Lue keskustelun säännöt.
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (20692)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä voi olla apua: kuvittele olevasi poistunut paremmille taivaallisille palstoille ja asuntoosi ovat tulleet läheiset henkilöt käymään tavaroitasi läpi. Mitä he ajattelevat tavaroistasi ja "aarteistasi"? Käy huone huoneelta vieraan silmin läpi ja selaa papereitasi, kaappejasi, kurkista joka nurkkaan. Mieti, mitä joku sukulaisesi ehkä ottaisi itselleen. Kelpaisiko mikään vaatteistasi kellekään?
Ehkä sukulaiset tuskastuisivat niin, että maksaisivat jollekin siitä, että hän käy roinasi läpi ja tyhjää talon.
Katso tavaroitasi kirkkaassa päivänvalossa ja näe, että niiden joukossa on kulunutta, pölyistä, turhaa, roskaa, rihkamaa, järjetöntäkin tavaraa. Siivoa ne roskiin tai pussita lahjoitukseen. Pese nurkat. Tuntuu kevyeltä.
Tuo ei kyllä toimi minulle ollenkaan. Ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä sukulaiset ajattelevat tavaroistani ja vaatteistani. Voisin kuvitella, että mitä hienompi jokin on minun mielestäni, sitä kamalampi heidän mielestään.
No tarkoitus ei ollut mitenkään häpeillä omia aarteitaan vaan irrottautua siitä kuluneesta tavasta tarkastella omaisuuttaan. Olisi ehkä pitänyt jättää sukulaiset mainitsematta ;) Se mitä ajoin takaa on oman katseen tottuminen siihen mitä ympärillä on. Asioita ei enää näe selvästi. Esim. kotonasi on jokin läiskä seinässä, vika, naarmu tai hieman ärsyttävä asia. Hetken kuluttua olet niin tottunut siihen, ettei se enää häiritse, etkä huomaa sitä. Samalla tapaa ihmisillä on erilainen tapa katsoa omaa kehoaan peilistä. Kukaan ei koskaan tarkastele muita yhtä kriittisesti ja tutkien tuttua näkyä.
Itselläni joskus auttaa se kun tietoisesti unohdan itseni ja kuvittelen olevani vaikka kiinteistönvälittäjä tai kuratoidun laadukkaan vintage-liikkeen yrittäjä, joka yrittää katsella löytyisikö tästä pesästä mitään arvokasta.
Ja se, ettei jokin ole rahallisesti arvokasta ei tietenkään tarkoita, etteikö se voisi olla toisella tapaa rakasta ja tärkeää. Pointti on erottaa ja havaita se turha, roska ja krääsä, mikä ei itsellekään ole tärkeää mutta mihin on tottunut.
Vieläkään en oikein hahmota ajatusta. Oman kodin katselu ulkopuolisen silmin johtaa yleensä tyytymättömyyteen ja tyytymättömyys kuluttamiseen. Minä olen ihan tyytyväinen, jos en näe tahraa omassa seinässäni.
Itse lähtisin pikemminkin omasta itsestäni ja tavaroiden käyttötarkoituksesta käsin: kysyisin että mikä tavara miellyttää minua ja mahdollistaa hyviä kokemuksia, mikä on hankittu ihanneminälleni ja aiheuttaa enemmän paineita kuin iloa. Tosin minulla ei niin kauheasti turhaa tai (omasta mielestäni) rumaa olekaan, lähinnä enemmän kaunista ja inspiroivaa kuin ehdin elämässäni hyödyntää.
Voi olla, että tuo mun metodi toimii vain minulla. Tykkään keksiä eri tapoja ns. nähdä eri tavalla omia rutiineja ja tapoja, ja mielikuvitusta on vähän liikaakin. Joten ei tästä vielä mitään konmari-menestystä irtoa ilman jatkokehittelyä :D
Ihanneminälle ostaminen on tuttu asia ja siinä on kyllä toimiva vinkki. Se pätee mulla erityisesti vaatteisiin. En edes tiedä onko kyse ihanneminästä, mutta se on joku muu tyyppi se paljettimekkoihin ja kiliseviin koruihin pukeutuva bilehileharakka kuin toimistolla liikkuva asiallinen täti-ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolla toisessa ketjussa joku kysyi, ettekö ole kiintyneet mihinkään lapsuuden kodin tavaroihin? Huomasin oman asenteeni tavaroihin muuttuneen, kysymys tuntui kovin hassulta. Miksi lapsuusmuistot olisivat kiinni tavaroissa?
Miksi lapsuusmuistot eivät voisi/saisi olla "kiinni tavaroissa"? Mitä lähtökohtaisesti negatiivista siinä on? Eivät ne muistot tietenkään pelkästään tavaroihin liity. Se mikä on turhaa materiaa yhdelle, voi olla hyvinkin tärkeää jollekin toiselle.
Ei ole mitään objektiivista ja absoluuttista turhan määritelmää. Monet tuntuvat ajattelevan, että esimerkiksi materian tuoma esteettinen nautinto (vaikkapa taide- tai keräilyesineet) on jollain tavalla pinnallisempi peruste säilyttää jokin tavara verrattuna perusarjen käyttötarpeisiin.
Jos tässä olisi absoluuttinen totuus, niin tuskin olisi näin pitkää keskustelua. Ja varmasti monella on muistot kiinni esineissä ja esineisiin liitetään paljon tunteita. Mutta onko esineisiin kiintyminen tarpeellista vai kannattaisiko siitä pyrkiä eroon? Minä haluan, että kotonani on hyvä olla ja siihen liittyy olennaisesti kauniit esineet. Olen valinnut ne tarkasti ja osassa on varmasti muistoja ja se tuo niihin merkityksellisyyttä. Mutta en silti koe, että vaikka lapsieni olisi pakko säilyttää minun mummoni vanha teekannu, koska se on niin tärkeä. Tai jos äitini menehtyisi, että ottaisin kuolinpesästä tavaraa jota en tarvitse tai pidä erityisen kauniina, vain koska niin kuuluu tehdä.
Toki toisaalta huomaan, kun käyn jossain missä on samoja elementtejä 90-luvun sisustuksesta, niin usein tulee lapsuus mieleen. En tosin silti niitä tavaroita kotiini haluaisi.
Asia on hankala, mutta minä koen, että on parempi yrittää nähdä tavarat tavaroina ja erillisinä muistoista ja tunteista, vaikkei se aina onnistu. Näin itselle tarpeettoman tavaran saa annettua eteenpäin sellaiselle, joka sitä arvostaa. Sen sijaan, että säilöö kellareissa ja ullakolla tavaraa vain, koska niistä tulee mieleen lapsuuden hyviä hetkiä.
Kovin surullista tämä juurettomuus, jota tämäkin ketju ihannoi 300+ sivua. Kukin tyylillään, mutta säälin teitä.
Vierailija kirjoitti:
Jos tässä olisi absoluuttinen totuus, niin tuskin olisi näin pitkää keskustelua. Ja varmasti monella on muistot kiinni esineissä ja esineisiin liitetään paljon tunteita. Mutta onko esineisiin kiintyminen tarpeellista vai kannattaisiko siitä pyrkiä eroon? Minä haluan, että kotonani on hyvä olla ja siihen liittyy olennaisesti kauniit esineet. Olen valinnut ne tarkasti ja osassa on varmasti muistoja ja se tuo niihin merkityksellisyyttä. Mutta en silti koe, että vaikka lapsieni olisi pakko säilyttää minun mummoni vanha teekannu, koska se on niin tärkeä. Tai jos äitini menehtyisi, että ottaisin kuolinpesästä tavaraa jota en tarvitse tai pidä erityisen kauniina, vain koska niin kuuluu tehdä.
