tavarapaljous :(

Vierailija kirjoitti:

  Ei suju raivaaminen. Pahinta on se, että joskus tulee tarvetta tavaralle ja löydän sen (ie en käytä punaista, sain kerran punaisen huivin lahjaksi, laitoin sen lootaan "pitäisi viedä kirpparille kun ehdin". No, kuoronihan keksi, että esiintymiseen pitäisi olla jokaisella punainen yksityiskohta, että näyttäisimme hyvältä, ja punainen huivi löytyi heti, koska en tietenkään ollut viitsinyt viedä). 

  Järki sanoisi, etten voi pitää kodissani varustautumista kaikkeen mahdolliseen, pidän kuitenkin, ja se tekee siivoamisesta helvettiä. Mutta toisaalta on niin tyydyttävää, kun kaikkeen löytyy ratkaisu, ilman että tarvitsee lähteä kaupoille. Se kun pitäisi ensin löytää lattia että voisi pestä lattian on sitten vähemmän tyydyttävää. 

  Mieheni myöskään ei tykkää hamsteritaipumuksestani hän heittää kaiken pois ellei sitä tarvita juuri nyt; olen ajatellut että vuokraisin varaston, saisimme asua väljästi ja saisin hamstrata.

Järki käteen. Kuorossa voi sanoa, että minulla ei ole mitään punaista, voisiko joku lainata. Varmasti joku, joka käyttää punaista, voi lainata huivin. Jos ei, eiköhän siitä saa vapautuksen.

Sain uuden karsimiskipinän, kun vietin kesäreissun myötä aikaa eräässä Airbnb:n kautta vuokratussa asunnossa. Oma koti on tuntunut epäviihtyisältä ja tunkkaiselta kaikista yrityksistä huolimatta, mutta tuo airbnb tuntui todella avaralta ja siellä oli tilaa hengittää. Oli nättiä ja kauniit värit, mutta esimerkiksi tasot oli paria pientä yksityiskohtaa lukuun ottamatta tyhjät ja kaikkialla oli väljää. Tuli sellainen olo, että vau, tätä minä haluan myös kotiini.

Olen karsinut runsaalla kädellä tavaraa aiemminkin, mutta nyt tuntui, että oikeasti oivalsin, miten avara koti itsestä tuntuu parhaalta. Kaikki aiemmin säilötyt ehkä-tavarat oli nyt helppo karsia, kun on selkeä tavoite kodin suhteen mielessä. Sain jo vietyä kassillisen tavaraa kierrätyskeskukseen ja jopa Torissa on mennyt jotain kaupaksi. Nyt seuraavan kaapin kimppuun.

Järjestin tänään yhtä laatikkoa lipastosta. Voi herranjestas mitä kaikkea turhaa sieltä löytyi. Vanhentuneita lääkkeitä ja laastareita, joista liima oli jo kuivunut. Ikivanhoja taulukoukkuja, joita en muista 10 vuoteen yrittäneeni seinään. Monta erilaista vesiletkuliitintä, koneet on liitetty hanoihin, eikä mitään väliliittimiä ole edes tarvittu.

En ehtinyt koko laatikkoa vielä penkoa, mutta ihana, kun sai edes vähän näitä jo karsittua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla kaksi tavoitetta tämän vuoden loppuun mennessä.

1) digitoida kaikki CD-levyt, ja pitää vain jotkut kaikki tärkeimmät (nimmaroidut ja erikoispainokset, näitä ei ole monta).

2) käydä läpi kirjapaljous ja heittää suurin osa menemään. Sen oon aikaisemmin saanut aikaiseksi, että olen heivannut ne isoihin muovilaatikoihin. Nyt viimeisimmän muuton jälkeen ei ole juurikaan kirjahyllytilaa enää, ja mitä niitä siellä laatikoissa ikuisuuksia säilyttämään...

Muuttojutut vielä kesken (tavarat etsivät vähän paikkojaan vielä), niin en ole ihan heti aloittamassa. Ehkä parin viikon päästä on kämppä jollain tavalla kuosissa, että siihen on tyytyväinen. Sitten!

Miksi haluat digitoida jo valmiiksi digitaalisessa muodossa olevaa musiikkia, kuten CD-levyjä?

Todennäköisesti aikoo ripata levyt mp3 muotoon. Vieläkö muistatte termin "ripata" :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta sitten karsin kirjoja, ja on kyllä harmittanut toistuvasti sen jälkeen.

Vaatteita en sure, enkä astioita.

Minä taas en ole yhtäkään luopumaani kirjaa kaivannut. Lukemattomia kirjojakin hyllyssä on lukemattomia.

Sama juttu. En käsitä miksi niitä olin aikanaan alkanut hamstrata, kun meillä on kuitenkin kirjastot.

Kun kirjastot menivät yllättäen kiinni kuukausiksi keväällä 2020, olin kiitollinen kirjahyllyssäni olevista sadoista kirjoista, jotka olin ajatellut myydä ja lahjoittaa pois. Kirjoja ei olisi saanut edes kierrätyskeskusten tai hyväntekeväisyyskirpputorien myymälöistä, koska nekin olivat kiinni koko kevään, eikä minulla olisi ollut varaa ostaa kaikkia lukemiani kirjoja uusina kirjakaupoista. Nyt en tiedä, uskallanko luottaa siihen, että yhteiskunta pysyy auki ja voin luopua omistamistani kirjoista. Olin ajatellut myös myydä ja lahjoittaa kaikki kuntoiluvälineeni pois, mutta kun kaikki kuntosalit ja muut sisäliikuntapaikat olivat kiinni, oli kieltämättä hyvä, että kotona oli kuntoiluvälineitä. Nyt vielä sodan uhkakin pelottaa. Haluaisin karsia vielä lisää tavaroita ja pyrkiä konmarituksen innoittamana mahdollisimman pieneen tavaramäärään, mutta olen nähtävästi menettänyt ainakin vähäksi aikaa sen turvallisuuden tunteen, joka tekisi kodin tavaroiden karsimisen mahdolliseksi. Ymmärrän nyt paremmin, miksi sotavuodet kokeneet suomalaiset eivät uskaltaneet heittää mitään pois sotien jälkeen. Ymmärrättekö te muut epäröintini?

