Lue keskustelun säännöt.
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (21848)
Vierailija kirjoitti:
Talo on täynnä kaikenmaailman romua ja vaimo ei koskaan siivoa, vuosikausiin ei ole lattioita luututtu ja mitään tavaraa ei voi heittää pois. Kohta loppuu kärsivällisyys ja lähden nostelemaan.
Todella ikävä tilanne! Tee vaimolle ultimaatumi että nyt on kuukausi aikaa hoitaa tää kuntoon tai muuten tämä liitto on loppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täytyy tänne vähän avautua kun ärsyttää, sori jos on vähän ohista... Eli ollaan asuttu tässä talossa kaksi vuotta, meillä on lähes kolmevuotias poika ja toinen tulee kesällä. Olen järjestänyt talon just sellaiseksi kuin halutaan, ei ole täydellinen mutta toimii meille. Ollaan yritetty saada poika nukkumaan omassa huoneessaan jossa on hänelle sänkynä ikean normikokoinen sohvasänky jossa on alla laatikot johon hänen lelunsa saa pois tieltä. Nyt anoppi lähetti mulle pitkän viestin jossa sanoi miettineensä pojan univaikeuksia ja kuinka meidän nyt vain "täytyy" tehdä tilaa taaperosängylle että hän voi sitten tulla hoitamaan poikaa ja nukkua siinä sohvasängyssä. Olin siis jo torpannut tämän idean aiemmin koska siinä huoneessa _ihan oikeasti_ ei ole tilaa toiselle sängylle. Anoppi ei ole kertaakaan edes käynyt meidän yläkerrassa eli ei voi millään tietää minkä kokoinen huone on kyseessä. En tiedä loukkaako mua enemmän se että puuttuu meidän vanhemmuuteen vai kodin järjestelykykyyn :D No jätin omaan arvoonsa ja vastasin nätisti mutta kihisen vielä vähän sisäisesti koska mun on pienessä talossa pitänyt miettiä tosi tarkasti missä kaikki on ja tää sai nyt taas mun aivot ylikierroksille että mitä jos sittenkin tämä tuonne ja tuo sinne enkä nyt 8kk raskaana todellakaan halua ruveta venkslaamaan kaikkea ylösalaisin koska anoppi on päättänyt että onhan sinne mahduttava :/
Unohda ne anopin sanomiset. Terveisin itsekin asioihin puuttuva anoppi
Vierailija kirjoitti:
Onko teille tullut ostosten kanssa ollenkaan päinvastaista ongelmaa?
On joitain hankintoja, joita oikeasti haluan tai tarvitsen, ja joista olen joko odottanut kunnon alennuksia tai sitten odottanut että niitä tulee ylipäätään saataville (rajoitettu määrä). Suurin osa on ihan oikeasti tarpeellista tavaraa, mutta osa on kauan odotettuja keräilykappaleita - en ole minimalisti enkä tähtää minimalismiin, vaan haluan pitää ne tietyt harrastukseni, jotka ovat aina tuottaneet minulle iloa.
Mutta minulle on tullut tosi korkea kynnys ostaa mitään. Joten kun johonkin tarvittuun tuotteeseen tulee mega-ale, tai kaivattu keräilykappale tulee vihdoin saataville, laitan tavaran ostoskoriin ja sitten alkaa julmettu pähkäily. Haluan ja tarvitsen kyseistä tavaraa, mutta en saa vain millään painettua osta-nappulaa. Käyn monta kertaa katsomassa, että onhan tuote vielä saatavilla/alennuksessa, ja sitten taas pähkäilen pähkäilemistäni. Kunnes ale loppuu tai tuote on loppuunmyyty, ja sitten olen ihan shokissa, ikäänkuin en osannut sitä odottaa. Harmittaa niin hemmetisti, ja harmittelen pitkään aikaa, miksi en vain ostanut kun vielä oli mahdollisuus, miksi ihmeessä olin niin tollo?!