Toki toisaalta huomaan, kun käyn jossain missä on samoja elementtejä 90-luvun sisustuksesta, niin usein tulee lapsuus mieleen. En tosin silti niitä tavaroita kotiini haluaisi.
Asia on hankala, mutta minä koen, että on parempi yrittää nähdä tavarat tavaroina ja erillisinä muistoista ja tunteista, vaikkei se aina onnistu. Näin itselle tarpeettoman tavaran saa annettua eteenpäin sellaiselle, joka sitä arvostaa. Sen sijaan, että säilöö kellareissa ja ullakolla tavaraa vain, koska niistä tulee mieleen lapsuuden hyviä hetkiä.
Kovin surullista tämä juurettomuus, jota tämäkin ketju ihannoi 300+ sivua. Kukin tyylillään, mutta säälin teitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tässä olisi absoluuttinen totuus, niin tuskin olisi näin pitkää keskustelua. Ja varmasti monella on muistot kiinni esineissä ja esineisiin liitetään paljon tunteita. Mutta onko esineisiin kiintyminen tarpeellista vai kannattaisiko siitä pyrkiä eroon? Minä haluan, että kotonani on hyvä olla ja siihen liittyy olennaisesti kauniit esineet. Olen valinnut ne tarkasti ja osassa on varmasti muistoja ja se tuo niihin merkityksellisyyttä. Mutta en silti koe, että vaikka lapsieni olisi pakko säilyttää minun mummoni vanha teekannu, koska se on niin tärkeä. Tai jos äitini menehtyisi, että ottaisin kuolinpesästä tavaraa jota en tarvitse tai pidä erityisen kauniina, vain koska niin kuuluu tehdä.
Toki toisaalta huomaan, kun käyn jossain missä on samoja elementtejä 90-luvun sisustuksesta, niin usein tulee lapsuus mieleen. En tosin silti niitä tavaroita kotiini haluaisi.
Asia on hankala, mutta minä koen, että on parempi yrittää nähdä tavarat tavaroina ja erillisinä muistoista ja tunteista, vaikkei se aina onnistu. Näin itselle tarpeettoman tavaran saa annettua eteenpäin sellaiselle, joka sitä arvostaa. Sen sijaan, että säilöö kellareissa ja ullakolla tavaraa vain, koska niistä tulee mieleen lapsuuden hyviä hetkiä.
Kovin surullista tämä juurettomuus, jota tämäkin ketju ihannoi 300+ sivua. Kukin tyylillään, mutta säälin teitä.
Kiitos, mutta en minä ainakaan ole säälisi tarpeessa. Enkä millään tavalla juureton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavarapaljouteen on pari tosi helppoa vinkkiä: lopeta ostaminen ja tavaran haaliminen, älä keksi itsellesi väkisin uusia tarpeita. Toinen vinkki: vie tavaraa pois, kierrätä, lahjoita myy. Olen itse noudattamut jo monta vuotta ja elämä on tosi paljon helpompaa, kun siivoaminen on nopeaa eikä tavaroita tarvitse järjestellä. Toimii myös lapsiperheessä. Edelliset ulos, kun tarvitsee hankkia uutta kasvun vuoksi.
Kun on monta kasvuikäistä lasta, täytyy jemmassa pitää polkupyöriä, suksia je semmosia. Millä rahalla ostais lähes joka vuosi (kasvavat vauhdilla) jokaiselle neljälle esim. uudet luistimet ja muut kalliit vermeet? Olishan se tyhmää vipata vaikka myyntiin esikoisen sukset ja ostaa samalla uudet vuotta nuoremmalle. Rahat ei taatusti ainakaan meillä moiseen riitä.
Nämä ohjeet on tarkoitettu omaan tilanteeseen sovellettavaksi, ei niitä lueta kuin lakikirjaa. Jos tavaralla on pian käyttöä seuraavan lapsen kasvaessa, ei sellaista tietenkään heitetä pois. Kannattaa harjoittaa medialukutaitoa ja asioiden soveltamista, taidosta on apua monessa muussakin asiassa kuin tavaroiden karsimisessa.
Kuinka ihanan alentuva vastaus. Olisit vastauksesi voinut päättää sanoihin "heitetään pois", mutta et päättänyt. Tavaroista pääsee aina eroon, mutta epämiellyttävästä luonteesta ei.
Tuo oli minun kommenttini ja pahoittelut jos siitä tuli alentava kuva, sellainen ei millään muotoa ollut tarkoitus.
Olen lukenut ketjua alusta asti ja täällä tulee aina muutaman sivun välein ihmisiä jotka lukevat ohjeita aivan liian kirjaimellisesti ja lyttäävät sillä muiden hyvää tarkoittavia neuvoja ja vinkkejä näsäviisailla ja liioiteilluilla tulkinnoilla. Hyvä esimerkki tuo joka kyseli pitääkö lasten sukset heittää aina pois ja ostaa seuraavalle lapselle vuoden päästä uudet. Ehkä he kirjoittavat tarkoituksella lytäten ja kinaa haastaen, ehkä ihan vilpittömästi uskovat että neuvot olisi tarkoitettu kirjaimellisesti otettavaksi. Halusin uskoa jälkimmäiseen ja siksi pyrin herättelemään ajattelua neuvojen soveltamista omaan tilanteeseen sopivaksi. Usko pois, muilta ihmisiltä saatujen neuvojen soveltamisesta on apua todella monessa tilanteessa elämässä, koska harvoin tilanteet ovat täysin samanlaisia eri ihmisillä ja eri perheissä.
Ikävästäkin luonteesta muuten pääsee pois siinä missä tavarastakin, itseään ja luonnettaan voi kehittää läpi elämän. Samoin suhtautumisesta muihin ihmisiin, näkeekö heidät ja heidän sanomisensa automaattisesti negatiivisen vai positiivisen kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavarapaljouteen on pari tosi helppoa vinkkiä: lopeta ostaminen ja tavaran haaliminen, älä keksi itsellesi väkisin uusia tarpeita. Toinen vinkki: vie tavaraa pois, kierrätä, lahjoita myy. Olen itse noudattamut jo monta vuotta ja elämä on tosi paljon helpompaa, kun siivoaminen on nopeaa eikä tavaroita tarvitse järjestellä. Toimii myös lapsiperheessä. Edelliset ulos, kun tarvitsee hankkia uutta kasvun vuoksi.
Kun on monta kasvuikäistä lasta, täytyy jemmassa pitää polkupyöriä, suksia je semmosia. Millä rahalla ostais lähes joka vuosi (kasvavat vauhdilla) jokaiselle neljälle esim. uudet luistimet ja muut kalliit vermeet? Olishan se tyhmää vipata vaikka myyntiin esikoisen sukset ja ostaa samalla uudet vuotta nuoremmalle. Rahat ei taatusti ainakaan meillä moiseen riitä.
Nämä ohjeet on tarkoitettu omaan tilanteeseen sovellettavaksi, ei niitä lueta kuin lakikirjaa. Jos tavaralla on pian käyttöä seuraavan lapsen kasvaessa, ei sellaista tietenkään heitetä pois. Kannattaa harjoittaa medialukutaitoa ja asioiden soveltamista, taidosta on apua monessa muussakin asiassa kuin tavaroiden karsimisessa.
Kuinka ihanan alentuva vastaus. Olisit vastauksesi voinut päättää sanoihin "heitetään pois", mutta et päättänyt. Tavaroista pääsee aina eroon, mutta epämiellyttävästä luonteesta ei.
Tuo oli minun kommenttini ja pahoittelut jos siitä tuli alentava kuva, sellainen ei millään muotoa ollut tarkoitus.