Ymmärrän ehdottomasti. Mutta jonkin aikaa sitten kerroin tässä ketjussa omasta murehtimisestani tämän asian suhteen, ja sain aika lailla virtuaalista kylmää vettä niskaan - minua syytettiin enempi vähempi paniikin lietsomisesta ja muiden kirjoittajien karsimisprojektin sabotoimisesta huolillani!

Ilmeisesti nämä huolet ovat tarttuneet jo laajemminkin, kun samanlaista lyttäysreaktiota ei ole enää tullut.

Mutta tosiaan, en ole näistä huolista päässyt muutaman kuukauden aikana mihinkään, vaan ne ovat vain pahentuneet. Nyt se on levinnyt jo siihenkin, että harmittaa myydä tavaraa Torissa pilkkahintaan, kun todennäköisesti loppuvuodesta voisin saada niistä kunnollisen hinnan. Ja nämä ovat siis sellaisia tavaroita, joista oikeasti haluan eroon. Mutta olen pienituloinen eikä säästöjäkään kummemmin ole, joten jokainen kymppi olisi tärkeä.

Muutto meneillään ja karsin jo pakatessa reilulla kädellä koristetavaraa. Nyt kun melkein kaikki tavarat ovat jo uudessa kodissa, jossa säilytystilaa paljon vähemmän kuin edellisessä, on ihan pakko karsia  kaikkea vähemmäksi. Keittiö on jo valmis, muovikuppeja jätin ihan minimin. Kaikki  tupperwaren kakkukuvut ja muut tilaa vievät säilytysihmeet saivat lähteä.  Mies on aika hyvä keräämään kaikkea tietsikkatarviketta ja piuhoja ja elektroniikkaa, mutta se johtojen solmukaaos ei ole mitään verrattuna omiin harrastusjuttuihini. Melkein hävettää, muuttolaatikoista ihan minun omia harrastukseen liittyviä tavaroita oli varovasti arvioituna 80%. Täytyy ryhdistäytyä nyt ja rajoittaa hankintoja ja myydä tai lahjoittaa tavaraa pois

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta sitten karsin kirjoja, ja on kyllä harmittanut toistuvasti sen jälkeen.

Vaatteita en sure, enkä astioita.

Minä taas en ole yhtäkään luopumaani kirjaa kaivannut. Lukemattomia kirjojakin hyllyssä on lukemattomia.

Sama juttu. En käsitä miksi niitä olin aikanaan alkanut hamstrata, kun meillä on kuitenkin kirjastot.

Kun kirjastot menivät yllättäen kiinni kuukausiksi keväällä 2020, olin kiitollinen kirjahyllyssäni olevista sadoista kirjoista, jotka olin ajatellut myydä ja lahjoittaa pois. Kirjoja ei olisi saanut edes kierrätyskeskusten tai hyväntekeväisyyskirpputorien myymälöistä, koska nekin olivat kiinni koko kevään, eikä minulla olisi ollut varaa ostaa kaikkia lukemiani kirjoja uusina kirjakaupoista. Nyt en tiedä, uskallanko luottaa siihen, että yhteiskunta pysyy auki ja voin luopua omistamistani kirjoista. Olin ajatellut myös myydä ja lahjoittaa kaikki kuntoiluvälineeni pois, mutta kun kaikki kuntosalit ja muut sisäliikuntapaikat olivat kiinni, oli kieltämättä hyvä, että kotona oli kuntoiluvälineitä. Nyt vielä sodan uhkakin pelottaa. Haluaisin karsia vielä lisää tavaroita ja pyrkiä konmarituksen innoittamana mahdollisimman pieneen tavaramäärään, mutta olen nähtävästi menettänyt ainakin vähäksi aikaa sen turvallisuuden tunteen, joka tekisi kodin tavaroiden karsimisen mahdolliseksi. Ymmärrän nyt paremmin, miksi sotavuodet kokeneet suomalaiset eivät uskaltaneet heittää mitään pois sotien jälkeen. Ymmärrättekö te muut epäröintini?

Hei,oletko koskaan kuullut internetistä? Voi jopa lukea kirjoja siellä,tai tilata e-kirjoja yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta sitten karsin kirjoja, ja on kyllä harmittanut toistuvasti sen jälkeen.

Vaatteita en sure, enkä astioita.

Minä taas en ole yhtäkään luopumaani kirjaa kaivannut. Lukemattomia kirjojakin hyllyssä on lukemattomia.

Sama juttu. En käsitä miksi niitä olin aikanaan alkanut hamstrata, kun meillä on kuitenkin kirjastot.

Kun kirjastot menivät yllättäen kiinni kuukausiksi keväällä 2020, olin kiitollinen kirjahyllyssäni olevista sadoista kirjoista, jotka olin ajatellut myydä ja lahjoittaa pois. Kirjoja ei olisi saanut edes kierrätyskeskusten tai hyväntekeväisyyskirpputorien myymälöistä, koska nekin olivat kiinni koko kevään, eikä minulla olisi ollut varaa ostaa kaikkia lukemiani kirjoja uusina kirjakaupoista. Nyt en tiedä, uskallanko luottaa siihen, että yhteiskunta pysyy auki ja voin luopua omistamistani kirjoista. Olin ajatellut myös myydä ja lahjoittaa kaikki kuntoiluvälineeni pois, mutta kun kaikki kuntosalit ja muut sisäliikuntapaikat olivat kiinni, oli kieltämättä hyvä, että kotona oli kuntoiluvälineitä. Nyt vielä sodan uhkakin pelottaa. Haluaisin karsia vielä lisää tavaroita ja pyrkiä konmarituksen innoittamana mahdollisimman pieneen tavaramäärään, mutta olen nähtävästi menettänyt ainakin vähäksi aikaa sen turvallisuuden tunteen, joka tekisi kodin tavaroiden karsimisen mahdolliseksi. Ymmärrän nyt paremmin, miksi sotavuodet kokeneet suomalaiset eivät uskaltaneet heittää mitään pois sotien jälkeen. Ymmärrättekö te muut epäröintini?

Paikkakuntani kirjasto ei onneksi sulkeutunut kokonaan, varaaminen onnistui etänä ja kirjat sai hakea aulasta. Mutta olisin selvinnyt ilmankin äänikirjapalveluiden avulla. Ymmärrän kyllä tuskasi jos et halua lukea kirjoja esim. tabletilta tai kuunnella niitä.

