tavarapaljous :(

En itsekään heti laita isommalta lapselta jääviä vaatteita kiertoon, koska ne voi käyttää nuoremmalla. Laitan vain jos se vaate ei miellyttänyt minua jostain syystä, vaikka paita liian tiukka pään kohdalta, liian pieniä nappeja, helposti likaantuva tms. Tai vaikka ihan ettei väri miellyttänyt itseä. Toki rikkinäiset laitan kans heti pois kierrosta.

Että kyllähän sitä raivaamista on koko ajan, kun on pieniä lapsia. Jotkut lelut jää pois leikeistä, sukset on liian pieniä, pyörät, tavaraa menee rikki. Meillä ainakin nyt kun lapsimäärä on täynnä, niin ei tosiaan enää jätetä säilöön liian pientä pyörää vaikka. Suoraan vaan eteenpäin nyt, eikä sitten vuosikausien päästä koittaisi saada tavaraa epätoivoisena liikkeelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järjettömästä säiyttämisvimmasta vielä: sain ikuisuus sitten naapurilta lahjaksi järkyttävän, muovisen ja ison joulupukki-patsaan. Pistin kiertämään ja annoin sen joululahjaksi seuraavana jouluna kaukaiselle sukulaiselle. Kyllä oli järkytys, kun viime jouluna avasin paketin ja se saamarin joulupukki oli taas hyppysissäni. Jokainen oli laittanut sen aina jollekin eteenpäin lahjaksi. Nyt se seisoo meidän parvekkeen nurkassa.

Huutonaurua!

Tämä oli kyllä paras, minä laittaisin kiertoon uudestaan.

Säästyy monelta useat lahjarahat.

Mä olen sen muovisen joulupukin omistaja. En uskalla sitä enää laittaa kiertoon, kun en tiedä, kenellä kaikilla se on jo ollut. Kyllä se joulupukki on meidän perheen kohtalo. Siitäkin päätellen, että mies sen jo kerran vei parvekkeelta (joka on talon alin ja johon näkee pihalta, jos tahtoo) roskiin; niin eikös ystävällinen viereinen asukas soittanut ovikelloa ja sanoi, että "teidän joulupukki on vissiin pudonnut, niin ajattelin tuoda takaisin..." Ettei me siitä eroon päästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina viikonloppuisin kun siivoan, niin jotain roinaa pitää lähteä pois. Kierrätykseen, lahjoituksenn, roskikseen, mutta määrän on vähennyttävä joka viikko. Edes vähän. 

Minkä verran teillä sitten on tavaraa, jos joka viikko on heitettäväksi pois? Vai ostatko sitten salakavalasti tavaraa takaisin sitä mukaa, kun entiset häviää?

========

En ostele salakavalasti enkä avoimestikaan lisää, mutta se on sitä halvatun sälppää: viimeksi laitoin kaverin tyttärille kassilisen hiuslenkkejä ja koristeita, jotka oli jääneet nurkkiin pyörimään, kun omat tyttäret ovat muuttaneet opiskelemaan.

Elämäntilanne sallii nyt nurkkien nuohoamisen: tyttäret on maailmalla, suurin osa harrastuksista koronan takia seis. Lastenkirjoja, sarjakuvia, eriparimukeja, pihaleluja....

Lositavaa, jos sinun asunnossasi ei ole mitään turhaa!

Minun asunnossani todella on.

Tavarat ovat sama, kuin ylipaino.

Kun täytin 40 v, huomasin koti on täynnä.

Aloitin isosti karsinnan, pyrin siihen, että 2 krt vuodessa käyn kaikki läpi.

Tämä on nyt nopeaa, koska tarpeeton on karsittu pois jo vuosia.

Olen tänä vuonna saanut pyörätelineen.

Tyhjensin kokonaan kopin, joka on ulko-oven vieressä. Mallattiin pyörät ja sen mukaan laitettiin hyllyt uusiin kohtiin ja sain lumikolalle omat koukut.

Vaikka kuvittelin komerossa ei ole tarpeetonta, väärässä olin.