Mitäköhän tälle oikein tekisi. Meni nimittäin taas eilen yksi keräilykappale sivu suun, ja halpakin oli vielä...
Tuttu tilanne. Lohduttaudu sillä että kukaan muu ei arvosta sun kokoelmaasi joten roskiin ne menee jossain vaiheessa joku tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vein eilen työpaikan kirjakierrätyspöydälle taas kolme kirjaa. Yksi niistä oli vain viikko sitten hankittu ja kyllästyin jo kirjan puolivälissä (Lynda LaPlante: Unholy murder). Pitää hillitä noita heräteostoksia. Se tunne, että olen ansainnut jonkun palkinnon, on liian usein johtanut hutiostokseen.
Joo, ja toinen on jos palkitsee itsesi tavaran sijaan syömisellä. Ei toimi sekään pitkässä juoksussa. Nimimerkillä 6 kg lisää puolessa vuodessa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teille tullut ostosten kanssa ollenkaan päinvastaista ongelmaa?
On joitain hankintoja, joita oikeasti haluan tai tarvitsen, ja joista olen joko odottanut kunnon alennuksia tai sitten odottanut että niitä tulee ylipäätään saataville (rajoitettu määrä). Suurin osa on ihan oikeasti tarpeellista tavaraa, mutta osa on kauan odotettuja keräilykappaleita - en ole minimalisti enkä tähtää minimalismiin, vaan haluan pitää ne tietyt harrastukseni, jotka ovat aina tuottaneet minulle iloa.
Mutta minulle on tullut tosi korkea kynnys ostaa mitään. Joten kun johonkin tarvittuun tuotteeseen tulee mega-ale, tai kaivattu keräilykappale tulee vihdoin saataville, laitan tavaran ostoskoriin ja sitten alkaa julmettu pähkäily. Haluan ja tarvitsen kyseistä tavaraa, mutta en saa vain millään painettua osta-nappulaa. Käyn monta kertaa katsomassa, että onhan tuote vielä saatavilla/alennuksessa, ja sitten taas pähkäilen pähkäilemistäni. Kunnes ale loppuu tai tuote on loppuunmyyty, ja sitten olen ihan shokissa, ikäänkuin en osannut sitä odottaa. Harmittaa niin hemmetisti, ja harmittelen pitkään aikaa, miksi en vain ostanut kun vielä oli mahdollisuus, miksi ihmeessä olin niin tollo?!
Mitäköhän tälle oikein tekisi. Meni nimittäin taas eilen yksi keräilykappale sivu suun, ja halpakin oli vielä...
Tuttu tilanne. Lohduttaudu sillä että kukaan muu ei arvosta sun kokoelmaasi joten roskiin ne menee jossain vaiheessa joku tapauksessa.
Niin kai, mutta itseäni vartenhan minä tässä elän... ja olen vielä sen verran nuori että toivottavasti elän vielä monta vuosikymmentä. En minä vielä tässä vaiheessa viitsi mitään kuolinsiivousta tehdä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tilanne. Lohduttaudu sillä että kukaan muu ei arvosta sun kokoelmaasi joten roskiin ne menee jossain vaiheessa joku tapauksessa.
No, tein testamentin 2 vuotta sitten ja kirjoitin siihen oman kohdan keräilykokoelmastani, että kenelle ne jätän kuolemani jälkeen. Henkilöt, joille kokoelman jätän arvostavat kyllä kovasti kokoelmaa. Ainut ongelma on vain siinä, että jos he sattuvat kuolemaan ennen minua.
Itse kanssa kyttään alennuksia. Ja riippuu tuotteesta päädynkö ostamaan sen vai en. Esim. lentolipuissa olen huomannut, ettei kannata ostaa ensimmäistä, joka tulee vastaan vaan odottaa vähän aikaan. Tosin tässä auttaa se, että tietää mikä tuotteen keskimääräinen hinta on.
