tavarapaljous :(

Vierailija kirjoitti:

Olen herännyt tajuamaan että minulle ollaan ehkä testamenttaamassa suunnattoman suurta tavaramäärää. Sitä ei ole tietenkään sanottu ääneen, minkä vuoksi olisi vaikea väittää vastaankaan. Esineet ovat sinänsä kauniita ja arvokkaitakin. En voisi kuitenkaan säilyttää niitä edes tilapäisesti. Minulla ei ole avaimia siihen taloon jossa esineet ovat, ehkä saan joku päivä kutsun tulla noutamaan. Joutuisin kai pakkaamaan kaiken (on särkyvääkin) ja miettimään niiden kuljettamista jonnekin. Mitä ihmettä teen?

Perinnöstä voi kieltäytyäkin. Kenenkään ei siis ole pakko periä elämässään mitään, jos ei halua.

Olen oppinut ihanan periaatteen tavaroiden säilytykseen - ja se auttaa myös pitämään tavaramäärät kurissa.

Eli jokaiselle tavarakategorialle määritellään fyysiset rajat, jotka eivät saa ylittyä. Esim. DVD-elokuville, kirjoille, vaatteille ym. määritellään jokin paikka - vaikkapa säilytyslaatikko, kori, kaapin hylly - ja sinne on niiden mahduttava. Ja jos eivät mahdu, on jotain pakko poistaa.

Tämä keino opettaa myös laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen, sekä luopumaan niistä tavaroista, joita ei todellisuudessa edes käytä.

En muista oonko joskus jo tästä kirjoitellut, mutta turhauttaa kun karsittavaa periaatteessa on, mutta ne on usein kaapista tai varastosta. Sitten se lopputulos ei näy päivittäisessä elämässä mitenkään.

Päivittäisessä elämässä näkyy lasten lelut ja tavarat. Ryömivän vauvan takia hänen lelujaan on keittiössä ja olohuoneessa helposti saatavilla ja leikki-ikäinen taas levittää "kaiken". Siivotaan ne kyllä päivittäin mutta minuutti siivoamisen jälkeen on taas löytynyt uudet leikit.

Toinen juttu on kirjakasat. Teen opparia joten tietokonepöytä täynnä kirjoja ja olohuoneessa myös kirjakasa lasten kirjoja kun luetaan niitä päivittäin monta kertaa.

Vaikea löytää tasapainoa näiden keskellä. Toisaalta helpottaa kun imettäessä on se kirjapino vieressä ja esikoinen voi valita siitä vieressä olevasta pinosta, mutta toisaalta taas rasittaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen luovuttanut tavarapaljoutta vastaan taistelun. Selvästi tarpeettomista luovun mutta se ei riitä. Ei auta sekään että olen ostamatta uusia vaatteita. Tarvitsen suurta vaatevarastoani vuodenaikavaihtelun ja sääherkkyyteni takia. Pois heitettävää ei ole, siitä huolimatta että varasto on järkyn kokoinen.

Työvälineitä kertyy lisää koko ajan eivätkä voimat riitä siihen taistoon. En jaksa pitää mielessä mitkä näytöt tai printterit ovat jo täysin kelvottomia. En jaksa ja ehdi testaillakaan. Mm. monta skanneria on jäänyt sivuun luultavasti yhteensopimattomina. Printtereitä myös.

Aivan karsein kama talossa on juuri vanhat tietokoneet ja printterit ja johdot. Niitä kertyy kun kun koko ajan pitää pakolla uudistaa kaikkea. Inhoan niitä.

Vierailija kirjoitti:

Mikähän mua vaivaa? :D Olen ollut kyllä minimalismista ja siistimmästä/väljemmästä kodista kiinnostunut jo useamman vuoden, mutta en ehkä tällä tasolla. Mulla oli aina ne tietyt keräilyjutut, käsityöt ym. muistotavarat, joiden hävittäminen on ollut ihan mahdotonta. Nyt tässä muutaman kuukauden aikana olen tuntenut itseni tosi turhautuneeksi ja luopunut PALJOSTA. Olen tajunnut, että ne vanhat tavarat eivät taidakaan määritellä nykyistä minua, jos joku ymmärtää mitä tarkoitan. Olen muuttunut tosi paljon vuosien varrella.

