tavarapaljous :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihana inspiroiva kirjoitus edellisellä ! Olem jo 5-kymppinen ja alkanut miettimään mitä jälkeeni jää. Ainoa lapseni ei erota mikä esineissäni on oikeasti arvokasta ja muistoesineet, valokuvat ovat muistoja oikeastaan vain minulle.

 

Okei. Minulle tuo ei ole mikään syy poistaa tavaroita, jotka ovat itselleni tärkeitä. 

 

Toivottavasti et ole hamsteriluonne, lapsesi vielä kiroavat..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihana inspiroiva kirjoitus edellisellä ! Olem jo 5-kymppinen ja alkanut miettimään mitä jälkeeni jää. Ainoa lapseni ei erota mikä esineissäni on oikeasti arvokasta ja muistoesineet, valokuvat ovat muistoja oikeastaan vain minulle.

 

Okei. Minulle tuo ei ole mikään syy poistaa tavaroita, jotka ovat itselleni tärkeitä. 

 

En ole tuo alkuperäinen kirjoittaja, mutta olen myöskin viisikymppinen tavaroideni karsija. Eivät kai useimmat karsikaan itselle tärkeitä tavaroita (ellei ole esim. säilytystilojen tai muun syyn takia pakko), mutta monesti sitä säästää kaikenlaista jotain epämääräisellä ajatuksella, että jälkipolville "kuuluu" säästää tavaroita tai että kaikki (omat) valokuvat "kuuluu" säästää, tms. Kun sitten tajuaa, että ketään muuta eivät minun roinani tai valokuvani kiinnosta kuin minua, niin se vapauttaa säästämään nimenomaan itselle tärkeimmät, mutta muuta ei tarvitse.

Mulla on tänään vapaapäivä ja ohjelmassa kesävaatteiden läpikäynti. Epäilen, että moni vaate ei mahdu enää päälle ,joten poistoja on luvassa. Vain muutama kilo on realistista kesään mennessä laihtua ja kiristävät kesävaatteet on kauhistus.

Tätini oli hamsteri. Sanottiin hänelle lukuisia kertoja, että vähentää romujaan. Hän kuoli. Ei meillä ollut aikaa hänen romuilleen. Kirppikselle meni kaikki päiväkirjoja ja valokuvia myöten. Olisi itse siivonnut ja järkkäillyt kamansa ajoissa. Apuakin olisi saanut, mutta vastasi just noin, että hänellä ei ole mitään syytä poistaa omaisuudestaan mitään. Toivottavasti päiväkirjat ovat olleet hauskaa luettavaa jollekin.. 

Meillä on sanottu jo vanhemmille, että jos eivät vähennä tavaroitaan kaikki menee talon myynnin mukana. Jos taloa ei saa roinineen myytyä se lahjoitetaan ilmaiseksi. Emme aio selvitellä heidän kamojaan. Emme arvosta tavaraa. Nykyajan ihminen ei ole materialistinen. Tai ainakaan meistä heidän jälkikasvustaan kukaan ei ole. 

Minä olen samaa mieltä. Nykyaikainen ihminen ei kerää tavaraa. Minä asun miniyksiössä ja omistan vain tarvittavan. Ennen minullakin oli kaikkea mitä vanhempieni mielestä muka piti olla. Nyt elän ja asun niinkuin itse haluan, vailla turhuuksia.

Toivottavasti jokainen hamstraaja tietää että sitten kun esineitä alkaa heittämään roskikseen niin lasinkierrätykseen eivät kuulu juomalasit, mukit, lasiesineet, ikkunalasi, posliinilautaset ym. ne kaikki kuuluvat sekajätteeseen... Lasinkierrätykseen kuuluu vain ja ainoastaan pakkauksina käytetyt värilliset ja kirkkaat lasipurkit sekä pantittomat lasipullot.

Vanhemmillani on tavaraa riittävästi (liikaa). Eivät osaa heittää pois, vaikka olemme pyytäneet. Yritän ymmärtää heitä sota-ajan lapsia, jossa jokaisella narunpätkällä oli arvonsa. He ovat kasvaneet aivan erilaisessa ympäristössä, köyhissä oloissa, joissa kaikki oli säästettävä tulevaa tarvetta varten.

Eivät he nykyään osaa heittää tuosta vain kaikkea pois.

Haluan arvostaa ja ymmärtää myös tätä näkökulmaa.  Olemme kasvaneet niin erilaisissa ympäristöissä. Ei nykyajan ihmisen tarvitsekaan arvostaa materiaa, kun siitä harvemmin on ollut pula.

Pitäköön hyvillä mielin tavaransa. Järjestän asiat, sitten kun pitää.

Sopivalismin paras puoli on se, että tavaroiden puljaamiseen ei tarvitse juurikaan käyttää aikaa. Kun siivoat, voit alkaa suoraan esim. imuroimaan eikä tarvitse aloittaa tavaroiden siirtelystä. Käytin tänään kotityöaikaa kodinkoneiden, roskiskaapin ja keittiöaltaan puhdistamiseen. Lisäksi päivittäiset peruskotityöt. Poistoja/tavaroita ei tarvitse sen kummemmin miettiä. Ja koti pysyy perussiistinä.