tavarapaljous :(

Lainaus toisesta viestistä: "Olen ehkä sentimentaalinen hamsteri osan mielestä, mutta osan asioista olen säästänyt myös ekologisista syistä. Minäkin suosin kierrätystä ja ennemmin jo olemassa olevien asioiden käyttöä kuin liian perusteellista karsintaa, jonka jälkeen pitää hankkia uudelleen se asia, joka jo toimivana oli olemassa." Vastaukseni: Kun karsin tavaroita, en tietenkään hanki uudelleen niitä tavaroita, joista olen luopunut! Kun joskus on käynyt niin, että olen alkanut paljon myöhemmin kaipailla tavaroita, joista olen luopunut, en ole ostanut samanlaisia tavaroita tilalle. Minun tapauksessa on ollut täysin mahdollista elää ilman niitä tavaroita, joista olen luopunut, vaikka joistakin tavaroista luopuminen onkin harmittanut vähän jälkikäteen. Tavaroiden karsiminen on kuitenkin tuonut ja tuo edelleen elämääni valtavasti ilon, vapauden ja helpotuksen tunteita, enkä ole kaivannut useimpia myymiäni tai lahjoittamiani tavaroita. Tavaroiden lahjoittaminen tuo minulle enemmän iloa kuin tavaroiden myyminen. Kun tavaroita myy, vain harvoin niistä edes saa yhtä paljon rahaa kuin niistä on alun perin maksanut.

Toisen kirjoittajan varoitus tavarapaljoudesta luopumisen muuttumisesta pakonomaiseksi karsimiseksi on tärkeä. Keräilypakko ja myös pakonomainen karsiminen voivat olla jopa hoitoa vaativia sairauksia. Karsimisen kohdalla sanoisin, että jos joutuu ostamaan uudelleen karsimiaan tavaroita sen takia, että huomaa todella tarvitsevansa niitä, jos itselle tulee ongelmia esimerkiksi sen takia, että on heittänyt kaikki tärkeät paperit pois, tai jos heittää pois muiden ihmisten tavaroita ilman heidän lupaansa, silloin on jo syytä huoleen. 

Vierailija kirjoitti:

Lainaus toisesta viestistä: "Olen ehkä sentimentaalinen hamsteri osan mielestä, mutta osan asioista olen säästänyt myös ekologisista syistä. Minäkin suosin kierrätystä ja ennemmin jo olemassa olevien asioiden käyttöä kuin liian perusteellista karsintaa, jonka jälkeen pitää hankkia uudelleen se asia, joka jo toimivana oli olemassa." Vastaukseni: Kun karsin tavaroita, en tietenkään hanki uudelleen niitä tavaroita, joista olen luopunut! Kun joskus on käynyt niin, että olen alkanut paljon myöhemmin kaipailla tavaroita, joista olen luopunut, en ole ostanut samanlaisia tavaroita tilalle. Minun tapauksessa on ollut täysin mahdollista elää ilman niitä tavaroita, joista olen luopunut, vaikka joistakin tavaroista luopuminen onkin harmittanut vähän jälkikäteen. Tavaroiden karsiminen on kuitenkin tuonut ja tuo edelleen elämääni valtavasti ilon, vapauden ja helpotuksen tunteita, enkä ole kaivannut useimpia myymiäni tai lahjoittamiani tavaroita. Tavaroiden lahjoittaminen tuo minulle enemmän iloa kuin tavaroiden myyminen. Kun tavaroita myy, vain harvoin niistä edes saa yhtä paljon rahaa kuin niistä on alun perin maksanut.

Toisen kirjoittajan varoitus tavarapaljoudesta luopumisen muuttumisesta pakonomaiseksi karsimiseksi on tärkeä. Keräilypakko ja myös pakonomainen karsiminen voivat olla jopa hoitoa vaativia sairauksia. Karsimisen kohdalla sanoisin, että jos joutuu ostamaan uudelleen karsimiaan tavaroita sen takia, että huomaa todella tarvitsevansa niitä, jos itselle tulee ongelmia esimerkiksi sen takia, että on heittänyt kaikki tärkeät paperit pois, tai jos heittää pois muiden ihmisten tavaroita ilman heidän lupaansa, silloin on jo syytä huoleen. 

Eihän käytetystä tavarasta pidä odottaakaan saavansa takaisin samaa summaa minkä siitä on uutena maksanut. Saahan siitä osan takaisin, lahjoitettuna menetät koko summan!