Mietin sitäkin tässä, että jos en juuri koskaan nosta niitä käsitöitä sieltä laatikosta ihaillekseni niitä niin eikö se olisi miltei sama vaan ottaa niistä vaan kuva ja nakata ne jonnekin täältä asunnosta? Kaitpa niitä voisi ihailla yhtä usein (harvoin) kuvista kun ovat muutenkin vaan laatikoissa... Toisaalta aina pelottaa et mitä jos joskus myöhemmin kaduttaa kun on hävittänyt kaikkea liian reippaasti

ÄLÄ. Pidä ne siellä varastossa. Sitten joskus paljon myöhemmin kun katsot niitä taas tiedät tarkemmin millä ei väliä ollutkaan. Jos ei ole ihan varma, ei kannata toimia.

Kävin kirppiksellä ja ihmettelin taas sitä nukkaantuneen lumpun määrää mitä jotkut siellä yrittävät myydä. Itse vein lumppukeräykseen paljon parempikuntoisia huppareita ym. värinsä päästäneitä t-paitoja ja takkeja. Kuinka loppuun vaate oikein pitäisi käyttää? Kulahtanut vaate näyttää kamalalta kesäauringossa. Musta t-paita on kyllä vaikea vaate, ei kestä mustana kuin pesun tai kaksi. Jatkossa vältän näiden ostamista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen luovuttanut tavarapaljoutta vastaan taistelun. Selvästi tarpeettomista luovun mutta se ei riitä. Ei auta sekään että olen ostamatta uusia vaatteita. Tarvitsen suurta vaatevarastoani vuodenaikavaihtelun ja sääherkkyyteni takia. Pois heitettävää ei ole, siitä huolimatta että varasto on järkyn kokoinen.

Työvälineitä kertyy lisää koko ajan eivätkä voimat riitä siihen taistoon. En jaksa pitää mielessä mitkä näytöt tai printterit ovat jo täysin kelvottomia. En jaksa ja ehdi testaillakaan. Mm. monta skanneria on jäänyt sivuun luultavasti yhteensopimattomina. Printtereitä myös.

Aivan karsein kama talossa on juuri vanhat tietokoneet ja printterit ja johdot. Niitä kertyy kun kun koko ajan pitää pakolla uudistaa kaikkea. Inhoan niitä.

Tätä en ymmärrä, ihan sama kuin joku sanoisi, että hänellä on viisi sohvaa, niitä vaan kertyy, kun vanha menee huonoksi. Tietokoneelle ja oheistlaitteille on usein oma paikka, työpöytä tai läppärille kaappi. Sitten jos joku vanha lakkaa toimimasta, niin ei siihen pöydälle tai kaappiin mahdu uutta printteriä/scanneria/näyttöä/konetta, vaan se pitää viedä kierrätykseen. Minä vien nykyään sinne elektroniikkaliikkeeseen, kun haen uuden tai netistä ostaessa samalla kun haen paketin. Ymmärrän, jos jotain pientä sälää kertyy kaappeihin ja laatikoihin, mutta tuollaisia isoja laitteita, mihin ne edes mahtuu ja mikä niiden säilytyksen idea on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen luovuttanut tavarapaljoutta vastaan taistelun. Selvästi tarpeettomista luovun mutta se ei riitä. Ei auta sekään että olen ostamatta uusia vaatteita. Tarvitsen suurta vaatevarastoani vuodenaikavaihtelun ja sääherkkyyteni takia. Pois heitettävää ei ole, siitä huolimatta että varasto on järkyn kokoinen.

Työvälineitä kertyy lisää koko ajan eivätkä voimat riitä siihen taistoon. En jaksa pitää mielessä mitkä näytöt tai printterit ovat jo täysin kelvottomia. En jaksa ja ehdi testaillakaan. Mm. monta skanneria on jäänyt sivuun luultavasti yhteensopimattomina. Printtereitä myös.