Olen lukenut ketjua alusta asti ja täällä tulee aina muutaman sivun välein ihmisiä jotka lukevat ohjeita aivan liian kirjaimellisesti ja lyttäävät sillä muiden hyvää tarkoittavia neuvoja ja vinkkejä näsäviisailla ja liioiteilluilla tulkinnoilla. Hyvä esimerkki tuo joka kyseli pitääkö lasten sukset heittää aina pois ja ostaa seuraavalle lapselle vuoden päästä uudet. Ehkä he kirjoittavat tarkoituksella lytäten ja kinaa haastaen, ehkä ihan vilpittömästi uskovat että neuvot olisi tarkoitettu kirjaimellisesti otettavaksi. Halusin uskoa jälkimmäiseen ja siksi pyrin herättelemään ajattelua neuvojen soveltamista omaan tilanteeseen sopivaksi. Usko pois, muilta ihmisiltä saatujen neuvojen soveltamisesta on apua todella monessa tilanteessa elämässä, koska harvoin tilanteet ovat täysin samanlaisia eri ihmisillä ja eri perheissä.
Ikävästäkin luonteesta muuten pääsee pois siinä missä tavarastakin, itseään ja luonnettaan voi kehittää läpi elämän. Samoin suhtautumisesta muihin ihmisiin, näkeekö heidät ja heidän sanomisensa automaattisesti negatiivisen vai positiivisen kautta.
Minäkin olen seuraillut tätä aivan alusta saakka, ja oma tavarataisteluni liittyy nimenomaan vaatteiden ja urheiluvälineiden kierrättämiseen perheen sisällä. Ja täytyy sanoa, että meille on aika lailla nollavinkki kertoa, että ”heitä pois pieneksi käynyt, paitsi että tietenkin säästät jos sille on käyttöä lähitulevaisuudessa”. Näin tehdään jo.
Varmasti tällaisen vinkin antaja tarkoittaa hyvää, mutta jos hän itse on lapseton tai yhden lapsen vanhempi, voi olla ettei hän oikein edes sisäistä ongelman laatua ja laajuutta.
Omasta puolestani voin sanoa, että mielelläni kuulisin konkretian tasolla olevia vinkkejä. Esimerkiksi useamman lapsen makuupussit ja muut retkeilyvarusteet, talviurheiluvarusteet, erilaiset urheilusuojat, kausijalkineet, matkalaukut jne. ovat meillä sellaisia tilasyöppöjä, joille ei luontevasti tilaa löydy.
Keskustelijoiden luonteen pohtimisen soisin loppuvan nyt tykkänään.
-ohis.
Muistakaa tavaroiden kierrätys AINA ennen roskiin heittämistä! On todella surullista, kun sekäjätteeseen ja roskiin kipataan hyväkuntoisia ja käyttökelpoisia vaatteita, kenkiä, huonekaluja, harrastusvälineitä ja astioita. Lajittele. Älä turhaan heitä roskiin vaan kierrätä ehjiä ja käyttökelpoisia tavaroita. Esimerkiksi Nextiili ottaa vastaan myös rikkinäisiä, puhtaita ja kuivia tekstiilejä. Reiät ja tahrat vaatteissa eivät haittaa.
- https://www.nextiili.fi/nextiili
Paras keino tavarakaaoksen hallintaan on kieltäytyä ostamasta heikkoa, huonolaatuista ja kertakäyttöistä uutta tavaraa. Halpa pikamuoti on maailman pahimpia saastuttajia ja ilmaston tuhoajia. Muotiteollisuuden hiilijalanjälki on suurempi kuin kansainvälisen lento- ja laivaliikenteen yhteensä.
- https://yle.fi/uutiset/3-10309581
- https://www.greenpeace.org/finland/blogit/2812/9-syyta-luopua-black-fri…
- https://www.theguardian.com/lifeandstyle/2018/feb/10/shop-less-mend-mor…
Toisen roska on toisen aarre. Omakotialueella voisi järjestää säännöllisesti pihakirppiksiä. Taloyhtiöden yhteisissä tiloissa voisi olla kierrätyshylly tai kierrätyskaappi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Netflixissä on sarja Marie Condon raivaamiskeikoista. Sieltä saa inspiraatiota. Niissä huusholleissa on röykkiöittäin kaikkea tavaraa. On lapsiperheitä, eläkeläispariskuntaa, sinkkuja jne. Kannattaa katsoa.
Katselen YouTube:sta hoarderi-videoita ja kyllä alkoi tavarat lähteen kaapeista. Viikonlopun aikana kolme jätesäkillistä roskiin ja yks säkillinen kierrätykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavarapaljouteen on pari tosi helppoa vinkkiä: lopeta ostaminen ja tavaran haaliminen, älä keksi itsellesi väkisin uusia tarpeita. Toinen vinkki: vie tavaraa pois, kierrätä, lahjoita myy. Olen itse noudattamut jo monta vuotta ja elämä on tosi paljon helpompaa, kun siivoaminen on nopeaa eikä tavaroita tarvitse järjestellä. Toimii myös lapsiperheessä. Edelliset ulos, kun tarvitsee hankkia uutta kasvun vuoksi.
Kun on monta kasvuikäistä lasta, täytyy jemmassa pitää polkupyöriä, suksia je semmosia. Millä rahalla ostais lähes joka vuosi (kasvavat vauhdilla) jokaiselle neljälle esim. uudet luistimet ja muut kalliit vermeet? Olishan se tyhmää vipata vaikka myyntiin esikoisen sukset ja ostaa samalla uudet vuotta nuoremmalle. Rahat ei taatusti ainakaan meillä moiseen riitä.
Nämä ohjeet on tarkoitettu omaan tilanteeseen sovellettavaksi, ei niitä lueta kuin lakikirjaa. Jos tavaralla on pian käyttöä seuraavan lapsen kasvaessa, ei sellaista tietenkään heitetä pois. Kannattaa harjoittaa medialukutaitoa ja asioiden soveltamista, taidosta on apua monessa muussakin asiassa kuin tavaroiden karsimisessa.
Kuinka ihanan alentuva vastaus. Olisit vastauksesi voinut päättää sanoihin "heitetään pois", mutta et päättänyt. Tavaroista pääsee aina eroon, mutta epämiellyttävästä luonteesta ei.
Tuo oli minun kommenttini ja pahoittelut jos siitä tuli alentava kuva, sellainen ei millään muotoa ollut tarkoitus.
Olen lukenut ketjua alusta asti ja täällä tulee aina muutaman sivun välein ihmisiä jotka lukevat ohjeita aivan liian kirjaimellisesti ja lyttäävät sillä muiden hyvää tarkoittavia neuvoja ja vinkkejä näsäviisailla ja liioiteilluilla tulkinnoilla. Hyvä esimerkki tuo joka kyseli pitääkö lasten sukset heittää aina pois ja ostaa seuraavalle lapselle vuoden päästä uudet. Ehkä he kirjoittavat tarkoituksella lytäten ja kinaa haastaen, ehkä ihan vilpittömästi uskovat että neuvot olisi tarkoitettu kirjaimellisesti otettavaksi. Halusin uskoa jälkimmäiseen ja siksi pyrin herättelemään ajattelua neuvojen soveltamista omaan tilanteeseen sopivaksi. Usko pois, muilta ihmisiltä saatujen neuvojen soveltamisesta on apua todella monessa tilanteessa elämässä, koska harvoin tilanteet ovat täysin samanlaisia eri ihmisillä ja eri perheissä.
Ikävästäkin luonteesta muuten pääsee pois siinä missä tavarastakin, itseään ja luonnettaan voi kehittää läpi elämän. Samoin suhtautumisesta muihin ihmisiin, näkeekö heidät ja heidän sanomisensa automaattisesti negatiivisen vai positiivisen kautta.
Minäkin olen seuraillut tätä aivan alusta saakka, ja oma tavarataisteluni liittyy nimenomaan vaatteiden ja urheiluvälineiden kierrättämiseen perheen sisällä. Ja täytyy sanoa, että meille on aika lailla nollavinkki kertoa, että ”heitä pois pieneksi käynyt, paitsi että tietenkin säästät jos sille on käyttöä lähitulevaisuudessa”. Näin tehdään jo.
