tavarapaljous :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hamsteri hamstraa. On siis opittava pois tuollaisesta hamsteri-imagosta ja lakattava ihannoimasta sellaista tyyliä ja tapaa.

Perehdy netin, YouTuben tai kirjojen yms. kautta vaikka minimalismiin tai roinan poisheitto-asioihin, kuten ammattijärjestäjien vinkkeihin, kuten Ilana Aallon nettisivuihin tai johonkin kirjaan kuten "Kaikki paikallaan, Rojun taltuttajan käsikirja" (tekijä Rita Emmett) . Se mikä muuttuu mielessä, muuttuu lopulta käytännössäkin. Ylimääräisestä pitää ensin haluta eroon, kuten esim. kiloja karistaessa. Ilman syytä ei onnistu mikään.

Toinen vaihtoehto on vaihtaa pienempään asuntoon, jolloin on pakko luopua liiasta.

Tai sitten voi miettiä, mitä mieltä on kaikesta omaisuudestaan siinä tapauksessa, jos äkkiä kuolisi ja perikunta joutuisi tavarasi käymään läpi lappu lapulta ja tavara tavaralta. Se voi auttaa aloittamaan raivaamista. Tämä taktiikka tunnetaan "ruotsalaisena kuolinsiivouksena".

Ammattijärjestäjät ym. neuvovat aloittamaan mahdollisimman pienestä, vaikka yhdestä pikkurasiasta, sillä roinanheittoon kasvaa nälkä syödessä. Jos päättää aloittaa pahimmasta roinavarastosta ja suorittaa sen urakkana, loput tuppaa jäämään. Tai koko urakka kesken.

Hyvä tapa on joka tavaran kohdalla miettiä, tarvitseeko sitä oikeasti. Kun seuraavaksi avaat vaikka haarukkalaatikkosi ja näet sielä jotain, mitä et ole käyttänyt aikoihin, nakkaa se käyttämätön asia heti pois, jos et kerran ole edes tarvinnut sitä. Tai siirrä se kierrätykseen menevään laatikkoon, jos et heti uskalla  roskista näyttää sille. Jatka näin ja tavarat vähenevät pikkuhiljaa eri paikoista sitä mukaa, kun kodissasi liikut.

Onhan tuokin yksi tapa mutta enemmän suosittelisin laittamaan ensiksi pois tai myyntiin isokokoiset tavarat joita ei tarvitse. Harvalla on kuitenkaan ihan hirveästi varastotilaa käytössään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten voi miettiä, mitä mieltä on kaikesta omaisuudestaan siinä tapauksessa, jos äkkiä kuolisi ja perikunta joutuisi tavarasi käymään läpi lappu lapulta ja tavara tavaralta. Se voi auttaa aloittamaan raivaamista. Tämä taktiikka tunnetaan "ruotsalaisena kuolinsiivouksena".

Ei se kuolinsiivous ihan noin mene. Siinäkin mietitään mitkä on niitä tavaroita joita haluaa ylipäätään säilyttää oman elämän kannalta, jotta loppuelämä olisi vaivattomampaa, se että perilliset pääsee vähemmällä on vain sivutuote.

Yleisesti näitä kuolinpesien ongelmia on ne turhat asiat mitä vainaja on aikoinaan säilönyt pahan päivän varalle, kuten pestyjä jugurttipurkkeja kaapin täydeltä, jotta niitä voi käyttää juomalasina, vaikka oikeasti käytetään lasisia juomalaseja juomalaseina. Koskaan ei tule sitä päivää kun huomaa että oho, kaikki lasiset juomalasit on rikkoutuneet, onpa hyvä että täällä on nämä muoviset ilmaiseksi saadut jugurttikupit, nyt niille on käyttöä.

Sama juttu rikkinäiset vaatteet, joita on tarkoitus sitten kun on aikaa korjailla, tai vanhat sanomalehdet joissa on joku artikkeli jonka lukee sitten kun on aikaa...

Toki ne paperipinotkin on syytä pitää aisoissa ettei tärkeät paperit ole perikunnalta hukassa kun se ikävä päivä koittaa että niitä tarvitaan.