Ja tällaisissa aineettomissa tuotteissa kuten palveluissa luodaan helposti loppuunmyydyn pelko, jotta saadaan asiakas ostamaan nopeammin. Jos mietin vaikka, että menenkö tanssitunnille, niin tieto siitä, että siellä on enää yksi paikka vapaana, saa minut varaamaan nopeasti paikan.
Sen sijaan Black Friday-tarjouksista ei ole niin hyviä kokemuksia. Monien tuotteiden hinnat nostetaan kampanjan ajaksi. Tietysti on poikkeuksiakin tuotteista, joita ostan joka kuukausi, ja tiedän tuotteen normaalihinnan ja onko se oikeasti alennuksella. Black Friday alennukset olivat hyvät silloin kun ne ensimmäisen kerran tulivat Suomeen, mutta sen jälkeen alennukset ovat huonontuneet. Marraskuussa 2020 oli vielä hyvä tarjous sykemittarista, mutta en silloin tarvinnut uutta sykemittaria. Viime vuonna olisin voinut jo ostaakin uuden, kun vanhan kanssa alkoi olemaan ongelmia. Mutta tuote ei ollut enää niin hyvässä tarjouksessa. Mielenkiinnosta odotan mitä tänä vuonna tapahtuu inflaation ollessa niin korkea.
Keräilytuotteita ostin itsekin aikoinanin jonkun verran - heti kun löysin eBayn. Valitettavasti Brexit ja Yhdysvaltojen tullimaksut ovat lopettaneet tämän shoppailun. Noita tuotteita kun Suomesta harvoin saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli eteisessä pitkä avonaulakko, johon aina kertyi paljon vaatteita. Vaihdoimme naulakon lyhyempään ja loppuseinään tuli peili ja jakkara. Nyt on näkymä paljon kevyempi, ja vaatteet kulkeutuvat komeroon.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli eteisessä pitkä avonaulakko, johon aina kertyi paljon vaatteita. Vaihdoimme naulakon lyhyempään ja loppuseinään tuli peili ja jakkara. Nyt on näkymä paljon kevyempi, ja vaatteet kulkeutuvat komeroon.
Meillä ei toimi tämä. Jos vie muualle säilytykseen, ne unohtuvat. Tulee ostettua tilalle uutta kun jäänyt johonkin vaatekomeroon piiloon joku välikausitakki.
Rasittavaa kun vaan pieniä säilytystiloja, niin myös säilytyksessä voi olla ties missä. Poissa silmistä, poissa mielestä.
Pitäisi saada aloitettua karsiminen ja järjestely säilötyistä aarteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin keräilyharrastus, mutta nyt sodan ja hintojen rakettimaisen nousun vuoksi olen lopettanut hankinnat lähes kokonaan ja pikemminkin koetan myydä joitain tavaroitani, mutta heikosti käy kauppa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teille tullut ostosten kanssa ollenkaan päinvastaista ongelmaa?
On joitain hankintoja, joita oikeasti haluan tai tarvitsen, ja joista olen joko odottanut kunnon alennuksia tai sitten odottanut että niitä tulee ylipäätään saataville (rajoitettu määrä). Suurin osa on ihan oikeasti tarpeellista tavaraa, mutta osa on kauan odotettuja keräilykappaleita - en ole minimalisti enkä tähtää minimalismiin, vaan haluan pitää ne tietyt harrastukseni, jotka ovat aina tuottaneet minulle iloa.
Mutta minulle on tullut tosi korkea kynnys ostaa mitään. Joten kun johonkin tarvittuun tuotteeseen tulee mega-ale, tai kaivattu keräilykappale tulee vihdoin saataville, laitan tavaran ostoskoriin ja sitten alkaa julmettu pähkäily. Haluan ja tarvitsen kyseistä tavaraa, mutta en saa vain millään painettua osta-nappulaa. Käyn monta kertaa katsomassa, että onhan tuote vielä saatavilla/alennuksessa, ja sitten taas pähkäilen pähkäilemistäni. Kunnes ale loppuu tai tuote on loppuunmyyty, ja sitten olen ihan shokissa, ikäänkuin en osannut sitä odottaa. Harmittaa niin hemmetisti, ja harmittelen pitkään aikaa, miksi en vain ostanut kun vielä oli mahdollisuus, miksi ihmeessä olin niin tollo?!
