Lue keskustelun säännöt.
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (21850)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari vuotta sitten karsin kirjoja, ja on kyllä harmittanut toistuvasti sen jälkeen.
Vaatteita en sure, enkä astioita.Minä taas en ole yhtäkään luopumaani kirjaa kaivannut. Lukemattomia kirjojakin hyllyssä on lukemattomia.
Sama juttu. En käsitä miksi niitä olin aikanaan alkanut hamstrata, kun meillä on kuitenkin kirjastot.
Kun kirjastot menivät yllättäen kiinni kuukausiksi keväällä 2020, olin kiitollinen kirjahyllyssäni olevista sadoista kirjoista, jotka olin ajatellut myydä ja lahjoittaa pois. Kirjoja ei olisi saanut edes kierrätyskeskusten tai hyväntekeväisyyskirpputorien myymälöistä, koska nekin olivat kiinni koko kevään, eikä minulla olisi ollut varaa ostaa kaikkia lukemiani kirjoja uusina kirjakaupoista. Nyt en tiedä, uskallanko luottaa siihen, että yhteiskunta pysyy auki ja voin luopua omistamistani kirjoista. Olin ajatellut myös myydä ja lahjoittaa kaikki kuntoiluvälineeni pois, mutta kun kaikki kuntosalit ja muut sisäliikuntapaikat olivat kiinni, oli kieltämättä hyvä, että kotona oli kuntoiluvälineitä. Nyt vielä sodan uhkakin pelottaa. Haluaisin karsia vielä lisää tavaroita ja pyrkiä konmarituksen innoittamana mahdollisimman pieneen tavaramäärään, mutta olen nähtävästi menettänyt ainakin vähäksi aikaa sen turvallisuuden tunteen, joka tekisi kodin tavaroiden karsimisen mahdolliseksi. Ymmärrän nyt paremmin, miksi sotavuodet kokeneet suomalaiset eivät uskaltaneet heittää mitään pois sotien jälkeen. Ymmärrättekö te muut epäröintini?
Hei,oletko koskaan kuullut internetistä? Voi jopa lukea kirjoja siellä,tai tilata e-kirjoja yms.
Läheskään kaikkea ei löydy netistä, ei edes e-kirjoina.
eli aina löytyy hyvä syy pysyä tavarakasansa kanssa ja valittaa ahdistustaan. Tämä kuulostaa hiukan samalta kuin laihdutuskeskustelut, toisilla on aina pätevä syy miksi on liikaa, valitetaan ongelmaa mutta mitään ei voi tehdä.
Harvemmin aikuisella nyt näin tylsää tulee ettei osaa mitään tekemistä keksiä, tai sitten on harvinaisen huono mielikuvitus. Mut tosiaan pandemia ja Ukraina on joillekin hyvä syy olla luopumatta mistään, sillä 2 vuoden päästä tämä voi maksaa enemmän etc mutta tavarat kuitenkin ahdistaa. Siinä voi vähän miettiä paljonko se maksaa, että se ahdistus nakertaa jatkuvasti mielenterveyttä? aiemmin joku aprikoi vanhan talvitakin säilytystä jos uudempi hajoaa..onko siinä tilanteessa mahdollista käyttää vaikka välikausitakkia ja villapaitaa? Kenelläkään ei ole siis pakko vähentää yhtäkään tavaraa, saa olla maksimalisti koko rahalla ja sielulla, mutta tämä keskustelu on ehkä sitten väärä paikka hakea vertaistukea.
Mutta voiko olla mitenkään mahdollista, että joitain ihmisiä ei häiritse hyllyissä olevat kirjat, vaan ihan muiden tavaroiden sekamelska? Olisiko mitenkään?
Onhan täällä jo moneen kertaan todettu, että jokainen saa rauhassa säilyttää, mitä haluaa. Jollekin ovat tärkeitä kirjat, toiselle käsityötarvikkeet.