Siis perusperiaate kuolinsiivouksen takana oli tuo. Olen kyllä kirjan kuolinsiivouksesta lukenut ja perikunnan roolissakin toiminut. Ja itsekin vastaavan siivouksen käytännössä tehnyt jo ennen kuin moista kirjaa oli edes markkinoilla, eli miettinyt, mitä haluan jättää jälkipolven nähtäville ja käsiteltäväksi. Jokaine saa soveltaa, miten parhaaksi näkee.

Jos se on puhdas ja hyväkuntoinen Marimekon paita, niin 5 eurolla menee nopeasti. 10 eurolla voi mennä.

Kuten aina, tavarapaljous herättää paljon tunteita ja keskustelua. Onneksi itse olen päässyt roinan poisheiton makuun jo vuosia sitten. Elämä helpottui radikaalisti ja keveni mielessäkin, kun tiesi, ettei kaaos kaadu kaappia avatessa syliin.

Äitini on aina ollut hamsteri ja on edelleen, vaikka olen sanonut, että vie tavarasi kirppikselle, en minä ainakaan aio niitä "periä" sinulta, kun omiakin olen vuosia vähentänyt minimiin. Ei auta. Äiti on sotasukupolvea, jolloin kenkiäkään ei ollut lapsikatraalla kuin yksi pari ja piti lasten vuorotellen käydä ulkona sen takia. Sama pelkotaktiikka kaikkeen: jos vcaikka tarpeellista vahingossa heittää pois.

Ja on sitä heittänytkin joskus yli-innossa tarpeellistakin pois. Konmaritukset siis saa unohtaa, koska mieli ihmisellä heiluu ja muuttuu. Tänään rakastan yhtä esinettä, vuoden päästä rakastankin toista ja luultavasti juuri sitä menetettyä tavaraa.

Kun pitää minimissä kaiken, on kaikkea sopivasti, mutta ei liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä olette tehneet tyhjentyneille säilytyslaatikoille?

Meillä siis nyt alkanut pyöriä nurkissa näitä isoja tyhjiä muovilaatikoita, kun niissä säilytetty tavarat ovat siirtyneet eteenpäin.

Säilöäkö näihin jotain mikä ei tällä hetkellä ole laatikossa vai pistää nämäkin Orthexit kiertoon?

Onnittelut, tuo on ihana tunne, kun saa rojulaatikoita tyhjiksi. Meillä ne siirretään vähitellen sisäkäytöstä ulkovarastoon, jossa niissä säilytetään palloja, työkaluja, puutarhavälineitä ym. joita on aiemmin pidetty pahvilaatikoissa. Eräänlaista kierrätystä siis.

Minä pesin maitopurkkeja ja laitan niihin marjat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun energiakriisi on ovella ja sähkön hinta nousee hurjasti, luen ihan mielellään kirjat paperisena enkä näytöltä.

Paperin hinta on nousussa myös. 

Joo no kirjasto varmaankin nostaa sitten hintojaan...

eri

Laatikossa lojunutta tavaraa, kun saa myytyä alle vuorokaudessa ihan rahaa vastaan!

Vitsi mikä tunne!

Mä oon saanut satoja laatikoita kirppistavaraa mm lastenvahtimista vastaan.

Kirppistavarat toimitan kirppikselle.

Hirveesti pitää tehdä työtä, jotta tarpeeton saadaan muutettua tarpeelliseksi.

Kirppiksellä saan saldoa myynneillä.

Saldolla oon mm ostanut kultakoruja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään on taas ahdistuspäivä! Tuntuu ettei karsinta etene yhtään vaikka joka päivä käyn tavaroita läpi, kuvaan ja laitan myyntiin. Kun menee niin hitaasti kaupaksi että tuskastun. Inhoan laatikkopinoa kotona, inhoan tavaralaatikoita joka seinustalla. En jaksa pestä, silittää, ripustaa ja kuvata. Eilen sain sentään ison määrän käsityötarvikkeita myyntiin. Kaikki pitäisi ilmaiseksi antaa ja vielä lähettääkin.

Mieti paljonko sun aikaa ja vaivaa se myyminen vie jos laskee sen palkan mukaan, että vaikka 15€/h, onko se kannattavaa, vai onko parempi tosiaan antaa vaan ilmaiseksi, eli soittaa lähimmälle hyväntekeväisyyskirppikselle että ne tulee ja hakee sulta kaikki pois. Ja voit käyttää kalliin aikasi johonkin muuhun. Elämä on liian lyhyt kaikkeen pjaskaan.