Mitäköhän tälle oikein tekisi. Meni nimittäin taas eilen yksi keräilykappale sivu suun, ja halpakin oli vielä...
Tuttu tilanne. Lohduttaudu sillä että kukaan muu ei arvosta sun kokoelmaasi joten roskiin ne menee jossain vaiheessa joku tapauksessa.
Niin kai, mutta itseäni vartenhan minä tässä elän... ja olen vielä sen verran nuori että toivottavasti elän vielä monta vuosikymmentä. En minä vielä tässä vaiheessa viitsi mitään kuolinsiivousta tehdä :)
Tämä olikin lohduksi siinä tapauksessa kun jää jokin haluttu ostos tekemättä. Vaikka ei normisti noudattaisi jotain periaatetta, niin voihan sitä käyttää tässä tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse kanssa kyttään alennuksia. Ja riippuu tuotteesta päädynkö ostamaan sen vai en. Esim. lentolipuissa olen huomannut, ettei kannata ostaa ensimmäistä, joka tulee vastaan vaan odottaa vähän aikaan. Tosin tässä auttaa se, että tietää mikä tuotteen keskimääräinen hinta on.
Ja tällaisissa aineettomissa tuotteissa kuten palveluissa luodaan helposti loppuunmyydyn pelko, jotta saadaan asiakas ostamaan nopeammin. Jos mietin vaikka, että menenkö tanssitunnille, niin tieto siitä, että siellä on enää yksi paikka vapaana, saa minut varaamaan nopeasti paikan.
Sen sijaan Black Friday-tarjouksista ei ole niin hyviä kokemuksia. Monien tuotteiden hinnat nostetaan kampanjan ajaksi. Tietysti on poikkeuksiakin tuotteista, joita ostan joka kuukausi, ja tiedän tuotteen normaalihinnan ja onko se oikeasti alennuksella. Black Friday alennukset olivat hyvät silloin kun ne ensimmäisen kerran tulivat Suomeen, mutta sen jälkeen alennukset ovat huonontuneet. Marraskuussa 2020 oli vielä hyvä tarjous sykemittarista, mutta en silloin tarvinnut uutta sykemittaria. Viime vuonna olisin voinut jo ostaakin uuden, kun vanhan kanssa alkoi olemaan ongelmia. Mutta tuote ei ollut enää niin hyvässä tarjouksessa. Mielenkiinnosta odotan mitä tänä vuonna tapahtuu inflaation ollessa niin korkea.
Keräilytuotteita ostin itsekin aikoinanin jonkun verran - heti kun löysin eBayn. Valitettavasti Brexit ja Yhdysvaltojen tullimaksut ovat lopettaneet tämän shoppailun. Noita tuotteita kun Suomesta harvoin saa.
Halusin tämä keväänä tietynvärisen Didriksons takin. Kun etsin parasta tarjousta niin koot ehtivät mennä. Löysin kuitenkin saman, ihan uuden takin myynnistä torista, ja alle puoleen hintaan ovhsta.
Sykemittarisikin löytyy varmasti jostain vähän käytettynä. Ihmiset saavat lahjoja, joita eivät käytä ja tekevät hutiostoksia, joita ei voi palauttaa.
Olen itsekin myynyt kerran tai kaksi käytettyjä tavaroita kun ei sitten kuitenkaan olleet mieluisia. Ja lahjoja, jotka on ostettu lahjan antajan mieltymysten mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Talo on täynnä kaikenmaailman romua ja vaimo ei koskaan siivoa, vuosikausiin ei ole lattioita luututtu ja mitään tavaraa ei voi heittää pois. Kohta loppuu kärsivällisyys ja lähden nostelemaan.