Ei löytynyt, kuin muovipussillinen roskiin menevää, mutta pyörien ottaminen on nyt huomattavasti helpompaa ja sujuvampaa.

Saan vaihtokaupoissa mm lankoja ja niitä on todella paljon. Lisäksi on jäänyt yhdet joulumyyjäiset ja 2 pääsiäismyyjäiset pitämättä.

Kun saan nämä myytyä, on varastot tyhjempiä

Mä olen erityisen hikeentynyt älylaitteiden kanssa. Meillä on neljä alle 15 vuotiasta, mies ja minä; kaikilla läppäreitä, kännyköitä, tabletteja jms. Ja nuo kersat ostavat omilla esim. synttärirahoillaan aina uusimman version, vaikka entisetkin vielä suht toimintakykyisiä. Niitä en vaan raaski edes myydä, kun ovat jemmassa, jos joltain äkisti hajoaa jokin vehje. Mä säilön niitä sänkyjen alle.

Vierailija kirjoitti:

Tavarapaljouteen on pari tosi helppoa vinkkiä: lopeta ostaminen ja tavaran haaliminen, älä keksi itsellesi väkisin uusia tarpeita. Toinen vinkki: vie tavaraa pois, kierrätä, lahjoita myy. Olen itse noudattamut jo monta vuotta ja elämä on tosi paljon helpompaa, kun siivoaminen on nopeaa eikä tavaroita tarvitse järjestellä. Toimii myös lapsiperheessä. Edelliset ulos, kun tarvitsee hankkia uutta kasvun vuoksi.

Minusta tämä vinkki on sama kuin lihavuuteen: älä syö. Tai rahan puutteeseen: säästä. Tai peliongelmaan: lopeta pelaaminen.

Eiköhän nuo kaikki tajua, mutta silti maailmassa on lihavia, velkaisia, peliongelmaisia ja tavarakasojen keskellä asuvia. Siksi tämäkin ketju on hyväksi, voi miettiä omia kulutustapoja ja miksi säilyttää jotain. Kuulla muiden kokemuksia ja vinkkejä.

Onko mitään vinkkejä, joilla saisi miehen osallistumaan omien kaappiensa siivoukseen, jota hän ei ole ikinä viitsinyt tehdä? Meillä on paljon etenkin loputonta teknistä tavaraa ja seassa ihan silkkaa käyttökelvotonta roskaa, mutta en voi siivota niitä yksin kun en tiedä mitä ne ovat ja mitä niistä oikeasti käytetään.

Menisin avussa jopa niin pitkälle, että voisin karsia ja järjestää nuo kamat miehen puolesta, mutta hänelle on kovin raskas ajatus jo sekin, että seisoisi siinä ja kertoisi mitä mikäkin ruuvi ja muovinpala on ja onko esim johonkin johtoon tai laturiin liittyvä laite ylipäänsä enää olemassa. Luulisi että hänestäkin olisi kivaa jos kaikki tavarat olisivat hyviä ja helposti löydettävissä ja käytettävissä.

Syy miksi ylipäänsä tämä olisi minullekin tärkeää, on saada nuo tilat perheelle tehokkaampaan käyttöön. Tyhmältä tuntuu, että minun tavarani ja taloustavarat ovat karsittuja ja tiivistettyjä, ja samalla meillä on kaapit puolillaan suoranaista roskaa.

Vierailija kirjoitti:

Onko mitään vinkkejä, joilla saisi miehen osallistumaan omien kaappiensa siivoukseen, jota hän ei ole ikinä viitsinyt tehdä? Meillä on paljon etenkin loputonta teknistä tavaraa ja seassa ihan silkkaa käyttökelvotonta roskaa, mutta en voi siivota niitä yksin kun en tiedä mitä ne ovat ja mitä niistä oikeasti käytetään.

Menisin avussa jopa niin pitkälle, että voisin karsia ja järjestää nuo kamat miehen puolesta, mutta hänelle on kovin raskas ajatus jo sekin, että seisoisi siinä ja kertoisi mitä mikäkin ruuvi ja muovinpala on ja onko esim johonkin johtoon tai laturiin liittyvä laite ylipäänsä enää olemassa. Luulisi että hänestäkin olisi kivaa jos kaikki tavarat olisivat hyviä ja helposti löydettävissä ja käytettävissä.