Jos ei mene tavara kaupaksi niin laitan suoraan roskiin tavarat kun on tarpeeksi kauan aikaa mennyt. En todellakaan viitsi ruvera järjestämään jotain tavaroiden hakua kun ei ne kuitenkaan ota kaikkea vastaan mistä haluan päästä eroon.

Kannattaa olla kärsivällinen ja laittaa hinnat alas niin kauppa käy jos on käydäkseen. Välillä vaan tuntuu että 10 euroa on monelle paljon ja toimituskulut päälle. Seuraavaksi laitan myyntiin Marimekon paitoja ja saa nähdä menevätkö ne ja mihin hintaan.

Ei ota kaikkea vastaan? Miten niin? Laitat säkkeihin ja hakevat säkit, lajittelevat sitten omissa tiloissaan mitä laittavat myyntiin ja mitkä vievät hyötikselle. Ei se ole kuin yksi puhelinsoitto, minä päivänä, mihin aikaan, tai jättää terassille että hakekaa siitä. Huonekalujen kanssa tietysti katsovat onko suurinpiirtein myyntikuntoinen.

Minä olen ollut kahdella eri kirppiksellä töissä. Ei ehjää käyttökelpoista tavaraa pidä laittaa roskiin, se on erittäin typerää ekologisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten voi miettiä, mitä mieltä on kaikesta omaisuudestaan siinä tapauksessa, jos äkkiä kuolisi ja perikunta joutuisi tavarasi käymään läpi lappu lapulta ja tavara tavaralta. Se voi auttaa aloittamaan raivaamista. Tämä taktiikka tunnetaan "ruotsalaisena kuolinsiivouksena".

Ei se kuolinsiivous ihan noin mene. Siinäkin mietitään mitkä on niitä tavaroita joita haluaa ylipäätään säilyttää oman elämän kannalta, jotta loppuelämä olisi vaivattomampaa, se että perilliset pääsee vähemmällä on vain sivutuote.

Yleisesti näitä kuolinpesien ongelmia on ne turhat asiat mitä vainaja on aikoinaan säilönyt pahan päivän varalle, kuten pestyjä jugurttipurkkeja kaapin täydeltä, jotta niitä voi käyttää juomalasina, vaikka oikeasti käytetään lasisia juomalaseja juomalaseina. Koskaan ei tule sitä päivää kun huomaa että oho, kaikki lasiset juomalasit on rikkoutuneet, onpa hyvä että täällä on nämä muoviset ilmaiseksi saadut jugurttikupit, nyt niille on käyttöä.

Sama juttu rikkinäiset vaatteet, joita on tarkoitus sitten kun on aikaa korjailla, tai vanhat sanomalehdet joissa on joku artikkeli jonka lukee sitten kun on aikaa...

Toki ne paperipinotkin on syytä pitää aisoissa ettei tärkeät paperit ole perikunnalta hukassa kun se ikävä päivä koittaa että niitä tarvitaan.

Siis perusperiaate kuolinsiivouksen takana oli tuo. Olen kyllä kirjan kuolinsiivouksesta lukenut ja perikunnan roolissakin toiminut. Ja itsekin vastaavan siivouksen käytännössä tehnyt jo ennen kuin moista kirjaa oli edes markkinoilla, eli miettinyt, mitä haluan jättää jälkipolven nähtäville ja käsiteltäväksi. Jokaine saa soveltaa, miten parhaaksi näkee.

Niin että ihan tietoisesti levitit väärää tietoa? Miksi et sanonut että mikä se perusperiaate on, ja että sinä olet ollut niin fiksu että hoksasit tehdä saman jo ennen kun joku kirjoitti siitä kirjan, ja että sinä sovellat nyt sitä samaa juttua ihan eri tavalla ja että muutkin voi tehdä mitä haluaa, vaikka joku kirja on jostain joskus kirjoitettu.

Kutsukaa railakkaampi sukulainen/ ystävä avuksi. Roskalava tms valmiiksi .Poistukaa kotoa. Ja sitten roskalavalta palautetaan vain ne tavarat joita ilman ei pärjää- tai ei mitään.