Taas omituista naisten logiikkaa :D

Vierailija kirjoitti:

Kauhistelen mm. siksi intoanne hävittää kaikki fyysiset tuotteet ja fyysinen media, varmaan hävitätte cd levytkin, blu-ray levyt, jne.

Kun ei omista konetta, millä kuunnella cd-levyjä tai katsella dvd-levyjä, niin vähän käyttöä niille levyillekään. Aika harvoin levyjä tuli kuunneltua tai katsottua, kun vielä oli jokin laite niiden käyttöön. Sitä mukaan, kun laitteen hajosi, niin en kokenut tarvetta uuden ostamiselle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainaus toisesta viestistä: "Olen ehkä sentimentaalinen hamsteri osan mielestä, mutta osan asioista olen säästänyt myös ekologisista syistä. Minäkin suosin kierrätystä ja ennemmin jo olemassa olevien asioiden käyttöä kuin liian perusteellista karsintaa, jonka jälkeen pitää hankkia uudelleen se asia, joka jo toimivana oli olemassa." Vastaukseni: Kun karsin tavaroita, en tietenkään hanki uudelleen niitä tavaroita, joista olen luopunut! Kun joskus on käynyt niin, että olen alkanut paljon myöhemmin kaipailla tavaroita, joista olen luopunut, en ole ostanut samanlaisia tavaroita tilalle. Minun tapauksessa on ollut täysin mahdollista elää ilman niitä tavaroita, joista olen luopunut, vaikka joistakin tavaroista luopuminen onkin harmittanut vähän jälkikäteen. Tavaroiden karsiminen on kuitenkin tuonut ja tuo edelleen elämääni valtavasti ilon, vapauden ja helpotuksen tunteita, enkä ole kaivannut useimpia myymiäni tai lahjoittamiani tavaroita. Tavaroiden lahjoittaminen tuo minulle enemmän iloa kuin tavaroiden myyminen. Kun tavaroita myy, vain harvoin niistä edes saa yhtä paljon rahaa kuin niistä on alun perin maksanut.

Toisen kirjoittajan varoitus tavarapaljoudesta luopumisen muuttumisesta pakonomaiseksi karsimiseksi on tärkeä. Keräilypakko ja myös pakonomainen karsiminen voivat olla jopa hoitoa vaativia sairauksia. Karsimisen kohdalla sanoisin, että jos joutuu ostamaan uudelleen karsimiaan tavaroita sen takia, että huomaa todella tarvitsevansa niitä, jos itselle tulee ongelmia esimerkiksi sen takia, että on heittänyt kaikki tärkeät paperit pois, tai jos heittää pois muiden ihmisten tavaroita ilman heidän lupaansa, silloin on jo syytä huoleen. 

Eihän käytetystä tavarasta pidä odottaakaan saavansa takaisin samaa summaa minkä siitä on uutena maksanut. Saahan siitä osan takaisin, lahjoitettuna menetät koko summan!

Taas omituista naisten logiikkaa :D

Elämässä on muitakin arvoja kuin raha. Lahjoittaminen on hyvän tekemistä toisille sen sijaan, että miettisi vain omaa etuaan. Jos se on naisen logiikkaa, olkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainaus toisesta viestistä: "Olen ehkä sentimentaalinen hamsteri osan mielestä, mutta osan asioista olen säästänyt myös ekologisista syistä. Minäkin suosin kierrätystä ja ennemmin jo olemassa olevien asioiden käyttöä kuin liian perusteellista karsintaa, jonka jälkeen pitää hankkia uudelleen se asia, joka jo toimivana oli olemassa." Vastaukseni: Kun karsin tavaroita, en tietenkään hanki uudelleen niitä tavaroita, joista olen luopunut! Kun joskus on käynyt niin, että olen alkanut paljon myöhemmin kaipailla tavaroita, joista olen luopunut, en ole ostanut samanlaisia tavaroita tilalle. Minun tapauksessa on ollut täysin mahdollista elää ilman niitä tavaroita, joista olen luopunut, vaikka joistakin tavaroista luopuminen onkin harmittanut vähän jälkikäteen. Tavaroiden karsiminen on kuitenkin tuonut ja tuo edelleen elämääni valtavasti ilon, vapauden ja helpotuksen tunteita, enkä ole kaivannut useimpia myymiäni tai lahjoittamiani tavaroita. Tavaroiden lahjoittaminen tuo minulle enemmän iloa kuin tavaroiden myyminen. Kun tavaroita myy, vain harvoin niistä edes saa yhtä paljon rahaa kuin niistä on alun perin maksanut.

