tavarapaljous :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Molemmat isoäidit harrastavat posliininmaalausta, ovat jo taitavia. Niin meillä on kokonaisia, käsinmaalattuja astiastoja varakuppeineen, maljakoita, vateja, kulhoja pilvin pimein. Niitä en kyllä voi edes myydä, jos jotenkin osais heille hienotunteisesti vihjata, ettei enää. Mutta kun rakkaudella tekevät ja tosiaan erittäin taitavasti, niin en mä voi torjua. Lapset saavat aikanaan siirtää niitä omiin huusholleihinsa.

=========

Sen sitten näkee, mitä lapset ja viimeistään lapsenlapset niillä tekee...

Mitäpä, jos lapset haluaisivat ihan itse valita astiastonsa? 

MInun anoppini ompeli vimmaisesti tyynyliinoja yms ja jakeli niitä sitten lastensa huusholleihin. Niitä on nyt sitten meidänkin liinavaatekaappi pullollaan. Tunnustan, että olen osan repinyt siivousräteiksi.

Tietysti lapset valitsevat aikanaan omat astiansa ja kaiken muunkin. Jos joku tykkää ottaa oman lastenastiastonsa syystä tai toisesta, niin siitä vaan. Jos ei tykkää, niin ei ota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niitä vanhoja laitteita ei kannata säilöä. Niillä ei ole mitään arvoa.. edes käyttöarvoa kun ovata jonkun aikaa olleet käyttämättömiä ja päivittämättömiä kun ne on rakennettu niin. 

Minä olen tänä vuonna tarvinnut varakännykkää useamman kerran. Minulta loppui työt ja jouduin palauttamaan työkännyn, lapselta meni rikki puhelin ja minun uusi puhelin piti viedä huoltoon. En tykkää ostaa uutta laitetta ilman vertailua ja sopivaa tarjousta. Varakännyssä on ainoa vika, että wlan on hajonnut, muuten olisi varmaan vieläkin käytössä.

Samoin varaläppärille tuli käyttöä, kun minun "oma" jäi töihin. Uutta en ole edes vielä ostanut.

Mutta tässäkin on pärjätty yhdellä varapuhelimella ja läppärillä. Turha niitä on jokaiselle perheenjäsenelle säilöä.

Jolla on suht keskenään samanikäisä lapsia, tietää varsin hyvin, ettei kuusihenkinen perhe voi toimia yhden vara-kännykän voimin.

Meillä isännän mielestä pitäisi heittää ainakin puolet pois. Mutta mä säästäisin taas vaikka mitä, joskus kyllä käy niinkin että isäntä sanoo jostain että hävitetään että tuskin tarvitaan mä kuitenkin olen säästänyt viel kyseisen jutun vaikka vaatehuoneeseeni, kuinka ollakaan isäntä kun rupeaa harmittelemaan että voi nyt olisikin tarvinnut

pois "heitettyä" tuolloin voin ilmoittaa olevani jälleen "hamsteri" en vielä vienyt pois

Mutta voin kyllä myöntää että säästän kaikkea turhaa, ja yritän piilottaa ylimääräistä tavaraa noihin huoneisiin joissa isäntä ei käy.

Kun tyttö muutti pois kotoa hänen huoneestaan tuli lähes tyhjä varmaan puoli vuotta kun meni rupesi huoneeseen kertyä vaatekaappeja ja mä valtasin tuonkin huoneen, nyt näyttää jo varastolta tuokin huone. Mutta kunhan saadaan vierashuoneen, remontointi joskus tehty olen toiveikas että tuo toinen huone tyhjenee no ainakin yhdellä kulmasohvalla.

Ja yritän kuitenkin vähentää kokoajan turhaa tavaraa, vaikka se onkin niin vaikeaa minulle olen kyllä sanonut että jos hommataan pari kaappia joihin voin tavarat laittaa siististi tuonne tytön vanhaan huoneeseen niin eihän niitä sieltä näe ja kun ei tuota huonetta muuten mihinkään enää käytetä, miksi pitää olla niin autio tuo huone jos sekin vain on?

Vierailija kirjoitti:

Meillä isännän mielestä pitäisi heittää ainakin puolet pois. Mutta mä säästäisin taas vaikka mitä, joskus kyllä käy niinkin että isäntä sanoo jostain että hävitetään että tuskin tarvitaan mä kuitenkin olen säästänyt viel kyseisen jutun vaikka vaatehuoneeseeni, kuinka ollakaan isäntä kun rupeaa harmittelemaan että voi nyt olisikin tarvinnut

pois "heitettyä" tuolloin voin ilmoittaa olevani jälleen "hamsteri" en vielä vienyt pois

Mutta voin kyllä myöntää että säästän kaikkea turhaa, ja yritän piilottaa ylimääräistä tavaraa noihin huoneisiin joissa isäntä ei käy.