Varmasti tällaisen vinkin antaja tarkoittaa hyvää, mutta jos hän itse on lapseton tai yhden lapsen vanhempi, voi olla ettei hän oikein edes sisäistä ongelman laatua ja laajuutta.
Omasta puolestani voin sanoa, että mielelläni kuulisin konkretian tasolla olevia vinkkejä. Esimerkiksi useamman lapsen makuupussit ja muut retkeilyvarusteet, talviurheiluvarusteet, erilaiset urheilusuojat, kausijalkineet, matkalaukut jne. ovat meillä sellaisia tilasyöppöjä, joille ei luontevasti tilaa löydy.
Keskustelijoiden luonteen pohtimisen soisin loppuvan nyt tykkänään.
-ohis.
Ymmärrän hyvin, että tuollaisen neuvon kuuleminen voi olla turhauttavaa. Juuri sinun tarpeisiin toimivien vinkkien ja neuvojen antaminen on myös aika haastavaa näin anonyymillä keskustelupalstalla, jossa ei kukaan pohjusta omaa tilannettaan tarkemmin / selitä omia säilytysmahdollisuuksiaan (aika erilaiset vinkit ja neuvot kahden lapsen perheeseen kuin viiden lapsen perheeseen sekä kerrostaloon ja omakotitaloon).
Jos vinkkejä ja apuja kaipaa vähän personoidummin, kannattaa liittyä Facebookin erilaisiin minimalisti / Konmari / loistava järjestys jne -ryhmiin, joista varmasti saa apua juuri omaan tilanteeseen (voi laittaa vaikka kuvia omista säilytystiloistaan yms).
Täällä vauva-palstalla kannattaa vaan tyytyä siihen, että kaikki annetut vinkit eivät välttämättä osu ihan kohdilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavarapaljouteen on pari tosi helppoa vinkkiä: lopeta ostaminen ja tavaran haaliminen, älä keksi itsellesi väkisin uusia tarpeita. Toinen vinkki: vie tavaraa pois, kierrätä, lahjoita myy. Olen itse noudattamut jo monta vuotta ja elämä on tosi paljon helpompaa, kun siivoaminen on nopeaa eikä tavaroita tarvitse järjestellä. Toimii myös lapsiperheessä. Edelliset ulos, kun tarvitsee hankkia uutta kasvun vuoksi.
Kun on monta kasvuikäistä lasta, täytyy jemmassa pitää polkupyöriä, suksia je semmosia. Millä rahalla ostais lähes joka vuosi (kasvavat vauhdilla) jokaiselle neljälle esim. uudet luistimet ja muut kalliit vermeet? Olishan se tyhmää vipata vaikka myyntiin esikoisen sukset ja ostaa samalla uudet vuotta nuoremmalle. Rahat ei taatusti ainakaan meillä moiseen riitä.
Nämä ohjeet on tarkoitettu omaan tilanteeseen sovellettavaksi, ei niitä lueta kuin lakikirjaa. Jos tavaralla on pian käyttöä seuraavan lapsen kasvaessa, ei sellaista tietenkään heitetä pois. Kannattaa harjoittaa medialukutaitoa ja asioiden soveltamista, taidosta on apua monessa muussakin asiassa kuin tavaroiden karsimisessa.
Kuinka ihanan alentuva vastaus. Olisit vastauksesi voinut päättää sanoihin "heitetään pois", mutta et päättänyt. Tavaroista pääsee aina eroon, mutta epämiellyttävästä luonteesta ei.
Tuo oli minun kommenttini ja pahoittelut jos siitä tuli alentava kuva, sellainen ei millään muotoa ollut tarkoitus.
Olen lukenut ketjua alusta asti ja täällä tulee aina muutaman sivun välein ihmisiä jotka lukevat ohjeita aivan liian kirjaimellisesti ja lyttäävät sillä muiden hyvää tarkoittavia neuvoja ja vinkkejä näsäviisailla ja liioiteilluilla tulkinnoilla. Hyvä esimerkki tuo joka kyseli pitääkö lasten sukset heittää aina pois ja ostaa seuraavalle lapselle vuoden päästä uudet. Ehkä he kirjoittavat tarkoituksella lytäten ja kinaa haastaen, ehkä ihan vilpittömästi uskovat että neuvot olisi tarkoitettu kirjaimellisesti otettavaksi. Halusin uskoa jälkimmäiseen ja siksi pyrin herättelemään ajattelua neuvojen soveltamista omaan tilanteeseen sopivaksi. Usko pois, muilta ihmisiltä saatujen neuvojen soveltamisesta on apua todella monessa tilanteessa elämässä, koska harvoin tilanteet ovat täysin samanlaisia eri ihmisillä ja eri perheissä.
Ikävästäkin luonteesta muuten pääsee pois siinä missä tavarastakin, itseään ja luonnettaan voi kehittää läpi elämän. Samoin suhtautumisesta muihin ihmisiin, näkeekö heidät ja heidän sanomisensa automaattisesti negatiivisen vai positiivisen kautta.
Minäkin olen seuraillut tätä aivan alusta saakka, ja oma tavarataisteluni liittyy nimenomaan vaatteiden ja urheiluvälineiden kierrättämiseen perheen sisällä. Ja täytyy sanoa, että meille on aika lailla nollavinkki kertoa, että ”heitä pois pieneksi käynyt, paitsi että tietenkin säästät jos sille on käyttöä lähitulevaisuudessa”. Näin tehdään jo.
Varmasti tällaisen vinkin antaja tarkoittaa hyvää, mutta jos hän itse on lapseton tai yhden lapsen vanhempi, voi olla ettei hän oikein edes sisäistä ongelman laatua ja laajuutta.
Omasta puolestani voin sanoa, että mielelläni kuulisin konkretian tasolla olevia vinkkejä. Esimerkiksi useamman lapsen makuupussit ja muut retkeilyvarusteet, talviurheiluvarusteet, erilaiset urheilusuojat, kausijalkineet, matkalaukut jne. ovat meillä sellaisia tilasyöppöjä, joille ei luontevasti tilaa löydy.
Keskustelijoiden luonteen pohtimisen soisin loppuvan nyt tykkänään.
-ohis.
Kiitos sinulle, tiedän ettei anonyymien kommenteista pitäisi ottaa itseensä mutta kurjalta tuntuu kuulla kun itseä sanotaan ikäväksi luonteeksi. Toivottavasti keskustelu jatkuu tavaran karsimisen parissa ja negatiiviset kommentit jää historiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurustelin muutaman vuoden hamstraaja/ keräilijä-naisen kanssa. Pinoja, kasoja, pussukoita kaapit ja nurkat täynnä.
Lähdin ennen totaalista hermoromahdusta ja voin sanoa, että moni miehistä mietttii/harkitsee samaa.
Tyypillistä näille hamstraajille myös tietty päämäärättömyys ja saamattomuus saada päätöksiä tehtyä.
jos heittää jotakin pois niin sitten kolmen viikon päästä heti tarvitsee juuri sitä tavaraa tai pitää ostaa uusi ja taas hukkaantuu parikymmentä euroa. ja se harmi siitä että heitti roskiin hyvän varaosan. olen myös hiukan nikkaroijaluonne. korjaan rikkimenneet tavarat pikaliimalla pariin kertaan ennen luovuttamista
säästän paljon kaikkea, mutta vastapainona en osta hirveästi mitään.
