tavarapaljous :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En muista oonko joskus jo tästä kirjoitellut, mutta turhauttaa kun karsittavaa periaatteessa on, mutta ne on usein kaapista tai varastosta. Sitten se lopputulos ei näy päivittäisessä elämässä mitenkään.

First World Problem. Nyt et tykkää tästä vastauksesta, mutta tuossa kiteytyy nykyajan tavarankarsijan "sairaus". Tavaroille on paikkansa, ne eivät pyöri lattioilla haittaamassa kävelyä eikä niitä edes näy, mutta ihminen ei ole tyytyväinen. Sisäinen tunne käskee turhautumaan, koska siivoamista "ei näe".  

Ongelma ei ehkä ole tavaroissa. 

Miksi on kummallista haluta, että myös kaapit ja varastot ovat roinattomia? Miksi ylimääräinen, tarpeeton ja turha tavara on ok, jos se vaan on poissa silmistä? Mulle karsimisen pointti on nimenomaan se, että en omista sellaista, mitä en tarvitse ja halua. Silloin ei ole väliä sillä, missä tavarat sijaitsevat.

Olen samaa mieltä. Minusta kaikki piilossa oleva roina häiritsee kodin energiaa ja omaa olotilaa. Minä tiedän, jos sängynalusta ja kaapin perukat ovat kaaos, jotain minne on vaan tungettu tavaraa "piiloon". Ei se ole piilossa.

Kun ostaa uuden korvaavan tavaran, antaa vanhan vaihdossa kauppaan kierrätykseen tai vie kierrätyskeskukseen. Esim. uusi imuri, vanha samalla pois. Näin sitä roskatavaraa ei kerry.

Kierrätyskeskukseen voi tehdä pienen matkan, vaikka auto ei olisi täpötäynnä tavaraa. Sinne saa samalla heitettyä lahjoitettavat vaatteet, rikkinäiset kodinkoneet, kartongit, rikkinäiset koneet, johdot, kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En muista oonko joskus jo tästä kirjoitellut, mutta turhauttaa kun karsittavaa periaatteessa on, mutta ne on usein kaapista tai varastosta. Sitten se lopputulos ei näy päivittäisessä elämässä mitenkään.

First World Problem. Nyt et tykkää tästä vastauksesta, mutta tuossa kiteytyy nykyajan tavarankarsijan "sairaus". Tavaroille on paikkansa, ne eivät pyöri lattioilla haittaamassa kävelyä eikä niitä edes näy, mutta ihminen ei ole tyytyväinen. Sisäinen tunne käskee turhautumaan, koska siivoamista "ei näe".  

Ongelma ei ehkä ole tavaroissa. 

Miksi on kummallista haluta, että myös kaapit ja varastot ovat roinattomia? Miksi ylimääräinen, tarpeeton ja turha tavara on ok, jos se vaan on poissa silmistä? Mulle karsimisen pointti on nimenomaan se, että en omista sellaista, mitä en tarvitse ja halua. Silloin ei ole väliä sillä, missä tavarat sijaitsevat.

Taas tämä tavaroiden lapsellinen määrittäminen "roinaksi". 

Kyseinen ihminen kertoi kärsivänsä turhautumisesta, koska raivaus ei näkynyt arjessa. Hänellä ei tainnut suurempia ongelmia raivaamisessa, vaan asian käsittelemisessä omassa päässään. 

Joten väitteesi siitä, että olisi kummallista haluta siistit kaapit on vääristelyä. Mieti itsesi kohdalle. Sinulla olisi siisit kaapit, mutta kärsisit edelleen ahdistuksesta. Et enää tavaroiden takia, vaan koska siivoustyösi ei näkyisi ulospäin. 

Tässäkin ketjussa moni on kertonut, että on kauheaa, kun ei ole enää mitää raivattavaa. Tavaroiden ostamispakko muuttuu joillain karsimispakoksi. Pakkomielle mikä pakkomielle. Ei ihan tervettä. 

Vierailija kirjoitti:

sisääntulevista tavaroista aloin pitää kirjaa marituksen jälkeen, ja vieläkin yhtä sisääntulevaa tavaraa kohti poistuu kuusi tai seitsemän, vaikka iso raivaus on jo tehty.