Kun tyttö muutti pois kotoa hänen huoneestaan tuli lähes tyhjä varmaan puoli vuotta kun meni rupesi huoneeseen kertyä vaatekaappeja ja mä valtasin tuonkin huoneen, nyt näyttää jo varastolta tuokin huone. Mutta kunhan saadaan vierashuoneen, remontointi joskus tehty olen toiveikas että tuo toinen huone tyhjenee no ainakin yhdellä kulmasohvalla.

Ja yritän kuitenkin vähentää kokoajan turhaa tavaraa, vaikka se onkin niin vaikeaa minulle olen kyllä sanonut että jos hommataan pari kaappia joihin voin tavarat laittaa siististi tuonne tytön vanhaan huoneeseen niin eihän niitä sieltä näe ja kun ei tuota huonetta muuten mihinkään enää käytetä, miksi pitää olla niin autio tuo huone jos sekin vain on?

Voisihan sitä käyttää vaikka vierashuoneena, niin mun ei tarttisi erikseen semmosta remontoida. Ja niitä kaappeja on hommattu jo ihan tarpeeksi. Ei mee kun hetki, ja ne on täynnä, ja taas alat pyytämään, että mitäs jos ostettais pari kaappia. Tästä sadan neliön talosta on jo 30 neliöö kaappeja. Ja kun ittekkin oon tämmönen kaappi, niin en mahdu välistä kuin sivuttain.

Rakkaasi, pus,pus

Vierailija kirjoitti:

Meillä isännän mielestä pitäisi heittää ainakin puolet pois. Mutta mä säästäisin taas vaikka mitä, joskus kyllä käy niinkin että isäntä sanoo jostain että hävitetään että tuskin tarvitaan mä kuitenkin olen säästänyt viel kyseisen jutun vaikka vaatehuoneeseeni, kuinka ollakaan isäntä kun rupeaa harmittelemaan että voi nyt olisikin tarvinnut

pois "heitettyä" tuolloin voin ilmoittaa olevani jälleen "hamsteri" en vielä vienyt pois

Mutta voin kyllä myöntää että säästän kaikkea turhaa, ja yritän piilottaa ylimääräistä tavaraa noihin huoneisiin joissa isäntä ei käy.

Tässä kannattaa miettiä että mitä vaikutuksia on sillä että säilöö tavaraa joista ehkä prosenttia vielä joskus tarvitsee. Mun mielestä on pienempi paha asiallisesti laittaa eteenpäin ja kierrättää turha roipe ja sitten kun tarve tulee, hankkia tai lainata se tarvittava tavara. Mua siis enemmän häiritsee se kaikki turha kuin se, että joskus kaipaisi jotain hävitettyä. Vielä ei muuten ole käynyt niin että olisin kaivannut tai tarvinnut jotain hävittämääni. Useasti keksii vaikka jonkin korvaavan esineen tai käyttötavan korvaajaksi tai huomaa että ei sitä tarvetta ihan oikeasti olekaan, ainakaan niin merkittävää että haluaisi sen tavaran uudelleen hankkia.

Vierailija kirjoitti:

Meidän kuuden hengen huushollissa ei mainitsemallasi kahdella seikalla selvitä. Meillä on varsinkin lasten kamat missä ja milloin vaan, vaikka niille on jokaisen huoneessa tilaa. Ja vaikka mä komentaisin kuin vääpeli, kompastun silti milloin olkkarin lattialla lego-viritelmiin, milloin tennismailoihin keittiössä. Kun on iso perhe ja lapset alle viistoista kaikki, on elämä kaikkinensa ihan toisenlaista kuin yksinasujalla. Mutta mitäs mun piti valittaa, ai niin, se merkillinen seikka; että vaikka mä yritän raivata, niin sitä enemmän tuntuu sitä raivattavaa olevan. Ikäänkuin taloon virtaisi jostain jatkuvasti jotain turhaketta.

Ne legot! Joskus vetelin niitä lattialastalla lasten sänkyjen alle.

Justiinsa! Ne legot! Sulla on ollut hyvä keino! Legot on yks varsinainen keksintö. Meillä on vielä kaksi niillä aktiivisesti leikkivää. Nuorin sai kummiltaan just synttärilahjaksi kokonaisen intiaanikylän inkkareineen, hevosineen, kaikkineen. Yhtenä iltana oli Suuri Päällikkö kadoksissa ja voi sitä parkua. Löytyi sitten kissanpedistä kauhean säädön jälkeen. Kuka sen oli sinne jemmannut, ei tietoa. Pikkujäbä väitti, että kissa. Me ei olla itse ostettu tänne juurikaan legoja, niitä on tullut sukulaisilta jms. Ja niitä riittää totisesti. Täytyy kokeilla tota lasta-juttua.

Ei meillä enää säilytetä tavaraa, jolla ei ole käyttöä.

Esim kun tyhjennän keittiön, otan kaikki kaapit tyhjäksi.