Muiden tavaroista osaan kyllä kyseenalaistaa mitä he tarvitsevat mitä ei.
ehkä joku voisi tulla omat tavarani raakkaamaan, itse en siihen pysty. aika paljon "jos kun sitä tarvihee" tavaraa.
joskus heitin vahingossa roskiin talvivaatteet kun oli solmitussa muovipussissa eteisessä odottamassa varastoon viemistä, kun varasto on niin täynnä ettei sinne mahdu.
olen säästänyt myös omaksi saadut vanhat koulukirjat ja kokeet paperit, koska akuankassa veljenpojat lukevat akun vanhoja koulupapereita ja se vaikutti hyvältä idealta. on jälkikasvua joten odota nennen kuin heitän pois ne laatikot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä voi olla apua: kuvittele olevasi poistunut paremmille taivaallisille palstoille ja asuntoosi ovat tulleet läheiset henkilöt käymään tavaroitasi läpi. Mitä he ajattelevat tavaroistasi ja "aarteistasi"? Käy huone huoneelta vieraan silmin läpi ja selaa papereitasi, kaappejasi, kurkista joka nurkkaan. Mieti, mitä joku sukulaisesi ehkä ottaisi itselleen. Kelpaisiko mikään vaatteistasi kellekään?
Ehkä sukulaiset tuskastuisivat niin, että maksaisivat jollekin siitä, että hän käy roinasi läpi ja tyhjää talon.
Katso tavaroitasi kirkkaassa päivänvalossa ja näe, että niiden joukossa on kulunutta, pölyistä, turhaa, roskaa, rihkamaa, järjetöntäkin tavaraa. Siivoa ne roskiin tai pussita lahjoitukseen. Pese nurkat. Tuntuu kevyeltä.
Tuo ei kyllä toimi minulle ollenkaan. Ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä sukulaiset ajattelevat tavaroistani ja vaatteistani. Voisin kuvitella, että mitä hienompi jokin on minun mielestäni, sitä kamalampi heidän mielestään.
No tarkoitus ei ollut mitenkään häpeillä omia aarteitaan vaan irrottautua siitä kuluneesta tavasta tarkastella omaisuuttaan. Olisi ehkä pitänyt jättää sukulaiset mainitsematta ;) Se mitä ajoin takaa on oman katseen tottuminen siihen mitä ympärillä on. Asioita ei enää näe selvästi. Esim. kotonasi on jokin läiskä seinässä, vika, naarmu tai hieman ärsyttävä asia. Hetken kuluttua olet niin tottunut siihen, ettei se enää häiritse, etkä huomaa sitä. Samalla tapaa ihmisillä on erilainen tapa katsoa omaa kehoaan peilistä. Kukaan ei koskaan tarkastele muita yhtä kriittisesti ja tutkien tuttua näkyä.
Itselläni joskus auttaa se kun tietoisesti unohdan itseni ja kuvittelen olevani vaikka kiinteistönvälittäjä tai kuratoidun laadukkaan vintage-liikkeen yrittäjä, joka yrittää katsella löytyisikö tästä pesästä mitään arvokasta.
Ja se, ettei jokin ole rahallisesti arvokasta ei tietenkään tarkoita, etteikö se voisi olla toisella tapaa rakasta ja tärkeää. Pointti on erottaa ja havaita se turha, roska ja krääsä, mikä ei itsellekään ole tärkeää mutta mihin on tottunut.
Vieläkään en oikein hahmota ajatusta. Oman kodin katselu ulkopuolisen silmin johtaa yleensä tyytymättömyyteen ja tyytymättömyys kuluttamiseen. Minä olen ihan tyytyväinen, jos en näe tahraa omassa seinässäni.
Itse lähtisin pikemminkin omasta itsestäni ja tavaroiden käyttötarkoituksesta käsin: kysyisin että mikä tavara miellyttää minua ja mahdollistaa hyviä kokemuksia, mikä on hankittu ihanneminälleni ja aiheuttaa enemmän paineita kuin iloa. Tosin minulla ei niin kauheasti turhaa tai (omasta mielestäni) rumaa olekaan, lähinnä enemmän kaunista ja inspiroivaa kuin ehdin elämässäni hyödyntää.
Ilmeisesti sinulla ei sitten ole tavarapaljouttakaan eikä tarvetta tyhjentää kodistasi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavarapaljouteen on pari tosi helppoa vinkkiä: lopeta ostaminen ja tavaran haaliminen, älä keksi itsellesi väkisin uusia tarpeita. Toinen vinkki: vie tavaraa pois, kierrätä, lahjoita myy. Olen itse noudattamut jo monta vuotta ja elämä on tosi paljon helpompaa, kun siivoaminen on nopeaa eikä tavaroita tarvitse järjestellä. Toimii myös lapsiperheessä. Edelliset ulos, kun tarvitsee hankkia uutta kasvun vuoksi.
Kun on monta kasvuikäistä lasta, täytyy jemmassa pitää polkupyöriä, suksia je semmosia. Millä rahalla ostais lähes joka vuosi (kasvavat vauhdilla) jokaiselle neljälle esim. uudet luistimet ja muut kalliit vermeet? Olishan se tyhmää vipata vaikka myyntiin esikoisen sukset ja ostaa samalla uudet vuotta nuoremmalle. Rahat ei taatusti ainakaan meillä moiseen riitä.
Nämä ohjeet on tarkoitettu omaan tilanteeseen sovellettavaksi, ei niitä lueta kuin lakikirjaa. Jos tavaralla on pian käyttöä seuraavan lapsen kasvaessa, ei sellaista tietenkään heitetä pois. Kannattaa harjoittaa medialukutaitoa ja asioiden soveltamista, taidosta on apua monessa muussakin asiassa kuin tavaroiden karsimisessa.
Kuinka ihanan alentuva vastaus. Olisit vastauksesi voinut päättää sanoihin "heitetään pois", mutta et päättänyt. Tavaroista pääsee aina eroon, mutta epämiellyttävästä luonteesta ei.
Tuo oli minun kommenttini ja pahoittelut jos siitä tuli alentava kuva, sellainen ei millään muotoa ollut tarkoitus.
Olen lukenut ketjua alusta asti ja täällä tulee aina muutaman sivun välein ihmisiä jotka lukevat ohjeita aivan liian kirjaimellisesti ja lyttäävät sillä muiden hyvää tarkoittavia neuvoja ja vinkkejä näsäviisailla ja liioiteilluilla tulkinnoilla. Hyvä esimerkki tuo joka kyseli pitääkö lasten sukset heittää aina pois ja ostaa seuraavalle lapselle vuoden päästä uudet. Ehkä he kirjoittavat tarkoituksella lytäten ja kinaa haastaen, ehkä ihan vilpittömästi uskovat että neuvot olisi tarkoitettu kirjaimellisesti otettavaksi. Halusin uskoa jälkimmäiseen ja siksi pyrin herättelemään ajattelua neuvojen soveltamista omaan tilanteeseen sopivaksi. Usko pois, muilta ihmisiltä saatujen neuvojen soveltamisesta on apua todella monessa tilanteessa elämässä, koska harvoin tilanteet ovat täysin samanlaisia eri ihmisillä ja eri perheissä.
Ikävästäkin luonteesta muuten pääsee pois siinä missä tavarastakin, itseään ja luonnettaan voi kehittää läpi elämän. Samoin suhtautumisesta muihin ihmisiin, näkeekö heidät ja heidän sanomisensa automaattisesti negatiivisen vai positiivisen kautta.
Minäkin olen seuraillut tätä aivan alusta saakka, ja oma tavarataisteluni liittyy nimenomaan vaatteiden ja urheiluvälineiden kierrättämiseen perheen sisällä. Ja täytyy sanoa, että meille on aika lailla nollavinkki kertoa, että ”heitä pois pieneksi käynyt, paitsi että tietenkin säästät jos sille on käyttöä lähitulevaisuudessa”. Näin tehdään jo.
Varmasti tällaisen vinkin antaja tarkoittaa hyvää, mutta jos hän itse on lapseton tai yhden lapsen vanhempi, voi olla ettei hän oikein edes sisäistä ongelman laatua ja laajuutta.