Mitä järkeä päättää ennalta, että niin ja niin monen tavaran pitää poistua edellisen tieltä? Teillä monella on todellakin mennyt pakkomielteeksi tämä asia. 

Toivottavasti jää sinulla jotain tärkeää ostamatta, kun kodissa ei sillä hetkellä löydy kuutta poistettavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sisääntulevista tavaroista aloin pitää kirjaa marituksen jälkeen, ja vieläkin yhtä sisääntulevaa tavaraa kohti poistuu kuusi tai seitsemän, vaikka iso raivaus on jo tehty.

Mitä järkeä päättää ennalta, että niin ja niin monen tavaran pitää poistua edellisen tieltä? Teillä monella on todellakin mennyt pakkomielteeksi tämä asia. 

Toivottavasti jää sinulla jotain tärkeää ostamatta, kun kodissa ei sillä hetkellä löydy kuutta poistettavaa. 

Kai siinä jotain järkeä on, jos se toimii hänelle. Miksi siitä pitäisi muiden ärsyyntyä? Tee sinä eri tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen luovuttanut tavarapaljoutta vastaan taistelun. Selvästi tarpeettomista luovun mutta se ei riitä. Ei auta sekään että olen ostamatta uusia vaatteita. Tarvitsen suurta vaatevarastoani vuodenaikavaihtelun ja sääherkkyyteni takia. Pois heitettävää ei ole, siitä huolimatta että varasto on järkyn kokoinen.

Työvälineitä kertyy lisää koko ajan eivätkä voimat riitä siihen taistoon. En jaksa pitää mielessä mitkä näytöt tai printterit ovat jo täysin kelvottomia. En jaksa ja ehdi testaillakaan. Mm. monta skanneria on jäänyt sivuun luultavasti yhteensopimattomina. Printtereitä myös.

Aivan karsein kama talossa on juuri vanhat tietokoneet ja printterit ja johdot. Niitä kertyy kun kun koko ajan pitää pakolla uudistaa kaikkea. Inhoan niitä.

Tätä en ymmärrä, ihan sama kuin joku sanoisi, että hänellä on viisi sohvaa, niitä vaan kertyy, kun vanha menee huonoksi. Tietokoneelle ja oheistlaitteille on usein oma paikka, työpöytä tai läppärille kaappi. Sitten jos joku vanha lakkaa toimimasta, niin ei siihen pöydälle tai kaappiin mahdu uutta printteriä/scanneria/näyttöä/konetta, vaan se pitää viedä kierrätykseen. Minä vien nykyään sinne elektroniikkaliikkeeseen, kun haen uuden tai netistä ostaessa samalla kun haen paketin. Ymmärrän, jos jotain pientä sälää kertyy kaappeihin ja laatikoihin, mutta tuollaisia isoja laitteita, mihin ne edes mahtuu ja mikä niiden säilytyksen idea on?

Meillä oli kerran 5 sohvaa.

Ex on töissä yrityksessä, jossa mm mennään toimistoon, kun muutetaan.

Hyvin usein hänelle tyrkytetään huonekaluja.

On siisteimpiä tuonut mulle ja mä olen niitä myynyt.

Käytettyjen sohvien myymisellä ei rikastu.

Löysin pari v sitten vakkkariostajan.

Remontoi asuntoja/taloja.

Ostaa aina asuntoon vanhan sohvan, sängyn, pöydän, tuolin.

Lopussa vie ne kaatopaikalle. Ovat täynnä pölyä jne.

Ilmoitti aina etukäteen nyt ollaan etsimässä projektia ja kun tuli näytä, kysyin käykö.

Joskus oli sohva n 1/2 v, kun ei ollut kohdetta.

Koti on hyvin minimalisti, ei ollut tiellä.

Maksaa 10-20 e kpl huonekaluista, mutta tekee aina jonkun pikkutyön. Esim pihalle menevä ovi ei auennut helposti. Kysyin tiedätkö mikä on.