Vierailija kirjoitti:
Sain uuden karsimiskipinän, kun vietin kesäreissun myötä aikaa eräässä Airbnb:n kautta vuokratussa asunnossa. Oma koti on tuntunut epäviihtyisältä ja tunkkaiselta kaikista yrityksistä huolimatta, mutta tuo airbnb tuntui todella avaralta ja siellä oli tilaa hengittää. Oli nättiä ja kauniit värit, mutta esimerkiksi tasot oli paria pientä yksityiskohtaa lukuun ottamatta tyhjät ja kaikkialla oli väljää. Tuli sellainen olo, että vau, tätä minä haluan myös kotiini.
Olen karsinut runsaalla kädellä tavaraa aiemminkin, mutta nyt tuntui, että oikeasti oivalsin, miten avara koti itsestä tuntuu parhaalta. Kaikki aiemmin säilötyt ehkä-tavarat oli nyt helppo karsia, kun on selkeä tavoite kodin suhteen mielessä. Sain jo vietyä kassillisen tavaraa kierrätyskeskukseen ja jopa Torissa on mennyt jotain kaupaksi. Nyt seuraavan kaapin kimppuun.
Olet kokenut hotelli-ilmiön. Sen ihanan simppelin tunnelman, kun mitään ylimääräistä ei ole missään, tilaa on, kaikkea tarpeellista on ja yleensä jotain ylimääräistä turhakettakin (kukkia, taulu..) on mutta sopivasti eikä liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain uuden karsimiskipinän, kun vietin kesäreissun myötä aikaa eräässä Airbnb:n kautta vuokratussa asunnossa. Oma koti on tuntunut epäviihtyisältä ja tunkkaiselta kaikista yrityksistä huolimatta, mutta tuo airbnb tuntui todella avaralta ja siellä oli tilaa hengittää. Oli nättiä ja kauniit värit, mutta esimerkiksi tasot oli paria pientä yksityiskohtaa lukuun ottamatta tyhjät ja kaikkialla oli väljää. Tuli sellainen olo, että vau, tätä minä haluan myös kotiini.
Olen karsinut runsaalla kädellä tavaraa aiemminkin, mutta nyt tuntui, että oikeasti oivalsin, miten avara koti itsestä tuntuu parhaalta. Kaikki aiemmin säilötyt ehkä-tavarat oli nyt helppo karsia, kun on selkeä tavoite kodin suhteen mielessä. Sain jo vietyä kassillisen tavaraa kierrätyskeskukseen ja jopa Torissa on mennyt jotain kaupaksi. Nyt seuraavan kaapin kimppuun.
Olet kokenut hotelli-ilmiön. Sen ihanan simppelin tunnelman, kun mitään ylimääräistä ei ole missään, tilaa on, kaikkea tarpeellista on ja yleensä jotain ylimääräistä turhakettakin (kukkia, taulu..) on mutta sopivasti eikä liikaa.
Kukka ja taulu ylimääräistä turhaketta?
Ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain uuden karsimiskipinän, kun vietin kesäreissun myötä aikaa eräässä Airbnb:n kautta vuokratussa asunnossa. Oma koti on tuntunut epäviihtyisältä ja tunkkaiselta kaikista yrityksistä huolimatta, mutta tuo airbnb tuntui todella avaralta ja siellä oli tilaa hengittää. Oli nättiä ja kauniit värit, mutta esimerkiksi tasot oli paria pientä yksityiskohtaa lukuun ottamatta tyhjät ja kaikkialla oli väljää. Tuli sellainen olo, että vau, tätä minä haluan myös kotiini.
Olen karsinut runsaalla kädellä tavaraa aiemminkin, mutta nyt tuntui, että oikeasti oivalsin, miten avara koti itsestä tuntuu parhaalta. Kaikki aiemmin säilötyt ehkä-tavarat oli nyt helppo karsia, kun on selkeä tavoite kodin suhteen mielessä. Sain jo vietyä kassillisen tavaraa kierrätyskeskukseen ja jopa Torissa on mennyt jotain kaupaksi. Nyt seuraavan kaapin kimppuun.
Olet kokenut hotelli-ilmiön. Sen ihanan simppelin tunnelman, kun mitään ylimääräistä ei ole missään, tilaa on, kaikkea tarpeellista on ja yleensä jotain ylimääräistä turhakettakin (kukkia, taulu..) on mutta sopivasti eikä liikaa.