Aivan karsein kama talossa on juuri vanhat tietokoneet ja printterit ja johdot. Niitä kertyy kun kun koko ajan pitää pakolla uudistaa kaikkea. Inhoan niitä.

Tätä en ymmärrä, ihan sama kuin joku sanoisi, että hänellä on viisi sohvaa, niitä vaan kertyy, kun vanha menee huonoksi. Tietokoneelle ja oheistlaitteille on usein oma paikka, työpöytä tai läppärille kaappi. Sitten jos joku vanha lakkaa toimimasta, niin ei siihen pöydälle tai kaappiin mahdu uutta printteriä/scanneria/näyttöä/konetta, vaan se pitää viedä kierrätykseen. Minä vien nykyään sinne elektroniikkaliikkeeseen, kun haen uuden tai netistä ostaessa samalla kun haen paketin. Ymmärrän, jos jotain pientä sälää kertyy kaappeihin ja laatikoihin, mutta tuollaisia isoja laitteita, mihin ne edes mahtuu ja mikä niiden säilytyksen idea on?

Ehkä niitä vaan kertyy, jos ei saa aikaiseksi viedä niitä kierrätykseen. Meilläkin varastossa on esim epäkuntoinen imuri.

Tiedän, pitäisi toimittaa eteenpäin.

Tätä ketjua en ymmärrä.

Vie joka päivä yksi muovipussillinen romua jonnekkin (roskis, kierrätys, uff, kirppis, you nsme it) Kyllä tavarapaljous helpottaa takuulla.

Mikä on niin vaikeaa?!

Oletko kokeillut kierrätyskeskusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen luovuttanut tavarapaljoutta vastaan taistelun. Selvästi tarpeettomista luovun mutta se ei riitä. Ei auta sekään että olen ostamatta uusia vaatteita. Tarvitsen suurta vaatevarastoani vuodenaikavaihtelun ja sääherkkyyteni takia. Pois heitettävää ei ole, siitä huolimatta että varasto on järkyn kokoinen.

Työvälineitä kertyy lisää koko ajan eivätkä voimat riitä siihen taistoon. En jaksa pitää mielessä mitkä näytöt tai printterit ovat jo täysin kelvottomia. En jaksa ja ehdi testaillakaan. Mm. monta skanneria on jäänyt sivuun luultavasti yhteensopimattomina. Printtereitä myös.

Aivan karsein kama talossa on juuri vanhat tietokoneet ja printterit ja johdot. Niitä kertyy kun kun koko ajan pitää pakolla uudistaa kaikkea. Inhoan niitä.

Tätä en ymmärrä, ihan sama kuin joku sanoisi, että hänellä on viisi sohvaa, niitä vaan kertyy, kun vanha menee huonoksi. Tietokoneelle ja oheistlaitteille on usein oma paikka, työpöytä tai läppärille kaappi. Sitten jos joku vanha lakkaa toimimasta, niin ei siihen pöydälle tai kaappiin mahdu uutta printteriä/scanneria/näyttöä/konetta, vaan se pitää viedä kierrätykseen. Minä vien nykyään sinne elektroniikkaliikkeeseen, kun haen uuden tai netistä ostaessa samalla kun haen paketin. Ymmärrän, jos jotain pientä sälää kertyy kaappeihin ja laatikoihin, mutta tuollaisia isoja laitteita, mihin ne edes mahtuu ja mikä niiden säilytyksen idea on?

Ehkä niitä vaan kertyy, jos ei saa aikaiseksi viedä niitä kierrätykseen. Meilläkin varastossa on esim epäkuntoinen imuri.

Tiedän, pitäisi toimittaa eteenpäin.