Kun tuli hakemaan huonekaluja. Otti oven pois saranoista, laittoi jonkun kuntoon ja takas. Aikaa meni n tunti. Sanoi kunnossa on, maksoi huonekalut ja työ oli lahja

Kahden ystäväni kanssa aloitettiin ensin miinusmerkkinen joulukalenteri viime vuonna. Eli joka päivä yksi tavara joko kierrätykseen tai roskikseen, kunhn on poissa talosta. Se meni niin helposti ja meille kaikille tuli niin hyvä mieli siitä, että ensin jatkettiin kuukauden loppuun ja sitten päätettiin jatkaa vielä koko vuosi 2022 siihen päälle. Eli vuoden aikana 365 tavaraa pysyvästi pois talosta. Yksi meistä sai urakan jo valmiiksi ja jatkaa jo seuraavan vuoden puolelle. Itselläni projekti on jossain 260 tavaran kohdilla tätä vuotta ja yksi meistä tulee hieman jäljessä. Ihan mahtava proggis ja hauskaa on ollut, kun jokainen poisto on kuvattu meidän omaan fb-ryhmään. Kyllä on naurettu porukalla, että mitä kaikkea sitä onkaan tullut hillottua. Olemme 45-48v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En muista oonko joskus jo tästä kirjoitellut, mutta turhauttaa kun karsittavaa periaatteessa on, mutta ne on usein kaapista tai varastosta. Sitten se lopputulos ei näy päivittäisessä elämässä mitenkään.

First World Problem. Nyt et tykkää tästä vastauksesta, mutta tuossa kiteytyy nykyajan tavarankarsijan "sairaus". Tavaroille on paikkansa, ne eivät pyöri lattioilla haittaamassa kävelyä eikä niitä edes näy, mutta ihminen ei ole tyytyväinen. Sisäinen tunne käskee turhautumaan, koska siivoamista "ei näe".  

Ongelma ei ehkä ole tavaroissa. 

Miksi on kummallista haluta, että myös kaapit ja varastot ovat roinattomia? Miksi ylimääräinen, tarpeeton ja turha tavara on ok, jos se vaan on poissa silmistä? Mulle karsimisen pointti on nimenomaan se, että en omista sellaista, mitä en tarvitse ja halua. Silloin ei ole väliä sillä, missä tavarat sijaitsevat.

Taas tämä tavaroiden lapsellinen määrittäminen "roinaksi". 

Kyseinen ihminen kertoi kärsivänsä turhautumisesta, koska raivaus ei näkynyt arjessa. Hänellä ei tainnut suurempia ongelmia raivaamisessa, vaan asian käsittelemisessä omassa päässään. 

Joten väitteesi siitä, että olisi kummallista haluta siistit kaapit on vääristelyä. Mieti itsesi kohdalle. Sinulla olisi siisit kaapit, mutta kärsisit edelleen ahdistuksesta. Et enää tavaroiden takia, vaan koska siivoustyösi ei näkyisi ulospäin. 

Tässäkin ketjussa moni on kertonut, että on kauheaa, kun ei ole enää mitää raivattavaa. Tavaroiden ostamispakko muuttuu joillain karsimispakoksi. Pakkomielle mikä pakkomielle. Ei ihan tervettä. 

Kirjoitin varmaan epäselvästi. Kaapeissa tosiaan on karsittavaa, mutta harmittaa kun se työ ei vaikuta päivittäiseen elämään kun niitä kaappeja ei normaalisti katsele. Päivittäisessä elämässä olevien tavaroiden liian suuri määrä häiritsee koska ne ovat tiellä, mutta koska ovat "koko ajan" käytössä niin tuntuisi tyhmältä monta kertaa päivässä niitä piilotella kaappiin kun muutakin tekemistä on.

Nuo lasten lelut ja kirjat ovat hyvä esimerkki, samoin kuin keittiössä lojuva ruokapäiväkirja, kodinhoitohuoneessa lojuva treenikassi, lasten rattaat.. kaikki päivittäinen tai lähes päivittäin tarvittava kosmetiikka, hoitolaukku...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sisääntulevista tavaroista aloin pitää kirjaa marituksen jälkeen, ja vieläkin yhtä sisääntulevaa tavaraa kohti poistuu kuusi tai seitsemän, vaikka iso raivaus on jo tehty.

Mitä järkeä päättää ennalta, että niin ja niin monen tavaran pitää poistua edellisen tieltä? Teillä monella on todellakin mennyt pakkomielteeksi tämä asia. 

Toivottavasti jää sinulla jotain tärkeää ostamatta, kun kodissa ei sillä hetkellä löydy kuutta poistettavaa. 