Kukka ja taulu ylimääräistä turhaketta?
Ok.
Käsitit ehkä väärin. "Ylimääräinen turhake" on jotain sellaista, mitä ilman pärjää ja selviää, mutta se voi olla tärkeää ihmiselle. Se voi olla yksittäinen taideteos tai kaunis kukka, joka tuo iloa. Mutta sopivasti ja niin, ettei se / ne ala tuottamaan lisästressiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle taitaa aiheuttaa ahdistusta se, että en ehdi pitää huolta omistamistani tavaroista. Pidän tavaroistani, mutta tavoite voisi olla se, että omistaa sen verran mistä jaksaa ja ehtii pitää huolta.
Vierailija kirjoitti:
Minulle taitaa aiheuttaa ahdistusta se, että en ehdi pitää huolta omistamistani tavaroista. Pidän tavaroistani, mutta tavoite voisi olla se, että omistaa sen verran mistä jaksaa ja ehtii pitää huolta.
Tämä on niin totta. Jo pelkästään kaikkien kotona olevien koneiden huolto-ohjeita selatessa tajuaa että eihän tässä ole mitään järkeä. Koko elämä kuluu niitä tavaroita huoltaessa. Ja tiesitkö, että rintaliivit neuvotaan huuhtelemaan joka käytön jälkeen?
Jos teet kaiken ohjeiden mukaan niin kaikki aikasi menee. Jos et niin tunnet syyllisyyttä. Kummassakin tapauksessa tavarasi päätyvät omistamaan sinut, aikasi ja ajatuksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle taitaa aiheuttaa ahdistusta se, että en ehdi pitää huolta omistamistani tavaroista. Pidän tavaroistani, mutta tavoite voisi olla se, että omistaa sen verran mistä jaksaa ja ehtii pitää huolta.
Tämä on niin totta. Jo pelkästään kaikkien kotona olevien koneiden huolto-ohjeita selatessa tajuaa että eihän tässä ole mitään järkeä. Koko elämä kuluu niitä tavaroita huoltaessa. Ja tiesitkö, että rintaliivit neuvotaan huuhtelemaan joka käytön jälkeen?
Jos teet kaiken ohjeiden mukaan niin kaikki aikasi menee. Jos et niin tunnet syyllisyyttä. Kummassakin tapauksessa tavarasi päätyvät omistamaan sinut, aikasi ja ajatuksesi.
Kaikesta sitä ongelma tehdään.
Mielenterveysongelmia yritetään keksiä lisää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle taitaa aiheuttaa ahdistusta se, että en ehdi pitää huolta omistamistani tavaroista. Pidän tavaroistani, mutta tavoite voisi olla se, että omistaa sen verran mistä jaksaa ja ehtii pitää huolta.
Tämä on niin totta. Jo pelkästään kaikkien kotona olevien koneiden huolto-ohjeita selatessa tajuaa että eihän tässä ole mitään järkeä. Koko elämä kuluu niitä tavaroita huoltaessa. Ja tiesitkö, että rintaliivit neuvotaan huuhtelemaan joka käytön jälkeen?
Jos teet kaiken ohjeiden mukaan niin kaikki aikasi menee. Jos et niin tunnet syyllisyyttä. Kummassakin tapauksessa tavarasi päätyvät omistamaan sinut, aikasi ja ajatuksesi.Kaikesta sitä ongelma tehdään.
Mielenterveysongelmia yritetään keksiä lisää.
Mene muualle kiukuttelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen karsinut nyt kenkiä. Minulla todettiin polven nivelrikko ja ortopedi käski pitää tukipohjallisia. Hän totesi, että jokainen askel on tärkeä. Valitettavasti nuo tukipohjalliset eivät mahdu kaikkiin kenkiini ja muutenkin haluan nyt sellaisia jalkineita, joissa on joustavat ja paksuhkot pohjat.
Muutamat loaferit, ballerinat ja sandaalit saavat mennä kierrätykseen.