Syy miksi ylipäänsä tämä olisi minullekin tärkeää, on saada nuo tilat perheelle tehokkaampaan käyttöön. Tyhmältä tuntuu, että minun tavarani ja taloustavarat ovat karsittuja ja tiivistettyjä, ja samalla meillä on kaapit puolillaan suoranaista roskaa.

Kannattaa yrittää nyhtää siitä miehestä irti mikä olisi vähiten ahdistava tapa käydä niitä tavaroita läpi?

Kaikki yhdellä kerralla vapaapäivänä?

Yksi hylly kerrallaan illalla tv:tä katsellessa?

Ensin järjestää tavarat ja sitten karsia?

Muista myös sanoa, ettei tarvitse mistään luopua, jos ei halua, olisi vaan tarkoitus saada kamat järjestykseen ja tila paremmin hyödyksi. Ja jos tosiaan ei ekalla kierroksella luovu mustaan ja teille jää kaappiin joku laatikko missä lukee päällä "roskia", niin luultavasti ensi vuoden kierroksella voi jo niistä luopua. Mutta joillekin prosessi on pitkä ja raskas, jos eivät ole tottuneet luopumaan turhasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin hankin kaiken aikaa uutta tavaraa. Pääasiassa sellaista, mitä tarvitsen. Mutta myös kivoja tai kauniita tai harvinaisia juttuja. Osa on tuotu matkoilta ulkomailta. Tilaan myös aika paljon ulkomailta, monista eri maista. Suomen kaupoissa ja verkkokaupoissa on aika surkeat valikoimat ja väriskaala usein rajoittunutta. Mikään ei ole ikuista, mutta en halua elää askeettista elämää missään minimalistisessa väriköyhässä ympäristössä. Minulla on aikaa pyyhkiä pölyjä. En myöskään halua luopua mistään tavarasta, ellen ole ehdottoman varma, että en tarvitse sitä enää milloinkaan; mieluummin säilytän sitä varastossa. Vaihtelen myös esillä olevia tavaroita. Myös kodin tekstiilejä pitää olla paljon, koska kodissani on erilaiset värisävyt eri vuodenaikoina ja eri juhlapyhinä. Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen siihen, että omistan paljon hyödyllisiä ja/tai kauniita asioita. Ja myönnän, että sekin tuntuu kivalta, että minulla on paljon sellaisia asioita, joita useimmilla muilla ei ole tässä maassa eikä monessa muussakaan maailmassa. Moni ei varmaan niitä edes haluaisi, mutta minulle ne tuovat iloa.

Kiva ettet koe ketjun aihetta itsellesi ongelmaksi, elämä on varmasti kevyempää niin. Mutta miksi koet tarpeelliseksi kertoa sitä juuri tällaisessa vertaistukiketjussa jossa tavarapaljousongelman kanssa painivat ihmiset tukevat toisiaan? Aika erikoista mielestäni, vähän kuin olisi työttömien ketjussa raportoimassa kuinka itsellä riittää töitä ja rahaa on, tai lapsettomien ketjussa kertomassa kuinka itsellä on suurperhe ja aina raskautunut ensimmäisestä kierrosta. Miksi ihmeessä? Mitä sillä haluaa saavuttaa?

Hyvä, että tulee myös erilaisia näkökantoja. Jollekin voi tulla kuva, että kaikesta pitää luopua, voi saada tästä pontta, että ihan hyvin voi vaihtaa kodintekstiilit 8 kertaa vuodessa ja säilyttää ne 7 muuta settiä komerossa. Ja toisaalta voi tavaroiden kerääjäkin huomata, että minullahan on tuolla komerossa nuo kuusi laatikkoa esineitä, jotka eivät siellä tuo iloa minulle, voisinkohan ne laittaa kiertoon.