Omasta puolestani voin sanoa, että mielelläni kuulisin konkretian tasolla olevia vinkkejä. Esimerkiksi useamman lapsen makuupussit ja muut retkeilyvarusteet, talviurheiluvarusteet, erilaiset urheilusuojat, kausijalkineet, matkalaukut jne. ovat meillä sellaisia tilasyöppöjä, joille ei luontevasti tilaa löydy.
Keskustelijoiden luonteen pohtimisen soisin loppuvan nyt tykkänään.
-ohis.
Ymmärrän hyvin, että tuollaisen neuvon kuuleminen voi olla turhauttavaa. Juuri sinun tarpeisiin toimivien vinkkien ja neuvojen antaminen on myös aika haastavaa näin anonyymillä keskustelupalstalla, jossa ei kukaan pohjusta omaa tilannettaan tarkemmin / selitä omia säilytysmahdollisuuksiaan (aika erilaiset vinkit ja neuvot kahden lapsen perheeseen kuin viiden lapsen perheeseen sekä kerrostaloon ja omakotitaloon).
Jos vinkkejä ja apuja kaipaa vähän personoidummin, kannattaa liittyä Facebookin erilaisiin minimalisti / Konmari / loistava järjestys jne -ryhmiin, joista varmasti saa apua juuri omaan tilanteeseen (voi laittaa vaikka kuvia omista säilytystiloistaan yms).
Täällä vauva-palstalla kannattaa vaan tyytyä siihen, että kaikki annetut vinkit eivät välttämättä osu ihan kohdilleen.
Kiitokset neuvosta. Kuten sanottua, olen ollut tässä ketjussa mukana alusta asti ja lukenut joka ainoan viestin läpi, joten ymmärrän kyllä ketjun luonteen ja rajoitukset. Siksi ainoa toiveeni onkin, ettei toisten luonteisiin mentäisi.
Kiitokset myös vinkistä, mutta en ole konmarittaja, en minimalisti enkä Facebookissa (sen verran olen ehkä konmarittanut, että olen luopunut Facebookista). En myöskään usko että viisihenkisen perheen makuupussien säilyttäminen lämpimässä ja ilmavasti on konmari-ketjujenkaan ydinsisältöä.
Siksi aion edelleen olla tässä ketjussa mukana. Korostettakoon vielä kerran, että en ole tullut tänne ilmaisemaan omaa turhautumistani, yritän vain kuvailla, mikä hyvää tarkoittavissa neuvoissa voi turhauttaa.
-se sama ohis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä voi olla apua: kuvittele olevasi poistunut paremmille taivaallisille palstoille ja asuntoosi ovat tulleet läheiset henkilöt käymään tavaroitasi läpi. Mitä he ajattelevat tavaroistasi ja "aarteistasi"? Käy huone huoneelta vieraan silmin läpi ja selaa papereitasi, kaappejasi, kurkista joka nurkkaan. Mieti, mitä joku sukulaisesi ehkä ottaisi itselleen. Kelpaisiko mikään vaatteistasi kellekään?
Ehkä sukulaiset tuskastuisivat niin, että maksaisivat jollekin siitä, että hän käy roinasi läpi ja tyhjää talon.
Katso tavaroitasi kirkkaassa päivänvalossa ja näe, että niiden joukossa on kulunutta, pölyistä, turhaa, roskaa, rihkamaa, järjetöntäkin tavaraa. Siivoa ne roskiin tai pussita lahjoitukseen. Pese nurkat. Tuntuu kevyeltä.
Tuo ei kyllä toimi minulle ollenkaan. Ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä sukulaiset ajattelevat tavaroistani ja vaatteistani. Voisin kuvitella, että mitä hienompi jokin on minun mielestäni, sitä kamalampi heidän mielestään.
No tarkoitus ei ollut mitenkään häpeillä omia aarteitaan vaan irrottautua siitä kuluneesta tavasta tarkastella omaisuuttaan. Olisi ehkä pitänyt jättää sukulaiset mainitsematta ;) Se mitä ajoin takaa on oman katseen tottuminen siihen mitä ympärillä on. Asioita ei enää näe selvästi. Esim. kotonasi on jokin läiskä seinässä, vika, naarmu tai hieman ärsyttävä asia. Hetken kuluttua olet niin tottunut siihen, ettei se enää häiritse, etkä huomaa sitä. Samalla tapaa ihmisillä on erilainen tapa katsoa omaa kehoaan peilistä. Kukaan ei koskaan tarkastele muita yhtä kriittisesti ja tutkien tuttua näkyä.
Itselläni joskus auttaa se kun tietoisesti unohdan itseni ja kuvittelen olevani vaikka kiinteistönvälittäjä tai kuratoidun laadukkaan vintage-liikkeen yrittäjä, joka yrittää katsella löytyisikö tästä pesästä mitään arvokasta.
Ja se, ettei jokin ole rahallisesti arvokasta ei tietenkään tarkoita, etteikö se voisi olla toisella tapaa rakasta ja tärkeää. Pointti on erottaa ja havaita se turha, roska ja krääsä, mikä ei itsellekään ole tärkeää mutta mihin on tottunut.
Vieläkään en oikein hahmota ajatusta. Oman kodin katselu ulkopuolisen silmin johtaa yleensä tyytymättömyyteen ja tyytymättömyys kuluttamiseen. Minä olen ihan tyytyväinen, jos en näe tahraa omassa seinässäni.
Itse lähtisin pikemminkin omasta itsestäni ja tavaroiden käyttötarkoituksesta käsin: kysyisin että mikä tavara miellyttää minua ja mahdollistaa hyviä kokemuksia, mikä on hankittu ihanneminälleni ja aiheuttaa enemmän paineita kuin iloa. Tosin minulla ei niin kauheasti turhaa tai (omasta mielestäni) rumaa olekaan, lähinnä enemmän kaunista ja inspiroivaa kuin ehdin elämässäni hyödyntää.
Ilmeisesti sinulla ei sitten ole tavarapaljouttakaan eikä tarvetta tyhjentää kodistasi mitään.
Ei minulla henkilökohtaisesti olekaan tarvetta luopua mistään. Ikävä kyllä perhe kasvaa ja lapset tarvitsevat koko ajan enemmän tilaa ja myös sitä omaa tavaraa.
Vierailija kirjoitti:
En myöskään usko että viisihenkisen perheen makuupussien säilyttäminen lämpimässä ja ilmavasti on konmari-ketjujenkaan ydinsisältöä.
Se itseasiassa on juurikin sitä.
Jokaisessa edellämainituista ryhmistä kysellään / jaetaan neuvoja olemassa olevien tavaroiden säilytysratkaisuihin. Toki joka ryhmässä on omat nyanssinsa, mutta jokaisessa voi törmätä juuri tämänkaltaiseen sisältöön.
Itsekään en käytä facebookia henkilökohtaiseen käyttöön (minulla ei ole facekavereita enkä jaa mitään omalla seinällä), mutta olen mukana joissain ryhmissä (juuri tähän aiheeseen sekä omiin harrastuksiin liittyen) joita seuraan oman aikatauluni mukaan.
- se sama neuvon antanut
Neat and clean kirjoitti:
Seurustelin muutaman vuoden hamstraaja/ keräilijä-naisen kanssa. Pinoja, kasoja, pussukoita kaapit ja nurkat täynnä.
Lähdin ennen totaalista hermoromahdusta ja voin sanoa, että moni miehistä mietttii/harkitsee samaa.
Tyypillistä näille hamstraajille myös tietty päämäärättömyys ja saamattomuus saada päätöksiä tehtyä.