Kai siinä jotain järkeä on, jos se toimii hänelle. Miksi siitä pitäisi muiden ärsyyntyä? Tee sinä eri tavalla.

No varmaan joillain toimii sekin, että jokaisen aterian jälkeen täytyy tehdä 10km juoksulenkki. Voi sitä kai silti ulkopuolinen pitää epäterveenä suhtautumisena asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen luovuttanut tavarapaljoutta vastaan taistelun. Selvästi tarpeettomista luovun mutta se ei riitä. Ei auta sekään että olen ostamatta uusia vaatteita. Tarvitsen suurta vaatevarastoani vuodenaikavaihtelun ja sääherkkyyteni takia. Pois heitettävää ei ole, siitä huolimatta että varasto on järkyn kokoinen.

Työvälineitä kertyy lisää koko ajan eivätkä voimat riitä siihen taistoon. En jaksa pitää mielessä mitkä näytöt tai printterit ovat jo täysin kelvottomia. En jaksa ja ehdi testaillakaan. Mm. monta skanneria on jäänyt sivuun luultavasti yhteensopimattomina. Printtereitä myös.

Aivan karsein kama talossa on juuri vanhat tietokoneet ja printterit ja johdot. Niitä kertyy kun kun koko ajan pitää pakolla uudistaa kaikkea. Inhoan niitä.

Tätä en ymmärrä, ihan sama kuin joku sanoisi, että hänellä on viisi sohvaa, niitä vaan kertyy, kun vanha menee huonoksi. Tietokoneelle ja oheistlaitteille on usein oma paikka, työpöytä tai läppärille kaappi. Sitten jos joku vanha lakkaa toimimasta, niin ei siihen pöydälle tai kaappiin mahdu uutta printteriä/scanneria/näyttöä/konetta, vaan se pitää viedä kierrätykseen. Minä vien nykyään sinne elektroniikkaliikkeeseen, kun haen uuden tai netistä ostaessa samalla kun haen paketin. Ymmärrän, jos jotain pientä sälää kertyy kaappeihin ja laatikoihin, mutta tuollaisia isoja laitteita, mihin ne edes mahtuu ja mikä niiden säilytyksen idea on?

Ehkä niitä vaan kertyy, jos ei saa aikaiseksi viedä niitä kierrätykseen. Meilläkin varastossa on esim epäkuntoinen imuri.

Tiedän, pitäisi toimittaa eteenpäin.

Miten teillä on tilaa? Minulla on vaikeuksia saada säilöön näitä toimivia laitteitakaan, saati että olisi tilaa säilöä rikkonaisia. Ja erikseen imuri tai juuri joku vanha printteri pitää viedä sinne varastoon, eikö samalla vaivalla veisi autoon ja kierrätykseen. Toki jos autoa ei ole, niin isojen tavaroiden kierrätys on hankalaa.

Meillä exmies oli patalaiska. Pyysin josnus jouluna viemään lasten leluroskat roskiin. Hän veikin sen pahvilaatikollisen roskaa varastoon ja tämä toistui usein. Minä en vielä tuolloin tätä tiennyt. Pyysin viemään keväällä lasten suksia, pulkkia ym varastoon kesäksi, niin hän valittaa kuinka täynnä varasto on eikä sinne mahdu mitään. Muuton jälkeen aloin käydä varastoa läpi (muutto isompaan tuli niin yllättäen etten kerennyt kuin pakata sisällä olevat) ja järkytyin ihan hirveästi niistä roskista jne mitä hän sinne oli roudannut! Ja me vielä muutettiin ne roskat toiseen asuntoon mukana! Sanomattakin varmaan selvää, etten ole ikinä saanut apuja siivoukseen ja karsimiseen...

Eron myötä kyllä olen vihdoin saanut sen siistin ja avaran kodin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En muista oonko joskus jo tästä kirjoitellut, mutta turhauttaa kun karsittavaa periaatteessa on, mutta ne on usein kaapista tai varastosta. Sitten se lopputulos ei näy päivittäisessä elämässä mitenkään.