Siitähän tässä karsimisessa on kyse, että itsellä olevista tavaroista nauttii ja niitä hyödyntää. Eikä vaan pakosta hilloa niitä varastoissa homehtumassa. Toinen saa iloa siitä, että vaihtaa usein kodin runsasta sisustusta ja toinen siitä, että on vain viherkasvit rauhallisen tilan koristeina. Ja mku voi elämän aikana muuttua, aiemmin runsauden ystävä voi muuttua minimalistiksi ja minimalisti löytää iloa sisustuksen vaihtamisesta kausittain.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen erityisen hikeentynyt älylaitteiden kanssa. Meillä on neljä alle 15 vuotiasta, mies ja minä; kaikilla läppäreitä, kännyköitä, tabletteja jms. Ja nuo kersat ostavat omilla esim. synttärirahoillaan aina uusimman version, vaikka entisetkin vielä suht toimintakykyisiä. Niitä en vaan raaski edes myydä, kun ovat jemmassa, jos joltain äkisti hajoaa jokin vehje. Mä säilön niitä sänkyjen alle.

Meillä lapsella ja miehellä sama juttu, jatkuvasti haaveilee jostain uusista laitteista. Vaikka vanhoissa ei ole mitään vikaa. Itse taas suren vähän jo valmiiksi, jos nykylaite hajoaa tai ei pysy kehityksessä mukana ja on pakko hankkia uusi.

Meillä on kaikkia laitteita varalla yksi. Tosin teitä on sen verran monta, että varmaan tarvitaan useampi varalaite, mutta ei nyt ihan älyttömästi kuitenkaan. Yksi laatikko työhuoneen nurkassa, jonne kaikki saa viedä vanhat turhat laitteet. Niistä sitten arvon välillä parhaat ja loput myyn tai kierrätän. Lapsella on myös omassa huoneessa muutama oma varalaite, joita välillä korjailee ilokseen.

Varalaitteiden kanssa miettisin tosi tarkkaan, tuleeko niitä kuitenkaan käytettyä jos edellinen rikkoutuu. Jos esimerkiksi se uusi pelikonsoli hajoaa, kelpaako se vanha jos se on jo kerran todettu syystä tai toisesta kelvottomaksi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järjettömästä säiyttämisvimmasta vielä: sain ikuisuus sitten naapurilta lahjaksi järkyttävän, muovisen ja ison joulupukki-patsaan. Pistin kiertämään ja annoin sen joululahjaksi seuraavana jouluna kaukaiselle sukulaiselle. Kyllä oli järkytys, kun viime jouluna avasin paketin ja se saamarin joulupukki oli taas hyppysissäni. Jokainen oli laittanut sen aina jollekin eteenpäin lahjaksi. Nyt se seisoo meidän parvekkeen nurkassa.

Huutonaurua!

Tämä oli kyllä paras, minä laittaisin kiertoon uudestaan.

Säästyy monelta useat lahjarahat.

Mä olen sen muovisen joulupukin omistaja. En uskalla sitä enää laittaa kiertoon, kun en tiedä, kenellä kaikilla se on jo ollut. Kyllä se joulupukki on meidän perheen kohtalo. Siitäkin päätellen, että mies sen jo kerran vei parvekkeelta (joka on talon alin ja johon näkee pihalta, jos tahtoo) roskiin; niin eikös ystävällinen viereinen asukas soittanut ovikelloa ja sanoi, että "teidän joulupukki on vissiin pudonnut, niin ajattelin tuoda takaisin..." Ettei me siitä eroon päästä.

Taru sormusten herrasta-kirjan hobiteilla on tuolle nimikin, mathom. Lahja joka kiertää henkilöltä toiselle, koska kukaan ei oikeastaan halua sitä, mutta ei halua heittää poiskaan:D (https://lotr.fandom.com/wiki/Mathom)

Vierailija kirjoitti:

Kun olisikin niin yksinkertaista, että "laita vaikka vaatteet kiertoon heti kun jää pieneksi". Ei oikein toimi useamman lapsen perheessä, ei mitään järkeä myydä isomman lapsen vaatteita pois ja ostaa samoja sitten puolen vuoden päästä pienemmälle. Tai ostaa kalliilla lastenvaunuja, myydä ne välillä pois ja sitten tarpeen tullen lähteä taas etsimään homeettomia, ehjiä vaunuja tai vaihtoehtoisesti maksaa taas hirveästi uusista vaunuista. Siitä se tavarapaljous osittain syntyy, kun joitain asioita vaan on paljon järkevämpi säilyttää.