Toisen kirjoittajan varoitus tavarapaljoudesta luopumisen muuttumisesta pakonomaiseksi karsimiseksi on tärkeä. Keräilypakko ja myös pakonomainen karsiminen voivat olla jopa hoitoa vaativia sairauksia. Karsimisen kohdalla sanoisin, että jos joutuu ostamaan uudelleen karsimiaan tavaroita sen takia, että huomaa todella tarvitsevansa niitä, jos itselle tulee ongelmia esimerkiksi sen takia, että on heittänyt kaikki tärkeät paperit pois, tai jos heittää pois muiden ihmisten tavaroita ilman heidän lupaansa, silloin on jo syytä huoleen. 

Eihän käytetystä tavarasta pidä odottaakaan saavansa takaisin samaa summaa minkä siitä on uutena maksanut. Saahan siitä osan takaisin, lahjoitettuna menetät koko summan!

Taas omituista naisten logiikkaa :D

Elämässä on muitakin arvoja kuin raha. Lahjoittaminen on hyvän tekemistä toisille sen sijaan, että miettisi vain omaa etuaan. Jos se on naisen logiikkaa, olkoon.

Juurikin näin, antamisesta saa iloa ja onnea, mitä ei voi edes rahalla mitata. En itse tee juurikaan hyväntekeväisyyttä, joten tavaroiden antaminen tarvitseville on minun hyvä maailmalle.

Yleensä vaan ne tavarat, joita lahjoitetaan, on sitä turhaa roinaa. Roinaa, jota kenenkään ei olisi koskaan pitänyt valmistaa eikä kenenkään ostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi luovutte dvd elokuvista / tv-sarjoista? Eikö niitä kuitenkin joskus silloin tällöin tule katselluksi uudelleenkin? Sitten maksatte turhaan stream palvelun kautta aina uudestaan ja uudestaan jos haluattekin nähdä sen leffan uudelleen. DVD leffa tarvitsee maksaa vain kerran ja voi katsoa rajattoman määrän uudelleen, hyvällä kuvanlaadulla ja bokseissa on yleensä bonusmateriaaliakin, jota stream palvelusta ette saa.

a) en katso sarjoja muutenkaan (enää, joskus katsoin)

b) en halua katsoa niitä uusiksi, taika katoaa

c) suurin osa meillä olleista elokuvista oli jotain tosi yhdentekeviä, joita ei edes koronakotoilun aikana tullut katsottua

Miksi sitten olet joskus ne alunperin ostanut?

Minusta on mukava katsoa suosikkisarjojani tai elokuvia uudestaan, joskus niistä saattaa huomata sellaistakin mitä ei ole aiemmin huomannut ja onhan ne suosikkisarjojeni "fanitavaraa".

Kauhistelen mm. siksi intoanne hävittää kaikki fyysiset tuotteet ja fyysinen media, varmaan hävitätte cd levytkin, blu-ray levyt, jne.

Näitä kun ei nimittäin ehkä valmisteta enää edes uusia painoksia, joten uusia ei välttämättä enää tilalle saa jos nyt hävitätte ne.

Vaatteita ja tekstiilejä todennäköisesti kyllä valmistetaan jatkossakin, ihmiset kun tarvitsevat ihan sen fyysisen tuotteen päällensä, virtuaalivaatteet ei paljon pakkasessa lämmitä :D

Ennen kiinnosti erilaiset asiat. Oli myös erilainen elämä ja maailma.

Kun olin nuorena sinkku, mulla oli telkkari, totta kai.

Nyt jos asuisin yksin, minulla ei tosiaankaan olisi telkkaria.

Aika on ajanut myös (minun kohdallani) leffoista ja sarjabokseista ohi. Kun ei kiinnosta, ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauhistelen mm. siksi intoanne hävittää kaikki fyysiset tuotteet ja fyysinen media, varmaan hävitätte cd levytkin, blu-ray levyt, jne.

Kun ei omista konetta, millä kuunnella cd-levyjä tai katsella dvd-levyjä, niin vähän käyttöä niille levyillekään. Aika harvoin levyjä tuli kuunneltua tai katsottua, kun vielä oli jokin laite niiden käyttöön. Sitä mukaan, kun laitteen hajosi, niin en kokenut tarvetta uuden ostamiselle. 