Aloitin raivaamisen 3 vuotta sitten, sekä oman, sekä minun ja vanhempieni mökin. Ollaan myös raivartu heidän omakotitalonsa muuton yhteydessä. Kaikkien kokemus on, että vähäinen tavara on ihanaa luksusta. Ollaan lahjoitettu, kierrätetty ja myyty tavarraa. Olen laittanut todella halvalla kirpparille tavaraa, ei ne siellä kaapissa rahaa tuo sen enempää, vievät vain asumiskuluina. Olen tienannut vuoden aikana 2800e + pöytävuokrat. Tavaroiden hinnat ihan 2-3e, mutta esim. Astiastoja oli varmaan 7. Luopukaa, kierrättäkää ja tyhjentäkäö asuntoa. Tila ja vapaus roinasta on aivan ihanaa. Siivous ei vie aikaa, pyykkäys ei vie aikaa, vieraita saa tulla milloin vain ja kaikki tarvittava löytyy. Et tule katumaan muuta kuin ettet tajunnut irroittaa tavarasta aiemmin. Samalla patoa tavarantuleminen, lopeta tyhjä kiertely kaupassa ja ala tuhlata vaikka hierojaan:

Rikkinäiset vanhat pikkarit, joita ei enää voi käyttää, kelpaa hyvin pyörän pesuun. Just pesin pyörän ja sit saikin nakata ne 15v vanhat rikkinäiset pikkarit roskiin

Vierailija kirjoitti:

Rikkinäiset vanhat pikkarit, joita ei enää voi käyttää, kelpaa hyvin pyörän pesuun. Just pesin pyörän ja sit saikin nakata ne 15v vanhat rikkinäiset pikkarit roskiin

Itse myin käytetyt vanhat pikkarit Thor verkossa. Kaupaksi meni kuin vasarat viikinki ajalla.

Vierailija kirjoitti:

Kuten aina, tavarapaljous herättää paljon tunteita ja keskustelua. Onneksi itse olen päässyt roinan poisheiton makuun jo vuosia sitten. Elämä helpottui radikaalisti ja keveni mielessäkin, kun tiesi, ettei kaaos kaadu kaappia avatessa syliin.

Äitini on aina ollut hamsteri ja on edelleen, vaikka olen sanonut, että vie tavarasi kirppikselle, en minä ainakaan aio niitä "periä" sinulta, kun omiakin olen vuosia vähentänyt minimiin. Ei auta. Äiti on sotasukupolvea, jolloin kenkiäkään ei ollut lapsikatraalla kuin yksi pari ja piti lasten vuorotellen käydä ulkona sen takia. Sama pelkotaktiikka kaikkeen: jos vcaikka tarpeellista vahingossa heittää pois.

Ja on sitä heittänytkin joskus yli-innossa tarpeellistakin pois. Konmaritukset siis saa unohtaa, koska mieli ihmisellä heiluu ja muuttuu. Tänään rakastan yhtä esinettä, vuoden päästä rakastankin toista ja luultavasti juuri sitä menetettyä tavaraa.

Kun pitää minimissä kaiken, on kaikkea sopivasti, mutta ei liikaa.

Toisaalta inflaatio on kovassa nousussa koko ajan, ja globaalit alihankintaketjut ovat yskineet jo vuosikausia. Se voi olla - ja olisikin elämän ironiaa kaikille hamsterisukupolvien konmari-jälkeläisille - että jossain kohtaa ollaan ihan pirun iloisia siitä, että jos ei meillä itsellämme niin vanhemmillamme ja sukulaisillamme on tarpeellista tavaraa kaapit täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten aina, tavarapaljous herättää paljon tunteita ja keskustelua. Onneksi itse olen päässyt roinan poisheiton makuun jo vuosia sitten. Elämä helpottui radikaalisti ja keveni mielessäkin, kun tiesi, ettei kaaos kaadu kaappia avatessa syliin.

Äitini on aina ollut hamsteri ja on edelleen, vaikka olen sanonut, että vie tavarasi kirppikselle, en minä ainakaan aio niitä "periä" sinulta, kun omiakin olen vuosia vähentänyt minimiin. Ei auta. Äiti on sotasukupolvea, jolloin kenkiäkään ei ollut lapsikatraalla kuin yksi pari ja piti lasten vuorotellen käydä ulkona sen takia. Sama pelkotaktiikka kaikkeen: jos vcaikka tarpeellista vahingossa heittää pois.