Onneksi kaksi vanhinta lasta käyttää nyt peräkkäisiä kokoja, joten isomman kaapista voi suoraan siirtää nuoremmalle. Ovat tosin eri sukupuolta, mutta meillä ei katota "tyttöjen ja poikien värejä", jos lapset vaan vaatteista tykkäävät. Helpottaa huomattavasti ostoksiakin, kun ei tarvi sukupuolen mukaan olla garderobeja vaihtamassa. Varmasti toki lasten kasvaessa tämäkin vähän vaikeutuu, mutta nautitaan vielä kun voidaan.

=====

Kyllä teilläkin jossain vaiheessa tulee lapsiluku täyteen ja pieniksi jääneille vaatteille ja tavaroille ei ole käyttäjää, jos ette - Herra paratkoon! - ala säilytellä niitä lapsenlapsille!

Vierailija kirjoitti:

Varalaitteiden kanssa miettisin tosi tarkkaan, tuleeko niitä kuitenkaan käytettyä jos edellinen rikkoutuu. Jos esimerkiksi se uusi pelikonsoli hajoaa, kelpaako se vanha jos se on jo kerran todettu syystä tai toisesta kelvottomaksi? 

Mutta puhelin, kuulokkeet ja ehkä läppäri (ainakin jos käytetään kouluhommiin) on taas sellaisia, että kun sunnuntai-iltana kosahtaa, niin on ikävä olla alku viikko ilman.

Ja meillä sääntönä se, että jos tahallaan tai huolimattomuuttaan on rikottu, niin saavat tyytyä kaikissa laitteissa vanhaan, jos sellainen on olemassa. Keskimmäinen sai joskus uuden puhelimen, kun vanha hajosi, niin nuorempi tahallaan heitti omansa lattialle, jotta hänkin saisi. Sai säästää omista rahoistaan.

Meillä on vähän, siis olemattoman vähän tavaraa mutta nyt kun lapset ovat teini-iässä niin on yhtäkkiä varastossa kaikki ne tavarat, lelut ja muut jutut mitä teineille ei enää kelpaa. Et on tuota tavaraa näköjään aina kamotettavaksi asti:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järjettömästä säiyttämisvimmasta vielä: sain ikuisuus sitten naapurilta lahjaksi järkyttävän, muovisen ja ison joulupukki-patsaan. Pistin kiertämään ja annoin sen joululahjaksi seuraavana jouluna kaukaiselle sukulaiselle. Kyllä oli järkytys, kun viime jouluna avasin paketin ja se saamarin joulupukki oli taas hyppysissäni. Jokainen oli laittanut sen aina jollekin eteenpäin lahjaksi. Nyt se seisoo meidän parvekkeen nurkassa.

Huutonaurua!

Tämä oli kyllä paras, minä laittaisin kiertoon uudestaan.

Säästyy monelta useat lahjarahat.

Mä olen sen muovisen joulupukin omistaja. En uskalla sitä enää laittaa kiertoon, kun en tiedä, kenellä kaikilla se on jo ollut. Kyllä se joulupukki on meidän perheen kohtalo. Siitäkin päätellen, että mies sen jo kerran vei parvekkeelta (joka on talon alin ja johon näkee pihalta, jos tahtoo) roskiin; niin eikös ystävällinen viereinen asukas soittanut ovikelloa ja sanoi, että "teidän joulupukki on vissiin pudonnut, niin ajattelin tuoda takaisin..." Ettei me siitä eroon päästä.

Tästä tulee jo sellaiset kauhuleffavibat. Otatte pukin mökille mukaan ja nakkaatte vesistöön. Kaupunkiin palatessa hämärtyvänä elokuun iltana katsotte parvekkeelle, ja mitäs siellä onkaan....

