaantulevat pikkutavarat kerätään niihin odottamaan jatkokäsittelyä.
Tiedoksi: jätskirasiallinen kinderleluja on todella, todella monta kappaletta.
Olen juuri järjestämässä näitä käsityökamppeita ja yritän järkeillä ja tsempata itseäni siihen, että raaskisi laittaa jotain poiskin. Kaikki maailman kurssit on käyty, mutta suurin osa on jäänyt kun ei sitten kuitenkaan jaksaneet pidemmän päälle kiinnostaa niin kauan, että niitä kotona jaksaisi vielä värkkäillä.
Vaatteita korjaan kyllä, joten osaa tulee sitä kautta käytettyä.
Mikä se sitten olisi paras karsinta kriteeri, säilytänkö kaiken mikä mahtuu niille varattuihin kaappeihin. En vielä tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella on ne oma tietyt tavararyhmänsä, mitä ei ehkä ole toisella.
Ehkä muistatte erään kadonneen ulkomaalaisen naisen, joka asui täällä Suomessa, ja muuttui katoamisensa myötä kuuluisaksi. Heillä, kahdella aikuisella, oli oma huone kaikille retkeilytavaroilleen.
Lapsiperhe harvemmin pystyy antamaan sellaista tilaa, mutta jos juurikin niitä retkeilytavaroita on paljon säännöllisessä käytössä, kannattaa niille taikoa tilaa jostain. Hylly työhuoneeseen tai jopa vessaan (jos samassa tilassa ei ole suihkua), joulukoristeiden sijasta kaappiin jne. Se harvemmin tarvittava tavara sitten häkkivarastoon.
Meillä seisoo retkeilykamat tällä hetkellä olkkarin nurkassa, koska teinillä on vielä kaksi leiriä tälle kesälle. Niiden jälkeen viedään varmaankin kamat mummolaan odottamaan ensi kesää, heillä on enemmän tilaa kuin meillä.
Askartelin aikoinaan paljon kortteja, koristeita ynnä muuta. Oli kokonainen eteisen kaappi pyhitetty askartelutavaroille. Tätä sitten vieraat kummastelivat, mutta toimi itselleni silloin, kun yksin asuvana ei kovin montaa kaappia eteisessä tarvinnut omille pipoille ja lapasille.
Kuulostaa hyvin tutulta, sillä itsekin olen useamman vuoden nyt yrittänyt hävittää kaikenlaisia askartelutarvikkeita, kankaita ja lankoja. Kokonainen eteisen kaappi askartelutarvikkeille kuulostaa ihan amatööritouhulta, minulla kun on yksi huone täynnä kaikenlaista sälää. Lankoja varmaan 100 kg, kankaita pari banaanilaatikollista, seinähyllykkö täynnä muita askartelumateriaaleja jne. Nyt on mitta täysi enkä tee enää mitään, lankoja vain aion jättää jemmaan. Kukaan ei halua enää maksaa itsetehdyistä mitään, kaikki kyllä kehuu arvostavansa mutta maksun hetkellä aletaan tinkaamaan hintaa alle materiaalikulujen.
Käsityötarvikkeidenkin kohdalla on hyvä muistaa, että kun tavaran on kantanut kaupasta kotiin, sen arvo on lähinnä käyttöarvo.
Kun tämän on sisäistänyt, eivät esimerkiksi alelaarin kangaspalat enää houkuta läheskään niin paljon. Arvokkaampi itselle on kalliimpi kangas, jonka on hankkinut tiettyä käyttötarkoitusta varten, oikean kokoisena ja oikeanlaisena. Tietysti jos kangasta ei koskaan ehdi tai viitsi ommella, lähestyy senkin arvo nollaa.
Mitä taas tulee käsitöiden myymiseen harrastajana, se kannattaa todellakin ottaa työn ilon kannalta. Kaikki mahdollinen raha on ekstraa.
Itse teen käsitöitä vain itselle ja lahjaksi. Pitkään säästelin materiaaleja kaapissa ja ostin kirppikseltä halvalla langanjämiä sillä mielellä että pitäähän sitä olla monenlaista, jos inspis iskee. Nyt kuitenkin olen muuttanut kantaani tässä asiassa. Elämä on lyhyt, ja ne langatkin hapertuvat. Jos joskus tulee pakottava tarve tehdä sukkia hyväntekeväisyyteen markettilangoista, voin antaa itselleni luvan ostaa uutta. Ja onhan se yhdenlaista hyväntekeväisyyttä sekin, että annoin valtaosan lankavarastostani pois.
Hyvä muistutus että arvo on paljolti käyttöarvossa, rahallinen arvo näille on pieni. Itselläni on vielä tallessa iso laatikollinen koruntekovälineitä, joilla tiedän olevan rahallistakin arvoa ainakin joitain kymppejä. Myyminen vain on työlästä, ehkäpä olisi fiksumpaa lahjoittaa nämäkin jollekin harrastelijalle.
Vierailija kirjoitti:
Tässä raivauksen lomassa on vihdoin saanut käyttöä kaikille noille jätskirasioille!
Kaikki vastaantulevat pikkutavarat kerätään niihin odottamaan jatkokäsittelyä.
Tiedoksi: jätskirasiallinen kinderleluja on todella, todella monta kappaletta.
Tämä on mainio idea, otan myös jätskirasiat käyttöön kun alan raivaamaan kaappeja!
Jätskirasioihin on muuten näppärä pakata kahvivieraille leipomuksia kotiinviemisiksi, ei tarvitse huolehtia siitä saako rasian takaisin. Tai vaikka puistoeväitä, rasian voi heittää roskikseen käytön jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Nonni. Kynät olikin nopea siivota. Puuvärejä oli parikin parempaa settiä, joten kaikki muut pois. Kaikki tussit lähtivät, koska olivat kuivuneita.
Kumeja löytyy jos vaikka mitä peukalonpäänkokoista. Teroittimia on myös ihan joka lähtöön. Jos niissä vaan valitsisi parhaat ja loput pois.
Viivoittimia on myös moneen lähtöön...
Ja lyijykyniä! On tavallisia, on lyijytäytekyniä. Niistä osa pois ja parempi paikka kuin värikynien sekaan.
====
En tiedä miten nyt korona-aikana, mutta aikaisemmin päiväkodit ottivat mielellään vastaan värikyniä ja askartelutarvikkeita. Samoin pihaleluja.
Tunnistan itseni tästä! Minulle päätöksenteko on ollut koko elämäni todella vaikeaa, niin pienissä kuin suurissakin asioissa. Päätöksistä olen kamppaillut niin opiskelun, uran ja asuinpaikan suhteen, mutta myös aivan pienissä asioissa kuten jäätelön valinnassa tai pukeutumisessa. Kommenttisi herätti peilaamaan polkua tavarapaljouden kanssa kamppailussa ja huomaan että päätöksentekokykyni on parantunut vuosien varrella, sitä mukaa kun olen saanut tavarapaljoutta haltuun. Liekö parantunut päätöksentekokyky on auttanut karsimaan tavaraa, vai onko tavaran karsimisprosessin yhteydessä joutunut harjoittamaan pakosta päätösten tekoa niin että se peilaantuu muuhunkin elämään. Mielenkiintoinen nosto joka tapauksessa!