Tyhjennän yhden kaapin, jokaisen purkin ja purnukan laitan pöydälle ja pyyhin pölyt. Sitten jokaisen purkin käyn läpi ja mietin mitä täällä on sisällä. Olen tietenkin jo niin pitkällä, ettei näitä yllätyslöytöjä enää tule.

Esim pidin illanistujaiset 1,5 v sitten ja eräs vieraista oli sanonut tykkään mustasta teestä ja siitä on aina pula. Meille tuli 15 vierasta, jokainen toi 100 – 200 g mustaa teetä. Niitä ei tarvi ostaa pariin vuoteen vieläkään. Eivät ole turhia, päinvastoin, on tullut käyttöön. Mutta kaapeissa ne on.

Minulla on 3 eri teelajia esillä ja muut ovat kaapissa, muutamassa säilytysrasiassa vielä muutaman vuoden.

Olen käynyt kaikki aterimet, pullonavaajat. tarjoiluesineet läpi. Meillä oli viime vuonna rippijuhlat ja hyvin riitti nykyiset esillepanoon, etenkin, kun lainasin töistä osan.

Ei löydy eri paria haarukoita, juomalaseja jne. Vain muutama muki, joilla on tunnearvoa.

Nyt, kun olen työpaikka on siirtynyt kotiin, viihdyn päivällä hyvin lökäpöksyissä ja palaverien aikana on siisti yläosa. Sukat ovat älyttömän pienellä käytöllä ja ne ovatkin järjestyksessä sukkalaatikossa. Pyöräilen lähes päivittäin ja käytän silloin vanhoja sukkia. Käytän, kunnes ovat loppu.

Meillä oli matala kirjahylly, mutta tajusin laatikot olivat lähes tyhjät. Saimme muuramen lipaston telkkarin alle ja saimme vanhan tv tason ja kirjahyllyn pois. Laatikot ovat suht täynnä, mutta niissä on tarpeellista tavaraa.

Olen harrastuksena myynyt huonekaluja ja se on niin kovaa hommaa. Mielummin kotona vain tarpeelliset huonekalut ja niissäkin panostan pitkäikäisyyteen, eli puuhun ja klassiseen muotoiluun

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Molemmat isoäidit harrastavat posliininmaalausta, ovat jo taitavia. Niin meillä on kokonaisia, käsinmaalattuja astiastoja varakuppeineen, maljakoita, vateja, kulhoja pilvin pimein. Niitä en kyllä voi edes myydä, jos jotenkin osais heille hienotunteisesti vihjata, ettei enää. Mutta kun rakkaudella tekevät ja tosiaan erittäin taitavasti, niin en mä voi torjua. Lapset saavat aikanaan siirtää niitä omiin huusholleihinsa.

Voi kauhee, tää olis itelle ihan painajainen! Muutenkin on niitä lahjomisia kaikki paikat täynnä.

Nuoret tuskin ovat kiinnostuneita isoäitien maalaamista astiastoista.  Pieniin asuntoihin ei tuollaisia kertakaikkiaan mahdu, ja ainakin mun kokemukseni mukaan nuoret ovat entistä vähemmän kiinnostuneita tavarasta, pitävät vain tarpeellisen.

Kyllä meidän mukulat ainakin jollain tasolla arvostavat, luulen, että vanhemmiten vielä enemmän. Tykkäävät kovasti mummeistaan. Ja sitä "vain tarpeellista" saavat kyllä vähän kaikkialta. Etteivät nuo käsinmaalatut astiastot ja muut ole ollenkaan sitä "tavallista" roinaa. On ne kumminkin aivan  ainutlaatuisia.

Ymmärrän tämän kyllä. Ovat ainutlaatuisia, ja arvostan sitä, että mummit ovat näitä rakkaudella tehneet. Mutta silti, niin harmillista kuin se onkin, nuorten asuntoihin harvoin moisia astiastoja mahtuu.

Tämä on se lahjomisen ydin, ja siitä on tässä ketjussa aina aika ajoin puhuttu.

Ihmiset antavat lahjoja siksi, että siitä tulee heille itselleen hyvä mieli. Vasta toissijainen tarkoitus on tehdä lahjansaajalle hyvä mieli. Meiltä löytyy mm. sananlasku "ei saa katsoa lahjahevosen suuhun" koska lahjansaajan odotetaan nöyrtyvän ja olevan kiitollinen siitä mitä saa, arvostella ei sovi.

Mummit haluavat osoittaa rakkauttaan toteuttamalla itseään, harrastamalla haastavaa käsityöharrastusta. Sen jälkeen he työntävät tilaa vievät tuotoksensa pois käsistään sinun ja lastesi huoleksi. Sinun osaksesi jää olla rajattoman kiitollinen ja säilyttää astiasto, jolle ei tosiasiassa ole käyttöä.

He eivät tarkoita pahaa, mutta aiheuttavat silti kauheasti vaivaa teille.