First World Problem. Nyt et tykkää tästä vastauksesta, mutta tuossa kiteytyy nykyajan tavarankarsijan "sairaus". Tavaroille on paikkansa, ne eivät pyöri lattioilla haittaamassa kävelyä eikä niitä edes näy, mutta ihminen ei ole tyytyväinen. Sisäinen tunne käskee turhautumaan, koska siivoamista "ei näe".  

Ongelma ei ehkä ole tavaroissa. 

Miksi on kummallista haluta, että myös kaapit ja varastot ovat roinattomia? Miksi ylimääräinen, tarpeeton ja turha tavara on ok, jos se vaan on poissa silmistä? Mulle karsimisen pointti on nimenomaan se, että en omista sellaista, mitä en tarvitse ja halua. Silloin ei ole väliä sillä, missä tavarat sijaitsevat.

Taas tämä tavaroiden lapsellinen määrittäminen "roinaksi". 

Kyseinen ihminen kertoi kärsivänsä turhautumisesta, koska raivaus ei näkynyt arjessa. Hänellä ei tainnut suurempia ongelmia raivaamisessa, vaan asian käsittelemisessä omassa päässään. 

Joten väitteesi siitä, että olisi kummallista haluta siistit kaapit on vääristelyä. Mieti itsesi kohdalle. Sinulla olisi siisit kaapit, mutta kärsisit edelleen ahdistuksesta. Et enää tavaroiden takia, vaan koska siivoustyösi ei näkyisi ulospäin. 

Tässäkin ketjussa moni on kertonut, että on kauheaa, kun ei ole enää mitää raivattavaa. Tavaroiden ostamispakko muuttuu joillain karsimispakoksi. Pakkomielle mikä pakkomielle. Ei ihan tervettä. 

Kirjoitin varmaan epäselvästi. Kaapeissa tosiaan on karsittavaa, mutta harmittaa kun se työ ei vaikuta päivittäiseen elämään kun niitä kaappeja ei normaalisti katsele. Päivittäisessä elämässä olevien tavaroiden liian suuri määrä häiritsee koska ne ovat tiellä, mutta koska ovat "koko ajan" käytössä niin tuntuisi tyhmältä monta kertaa päivässä niitä piilotella kaappiin kun muutakin tekemistä on.

Nuo lasten lelut ja kirjat ovat hyvä esimerkki, samoin kuin keittiössä lojuva ruokapäiväkirja, kodinhoitohuoneessa lojuva treenikassi, lasten rattaat.. kaikki päivittäinen tai lähes päivittäin tarvittava kosmetiikka, hoitolaukku...

Minä en ole tuo kenen kanssa olet aiheesta keskustellut, mutta minun on ihan vain ollut pakko opettaa itseni sietämään sitä, että käyttötavara näkyy elämässä. Tämä siksi, että minulla on ollut koko ikäni harmillisen kaksijakoinen suhtautuminen siivoamiseen. Mielestäni joko on Tosi Siistiä(tm), sellainen sisustuslehden unelmakoti, jossa kaikki on esteettistä eikä mitään "turhaa" näy missään. Tai sitten on sotkuista, eikä ole sitten mitään väliä, onko vain vähän sotkuista tai Tosi Sotkuista(tm), koska kaikki sotku ahdistaa yhtä lailla.

Vertailukohtana voisi olla dieetistä repsahtaminen. Järjellä ajatellen on järkevämpää syödä vain yksi pieni suklaapatukka kuin syödä kymmenen sillä ajatuksella, että "no dieetti meni pieleen nyt kuitenkin, aloitetaan huomenna puhtaalta pöydältä". Ja silti moni sortuu jälkimmäiseen ajattelutapaan.

Joten ehkäpä monia häiritsee tässä tavara-asiassakin sellainen ajattelutapa, että jos se ei ole täydellistä, se ei ole mitään - sen sijaan että näkisi sen todellisen siisteysasteen.

Miten tehdä ylimääräisten tavaroiden kanssa. Kannattaako vaivautua laittamaan myyntiin Torille tms. vai pääseekö helpommalla laittamalla tavarat samantien roskiin? Ylimääräisenä on t-paitoja (hyväkuntoisia), keittiötarvikkeita, laukkuja, pari pöytää, sisustustarvikkeita. Käsittääkseni lähetyskulut ovat 6-9 euroa niin luuliisi että ostohalukkuus on aika matala jos lähetyskulut alkavat olla samaa tasoa tavaran hinnan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sisääntulevista tavaroista aloin pitää kirjaa marituksen jälkeen, ja vieläkin yhtä sisääntulevaa tavaraa kohti poistuu kuusi tai seitsemän, vaikka iso raivaus on jo tehty.