Pahoinpitelettekö te niitä laitteita vai miten olette onnistuneet hajottamaan ne näin pian?

Itsellä esim. vm. 2004 DVD soitin on vieläkin toimintakuntoinen, lisäksi muitakin esim. pelikonsoleita jotka kykenevät näyttämään dvd ja blu-ray elokuvalevyt, lisäksi tietysti soittavat cd-musiikkilevytkin.

Mulla on jopa c-kasettisoitin 2kpl ja vhs videonauhuri. En tiedä saanko minä näitä eläissäni käyttämällä rikki :D

Vierailija kirjoitti:

Yleensä vaan ne tavarat, joita lahjoitetaan, on sitä turhaa roinaa. Roinaa, jota kenenkään ei olisi koskaan pitänyt valmistaa eikä kenenkään ostaa.

Mistä tiedät? Et ole nähnyt, mitä tavaroita olen lahjoittanut. En ole ostanut roinaa enkä ole myöskään lahjoittanut roinaa vaan sellaisia erittäin hyväkuntoisia tavaroita, joita en enää tarvitse mutta joille muilla ihmisillä on käyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi luovutte dvd elokuvista / tv-sarjoista? Eikö niitä kuitenkin joskus silloin tällöin tule katselluksi uudelleenkin? Sitten maksatte turhaan stream palvelun kautta aina uudestaan ja uudestaan jos haluattekin nähdä sen leffan uudelleen. DVD leffa tarvitsee maksaa vain kerran ja voi katsoa rajattoman määrän uudelleen, hyvällä kuvanlaadulla ja bokseissa on yleensä bonusmateriaaliakin, jota stream palvelusta ette saa.

a) en katso sarjoja muutenkaan (enää, joskus katsoin)

b) en halua katsoa niitä uusiksi, taika katoaa

c) suurin osa meillä olleista elokuvista oli jotain tosi yhdentekeviä, joita ei edes koronakotoilun aikana tullut katsottua

Miksi sitten olet joskus ne alunperin ostanut?

Minusta on mukava katsoa suosikkisarjojani tai elokuvia uudestaan, joskus niistä saattaa huomata sellaistakin mitä ei ole aiemmin huomannut ja onhan ne suosikkisarjojeni "fanitavaraa".

Kauhistelen mm. siksi intoanne hävittää kaikki fyysiset tuotteet ja fyysinen media, varmaan hävitätte cd levytkin, blu-ray levyt, jne.

Näitä kun ei nimittäin ehkä valmisteta enää edes uusia painoksia, joten uusia ei välttämättä enää tilalle saa jos nyt hävitätte ne.

Vaatteita ja tekstiilejä todennäköisesti kyllä valmistetaan jatkossakin, ihmiset kun tarvitsevat ihan sen fyysisen tuotteen päällensä, virtuaalivaatteet ei paljon pakkasessa lämmitä :D

Olen eri ja kotoa löytyy mm. parituhatta kirjaa vaikka luen enää pääasiassa e-kirjoja. Olen vienyt kiertoon sarjabokseja, dvd-leffoja ja cd-levytkin. Kun ikää alkaa olla puoli vuosisataa, kaikki joskus hankittu ei ole enää tarpeen sille ihmiselle, joka nykyään olen. Kaikki viihde ei kestä aikaa, on itse jo kyllästynyt. Samat vanhat sarjat pyörivät televisiossa ja suoratoistopalveluissa. Tulee uutta ja kiinnostavaa enkä halua enää jumittaa asioissa, joitka olivat relevantteja 20 tai 30- vuotiaana. Ylipäänsä sarjojen ja leffojen katselu ei ole elämässäni suuressa roolissa enää. Luen kirjojani jos digitaalinen viihde loppuu maailmasta.