Kun annan esim. siskojen lapsille synttärilahjan, kyllä mä mietin, mistä nimenomaan lahjansaajalle tulisi hyvä mieli. Mitä taivaan tähden tarkoitat, että lahjansaajan odotetaan nöyrtyvän? Kuka odottaa? Kauhea ajatuskin, että mulle pitäis olla kiitollinen antamastani lahjasta. En ketään "lahjo" siksi, että MINULLE tulis hyvä mieli.

Hienoa, jos teet näin!   Mietit lahjansaajaa.   Muutenkin, lahjojen ostaminen lapsille on vähän eri asia kuin lahjojen ostaminen aikuisille, joilla on jo kaikkea, ainakin tavaraa.  

NImittäin, todella moni, varsinkin vanhempi ihminen, ostaa jotain mistä itse tykkää tai minkä itse katsoo jotenkin sopivan nuoremmalle, jopa niin, että mielestään nuorempi TARVITSEE kyseisin tavaran.  Ja sitten siitä pitää olla kiitollinen.   Ei ajatella toista, eikä ymmärretä, että toisen elämäntapa voi olla erilainen.  

Lahjoitetaan kahvinkeitin, vaikka perheessä ei juoda kahvia, kun sellainen "kuuluu olla".  Tai juurikin kahviastiasto, kun sellainen kuuluu olla, tai mitäs jos tulee vaikka juhlia. Juu, tulee sellaisia juhlia ehkä kerran 10 vuodessa.  Lahjoitetaan koriste-esineitä, joista itse tykätään, vaikka lahjansaaja haluaa ympäristönsä olevan minimalistinen. Jne.

Juuri tämä. Kun se antaja suunnittelee pyytämättä toisten ihmisten sisustuksen. Ostaa uutta tai lahjoittaa jotain omaansa. Pahimmassa tapauksessa värit ja tyyli ihan päinvastaista kun mitä kotona on. Siinä sitten pitäis olla kiitollinen samalla kun pyörityelet niitä purkkeja ympäri huushollia ja yrität keksiä niille järkevää käyttöä. Pois jos heität ta myyt niin mitäs jos se kyselee perään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järjettömästä säiyttämisvimmasta vielä: sain ikuisuus sitten naapurilta lahjaksi järkyttävän, muovisen ja ison joulupukki-patsaan. Pistin kiertämään ja annoin sen joululahjaksi seuraavana jouluna kaukaiselle sukulaiselle. Kyllä oli järkytys, kun viime jouluna avasin paketin ja se saamarin joulupukki oli taas hyppysissäni. Jokainen oli laittanut sen aina jollekin eteenpäin lahjaksi. Nyt se seisoo meidän parvekkeen nurkassa.

Huutonaurua!

Tämä oli kyllä paras, minä laittaisin kiertoon uudestaan.

Säästyy monelta useat lahjarahat.

Mä olen sen muovisen joulupukin omistaja. En uskalla sitä enää laittaa kiertoon, kun en tiedä, kenellä kaikilla se on jo ollut. Kyllä se joulupukki on meidän perheen kohtalo. Siitäkin päätellen, että mies sen jo kerran vei parvekkeelta (joka on talon alin ja johon näkee pihalta, jos tahtoo) roskiin; niin eikös ystävällinen viereinen asukas soittanut ovikelloa ja sanoi, että "teidän joulupukki on vissiin pudonnut, niin ajattelin tuoda takaisin..." Ettei me siitä eroon päästä.

Tästä tulee jo sellaiset kauhuleffavibat. Otatte pukin mökille mukaan ja nakkaatte vesistöön. Kaupunkiin palatessa hämärtyvänä elokuun iltana katsotte parvekkeelle, ja mitäs siellä onkaan....

Pukin omistaja täällä. Joo, se on iso, muovinen ja ontto, niin varmaan kelluisi ja...mökkinaapuri taatusti luulisi, että joku on merihädässä ja soittais 112....seisokoon partsin nurkassa vaan. Me revitään siitä iloa irti, sillä on jo foliohattu päässä vappua odotellessaan.

Onkohan meillä samanlainen pukki, saatiin myös lahjaksi joskus ja laitoin sen kaappiin piiloon :D sellainen läpinäkyvä, että sisälle voi laittaa valot?

Meidän pukkiin ei voi laittaa valoja sisälle. Eikä se oo ollenkaan läpinäkyvä, päinvastoin, maalattu oikein paksusti ja sen suukin on vinossa. Yritin sitä kerran ystävättären kanssa korjailla kynsilakalla, kun meillä oli "tyttöjen ilta".

Höh, ajattelin jo, että jollain olisi sama pukki riesana :D vaikka varmasti yhtä karmivia pukkeja molemmat. Ja kun alkaa miettiä, että tälläisten turhien (ja rumien) koristeiden tekemiseen oikeasti tuhlataan luonnonvaroja jatkuvasti... surullista.