Tunnistan naisena itseni tuosta, mutta meillä mies vielä pahempi kerääjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä voi olla apua: kuvittele olevasi poistunut paremmille taivaallisille palstoille ja asuntoosi ovat tulleet läheiset henkilöt käymään tavaroitasi läpi. Mitä he ajattelevat tavaroistasi ja "aarteistasi"? Käy huone huoneelta vieraan silmin läpi ja selaa papereitasi, kaappejasi, kurkista joka nurkkaan. Mieti, mitä joku sukulaisesi ehkä ottaisi itselleen. Kelpaisiko mikään vaatteistasi kellekään?
Ehkä sukulaiset tuskastuisivat niin, että maksaisivat jollekin siitä, että hän käy roinasi läpi ja tyhjää talon.
Katso tavaroitasi kirkkaassa päivänvalossa ja näe, että niiden joukossa on kulunutta, pölyistä, turhaa, roskaa, rihkamaa, järjetöntäkin tavaraa. Siivoa ne roskiin tai pussita lahjoitukseen. Pese nurkat. Tuntuu kevyeltä.
Tuo ei kyllä toimi minulle ollenkaan. Ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä sukulaiset ajattelevat tavaroistani ja vaatteistani. Voisin kuvitella, että mitä hienompi jokin on minun mielestäni, sitä kamalampi heidän mielestään.
No tarkoitus ei ollut mitenkään häpeillä omia aarteitaan vaan irrottautua siitä kuluneesta tavasta tarkastella omaisuuttaan. Olisi ehkä pitänyt jättää sukulaiset mainitsematta ;) Se mitä ajoin takaa on oman katseen tottuminen siihen mitä ympärillä on. Asioita ei enää näe selvästi. Esim. kotonasi on jokin läiskä seinässä, vika, naarmu tai hieman ärsyttävä asia. Hetken kuluttua olet niin tottunut siihen, ettei se enää häiritse, etkä huomaa sitä. Samalla tapaa ihmisillä on erilainen tapa katsoa omaa kehoaan peilistä. Kukaan ei koskaan tarkastele muita yhtä kriittisesti ja tutkien tuttua näkyä.
Itselläni joskus auttaa se kun tietoisesti unohdan itseni ja kuvittelen olevani vaikka kiinteistönvälittäjä tai kuratoidun laadukkaan vintage-liikkeen yrittäjä, joka yrittää katsella löytyisikö tästä pesästä mitään arvokasta.
Ja se, ettei jokin ole rahallisesti arvokasta ei tietenkään tarkoita, etteikö se voisi olla toisella tapaa rakasta ja tärkeää. Pointti on erottaa ja havaita se turha, roska ja krääsä, mikä ei itsellekään ole tärkeää mutta mihin on tottunut.
Vieläkään en oikein hahmota ajatusta. Oman kodin katselu ulkopuolisen silmin johtaa yleensä tyytymättömyyteen ja tyytymättömyys kuluttamiseen. Minä olen ihan tyytyväinen, jos en näe tahraa omassa seinässäni.
Itse lähtisin pikemminkin omasta itsestäni ja tavaroiden käyttötarkoituksesta käsin: kysyisin että mikä tavara miellyttää minua ja mahdollistaa hyviä kokemuksia, mikä on hankittu ihanneminälleni ja aiheuttaa enemmän paineita kuin iloa. Tosin minulla ei niin kauheasti turhaa tai (omasta mielestäni) rumaa olekaan, lähinnä enemmän kaunista ja inspiroivaa kuin ehdin elämässäni hyödyntää.
Voi olla, että tuo mun metodi toimii vain minulla. Tykkään keksiä eri tapoja ns. nähdä eri tavalla omia rutiineja ja tapoja, ja mielikuvitusta on vähän liikaakin. Joten ei tästä vielä mitään konmari-menestystä irtoa ilman jatkokehittelyä :D
Ihanneminälle ostaminen on tuttu asia ja siinä on kyllä toimiva vinkki. Se pätee mulla erityisesti vaatteisiin. En edes tiedä onko kyse ihanneminästä, mutta se on joku muu tyyppi se paljettimekkoihin ja kiliseviin koruihin pukeutuva bilehileharakka kuin toimistolla liikkuva asiallinen täti-ihminen.
Tämä toimii minun kohdallani. Sain hävitettyä angstiset päiväkirjani juuri sillä ajatuksella että mitä niitä lukeva ajattelisi minusta. Jos niissä olisi ollut positiivisia ajatuksia niin ok, mutta minulle ne olivat aikoinaan selviytymiskeino, ja asiaa tuntemattomalle lukijalle todella negatiivista vuodatusta.
Samoin muiden tavaroiden kanssa. Jos en itse niitä käytä ja arvosta nyt, niin en niitä säilytä muillekaan. Kaikilla on kuitenkin ihan oma makunsa, enkä halua että minun tavaroistani jää riesaa minun jälkeeni. Muutaman valikoidun tavaran aiemmilta polvilta voin säästää ja kertoa niihin liittyvän tarinan. Eri asia jos on kyseessä rikas suku ja taidetta, suvussa kulkenut maatila yms. Meillä ei niitä ole eikä siis aateluus velvoita mitään perintökalleuksia hilloamaan.
Taloni arvokkain esine minulle on mummoni kakkoslaatua oleva Arabian pullalautanen. Toki myös omat valokuvat. Näillä ei ole muille juurikaan arvoa.
Sillä ei ole minulle väliä, mitä muut ajattelevat minulle tärkeistä tavaroista. Toisaalta en myöskään halua säästää sellaisia tavaroita, mitkä joidenkin muiden mielestä tulisi säilyttää. Myrna-astioita, joilla ei ole minulle mitään tunnesiteitä.
Siinä mielessä Konmari on loistava metodi, jos siihen luottaa. Säilytät vain käytössä olevat sekä itsellesi iloa tuottavat tavarat.
Säilytin paljon lahjaksi saatuja tavaroita vain siksi että olisin tuntenut syyllisyyttä niiden kierrättämisestä. En enää. Minun elämä, minun huusholli, minun päätös.
Jos joku kyselee lahjansa perään niin se on mökillä tai se meni rikki tai se on lainassa. Jos joku on sitä mieltä että saa päättää mitä kotonani säilytän, niin minä saan kertoa valkoisen valheen sen henkilön tunteita säästääkseni.
Pahimpia hamstraajia ovat suuret ikäluokat. Eläkeläiset ostavat täysin turhaa tavaraa kuin viimeistä päivää. He kantavat vanhempiensa ja vanhojen sukulaistensa kuolinpesistä täysin turhaa tavaraa kotiinsa. Täysin turhalla tavaralla täytetään ensin oma koti ja mahdollinen kesämökki lattiasta kattoon.
Täysin turhaa tavaraa tuputetaan aikuisille lapsille. Haluatko kuolinpesästä vainajan vaatteita, kenkiä ja muita tavaroita? Miten olisi kulahtanut ja tupakalta haiseva, vanha kangassohva tai vanhat kodinkoneet? Entäpä vainajan lakanat, partakone ja Valittujen Palojen kirjasarjat? Tässä olisi hyvät ja tuhansilla markoilla ostetut tietokirjasarjat, jossa on ainakin 30 osaa? Tai Hedengrenin ovelta ovelle kiertävältä pölynimurikaupiaalta ostettu, tuhansien markkojen ylihintainen Lux-ihmeimuri, joka ei edes toimi.
Haluaisitteko itse näitä turhia kapistuksia kotiinne? Minä en halua! Pakonomainen ostaminen, ostosriippuvuus, hamstraus ja turhan tavaran haaliminen kotiin on todellakin sairasta!
Neat and clean kirjoitti:
Seurustelin muutaman vuoden hamstraaja/ keräilijä-naisen kanssa. Pinoja, kasoja, pussukoita kaapit ja nurkat täynnä.
Lähdin ennen totaalista hermoromahdusta ja voin sanoa, että moni miehistä mietttii/harkitsee samaa.