Todella ikävä tilanne! Tee vaimolle ultimaatumi että nyt on kuukausi aikaa hoitaa tää kuntoon tai muuten tämä liitto on loppu.
Onhan tuo tietynlaista väkivaltaa toista kohtaan kun pakottaa toisen elämään siivottomassa kodissa. Se vaikuttaa ihmiseen niin monella tasolla. Jokaisella on oikeus siistiin ja puhtaaseen kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Loppusaldo vaatteiden osalta, 10 Ikea-säkkiä kirpparille, 2 isoa pussia keräykseen, 1 pss srk:n kirpparille, 3 pss roskiin. Seuraavaksi lelut... siihen taidan tarvita jo apua.
Minimalistiäitini siivosi aina minun ollessani mummolassa pitemmän aikaa leluni ja "kokoelmani" sen mukaan mikä hänestä oli turhaa. Palattuani kotiin olin tosi pettynyt kun paljon rakasta tavaraa oli häipynyt pois. Omat nurkkani ovat täynnä " tätä voi vielä joskus tarvita"- kamaa ja tavoitevaatteita. Lieneekö peräisin tuosta lapsuuden traumasta vai vain erilaisesta luonteesta. Ole kuitenkin varovainen karsiessasi leluja. Joku sinusta turha romu voi olla lapselle rakas. Jos lapset ovat jo pois kotoa pane heidät itse raivaamaan lelut ja ottamaan rakkaimmat mukaansa omaan kotiinsa. Muut sitten kiertoon tai roskiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Talo on täynnä kaikenmaailman romua ja vaimo ei koskaan siivoa, vuosikausiin ei ole lattioita luututtu ja mitään tavaraa ei voi heittää pois. Kohta loppuu kärsivällisyys ja lähden nostelemaan.
Todella ikävä tilanne! Tee vaimolle ultimaatumi että nyt on kuukausi aikaa hoitaa tää kuntoon tai muuten tämä liitto on loppu.
Siis vaimonko tehtävä on siivota huusholli? Ja pitää järjestystä? Eikä mikään noista turhista? romuista ole sinun hankkimasi?
Nyt on tavarahallinta koetuksella. Olen ollut melkein kolme vuotta kotona hoitamassa lasta ja palaan työelämään pian ja vieläpä aivan uuteen työpaikkaan. Tuleva elämänmuutos hermostuttaa ihan valtavasti: lapsi menee päivähoitoon ja minä aloitan oman uuden arjen, joka jo sellaisenaan vaatii energiaa ja keskittymistä mutta siihen sitten vielä tuo lapsen arjen muutos päälle... Tuntuu isolta asialta. Sen vuoksi tekisi mieli karsia elämästä ihan kaikki ylimääräinen ja tietysti katse kohdistuu ensimmäisenä tavaroihin. Samaan aikaan nuo tulevat muutokset saavat aikaan hillittömän hamstraushimon, sillä lapselle pitää hankkia yhtä jos toista uutta vermettä ihan vaikka kumisaappaista kerhotossuihin ja itselläni työpukeutuminen on täysin hakusessa, paikassa kun on vähän fiinimpi pukukoodi kuin aiemmassa työssäni, jossa sai hiihdellä talvella villasukissa ja kesällä hihattomassa hellemekossa. Tekisi mieli vain rynniä kaupoille ja ostaa, ostaa ostaa. Lisäksi sovittiin miehen kanssa, että saan ostaa tietyt haavejutut kotiin kun työpaikka varmistuu. Hyvin olen pärjännyt tähänkin asti ilman niitä tai siis vanhoilla toimeentullen mutta nyt himo palkita itsensä on kova. Lisäksi haluaisin, että koti on ns. täydellinen, jotta siihen ei tarvitse käyttää ajatuskapasiteettia yhtään, kun on muitakin tärkeämpi asioita ajateltavana.