Innostuin laittamaan taas tavaraa toriin ja vähänkäytettyyn. Lisäksi puran kaapista kaikki sisustus ja koriste-esineet ja kynttilänjalat ja suunnitelmissa on laittaa kaikki ne kiertoon mitä ei ole pariin vuoteen käytetty. Jo tuikkuastiat ja kynttilänjalat vie tilaa enkä edes polta enää kynttilöitä sisällä.

On kiva että kotona on nättiä, mutta en halua pitää esillä montaa tavaraa samassa paikassa vaan asetelmassa on vaan muutama esine. En myöskään tykkää vaihdella niitä kovin usein, että ehkä en tarvitse niitä kaapeissa marinoitumassa.

Maljakotkin vie jo liikaa tilaa. Kuinka usein niitä tarvii montaa kerralla. Kun täyttää pyöreitä?

Miten vähällä sitä pärjäisi jos ei miettisi mitä "pitää" olla kun käy joskus vieraita. Kermanekat ja sokeriastiat, pienet kahvikupit vein jo kiertoon. Meillä tarjotaan vieraille kahvi mukeista. Jos ei kelpaa niin voi voi. Vieraskupit pölyttyi 20 vuotta kaapissa, ei enää pölyty, vein Iittalan myymälään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Molemmat isoäidit harrastavat posliininmaalausta, ovat jo taitavia. Niin meillä on kokonaisia, käsinmaalattuja astiastoja varakuppeineen, maljakoita, vateja, kulhoja pilvin pimein. Niitä en kyllä voi edes myydä, jos jotenkin osais heille hienotunteisesti vihjata, ettei enää. Mutta kun rakkaudella tekevät ja tosiaan erittäin taitavasti, niin en mä voi torjua. Lapset saavat aikanaan siirtää niitä omiin huusholleihinsa.

Voi kauhee, tää olis itelle ihan painajainen! Muutenkin on niitä lahjomisia kaikki paikat täynnä.

Nuoret tuskin ovat kiinnostuneita isoäitien maalaamista astiastoista.  Pieniin asuntoihin ei tuollaisia kertakaikkiaan mahdu, ja ainakin mun kokemukseni mukaan nuoret ovat entistä vähemmän kiinnostuneita tavarasta, pitävät vain tarpeellisen.

Kyllä meidän mukulat ainakin jollain tasolla arvostavat, luulen, että vanhemmiten vielä enemmän. Tykkäävät kovasti mummeistaan. Ja sitä "vain tarpeellista" saavat kyllä vähän kaikkialta. Etteivät nuo käsinmaalatut astiastot ja muut ole ollenkaan sitä "tavallista" roinaa. On ne kumminkin aivan  ainutlaatuisia.

Näitä mummon maalaamia ja muita itselle turhia juhla-astioita pitää nimenomaa käyttää arkenakin ja pienten lasten kanssa. Tapahtuu jompikumpi 1. Lapset rikkoo astioita enemmän, kuin mummo ehtii maalaamaan tai 2. Lapset kiintyvät astoihin ja raahaat ne mukanaan aikanaan omiin koteihinsa, ehkä jopa tappelevat kuka ne saa. Jos ne on vaan siellä kaapin perällä keräämässä pölyä, niin vaivaavat sukupolvia toisensa perään.

Vierailija kirjoitti:

Neljän lapsen äiti ja sen joulupukin omistaja täällä. Olen peräti jokaiselle lapselle aikoinaan kerännyt semmoset laatikot, joissa on jokaisen lapsen ekan puolen vuoden ensimmäiset tavarat: syntymäpäivän sanomalehti, ensimmäinen tuttu, lelu, kirja jne. Olen ne teipannut tiiviisti kiinni ja annan sitten aikanaan kullekin omansa. Tekevät sit niille, mitä lystäävät.

Kannattaa varmasti sitten odotella ennen kuin antaa tuon laatikon mukaillen, ehkä sillon kun miksi saa oman esikoisensa. Jos 18v saa tuollaisen laatikon se lähtee suoraan roskiin ja myöhemmin tuota olisikin kiva penkoa ja ehkä käyttää hyödyksi oman esikoisen kanssa

312

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Molemmat isoäidit harrastavat posliininmaalausta, ovat jo taitavia. Niin meillä on kokonaisia, käsinmaalattuja astiastoja varakuppeineen, maljakoita, vateja, kulhoja pilvin pimein. Niitä en kyllä voi edes myydä, jos jotenkin osais heille hienotunteisesti vihjata, ettei enää. Mutta kun rakkaudella tekevät ja tosiaan erittäin taitavasti, niin en mä voi torjua. Lapset saavat aikanaan siirtää niitä omiin huusholleihinsa.

Voi kauhee, tää olis itelle ihan painajainen! Muutenkin on niitä lahjomisia kaikki paikat täynnä.