Ja on sitä heittänytkin joskus yli-innossa tarpeellistakin pois. Konmaritukset siis saa unohtaa, koska mieli ihmisellä heiluu ja muuttuu. Tänään rakastan yhtä esinettä, vuoden päästä rakastankin toista ja luultavasti juuri sitä menetettyä tavaraa.

Kun pitää minimissä kaiken, on kaikkea sopivasti, mutta ei liikaa.

Toisaalta inflaatio on kovassa nousussa koko ajan, ja globaalit alihankintaketjut ovat yskineet jo vuosikausia. Se voi olla - ja olisikin elämän ironiaa kaikille hamsterisukupolvien konmari-jälkeläisille - että jossain kohtaa ollaan ihan pirun iloisia siitä, että jos ei meillä itsellämme niin vanhemmillamme ja sukulaisillamme on tarpeellista tavaraa kaapit täynnä.

Kierrämme kehää, mutta kyllä ja ei. Fakta on, että tästä lähtien kaikki vaan kallistuu. Silti moni asia ei ole hyödyksi iloksi kaapin perällä. Ei toisen maailmansodan pulaaikanakaan iloittu 1800-luvun alun keittiövälineistä. Oli jo ihan uudet menetelmät.

Hyvälaatuiset asiat säilyttävät arvonsa, rikkinäiset voi korjauttaa tässä ja nyt, mutta muuten hiertävät kengät, käyttämättömät urheiluvälineet ja vanhat cd-levyt tuskin auttavat edes tulevaisuudessa.

Mulla on ystävä, jonka asunto pursuaa tavaraa niin ettei meinaa kahvipöytään vieras mahtua. Tasot, pöydät ja hyllyt pullistee esim. kaiken maailman lippulappusia, tyhjiä muovipurkkeja, muovisia säilytysastioita, pattereita ja roinaa. :/ Olen yrittänyt saada häntä vähentämään tavaraa ja tekemään kunnon siivouksen, mutta neuvot kaikuu kuuroille korville. Tuntuu, että hänellä on elämänhallinta muutenkin tällä hetkellä vähän hukassa, mutta mitään neuvoja hän ei ota vastaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten aina, tavarapaljous herättää paljon tunteita ja keskustelua. Onneksi itse olen päässyt roinan poisheiton makuun jo vuosia sitten. Elämä helpottui radikaalisti ja keveni mielessäkin, kun tiesi, ettei kaaos kaadu kaappia avatessa syliin.

Äitini on aina ollut hamsteri ja on edelleen, vaikka olen sanonut, että vie tavarasi kirppikselle, en minä ainakaan aio niitä "periä" sinulta, kun omiakin olen vuosia vähentänyt minimiin. Ei auta. Äiti on sotasukupolvea, jolloin kenkiäkään ei ollut lapsikatraalla kuin yksi pari ja piti lasten vuorotellen käydä ulkona sen takia. Sama pelkotaktiikka kaikkeen: jos vcaikka tarpeellista vahingossa heittää pois.

Ja on sitä heittänytkin joskus yli-innossa tarpeellistakin pois. Konmaritukset siis saa unohtaa, koska mieli ihmisellä heiluu ja muuttuu. Tänään rakastan yhtä esinettä, vuoden päästä rakastankin toista ja luultavasti juuri sitä menetettyä tavaraa.

Kun pitää minimissä kaiken, on kaikkea sopivasti, mutta ei liikaa.

Toisaalta inflaatio on kovassa nousussa koko ajan, ja globaalit alihankintaketjut ovat yskineet jo vuosikausia. Se voi olla - ja olisikin elämän ironiaa kaikille hamsterisukupolvien konmari-jälkeläisille - että jossain kohtaa ollaan ihan pirun iloisia siitä, että jos ei meillä itsellämme niin vanhemmillamme ja sukulaisillamme on tarpeellista tavaraa kaapit täynnä.