Tavaramäärä sinänsä ei ole ongelma, siis jos ajatellaan vain omaa huushollia, ei maailman ongelmia. Kahdella seikalla selviää: 1. Jokaisella tavaralla on paikka. 2. Jokainen tavara pannaan käytön jälkeen sille paikalle. Yksinkertaista, mutta niin kovin vaikeaa monelle. Onnistuu vain luontaiselle nysvääjälle. Semmoiselle kuin minä. Joka asun yksin.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen erityisen hikeentynyt älylaitteiden kanssa. Meillä on neljä alle 15 vuotiasta, mies ja minä; kaikilla läppäreitä, kännyköitä, tabletteja jms. Ja nuo kersat ostavat omilla esim. synttärirahoillaan aina uusimman version, vaikka entisetkin vielä suht toimintakykyisiä. Niitä en vaan raaski edes myydä, kun ovat jemmassa, jos joltain äkisti hajoaa jokin vehje. Mä säilön niitä sänkyjen alle.

Toivottavasti olet huomioinut sen että nuo laitteet hyvinkin säilytettynä saattavat aiheuttaa tulipalon siellä sängyn alla. Ja ensin tulee vain myrkyllistä kaasua johon nukkuja saattaa kuolla. Ja varsinkin jos siellä akkuja ym sikin sokin ja laitteita jotka kolisee toisiaan vasten kun laatikoita potkitaan ja työnnellään esim siivotessa. Ja pahimmillaan vielä pölyä ja jotain herkästi syttyvää päällä...

Kaverilla oli vanhan varakännykän akku alkanut pullistua ja kuumentua vaikka ollut pitkään käyttämättömänä...

Niitä vanhoja laitteita ei kannata säilöä. Niillä ei ole mitään arvoa.. edes käyttöarvoa kun ovata jonkun aikaa olleet käyttämättömiä ja päivittämättömiä kun ne on rakennettu niin. 

Laitteita voi säästää yhden varalaitteen, sillä sellainen tilanne, että kaikilla olisi yhtä aikaa tietokone rikki ja puhelin varastettu, ei ole. Yksi yhteinen varalaite riittää niin, että jotain pääsee tekemään.

Aika usein tavarasta ei luovuta rahan ja luontoarvojen vuoksi. Ajatellaan, että kun tavara on kerran hankittu, sitä pitää hillota maailman tappiin asti.

Arvo hyvin, hyvin harvassa tavarassa nousee säilömällä. Luonnonvaratkin on jo käytetty siihen tavaraan ja on parempi panna se asianmukaisesti kiertoon kuin säilöä kaapissa. Se pätee etenkin elektroniikkaan: kun laitteen kierrättää, seuraavaa valmistettavaa laitetta varten ei tarvitse louhia niitä samoja raaka-aineita maaperästä!

Vierailija kirjoitti:

Laitteita voi säästää yhden varalaitteen, sillä sellainen tilanne, että kaikilla olisi yhtä aikaa tietokone rikki ja puhelin varastettu, ei ole. Yksi yhteinen varalaite riittää niin, että jotain pääsee tekemään.

Aika usein tavarasta ei luovuta rahan ja luontoarvojen vuoksi. Ajatellaan, että kun tavara on kerran hankittu, sitä pitää hillota maailman tappiin asti.

Arvo hyvin, hyvin harvassa tavarassa nousee säilömällä. Luonnonvaratkin on jo käytetty siihen tavaraan ja on parempi panna se asianmukaisesti kiertoon kuin säilöä kaapissa. Se pätee etenkin elektroniikkaan: kun laitteen kierrättää, seuraavaa valmistettavaa laitetta varten ei tarvitse louhia niitä samoja raaka-aineita maaperästä!

Vanhan elektroniikan säilöminen on kyllä ihan älytöntä, laitteet vanhenevat niin nopeasti.  Mutta jos ne myy eteenpäin heti kun uusi on hankittu, niillä on kyllä myyntiarvoa (puhumattakaan tuosta kierrätysarvosta). Olen myynyt lukuisia läppäreitä ja puhelimia, hyvin ovat menneet kaupaksi.