Nuoret tuskin ovat kiinnostuneita isoäitien maalaamista astiastoista.  Pieniin asuntoihin ei tuollaisia kertakaikkiaan mahdu, ja ainakin mun kokemukseni mukaan nuoret ovat entistä vähemmän kiinnostuneita tavarasta, pitävät vain tarpeellisen.

Kyllä meidän mukulat ainakin jollain tasolla arvostavat, luulen, että vanhemmiten vielä enemmän. Tykkäävät kovasti mummeistaan. Ja sitä "vain tarpeellista" saavat kyllä vähän kaikkialta. Etteivät nuo käsinmaalatut astiastot ja muut ole ollenkaan sitä "tavallista" roinaa. On ne kumminkin aivan  ainutlaatuisia.

Näitä mummon maalaamia ja muita itselle turhia juhla-astioita pitää nimenomaa käyttää arkenakin ja pienten lasten kanssa. Tapahtuu jompikumpi 1. Lapset rikkoo astioita enemmän, kuin mummo ehtii maalaamaan tai 2. Lapset kiintyvät astoihin ja raahaat ne mukanaan aikanaan omiin koteihinsa, ehkä jopa tappelevat kuka ne saa. Jos ne on vaan siellä kaapin perällä keräämässä pölyä, niin vaivaavat sukupolvia toisensa perään.

Kun isäni täytti 50, olin muuttamassa pois kotoa.

Isä sai lahjaksi käsinmaalattuja kuppeja, jotka ovat edelleenkin käyttämättöminä.

Joskus mietin pitäiskö ottaa käyttöön.

Sitten oon tullut lopputulokseen ei.

Astioissa on se puoli, jos ei tipu, ovat käytössä ikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä isännän mielestä pitäisi heittää ainakin puolet pois. Mutta mä säästäisin taas vaikka mitä, joskus kyllä käy niinkin että isäntä sanoo jostain että hävitetään että tuskin tarvitaan mä kuitenkin olen säästänyt viel kyseisen jutun vaikka vaatehuoneeseeni, kuinka ollakaan isäntä kun rupeaa harmittelemaan että voi nyt olisikin tarvinnut

pois "heitettyä" tuolloin voin ilmoittaa olevani jälleen "hamsteri" en vielä vienyt pois

Mutta voin kyllä myöntää että säästän kaikkea turhaa, ja yritän piilottaa ylimääräistä tavaraa noihin huoneisiin joissa isäntä ei käy.

Tässä kannattaa miettiä että mitä vaikutuksia on sillä että säilöö tavaraa joista ehkä prosenttia vielä joskus tarvitsee. Mun mielestä on pienempi paha asiallisesti laittaa eteenpäin ja kierrättää turha roipe ja sitten kun tarve tulee, hankkia tai lainata se tarvittava tavara. Mua siis enemmän häiritsee se kaikki turha kuin se, että joskus kaipaisi jotain hävitettyä. Vielä ei muuten ole käynyt niin että olisin kaivannut tai tarvinnut jotain hävittämääni. Useasti keksii vaikka jonkin korvaavan esineen tai käyttötavan korvaajaksi tai huomaa että ei sitä tarvetta ihan oikeasti olekaan, ainakaan niin merkittävää että haluaisi sen tavaran uudelleen hankkia.

No tuohon prosenttia noista tavaroista, mä kyllä vähän väliä haen tavaroita tuolta joita tuonne olen säilönyt. Ja tuohon että voin lainata jostakin mistähän niitäkin voisi lainata, meidän tapauksessa ei lainaaminen onnistu, kun naapureita ei pahemmin ole ja niiltä lainaaminen ei varmasti löydy muuta kuin ehkä kahvia uskaltaa lainata kun tuntuu olevan niin että se lainaaminen onnistuu vain toisinpäin, ja kaupasta en noin äkkiseltään viitsi mitään käydä hakemassa kun siihen menee kokopäivä kun matkoihin jo menee se kolmetuntia ja sitten vielä kieppua ympäri kauppoja, jos asuisimme kaupungissa niin silloin nuo vaihtoehdot voisi toimia. Ja olen niin kyllästynyt odottamaan koska posti tuo jos tilaan jotain netin kautta.

Tuo kierrätys on ihan kiva idea mutta meillä lähtee kiertämään nuo tavarat aina sekajätteenä (sinnekin moloksäiliöön pilkottuna kun sinne mitään muuten mahdu) tai metalli jätteenä ei se toimi muuten täällä korvessa, ennen täälläkin oli kaikkia "kierrätys laatikoita" mutta ne poistettiin kun ei kunta nähnyt järkeä pitää niitä täällä, kun ei kuulemma käyttäjiä mutta kyllä huomasin kun sinne jotain vein, joku aina kävi tekemässä löytöjä, no olen kyllä joskus itse ihan normi roskiksesta roskapussia viedessä ottanut ainakin moottorisahan kun laippa törötti niin kutsuvasti pakko oli koittaa onko tuo toimiva ja olihan se kunhan terotti ketjun ja putsasi tuolla puuvarastossa tuo edelleen on ja toimii.