Kierrämme kehää, mutta kyllä ja ei. Fakta on, että tästä lähtien kaikki vaan kallistuu. Silti moni asia ei ole hyödyksi iloksi kaapin perällä. Ei toisen maailmansodan pulaaikanakaan iloittu 1800-luvun alun keittiövälineistä. Oli jo ihan uudet menetelmät.

Hyvälaatuiset asiat säilyttävät arvonsa, rikkinäiset voi korjauttaa tässä ja nyt, mutta muuten hiertävät kengät, käyttämättömät urheiluvälineet ja vanhat cd-levyt tuskin auttavat edes tulevaisuudessa.

Jep. Näiltä pula-aikojen povaajilta tekisi mieli saada tarkempi analyysi siitä, miten inflaatio tai logistiikkaongelmat taikovat risoista urheiluvälineistä, vääränkokoisista lakanoista ja 20:sta ylimääräisestä haarukasta yhtäkkiä tuikitarpeellisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten aina, tavarapaljous herättää paljon tunteita ja keskustelua. Onneksi itse olen päässyt roinan poisheiton makuun jo vuosia sitten. Elämä helpottui radikaalisti ja keveni mielessäkin, kun tiesi, ettei kaaos kaadu kaappia avatessa syliin.

Äitini on aina ollut hamsteri ja on edelleen, vaikka olen sanonut, että vie tavarasi kirppikselle, en minä ainakaan aio niitä "periä" sinulta, kun omiakin olen vuosia vähentänyt minimiin. Ei auta. Äiti on sotasukupolvea, jolloin kenkiäkään ei ollut lapsikatraalla kuin yksi pari ja piti lasten vuorotellen käydä ulkona sen takia. Sama pelkotaktiikka kaikkeen: jos vcaikka tarpeellista vahingossa heittää pois.

Ja on sitä heittänytkin joskus yli-innossa tarpeellistakin pois. Konmaritukset siis saa unohtaa, koska mieli ihmisellä heiluu ja muuttuu. Tänään rakastan yhtä esinettä, vuoden päästä rakastankin toista ja luultavasti juuri sitä menetettyä tavaraa.

Kun pitää minimissä kaiken, on kaikkea sopivasti, mutta ei liikaa.

Toisaalta inflaatio on kovassa nousussa koko ajan, ja globaalit alihankintaketjut ovat yskineet jo vuosikausia. Se voi olla - ja olisikin elämän ironiaa kaikille hamsterisukupolvien konmari-jälkeläisille - että jossain kohtaa ollaan ihan pirun iloisia siitä, että jos ei meillä itsellämme niin vanhemmillamme ja sukulaisillamme on tarpeellista tavaraa kaapit täynnä.

Kierrämme kehää, mutta kyllä ja ei. Fakta on, että tästä lähtien kaikki vaan kallistuu. Silti moni asia ei ole hyödyksi iloksi kaapin perällä. Ei toisen maailmansodan pulaaikanakaan iloittu 1800-luvun alun keittiövälineistä. Oli jo ihan uudet menetelmät.

Hyvälaatuiset asiat säilyttävät arvonsa, rikkinäiset voi korjauttaa tässä ja nyt, mutta muuten hiertävät kengät, käyttämättömät urheiluvälineet ja vanhat cd-levyt tuskin auttavat edes tulevaisuudessa.

Ainakin Suomen maaseudulla oli talvi- ja jatkosodan aikana aika pitkälti vielä käytössä 1800-luvun keittiövälineitä, jos ei konkreettisesti sieltä asti niin saman mallin mukaan tehtyjä silti. Kaapin perällä olevat asiat eivät ole hyödyksi, mutta jos tapahtuisi x, y ja z (esim. uusia urheiluvälineitä ei Suomeen tulisi x vuoteen ja spotify/youtube ja/tai ylipäänsä netin käyttö lakkaisivat tai niitä eri syistä jouduttaisiin säännöstelemään), niin silloin voisi olla kiva, että joltakulta sukulaiselta tai kumminkaimalta löytyy ne sulkisvälineet tai jopa matin ja tepon kootut cd:llä. Eli että vaihtotalouden suuntaan voidaan mennä aika pienestäkin nykyjärjestyksen rikkoutumisesta, ja tällöin hamsterit, joita on vuosia haukuttu, ovatkin niitä, jotka ovat osoittautuneet fiksuiksi.