Miten teillä on tilaa? Minulla on vaikeuksia saada säilöön näitä toimivia laitteitakaan, saati että olisi tilaa säilöä rikkonaisia. Ja erikseen imuri tai juuri joku vanha printteri pitää viedä sinne varastoon, eikö samalla vaivalla veisi autoon ja kierrätykseen. Toki jos autoa ei ole, niin isojen tavaroiden kierrätys on hankalaa.

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua en ymmärrä.

Vie joka päivä yksi muovipussillinen romua jonnekkin (roskis, kierrätys, uff, kirppis, you nsme it) Kyllä tavarapaljous helpottaa takuulla.

Mikä on niin vaikeaa?!

Jos tavara on ehjää ja käyttökelpoista, niin on pitää arvioida mitä tarvitsee ja mitä ei. Jos sinulla on korkea kaapillinen täynnä vaikka muovikippoja, joita käytät, mutta tiedät, ettei oikeastaan tarvitse niitä kaikkia. Joudut tekemään ison urakan pohtimista, siivoamista ja läpikäymistä, ennen kuin sinulla on edes se kassillinen sitä romua.

Joudut miettimään kuinka paljon on sopiva määrä kippoja, mihin käytät niitä, mitkä niistä ovat sinulla käytössä, etsimään kannet, kysymään perheeltä onko joku mihin he nimenomaan haluavat laittaa eväänsä, käymään kaikki läpi ovat hyvässä kunnossa,

Katsomaan onko miten paljon pakastimessa. Oho pakkasessahan on paljon pakastusrasioita ja vanhoja marjoja, pitää siivota pakastinkin samalla.

Voitko luopua tuosta mihin olet aina joka joulu tehnyt salaatin, vaikka et käytä sitä muuten. Sitten muistelet kaikkia ihania jouluja lasten kanssa.

Monen tunnin työ oli siinä. Ei joka päivä tuollaista ehdi tehdä, että saisi kassillisen rojua.

Ei useimmilla meistä ole varsinaista roskaa kaapit täynnä, vaan tavaroita joita on liikaa samanlaisia (astiat, vaatteet), tavaroita joita ei enää käytetä (lelut, kirjat, dvd:t) ja kulutustavaraa jota on vaan liikaa (ruoka, kynttilät, lautasliinat, kosmetiikka). Kaikissa näissä pitää tehdä arvioimista mistä voi luopua ja mitä säästää. Jos minuutissa saa pussillisen tavaraa roskiin, niin eiköhän sen ole jo tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Marie Kondosta. Kun luin hänen kirjojaan, ihmettelin monta asiaa, mutta en ole käynyt Japanissa, joten en tiedä, miten yhteiskunta siellä toimii ja millaisissa asunnoissa ihmiset elävät. Eniten minua vaivasi se, ettei kirjoissa taidettu puhua sanaakaan turhien tavaroiden lahjoittamisesta eteenpäin, mikä on ekologisistakin syistä paljon parempi vaihtoehto kuin hyvien tavaroiden heittäminen roskiin. En muista, että kirjoissa olisi puhuttu myöskään kierrätyksestä.

Kierrätyksestä ei puhuta, koska eri maissa on niin erilaiset kierrätysjärjestelmät, että kansainvälisille markkinoille suunnatussa kirjassa ei ole niitä järkevää käsitellä.

Oon törmännyt tämän kommenttiin monta krt.

Ihmiset eivät ymmärrä tämä on käännöskirja. Käännetty kymmenille eri kielille. Myynnissä ympäri maailmaa.

Marie tiimin kanssa olisi ottanut selvää jokaisen maan kierrötyksestä ja kääntäjä olisi ottanut tämän huomioon ?

Suomessa on paljon ryhmiä, joissa on vinkkejä näihin asioihin.

Simppelisti ajateltu

Kirjassa olisi ihan hyvin voinut olla (lyhyt) luku japanilaisesta kierrätyksestä. Olisi varmasti kiinnostanut muitakin kuin suomalaisia av-mammoja. Yleensä ihmiset, jotka innostuvat konmari-tyyppisistä asioista, ovat kiinnostuneita siitä, miten muissa maissa asioita tehdään ja vaikkei meillä olisi samalla tavalla järjestettyä kierrätystä, yksittäiset ihmiset saattaisivat toimia japanilaisen mallin mukaan (mikä se sitten onkaan). Ei ole koskaan pahitteeksi ottaa vinkkejä muilta, siitähän tämäkin ketju on todisteena. 