Syksyllä nousee puuvillan ja keinokuitujen hinta. Pakko kai käyttää kaikki vaatteet loppuun asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni esim. Marie Kondo on jotenkin tavara-anorektinen. Mielestäni joku sukkien viikkailu pieneksi palloksi on neuroottista.
Vierailija kirjoitti:
Olen karsinut nyt kenkiä. Minulla todettiin polven nivelrikko ja ortopedi käski pitää tukipohjallisia. Hän totesi, että jokainen askel on tärkeä. Valitettavasti nuo tukipohjalliset eivät mahdu kaikkiin kenkiini ja muutenkin haluan nyt sellaisia jalkineita, joissa on joustavat ja paksuhkot pohjat.
Muutamat loaferit, ballerinat ja sandaalit saavat mennä kierrätykseen.
Laitoin kaikki littapohjaiset kirppikselle. Tuli selkäsärky jo kun edes katsoin niitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni esim. Marie Kondo on jotenkin tavara-anorektinen. Mielestäni joku sukkien viikkailu pieneksi palloksi on neuroottista.
Minusta jokainen saa viikkailla sukkiaan vaikka tunnin päivässä. Ainakin sellainen siisti sukkapino näyttää tasapainoiselta ja rauhoittavalta. Verrattuna esim. laatikkoon, josta purskuaa ulos sekalainen joukko villasukkia, avokassukkia, sukkahousuja, urheilusukkia, yksinäisiä parittomia sinkkusukkia, reikäisiä vanhoja sukkia, siistejä mutta kiristäviä sukkia, ja ja..
Tein eilen tehoiskun kaappeihin. Lapsen lelut ovat nyt kaikki yhdessä lipastossa ja jaoteltu kategorioittain lipaston laatikoihin (pehmolelut, pelit, legot, nerfit, sekalaiset). Muutama poistokin saatiin, mutta nyt ideana oli saada jotain selkoa lelujen säilytykseen.
Lapsen pieni kirjahyllykin on järjestetty.
Kävin läpi ja järjestelin omat vaatteet. Vaatteistakaan ei tullut kuin muutama poisto, mutta nyt aktiivisesti käytössä olevat vaatteet ovat esillä ja muut vaatteet pois tukkimasta vaatekaappia. Vaihtelen niitä sitten tarpeen/vuodenajan mukaan.
Vauvan tarvikkeet ja vaatteet pääsivät kaikki omaan ovelliseen kaappiin, pois tasoilta.
Mies aikoo viedä käydä läpi omat vaatteensa.
Järjestelyn pointti oli vähentää visuaalista epäjärjestystä ja tyhjentää tavarapinot tasoilta, jolloin kodin yleisilme on siisti ja rauhallinen. Muutamia poistojakin tuli samalla, mikä on tietty aina plussaa. Tosin, kun on pitkään karsinut tavaraa kodista, ei mitään jättimäisiä poistoja enää synnykään.
Nyt meillä on kaikilla kodin tasoilla vain muutama harkittu esine. Ja tavaroille selkeät omat paikkansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni esim. Marie Kondo on jotenkin tavara-anorektinen. Mielestäni joku sukkien viikkailu pieneksi palloksi on neuroottista.
Minusta jokainen saa viikkailla sukkiaan vaikka tunnin päivässä. Ainakin sellainen siisti sukkapino näyttää tasapainoiselta ja rauhoittavalta. Verrattuna esim. laatikkoon, josta purskuaa ulos sekalainen joukko villasukkia, avokassukkia, sukkahousuja, urheilusukkia, yksinäisiä parittomia sinkkusukkia, reikäisiä vanhoja sukkia, siistejä mutta kiristäviä sukkia, ja ja..
Eikö tuossa ole ongelmana parittomat, rikkinäiset ja kiristävät sukat eikä viikkaamattomuus? Vai sittenkö asiat on hyvin, jos sukat on viikattu laatikkoon, mutta ne silti ovat parittomia, rikkinäisiä ja kiristäviä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni esim. Marie Kondo on jotenkin tavara-anorektinen. Mielestäni joku sukkien viikkailu pieneksi palloksi on neuroottista.