Ihmisillä on enää, aika vähän (toimivia) laitteita C-kasettien, diakuvien, kaitafilmien, piirtoheitinkalvojen tai VHS-nauhojen esittämiseen. Aika ajoi ohi puhelinpöydästä, CD-tornista ja käyntikorttitelineestä.. Totta kai maailman muuttuessa muuttuu se, mitkä fyysiset esineet ovat tarpeen. Elämäntilanne vaikuttaa vielä enemmän. Pidin joskus kovasti barbeista ja teinikalentereista, en enää. Monelle fyysiset kirjatkin ovat jo vanhentunut formaatti. Minulle eivät, eikä muiden mielipiteellä ole väliä ellei joku tule kotiinikin niitä hävittämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainaus toisesta viestistä: "Olen ehkä sentimentaalinen hamsteri osan mielestä, mutta osan asioista olen säästänyt myös ekologisista syistä. Minäkin suosin kierrätystä ja ennemmin jo olemassa olevien asioiden käyttöä kuin liian perusteellista karsintaa, jonka jälkeen pitää hankkia uudelleen se asia, joka jo toimivana oli olemassa." Vastaukseni: Kun karsin tavaroita, en tietenkään hanki uudelleen niitä tavaroita, joista olen luopunut! Kun joskus on käynyt niin, että olen alkanut paljon myöhemmin kaipailla tavaroita, joista olen luopunut, en ole ostanut samanlaisia tavaroita tilalle. Minun tapauksessa on ollut täysin mahdollista elää ilman niitä tavaroita, joista olen luopunut, vaikka joistakin tavaroista luopuminen onkin harmittanut vähän jälkikäteen. Tavaroiden karsiminen on kuitenkin tuonut ja tuo edelleen elämääni valtavasti ilon, vapauden ja helpotuksen tunteita, enkä ole kaivannut useimpia myymiäni tai lahjoittamiani tavaroita. Tavaroiden lahjoittaminen tuo minulle enemmän iloa kuin tavaroiden myyminen. Kun tavaroita myy, vain harvoin niistä edes saa yhtä paljon rahaa kuin niistä on alun perin maksanut.

Toisen kirjoittajan varoitus tavarapaljoudesta luopumisen muuttumisesta pakonomaiseksi karsimiseksi on tärkeä. Keräilypakko ja myös pakonomainen karsiminen voivat olla jopa hoitoa vaativia sairauksia. Karsimisen kohdalla sanoisin, että jos joutuu ostamaan uudelleen karsimiaan tavaroita sen takia, että huomaa todella tarvitsevansa niitä, jos itselle tulee ongelmia esimerkiksi sen takia, että on heittänyt kaikki tärkeät paperit pois, tai jos heittää pois muiden ihmisten tavaroita ilman heidän lupaansa, silloin on jo syytä huoleen. 

Eihän käytetystä tavarasta pidä odottaakaan saavansa takaisin samaa summaa minkä siitä on uutena maksanut. Saahan siitä osan takaisin, lahjoitettuna menetät koko summan!

Taas omituista naisten logiikkaa :D

En jaksa nähdä myymisen vaivaa, niin lahjoitan käyttökelpoisen pois. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ei millään pahalla, mutta on kyllä yksi hämmentävimmistä tässä ketjussa lukemistani viesteistä, että 24 kirjaa jonkun muun ihmisen (olkoonkin lähiomainen) asunnossa häiritsee niin paljon, että niistä on hinnalla millä hyvänsä päästävä eroon.

Tuossa vaiheessa kannattaisi kyllä pitää lomaa konmarituksesta.

Olen samaa mieltä siitä, että toisten tavaroihin ei saa puuttua.

Toisaalta ymmärrän myös sen että ne oman vanhemman tavarat voi ahdistaa kun tietää että on itse se, joka joutuu sen savotan joskus mahdollisesti tekemään.

Minä olen yhden kuolinpesän jo käsitellyt ja seuraava eteen tuleva jo kauhistuttaa. Siellä on huonekaupalla kirjoja, joista suuri osa on jo vanhentuneita.

Ei minulla ole mahdollisuutta tietää mitkä niistä kirjoista olisi oikeasti säilyttämisen arvoisia tai jopa arvokkaita. Kirjojen omistaja sen tietää paremmin, mutta kirjoja ei kuulemma saa koskaan heittää pois.

Näillä mennään.

Meillekin on tullut paljon kirjoja kahdesta kuolinpesästä. Osa on myyty suoraan kuolinpesän asunnolta pois, mutta kun asunto myytiin, ei auttanut muu kuin pakata kirjat mukaan ja valita ensin päältä ne, jotka haluaa itselle.

Kirjalaatikoita on vähitellen useamman vuoden mittaan tutkittu ja laitettu kirjoja myyntiin. Paras keino on nyt ollut se, että siinä pisteessä, jossa laatikkoa tutkitaan on mukana älypuhelin ja heti katsotaan mihin hintaan antikat kirjaa myyvät.