Juuri sen takia, että tämä kysymys nousee esiin niin monta kertaa (varmasti muuallakin kuin Suomessa), todistaa, että kirjassa on puute tuon asian kohdalla. 

Ensi viikolla viedään kiertävälle jäteasemalle rikkinäistä pienelektroniikkaa, iso matto ym. Sekä mennään peräkonttikirppikselle myymään ylimääräistä roinaa (myymättä jääneitä en kanna takaisin kotiin).

Meille turhat vaatteet ottaa sukulainen. Katsoo mitä haluavat ottaa omaan käyttöön ja loput vie kierrätykseen.

Tänään kävin kaappeja läpi ja taas löytyi ihan roskiskamaa.

Nyt alkaa olla kodin tavaramäärä hyvällä mallilla. Tänään tuli yllätysvieras käymään eikä tarvinnut panikoida kun koti oli valmiiksi perussiisti. Tämä siis ollut mun tavoite. :)

Seuraava haaste on vähentää turhaa shoppailua, jotta tavaraa ei pääse kerääntymään taas lisää.

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua en ymmärrä.

Vie joka päivä yksi muovipussillinen romua jonnekkin (roskis, kierrätys, uff, kirppis, you nsme it) Kyllä tavarapaljous helpottaa takuulla.

Mikä on niin vaikeaa?!

Lapset, kun oli pieniä, ostettiin koko ajan jotain. Yritin kierrättää, mutta jälkikäteen huomasin aina jäi jotain.

Esim kirjoja kertyi vuosikymmenien ajan. Yhtenä päivänä tajusin en lue niitä ikinä.

Miehen täti kuoli. Miehellä oli silloin kesäloma, itse olin äitiyslomalla.

Yllättävän pitkä aika meni tavallisen vuokrakaksion tyhjentäminen.

Vietiin kaikki tavarat meille ja siitä alettiin myymään niitå.

Kaapista löytyi verhot, jotka ostin ekaan kotiin, jonne muutin yksin. Nyt ne meni eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Kävin kirppiksellä ja ihmettelin taas sitä nukkaantuneen lumpun määrää mitä jotkut siellä yrittävät myydä. Itse vein lumppukeräykseen paljon parempikuntoisia huppareita ym. värinsä päästäneitä t-paitoja ja takkeja. Kuinka loppuun vaate oikein pitäisi käyttää? Kulahtanut vaate näyttää kamalalta kesäauringossa. Musta t-paita on kyllä vaikea vaate, ei kestä mustana kuin pesun tai kaksi. Jatkossa vältän näiden ostamista. 

Minä käytän loppuun asti. Käytössäni on mustia t-paitoja, jotka on ostettu vuosia sitten. Sinulle taitaa kelvata vain priima. Vaikea kuvitella, että edes käy kirppiksillä, tai et ainakaan vaatteita sieltä osta, jos olet noin tarkka. Miksi sinulla on niin paljon huonokuntoisia vaatteita, jotka kestävät vain hetken? Ostat ilmeisesti halpaa kertakäyttömuotia. 

Vierailija kirjoitti:

En muista oonko joskus jo tästä kirjoitellut, mutta turhauttaa kun karsittavaa periaatteessa on, mutta ne on usein kaapista tai varastosta. Sitten se lopputulos ei näy päivittäisessä elämässä mitenkään.

First World Problem. Nyt et tykkää tästä vastauksesta, mutta tuossa kiteytyy nykyajan tavarankarsijan "sairaus". Tavaroille on paikkansa, ne eivät pyöri lattioilla haittaamassa kävelyä eikä niitä edes näy, mutta ihminen ei ole tyytyväinen. Sisäinen tunne käskee turhautumaan, koska siivoamista "ei näe".  