Minusta jokainen saa viikkailla sukkiaan vaikka tunnin päivässä. Ainakin sellainen siisti sukkapino näyttää tasapainoiselta ja rauhoittavalta. Verrattuna esim. laatikkoon, josta purskuaa ulos sekalainen joukko villasukkia, avokassukkia, sukkahousuja, urheilusukkia, yksinäisiä parittomia sinkkusukkia, reikäisiä vanhoja sukkia, siistejä mutta kiristäviä sukkia, ja ja..
Eikö tuossa ole ongelmana parittomat, rikkinäiset ja kiristävät sukat eikä viikkaamattomuus? Vai sittenkö asiat on hyvin, jos sukat on viikattu laatikkoon, mutta ne silti ovat parittomia, rikkinäisiä ja kiristäviä?
No eipä tuon viestin kirjoittaja tuota varmaan tarkoittanut. Jotkut nauttivat järjestyksestä ja siihen liittyvästä estetiikasta enemmän.
Säilytän itse sukkani niin, että sukat ja alusvaatteet sisältävässä lipastonlaatikossa on erikokoisia Ikean tilanjakajalaatikoita. En jaksa edes parittaa sukkia, mutta sieltähän sitten on pienestä määrästä helppo napata pari käyttöön ja pesun jälkeen taas takaisin.
Itse viikkaan alusvaatteet ja nilkkasukat sellaiseen muoviseen halpaan kannettomaan koriin, jollaisia myydään halpahalleissa. Olen pyytänyt kenkäkaupoista muiden pienikokoisten tavaroiden säilytykseen tyhjiä kenkälaatikoita. Ne toimivat paljon paremmin kuin aikaisemmin tarkoitukseen ostamani pienet muovirasiat tai -laatikot, jotka olivat aina väärän kokoisia ja jotka olen lahjoittanut pois.
Marie Kondosta. Kun luin hänen kirjojaan, ihmettelin monta asiaa, mutta en ole käynyt Japanissa, joten en tiedä, miten yhteiskunta siellä toimii ja millaisissa asunnoissa ihmiset elävät. Eniten minua vaivasi se, ettei kirjoissa taidettu puhua sanaakaan turhien tavaroiden lahjoittamisesta eteenpäin, mikä on ekologisistakin syistä paljon parempi vaihtoehto kuin hyvien tavaroiden heittäminen roskiin. En muista, että kirjoissa olisi puhuttu myöskään kierrätyksestä. Se, että lapsuudenkodissaan asuessaan Kondo heitti salaa pois muiden perheenjäsenien tavaroita ja vielä valehtelikin asiasta, kun vanhemmat kysyivät, tiesikö hän, mihin esimerkiksi jotkin muiden perheenjäsenten vaatteet olivat kadonneet, kertoo kyllä siitä, että tavaroiden raivausvimma taisi mennä välillä överiksi...
Vierailija kirjoitti:
Marie Kondosta. Kun luin hänen kirjojaan, ihmettelin monta asiaa, mutta en ole käynyt Japanissa, joten en tiedä, miten yhteiskunta siellä toimii ja millaisissa asunnoissa ihmiset elävät. Eniten minua vaivasi se, ettei kirjoissa taidettu puhua sanaakaan turhien tavaroiden lahjoittamisesta eteenpäin, mikä on ekologisistakin syistä paljon parempi vaihtoehto kuin hyvien tavaroiden heittäminen roskiin. En muista, että kirjoissa olisi puhuttu myöskään kierrätyksestä.
Kierrätyksestä ei puhuta, koska eri maissa on niin erilaiset kierrätysjärjestelmät, että kansainvälisille markkinoille suunnatussa kirjassa ei ole niitä järkevää käsitellä.
saahan sitä tavaraa olla, näyttää vain että tännekin ajautuu välillä näitä jotka haluavat jostakin ahdistua haetaan ratkaisua, mikään ratkaisu ei käy..ja sit puolet ketjusta tätä. Mun puolesta saa ollakin vaikka 5 varatakkia jollakin, se että sen yhden takin kohtalosta saadaan viikoksi pyöriteltävää mieleen on ongelma.