Ja kyllä monesti voi kyllä korvaavan tavaran tehdä mutta yleensä olisi helpompaa ettei tarvisi aina kaikkea tehdä ihan itse se vasta ketjuttaa kun tietää että olihan meillä tälläinen jo ennen valmiina mutta piti heittää pois kun on liikaa tavaraa.

Muuttaminen oli meillä paras tavaran vähennys keino, viimeksi kun muutettiin kaupungista isommasta 600km maalle pienempään, mutta paljon sinne jätettyjä romuja olen kaivannut tänne, onneksi niitä voi pikkuhiljaa kuljettaa tänne ja tältä viedä taas sinne taas säilöön myöhempää varten.

Olen siis hamstraaja ja pystyn asumaan romujen keskellä, isäntä ei kyllä pidä tälläistä mutta ahtaudesta

Aika hyvin on yksiö tyhjentynyt. Löytyi avattu paketti kertakäyttömukeja ja mietin nakkaanko roskiin (muovikeräykseen). Päätin että voinhan minä näistäkin juoda ja ei tarvi sitten tiskata laseja tällä viikolla.

Muutama juliste on rullalla nurkassa, niiden kanssa vähän kiikun kaakun kehtaanko viedä kirpparille. Hyväkuntoisia ne ovat, mutta en tykkää niistä enää omilla seinillä. Kävisivät mancaveen, mutta ikävä kyllä tämä asunto on vain yksi tila ja se nyt vaan ei voi olla "luola". Ehkä pari kesympää voisin ainakin alkuun laittaa pois.

Yksi pienoismalliprojekti pitäisi nakata roskiin, mutta se on ollut kova pala. Maksoi muutaman kympin ja en vaan tykännyt siitä väsäämisestä, vaikka hieno onkin. Kuusi vuotta se on ollut tuossa pöytälaatikossa syyllistämässä minua.

Mitähän tässä vielä onkaan. Nuottikansiot pitää käydä läpi. Tykkään kyllä soitella kun on vapaata, mutta pari kansiota on todennäköisesti 99% roskaa. Muutama mielenkiintoinen juttu siellä saattaa olla. Samoin "tärkeiden paperien laatikko" on pursuamassa yli. Pitää sekin perkata.

Kun nämä saan nyt tehtyä niin sitten vielä koko kirjoituspöytä lähtee vaihtoon ja mieluisampi tilalle kirpparilta.

Vierailija kirjoitti:

Innostuin laittamaan taas tavaraa toriin ja vähänkäytettyyn. Lisäksi puran kaapista kaikki sisustus ja koriste-esineet ja kynttilänjalat ja suunnitelmissa on laittaa kaikki ne kiertoon mitä ei ole pariin vuoteen käytetty. Jo tuikkuastiat ja kynttilänjalat vie tilaa enkä edes polta enää kynttilöitä sisällä.

On kiva että kotona on nättiä, mutta en halua pitää esillä montaa tavaraa samassa paikassa vaan asetelmassa on vaan muutama esine. En myöskään tykkää vaihdella niitä kovin usein, että ehkä en tarvitse niitä kaapeissa marinoitumassa.

Maljakotkin vie jo liikaa tilaa. Kuinka usein niitä tarvii montaa kerralla. Kun täyttää pyöreitä?

Miten vähällä sitä pärjäisi jos ei miettisi mitä "pitää" olla kun käy joskus vieraita. Kermanekat ja sokeriastiat, pienet kahvikupit vein jo kiertoon. Meillä tarjotaan vieraille kahvi mukeista. Jos ei kelpaa niin voi voi. Vieraskupit pölyttyi 20 vuotta kaapissa, ei enää pölyty, vein Iittalan myymälään.

Maljakoita just ittekin käynyt läpi ja miettinyt että miksi niitä pitää olla niin monta. Osan olen antanut lahjoiksi ja osa on myynnissä, mutta siltikin vielä niin monta että vaikka pienen suvun kaikki juhlavieraat tois jokainen 2 kimppua niin maljakoista ei olis pulaa. Ja juhlia vietän ehkä 20v välein :D Vaan kun rakastan lasia ja jos kirppikseltä halvalla löytää vanhaa kotimaista, vaikea sitä on jättää ostamattakaan. Tosin nyt en käy enää edes kirppiksellä, etten ostaisi lisää tarpeetonta. Paljon on myytävänä tällä hetkellä mutta hitaasti menee kun en luovu pikkurahalla. Minulla sama myös kynttilöiden kanssa, päätin että poltan vain pöytäkynttilöitä jouluna ja niille riittää yksi aluslautanen. Kaikki tuikkukipot ja pitkät jalat myyntiin. Sokerikkoja ja kermakkoja oli myös useampi pari kaapeissa täysin käyttämättömänä, kakkuvuokia, kakkulautasia lisäksi, kulhoja ja  kymmeniä piparimuotteja joita käytän vain jouluna kerran, joten vähempikin riittää. Pöytäliinoja ja verhoja nyt harkitsen että mitä oikeasti käytän, niitäkin 3 hyllyllistä kaapissa. On kaikenlaista keräilytavaraa ja -juttua joihin en ole koskenut viimeiseen 15 vuoteen ja laitoin niitä nyt myyntiin. Luopuminen tuntuu välillä vaikealta mutta sitten kun eroon pääsee, tunteekin vain helpotusta. Rahale taas aina löytyy muutakin käyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Aika hyvin on yksiö tyhjentynyt. Löytyi avattu paketti kertakäyttömukeja ja mietin nakkaanko roskiin (muovikeräykseen). Päätin että voinhan minä näistäkin juoda ja ei tarvi sitten tiskata laseja tällä viikolla.