Kuntoiluvälineistä sanoisin, että jos et käytä niitä niin lahjoita pois. Ihminen voi treenata loistavasti ilmankin: aerobinen kunto tulee esim. kävelystä, hölkästä, uinnista luonnonvesissä, metsävaeltelusta tai vaikka paikallaan juoksusta ja nopeasta kevyestä treenistä missä hiki nousee pintaan ja hengitys kiihtyy. Lihasvoimaa voi treenata oman kehon painolla (punnerrukset, vatsa- ja selkälihakset, dipit tuolin avulla..) ja monissa puistoissa tai lenkkipoluilla on sellaisia ilmaisia treenipisteitä, missä voi vaikka vetää leuat. On myös ihan oma "lajinsa" missä mennään metsään ja kannetaan puita, vedetään oksia, leuanvetoja oksasta pitäen yms tasapainoilua. Normaali tavis pärjää kyllä ihan kyykkäämällä vaikka ostoskassit kädessä :) Venyttelyä ja joogaa löytää valtavasti mm. youtubesta ja itsekin voi telkkua katsoessa huolehtia siitä. Hampaita pestessä voi seistä vuorotellen yhdellä jalalla..

Vastaukseni karkasikin vähän tavarapaljoudesta kuntoasioihin. Se on jotenkin mielessä kun on seurannut vanhenevia sukulaisia, joiden terveysongelmia auttaisi niin paljon ihan pienenpienikin treeni. Vaikka sohvalle istuminen ja ylösnouseminen 10 krt päivässä. Jos on vielä mielestään hyväkuntoinen niin kannattaa istua lattialle sama 10 kertaa päivässä ja nousta ylös mahdollisimman raskaalla tavalla (ilman käsiä, polvia jne). SE nimittäin menee jossain vaiheessa hankalaksi, ja sitä on hyvä treenata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta sitten karsin kirjoja, ja on kyllä harmittanut toistuvasti sen jälkeen.

Vaatteita en sure, enkä astioita.

Minä taas en ole yhtäkään luopumaani kirjaa kaivannut. Lukemattomia kirjojakin hyllyssä on lukemattomia.

Sama juttu. En käsitä miksi niitä olin aikanaan alkanut hamstrata, kun meillä on kuitenkin kirjastot.

Kun kirjastot menivät yllättäen kiinni kuukausiksi keväällä 2020, olin kiitollinen kirjahyllyssäni olevista sadoista kirjoista, jotka olin ajatellut myydä ja lahjoittaa pois. Kirjoja ei olisi saanut edes kierrätyskeskusten tai hyväntekeväisyyskirpputorien myymälöistä, koska nekin olivat kiinni koko kevään, eikä minulla olisi ollut varaa ostaa kaikkia lukemiani kirjoja uusina kirjakaupoista. Nyt en tiedä, uskallanko luottaa siihen, että yhteiskunta pysyy auki ja voin luopua omistamistani kirjoista. Olin ajatellut myös myydä ja lahjoittaa kaikki kuntoiluvälineeni pois, mutta kun kaikki kuntosalit ja muut sisäliikuntapaikat olivat kiinni, oli kieltämättä hyvä, että kotona oli kuntoiluvälineitä. Nyt vielä sodan uhkakin pelottaa. Haluaisin karsia vielä lisää tavaroita ja pyrkiä konmarituksen innoittamana mahdollisimman pieneen tavaramäärään, mutta olen nähtävästi menettänyt ainakin vähäksi aikaa sen turvallisuuden tunteen, joka tekisi kodin tavaroiden karsimisen mahdolliseksi. Ymmärrän nyt paremmin, miksi sotavuodet kokeneet suomalaiset eivät uskaltaneet heittää mitään pois sotien jälkeen. Ymmärrättekö te muut epäröintini?

Ymmärrän ehdottomasti. Mutta jonkin aikaa sitten kerroin tässä ketjussa omasta murehtimisestani tämän asian suhteen, ja sain aika lailla virtuaalista kylmää vettä niskaan - minua syytettiin enempi vähempi paniikin lietsomisesta ja muiden kirjoittajien karsimisprojektin sabotoimisesta huolillani!

Ilmeisesti nämä huolet ovat tarttuneet jo laajemminkin, kun samanlaista lyttäysreaktiota ei ole enää tullut.

Mutta tosiaan, en ole näistä huolista päässyt muutaman kuukauden aikana mihinkään, vaan ne ovat vain pahentuneet. Nyt se on levinnyt jo siihenkin, että harmittaa myydä tavaraa Torissa pilkkahintaan, kun todennäköisesti loppuvuodesta voisin saada niistä kunnollisen hinnan. Ja nämä ovat siis sellaisia tavaroita, joista oikeasti haluan eroon. Mutta olen pienituloinen eikä säästöjäkään kummemmin ole, joten jokainen kymppi olisi tärkeä.

Harmi jos olet saanut kuraa niskaan. Mielestäni täällä on ollut jonkinlainen konsesus siitä, että jokaisella on se jokin tai pari aluetta tavarapaljoudessa, mistä ei halua eikä tarvitsekaan luopua. Saahan sitä olla ihan "hamsterikin" jos niin päättää. Jos sinulle kirjat ovat tärkeitä, pidä ne! Mutta siivoa ne ei-tärkeät ja turhat.

Ja totta tosiaan, jos Suomessa tulisi sota, en kaipaisi niitä Anni Swanin koottuja kertomuksia, Linnunradan käsikirjaa enkä Runotyttö-trilogiaa. Olen säilyttänyt n. 10 kirjaa joista osa lapsuuden lemppareita. Rakastan kirjoja, olen vain siirtynyt ahmimaan niitä äänikirjoina. Samalla kun kuuntelee on muuten tosi kiva siivota, esim. tavaroita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta sitten karsin kirjoja, ja on kyllä harmittanut toistuvasti sen jälkeen.

Vaatteita en sure, enkä astioita.

Minä taas en ole yhtäkään luopumaani kirjaa kaivannut. Lukemattomia kirjojakin hyllyssä on lukemattomia.

Sama juttu. En käsitä miksi niitä olin aikanaan alkanut hamstrata, kun meillä on kuitenkin kirjastot.