Tällainen pieni purkaus ja omien ajatusten sanoittaminen tähän väliin. Sen ainakin tiedän, että ostan ahdistukseen ja toivon uusien tavaroiden helpottavan oloani, vaikka tiedän tasan tarkkaan, ettei se niin mene. Varmaan pitäisi nyt ensin shoppailla omalla kaapilla ja aloittaa tuo uusi arki ja vasta sitten hankkia ne tavarat, joita tarvitaan. Mieli kuitenkin haluaisi varautua ja järjestellä asioita mahdollisimman paljon ennakkoon, jotta sitten voi keskittyä vain olennaiseen eli uuden arjen pyöritykseen ja haasteisiin.
Kesätorilla myyty 13 tarpeetonta tavaraa pois ja tienattu 102€. Tästä on hyvä jatkaa.
Vierailija kirjoitti:
Nyt on tavarahallinta koetuksella. Olen ollut melkein kolme vuotta kotona hoitamassa lasta ja palaan työelämään pian ja vieläpä aivan uuteen työpaikkaan. Tuleva elämänmuutos hermostuttaa ihan valtavasti: lapsi menee päivähoitoon ja minä aloitan oman uuden arjen, joka jo sellaisenaan vaatii energiaa ja keskittymistä mutta siihen sitten vielä tuo lapsen arjen muutos päälle... Tuntuu isolta asialta. Sen vuoksi tekisi mieli karsia elämästä ihan kaikki ylimääräinen ja tietysti katse kohdistuu ensimmäisenä tavaroihin. Samaan aikaan nuo tulevat muutokset saavat aikaan hillittömän hamstraushimon, sillä lapselle pitää hankkia yhtä jos toista uutta vermettä ihan vaikka kumisaappaista kerhotossuihin ja itselläni työpukeutuminen on täysin hakusessa, paikassa kun on vähän fiinimpi pukukoodi kuin aiemmassa työssäni, jossa sai hiihdellä talvella villasukissa ja kesällä hihattomassa hellemekossa. Tekisi mieli vain rynniä kaupoille ja ostaa, ostaa ostaa. Lisäksi sovittiin miehen kanssa, että saan ostaa tietyt haavejutut kotiin kun työpaikka varmistuu. Hyvin olen pärjännyt tähänkin asti ilman niitä tai siis vanhoilla toimeentullen mutta nyt himo palkita itsensä on kova. Lisäksi haluaisin, että koti on ns. täydellinen, jotta siihen ei tarvitse käyttää ajatuskapasiteettia yhtään, kun on muitakin tärkeämpi asioita ajateltavana.
Tällainen pieni purkaus ja omien ajatusten sanoittaminen tähän väliin. Sen ainakin tiedän, että ostan ahdistukseen ja toivon uusien tavaroiden helpottavan oloani, vaikka tiedän tasan tarkkaan, ettei se niin mene. Varmaan pitäisi nyt ensin shoppailla omalla kaapilla ja aloittaa tuo uusi arki ja vasta sitten hankkia ne tavarat, joita tarvitaan. Mieli kuitenkin haluaisi varautua ja järjestellä asioita mahdollisimman paljon ennakkoon, jotta sitten voi keskittyä vain olennaiseen eli uuden arjen pyöritykseen ja haasteisiin.
Olipa kiva lukea tämä viesti! Minulla on nimittäin ihan samankaltainen tilanne edessä, lapsi tosin isompi, menee kouluun. Työn ja koulunaloituksen lisäksi elämänvaihteen vaihtumiseen kuuluu minulla myös terveydestä huolehtiminen, eli tarkoitus on tässä kesän aikana mittauttaa kaikki mahdolliset arvot ja tehdä tarvittavat uudet arjen rutiinit, jotta keho pysyy toimintakykyisenä. (Minun uudessä työpaikassani tämä ei kuulu työterveyteen, joten joudun tekemään nämä itse.)