Mitä järkeä päättää ennalta, että niin ja niin monen tavaran pitää poistua edellisen tieltä?Teillä monella on todellakin mennyt pakkomielteeksi tämä asia.

Toivottavasti jää sinulla jotain tärkeää ostamatta, kun kodissa ei sillä hetkellä löydy kuutta poistettavaa.

Kirjoitin ehkä epäselvästi. En siis ole päättänyt mistään yksi sisään, kuusi ulos -periaatteesta, vaan listaamisesta pitävänä ihmisenä seuraan mm. hankittuja ja poistettuja tavaroita. Tuo suhdeluku on siis toteutunut luku, ei mikään ohjenuora. Mitään tärkeää ei elämästäni puutu sen takia.

Vierailija kirjoitti:

Miten tehdä ylimääräisten tavaroiden kanssa. Kannattaako vaivautua laittamaan myyntiin Torille tms. vai pääseekö helpommalla laittamalla tavarat samantien roskiin? Ylimääräisenä on t-paitoja (hyväkuntoisia), keittiötarvikkeita, laukkuja, pari pöytää, sisustustarvikkeita. Käsittääkseni lähetyskulut ovat 6-9 euroa niin luuliisi että ostohalukkuus on aika matala jos lähetyskulut alkavat olla samaa tasoa tavaran hinnan kanssa.

Lähetyskulun voi kiertää osittain laittamalla esim useampia t-paitoja samaan nippuun kohtuuhinnalla. Tosin ne taitaisivat mennä yksittäin ihan kirjekuoressakin. Samantyyppisistä kirjoista olen myös tehnyt paketteja, esim. kolme saman kirjoittajan kirjaa nipussa. Nippuja/paketteja näkyy sekä torissa että vähänkäytetyssä.

Jos sinulla on sopivaa säilytystilaa myytäville tavaroille, niin mikä ettei niitä kannata yrittää myydäkin. Sitten jos menee hermo niin on helppo poistaa ilmoitukset ja viedä tavarat vaikka SPR:n kirppikselle. Itse tosin olen lähettänyt myyntikelpoiset vaatteet vähänkäytettyyn. Silloin ne ovat heti pois omista kaapeista ja jos eivät mene kaupaksi niin voi lahjoittaa ne eteenpäin, jolloin niitä ei tarvitse itse enää katsoa eikä pyöritellä.

Mulla on myytävät tavarat pääosin ihan hyllyssä omilla paikoillaan. Jos menee, niin tulee vaan lisää tyhjää tilaa kaappiin. Eli sinällään ne ei haittaa muuta elämistä, eikä ole tiellä.

Kierrätyspäivän tuloksena eteenpäin lähti tuplapetari, iso matto, 2 tuolia, matkalaukku ja 5kpl toimimatonta pienelektroniikkaa.

Samalla palautettiin 2 säkkiä pulloja kauppaan ja vietiin pahvit ym. kierrätykseen.

Muutto ei ole ajankohtainen, mutta leikittelen ajatuksella, että jos nyt muuttaisin, niin olisi nuo tavarat vähemmän muuttokuormassa.

Uutena hankintana kotiin tuli vauvalle kantoreppu, joten ihan pelkästään miinusmerkkinen ei tämän päivän tavarasaldo ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen täti kuoli. Miehellä oli silloin kesäloma, itse olin äitiyslomalla.

Yllättävän pitkä aika meni tavallisen vuokrakaksion tyhjentäminen.

Vietiin kaikki tavarat meille ja siitä alettiin myymään niitå.

Tuo nyt oli ihan oma valintanne hoitaa asia hitaimman kautta. 

Äitislomalla oli aikaa ja rahalle tarvetta.

Kaikkien kodit eivät olleet siistejä, minimalistisia. Itse koin järkeväksi mm tyhjentää kirjahyllyt kirja kerralla, eikä heittää roskiin suoraan.

Tämä avasi ilmiä. Vuosikymmeniä yksin elänyt, kansaneläkkeellä elänyt nainen ja kotoa tuli pakettiautollisen verran irtaimistoa.