Kun kirjastot menivät yllättäen kiinni kuukausiksi keväällä 2020, olin kiitollinen kirjahyllyssäni olevista sadoista kirjoista, jotka olin ajatellut myydä ja lahjoittaa pois. Kirjoja ei olisi saanut edes kierrätyskeskusten tai hyväntekeväisyyskirpputorien myymälöistä, koska nekin olivat kiinni koko kevään, eikä minulla olisi ollut varaa ostaa kaikkia lukemiani kirjoja uusina kirjakaupoista. Nyt en tiedä, uskallanko luottaa siihen, että yhteiskunta pysyy auki ja voin luopua omistamistani kirjoista. Olin ajatellut myös myydä ja lahjoittaa kaikki kuntoiluvälineeni pois, mutta kun kaikki kuntosalit ja muut sisäliikuntapaikat olivat kiinni, oli kieltämättä hyvä, että kotona oli kuntoiluvälineitä. Nyt vielä sodan uhkakin pelottaa. Haluaisin karsia vielä lisää tavaroita ja pyrkiä konmarituksen innoittamana mahdollisimman pieneen tavaramäärään, mutta olen nähtävästi menettänyt ainakin vähäksi aikaa sen turvallisuuden tunteen, joka tekisi kodin tavaroiden karsimisen mahdolliseksi. Ymmärrän nyt paremmin, miksi sotavuodet kokeneet suomalaiset eivät uskaltaneet heittää mitään pois sotien jälkeen. Ymmärrättekö te muut epäröintini?

Ymmärrän ehdottomasti. Mutta jonkin aikaa sitten kerroin tässä ketjussa omasta murehtimisestani tämän asian suhteen, ja sain aika lailla virtuaalista kylmää vettä niskaan - minua syytettiin enempi vähempi paniikin lietsomisesta ja muiden kirjoittajien karsimisprojektin sabotoimisesta huolillani!

Ilmeisesti nämä huolet ovat tarttuneet jo laajemminkin, kun samanlaista lyttäysreaktiota ei ole enää tullut.

Mutta tosiaan, en ole näistä huolista päässyt muutaman kuukauden aikana mihinkään, vaan ne ovat vain pahentuneet. Nyt se on levinnyt jo siihenkin, että harmittaa myydä tavaraa Torissa pilkkahintaan, kun todennäköisesti loppuvuodesta voisin saada niistä kunnollisen hinnan. Ja nämä ovat siis sellaisia tavaroita, joista oikeasti haluan eroon. Mutta olen pienituloinen eikä säästöjäkään kummemmin ole, joten jokainen kymppi olisi tärkeä.

Harmi jos olet saanut kuraa niskaan. Mielestäni täällä on ollut jonkinlainen konsesus siitä, että jokaisella on se jokin tai pari aluetta tavarapaljoudessa, mistä ei halua eikä tarvitsekaan luopua. Saahan sitä olla ihan "hamsterikin" jos niin päättää. Jos sinulle kirjat ovat tärkeitä, pidä ne! Mutta siivoa ne ei-tärkeät ja turhat.

Ja totta tosiaan, jos Suomessa tulisi sota, en kaipaisi niitä Anni Swanin koottuja kertomuksia, Linnunradan käsikirjaa enkä Runotyttö-trilogiaa. Olen säilyttänyt n. 10 kirjaa joista osa lapsuuden lemppareita. Rakastan kirjoja, olen vain siirtynyt ahmimaan niitä äänikirjoina. Samalla kun kuuntelee on muuten tosi kiva siivota, esim. tavaroita.

Tarkennan siis, että sain kuraa niskaan siitä, kun pohdin ääneen nousevia hintoja ja joka puolelta peloteltua tavara- ja ruokapulaa :) En siis erityisesti kirjoista. Joidenkin mielestä vain yritin pelotella ihmisiä hamstraamaan. Tai jotain.

Mutta joo, olen kyllä sattumoisin näitä ihmisiä, jotka eivät luovu kirjoista :D Täpötäysi kirjahylly saa minulle turvallisen tunteen, ja se miellyttää silmäänikin. Joku voi saada kalliin design-lamppunsa katselusta samaa mielihyvää kuin minä kirjojeni katselemisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta sitten karsin kirjoja, ja on kyllä harmittanut toistuvasti sen jälkeen.

Vaatteita en sure, enkä astioita.

Minä taas en ole yhtäkään luopumaani kirjaa kaivannut. Lukemattomia kirjojakin hyllyssä on lukemattomia.

Sama juttu. En käsitä miksi niitä olin aikanaan alkanut hamstrata, kun meillä on kuitenkin kirjastot.

Kun kirjastot menivät yllättäen kiinni kuukausiksi keväällä 2020, olin kiitollinen kirjahyllyssäni olevista sadoista kirjoista, jotka olin ajatellut myydä ja lahjoittaa pois. Kirjoja ei olisi saanut edes kierrätyskeskusten tai hyväntekeväisyyskirpputorien myymälöistä, koska nekin olivat kiinni koko kevään, eikä minulla olisi ollut varaa ostaa kaikkia lukemiani kirjoja uusina kirjakaupoista. Nyt en tiedä, uskallanko luottaa siihen, että yhteiskunta pysyy auki ja voin luopua omistamistani kirjoista. Olin ajatellut myös myydä ja lahjoittaa kaikki kuntoiluvälineeni pois, mutta kun kaikki kuntosalit ja muut sisäliikuntapaikat olivat kiinni, oli kieltämättä hyvä, että kotona oli kuntoiluvälineitä. Nyt vielä sodan uhkakin pelottaa. Haluaisin karsia vielä lisää tavaroita ja pyrkiä konmarituksen innoittamana mahdollisimman pieneen tavaramäärään, mutta olen nähtävästi menettänyt ainakin vähäksi aikaa sen turvallisuuden tunteen, joka tekisi kodin tavaroiden karsimisen mahdolliseksi. Ymmärrän nyt paremmin, miksi sotavuodet kokeneet suomalaiset eivät uskaltaneet heittää mitään pois sotien jälkeen. Ymmärrättekö te muut epäröintini?

Asun maassa, jossa ei pahimpina pandemian hetkinä ollut ok mennä edes puistoihin tai luontoon (liikaa väkeä) ja suositus (välillä myös pakko) oli olla vain kotona. Tätä oli monta kertaa ja useita kuukausia putkeen. Vietin siis ison osan kahdesta vuodesta pelkästään kotonani.