Muutama juliste on rullalla nurkassa, niiden kanssa vähän kiikun kaakun kehtaanko viedä kirpparille. Hyväkuntoisia ne ovat, mutta en tykkää niistä enää omilla seinillä. Kävisivät mancaveen, mutta ikävä kyllä tämä asunto on vain yksi tila ja se nyt vaan ei voi olla "luola". Ehkä pari kesympää voisin ainakin alkuun laittaa pois.

Yksi pienoismalliprojekti pitäisi nakata roskiin, mutta se on ollut kova pala. Maksoi muutaman kympin ja en vaan tykännyt siitä väsäämisestä, vaikka hieno onkin. Kuusi vuotta se on ollut tuossa pöytälaatikossa syyllistämässä minua.

Mitähän tässä vielä onkaan. Nuottikansiot pitää käydä läpi. Tykkään kyllä soitella kun on vapaata, mutta pari kansiota on todennäköisesti 99% roskaa. Muutama mielenkiintoinen juttu siellä saattaa olla. Samoin "tärkeiden paperien laatikko" on pursuamassa yli. Pitää sekin perkata.

Kun nämä saan nyt tehtyä niin sitten vielä koko kirjoituspöytä lähtee vaihtoon ja mieluisampi tilalle kirpparilta.

Laita pienoismalli myyntiin. Tietämättä mikä se on, mutta kuitenkin, miniatyyrit on aika suosittuja nykyään. Samoin vanhoja nuottivihkoja olen myynyt netissä 1-2 €/kpl hintaan. Eihän ne isoja summia ole mutta minä en sylje kolikoille.

Oivoi. Tavara ei maailmasta lopu, eikä ainakaan meidän huushollista. Eikä kahdestakaan. Kaupunkikaksioon kertynyt vuosien mittaan vaatteita yli oman tarpeen, puolisolla vähemmän. Osa mulle nyt naftia kokoa, mut sitten joskus... osa laatutuotteita, ei kai niistä voi luopua??? 5v ollut loma-asunto, mies ihmettelee tavarapaljoutta, molemmissa paikoissa liikaa. Itse tykkään vanhasta arabiasta, emalista yms.

Yleensä sovussa selvitään, joskus kommentti: kun sopis edes aamukaffen juomaan pöydän ääressä. Saattaa olla kirjani tai kaks, sanomalehti, käsityö yms siinä, "kun ihan kohta jatkan" . . . Näin meillä. Joskus kirpparilla oon myynyt jotain, usein silloinkin tulee ostettua samalla. Nyttemmin oon hillinnyt itseäni, paitsi jos löytyy jotain ihanaa...

Niin ahdistaa, mutta eniten ahdistaa mies joka ei suostu tekemään yhteistyötä tavaramäärän vähentämiseksi. Yksinkään ei voi päättää asioista kun ei yksin asu. Olisi ihanaa jos olisi mies jonka kanssa asiat lutviutuu.

Mä oon koko lapsuuteni elänyt eripari kuppien kanssa. Mun vanhempia ei kiinnostanut.

Kun muutin pois kotona, sain vanhemmilta pakettiautollisen tarpeellista käyttötavaraa.

Kävin kesäisin kirppiksellä myymässä näitä pois.

Halusin Pentikin vanilija astioita.

Menin kirppikselle fillari täynnä ja kun vähensin paikkamaksun, hain kaupasta myynnillä pari astiaa ja viikon päästä uudestaan.

Vuoden sisällä oli asunto lähes minimalistinen ja mm kaikki astiat olivat vanilijaa.

Kyllästyin niihin aikanaan, myin ne kaikki kerralla ja ostin tilalle Runoa.

Onneksi vanhemmat pitävät kotinsa kunnossa.

Siellä on paljon tavaraa, mutta kun käyn, saan aina mukaani myytävää.

Tänä päivänä yrittäjillä on raha tiukassa.

Olen vuoden aikana myynyt vanhempieni retroa ja vuoden päästä on toivottavasti summa koossa keittiöremonttiin,