Asunnon tyhjentämisessä on aina iso työ

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En muista oonko joskus jo tästä kirjoitellut, mutta turhauttaa kun karsittavaa periaatteessa on, mutta ne on usein kaapista tai varastosta. Sitten se lopputulos ei näy päivittäisessä elämässä mitenkään.

First World Problem. Nyt et tykkää tästä vastauksesta, mutta tuossa kiteytyy nykyajan tavarankarsijan "sairaus". Tavaroille on paikkansa, ne eivät pyöri lattioilla haittaamassa kävelyä eikä niitä edes näy, mutta ihminen ei ole tyytyväinen. Sisäinen tunne käskee turhautumaan, koska siivoamista "ei näe".  

Ongelma ei ehkä ole tavaroissa. 

Miksi on kummallista haluta, että myös kaapit ja varastot ovat roinattomia? Miksi ylimääräinen, tarpeeton ja turha tavara on ok, jos se vaan on poissa silmistä? Mulle karsimisen pointti on nimenomaan se, että en omista sellaista, mitä en tarvitse ja halua. Silloin ei ole väliä sillä, missä tavarat sijaitsevat.

Taas tämä tavaroiden lapsellinen määrittäminen "roinaksi". 

Kyseinen ihminen kertoi kärsivänsä turhautumisesta, koska raivaus ei näkynyt arjessa. Hänellä ei tainnut suurempia ongelmia raivaamisessa, vaan asian käsittelemisessä omassa päässään. 

Joten väitteesi siitä, että olisi kummallista haluta siistit kaapit on vääristelyä. Mieti itsesi kohdalle. Sinulla olisi siisit kaapit, mutta kärsisit edelleen ahdistuksesta. Et enää tavaroiden takia, vaan koska siivoustyösi ei näkyisi ulospäin. 

Tässäkin ketjussa moni on kertonut, että on kauheaa, kun ei ole enää mitää raivattavaa. Tavaroiden ostamispakko muuttuu joillain karsimispakoksi. Pakkomielle mikä pakkomielle. Ei ihan tervettä. 

Jos luet kommenttini vielä kerran, huomaat etten puhu siisteydestä tai järjestyksestä vaan tarpeellisuudesta ja roinasta (jonka jokainen tietenkin se määrittelee itse). Turha on turhaa ja roina on roinaa vaikka se olisi kuinka siistissä järjestyksessä.

Vierailija kirjoitti:

Kun ostaa uuden korvaavan tavaran, antaa vanhan vaihdossa kauppaan kierrätykseen tai vie kierrätyskeskukseen. Esim. uusi imuri, vanha samalla pois. Näin sitä roskatavaraa ei kerry.

Kierrätyskeskukseen voi tehdä pienen matkan, vaikka auto ei olisi täpötäynnä tavaraa. Sinne saa samalla heitettyä lahjoitettavat vaatteet, rikkinäiset kodinkoneet, kartongit, rikkinäiset koneet, johdot, kaiken.

Vaan kun kaikilla ei sitä autoa ole eikä kaikki liikkeet ota vaihdossa rikkinäisiä koneita. 

Tänään on taas ahdistuspäivä! Tuntuu ettei karsinta etene yhtään vaikka joka päivä käyn tavaroita läpi, kuvaan ja laitan myyntiin. Kun menee niin hitaasti kaupaksi että tuskastun. Inhoan laatikkopinoa kotona, inhoan tavaralaatikoita joka seinustalla. En jaksa pestä, silittää, ripustaa ja kuvata. Eilen sain sentään ison määrän käsityötarvikkeita myyntiin. Kaikki pitäisi ilmaiseksi antaa ja vielä lähettääkin.

Vierailija kirjoitti:

Vaan kun kaikilla ei sitä autoa ole eikä kaikki liikkeet ota vaihdossa rikkinäisiä koneita. 

Kaupalla on velvollisuus ottaa vanha vastaan, jos ostaa vastaavan uuden. Lisäksi monissa paikoissa otetaan vastaan vähintään pieniä laitteita ilman uuden ostamistakin.

https://serkierratys.fi/fi/kuluttajille/mihin-vanhan-laitteen-voi-palau…