Normaalisti olen viihtynyt mm. museoissa, mutta kun niihin ei päässyt, aloin kaivata sen kaltaista sisältöä kotiini. Minulla on ollut kohtalaisen hillitty tavaramäärä ihan jo ulkomaan muuttojenkin takia mutta en enään kokenut sitä riittäväksi. Nyt minulla on pienehkö kokoelma mm. museoesineiden replikoita, joita järjestelen silloin tällöin eri kombinaatioissa esille.

Hankin myös kuntoilulaitteen, sillä muu ei tuntunut riittävän. Se auttoi aika nopeasti pahimpiin jumituksiin, joita en muuten ollut saanut pois. Normaalitilanteessa en välttämättä olisi näitä hankintoja tehnyt vaan ne olivat enemmän sopeutumista vallitseviin olosuhteisiin. Koska ne ovat mieleeni yhä ja todennäköisesti tulevaisuudessakin, en harmittele lisääntynyttä tavaramäärää.

En kannusta hankintoihin mutta ainakin itselleni oli huomion arvoista, että sopiva tai tarpeellinen tavaramäärä ja -koostumus riippuu olosuhteista. Joidenkin tilanteiden kohdalla tämä toki oli jo ennestään itsestään selvää (esim. lapset). Jopa sotatilanteet ovat vaihtelevia, osa ukrainalaisistakin asuu yhä kotonaan ja käy töissä, osalta on mennyt kaikki. Etukäteen on lopulta mahdotonta tietää mitä tulee eteen ja mille olisi tarvetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta sitten karsin kirjoja, ja on kyllä harmittanut toistuvasti sen jälkeen.

Vaatteita en sure, enkä astioita.

Minä taas en ole yhtäkään luopumaani kirjaa kaivannut. Lukemattomia kirjojakin hyllyssä on lukemattomia.

Sama juttu. En käsitä miksi niitä olin aikanaan alkanut hamstrata, kun meillä on kuitenkin kirjastot.

Kun kirjastot menivät yllättäen kiinni kuukausiksi keväällä 2020, olin kiitollinen kirjahyllyssäni olevista sadoista kirjoista, jotka olin ajatellut myydä ja lahjoittaa pois. Kirjoja ei olisi saanut edes kierrätyskeskusten tai hyväntekeväisyyskirpputorien myymälöistä, koska nekin olivat kiinni koko kevään, eikä minulla olisi ollut varaa ostaa kaikkia lukemiani kirjoja uusina kirjakaupoista. Nyt en tiedä, uskallanko luottaa siihen, että yhteiskunta pysyy auki ja voin luopua omistamistani kirjoista. Olin ajatellut myös myydä ja lahjoittaa kaikki kuntoiluvälineeni pois, mutta kun kaikki kuntosalit ja muut sisäliikuntapaikat olivat kiinni, oli kieltämättä hyvä, että kotona oli kuntoiluvälineitä. Nyt vielä sodan uhkakin pelottaa. Haluaisin karsia vielä lisää tavaroita ja pyrkiä konmarituksen innoittamana mahdollisimman pieneen tavaramäärään, mutta olen nähtävästi menettänyt ainakin vähäksi aikaa sen turvallisuuden tunteen, joka tekisi kodin tavaroiden karsimisen mahdolliseksi. Ymmärrän nyt paremmin, miksi sotavuodet kokeneet suomalaiset eivät uskaltaneet heittää mitään pois sotien jälkeen. Ymmärrättekö te muut epäröintini?

Kirjoitin eilen tänne siitä, miten pandemia ja Ukrainan sota olivat minulla vaikuttaneet aiemmin todella hyvin liikkeelle lähteneeseen tavaroiden raivausprojektiin. Asiasta kirjoittaminen ja muiden kommenttien lukeminen selkeytti ajatuksiani ja sai minut päättämään, etten halua antaa tulevaisuuden pelon halvaannuttaa itseäni, vaan haluan nyt jatkaa pandemian alusta lähtien pysähdyksissä ollutta projektia. Olin ennen pandemiaa luopunut kaikista niistä  turhista tavaroista, joihin ei liity samanlaisia tunnearvoja ja muistoja kuin vielä jäljellä oleviin tavaroihin: kirjoihin, harrastusvälineisiin, äänilevyihin, elokuviin ja tv-sarjoihin, papereihin sekä valokuviin. Joudun nyt myös miettimään, mitä teen kuolinpesän valokuville ja tärkeimmille papereille. Edessä on siis vaikeampia päätöksiä kuin aikaisemmin tavaroista luopuessa. Tuntuu kuitenkin tärkeältä tavoitteelta, että pystyisin vihdoinkin tekemään lopullisia päätöksiä suuntaan tai toiseen.

Ostin hyvän ja suhteellisen kalliin paperisilppurin, jollaisen hankkimista suosittelen muillekin, joilla erilaisten paperien ja esimerkiksi valokuvien suuri määrä on ongelma. Silppuri tekee niiden tuhoamisesta hauskaa - eikä tietosuoja-asioistakaan tarvitse olla huolissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa aloittaa yhdellä siistillä setillä. Suomessa on täysin hyväksyttyä pukeutua aina samoihin - tai samanlaisiin - vaatteisiin.

Se toimii myös jopa USA:ssa. Muistan parikin juttua, missä nainen pukeutui joka päivä mustiin pitkiin housuihin ja valkoiseen silkkipuseroon. Kukaan ei oikeasti edes huomaa, ellei kyse ole jostain joka todella rakastaa muotia ja kiinnittää vaatteisiin huomiota.

Kokeile vaikka ostaa

a) 2 paria housuja ja 2 samanväristä hieman erilaista paitapuseroa

b) 2 mekkoa suht yksinkertaisessa kuosissa, esim. pellavaa ja sellaisia, että voi kerrospukea myös talvella

c) 1 hame, 1 housut, 2 toppia ja neuletakki tms

Nämä jossain neutraalissa mieluisessa värissä, sitten vaan vaihtelet. Joillekin on tärkeää olla suorissa housuissa ja kynähameessa, toiselle sopii mekko. Vähän siis oman maun ja alan mukaan. Periaate on kuitenkin se, että sinulla on 2 asua, joita voit vaihdella ja pestä.

Jos vanhoja asustejemmoja on tallella niin näitähän voi piristää tosi paljon koruilla ja huiveilla ym. JOS haluaa.

Miten niin ei huomaa. En ole edes niin kiinnostunut vaatteista enkä välitä mitä muut päällänsä pitää, mutta kyllä huomaan jos jollakin on samat vaatteet usein/aina. Ei sillä, että se jotain haittaisi, vaan pointti on se, että kyllä sen huomaa. Vai olenko jotenkin spesiaali tässä. Itsekin siis käytän hyvin paljon samoja vaatteita.