Ongelma ei ehkä ole tavaroissa. 

Vierailija kirjoitti:

Miehen täti kuoli. Miehellä oli silloin kesäloma, itse olin äitiyslomalla.

Yllättävän pitkä aika meni tavallisen vuokrakaksion tyhjentäminen.

Vietiin kaikki tavarat meille ja siitä alettiin myymään niitå.

Tuo nyt oli ihan oma valintanne hoitaa asia hitaimman kautta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen luovuttanut tavarapaljoutta vastaan taistelun. Selvästi tarpeettomista luovun mutta se ei riitä. Ei auta sekään että olen ostamatta uusia vaatteita. Tarvitsen suurta vaatevarastoani vuodenaikavaihtelun ja sääherkkyyteni takia. Pois heitettävää ei ole, siitä huolimatta että varasto on järkyn kokoinen.

Työvälineitä kertyy lisää koko ajan eivätkä voimat riitä siihen taistoon. En jaksa pitää mielessä mitkä näytöt tai printterit ovat jo täysin kelvottomia. En jaksa ja ehdi testaillakaan. Mm. monta skanneria on jäänyt sivuun luultavasti yhteensopimattomina. Printtereitä myös.

Aivan karsein kama talossa on juuri vanhat tietokoneet ja printterit ja johdot. Niitä kertyy kun kun koko ajan pitää pakolla uudistaa kaikkea. Inhoan niitä.

Tätä en ymmärrä, ihan sama kuin joku sanoisi, että hänellä on viisi sohvaa, niitä vaan kertyy, kun vanha menee huonoksi. Tietokoneelle ja oheistlaitteille on usein oma paikka, työpöytä tai läppärille kaappi. Sitten jos joku vanha lakkaa toimimasta, niin ei siihen pöydälle tai kaappiin mahdu uutta printteriä/scanneria/näyttöä/konetta, vaan se pitää viedä kierrätykseen. Minä vien nykyään sinne elektroniikkaliikkeeseen, kun haen uuden tai netistä ostaessa samalla kun haen paketin. Ymmärrän, jos jotain pientä sälää kertyy kaappeihin ja laatikoihin, mutta tuollaisia isoja laitteita, mihin ne edes mahtuu ja mikä niiden säilytyksen idea on?

Ehkä niitä vaan kertyy, jos ei saa aikaiseksi viedä niitä kierrätykseen. Meilläkin varastossa on esim epäkuntoinen imuri.

Tiedän, pitäisi toimittaa eteenpäin.

Miten teillä on tilaa? Minulla on vaikeuksia saada säilöön näitä toimivia laitteitakaan, saati että olisi tilaa säilöä rikkonaisia.

Sinulla ei sitten varmaan ole ketjun otsikon mukaista tavaranpaljoustakaan, jos kaikkialla kodissasi on siistiä eikä yhden yhtä ylimääräistä tavaraa ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En muista oonko joskus jo tästä kirjoitellut, mutta turhauttaa kun karsittavaa periaatteessa on, mutta ne on usein kaapista tai varastosta. Sitten se lopputulos ei näy päivittäisessä elämässä mitenkään.

First World Problem. Nyt et tykkää tästä vastauksesta, mutta tuossa kiteytyy nykyajan tavarankarsijan "sairaus". Tavaroille on paikkansa, ne eivät pyöri lattioilla haittaamassa kävelyä eikä niitä edes näy, mutta ihminen ei ole tyytyväinen. Sisäinen tunne käskee turhautumaan, koska siivoamista "ei näe".  

Ongelma ei ehkä ole tavaroissa. 

Miksi on kummallista haluta, että myös kaapit ja varastot ovat roinattomia? Miksi ylimääräinen, tarpeeton ja turha tavara on ok, jos se vaan on poissa silmistä? Mulle karsimisen pointti on nimenomaan se, että en omista sellaista, mitä en tarvitse ja halua. Silloin ei ole väliä sillä, missä tavarat sijaitsevat.