On tullut aika monta yllätystä, mm. muutama 60 e:n karttakirja ja pieni, vaatimaton pokkari, jonka arvo olikin 50 e. Joissain kirjoissa on hintalappu yhä paikallaan, mutta nykypäivän arvoon sillä on harvoin suoraa yhteyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainaus toisesta viestistä: "Olen ehkä sentimentaalinen hamsteri osan mielestä, mutta osan asioista olen säästänyt myös ekologisista syistä. Minäkin suosin kierrätystä ja ennemmin jo olemassa olevien asioiden käyttöä kuin liian perusteellista karsintaa, jonka jälkeen pitää hankkia uudelleen se asia, joka jo toimivana oli olemassa." Vastaukseni: Kun karsin tavaroita, en tietenkään hanki uudelleen niitä tavaroita, joista olen luopunut! Kun joskus on käynyt niin, että olen alkanut paljon myöhemmin kaipailla tavaroita, joista olen luopunut, en ole ostanut samanlaisia tavaroita tilalle. Minun tapauksessa on ollut täysin mahdollista elää ilman niitä tavaroita, joista olen luopunut, vaikka joistakin tavaroista luopuminen onkin harmittanut vähän jälkikäteen. Tavaroiden karsiminen on kuitenkin tuonut ja tuo edelleen elämääni valtavasti ilon, vapauden ja helpotuksen tunteita, enkä ole kaivannut useimpia myymiäni tai lahjoittamiani tavaroita. Tavaroiden lahjoittaminen tuo minulle enemmän iloa kuin tavaroiden myyminen. Kun tavaroita myy, vain harvoin niistä edes saa yhtä paljon rahaa kuin niistä on alun perin maksanut.

Toisen kirjoittajan varoitus tavarapaljoudesta luopumisen muuttumisesta pakonomaiseksi karsimiseksi on tärkeä. Keräilypakko ja myös pakonomainen karsiminen voivat olla jopa hoitoa vaativia sairauksia. Karsimisen kohdalla sanoisin, että jos joutuu ostamaan uudelleen karsimiaan tavaroita sen takia, että huomaa todella tarvitsevansa niitä, jos itselle tulee ongelmia esimerkiksi sen takia, että on heittänyt kaikki tärkeät paperit pois, tai jos heittää pois muiden ihmisten tavaroita ilman heidän lupaansa, silloin on jo syytä huoleen. 

Eihän käytetystä tavarasta pidä odottaakaan saavansa takaisin samaa summaa minkä siitä on uutena maksanut. Saahan siitä osan takaisin, lahjoitettuna menetät koko summan!

Taas omituista naisten logiikkaa :D

Elämässä on muitakin arvoja kuin raha. Lahjoittaminen on hyvän tekemistä toisille sen sijaan, että miettisi vain omaa etuaan. Jos se on naisen logiikkaa, olkoon.

Juurikin näin, antamisesta saa iloa ja onnea, mitä ei voi edes rahalla mitata. En itse tee juurikaan hyväntekeväisyyttä, joten tavaroiden antaminen tarvitseville on minun hyvä maailmalle.

Hyvä olo ja fiilis on nimenomaan myös voittoa. Ei ehkä rahallista, mutta todella arvokasta voittoa. Ja toisin kuin tavallisissa lahjoissa ei tarvitse jännittää, että pitääkö lahjansaaja tästä lahjasta. Kun lahjoittaa laatutavaraa, tietää että se varmasti löytää ottajansa!

Vierailija kirjoitti:

Yleensä vaan ne tavarat, joita lahjoitetaan, on sitä turhaa roinaa. Roinaa, jota kenenkään ei olisi koskaan pitänyt valmistaa eikä kenenkään ostaa.

Olen lahjoittanut mm. käyttämättömiä toppatakkeja, nahkalaukkuja ja käsintehtyjä kenkiä. Voisimme toki keskustella siitä MIKSI olen ostanut kalliita tavaroita, joita en ole tarvinnut, mutta ei nyt tällä kertaa. Se ei ole jutun juoni vaan se, että nuo tavarat ovat taatusti olleet jotain muuta kuin roinaa.