Tyypillistä näille hamstraajille myös tietty päämäärättömyys ja saamattomuus saada päätöksiä tehtyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavarapaljouteen on pari tosi helppoa vinkkiä: lopeta ostaminen ja tavaran haaliminen, älä keksi itsellesi väkisin uusia tarpeita. Toinen vinkki: vie tavaraa pois, kierrätä, lahjoita myy. Olen itse noudattamut jo monta vuotta ja elämä on tosi paljon helpompaa, kun siivoaminen on nopeaa eikä tavaroita tarvitse järjestellä. Toimii myös lapsiperheessä. Edelliset ulos, kun tarvitsee hankkia uutta kasvun vuoksi.
Kun on monta kasvuikäistä lasta, täytyy jemmassa pitää polkupyöriä, suksia je semmosia. Millä rahalla ostais lähes joka vuosi (kasvavat vauhdilla) jokaiselle neljälle esim. uudet luistimet ja muut kalliit vermeet? Olishan se tyhmää vipata vaikka myyntiin esikoisen sukset ja ostaa samalla uudet vuotta nuoremmalle. Rahat ei taatusti ainakaan meillä moiseen riitä.
Nämä ohjeet on tarkoitettu omaan tilanteeseen sovellettavaksi, ei niitä lueta kuin lakikirjaa. Jos tavaralla on pian käyttöä seuraavan lapsen kasvaessa, ei sellaista tietenkään heitetä pois. Kannattaa harjoittaa medialukutaitoa ja asioiden soveltamista, taidosta on apua monessa muussakin asiassa kuin tavaroiden karsimisessa.
Kuinka ihanan alentuva vastaus. Olisit vastauksesi voinut päättää sanoihin "heitetään pois", mutta et päättänyt. Tavaroista pääsee aina eroon, mutta epämiellyttävästä luonteesta ei.
Tuo oli minun kommenttini ja pahoittelut jos siitä tuli alentava kuva, sellainen ei millään muotoa ollut tarkoitus.
Olen lukenut ketjua alusta asti ja täällä tulee aina muutaman sivun välein ihmisiä jotka lukevat ohjeita aivan liian kirjaimellisesti ja lyttäävät sillä muiden hyvää tarkoittavia neuvoja ja vinkkejä näsäviisailla ja liioiteilluilla tulkinnoilla. Hyvä esimerkki tuo joka kyseli pitääkö lasten sukset heittää aina pois ja ostaa seuraavalle lapselle vuoden päästä uudet. Ehkä he kirjoittavat tarkoituksella lytäten ja kinaa haastaen, ehkä ihan vilpittömästi uskovat että neuvot olisi tarkoitettu kirjaimellisesti otettavaksi. Halusin uskoa jälkimmäiseen ja siksi pyrin herättelemään ajattelua neuvojen soveltamista omaan tilanteeseen sopivaksi. Usko pois, muilta ihmisiltä saatujen neuvojen soveltamisesta on apua todella monessa tilanteessa elämässä, koska harvoin tilanteet ovat täysin samanlaisia eri ihmisillä ja eri perheissä.
Ikävästäkin luonteesta muuten pääsee pois siinä missä tavarastakin, itseään ja luonnettaan voi kehittää läpi elämän. Samoin suhtautumisesta muihin ihmisiin, näkeekö heidät ja heidän sanomisensa automaattisesti negatiivisen vai positiivisen kautta.
Minäkin olen seuraillut tätä aivan alusta saakka, ja oma tavarataisteluni liittyy nimenomaan vaatteiden ja urheiluvälineiden kierrättämiseen perheen sisällä. Ja täytyy sanoa, että meille on aika lailla nollavinkki kertoa, että ”heitä pois pieneksi käynyt, paitsi että tietenkin säästät jos sille on käyttöä lähitulevaisuudessa”. Näin tehdään jo.
Varmasti tällaisen vinkin antaja tarkoittaa hyvää, mutta jos hän itse on lapseton tai yhden lapsen vanhempi, voi olla ettei hän oikein edes sisäistä ongelman laatua ja laajuutta.
Omasta puolestani voin sanoa, että mielelläni kuulisin konkretian tasolla olevia vinkkejä. Esimerkiksi useamman lapsen makuupussit ja muut retkeilyvarusteet, talviurheiluvarusteet, erilaiset urheilusuojat, kausijalkineet, matkalaukut jne. ovat meillä sellaisia tilasyöppöjä, joille ei luontevasti tilaa löydy.
Keskustelijoiden luonteen pohtimisen soisin loppuvan nyt tykkänään.
-ohis.
Tämä on niin iso keskustelupalsta että ihmisiä löytyy kovin monenlaisista elämäntilanteista. Näitä neuvoja kannattaa lukea kuten nettineuvoja yleensäkin, eli poimia ideoita omaan elämään ja tilanteeseen sopivista vinkeistä ja ohittaa muut.
Esimerkiksi itse olen lapseton uraihminen, joten lastentavaroita käsittelevät neuvot eivät kosketa minua mitenkään. Ei minun arkeeni kerry liian pientä vaatetta eikä urheiluvälinettä, joten ohitan nämä neuvot kommentoimatta tai sen enempiä ajattelematta.
Teen myös pitkää työpäivää, opiskelen, minulla on useita luottamustoimia ja liikun päivittäin, eli aikatauluni on täynnä. Raivaushetketkin saan aikatauluttaa kalenteriin. Neuvot kirppismyynnistä eivät auta minua, koska minulla ei ole yksinkertaisesti aikaa alkaa järjestelmään kirpparipöytää ja viemään tavaraa edestakaisin. Tämä AV on pieni salainen paheeni ja kun saan muutaman minuutin tauon, pakenen kahvikupin kanssa sohvalle palstailemaan hetkeksi ;) Koska minulla ei ole merkkivaatetta eikä design-lasia, kirppismyynnin tulotkin jäävät niin maltilliseksi että koen arvokkaammaksi käyttää ajan johonkin muuhun. Kerroin aikoinaan tilanteestani tässä ketjussa ja sain todella hyviä neuvoja jotka otinkin käyttöön, nykyään lahjoitan raivaamani myyntiin kelpaavat tavarat isona laatikollisena FB:n roskalavalla jollekin kirppistelijälle. Minä pääsen tavarasta helposti eroon kun joku hakee ne ovelta ja saan hyvän mielen kun ei tarvitse heittää roskiin ja joku jolla on enemmän aikaa ja intoa kirppistelyyn saa lisätuloja. Kaikki voittavat.
Eli täälläkin voi avata omaa tilannettaan tarkemmin ja näin saada juuri siihen omaan tilanteeseen sopivia hyviä neuvoja. Ja itse ainakin tykkään lukea erilaisista tavarapaljouteen liittyvistä haasteista erilaisissa elämäntilanteissa ja pohtia mikä voisi auttaa aivan toisenlaisessa tilanteessa elävää ihmistä. Aina vinkit ei toki osu täysin, mutta sitten voi keskustella ja pohtia yhdessä toisenlaisia tapoja.
Vieläkään en oikein hahmota ajatusta. Oman kodin katselu ulkopuolisen silmin johtaa yleensä tyytymättömyyteen ja tyytymättömyys kuluttamiseen. Minä olen ihan tyytyväinen, jos en näe tahraa omassa seinässäni.
Itse lähtisin pikemminkin omasta itsestäni ja tavaroiden käyttötarkoituksesta käsin: kysyisin että mikä tavara miellyttää minua ja mahdollistaa hyviä kokemuksia, mikä on hankittu ihanneminälleni ja aiheuttaa enemmän paineita kuin iloa. Tosin minulla ei niin kauheasti turhaa tai (omasta mielestäni) rumaa olekaan, lähinnä enemmän kaunista ja inspiroivaa kuin ehdin elämässäni hyödyntää.