Minua on auttaneet alkuun sellaisen amerikkalaiset YouTube-kanavat kuin Minimal mom ja Erica Lucas sekä The Carla Project. Näiltä kaikilta löytyy decluttering playlist, mistä aloittaa, missä järjestyksessä edetä, millainen vaatekaappi tuntuu hyvältä ja vaivattomalta jne. (En koe saavani hyötyä suursiivousvideoista tai suomalaisten ammattiraivaajien pitkällisistä jaaritteluista ja tavara-ahdistuksen teoretisoinneista. Nämä sen sijaan ovat rehellistä kamaa, menevät suoraan asiaan. Heidän tavoitteensa on löytää sellainen kodin tila ja rutiinit, jossa arki on mahdollisimman helppoa ja pystyy keskittymään elämän ydinasioihin.)
Tähän mennessä olen käynyt läpi omat vaatteeni, kenkäni ja koruni ja ostanut kesäalesta yhdet uudet työkengät. Samalla mies karsi omat vaatteensa ja kenkänsä, joten meillä on nyt kummallekin ilmavampi, hallittavampi vaatekaappi. Kaapissa ei ole mitään korjausta tai laihtumista/lihomista vaativaa vaatetta eikä syyllisyyttä aiheuttavia epäsopivia lahjavaatteita (etenkin mies oli saanut lahjaksi lukuisia epäsopivia paitoja, solmioita yms.). Vein keräykseen myös kaikki ne vaatteet, joiden hankkimiseen tai käyttämiseen liittyy jokin ikävä muisto. En halua mitään negatiivista ajatusta siihen hetkeen, kun aamulla puen töihin.
Yhdessä perheen kanssa olemme karsineet kodintekstiilit. Juhannuksen jälkeen jatkuu. Tavoitteena on koti, joka ei ole tyhjä ja valkoinen "minimalistikoti" vaan sellainen koti, jossa on vain meille hyvää fiilistä tuottavat tavarat. Ei romahtelevia pinoja, ei kadonneita tavaroita. Aamulla kaikkien pitää päästä ulos ovesta nopeasti ja kotiin tullessa ei saa tuntua ahdistusta tavarakasoista ja liian täysistä kaapeista. Kaikki turhat kotityöt pois, tilalle vaivattomat nopeat rutiinit. Me kaikki halutaan tavallaan tiivistyä omaksi itseksemme, ymmärrät varmasti, mitä tarkoitan. Eikä mitään koti/koulu, koti/työ kaksoiselämää, jossa koululaista odottaa kotona ne vanhat risat lelut ja minua rispaantuneet kotoiluvaatteet.
Tsemppiä meille!
Vierailija kirjoitti:
Minulle kerääntyy pakkauslaatikoita ja muita pakkausmateriaaleja, kun kuvittelen tarvitsevani niitä ihan just nyt Torissa yms. myymiseen. Unohtaen, että niitähän tulee jatkuvasti lisää.
Tosi sen kerran, kun onnistuin kaikki hävittämään, tarvitsinkin ihan heti sitten useampaa lähetyslaatikkoa. Huoh.
Tästä oli vitsikin että tietää olevansa aikuinen kun joutuu kamppailemaan itsensä kanssa siitä laittaako tyhjän pahvilaatikon kierrätykseen vaikka se on tosi kiva laatikko :D
Ikuinen ongelma myös itselläni. Tykkään järjestellä tavaraa laatikoihin ja tarpeet muuttuu aina välillä jolloin tarvitsen erilaisia ja eri kokoisia laatikoita. Kun järjestelen, toivon että olisin säästänyt kaikki mahdolliset kenkälaatikot ja muut lootat jotta saisin tavarat kivasti omiin laatikoihin. Ja kun sitten katson kaappeja joissa hilloan tyhjiä laatikoita, tunnen itseni idiootiksi.
Pakkauslaatikot sentään voi litistää ja koota uudestaan kun haluaa lähettää niissä jotain. Onnistuisiko säilyttää maltillinen määrä laatikoita tällä tavalla?
Tää on niin totta, olen pärjännyt alle viikon reissut repulla ja on niin kätevää kun ei ole ruumassa mitään niin voi vain suoraan koneesta lähteä eteenpäin. Eikä ole turhaa mukana.