Mä olen tuntenut suurta iloa kun kesäloman aikana olen saanut järjestettyä kotiin taas hiukan toimivampaan suuntaan. 

Yhdestä kulmasohvasta irrotin kulmaosan, joka oli mennyt huonoon kuntoon (aikaisempi kissa rakasti raapia ja oksentaa juuri tuolle kohdalle). Sohva on sen mallinen, että se toimii ihan I-mallisenakin yksistään, kulmapalan puuttumista ei huomaa. Lattiapinta-alaa tuli neliö lisää. Lapsi on kasvanut ja halusi luopua leikkikeittiöstä, nukenrattaista ja nukensängystä. Taas tuli neliö lisää lattiapinta-alaa. Pystyin ostamaan kylpyhuoneeseen pyykkikaapin ja luopumaan kolmesta pyykkikorista lattialla, taas tuli neliö lattiapinta-alaa lisää. Tämän lisäksi olen pystynyt siivoamaan kaksi tyhjää hyllyä siivous- ja säläkaappiin. 

Rahaa on mennyt vain tuohon pyykkikaappiin, mutta 300 euroa on pieni hinta kolmelle huoneistoneliölle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta sitten karsin kirjoja, ja on kyllä harmittanut toistuvasti sen jälkeen.

Vaatteita en sure, enkä astioita.

Minä taas en ole yhtäkään luopumaani kirjaa kaivannut. Lukemattomia kirjojakin hyllyssä on lukemattomia.

Sama juttu. En käsitä miksi niitä olin aikanaan alkanut hamstrata, kun meillä on kuitenkin kirjastot.

Kun kirjastot menivät yllättäen kiinni kuukausiksi keväällä 2020, olin kiitollinen kirjahyllyssäni olevista sadoista kirjoista, jotka olin ajatellut myydä ja lahjoittaa pois. Kirjoja ei olisi saanut edes kierrätyskeskusten tai hyväntekeväisyyskirpputorien myymälöistä, koska nekin olivat kiinni koko kevään, eikä minulla olisi ollut varaa ostaa kaikkia lukemiani kirjoja uusina kirjakaupoista. Nyt en tiedä, uskallanko luottaa siihen, että yhteiskunta pysyy auki ja voin luopua omistamistani kirjoista. Olin ajatellut myös myydä ja lahjoittaa kaikki kuntoiluvälineeni pois, mutta kun kaikki kuntosalit ja muut sisäliikuntapaikat olivat kiinni, oli kieltämättä hyvä, että kotona oli kuntoiluvälineitä. Nyt vielä sodan uhkakin pelottaa. Haluaisin karsia vielä lisää tavaroita ja pyrkiä konmarituksen innoittamana mahdollisimman pieneen tavaramäärään, mutta olen nähtävästi menettänyt ainakin vähäksi aikaa sen turvallisuuden tunteen, joka tekisi kodin tavaroiden karsimisen mahdolliseksi. Ymmärrän nyt paremmin, miksi sotavuodet kokeneet suomalaiset eivät uskaltaneet heittää mitään pois sotien jälkeen. Ymmärrättekö te muut epäröintini?

Hei,oletko koskaan kuullut internetistä? Voi jopa lukea kirjoja siellä,tai tilata e-kirjoja yms.

Läheskään kaikkea ei löydy netistä, ei edes e-kirjoina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa aloittaa yhdellä siistillä setillä. Suomessa on täysin hyväksyttyä pukeutua aina samoihin - tai samanlaisiin - vaatteisiin.

Se toimii myös jopa USA:ssa. Muistan parikin juttua, missä nainen pukeutui joka päivä mustiin pitkiin housuihin ja valkoiseen silkkipuseroon. Kukaan ei oikeasti edes huomaa, ellei kyse ole jostain joka todella rakastaa muotia ja kiinnittää vaatteisiin huomiota.

Kokeile vaikka ostaa

a) 2 paria housuja ja 2 samanväristä hieman erilaista paitapuseroa

b) 2 mekkoa suht yksinkertaisessa kuosissa, esim. pellavaa ja sellaisia, että voi kerrospukea myös talvella

c) 1 hame, 1 housut, 2 toppia ja neuletakki tms

Nämä jossain neutraalissa mieluisessa värissä, sitten vaan vaihtelet. Joillekin on tärkeää olla suorissa housuissa ja kynähameessa, toiselle sopii mekko. Vähän siis oman maun ja alan mukaan. Periaate on kuitenkin se, että sinulla on 2 asua, joita voit vaihdella ja pestä.

Jos vanhoja asustejemmoja on tallella niin näitähän voi piristää tosi paljon koruilla ja huiveilla ym. JOS haluaa.

Miten niin ei huomaa. En ole edes niin kiinnostunut vaatteista enkä välitä mitä muut päällänsä pitää, mutta kyllä huomaan jos jollakin on samat vaatteet usein/aina. Ei sillä, että se jotain haittaisi, vaan pointti on se, että kyllä sen huomaa. Vai olenko jotenkin spesiaali tässä. Itsekin siis käytän hyvin paljon samoja vaatteita.

No minä en esimerkiksi huomaa. Kiinnitän ihan eri asioihin huomiota ihmisissä kuin vaatteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa aloittaa yhdellä siistillä setillä. Suomessa on täysin hyväksyttyä pukeutua aina samoihin - tai samanlaisiin - vaatteisiin.

Se toimii myös jopa USA:ssa. Muistan parikin juttua, missä nainen pukeutui joka päivä mustiin pitkiin housuihin ja valkoiseen silkkipuseroon. Kukaan ei oikeasti edes huomaa, ellei kyse ole jostain joka todella rakastaa muotia ja kiinnittää vaatteisiin huomiota.

Kokeile vaikka ostaa

a) 2 paria housuja ja 2 samanväristä hieman erilaista paitapuseroa

b) 2 mekkoa suht yksinkertaisessa kuosissa, esim. pellavaa ja sellaisia, että voi kerrospukea myös talvella

c) 1 hame, 1 housut, 2 toppia ja neuletakki tms

Nämä jossain neutraalissa mieluisessa värissä, sitten vaan vaihtelet. Joillekin on tärkeää olla suorissa housuissa ja kynähameessa, toiselle sopii mekko. Vähän siis oman maun ja alan mukaan. Periaate on kuitenkin se, että sinulla on 2 asua, joita voit vaihdella ja pestä.