Miksi tänne tavarapaljous-ketjuun ilmestyy näitä hamsteripuolustajia? Alkuperäinen ongelma oli että tavaraa liikaa ja siitä halutaan eroon. Moni on mennyt siihen 2000-luvun kulutuksen kulta-aikaan mukaan ja huomaa, että se tavaramäärä hallitsee heitä eikä toisinpäin. Itsekin siihen ostohuumaan aikanaan mennyt, turha siitä vetää nyt syyllistämiskierrettä ja istutpa nyt sen dvd-kokoelmasi kanssa vielä 20v kun kerran menit ostamaan. Ymmärrän pakonomaisen karsimisen vaaran, mutta se taitaa olla aika marginaaliongelma vs. se hamsteripuoli. Nykyään tekee pahaa katsoa varsinkin joidenkin omakotitalojen myynti-ilmoituksia, se tavaramäärä aiheuttaa negatiivista värinää jo pelkästään kuvia katsomalla. Enkä ole mikään totaaliminimalisti, herännyt itsekin siihen että voin paremmin, mitä vähemmän aikaa menee tavaran "manageeramiseen" + asunnon siivous huomattavasti helpompaa, kun ei tarvitse koko ajan siirrellä tavaraa pois tieltä tasoilta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tänne tavarapaljous-ketjuun ilmestyy näitä hamsteripuolustajia? Alkuperäinen ongelma oli että tavaraa liikaa ja siitä halutaan eroon. Moni on mennyt siihen 2000-luvun kulutuksen kulta-aikaan mukaan ja huomaa, että se tavaramäärä hallitsee heitä eikä toisinpäin. Itsekin siihen ostohuumaan aikanaan mennyt, turha siitä vetää nyt syyllistämiskierrettä ja istutpa nyt sen dvd-kokoelmasi kanssa vielä 20v kun kerran menit ostamaan. Ymmärrän pakonomaisen karsimisen vaaran, mutta se taitaa olla aika marginaaliongelma vs. se hamsteripuoli. Nykyään tekee pahaa katsoa varsinkin joidenkin omakotitalojen myynti-ilmoituksia, se tavaramäärä aiheuttaa negatiivista värinää jo pelkästään kuvia katsomalla. Enkä ole mikään totaaliminimalisti, herännyt itsekin siihen että voin paremmin, mitä vähemmän aikaa menee tavaran "manageeramiseen" + asunnon siivous huomattavasti helpompaa, kun ei tarvitse koko ajan siirrellä tavaraa pois tieltä tasoilta.

Ei ole kuin kymmenisen vuotta siitä kun hehkutettiin jos mitäkin pukeutumishuonetta, kenkävitriiniä ja kotiteattterisalia, johon hankittiin dvd-levyjä niin paljon kun voi. Omasta ikäluokastani moni osti niin ison omakotitalon kuin ikinä pystyi. Nyt on lapset lähdössä kotoa ja bling bling -tyyli on auttamatta poissa muodista.

Toisaalta monen fyysisen esineen tarpeettomaksi tuleminen on tapahtunut tavattoman nopeasti. Gramofonitkin vaihtuivat aikanaan putkiradioon ja siitä televisioon, mutta kehitys oli hidas.

Sitten kun suoratoistopalvelut on tuhoutuneet, voin myydä teille näitä dvd leffoja miljoonalla eurolla per levy.

Vierailija kirjoitti:

Sitten kun suoratoistopalvelut on tuhoutuneet, voin myydä teille näitä dvd leffoja miljoonalla eurolla per levy.

Jos sellaiseen maailmaan palattaisiin, miksi olisi kuitenkin olemassa teknologia, jolla noita dvd-levyjä katseltaisiin? Ja jossa ei olisi mahdollista kopioda tuhansia kappaleita jostain olemassaolevasta tallenteesta. Ysärisarjatkin tuntuvat suurimmaksi osaksi jo sietämättömän vanhanaikaisilta.

Museot, arkistot ja kirjastot ovat paikallaan, mutta ei sellaisten yksityisversioira kannata ylläpitää kenenkään, joka ei ole asiasta aidosti kiinnostunut.

Mitä jos -skenaarion lähtökohta on siis se, että ihmiskunnan on mahdotonta välittää ja monistaa esimerkiksi Frendit-sarjaa. Vain harvoilla onnekkailla on mahdollisuus omistaa se fyysisenä esineenä. On muita tässä resurssisra osattomaksi jääneitä, joilla on myös teknologia katsella näitä levypyöriäisiä, mutta ei kykyä tuottaa niitä tai internetiä? Tämähän se on syy, miksi kannattaa kriisejä varten säästää myös ne liian pienet rikkinäiset korkokengät, mainosavaimenperä ja talouden viides kakkulapio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten kun suoratoistopalvelut on tuhoutuneet, voin myydä teille näitä dvd leffoja miljoonalla eurolla per levy.