Jos vanhoja asustejemmoja on tallella niin näitähän voi piristää tosi paljon koruilla ja huiveilla ym. JOS haluaa.

Miten niin ei huomaa. En ole edes niin kiinnostunut vaatteista enkä välitä mitä muut päällänsä pitää, mutta kyllä huomaan jos jollakin on samat vaatteet usein/aina. Ei sillä, että se jotain haittaisi, vaan pointti on se, että kyllä sen huomaa. Vai olenko jotenkin spesiaali tässä. Itsekin siis käytän hyvin paljon samoja vaatteita.

No minä en esimerkiksi huomaa. Kiinnitän ihan eri asioihin huomiota ihmisissä kuin vaatteisiin.

Minäkään en huomaa ellei kyseessä ole vaate, joka on aivan erityisesti kiinnittänyt huomioni. Tällöinkin ajattelisin mielessäni luultavasti lähinnä, että "Aurelialla on taas se hieno papukaijapaita päällä" ja olisin asian johdosta mahdollisesti hiukan tavanomaista iloisempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta sitten karsin kirjoja, ja on kyllä harmittanut toistuvasti sen jälkeen.

Vaatteita en sure, enkä astioita.

Minä taas en ole yhtäkään luopumaani kirjaa kaivannut. Lukemattomia kirjojakin hyllyssä on lukemattomia.

Sama juttu. En käsitä miksi niitä olin aikanaan alkanut hamstrata, kun meillä on kuitenkin kirjastot.

Kun kirjastot menivät yllättäen kiinni kuukausiksi keväällä 2020, olin kiitollinen kirjahyllyssäni olevista sadoista kirjoista, jotka olin ajatellut myydä ja lahjoittaa pois. Kirjoja ei olisi saanut edes kierrätyskeskusten tai hyväntekeväisyyskirpputorien myymälöistä, koska nekin olivat kiinni koko kevään, eikä minulla olisi ollut varaa ostaa kaikkia lukemiani kirjoja uusina kirjakaupoista. Nyt en tiedä, uskallanko luottaa siihen, että yhteiskunta pysyy auki ja voin luopua omistamistani kirjoista. Olin ajatellut myös myydä ja lahjoittaa kaikki kuntoiluvälineeni pois, mutta kun kaikki kuntosalit ja muut sisäliikuntapaikat olivat kiinni, oli kieltämättä hyvä, että kotona oli kuntoiluvälineitä. Nyt vielä sodan uhkakin pelottaa. Haluaisin karsia vielä lisää tavaroita ja pyrkiä konmarituksen innoittamana mahdollisimman pieneen tavaramäärään, mutta olen nähtävästi menettänyt ainakin vähäksi aikaa sen turvallisuuden tunteen, joka tekisi kodin tavaroiden karsimisen mahdolliseksi. Ymmärrän nyt paremmin, miksi sotavuodet kokeneet suomalaiset eivät uskaltaneet heittää mitään pois sotien jälkeen. Ymmärrättekö te muut epäröintini?

Hei,oletko koskaan kuullut internetistä? Voi jopa lukea kirjoja siellä,tai tilata e-kirjoja yms.

Läheskään kaikkea ei löydy netistä, ei edes e-kirjoina.

eli aina löytyy hyvä syy pysyä tavarakasansa kanssa ja valittaa ahdistustaan. Tämä kuulostaa hiukan samalta kuin laihdutuskeskustelut, toisilla on aina pätevä syy miksi on liikaa, valitetaan ongelmaa mutta mitään ei voi tehdä.

Harvemmin aikuisella nyt näin tylsää tulee ettei osaa mitään tekemistä keksiä, tai sitten on harvinaisen huono mielikuvitus. Mut tosiaan pandemia ja Ukraina on joillekin hyvä syy olla luopumatta mistään, sillä 2 vuoden päästä tämä voi maksaa enemmän etc mutta tavarat kuitenkin ahdistaa. Siinä voi vähän miettiä paljonko se maksaa, että se ahdistus nakertaa jatkuvasti mielenterveyttä? aiemmin joku aprikoi vanhan talvitakin säilytystä jos uudempi hajoaa..onko siinä tilanteessa mahdollista käyttää vaikka välikausitakkia ja villapaitaa?  Kenelläkään ei ole siis pakko vähentää yhtäkään tavaraa, saa olla maksimalisti koko rahalla ja sielulla, mutta tämä keskustelu on ehkä sitten väärä paikka hakea vertaistukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta sitten karsin kirjoja, ja on kyllä harmittanut toistuvasti sen jälkeen.

Vaatteita en sure, enkä astioita.

Minä taas en ole yhtäkään luopumaani kirjaa kaivannut. Lukemattomia kirjojakin hyllyssä on lukemattomia.

Sama juttu. En käsitä miksi niitä olin aikanaan alkanut hamstrata, kun meillä on kuitenkin kirjastot.

Kun kirjastot menivät yllättäen kiinni kuukausiksi keväällä 2020, olin kiitollinen kirjahyllyssäni olevista sadoista kirjoista, jotka olin ajatellut myydä ja lahjoittaa pois. Kirjoja ei olisi saanut edes kierrätyskeskusten tai hyväntekeväisyyskirpputorien myymälöistä, koska nekin olivat kiinni koko kevään, eikä minulla olisi ollut varaa ostaa kaikkia lukemiani kirjoja uusina kirjakaupoista. Nyt en tiedä, uskallanko luottaa siihen, että yhteiskunta pysyy auki ja voin luopua omistamistani kirjoista. Olin ajatellut myös myydä ja lahjoittaa kaikki kuntoiluvälineeni pois, mutta kun kaikki kuntosalit ja muut sisäliikuntapaikat olivat kiinni, oli kieltämättä hyvä, että kotona oli kuntoiluvälineitä. Nyt vielä sodan uhkakin pelottaa. Haluaisin karsia vielä lisää tavaroita ja pyrkiä konmarituksen innoittamana mahdollisimman pieneen tavaramäärään, mutta olen nähtävästi menettänyt ainakin vähäksi aikaa sen turvallisuuden tunteen, joka tekisi kodin tavaroiden karsimisen mahdolliseksi. Ymmärrän nyt paremmin, miksi sotavuodet kokeneet suomalaiset eivät uskaltaneet heittää mitään pois sotien jälkeen. Ymmärrättekö te muut epäröintini?

Hei,oletko koskaan kuullut internetistä? Voi jopa lukea kirjoja siellä,tai tilata e-kirjoja yms.

Läheskään kaikkea ei löydy netistä, ei edes e-kirjoina.

eli aina löytyy hyvä syy pysyä tavarakasansa kanssa ja valittaa ahdistustaan. Tämä kuulostaa hiukan samalta kuin laihdutuskeskustelut, toisilla on aina pätevä syy miksi on liikaa, valitetaan ongelmaa mutta mitään ei voi tehdä.

Harvemmin aikuisella nyt näin tylsää tulee ettei osaa mitään tekemistä keksiä, tai sitten on harvinaisen huono mielikuvitus. Mut tosiaan pandemia ja Ukraina on joillekin hyvä syy olla luopumatta mistään, sillä 2 vuoden päästä tämä voi maksaa enemmän etc mutta tavarat kuitenkin ahdistaa. Siinä voi vähän miettiä paljonko se maksaa, että se ahdistus nakertaa jatkuvasti mielenterveyttä? aiemmin joku aprikoi vanhan talvitakin säilytystä jos uudempi hajoaa..onko siinä tilanteessa mahdollista käyttää vaikka välikausitakkia ja villapaitaa?  Kenelläkään ei ole siis pakko vähentää yhtäkään tavaraa, saa olla maksimalisti koko rahalla ja sielulla, mutta tämä keskustelu on ehkä sitten väärä paikka hakea vertaistukea.

Mutta voiko olla mitenkään mahdollista, että joitain ihmisiä ei häiritse hyllyissä olevat kirjat, vaan ihan muiden tavaroiden sekamelska? Olisiko mitenkään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta sitten karsin kirjoja, ja on kyllä harmittanut toistuvasti sen jälkeen.

Vaatteita en sure, enkä astioita.

Minä taas en ole yhtäkään luopumaani kirjaa kaivannut. Lukemattomia kirjojakin hyllyssä on lukemattomia.

Sama juttu. En käsitä miksi niitä olin aikanaan alkanut hamstrata, kun meillä on kuitenkin kirjastot.

Kun kirjastot menivät yllättäen kiinni kuukausiksi keväällä 2020, olin kiitollinen kirjahyllyssäni olevista sadoista kirjoista, jotka olin ajatellut myydä ja lahjoittaa pois. Kirjoja ei olisi saanut edes kierrätyskeskusten tai hyväntekeväisyyskirpputorien myymälöistä, koska nekin olivat kiinni koko kevään, eikä minulla olisi ollut varaa ostaa kaikkia lukemiani kirjoja uusina kirjakaupoista. Nyt en tiedä, uskallanko luottaa siihen, että yhteiskunta pysyy auki ja voin luopua omistamistani kirjoista. Olin ajatellut myös myydä ja lahjoittaa kaikki kuntoiluvälineeni pois, mutta kun kaikki kuntosalit ja muut sisäliikuntapaikat olivat kiinni, oli kieltämättä hyvä, että kotona oli kuntoiluvälineitä. Nyt vielä sodan uhkakin pelottaa. Haluaisin karsia vielä lisää tavaroita ja pyrkiä konmarituksen innoittamana mahdollisimman pieneen tavaramäärään, mutta olen nähtävästi menettänyt ainakin vähäksi aikaa sen turvallisuuden tunteen, joka tekisi kodin tavaroiden karsimisen mahdolliseksi. Ymmärrän nyt paremmin, miksi sotavuodet kokeneet suomalaiset eivät uskaltaneet heittää mitään pois sotien jälkeen. Ymmärrättekö te muut epäröintini?

Hei,oletko koskaan kuullut internetistä? Voi jopa lukea kirjoja siellä,tai tilata e-kirjoja yms.

Läheskään kaikkea ei löydy netistä, ei edes e-kirjoina.

eli aina löytyy hyvä syy pysyä tavarakasansa kanssa ja valittaa ahdistustaan. Tämä kuulostaa hiukan samalta kuin laihdutuskeskustelut, toisilla on aina pätevä syy miksi on liikaa, valitetaan ongelmaa mutta mitään ei voi tehdä.

Harvemmin aikuisella nyt näin tylsää tulee ettei osaa mitään tekemistä keksiä, tai sitten on harvinaisen huono mielikuvitus. Mut tosiaan pandemia ja Ukraina on joillekin hyvä syy olla luopumatta mistään, sillä 2 vuoden päästä tämä voi maksaa enemmän etc mutta tavarat kuitenkin ahdistaa. Siinä voi vähän miettiä paljonko se maksaa, että se ahdistus nakertaa jatkuvasti mielenterveyttä? aiemmin joku aprikoi vanhan talvitakin säilytystä jos uudempi hajoaa..onko siinä tilanteessa mahdollista käyttää vaikka välikausitakkia ja villapaitaa?  Kenelläkään ei ole siis pakko vähentää yhtäkään tavaraa, saa olla maksimalisti koko rahalla ja sielulla, mutta tämä keskustelu on ehkä sitten väärä paikka hakea vertaistukea.

Jos jotakuta ihmistä ahdistaa ylipäätään "tavarat", jotka pitää mielenrauhan takia vähentää ihan minimiin, niin se taitaa itsessään olla jo jonkin sortin mielenterveysongelma. Kenenkään huusholliin ei tee sietämätöntä tavarapaljoutta se, että kaapeissa säilytetään tarpeelliset ja potentiaalisesti tarpeelliset tavarat kuten vara-talvitakin. Ongelma tulee siitä, että nykyään on monille tullut vaikeuksia määritellä, mikä on oikeasti tarpeellista ja mistä oikeasti edes tykkää. Väittäisin, että suurimman ongelman henkisesti aiheuttavat tavarat, jotka aiheuttavat jonkin sortin syyllisyyttä - vaatteet jotka ovat periaatteessa ihan ok mutta joita ei silti tule ikinä käytettyä, välineet harrastukseen joka piti joskus aloittaa mutta aika kuluu eikä harrastukselle vain löydy aikaa, sisustustavarat joissa ei ole sinänsä mitään vikaa mutta niille ei ole omaa paikkaa, ja niin edelleen.