Jos sellaiseen maailmaan palattaisiin, miksi olisi kuitenkin olemassa teknologia, jolla noita dvd-levyjä katseltaisiin? Ja jossa ei olisi mahdollista kopioda tuhansia kappaleita jostain olemassaolevasta tallenteesta. Ysärisarjatkin tuntuvat suurimmaksi osaksi jo sietämättömän vanhanaikaisilta.

Museot, arkistot ja kirjastot ovat paikallaan, mutta ei sellaisten yksityisversioira kannata ylläpitää kenenkään, joka ei ole asiasta aidosti kiinnostunut.

Mitä jos -skenaarion lähtökohta on siis se, että ihmiskunnan on mahdotonta välittää ja monistaa esimerkiksi Frendit-sarjaa. Vain harvoilla onnekkailla on mahdollisuus omistaa se fyysisenä esineenä. On muita tässä resurssisra osattomaksi jääneitä, joilla on myös teknologia katsella näitä levypyöriäisiä, mutta ei kykyä tuottaa niitä tai internetiä? Tämähän se on syy, miksi kannattaa kriisejä varten säästää myös ne liian pienet rikkinäiset korkokengät, mainosavaimenperä ja talouden viides kakkulapio.

Kyllä on eräisiin jo syvälle uponnut se totalitaarinen "et omista mitään ja olet onnellinen, tai muuten..." -ideologia...

Vierailija kirjoitti:

Vieraita tulossa ja nyt koti puunattu. Mutta tavaraa joka kaapissa. Ahdistaa. Aina kun vklpvieraita tulee niin pitää siivota melkein suursiivous :( sitten laitan kaikki tavarat täysiin kaappeihin.. Ärsyttää. On niiiin paljon rojua, mutta silti vaikeaa heittää mitään pois.

Naisten lehtiä esim suuuuuuuripino mutten voi heittää pois ennenkuin olen lukenut :Ddd Mites muilla sujuu? Inspistä taas haen.

ap

Mitenkä kävisi semmoinen digi-lehti? Kaikki mahtuisi kännykkään. Vaikka onhan lehtiä tunnelmallisempaa lukea (ilman ruudun aiheuttamaa päänsärkyä ja muutenkin)

Suosittelen ensiksi kaikille ketkä kamppailevat tavarapaljouden kanssa, ensiksi kaupittelemaan parhaille kavereille ihanimpia asioita, joita et kuitenkaan käytä niin paljon. Tällä tavoin voit myös saada tavaran takaisin esim. Lainata, jos sitä tulee ikävä. Monethan ketjun perusteella huolehtivat, että jospa tuleekin käyttöä sen jälkeen kun olen heittänyt pois, ja sitten pitää ostaa uusi. (Kulutuskulttuuri:((😱)

Eli anna kaverille. Jos haluavat ottaa vastaan. Eihän kukaan omaa asuntoa halua tehdä toisen varastoksi, joista he voivat sitten hakea kun tarvitsee.

Tästä toiseen vinkkiin, eli älä osta semmoista rojua, mistä valmiiksi aavistaa, että sitä tulee käytettyä kerran. Semmoista ei kaveritkaan huoli edes palveluksena. Kuvittele, että olet läheispiirisi pihein ja tarkin ihminen hamstraamisen suhteen ja tee päätökset miten he tekisivät.

Kauppaan ei mennä nälkäisenä ilman listaa, koska muuten pakastepitsat ja oreot täyttävät kärryt. Älä siis sinäkään mene kipparille yms. tekemättä konkreettista listaa ostettavista/hankittavista asioista. Konkreettinen siksi, että sisäiset lupaukset ostaa vain se yksi dvd-levy ovat yhtä katoavia kuin hiekka tuuleen.

Myöskin listat tulee tehtyä jotenkin vain silloin kun tosissaan pitää ostaa jotakin kuoleman tarpeellista. Itselläni ainakin.

Mene äitisi kanssa ostoksille. Ne osaa myös kommentoida paremmin. Tai kaveri. Omia lupauksia hamstraamisen suhteen (jälleen kerran) on helpompi rikkoa yksin. Täällä oli myös pari neroa, ketkä piilottelee hamstraamista puolisolta, eli ota puoliso mukaan kauppaan.

Muuten, onko tämä addiktiontapainen ongelma vain naisilla. Kun heillä on tapana enemmän käydä ostoksilla. Entä jos miehelle antaisi kaupassa käynnin. Ja itse leikkaisi vaihteeksi nurmikon? Ja onnea matkaan 💗